Esittelin edellisessä blogimerkinnässä arvosijoittajille käyttökelpoisen osakkeiden seulontamallin, jossa osakkeiden houkuttelevuutta tarkastellaan yhtiöiden normaalin oman pääoman tuoton, kestävän kasvun ja yhtiöiden riskiä heijastelevan tuottovaatimuksen avulla. Kyseinen malli soveltuu erityisesti yhtiöiden laatua painottaville arvosijoittajille, joihin myös itse kuulun, sillä yhtiöiden laadukkuutta mielestäni parhaiten kuvaava oman pääoman tuotto on analyysin keskiössä. Laatusijoittaminen on kuitenkin vain yksi arvosijoitusstrategian suuntauksista. Nykypäivänä yhä useampi tuntuu mieltyneen osinkosijoittamiseen, jossa keskiössä on yhtiön osinko. Osinkosijoittajista toiset vannovat kasvavien osinkojen nimeen, kun taas toisia houkuttelee enemmän nykyhetken korkea osinkotuotto. Osinkosijoittajan unelmasijoituksia ovat ne, joissa saa molemmat samalla kertaa. Vaikka sijoitusstrategiasi painottuisi osinkoihin, et voi ummistaa silmisäsi yhtiöiden laadulta. Osingoilla ei nimittäin ole edellytyksiä kasvaa ellei itse yhtiö ole riittävän hyvä. Tästä pääsemmekin siihen, että mielestäni ainoa merkittävä ero modernin osinkosijoittajan ja laatusijoittajan yhtiövalintojen välillä on se, ettei laatusijoittajalle lähtökohtaisesti ole merkitystä sillä, muodostuuko hänen tuottonsa osingoista vai osakkeen arvonnoususta, kun taas osinkosijoittaja preferoi korkean osingonjakosuhteen yhtiöitä. Sijoitusprosessiin liittyen ero puolestaan on se, että tyylit painottavat eri screenaus- ja analyysimenetelmiä (esim. osinkotutto vs. kassavirtatuotto screenauksessa tai osinkomalli vs. FCF-malli arvonmäärityksessä). Tässä mielessä erot eivät siis ole kovin merkittäviä.
Lue lisää