tiistai 29. joulukuuta 2009

Käyttäytymisohjeita sijoittajalle

29.12.2009 - 20:00


Kuten olen useasti kirjoittanut, menestyminen osakemarkkinoilla on enemmän kiinni sijoittajan käyttäytymistavoista kuin taidosta valita oikeita osakkeita oikeaan aikaan. Etenkin pörssin laskukausien aikana monet sijoittajat tekevät valintoja, jotka loppujen lopuksi heikentävät heidän mahdollisuuksiaan luoda kestävää vaurautta. Kuten tänä vuonna nähty kova kurssinousu taas kerran osoittaa, ei mikään pörssiromahdus jatku ikuisesti. Olen laatinut akateemisiin tutkimuksiin perustuen viisi tärkeää käyttäytymisohjetta, jotka muistamalla sijoittaja ei menetä vaurastumismahdollisuuksiaan huonojen aikojen takia, vaan on entistä paremmissa asemissa nousukauden alkaessa. Inspiraation lähteenä on toiminut Davis Advisors -niminen varainhoitoon keskittynyt yhtiö, jonka verkkosivuilla tutkimuksia on esitelty laajemminkin.

1) Älä tunteile, vaan noudata sijoitussuunnitelmaa

Dalbar vertasi vuosien 1988-2007 keskimääräistä osakerahaston tuottoa osakerahastosijoittajan saamaan tuottoon. Tulokset olivat hämmästyttäviä. Rahastot tuottivat keskimäärin 11,6 % joka vuosi, mutta sijoittajat saivat nauttia vain 4,5 % vuosituotosta. Syy näin huonoon menestykseen löytyi sijoittajien pelkuruudesta ja yrityksestä ajoittaa markkinoita. Huonoina aikoina osakkeet laitettiin myyntiin pelon sekaisten tunteiden vallitessa, vaikka sijoitussuunnitelma ohjeisti aivan muuta. Osakkeiden takaisinostojen ajoitus ei onnistunut keskivertorahastosijoittajilta yhtään sen paremmin, vaan junasta oltiin auttamatta myöhässä, kun nousu alkoi. Istumalla passiivisesti salkkunsa päällä, sijoittaja olisi saavuttanut yli kaksinkertaisen tuoton.

2) Älä pelästy kriisiä, vaan hyödynnä se

Historia on opettanut, että osakemarkkinat ovat aika ajoin kriisissä, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Jokaiseen lähimenneisyyden vuosikymmeneen mahtuu romahduksia, joista kuitenkin on aina selvitty. 1970-luvulla sijoittajat kohtasivat stagflaation ja kohoavat energiahinnat, jolloin osakemarkkinat romahtivat USA:ssa 44 % kahden vuoden aikana (1973-74). 1980-luvulla Wall Streetin yksi suurimmista investointipankeista, Drexel Burnham Lambert, romahti, ja osakkeet syöksyivät peräti 22 % yhden päivän aikana (musta maanantai vuonna 1987). 1990-luvulla Aasian talouskriisin ja hedge-rahasto Long Term Capital Managementin konkurssin oli vuoro pelästyttää sijoittajat. Nuorempienkin sijoittajien mielissä ovat vielä 2000-luvun alun it-kuplan puhkeaminen ja terrori-iskut, jotka vetivät sijoittajien mielet synkiksi pitkäksi aikaa, puhumattakaan finanssikriisistä, minkä jälkimainingeissa parhaillaan elämme. Kunhan sijoittaja pitää mielessä, että osakemarkkinat ovat aina selvinneet kriiseistä, ei hänellä ole mitään syytä ylireagoida negatiivisten uutisten takia, vaan hän voi keskittyä edullisen markkinatilanteen hyödyntämiseen. Sijoitussuunnitelmaa ei pidä koskaan muuttaa kurssiromahduksen takia.

3) Älä yritä ostaa ”oikeaan” aikaan, vaan osta tasaisesti koko ajan

Osakemarkkinoiden heilunta saa sijoittajat usein muuttamaan sijoitussuunnitelmaansa. Salkun osakepaino halutaan pienemmäksi huonoina aikoina ja kaiken näyttäessä hyvältä painoa lisätään jopa yli suunnitellun (oman riskinsietokyvyn mukaisen) tason. Bloomberg tutki tällaisen käyttäytymisen vaikutuksia sijoittajan tuottoon aikavälillä 1993-2007. Kärsivällinen sijoittaja, joka oli osakemarkkinoilla koko ajan, saavutti 10,5 % tuoton (S&P500-indeksin mukaan). Sijoittaja joka ei ollut mukana markkinoilla 30 parhaana päivänä tämän 15 vuoden aikana, sai vain 2,2 % tuoton. Jos sijoittaja sattui olemaan poissa osakkeista 60 parasta päivää, jäi hän sijoituksissaan tappiolle. Ajoittaminen on luusereiden peli, jota harrastamalla sijoittaja voi helposti tuhota vaurastumismahdollisuutensa.

4) Älä menetä toivoa, vaan ole kärsivällinen

Vuosien 1928-2007 aikana osakkeet ovat tarjonneet positiivisen tuoton 59 vuotena eli 74 % kaikista vuosista. Jos tarkastellaan viisivuotisperiodeja, positiivisia jaksoja on ollut 93% kaikista jaksoista. Tämä tarkoittaa, että kärsivällinen sijoittaja palkitaan ajan kuluessa.

5) Älä tuijota lyhyen aikavälin ennusteita, vaan katso pidemmälle tulevaisuuteen

Epävarmuuden aikoina sijoittajat pyrkivät yleensä löytämään sijoitusammattilaisilta ja mediasta vastauksia siihen, mihin suuntaan omaa sijoitussalkkua pitäisi veivata. Tällaisessa markkinatilanteessa ennustajaeukoille on kysyntää, vaikka todellisuudessa lyhyen aikavälin ennusteilla ei ole minkäänlaista arvoa. The Wall Street Journal Survey of Economics on tehnyt ennusteita korkojen muutoksista usean vuoden ajan. Vuosina 1982-2008 kyseinen media ennusti korkojen muutoksen suunnan väärin 67 prosenttisesti. Sen sijaan, että sijoittaja suuntaisi energiansa lyhytaikaisten ennusteiden tekemiseen, hänen kannattaa katsoa isompaa kuvaa, ja keskittyä niihin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Säännöllinen ja pitkäjänteinen sijoitustoiminta oman riskinsietokyvyn mukaisesti hajautettuun salkkuun, onnistuu kaikilta ilman ennustajanlahjojakin.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Osakesalkkuni kuukausituotot

24.10.2009 - 15:00


Edellisessä blogimerkinnässäni kuvasin pitkän aikavälin tavoitteitani. Pyrin saamaan pitkällä aikavälillä 12 % absoluuttisen vuosituoton sijoittamalleni pääomalle. Minua ei huoleta lainkaan se, etten välttämättä lyhyillä aikajaksoilla pärjää markkinoille, sillä pyrin valitsemaan salkkuuni epämuodikkaita ja aliarvostettuja osakkeita, joissa on potentiaalia pidemmällä horisontilla. En siis pyri lyömään mitään tiettyä indeksiä kuukaudesta toiseen, kuten useimmat aktiiviset sijoittajat. Jos pärjään lyhyelläkin aikavälillä markkinoita paremmin, olen tyytyväinen, mutta se ei ole itsetarkoitus. Useimmat markkinoita vastaan aktiivisesti taistelevat sijoittajat itse asiassa häviävät vertailuindeksille ainakin kaupankäyntikustannusten verran. Pyrin pitämään kaupankäyntiaktiivisuuteni minimissä.

Merkittävä osa varallisuudestani on indeksoitu, joten tuotto tulee olemaan ainakin lähellä sijoittamieni markkinoiden keskiarvoa. Kehittyneillä markkinoilla (esim. USA ja Eurooppa) vuosituotot ovat olleet historiallisesti ja tulevat todennäköisesti olemaan jatkossakin noin 10-12 % luokkaa, mutta kehittyviltä markkinoilta (esim. Venäjä, Kiina, Intia, Brasilia) on odotettavissa tätäkin suurempaa tuottoa. Kehittyvien markkinoiden riskiä on omassa salkussani tällä hetkellä lähes 20 % verran ja pitkän aikavälin tavoitepainokin on noin 15 %, joten salkkuni pitäisi tuottaa paremmin kuin kehittyneet markkinat.

Aliarvostettuihin yksittäisiin osakkeisiin sijoittamalla pyrin maustamaan kokonaisuuden ydin-satelliitti -mallin mukaisesti. Myös yksittäisissä osakesijoituksissa pyrin olemaan arvosijoittajalle tyypilliseen tapaan kärsivällinen ja noudatan osta ja pidä -strategiaa, ellei yrityksilleni tapahdu mitään dramaattista. Näin toimimalla mahdollisuuteni tuottotavoitteen savuttamiseen paranevat entisestään.

Kaikesta edellisestä huolimatta, lähinnä huvin vuoksi, päätin verrata saavuttamiani tuottoja Helsingin pörssin yleistä kehitystä kuvaavan OMXHCAPPI -indeksin (painorajoitettu hintaindeksi) tuottoihin. Käyttämäni vertailuindeksi ei ole täysin relevantti, sillä osa sijoituksistani on muualla kuin Suomessa, mutta ei anneta tämän häiritä.












Taulukko 1. Omien sijoitusteni ja vertailuindeksin (OMXHCAPPI) kuukausituotot tammikuusta 2008 syyskuuhun 2009.


Tekemäni vertailun (tammikuusta 2008 syyskuuhun 2009) perusteella voitaisiin todeta, että osakevalintani ovat olleet näin lyhyelläkin aikavälillä hyviä ja riskinotto kehittyvillä markkinoilla (Venäjällä) on kannattanut. Olen voittanut Suomen osakemarkkinat 13 jaksona 21 jaksosta. Keskimäärin olen voittanut vertailuindeksin joka kuukausi yhdellä prosenttiyksiköllä. Pääsääntöisesti olen hävinnyt indeksille laskukuukausien aikana ja voittanut indeksin nousumarkkinoilla. Tämä tietysti selittyy sillä, että salkkuni beta-kerroin on yli yhden eli salkkuni riski on markkinariskiä suurempi.

Kokonaisuudessaan vuosi 2008 oli osakemarkkinoilla katastrofaalinen. Vertailuindeksi laski 50 %, omien sijoitusteni pärjätessä 3 prosenttiyksikköä paremmin. Kuluva vuosi on sitten ollut täysi vastakohta viime vuodelle. Vertailuindeksi on noussut tähän mennessä jo 30 % ja omat sijoitukseni ovat tuottaneet jopa 80 %.

Kuten todettu, näin lyhyitä periodeja sisältävällä tarkastelulla on lähinnä vain viihdearvoa, eikä se todellisuudessa kerro juuri mitään sijoitustaidoistani. Osakesijoitusten onnistumista ei kannata mitata kuukauden eikä vuodenkaan aikajänteelle, vaan vasta usean vuoden periodi kertoo onko sijoittaja oikeasti onnistunut toiminnassaan.


____________



Blogimerkinnän kommentit:


Laiska sijoittaja kirjoitti 24.10.2009 - 16:50

Hyvältä näyttää!

Voisit muuten esitellä sijoitussalkkusi sisältöä ja allokaatiota (tai tavoiteallokaatiota) vieläkin tarkemmin. Tämä kiinnostaa minua siksi että olen melko saman tapaisella strategialla liikenteessä, eli indeksointi + valikoidut osakeostot & liiallisen kaupankäynnin välttäminen.


Random Walker kirjoitti 25.10.2009 - 20:12

Laiskalle sijoittajalle:

En tosiaan ole vielä esitellyt tavoiteallokaatiotani, enkä avannut salkkuni sisältöä muutenkaan kovin tarkasti, mutta pitääpä korjata asia lähitulevaisuudessa. Olen seurannut blogiasi aktiivisesti ja täytyy sanoa, että hyvällä strategialla olemme molemmat liikkeellä.

R.W.


Tobe kirjoitti 28.10.2009 - 10:01

Hyvä juttu. Kiitos.Olen pohdiskellut tuota osto/myyntiliiketta ja päätynyt samaan.Laiskuus kannattaa vaikka hetkittäin panikki iskeekin.Silloin pitää juoda kahvit ja mennä lenkille.Jos vielä on pakko myydä niin menköön sitten.Persujuttuna pidän:"Tappiolla en myy mitään"Tyhmää eli ei mutta kun omalla pelaa niin säännöt saa tehdä itse.


SM kirjoitti 27.11.2009 - 19:06

"Kehittyneillä markkinoilla (esim. USA ja Eurooppa) vuosituotot ovat olleet historiallisesti ja tulevat todennäköisesti olemaan jatkossakin noin 10-12 % luokkaa, mutta kehittyviltä markkinoilta (esim. Venäjä, Kiina, Intia, Brasilia) on odotettavissa tätäkin suurempaa tuottoa."

Millä perusteella BRIC-maiden tuotto olisi suurempi kuin kehittyneillä markkinoilla? Useammankin tutkimuksen mukaan BKT:n kasvuprosentti korreloi negatiivisesti tuoton kanssa. Syynä on luultavasti se, että suuren BKT-kasvun markkinat ovat yliarvostettuja.

Jeremy Siegel, Stocks for the Long Run, s. 124:

Real GDP growth is negatively correlated with stock market returns. That is, higher economic growth in individual countries is associated with lower returns to equity investors.

Samaa on väittänyt myös Elroy Dimson, Paul Marsh ja Michael Staunton kirjassaan Triumph of the Optimists: 101 Years of Global Investment Returns.


sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Sijoitustoiminnan välitavoitteet

13.09.2009 - 22:42


Kuten blogiani seuraavat hyvin tietävät, sijoitustoimintani lopullisena päämääränä on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Tähän tilaan päästäkseni tarvitsen vähintään 800 000 euron arvoisen osakesalkun. Deadlinen olen asettanut vuoteen 2028, joten sijoitushorisonttini on 20 vuotta. Olen siis suunnitellut jääväni "eläkkeelle" viimeistään 47-vuotiaana, jolloin osakesalkkuni pitäisi tuottaa minulle lähes 100 000 euron bruttotulon vuosittain.

Koska 20 vuotta on hyvin pitkä aika, olen asettanut itselleni myös välitavoitteita. Niiden saavuttaminen vie minua askel askeleelta lähemmäs lopullista päämäärää. Sijoitushorisonttini on onneksi hyvin pitkä, joten salkun lyhytaikaisilla heilahteluilla ei ole merkitystä. Välitavoitteita ei siis kannata asettaa liian tiheästi.

Alla olevasssa taulukossa on nähtävillä tavoitteeni kunkin sijoitusvuoden jälkeen. Saavutan tavoitteeni, jos pysyn sijoitussuunnitelmassani eli sijoitan kuukausittain 800 euroa ja saan sijoitetulle pääomalle 12 % vuosituoton. Lisäksi taulukosta näkyy ensimmäisen vuoden (2008) toteuma (15 716 EUR) sekä tämän hetkinen (elokuu 2009) tilanne (30 238 EUR).


















Taulukko 1. Varallisuuden toteutunut kehitys ja tavoitteet.

Tämän vuoden tavoite on 35 338 euroa, joten neljän kuukauden aikana pitäisi saada kasaan vielä 5 100 euroa. Mikäli viime kuukausien hurja kurssinousu jatkuu myös loppuvuonna, tulen saavuttamaan tämän vuoden tavoitteeni helposti.


____________



Blogimerkinnän kommentit:


Tobe kirjoitti 14.09.2009 - 11:26

Taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen tuo mukaan muita riippuvuuksia.Mukavan näköinen käppyrä sinänsä.Onko taloudellinen riippumattomuus tae onnellisuudesta? Ei ole , mutta ei köyhyyskään hauskaa ole.Uskon muuten aikalailla pienempään lukemaan ja moniin omistuksen muotoihin.

Jos haluaa olla riippumaton kannattaa omistaa asioita mistä nauttii vai onkoasunto,auto, vene ja mökki aina vuokrattava vuotuisilla osingoilla?


Random Walker kirjoitti 15.09.2009 - 17:06

Tobelle:

Olen kanssasi hyvin pitkälti samaa mieltä. Kaiken omaisuuden ei tarvitse olla tuottavaa. On hyvä omistaa myös asioita (auto, vene), joista saa mielihyvää ja nautintoa. Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ja elämästä nauttiminen eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia asioita. Tässäkin on kyse oikeanlaisen tasapainon löytämisestä. Miksi tyytyä vain toiseen, jos voi saada molemmat?

Haluan taas tässä kohdin lainata Henrik Ibsenin viisaita sanoja.

"Raha voi olla monen asian kuori, mutta ei ydin. Sillä voi ostaa ruokaa, mutta ei ruokahalua; lääkettä, mutta ei terveyttä; tuttavia, mutta ei ystäviä; palvelijoita, mutta ei uskollisuutta; iloisia hetkiä, mutta ei rauhaa eikä onnea."

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen kunhan muistaa, että parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia eikä palvelijoissa ja iloisissa hetkissäkään mitään vikaa ole!

Aina on järkevää säästää ja sijoittaa tulevaisuuden varalle, vaikka ei taloudellista riippumattomuutta tavoittelisikaan. Taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen on uhrauksiin nähden kuitenkin niin kannattavaa, että en näe mitään syytä olla pyrkimättä tähän. Kunhan sijoitushorisontti on riittävän pitkä, tämä onnistuu keneltä tahansa, eikä tehty rahallinen uhraus rajoita juuri lainkaan jokapäiväisestä elämästä nauttimista.

R.W.


maanantai 3. elokuuta 2009

Miten miljonääri ajattelee?

03.08.2009 - 09:00


"If you want to be a millionaire tomorrow, you must start thinking like a millionaire today."

Näin kuuluu motivointikonsultti ja bestseller-kirjailija T. Harv Ekerin usein puheissaan käyttämä lentävä lause, joka kätkee sisälleen paljon enemmän kuin voisi aluksi kuvitella. Vaurastumisesta haaveilevan täytyy ensin opiskella miljonäärien ajattelutapaa ja muodostaa samanlainen asenne rahaan ja koko elämään. Tämä ns. money blueprint tarjoaa lähtökohdan vaurastumiselle. Katsoin hiljattain erään Ekerin luennon YouTube:n kautta ja ajattelinkin nyt jakaa kanssanne luennon tärkeimmän annin. Ekerin ajatuksiin voi tutustua myös hänen bestsellerinsä, Secrets of the Millionaire Mind, kautta.

T. Harv Eker erottaa toisistaan näkyvän ja näkymättömän maailman. Ihmiset keskittyvät liikaa näkyvään maailmaan. He ajattelevat vain tuloksia eli kaikkea sitä vaurautta, mikä on seurausta jostakin. Kaikkea sitä mikä näkyy silmiemme edessä. Miljonäärit sitä vastoin keskittyvät näkymättömään maailmaan. He pohtivat ja miettivät keinoja, joilla tulokset saadaan aikaan. Nämä keinot eivät välttämättä näy kenellekään. Siksi usein kuvitellaan, että menestys tulee sattumalta. Todellisuudessa tekemällä tiettyjä asioita tietyllä tavalla, kuka tahansa voi rikastua. Yleensä ihmiset haaveilevat menestyksestä, mutta eivät tee mitään sen eteen.

Niillä, jotka eivät ole miljonäärejä, on paljon ennakkoluuloja rahaa kohtaan. Nämä ennakkoluulot ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle, sillä kukaan ei koskaan ole korjannut niitä. Seuraavassa tällaisia usein kuultuja lausahduksia:

• Raha on pahan alku ja juuri.
• Rikkaat ovat ahneita.
• Rikkaiden täytyy työskennellä kohtuuttoman paljon.
• Et voi olla samaan aikaan rikas ja hengellinen.
• Raha ei tuo onnea.
• Raha ei tuo rakkautta.
• Raha ei kasva puussa.
• Emme koskaan voi saavuttaa sitä.

Koko muutos lähtee tietoisuudesta. Vanhat käsitykset on korvattava uusilla ja on ymmärrettävä, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja.

Eker on tutkinut paljon miljonäärien ja muiden ihmisten asenteissa olevia eroja. Luennon paras anti tiivistyykin kokoamaani listaan, joka paljastaa miten täydellisesti eri tavalla miljonäärit ajattelevat muihin verrattuna:

• Miljonäärit ajattelevat: "Luon elämäni."
• Muut ajattelevat: "Elämä tapahtuu minulle."
• Miljonäärit ajattelevat: "Pelaan peliä voittaakseni."
• Muut ajattelevat: "Pelaan peliä niin, etten vain häviä."
• Miljonäärit ajattelevat: "Haluan luoda vaurautta ja elää täysillä."
• Muut ajattelevat: "Riittää kunhan tunnen oloni mukavaksi ja turvalliseksi."
• Miljonäärit ajattelevat: "Ihailen ja kunnioitan rikkaita."
• Muut ajattelevat: "Kadehdin rikkaita."
• Miljonäärit ajattelevat: "Haluan molemmat."
• Muut ajattelevat: "Riittää kunhan saan toisen."
• Miljonäärit ajattelevat: "Kasvan isommaksi kuin ongelmani."
• Muut ajattelevat: "Ongelma on niin iso etten selviä siitä."
• Miljonäärit ajattelevat: "Toimin, vaikka minua pelottaa."
• Muut ajattelevat:"En voi toimia, koska minua pelottaa."

Vaikka Eker keskittyy luennossaan vain taloudelliseen vaurauteen, voi hänen oppejaan soveltaa monilla muillakin elämän osa-alueilla. Mielestäni miljonäärinä oleminen ei tarkoita vain miljoonan dollarin tai euron omaisuutta. Vaurautta on monenlaista ja tärkeää onkin keskittyä myös muiden vaurauden lähteiden hoitoon. Olipa vaurauden lähde sitten osakesalkku, onnellinen perhe-elämä tai hyvät ystävät, tärkeintä on, että huolehdit niistä kaikista kuin "miljonääri".

Ajattelutapojen muuttaminen ei tapahdu tietenkään hetkessä. Uusia asioita opiskelemalla ja tiedostamalla, että kaikki ei välttämättä mene niin kuin olet aikaisemmin luullut, voi jokainen löytää oman sisäisen miljonäärinsä. Kuten Eric Hoffer on todennut: "The leaners shall inherit the Earth while the learned will be beautifully equipped for a world that no longer exists."


____________



Blogimerkinnän kommentit:


helanes kirjoitti 03.08.2009 - 13:16

Tuskin miljonäärit kovinkaan paljon ajattelevat, eivät ehdi ajatella.

Yllä kirjoittamani on täsmälleen yhtä totta kuin ko. luennoitsijan fraasit. ;)


Joonas kirjoitti 03.08.2009 - 14:17

Sitten voikin myös miettiä, että kumpi ajattelutapa oikeastaan onkaan fiksumpi.


Miljonääri kirjoitti 03.08.2009 - 18:22

Ihan hyviä pointteja, mutta pelkästään suuret tulot eivät ole tie miljonääriksi.

Suomalaiset lottovoittajat ovat hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu jos sellainen ihminen, joka ei ymmärrä edes vaurastumisen perusperiaatteita, saa ison summan rahaa käyttöönsä yllättäen. Rahat loppuvat hetkessä, koska nämä ihmiset ovat oppineet väärän toimintamallin: kaikki mikä tulee - sen on mentäväkin. Köyhyyden perimmäinen syy on ahneus. Köyhien ahneus saada materiaa ja rihkamaa ympärilleen kaikella ylimääräisellä rahalla mitä heillä lompakossa sattuu olemaan.

Köyhät pysyvät köyhinä, koska eivät ymmärrä sitä faktaa että ainoa tie vaurastumiseen on minimoida kulut ja laittaa raha tekemään töitä puolestasi. Jälkimmäistä kutsutaan sijoittamiseksi.

Pienituloiselta köyhältä suomalaiselta saattaa jäädä muutama euro yli kuukausituloistaan pakollisten menojen jälkeen. Nuo muutamat eurot hän kantaa baariin tai R-kioskin veikkauspisteeseen. Tai tuhlaa muovipussiin S-marketissa, vaikka voisi käyttää kestokassiakin. Tällainen köyhä pysyy köyhänä juuri siksi että hän toimii näin.

Vaurastuva ihminen taas sijoittaa jokaisen yli jäävän euron johonkin joka tuottaa hänelle jatkuvasti enemmän pääomaa, korkoa korolle. Eikä se ole ahneutta, vaan päin vastoin. Ahneutta on tuhlata vähät rahansa johonkin niin turhanpäiväiseen kuin kaljaan tai lottoon.


Raha tulee luukulta kirjoitti 05.08.2009 - 00:39

Miljonäärin kommentti oli virkistävä. Sellaista ei saa koskaan lukea sanomalehdistä. Eikö köyhiä voisi arvioida ja arvostellakin kuten muitakin ihmisiä?

Kun vaurastuminen on lapsellisen helppoa ja tapahtuu ikään kuin sivutuotteena, kunhan vain elää järkevästi ja säästeliäästi, olen tullut siihen johtopäätökseen, että köyhät HALUAVAT olla köyhiä ja pysyä köyhinä. Suomessa rahaa tulee aina joltakin luukulta (jos ei halua sitä itse ansaita), ja köyhillä on varmaan tusina sosialistista puoluettakin ajamassa heidän asioitaan ja kynimässä veroja muilta (mm. Kokoomus). Köyhyys on nykyään mukavaa. Ei ole tarvetta pelätä ja vihata sitä kuten sata vuotta sitten. Tunnen köyhiä, joilla on kolme autoa, samanverran tietokoneita, televisio (köyhä pysyy hiljaa, kun katselee sitä) ym. krääsää ympärillään. Köyhä ei maksa vakuutuksia yms. kuin korkeintaan yhdestä autosta, koska rahat menevät bensaan (veroja suuri osa siinäkin).

Usein köyhä lottoaa. Hän haaveilee äkkirikastumisesta, joka on äärimmäisen epätodennäköistä, eikä ymmärrä, että valtio tälläkin tavalla kiskoo hänen taskustaan rahaa. Köyhä haaveilee omasta asunnosta, mutta hänellä ei ole tarvetta sellaiselle, koska hän asuu kaupungin turvallisessa vuokra-asunnossa ja vuokranmaksu hoituu tulonsiirroilla.

Viina ja kalja maistuvat monille köyhille. Kun katsoo korttelin kaljakuppilan ovelta sisään, yhtään miljonääriä ei näy. Myös näin köyhät rahoittavat valtiota. Järkevä köyhä ostaisi tietysti verottomia juomia tai vielä järkevämpi joisi raikasta vettä.

Köyhät ovat kuitenkin tarpeellista raaka-ainetta valtavalle sosiaalikoneistolle. Sosiaalirahavirrat ovat erittäin suuria, välillä niin suuria, ettei kaikkea rahaa pystytä edes käyttämään. Köyhillä on varmaan oikeus harrastukseensa, mutta on ikävää, että muut joutuvat sen rahoittamaan. Valtio ja ammattiyhdistysliike tehokkuusvaatimuksineen ovat osasyyllisiä siihen, että köyhyys lyö leiville. Köyhien työpanokselle ei ole käyttöä. Heistä on tullut viranomaisten paapomaa massaa. Kuitenkin köyhät ovat suhteellisen tyytyväisiä. Mitään isompaa protestia en minä ainakaan ole havainnut.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

The Balanced Money Formula

06.07.2009 - 09:00


Seuraan kuukausittain tulojani sekä menojani budjetin avulla. Olen havainnut tämän erittäin toimivaksi tavaksi pitää oma talous tasapainossa. Olen jakanut menot karkealla tasolla asunto-, auto- ja elinkustannuksiin, jotka jakaantuvat edelleen pienenpiin osa-alueisiin. Olen huomannut, että menoni ovat melko lailla saman suuruiset kuukaudesta toiseen. Suurempaa heilahtelua tapahtuu vain satunnaisesti, yleensä vain suurempien hankintojen kohdalla. Olen siis tottunut ajan myötä tiettyyn elintasoon ja sijoittanut kaikki menojen jälkeen yli jäävät tulot. Sijoitussuunnitelmani mukainen säästöaste on 800 EUR/kk, mutta käytännössä olen pystynyt säästämään viime aikoina selvästi enemmän. Sijoitustoiminnan ohella toki kasasin ns. vararahaston, jossa on puolen vuoden välttämättömien menojen verran käteistä. Vararahasto on hyvä olla olemassa, sillä yllättävien vaikeuksien ilmetessä on muuten realisoitava sijoitusvarallisuutta, mikä on kohtalokasta sijoitussuunnitelman toteutumiselle.

Vaikka pidänkin budjettia, en ole koskaan tarkemmin ajatellut oman talouteni tasapainoa. Tiedän etten missään nimessä elä yli varojeni, koska säästöön jää merkittävä osa. Kysymys kuuluukin, säästäänkö kenties liikaa. Alkaako siis kulutuskäyttäytymiseni muistuttaa Roope Ankkaa, jolta ei liikene tuhlattavaksi pennin hyrrää. Mielestäni en ole koskaan näin käyttäytynyt, sillä budjetissani on jopa ns. ”tuhlailusarake”, joka useimmiten paukkuu vieläpä punaiselle. Kulutuksen ja säästämisen tasapainottamisessahan on hyvin pitkälti kyse siitä, kumpi on itselle tärkeämpää, makea elämä nyt vai entistä makeampi elämä tulevaisuudessa. Kumpikaan ääripää ei tietenkään ole hyväksi, vaan jokaisen pitäisi sekä kuluttaa että säästää. Se miten allokoi tulonsa näiden kahden välille, määräytyy omien mieltymysten mukaisesti edellä kuvatulla tavalla.

Epäilykseni siitä, onko oma talouteni vaaka liikaa kallellaan säästämisen puolelle, sai minut tutustumaan muutamaan personal finance -opukseen. Löysinkin nopeasti hyvän kaavan, jonka avulla voi selvittää onko oma rahan käyttö suuntautunut liikaa säästämiseen (savings), välttämättömyyksiin (needs) vai omien halujen (wants) tyydyttämiseen. Kaavan eli The Balanced Money Formulan ovat kehittäneet Elizabeth Warren ja Amelia Tyagi ja he esittelevät sen kirjassaan All Your Worth: The Ultimate Lifetime Money Plan. Tältä se näyttää:












Tasapainoisessa tilassa välttämättömyyksiin (esim. asunto, ruoka) tulisi käyttää maksimissaan 50 % nettotuloista, haluihin (esim. syöminen ravintolassa, elokuvissa käynti, uuden kotiteatterijärjestelmän hankinta) 30 % ja säästöön (vararahastoon, sijoituksiin) tulisi jäädä 20 %. Vain halujen perässä juokseminen tarkoittaa elämistä yli varojen, liian suuri säästämisaste puolestaan elämistä alle sen tason, mihin perustellusti olisi varaa. Näiden korjaaminen tasapainoon on yleensä helpompaa. Jos taas välttämättömyydet vievät leijonan osan tuloistasi, olet vaikeampien kysymysten äärellä. Pitäisikö etsiä parempi työpaikka tai muuttaa edullisemmalle asuinalueelle?

Tein pikaisen laskelman omasta tilanteestani. Katsoin budjetista toteutuneet keskimääräiset menoni kuukautta kohti tämän vuoden tammikuusta kesäkuuhun ja jaottelin ne The Balanced Money Formulan mukaisiin kategorioihin. Tulos näyttää tältä:


















Ounastelut ”roopeankkamaisuudestani” osuivat siis oikeaan. Minusta on tullut lähes huomaamattani supersäästäjä, enkä ole ehkä nauttinut elämästä tarpeeksi. Palkankorotusten myötä olen kasvattanut ainoastaan sijoituksia. Ymmärrän toki, että tämäkin kaava on täysin tekijöidensä näköinen, ja jokaisen tulee toimia omien preferenssien mukaisesti. Kirjoittajat ovat kuitenkin henkilökohtaisen varallisuudenhoidon ammattilaisia, joten uskon tavoitteellisissa prosenttiosuuksissa olevan jotain perää. Jatkossa ansiotulojeni kasvaessa pidän huolen myös siitä, että yhä suurempi osa tulonlisäyksestä kohdentuu oman elintason parantamiseen, sijoitussuunnitelmaani tietystikään unohtamatta.

Hyvää kesän jatkoa kaikille lukijoille! Nautitaan elämästä! Sehän on ihmisen parasta aikaa!


tiistai 30. kesäkuuta 2009

Neste Oilia salkkuun

30.06.2009 - 16:51


Kirjoitin toukokuun puolivälissä analyysin Neste Oilista ja totesin yhtiön pörssihinnoittelun olevan selkeästi pielessä. Tuolloin osaketta sai markkinoilta 10,91 euron hintaan, vaikka taloudelliseen lisäarvoon perustuva DCF -laskenta antoi melko kovalla 12 % tuottovaatimuksella osakkeen arvoksi 14,26 euroa (todennäköisimpänä pitämäni perusskenaarion mukaan).

Olisin jo tuolla hinnalla ollut valmis poimimaan Neste Oilin salkkuuni, mutta pari kuukautta kestäneen nousurallin takia odotin sijoittajien vetävän henkeä ja kurssien ottavan takapakkia lähiaikoina. Laitoin tästä syystä mentaalikirjanpitooni Neste Oilille 10 euron hintalapun, joka vasta saisi minut toimimaan.

Reilun kuukauden päästä tästä, osake vajosi alle kympin ja iskin kiinni. Ostin osaketta tasan 10 euron kappalehintaan 23.6. Yhtiön Kurssilasku voi aivan hyvin jatkua, mutta pitkän aikavälin arvosijoittajana tulen ostamaan jälleen kerran lisää, jos kurssi tästä vielä syöksyy. Näin tein myös Cramon kohdalla aikaisemmin, ja vaikka en pohjilla (4,25 euroa) onnistunutkaan ostamaan, tulee keskihankintahintani (10,89 euroa) olemaan keskipitkällä aikavälillä tarkasteltuna varsin alhainen. Suhdanteen mukaan heittelehtivän rakennuskonevuokraajan kaikkien aikojen huippuhintakin (38,80 euroa) tulee vielä jäämään historiaan, kunhan seuraava suhdannehuippu nähdään.

Mutta mennäänpä takaisin Neste Oiliin. Toukokuisen yritysanalyysini lisäksi ajattelin vielä laatia yhteenvedoksi lyhyen SWOT -analyysin yhtiön liiketoiminnallisista sekä osakkeen arvostukseen liittyvistä vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhista.

Vahvuudet

1) Alhainen arvostus

Ostamallani 10 euron hinnalla osakkeen P/E-luku on vain 5,9, jos tuloksena käytetään viiden viimeisen vuoden keskiarvoa 1,70 euroa. P/B -lukukin on vain 1,2 laskettuna viime vuoden omalla pääomalla 8,47 euroa/osake.

2) Defensiivinen yhtiö

Polttoaineiden kysyntä ei lopu koskaan, menipä taloudessa miten tahansa. Neste Oilin perusbisnes tahkoaa rahaa omistajille tasaisesti vuodesta toiseen. Tulosheilahtelut eivät ole niin jyrkkiä kuin syklisillä yhtiöillä.

3) Lainsäädännöllinen tuki

Useat maat ympäri maailmaa pyrkivät vähentämään hiilidioksidipäästöjään. Viimeksi USA:n senaatti hyväksyi lakiesityksen päästöjen vähentämisestä. Myös EU:n vaatimukset kasvavat. Lainsäädännölliset pakotteet tulevat jatkossa yleistymään, mikä vahvistaa biopolttoaineiden tuottajien asemaa.

4) Jalostamoiden hyötysuhde

Neste Oil kykenee jalostamaan heikoista raaka-aineista laadukkaita lopputuotteita. Tästä syystä sen jalostusmarginaalit ovat kilpailijoita paremmat.

Heikkoudet

1) Velan ja rahoituskulujen kasvu

Biodieseliin tehtyjen jätti-investointien myötä velka ja rahoituskulut kasvavat, eikä yhtiön osingonjakopolitiikka liene lähitulevaisuudessa enää totutun antelias.

Mahdollisuudet

1) Biopolttoaineet

Neste Oilin biodieselin jalostuksessa käyttämä NExBTL -teknologia on ainutlaatuinen, joten yhtiön voi olettaa olevan vahvoilla, kun biopolttoaineiden suosio tulevaisuudessa kasvaa. IEA:n mukaan Singaporen ja Rotterdamin biopolttoainejalostamot tulevat vastaamaan noin puolesta toisen sukupolven biopolttoaineiden tarjonnasta vuonna 2014. Lisäksi yhtiö on löytänyt palmuöljyn rinnalle muitakin raaka-aineita kuten metsien hakkuujätettä ja levää, joten palmuöljyn saatavuus ei aseta enää tulevaisuudessa rajoitteita toiminnalle.

2) Öljynjalostusbisnes poissa muodista

Yleensä parhaat sijoitukset tehdään toimialoille, jotka ovat väliaikaisesti poissa muodista. Tällä hetkellä jalostamobisnes on todella epäseksikästä ja Neste Oilin verrokkienkin hinnat alamaissa (toimialan P/E 8,8). Epämuodikkuus voi hyvinkin rajoittaa yritysten investointihaluja, joten Neste Oil voi olla todella vahvoilla, kun seuraava nousukausi alkaa.

Uhat

1) Biopolttoaineiden osoittautuminen vain hypetykseksi

Biopolttoaineet ovat Neste Oilille samanaikaisesti suuri mahdollisuus ja suuri uhka. Yhtiö on investoinut korkeasuhdanteen huipulla Rotterdamin jalostamoon 670 MEUR ja Singaporeenkin 550 MEUR. Tästä syystä yhtiön riskikin on selvästi kasvanut perinteisesti totuttuun nähden. Green-diesel hypetyksen osoittautuminen täysin aiheettomaksi, olisi kova kolaus yhtiön kasvutavoitteille.

2) Alan ylikapasiteetti

Tämän vuoden ensimmäisellä kvartaalilla Neste Oilin tärkeimmän segmentin eli öljytuotteiden liikevoitto laski yli 40 %. Taustalla tietysti on taantuman mukanaan tuoma kysynnän lasku, mutta ennen kaikkea jalostusmarginaalien pienentyminen alalle tulleen ylikapasiteetin johdosta. Yhtiö arvioi itse jalostuskapasiteetin ylitarjonnan lisääntyvän ainakin vuoteen 2010 asti.

3) Venäläisen raakaöljyn ja Brent -raakaöljyn hintaeron kaventuminen

Neste Oilin korkeat jalostusmarginaalit ovat perustuneet siihen, että yhtiö kykenee jalostamaan Venäjältä ostamastaan edullisesta raakaöljystä yhtä laadukkaita lopputuotteita, kuin kilpailijat huomattavasti paremmista raaka-aineista. Nyt raakaöljyjen hintaero on kaventunut, eikä ainakaan lyhyellä aikavälillä ole odotettavissa muutosta tilanteeseen.

4) Ympäristöjärjestöt

Ympäristöjärjestöt, kuten Greenpeace, ovat ottaneet Neste Oilin silmätikukseen, sillä heidän mielestään biodieselin tuotannossa käytetty palmuöljy ei ole ekologinen raaka-aine. Sademetsien raivaus uhkaa tuhansia sademetsien kasvi- ja eläinlajeja, joten muitakin biodieselin raaka-ainevaihtoehtoja on mietittävä.


______________



Blogimerkinnän kommentit:


Tobe kirjoitti 30.06.2009 - 17:39

Hyvää sanailua.Hyvä swot.Uskon samaan nosteeseen viimeistään 2010 tähän samaan aikaan...sitä ennen monta rykäisyä suuntaan eli toiseen.


Jake kirjoitti 01.07.2009 - 10:57

Öh, miten niin "ympäristöjärjestöjen mielestä" palmuöljy ei olisi ekologinen raaka-aine? Samaa mieltähän on suomalaiset tutkimuslaitokset. Vastahan siitä on julkaistu tuoretta tutkimusta.

Tsekkaa biopolttoaineiden ympäristövaikutuksia tutkineen Biovaiku-hankkeen loppuraportti. Mukana olivat VTT, SYKE, MTT, Metla ja VATT.

Raportti löytyy täältä: http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2009/T2482.pdf

Palmuöljyä käsitellään sivuilla 93-98. Ei kovin kaunista luettavaa. Palmuöljytonnin päästöt voi olla moninkertaiset dieseltonniin nähden, eikä RSPO-sertifiointi estä palmuöljytuotannon laajenemista turvemaille, mistä pahimmat päästöt tulee.

Että sellasta matskua Nesteellä.


Samuli kirjoitti 03.07.2009 - 13:41

Neste Oil voi valtion yrityksenä kehitellä kriisinajan polttoaineita, mutta kaupallisessa mielessä bioaineet eivät tule olemaan mikään bisnes niin kauan kun lähteistä lirahtaa se viimeinen tippa. Läheisessä tulevaisuudessa käy niin, ettei kukaan järkevä maaöljyn pumppaaja myy raakaa. Kaikki mitä pumpataan myös jalostetaan itse. Nesteen kannattaisi myydä Porvoo Lukoilille niin kauan kun kauppa vielä käy. Naantalin jalostus riittää kotimaahan eikä Nesteen kannata muuhun tähdätäkään.

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Rikkaaksi hitaasti mutta varmasti

29.06.2009 - 14:57
























Tutustuin hiljattain henkilökohtaiseen varallisuudenhoitoon keskittyvään Get Rich Slowly –blogiin, joka on ehdottomasti yksi parhaista kyseiseen aihepiiriin fokusoituneista sivustoista. Blogin kirjoittaja on laatinut loistavan listan yksinkertaisia ohjeita, joita noudattamalla vaurastuu hitaasti, mutta varmasti. Blogaajan filosofia on hyvin lähellä omaani, joten siihen on helppo yhtyä. Tässä Get Rich Slowly –filosofian pääkohdat omin sanoin ja omakohtaisin kokemuksin höystettynä:

1) Raha-asioissa on enemmänkin kyse psykologiasta (mielen hallinnasta) kuin matematiikasta (numeroiden hallinnasta). Kun me kulutamme rahaa yli varojemme, ei kyse ole siitä ettemmekö osaisi laskea. Kyse on pahasta tavasta, joka ei katoa laskukonetta käyttämällä. Oman mielen hallinta on välttämätön edellytys vaurastumiselle.

2) Tavoitteet ovat tärkeitä. Ilman taloudellisia tavoitteita sinulla ei ole suuntaa, jota kohti kulkea. Näin ollen on helppo poiketa reitiltä ja uskotella itselleen, että asiat korjaantuvat myöhemmin. Jos taas tiedät, että olet säästämässä uuden asunnon ostoa tai vaikkapa lasten opiskelua varten, päämääräsi pitää sinut oikealla tiellä.

3) Kuluta vähemmän kuin ansaitset. Kirjaa ylös joka sentti, jonka kulutat, ja vältä velkaa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta valitettavasti varallisuuden kartuttamisessa perussääntö kuuluu: Jotta pääset ulos veloistasi ja kykenet rakentamaan varallisuutta, sinun täytyy kuluttaa vähemmän kuin ansaitset. Tästä tosiasiasta ei pääse yli eikä ympäri.

4) Maksa itsellesi ensimmäiseksi. Ennen kuin maksat laskusi tai edes hankit pienimmätkin välttämättömyyshyödykkeet, laita sivuun pieni osuus tuloistasi. Vaikka et kykenisi säästämään kuin 1 % tuloistasi, tee se! Kasvata osuutta sitä mukaa, kun se on mahdollista. Hyvänä tavoitteena on 20 % säästämisaste. Itse säästän kuukausittain vähintään 30 % nettotuloistani.

5) Pienillä summilla on merkitystä. Älä ole masentunut, vaikka et kykenisi säästämään kuin 25 euroa kuukaudessa. Lähes jokaisella suomalaisella on mahdollisuus säästää, jos vain itse haluaa. Itse olen säästänyt ja sijoittanut säännöllisesti opiskeluajoista lähtien. Tuolloin tosin kykenin laittamaan sivuun vain 100 euroa kuukaudessa. Kyse on vain siitä, että aluksi on tyydyttävä säästämään vähemmän. Ajan kanssa ja tuottavasti sijoitettuna nämä pienetkin summat kasvavat uskomattomiin mittoihin.

6) Suurilla summilla on myös merkitystä. Jokapäiväisillä pienillä päätöksillä voi säästää pitkässä juoksussa paljonkin, mutta tärkeintä on tietysti toimia fiksusti suurten hankintojen kohdalla. Jättämällä yksi iso lomamatka vuosittain tekemättä, hankkimalla uuden auton sijasta hieman käytetty tai tinkimällä vähän asunnosta, voi vuosittain säästää tuhansia euroja.

7) Tee niitä asioita, mitkä toimivat juuri sinun kohdallasi. Jokainen henkilö on erilainen. Se mikä toimii jollakin toisella, ei välttämättä toimi sinulla. Älä usko ketään, joka yrittää kaupata menestyvää sijoitusstrategiaansa sinulle sellaisenaan. Koska kaikki meistä ovat erilaisia, jokaisella tulee olla myös erilainen omista lähtökohdista mietitty säästämis- ja sijoitussuunnitelma.

8) Hitaasti ja tasaisesti etenemällä voittaa pelin. Menestyneimmät ihmiset ovat yleensä niitä, jotka työskentelevät pitkään ja kovaa jonkin rakastamansa asian parissa. Ihmiset, jotka todella pitävät työstään, ovat yleensä myös alansa parhaimmistoa, ja parhaimmistolle maksetaan aina hyvin, teitpä sitten mitä tahansa. Kunhan tässä vaiheessa peliä käyttää pelinappulansa oikein, huomaa ennemmin tai myöhemmin, ettei ole enää riippuvainen vain taidoistaan, vaan voi oikeasti valita mitä tekee. Kiirehtiä ei kuitenkaan kannata. Toisilla voi kestää pitkäänkin ennen kuin pääsee näyttämään todelliset kykynsä. Kärsivällisyys yleensä palkitaan. Itsekään en ole poikkeus. Vaikka teen tällä hetkellä suurelta osin työtä, josta todella pidän ja josta saan elintasovaatimukseni selvästi ylittävän kompensaation, ei palkkatyö varmasti koskaan voi olla täysin itseä tyydyttävää. Uskon kuitenkin vahvasti, että jonain päivänä saan vielä valita mitä teen.

9) Täydellinen on hyvän vihollinen. Monet ihmiset eivät halua huolehtia omasta taloudestaan, sillä he eivät tiedä mitä ensimmäiseksi olisi paras tehdä. Älä ole huolissasi siitä teetkö tarkalleen oikein. Riittää, kun teet asioita oikeaan suuntaan. Optimoinnin voi tehdä myöhemminkin. Itse kärsin aikoinaan taudista nimeltä ”analyysihalvaus”. Kääntelin ja vääntelin numeroita excelissä loputtomasti, jotta olisin saanut selville parhaan mahdollisen sijoituskohteen. Lopulta tämä johti siihen, että sain aikaiseksi analyysin toisensa perään, mutten päässyt koskaan itse asiaan eli tekemään sijoituksia. Numeroiden pyörittely on tärkeää, ja se ohjaa sijoittajaa oikeaan suuntaan, mutta hyvin hajautettu osakesalkku kannattaa valita mieluummin vaikka tikkaa heittämällä, kuin jättäytyä kokonaan pois markkinoilta. Kukaan ei osaa sijoittaa aina parhaaseen kohteeseen ja parhaaseen aikaan. Itse olen nykyisin tyytynyt tekemään hyviä sijoituksia, täydellisyyteen kykenee vain valehtelija.

10) Epäonnistuminen on ok. On vain hyväksi tehdä silloin tällöin virheitä. Jopa miljardööri Warren Buffett on epäonnistunut sijoituksissaan ja hän myös kertoo virheistään avoimesti. Opi virheistä, älä anna niiden masentaa sinua. On parempi yrittää ja epäonnistua, kuin jättää kokonaan yrittämättä.

11) On paljon tärkeämpää olla onnellinen kuin rikas. Älä tee rahasta itsellesi pakkomiellettä. Raha tuo elämääsi ainoastaan enemmän vaihtoehtoja, mutta onnellisuus tekee elämästä elämisen arvoisen. Jos olemme onnellisia ja kykenemme kontrolloimaan elämäämme, rahaakin on helpompi hallita ja se tulee automaattisesti luoksemme.

12) Tee se nyt. On helppo laittaa asioita sivuun. Mutta mitä nopeammin alat kulkea tavoitteitasi kohti, sitä helpommin saavutat ne. Muista 14 kertaisen olympiavoittajan Michael Phelpsin sanat: ”Mikään ei ole mahdotonta, minkä pystyy kuvittelemaan.”



___________



Blogimerkinnän kommentit:


Tobe kirjoitti 29.06.2009 - 15:51

Voisin sanoa jokaiseen esittämääsi kohtaan ;"Totta, totta, totta" joka ikinen lause....mutta lopulta huomaan, ettei listasi olekaan ohjeistus rikastumiseen, vaan onnelliseen elämään.Rikastumiseen on nimittäin vain yksi ohje ja se kuuluu:"Kun kulutat aikasi sen miettimiseen, miten saat lisää rahaa, etkä siihen miten saat nykyiset varasi riittämään, saat varmasti paremman lopputuloksen!"






keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Neste Oil – Biodieselin tulevaisuuteen uskovan sijoittajan valinta

13.05.2009 - 14:03


Kirjoitin vajaa pari kuukautta sitten konepajojen tuottopotentiaalista, eikä toimialan selkeän aliarvostuksen purkautumista tarvinnut kovin kauaa odotellakaan, sillä konepajat ovat olleet viime viikkoina todellisia kurssiraketteja. Tuolloin arvioin Konecranesin, Wärtsilän ja Koneen Helsingin pörssin houkuttelevimmiksi sijoituskohteiksi. Konecranes on noussut 23.3 vallinneelta kurssitasolta 28 %, Wärtsilä peräti 53 % ja Kone 29 %. En voi olla varma, mutta uskon, että osa näin nopeasta noususta perustuu vain spekulaatioon, ja pientä takapakkia on luvassa. Pidemmällä tähtäyksellä, kunhan reaalitaloudessa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä, toimialan yhtiöiden osakekursseilla on kuitenkin edellytykset kehittyä edelleen keskimääräistä paremmin.

Niille, jotka eivät ehtineet mukaan konepajojen nousuun, voin onneksi suositella vielä erästä mielenkiintoista yhtiötä. Konepajat eivät ole onneksi ainoita potentiaalisia sijoitusvaihtoehtoja. Yksi tämän hetken kiinnostavimmista yrityksistä on tuttuna ja turvallisena pidetty Neste Oil. Pitkällä aikavälillä Neste Oilin arvon tärkeimpänä draiverina on biodiesel, jonka tuotantoon yhtiö panostaa merkittävästi. Osoituksena tästä ovat investoinnit kahteen uuteen biodiesel -tehtaaseen, jotka sijoitetaan Singaporeen ja Hollannin Rotterdamiin. Tehtaat valmistuvat 2010 ja 2011 ja niistä tulee maailman suurimmat uusiutuvaa dieseliä tuottavat laitokset. Ympäristövastuullisuuden lisääntyessä, ja sitä kautta pelkästään jo lainsäädännöllisistä syistä, biodieselmarkkinat tulevat kasvamaan kovalla vauhdilla lähitulevaisuudessa. Neste Oilin kehittämä tuotantoteknologia on maailmalla ainutlaatuinen, mikä antaa sille selkeän kilpailuedun. Biodieselissä katteet ovat huomattavasti paremmat kuin perinteisissä öljynjalostustuotteissa, joten yhtiön voittomarginaaleihin on odotettavissa kohennusta tulevaisuudessa. Viime vuodet (lukuun ottamatta kertaluonteisista eristä johtunutta heikkoa viime vuotta) liikevoitto on pysytellyt 6-9 % tietämissä, eikä tähän haarukkaan yltäminen liene jatkossakaan mahdotonta. Rakennemuutos perinteisestä öljynjalostajasta johtavaksi uusiutuvien polttoaineiden tuottajaksi tuo mukanaan entistä vuolaamman kassavirran. Tämä, jos mikä, on ilosanoma sijoittajan korville.

















Kuva 1. Biodieselin kulutus.

Pitkän aikavälin edellytykset osakkeen arvonnousulle ovat siis olemassa. Myös keskipitkän aikavälin tarkastelu asettaa Neste Oilin positiiviseen valoon. Yhtenä merkittävänä draiverina toimii öljyn hinnan kehitys. Kuten hyvin tiedämme, finanssikriisin ja taantuman mukana öljyn hinta romahti taannoin pohjalukemiin. Viime aikoina pohjalukemista on kuitenkin alettu hiljalleen nousta ylöspäin. Tämän suuntainen kehitys vahvistaa Neste Oilin jalostusmarginaaleja, vaikka raaka-ainehinnat toki samalla nousevat. Keskimääräistä parempaan jalostusmarginaaliin vaikuttavat myös kilpailijoita laadukkaammat jalostamot. Uudet merkittävät investoinnit vahvistavat laadukasta tuotantoa entisestään.

Lyhyemmällä aikavälillä operoivan sijoittajan kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti toimialan monia muita aloja defensiivisempään luonteeseen (toki nykyisen kaltaiselle talouskriisille mikään ala ei ole immuuni). Polttoaineita tarvitaan aina, menipä taloudessa miten tahansa. Neste Oil lieneekin tällä hetkellä monia muita yrityksiä turvallisempi kohde. Yhtiön markkinaosuus öljynjalostustuotteiden markkinoilla on ollut viime aikoina kasvusuunnassa ja vaikeina aikoina hyvän yhtiön voidaan odottaa kasvattavan osuuttaan entisestään.

Kaikki sijoituskohteet luonnollisesti sisältävät myös riskitekijöitä. Eikä Neste Oil ole tässä suhteessa poikkeus. Biodieselin läpilyönnille ei tietenkään ole mitään takeita, vaikkakin kehitys näyttää toistaiseksi vakuuttavalta. Jos biodiesel ei ole tulevaisuuden menestystarina, voi yhtiön liikevoittomarginaali jäädä pysyvästi vain 5 % tietämiin tai jopa sen alle. Perinteisen öljynjalostuksen kannattavuus on nimittäin heikkenemässä selvästi lisääntyvän kilpailun ja kapasiteetin myötä. Vaikka keskipitkällä aikavälillä voidaan olettaa jalostusmarginaalien paranevan nykyisestä, kestää nykyinen heikompi kausi luultavasti vielä ensi vuoden puolelle. Neste Oilille nykyinen tilanne, jossa kysyntä hiipuu hintojen laskusta huolimatta, on myrkkyä. Taantuman helpottaessa ja todellisen nousun taas alkaessa Neste Oil ei välttämättä ole ensimmäisiä, eikä myöskään suurimpia, kurssiraketteja. Näitä yhtiöitä arpovan kannattaa suunnata katseensa konepajojen ja rakennusyhtiöiden suuntaan.

Nykyisellä 10,91 euron hinnalla ostettuna Neste Oilin kuluvan vuoden konsensusennusteen (osinko 0,76 EUR/osake) mukainen osinkotuotto on 7 %, mitä voidaan pitää erittäin hyvänä. Muutenkaan yhtiö ei ole hinnalla pilattu. Myös muilla perinteisillä arvostuskertoimilla mitattuna osake vaikuttaa houkuttelevalta. P/E-luku on kuluvan vuoden EPS -ennusteella 8,6 ja P/B-luku 1,3.

Arvostuskertoimien ohella yhtiön aliarvostus voidaan perustella esimerkiksi lisäarvomallin avulla. Mallissa osakkeen arvo määritetään yhtiön tulevaisuudessa tuottaman taloudellisen lisäarvon eli omistajien vaatimukset ylittävän tuoton nykyarvon ja oman pääoman tasearvon summana (mallista kerrottu tarkemmin blogi -kirjoituksessa 27.10.2008).

Laaditaan Neste Oilille kolme vaihtoehtoista tulevaisuuden skenaariota (heikko skenaario, perusskenaario ja vahva skenaario), joissa tulevaisuus mallinnetaan liikevaihdon kasvun ja liikevoittomarginaalin avulla. Yksinkertaisuuden vuoksi jokaisessa skenaariossa liikevaihdon kasvu on täsmälleen samansuuruista, ja eroavaisuutta on vain liikevoittomarginaaleissa. Tällainen tarkastelu antaa hyvän kuvan siitä, miten biodieselmarkkinoiden tulevaisuus (biodieselin menestyminenhän nostaa marginaaleja) vaikuttaa osakkeen arvoon. Heikossa skenaariossa Neste Oilin ei uskota saavuttavan visionsa mukaista tavoitetilaa eli johtavaa asemaa uusiutuvien polttoaineiden tuottajana. Vahvassa skenaariossa Neste Oil on onnistunut saamaan katteensa korkeiksi biodieselin avulla. Perusskenaario puolestaan asettuu kahden edellisen välimaastoon.

Alla olevassa taulukossa on kuvattu Neste Oilin vuosittain luoma taloudellinen lisäarvo eri skenaarioissa ja tämän perusteella määritetty osakkeen arvo. Tuottovaatimuksena on 12 % (oma vaatimukseni kaikille tekemilleni sijoituksille). Lisäarvojen laskennassa tarvittava nettotulos on määritetty liikevoitosta käyttäen rahoituskuluina 0,3 % osuutta kunkin vuoden liikevaihdosta ja verokantana 26 %. Lähtötason eli vuoden 2008 liikevaihto on 15 043 MEUR ja oman pääoman tasearvo 8,47 EUR/osake. Oletuksena on, että aina puolet tuloksesta jaetaan osinkoina, jolloin loppuosa kasvattaa omaa pääomaa (poikkeuksena tämän vuoden oma pääoma, josta tulee vähentää jo maksettu osinko 0,80 EUR/osake). Vuoden 2018 jälkeen liikevaihdon kasvun ja liikevoittomarginaalin oletetaan pysyvän 2018 tasolla. Osakkeen arvo on prolongoitu vuoden alusta nykyhetkeen tuottovaatimuksella.













Taulukko 1. Neste Oilin kolme tulevaisuuden skenaariota ja niitä vastaavat osakkeen arvot.

Jopa heikoimman skenaarion (joka on hyvin pessimistinen) tapauksessa nyt tehty sijoitus Neste Oilin osakkeeseen antaisi sijoittajalle yli 12 % vuotuisen tuoton (koska osakkeen hinta on tällä hetkellä alle skenaarion mukaisen osakkeen arvon). Kaikkein realistisin lienee perusskenaarion mukainen tilanne, jossa panostukset biodieseliin alkavat näkyä prosenttiyksikköä parempana liikevoittomarginaalina vuonna 2014. Osakkeen tämän hetken todellinen arvo on siis realistisuuden nimissä ainakin 14,26 euroa. Mikäli biodiesel osoittautuu vieläkin suuremmaksi menestykseksi (liikevoittomarginaali pysyvästi 7 %), voi osakkeesta maksaa nyt jopa 18,00 euroa 12 % vuosituoton saavuttaakseen. Huomion arvoista on myös se, että 12 % tuottovaade on Neste Oilin riskisyyteen nähden erittäin korkea. Laskelmissa käyttämäni arvo onkin vain henkilökohtainen vaatimustasoni. Markkinoiden tuottovaatimus asettuu todellisuudessa 8-10 % haarukkaan. Tuottovaatimuksen laskiessa osakkeen arvo nousee, joten riskiinsä nähden Neste Oil on poikkeuksellisen matalalle arvostettu.



____________




Blogimerkinnän kommentti:


Sami kirjoitti 13.05.2009 - 19:46

Ihan hyvä analyysi. Olisi mielenkiintoista kuulla muutama kommentti Singaporen ja Rotterdamin laitosten rahoittamisesta. Mielestäni ei ole realistista olettaa edellisvuosien kaltaista osinkoa, juurikin investointien takia. Osingosta seuraavina vuosina Neste tuskin kokonaan pidättäytyy, vaikka olisikin minulle ihan tervetullut vaihtoehto vs suurempi velkaantuminen


Justicar kirjoitti 25.05.2009 - 14:09

Nesteessä kannattaa ottaa huomioon verrokkiryhmän tilanne ja samalla myös kasvava jalostuskapasiteetti, ainoa etu mikä tällä hetkellä Nesteellä tosiasiassa on on REB käyttö, jota muutkin ovat ruvenneet lisäämään huomattavasti, lisäksi Venäjä ja Kiina rakentavat öljyputkia välilleen nytkin.

En sano että Neste on huono yhtiö, todennäköisesti monta muuta baseline yhtiötä katoaa kartalta ennen Nestettä, mutta huomattavasti kasvava liikevoitto% on varsin kaukaa haettu, ellei tosiaan Biokiisseli ole se seuraava "iso" juttu.

Rahoitus noille laitoksille on varsin vakaalla pohjalla ja tämä tulee kasvattamaan liikevaihtoa huomattavasti, samalla siis myös ison viivan alle jäävää osuutta, vaikka prosentit eivät muuttuisi.


perjantai 24. huhtikuuta 2009

Mitä on sijoittamisen taito?

24.04.2009 - 08:00


Onko nyt oikea aika sijoittaa osakkeisiin? Mitä osakkeita kannattaisi valita? Osakemarkkinoilla näihin peruskysymyksiin hakevat vastauksia useat eri tahot päivittäin. Osakekurssien pohjien ja tulevien kurssirakettien arvuuttelu on hauskaa, mutta valitettavasti melko hyödytöntä, puuhaa. Kenelläkään ei ole tarjota etukäteen oikeita vastauksia näihin kysymyksiin. Päivän nousijoiden ja laskijoiden arvuuttelulla on paljon viihdearvoa, mutta tuottavan sijoitustoiminnan näkökulmasta tällainen toiminta ei ole relevanttia. Valitettavasti liian moni kuitenkin luulee, että sijoittamisessa on kyse oikeasta ajoituksesta ja oikeiden osakkeiden valinnasta. Liian moni uskoo, että sijoittamisen taito liittyy juuri näihin asioihin. William Bernstein kiteyttää totuuden kirjassaan The Intelligent Asset Allocator: ”Osakepoimimisen taitoa ei ole olemassakaan. Ihmismieli näkee säännönmukaisuutta siellä, missä sitä ei ole, ja taitoa siellä, missä tuuri on todennäköisempi selitys.”

Vääristyneesti monet kuitenkin kuvittelevat, että huippuosakkeiden poimiminen on mahdollista korkeasti koulutetuille ja todella kovapalkkaisille sijoitusammattilaisille, sillä he ovat riittävän älykkäitä. Todellisuudessa taitavat sijoittajat erottuvat joukosta pikemminkin luonteensa kuin älykkyytensä perusteella. Sijoitusten käyttäytyminen on huomattavasti vähemmän tärkeää kuin se, miten itse käyttäytyy. Käyttäytyminen puolestaan riippuu pitkälti luonteenpiirteistä. Sijoittamisen taito on tiettyjen talouden lainalaisuuksien ymmärtämistä, pitkän tähtäyksen suunnittelua ja käyttäytymistä näiden lainalaisuuksien ja suunnitelmien mukaisesti pieniä askelia ottamalla. Mikäli epäonnistut sijoituksissasi, kyse ei luultavasti ole siitä, että olisit tyhmä (ja valinnut vääriä osakkeita). Kyse on useimmiten siitä, ettei sinulla ole itsekuria, mikä on yksi tärkeimmistä sijoittamisen taidoista. Kävely pienin askelin koko ajan eteenpäin ei ole helppoa vaikeissa olosuhteissa. Pienet, suunnitelman mukaiset, askeleet ovat kuitenkin avain pitkäkestoiseen menestykseen.

Jokainen tietää, että painovoimalain takia hyppääminen kerrostalon katolta ei kannata. Näin tekemällä aiheuttaa vain kipua ja harmia itselleen. Myös yritystalouden lakeja vastaan taistelu aiheuttaa harmia. Jokaisen osakkeisiin sijoittavan tulisi tietää, ettei osake ei ole arpalipuke, vaan omistusosuus todellisesta liiketoiminnasta. Tämän liiketoiminnan arvo ei heilu päivästä toiseen, vaikka osakkeen pörssikurssi niin tekeekin. Taitava sijoittaja ymmärtää, että pörssikurssin jatkuva seuraaminen on toisarvoista. Paljon hyödyllisempää on kiinnostua yritysten tuloskehityksestä, joka pitkällä aikavälillä on positiivinen. Liiketoiminta luo arvoa, josta sijoittaja pääsee osalliseksi. Tällä arvon luonnilla ei ole lyhyellä aikavälillä mitään tekemistä osakekurssin kanssa. Näistä yritystalouden lainalaisuuksista huolimatta useimmat sijoittajat menevät pörssin laskiessa paniikkiin ja myyvät kurssien ollessa pohjamudissa aiheuttaen harmia itselleen. Yritystalouden lait unohtuvat huomattavasti helpommin kuin fysiikan lait. Sijoittamisen taitoa on olla huolestumatta kurssien romahtaessa. Tällöin on hyvä tilaisuus ostaa lisää, sillä näin pääsee hyötymään yritysten arvonluontiprosessista entistä edullisemmin. Olipa kyse mistä sijoituskohteesta tahansa, tulevat tuotot ovat aina funktio maksetusta hinnasta. Mitä matalamman hinnan maksat, sitä korkeampi tulee tuottosi olemaan.

Osakemarkkina on kuin heiluri joka heiluu kestämättömän optimismin ja liiallisen pessimismin välillä. Vaatii taitoa olla realisti, joka myy optimisteille ja ostaa pessimisteiltä. Sir John Templeton on aikoinaan kuvannut asian osuvasti: ”Nousumarkkinat syntyvät pessimismistä, kasvavat skeptisyydessä, vanhentuvat optimismiin ja kuolevat euforiaan. Äärimmäinen pessimismi antaa parhaat ostotilaisuudet, euforia parhaan tilaisuuden myydä.”

Monet inhimilliset taipumukset tekevät sijoittamisesta vaikeaa, vaikka se periaatteessa erittäin yksinkertaista onkin. Riskien karttaminen viimeiseen asti on yksi monille ihmisille tyypillinen piirre. Kyky tunnistaa ja hyödyntää otollisia tilaisuuksia, hyviä sijoitusmahdollisuuksia, vaatii hallittujen riskien ottamista. Tämä ei tarkoita kaikkien varojen syytämistä pörssiin silmät kiinni. Hallittujen riskien ottaminen tarkoittaa ”ylimääräisten” tulojen ja varallisuuden allokoimista eri sijoituskohteisiin oman riskinsietokyvyn mukaisesti. Riskin ottaminen on uhraus, joka on tehtävä tuottoa saadakseen. Riskit pienenevät ja tuotot kasvavat ajan kuluessa. Siksi luonteeltaan pitkäjänteiset ihmiset yleensä myös menestyvät sijoittajina.

Robert T. Kiyosaki esittelee teoksessaan Cashflow Quadrant tutkimusta, jossa selvitettiin miten köyhiksi syntyneistä tuli lopulta rikkaita. Tutkimus osoitti, että nämä ihmiset ajattelivat ja suunnittelivat asioita pitkällä aikavälillä ja tiesivät lopulta saavuttavansa taloudellista menestystä pitämällä kiinni unelmastaan ja näkemyksestään. He olivat valmiita tekemään lyhyen aikavälin uhrauksia saavuttaakseen tavoitteensa.

Pohdinta siitä, mitä osakkeita pitäisi juuri nyt ostaa, on lyhytnäköistä. Sillä pyritään etsimään epätoivoisesti vastausta siihen, mistä saisi lisää rahaa nyt heti. Tällainen spekulointi on mukavaa ajanvietettä, jota itsekin harrastan. Totuuden nimissä pitkäkestoinen taloudellinen menestys ei kuitenkaan riipu siitä, onnistuuko nyt valitsemaan juuri ne 10 parasta osaketta. Pikavoittoja etsivät eivät kykene ajattelemaan kauemmas tulevaisuuteen. Liian moni on kiinnostunut vain nopeasta rikastumisesta. Kun enää mikään ei riitä, halutaan jatkuvasti enemmän ja enemmän, nopeammin ja nopeammin. Taitavimmallakaan sijoittajalla ei ole antaa vastauksia äkkirikastumisesta haaveilevalle.

Taitava sijoittaja osaa asettaa sijoitustavoitteensa ja -suunnitelmansa kunnianhimoisiksi, mutta samalla realistisiksi. Vaatii taitoa olla ahnehtimatta liikaa ja tiedostaa mikä on riittävästi. Tätä taitoa ei talouskriisin laukaisseilla amerikkalaisilla pankkiireilla ollut. John C. Bogle kuvaa uusimmassa kirjassaan, Enough - True Measures of Money, Business and Life, keskustelun, jossa Joseph Heller paljastaa menestyksensä salaisuuden, joka olisi ehkä kannattanut kertoa aikoinaan muuan pankkiireillekin:

“At a party given by a billionaire on Shelter Island, Kurt Vonnegut informs his pal, Joseph Heller, that their host, a hedge fund manager, had made more money in a single day than Heller had earned from his wildly popular novel Catch 22 over its whole history. Heller responds, ‘Yes, but I have something he will never have…Enough…’”

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Valtiolla omistustaidot hukassa

05.04.2009 - 23:00


Jo vuosia keskustelua herättänyt kohu Fortumin optiomiljonääreistä sai loppuviikosta lisää tuulta purjeisiin, kun sekä Fortumin hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs että yhtiön toimitusjohtaja Mikael Lilius kertoivat kaikkien yllätykseksi jättävänsä yhtiön. Fagernäs päätti lähteä heti, ja Liliuskin jo ensi vuoden vaihteessa. Käytännössä hallitus tullee laittamaan miehen ”pihalle” jo aikaisemmin. Mediassa Liliuksesta on tehty rahan ahne syntipukki, ja hänen työnsä tulokset ovat jääneet tämän täysin turhanpäiväisen kohun varjoon. Todellisuudessa syyllisiä ovat aivan muut, kuin nämä kaksi herraa, jotka ovat kehittäneet viime vuosien aikana Fortumin liiketoiminnan aivan uudelle tasolle. Fortumista on tullut omistajilleen tasaisen tappavasti rahaa tahkoava kone, eikä vähiten yhdistelmän Fagernäs-Lilius ansiosta.

Liliuksen aikana Fortumin osakkeenomistajat, valtio siis etunenässä, ovat saaneet nauttia erinomaisista tuotoista niin osinkojen kuin Fortumin markkina-arvon kasvun myötä. Myönnän toki, että reilun 30 miljoonan tulot vajaan kymmenen vuoden Fortum-pestistä ovat kohtuuttomat, mutta miksi valittaa tällaisessa win-win -tilanteessa. Jos jokainen omistamani yhtiö olisi kyennyt samaan kuin Fortum, olisin ilomielin myöntämässä muillekin toimitusjohtajille vastaavanlaisia optioratkaisuja. Samaan hengen vetoon on vielä sanottava, että ainoat voittajat eivät suinkaan ole Lilius ja omistajat, vaan koko Suomen kansa on välillisesti hyötynyt Liliuksen valtiolle maksamista suurista tuloveroista.

Optiot ja niiden suuruusluokka eivät kuitenkaan ole tässä koko sopassa se asian ydin. Liliuksen eläkkeelle jäämisen syyt piilevät jossain ihan muualla kuin siinä, ettei hän kestäisi jatkuvaa kritiikkiä optioasian tiimoilta. Taustalla on turhautuminen valtion omistajapolitiikkaan ja -ohjaukseen. Liliuksen äkkilähdön luulisi viimein avaavan ministerien silmät sille tosiasialle, ettei yritysten omistaminen suju laput silmillä. Omistaminen vaatii taitoa, joka valtiolta näyttää puuttuvan.

Samaan aikaan, kun monet muiden pörssiyhtiöiden vahvat kasvolliset omistajat antavat täyden tukensa johdolle ja sitoutuvat pitkäjänteiseen strategiaan, valtio-omistajan linjaukset muuttavat suuntaansa kuin tuuliviiri. Optioilla kannustaminen nähtiin hyvänä ratkaisuna, kun kannustinjärjestelmää aikoinaan Fortuminkin johdolle suunniteltiin, mutta nyt kun palkkiot ovat konkretisoituneet, on toinen ääni kellossa. Viime kuun lopulla julkaistu suunnitelma uudesta windfall-verosta, jolla verotettaisiin ennen vuotta 1998 rakennettujen vanhojen ydin- ja vesivoimaloiden omistajayhtiöiltä päästökaupan tuomia voittoja, ei myöskään ole valtion aikaisemman politiikan mukainen. Suunniteltu vero rankaisee pahasti hiilidioksidivapaata tuotantoa ja on ristiriidassa Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan kanssa. Windfall-vero heikentää energiayhtiöiden kilpailukykyä ja nostaa sähkön hintaa. Vaikutusten on arvioitu olevan jopa kymmenien miljoonien eurojen suuruiset. Mistään mitättömästä asiasta ei siis ole kysymys.

Fortumin omistajana olisin mielelläni nähnyt Liliuksen vielä pitkään yhtiön ohjaksissa. Vähiten en ole huolissani siitä, miten Fortumin Venäjä-investoinnin nyt käy. Lilius oli yksi hankkeen takuumiehistä. Luotan toki yhtiön kakkosmiehen, "Venäjä-projektia" vetävän Tapio Kuulan osaamiseen, mutta yksi tärkeä lenkki on nyt Liliuksen myötä menetetty. Fortumin pääomistajan leväperäinen ote yhtiöön on muiden osakkeenomistajien etujen kannalta pöyristyttävää. Omistajan tulisi kaikin keinoin luoda johdolle parhaat mahdolliset toimintaedellytykset. Valtio tuntuu pikemminkin laittavan jatkuvasti kapuloita Fortumin rattaisiin. Valtion ja muiden osakkeenomistajien intressit ovat pahasti ristiriidassa.

Kuten sanottu, yrityksen omistaminen vaatii taitoa. Johdon tukeminen ja sovituissa päätöksissä pysyminen ovat perusasioita, jotka ovat hyvälle omistajalle itsestään selvyyksiä. Omistajan on myös valvottava hallituksen kautta johdon toimintaa ja tehtävä muutoksia, jos kaikki ei suju suunnitelmien mukaan. Liliuksen ohjaksissa Fortum on kuitenkin menestynyt erinomaisesti, joten tyytymättömyyteen ei luulisi olevan aihetta. Kasvollisen ja pitkäjänteisten suunnitelmien mukaan toimivan yksityisomistuksen lisääntyminen olisi tärkeää niin Fortumin kuin monen muunkin yhtiön kohdalla. Yksityisen pääomistajan toimenpiteet ovat aidosti liiketoiminnallisiin hyötyihin tähtääviä ja kaikkien osakkeenomistajien edun mukaisia. Liliuksen sanoja lainatakseni, ”olisi mukavaa, jos omistajalle soittaessaan tietäisi kenelle pitää soittaa".

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Konepajoista odotettavissa kovaa tuottoa

24.03.2009 - 16:26


Olen ajatellut lähiaikoina taas täydentää hitaasti mutta varmasti laajenevaa osakesalkkuani. Heikoista talousnäkymistä huolimatta luotan edelleen tulevaisuuteen uskoen, että tästäkin ajan myötä selvitään. En tuijota sentimenttiä tai makrolukuja, vaan sijoitan tasaisin väliajoin laatuyhtiöihin, joiden voi odottaa tuottavan pitkällä aikavälillä yli tuottovaatimukseni, mikä on 12 % vuodessa. Pörssikurssien syöksyessä pitkän aikavälin tuotto-odotukset ovat nousseet rajusti ylöspäin. Juuri tällaisessa ympäristössä pitkäaikaisten osakesijoitusten tekeminen on erityisen kannattavaa. Hajauttamalla ostokseni ajallisesti läpi koko taantuman (olipa sen kesto mikä tahansa) varmistan sen, että osa ostoista osuu myös pohjahintoihin. Ja mikä vielä tärkeämpää, olen varmuudella mukana siinä vaiheessa kun kurssinousu alkaa.

Millaisia tuottoja nykyisillä hinnoilla ostettujen osakkeiden voi odottaa tarjoavan tulevaisuudessa? Saadaksemme vastauksen selville, sovelletaan Gordonin perusyhtälöä, jonka mukaan osakkeen hinta (P) on tulevan osingon (D) suhde tuottovaatimuksen (r) ja osinkojen kasvutekijän (g) erotukseen:

P = D / (r-g)

Tästä saadaan, että osakkeen tuotto-odotus (tuottovaatimus) muodostuu odotetusta osinkotuotosta (D/P) ja osinkojen odotetusta pitkän aikavälin kasvusta:

r = D/P + g

Koska osingot ovat osinkosuhteen (p) mukainen osa yrityksen osakekohtaisesta tuloksesta (EPS), voidaan tuotto-odotus ilmaista myös seuraavasti:

r = EPS x p / P + g

Osinkojen kasvun täytyy pitkällä aikavälillä kulkea käsi kädessä osakekohtaisen tuloksen kasvun kanssa. Osinkojen kasvaessa nopeammin yritys ajaisi itsensä lopulta konkurssiin. Jos osingot kasvaisivat hitaammin, yritys hukkuisi lopulta kassaansa. Kun vielä tiedetään, että osakekohtaisen tuloksen kasvu riippuu siitä, mikä on yrityksen tekemien uusien investointien (jakamaton osuus osakekohtaisesta tuloksesta = 1-p) tuotto (ROE), saadaan osakkeen tuotto-odotus laskettua seuraavasti:

r = EPS x p / P + ROE x (1-p)

Seuraavaan taulukkoon on koottu Arvopaperin keräämään tietokantaan perustuvat OMXH25-yhtiöiden (lukuun ottamatta pankkeja ja TeliaSoneraa, joista tietoja ei ollut saatavilla) tämän hetken osakekurssit, analyytikoiden konsensusennusteet tämän vuoden osakekohtaisista tuloksista ja osinkosuhteista sekä pitkän aikavälin oman pääoman tuotoista (kuvaavat yritysten tekemien uusien investointien tuottoa). Näiden tietojen perusteella taulukkoon on laskettu osakkeiden vuotuiset tuotto-odotukset, joiden mukaisesti osakkeet on laitettu paremmuusjärjestykseen.







































Taulukko 1. Osakkeiden tuotto-odotukset.


Konepajat valloittavat selkeästi listan mitalisijat. Mikäli uskon analyytikkoennusteiden realistisuuteen, kannattaa minun valita salkkuuni Konecranes, Wärtsilä, Kone, Neste Oil ja Tieto, sillä näistä jokaisen tuotto-odotus ylittää tuottovaatimukseni (12 %). Sijoituspäätöksiä ei tietenkään kannata perustaa vain muutamaan tunnuslukuun, vaan perusteellisempi yritysten analysointi on aina järkevää. Lisäksi omaa salkkua rakennettaessa on muistettava ajallisen hajautuksen lisäksi hajautus eri toimialojen kesken. Tästä syystä kaikkia listan kärjessä olevia konepajoja ei kannata hankkia.

Kaikesta huolimatta tuotto-odotuksen määrittäminen antaa hyvän kuvan osakkeen houkuttelevuudesta, sillä sitä laskettaessa tulee otettua kantaa niin yrityksen hintaan, kannattavuuteen, kasvuun kuin osinkoihinkin, jotka kaikki ovat tärkeitä elementtejä hyviä sijoituskohteita etsittäessä.


____________



Blogimerkinnän kommentit:


TuOki kirjoitti 05.04.2009 - 15:10

Kiitoksia mielenkiintoisesta analyysistä. Itse tuolla IT-sektorilla toimivana vierastan hyvin vahvasti tuota Tietoa, mutta se on enemmän mutu-tunne kuin todellisen analyysin tulos.


Tobe kirjoitti 08.04.2009 - 13:10

Kaikkia kannattaa hankkia jos on niihin varaa.


lauantai 28. helmikuuta 2009

Henkilökohtaisen budjetin laatiminen auttaa vaurastumisessa

28.02.2009 - 22:27


Varallisuutta voi kartuttaa kolmella tavalla: lisäämällä tuloja, pienentämällä menoja sekä laittamalla säästöön jäänyt osuus tuottamaan. Henkilökohtaisen talouden ja varallisuuden viisaaseen hoitoon kuuluukin olemassa olevan pääoman tuottoisan sijoittamisen lisäksi kuukausittaisten kulujen seuraaminen ja hallinnassa pitäminen. Elettäessä tai sijoitettaessa yli varojen seuraukset voivat olla kohtalokkaat, kuten vuodet 2007 ja 2008 ovat USA:ssa osoittaneet.

Kuukausittaisten menojen seuraaminen auttaa siis vaurastumisessa, mutta lisäksi se auttaa oman sijoitussuunnitelman tekemisessä ja päivittämisessä sekä oman riskinsietokyvyn määrittämisessä, sillä kuukausittain menojen jälkeen jäävän ”ylijäämän” suuruus on yksi merkittävä tekijä, joka vaikuttaa kykyyn ottaa riskiä sijoitusmarkkinoilla. Itse seuraan kuukausittain tulojeni ja menojeni kehitystä. Tämä seuranta on osaltaan vaikuttanut sijoitussuunnitelmaani, joka on esitetty blogissa aikaisemmin.

Tulo-meno -seurannan perusteella olen laatinut itselleni kuukausibudjetin, jonka määrittämissä raameissa pysyminen on edellytys sijoitustavoitteisiini pääsemiselle. Budjetti on laadittu tarkoituksella sen verran väljäksi, että riskit kuukausittain sijoitettavaksi tarkoitetun rahasumman ”tuhlaantumiselle” ovat pienet. Toisekseen olen täysin tyytyväinen tämän hetkiseen (budjetin mukaiseen) elintasooni, joten suuremmalle rahan käytölle ei edes ole aihetta.





Edellisessä taulukossa on esitetty kuukausibudjettini, jonka olen määrittänyt nykyisen nettopalkkani ja vuoden 2008 keskimääräisten kuukausimenojeni perusteella.

Tällä hetkellä nettopalkkani (ilman bonuksia) on noin 2600 EUR/kk ja menoni yhteensä 1600 EUR/kk eli säästöön jää 1000 EUR/kk. Kuten sijoitussuunnitelmani lukeneet tietävät, tavoitteenani on sijoittaa osakkeisiin joka kuukausi 800 EUR (käytännössä teen indeksirahastosijoituksia lukuun ottamatta sijoituspäätöksiä vain puolivuosittain, jolloin sijoitan yhdellä kertaa enemmän kulut minimoidakseni). Jäljelle jäävä 200 EUR siirtyy kartuttamaan käteiskassaani rahamarkkinarahastoon. Yllättävien menojen varalta käteisenä olisi hyvä olla 3-6 kuukauden nettopalkan verran rahaa. Tällä hetkellä kassani ei aivan tuohon haarukkaan vielä yllä, joten sen kasvattaminen on perusteltua.

Tähän asti olen pystynyt noudattamaan vuoden 2008 alussa nykyiselleen päivittämääni sijoitussuunnitelmaa täysin. Pörssiromahdus ei ole vienyt yöuniani, joten olen määrittänyt riskinsietokykyni aivan oikein. Osakkeisiin ei pidä koskaan sijoittaa enempää kuin pystyy häviämään. Jokaisen sijoittajan on hyvä määrittää menonsa ja laatia budjetti, jotta selviää kuinka paljon oikeasti on varaa menettää. Vaikka todennäköisyydet ovat sijoittajan puolella, kaiken häviäminenkin on mahdollista, jos homma menee totaalisesti pieleen.


_____________



Blogimerkinnän kommentit:


Njooh kirjoitti 01.03.2009 - 08:02

Jos vaurastuttuasi sitten 30 vuoden päästä asustelet vaikkapa 130 neliön omatalossa kaikin mukavuuksin.

Riittäisikö vaurastumisesi tahti nykyisellä palkalla jatuotoilla..

Oletukset tietenkin ovat:

1. Mukavuuksista jotka omistat ei 30 vuoden päästä ole velkaa.
2. Saat eläkettä niin paljon, että pystyt asumaan omassa talossa, maksat talosi ylläpidon ja ruokasi.

Joudutko kenties nykyisellä palkalla ja kapitalisaatiolla säästämään vuokrassa ja muuttamaan seuraavien 20 vuoden talvien ajaksi jonkun toisen omistaman veneen alle ja kesiksi metsään havulaavulle tai vain kaupungin puistoon ja Sopu telttaan ?

Kenties joudut ottamaan juosten kiinni ruokasi jos huusholliin imestyy ratoksesi naaras jolla ei ole muuta hommaa kuin lisäätyminen. ;D


Random Walker kirjoitti 01.03.2009 - 12:29

Njoohille:

Kiitos kommenteista. En tiedä kuinka leveästi olet itse tottunut elämään, mutta mielestäni kuvaamallani kulutustasolla (1600 EUR/kk) pystyy elämään varsin mukavaa nuoren miehen elämään. Tiukan paikan tullen pystyn pihistämään tuosta helposti muutaman satasen.

Mitä yllättäviin tai kuvaamiisi uusiin menoeriin tulee, juuri tämän takia pyrin pitämään käteisena jopa 6 kuukauden nettopalkan verran rahaa. Huomion arvoista on myös se, etten ole huomioinut tuloissani vuosittain tilille napsahtavia bonuksia, jotka kerryttävät käteiskassaani aina muutamalla tuhannella eurolla. En myöskään ole huomioinut osa-aikaisista työprojekteista tulevaa tuloa. Lisäksi olen työurallani vasta aivan alkumetreillä, mikä selittää ansiotulojeni kohtalaisen alhaisen tason. Tulojen voi siis odottaa nousevan huomattavasti muutaman vuoden horisontilla. En ole laatinut sijoitussuunnitelmaani hetken mielijohteesta, vaan olen miettinyt tarkasti mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita.

Kaikesta huolimatta tiedän, että tavoitteeni on kunnianhimoinen, mutta kuten 14 kertainen olympiavoittaja, uimari Michael Phelps, on todennut:

"Mikään ei ole mahdotonta, minkä pystyy kuvittelemaan."

R.W.


perjantai 30. tammikuuta 2009

Indeksi- ja arvosijoittamisen yhdistelmällä menestykseen

30.01.2009 - 23:30


Parhaat sijoitustyylit, osa 2/2

Kaikki osakemarkkinoilla operoivat tietävät, että osakkeiden kurssikehitystä on mahdoton ennustaa lyhyellä aikavälillä. Tämän ovat osoittaneet myös lukuiset akateemiset tutkimukset. Kenelläkään ei siis ole kristallipalloa. Tai jos sinulla on, soita heti! Päiväkauppias ei pääse hyötymään yritysten liiketoiminnan positiivisista pitkän aikavälin tuloksista. Kyse on täysin sattumankaupasta ja nollasummapelistä. Lisäksi tiheästä kaupankäynnistä johtuen transaktiokustannukset nousevat pilviin, jolloin sijoittajan saaman tuoton odotusarvo on itse asiassa negatiivinen. Tästä syystä päiväkauppa on sijoitustyyleistä se, johon viimeisenä luottaisin. Ymmärrän kyllä sen, että päiväkauppa on joillekin ensisijainen tulon lähde, joten lyhyet positiot ovat lähes ainoa tapa saada illaksi voita leivän päälle. Tällöin onnea kannattaa kokeilla, mutta pitkän aikavälin tuoton maksimointimielessä hommassa ei ole järjen hiventäkään. Itse en ole riippuvainen ainoastaan osakesijoitusteni tuotoista, joten suljen päiväkauppa-vaihtoehdon pois sijoitustyylieni repertuaarista.

Jäljellä on siis vielä neljä vaihtoehtoa. Tarkastellaanpa seuraavaksi ”portfoliosijoittamista”, siinä merkityksessä mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Aktiivisesti hoidetut rahastot ovat tyypillisesti portfoliosijoittajia. Heidän aikaperspektiivinsä on jo selkeästi pidempi kuin päiväkauppiaan. Salkun yhtiörakenne voi pysyä pitkäänkin muuttumattomana, mutta yhtiöiden painoarvot salkussa vaihtuvat. Sijoittaja siis pyrkii arvailemaan mitkä yhtiöt kehittyvät tulevaisuudessa paremmin kuin vertailuindeksi ja mitkä vastaavasti huonommin. Salkku muodostetaan näiden arvailujen perusteella hivenen indeksistä poikkeavaksi. Tällaisen ns. "piiloindeksoinnin" avulla osa sijoittajista luonnollisesti voittaa indeksin, ja osa häviää sille. Joka tapauksessa tuoton odotusarvo on positiivinen (vrt. päiväkauppaan), sillä yritysten oikean liiketoiminnan hedelmistä päästään nauttimaan pidemmän sijoitushorisontin takia. Miten voi etukäteen tietää, että tulee tulevaisuudessa itse kuuluneeksi indeksin voittaneiden joukkoon? Kannattaisiko luottaa menneinä vuosina parhaiten menestyneisiin rahastoihin? Valitettavasti niihin sijoittaminen ei takaa keskimääräistä parempaa menestystä. Edes tähtisalkunhoitajan maineen saavuttaneet ammattilaiset eivät tutkimusten mukaan kykene säännönmukaisesti lyömään vertailuindeksejään, vaan kukin salkunhoitaja vierailee vuoroin ”voittajien”, vuoroin ”häviäjien”, puolella.

Princetonin yliopiston professori Burton G. Malkiel on tutkinut paljon ammattisalkunhoitajien menestystä ja havainnut, että jonkin tietyn vuoden ns. ”tähtirahastot” eivät todennäköisesti pärjää enää tulevina vuosina kovinkaan hyvin. USA:n markkinoiden vuoden 1968 top 5 -rahastoista yksikään ei noussut edes lähelle kärkisijoja seuraavien vuosien aikana, kuten alla oleva taulukko osoittaa:




Taulukko 1. USA:n viisi parasta rahastoa vuonna 1968 ja niiden sijoitukset ranking-listalla seuraavina vuosina. (1)

Kannattaisiko "piiloindeksointistrategiaa" kuitenkin kokeilla, koska onhan sen avulla 50 % todennäköisyys päästä keskimääräistä parempaan tuottoon? Valitettavasti todellisuudessa mahdollisuus ylituottoon on alle 50 %. Edellinen keskiarvon määritelmästä johdettu fakta ei aivan kuvaa todellisuutta, jossa myös kaupankäyntikulut on huomioitava. Koska aktiivisen salkun veivaamisen johdosta kulut ovat suuret, keskimääräinen portfoliosijoittaja saavuttaa todellisuudessa markkinoiden keskimääräistä tuottoa huonomman tuoton. Kaikesta päätellen kannattaisi jättää osakkeiden arpominen väliin ja minimoida kustannukset. Tällöinhän tulee menestymään keskimääräistä paremmin. Miten tällaisen menestysreseptin voi toteuttaa käytännössä?

Vastaus on yksinkertainen: ryhtymällä indeksisijoittajaksi. Parhaiten indeksoinnin voi toteuttaa edullisten indeksirahastojen avulla. Myös passiivisesti hallinnoidut ETF:t (exchange traded fund) eli indeksiosuusrahastot ovat varteenotettava vaihtoehto, mutta niitä käyttämällä ei pääse hyödyntämään osinkojen verotukseen liittyvää etua, joka indeksirahastoilla on. Indeksirahastot nimittäin voivat sijoittaa osingot takaisin rahastoon ilman, että niistä täytyy välissä maksaa veroa. ETF -sijoittaja sitä vastoin joutuu maksamaan vuosittain saamistaan osingoista normaalin pääomatuloveron.

Niille, jotka edelleen epäilevät indeksointi -strategian menestyksellisyyttä, on alla olevassa taulukossa kuvattu kuinka moni aktiivinen rahasto (portfoliosijoittaja) on kyennyt kolmen viimeisen vuoden tuotoilla mitattuna lyömään vertailuindeksinsä. Kolmen vuoden horisontti on toki lyhyt, mutta samansuuntaisia tuloksia on saatu myös pidemmän aikavälin kattavissa tutkimuksissa.












Taulukko 2. Indeksien vuosituotot ja indeksin lyöneiden rahastojen lukumäärä eri markkinoilla kolmen viime vuoden jaksolla. (2)


Taulukko puhuu karua kieltään. Yhteensä 571 rahastosta vain 29 pystyi indeksiä parempaan tuottoon. Jos indeksisijoittaminen on näin ylivoimainen tyyli, mihin muita strategioita oikein tarvitaan? Valaisen seuraavaksi tarkemmin sitä, miksi indeksi -srategian kylkeen on usein hyvä liittää joko kasvu- tai arvo -strategia ja miksi itse preferoin jälkimmäistä.

Koska aktiivista portfoliosijoittamista harjoittavat rahastot, tai sen paremmin yksityissijoittajatkaan, eivät yleensä kykene lyömään indeksiä, ratkaisuksi ylituottojen saavuttamiseen on usein tarjottu joko kasvu- tai arvosijoittamista. Kasvusijoittajat häviävät pitkällä aikavälillä arvosijoittajille (kasvusijoittaminen voi toimia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä), kuten alla olevasta Faman ja Frenchin tutkimustuloksiin perustuvasta kuvasta nähdään, joten on syytä keskittyä näistä tyyleistä vain arvosijoittamiseen:


















Kuva 1. Arvo- ja kasvuosakkeiden keskimääräinen vuosituotto eri markkinoilla 1975-1995. (3)


Kuvaa tarkastelemalla havaitaan, että arvo-osakkeiden tuotot vaihtelevat Saksan noin 13 prosentista Singaporen noin 22 prosenttiin. On siis ilmiselvää, että pitkän ajan kuluessa arvosijoittaja ei päihitä ainoastaan kasvusijoittajaa, vaan myös indeksisijoittajan. Miksi sitten rahastot ovat mieluummin portfoliosijoittajia kuin aitoja arvosijoittajia? Tätä ja muita arvosijoittamiseen liittyviä kysymyksiä olen käsitellyt aiemmassa kirjoituksessani ”Arvosijoittaminen keskimääräistä tuottoisampaa”.

Entä miksi en itse ole puhdas arvosijoittaja, vaan hyödynnän myös indeksointia omassa strategiassani. Piensijoittajan kannalta arvostrategiassa ongelmallista on se, että tarvitaan kohtuullisen paljon pääomaa, jotta arvo-osakkeisiin kohdistettavia suoria osakesijoituksia kannattaa tehdä. Melko pienellä pääomalla varustetun sijoittajan ei kannata tehdä suoria osakesijoituksia, sillä pienten summien sijoittaminen säännöllisesti useisiin yhtiöihin (kuten oikeaoppinen hajauttaminen edellyttää) ei ole kustannustehokasta. Jos taas sijoittaja allokoi kaiken pääomansa vain muutamaan osakkeeseen ei hajautusta tule riittävästi. Koska indeksirahastoihin sijoittamalla hajautus useaan eri osakkeeseen tulee hoidettua automaattisesti, voi pienilläkin kuukausittaisilla säästösummilla liikkeellä oleva sijoittaja lähteä mukaan osakemarkkinoille. Piensijoittajan kannattaa siis rakentaa salkun perustukset indeksituotteilla ja ainoastaan maustaa koktailia arvo-osakkeilla.

Koska kuukausittaisten menojen jälkeen jäävä ”ylijäämäni” on suhteellisen pieni (800 – 1000 euroa), suosin itse yllä kuvaamaani tapaa. Sijoitan säännöllisesti edullisiin indeksirahastoihin ja silloin tällöin suuremman summan aliarvostettuina pitämiini arvo-osakkeisiin. Näin salkkuni on kustannustehokkaasti hajautettu, mutta pääsen hyötymään myös yksittäisten arvo-osakkeiden hyvästä tuottopotentiaalista.


______________________

(1) Lähde: Malkiel B. G. 1999. A Random Walk Down Wall Street, s. 181.

(2) Lähde: Arvopaperi 1 / 2009, s. 15

(3) Lähde: Fama E. G. & French K. R. 1998. Value versus Growth: The International Evidence. Journal of Finance, volume 53, 6, s. 1975-1999.



_____________________




Blogimerkinnän kommentit:


Sami kirjoitti 31.01.2009 - 13:09

Hyvä kirjoitus.

Sellainen pieni huomautus kuitenkin, että markkinoilla on myös osingot uudelleensijoittavia ETF:iä (dbx trackers).
Ja kuten varmasti tiedätkin, ETF:iä löytyy erikseen arvo- ja kasvuyhtiöihin sijoittavia.


Katzoja kirjoitti 31.01.2009 - 22:57

Erittäin selkeä ja hyvä kirjoitus. Pankkien markkinointi ei tämmöisistä innostu eikä kerro, koska eivät pääse rahastamaan kuluja. Vuosituhannen parhaat neuvot meille piensijoittajille.


Frank kirjoitti 05.07.2009 - 22:51

Onkos suomessa vieläkään muita indeksirahastojen myyjiä kuin Seligson ?


Random Walker kirjoitti 06.07.2009 - 15:39

Frankille:

Seligson on edelleen aivan omaa luokkaansa indeksirahastojen tarjoajana. Muutamilla muilla rahastoyhtiöillä on myös indeksirahastoja, mutta ne on suunnattu pääosin instituutiosijoittajille. Suomalaiset pankit todellakin yrittävät viimeiseen asti pitää yllä illuusiota aktiivisen salkunhoidon maagisuudesta. Indeksisijoittamisen suosio on ollut Suomessa pitkään todella vähäinen, vaikka akateeminen tutkimus jatkuvasti esittää evidenssiä sen ylivoimaisuudesta aktiiviseen salkunhoitoon verrattuna. USA:ssahan indeksisijoittaminen on jo tänä päivänä hyvin suosittua niin piensijoittajien kuin instituutioidenkin keskuudessa. Liekö vasta nykyinen talouskriisi osoittanut suomalaisillekin, ettei minkään sortin aktiivinen salkunhoito kykene pelastamaan sijoituksia, jos talous romahtaa. Seligsonin osuudenomistajien määrä nimittäin kasvoi alkuvuoden aikana peräti 25 %.

Arvopaperin verkkosivuilla aiheesta lisää:

http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/article301798.ece

R.W.


maanantai 26. tammikuuta 2009

Sijoittamisen viisi perustyyliä

26.01.2009 - 15:00


Parhaat sijoitustyylit, osa 1/2

Ennen sijoitustoiminnan aloittamista on jokaisen tuottavaan sijoitustoimintaan tähtäävän sijoittajan määriteltävä oma sijoitustyylinsä. Yleensä tämä on syytä tehdä sijoitussuunnitelman laatimisen yhteydessä. Ilman oman sijoitustyylin hahmottamista on vaikea lähteä luomaan tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa strategiaa. Tuleva menestys osakemarkkinoilla riippuu paljolti valitusta tyylistä. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että valitun tyylin periaatteita noudatetaan kurinalaisesti. Tämä ei sulje pois sitä, etteikö sijoittaja voisi hyödyntää monia sijoitustyylejä samanaikaisesti. Sijoittaja voi esimerkiksi muodostaa monta eri salkkua, joista jokaista hoidetaan omalla sijoitustyylillään. Tärkeintä on se, että jonkin periaatteen mukaan tehtyä sijoitusta hoidetaan samojen periaatteiden mukaisesti koko sijoituksen elinkaaren ajan. Kurinalaisuus ja suunnitelmassa pysyminen ovat avaimet tuottavaan sijoitustoimintaan.

Jokainen sijoittaja tietysti uskoo, että oma tyyli on se millä saavutetaan parhaat tuotot. Ja näin pitääkin olla. Kaikille sijoittajille ei esimerkiksi luonteenpiirteistä, resursseista tai muista syistä johtuen sovi sama tyyli. Valinta joudutaan usein siis tekemään muustakin kuin tuoton maksimoinnin näkökulmasta. Jos halutaan mennä tarkkoihin yksityiskohtiin, voidaan sijoitustyylejä löytää varmasti yhtä paljon kuin on sijoittajiakin. Ylätasolla tyylejä on kuitenkin vain kourallinen. Tässä kirjoitussarjassa vertailen viittä pääsijoitustyyliä keskenään ja perustelen miksi omasta mielestäni kaksi niistä nousee ylitse muiden.

Ylätasolla sijoitustyylit ovat: 1) arvosijoittaminen (value investing), 2) kasvusijoittaminen (growth investing), 3) indeksisijoittaminen (index investing), 4) portfoliosijoittaminen (portfolio investing) ja 5) päiväkauppa (day trading).

1) Arvosijoittajan tavoitteena on löytää aliarvostettuja laatuosakkeita, jotka tuottavat hyvin pitkällä aikavälillä. Fokus on ennemminkin keskimääräistä suuremmassa pitkän aikavälin osinkotuotossa, kuin arvonnousussa. Sijoittaja etsii yhtiöitä, jotka hinnoitellaan markkinoilla selkeästi alle niiden ennustettujen kassavirtojen nykyarvon. Työkaluna arvosijoittajalla on fundamentaalianalyysi, jonka avulla sijoituskohteita etsitään. Analyysin perusteella aliarvostuksen on oltava selkeästi havaittavissa. Aliarvostuksen on myös pohjauduttava sen hetkiseen informaatioon ja maltillisiin tulevaisuuden näkymiin, ei suuriin odotuksiin.

2) Kasvusijoittajan tavoitteena on löytää osakkeita, joiden arvo nousee lyhyellä aikavälillä nopeammin kuin hinta reagoi. Fokus on siis nopeassa arvonnousussa, eikä niinkään osinkotuotossa. Kasvusijoittaja uskoo, että osakkeen hinta nousee yrityksen loistavan kasvupotentiaalin ansiosta. Sijoittaja pyrkii löytämään tällaiset huomispäivän kurssiraketit. Työkaluna kasvusijoittajalla on arvosijoittajan tapaan fundamentaalianalyysi, mutta pääpaino on tulevaisuuden ennustamisessa.

3) Indeksisijoittajan tavoitteena ei ole löytää keskimääräistä parempaa tuottoa antavia yksittäisiä osakkeita, vaan hän pyrkii lyömään markkinat alhaisten kustannusten avulla sijoittamalla tasapuolisesti indeksin kaikkiin osakkeisiin. Vähäisestä kaupankäynnistä ja analyysityön puuttumisesta johtuen kustannukset ovat pienet ja tuotto niiden huomioimisen jälkeen parempi kuin markkinoilla keskimäärin. Fokus on siis markkinatuotossa ja kustannuksissa. Indeksisijoittaja voi käyttää työkalunaan käänteistä DCF -arvonmääritystä, ja tutkia sen avulla millaisia odotuksia markkinat asettavat osakkeille niiden sen hetkisellä markkinahinnalla.

4) Portfoliosijoittajan tavoitteena on löytää omalle riskinsietokyvylle sopiva osakesalkku, joka on hajautettu useaan eri yhtiöön. Fokus on riskikorjatussa tuotossa. Sijoittajan mukaan tuottoa voidaan kasvattaa vain ottamalla enemmän riskiä. Portfoliosijoittaja muodostaa salkun yleensä jonkin indeksin pohjalle, mutta tekee siihen yli- tai alipainotuksia sen mukaan miten uskoo osakkeiden kehittyvän lähitulevaisuudessa. Painotuksia muutetaan melko aktiivisesti näkymien tai oman riskinsietokyvyn muuttuessa. Työkaluina ovat moderni portfolioteoria (MPT) ja capital asset pricing model (CAPM).

5) Päiväkaupankävijän tavoitteena on löytää osakkeita, jotka voi myydä nopeasti korkeammalla hinnalla. Horisontti on hyvin lyhyt. Muutamien minuuttien tai jopa vain sekuntien pituisesta tähtäimestä johtuen, päiväkauppaa ei välttämättä pidetä edes sijoittamisena, vaan yleensä puhutaan treidaamisesta, keinottelusta tai spekuloinnista. Fokus on osakkeiden hintamuutoksissa, joiden ennustamisessa käytetään työkaluna teknistä analyysiä.

Kuten alussa mainitsin, eri tyylit eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia. Esimerkiksi monet ns. kasvuosakerahastot ovat samanaikaisesti sekä portfolio- että kasvusijoittajia. Tällaiset rahastot muodostavat hajautetun salkun markkinaindeksin painotuksia seuraillen, mutta valitsevat mukaan vain kasvuyhtiöitä. Vastaavasti ns. arvo-osakerahastot poimivat arvo-osakkeita, mutta ”veivaavat” salkun sisältöä melko tiheästi tulevaisuuden näkymien muuttuessa portfoliosijoittajalle tyypilliseen tapaan. Aikajänne on siis lyhyempi ja salkun kiertonopeus suurempi kuin aidolla arvosijoittajalla.

Oma sijoitusstrategiani perustuu myös kahteen eri sijoitustyyliin: arvosijoittamiseen ja indeksisijoittamiseen. Tämä ei tarkoita sitä, että nämä tyylit olisivat parhaat kaikille sijoittajille. Ne ovat parhaat tyylit ainoastaan niille, joiden ominaisuudet ja elämän tilanne vastaavat omiani. Tulevista tuotoista ei koskaan voi tietenkään olla varma, mutta jo yksinkertaisenkin päättelyn avulla nämä kaksi tyyliä nousevat ylitse muiden.

Lähiaikoina julkaistavassa kirjoitussarjan toisessa osassa valaisen hiukan sitä, miksi olen päätynyt noudattamaa näiden kahden tyylin periaatteita omassa sijoitustoiminnassani.


______________



Blogimerkinnän kommentit:


Tobe kirjoitti 26.01.2009 - 19:33

Onpa hienoa teoriaa, mutta kuinkahan moni sijoittaja istuu yhteen kategriaan yllämainituista? Luettuani vaihtoehdot huomasin kuuluvani viiteen ryhmään. Kohta 5 eli päiväkauppa ei ole tuntunut omimmalta touhulta.


Re.. salt kirjoitti 27.01.2009 - 04:31

Ja kaikki ovat epäonnistuneet.


Vox Populi kirjoitti 27.01.2009 - 14:54

Valistunut arvaaja ehkä taitavimmin sulkee korvansa kohinalta. Mutta kun ainoa signaali on "myy",tai "olis kannattanu ajatella enste", toiminee osta-ja-unohda-periaate kuitenkin kuin hermolepo.
Sykemittarin lukemat pysyvät alempina kuin ÄO.


Random Walker kirjoitti 27.01.2009 - 16:15

Re.. saltille:

En tiedä mihin perustat väitteesi siitä, että mikään kuvaamistani sijoitustyyleistä ei ole toiminut. Aikaisemmassa kirjoituksessani ("Signaaleja kohinan takaa") tutkin osakesijoittamisen kannattavuutta useiden kymmenien vuosien datalla ja totesin, että yleisesti ottaen (puuttumatta lainkaan tyyliin) osakesijoittaminen on ollut tuottoisaa. Jos tutkitaan tarkemmin eri tyylejä, voidaan havaita, että arvosijoittaminen on antanut pitkällä aikavälillä parhaan tuoton (jopa paremman kuin indeksi). Portfoliosijoittajat puolestaan häviävät yleensä indeksille, mutta tekevät toki positiivista tuottoa. Päiväkauppaa lukuun ottamatta, kaikkilla tyyleillä tuoton odotusarvo on pitkällä aikavälillä positiivinen. "Parhaat sijoitustyylit" -kirjoitussarjan jälkimmäisessä osassa osoitan tutkimusten avulla edellä esittämäni väitteet todeksi. On siis täysin harhaanjohtavaa väittää, ettei mikään sijoitustyyleistä toimi. Varsinkaan, jos asiaa ei perustella millään tavalla.

Toki, jos perustat näkemyksesi viime vuoden tuottoihin, saat helposti jokaisen sijoitustyylin näyttämään tuhoon tuomitulta. Yhden vuoden perusteella ei kuitenkaan voi arvioida sijoitustyylien tai ylipäätään osakesijoittamisen menestyksellisyyttä. Edes viisi vuotta ei mielestäni riitä, vaan puhutaan huomattavan paljon pidemmästä aikajänteestä.

R.W.


J. Vahe kirjoitti 27.01.2009 - 20:22

Random Walker: "Edes viisi vuotta ei mielestäni riitä, vaan puhutaan huomattavan paljon pidemmästä aikajänteestä."

Nimenomaan.