26.01.2008 - 23:00
Vähintään keskivahvat informaatiotehokkuuden ehdot täyttävillä markkinoilla eli käytännössä kaikilla suurilla osakemarkkinoilla kuten USA:ssa ja jopa Suomessa (monien tutkimusten mukaan) kenelläkään ei ole enemmän tietoa kuin toisella. Jotkut tekevät vain hyviä arvauksia –ja jotkut sitten huonompia. Toisin sanoen kenelläkään ei ole kristallipalloa, joka ennustaisi tulevia osakekursseja. Indeksisijoittaminen ei perustu arvauksiin eikä jännityksen hakemiseen. Se perustuu puhtaaseen matematiikkaan. Ja niin tylsältä kuin se kuulostaakin passiiviseen odotteluun. Tärkeitä eivät ole päivän nousijat ja laskijat vaan kokonaisuus, joka pitkällä aikavälillä tuottaa aina markkinoiden keskimääräisen bruttotuoton.
”Osakekurssien historiaa ei pysty käyttämään tulevaisuuden ennustamiseen millään järkevällä tavalla. Tulevaisuuden osakekurssit ovat yhtä hyvin ennustettavissa kuin sarja satunnaislukuja.”
Eugene Fama
Indeksisijoittaminen ei vaadi juuri lainkaan kaupankäyntiä, joten siitä aiheutuvat kustannukset ovat erittäin vähäiset. Indeksisijoittajan ei myöskään tarvitse jatkuvasti kerätä tietoa sijoituskohteista, joten tähän käytettyjä kustannuksia –olivatpa ne sitten eksplisiittisiä (suoria) tai implisiittisiä (epäsuoria, kuten vaiva ja tuhlaantunut aika)– ei myöskään ole. Näin ollen indeksisijoittajan pitkän aikavälin nettotuotto (tuotto kustannusten jälkeen) on itse asiassa suurempi kuin markkinoilla keskimäärin.
Indeksoinnilla päihität siis suurimman osan ammattimaisista salkunhoitajista! Mutta kysymys kuuluukin, miksi niin harva valitsee indeksoinnin sijoitusstrategiakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti