tiistai 23. joulukuuta 2008

Miljonääriksi maailman suurimman matemaattisen keksinnön avulla

23.12.2008 - 15:11


Koronkorko on ihmeellinen asia. Albert Einstein ei turhaan ole kutsunut sitä maailman suurimmaksi matemaattiseksi keksinnöksi. Sen avulla suhteellisen vaatimatonkin sijoitus kasvaa vuosien mittaan melko mukavan suuruiseksi omaisuudeksi. Esimerkiksi 10 euron kuukausittainen sijoitus noin 12 % vuosittain tuottaville osakemarkkinoille vie sijoittajan 60 vuodessa miljoonakerhon jäseneksi. Tällainen mukavalta kuulostava eläkepotti on tarjolla kenellä tahansa, joka ymmärtää aloittaa sijoittamisen jo hyvin varhain. Tietystikään näin pitkä sijoitushorisontti ei ole realistinen ilman valistuneita vanhempia ja heidän tarjoamaa tukea sijoitusuran alkuaikoina.

Onneksi vielä myöhemminkin ehtii mukaan nauttimaan korkoa korolle -efektin parhaista puolista. Miljoonakerhoon pääsy edellyttää sijoitushorisontin lyhentyessä valitettavasti hieman aggressiivisempaa taktiikkaa. Esimerkiksi parikymppisenä aloittavalta sijoittajalta vaaditaan joka kuukausi noin 50 euron osakesijoitus, jotta miljonäärin elämästä voisi nauttia eläkepäivillä (sijoitushorisontti 45 vuotta). Tämänkään suuruisen summan säästäminen ei liene mahdoton tehtävä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että jopa opiskelijoilla on nykypäivänä varaa tähän, jos vain pitkät kesälomat on painettu ahkerasti töitä.

Sijoittajan kannalta tärkeää on ymmärtää ajan merkitys. Aika on rahaa, kuten vanha sanontakin kuuluu. Koronkoron aikaansaama eksponentiaalinen kasvu alkaa näkyä osakesalkussa selkeästi vasta parinkymmenen vuoden tietämillä, kuten alla olevasta kuvasta voidaan havaita. Tästä syystä suosittelen osakesijoitusten horisontiksi aina vähintään 20 vuotta. Vähintään tämän pituisella jaksolla myös satunnaisuuden vaikutus on vähentynyt huomattavasti, joten tappion mahdollisuus on minimaalinen (noin 1 %) ja tuottojen voi olettaa olevan hyvin lähellä odotusarvoa (12 % vuodessa).



Kuten tarkkasilmäisimmät voivat kuvasta havaita, omaisuus kaksinkertaistuu osakemarkkinoilla noin kuudessa vuodessa. Sijoituksen viisinkertaistumiseen kuluu aikaa noin 14 vuotta, ja kymmenkertaistumiseen noin 20 vuotta. Tämän jälkeen kasvu onkin sitten jo täysin käsityskyvyn ulottumattomissa, sillä jo noin 26 vuoden kohdalla omaisuus on kaksikymmentäkertaistunut alkuperäiseen verrattuna.

Tarkastellaan edelleen kuvaajaa. Yhden euron sijoituksen ajan hetkellä 0 tehnyt sijoittaja kasvattaa vuosina 20-26 omaisuutensa arvoa 10 eurolla, mutta saavuttaa vuosina 0-6 vain 1 euron arvonnousun. Molemmissa tapauksissa aikaa kuluu 6 vuotta, mutta 20 vuoden kohdalla alkaneella periodilla omaisuuden arvonnousu on 10 kertaa vauhdikkaampaa! Koronkorko todellakin on ihmeellinen asia, kunhan kärsivällisyys riittää sen hyödyntämiseen.

Einsteinin laatiman ns. sääntö 72:n mukaan korkoa korolle kasvava pääoma kaksinkertaistuu ajassa (likiarvo), joka on 72:n ja vuotuisen tuottoprosentin osamäärä. Tämän avulla voidaan helposti havaita, että keskimääräisen vuosituottoprosentin melko pienikin aleneminen heikentää huomattavasti pääoman kasvuvauhtia. Esimerkiksi vain 9 % vuotuisen tuoton sijoittamalleen pääomalle saava sijoittaja joutuu odottamaan 8 vuotta omaisuutensa kaksinkertaistumista. Tästä syystä pitkällä horisontilla toimivan sijoittajan kannattaakin keskittyä vain parhaiten tuottaviin instrumentteihin eli osakkeisiin (jos oma riskinsietokyky suinkin antaa siihen mahdollisuuden), ja jättää alhaisemman tuotto-odotuksen instrumentit kuten esimerkiksi korkosijoitukset lyhyemmän horisontin sijoittajille.

Pitkän aikavälin tuottoa maksimoitaessa on tärkeää keskittyä myös kustannusten minimointiin. Edellisen esimerkin 9 % vuosituotto on valitettavan helposti toteutuva tosiasia 12 % markkinatuoton sijaan, jos sijoittaja luottaa sokeasti kalliita rahastoja hienoin finanssitermein ja argumentein kaupitteleviin myyntimiehiin. Kalliiden (tavallisesti jopa 3 % salkun tuotosta kustannusten muodossa syövien) rahastojen sijaan miljoonapottiin pääsee huomattavasti nopeammin käsiksi suoria osakesijoituksia ja indeksirahastoja suosimalla, jolloin kustannukset pysyvät kurissa.

Tuottoisa sijoitustoiminta ei välttämättä vaadi monimutkaisia oivalluksia. Koronkoron, aikahorisontin ja kustannusten merkityksen ymmärtävä sijoittaja on jo suuren askeleen verran lähempänä miljoonakerhon jäsenyyttä.


______________



Blogimerkinnän kommentit:


J. Vahe kirjoitti 23.12.2008 - 18:16

Tässä ollaan tekemisissä sen kanssa, että monet tärkeät asiat ovat yksinkertaisia, kunhan vain pitäytyy niissä kauan ja johdonmukaisesti. Monen merkittävän tiedemiehenkin ura on ollut keskittyä yhteen asiaan ja nyhtää siitä irti kaikki mahdollinen, sillä pienestä asiasta löydettyä periaatetta voi soveltaa isompiinkiin kuvioihin.

Kysymyksiin, mistä saa 400% tuoton asemesta olen tarjonnut juuri tuota korkoa korolle efektiä vuosikymmenten tähtäimellä. Ehdotus ei vain ole kovin mediaseksikäs tänä "mulle heti kaikki nyt" -aikana.


Lauri Nousiainen kirjoitti 23.12.2008 - 21:29

Mahtava juttu kyllä, mutta tuo odotettavissa oleva 12 % vuotuinen keskimääräinen markkinatuotto ei välttämättä ole kestävä lähtökohta. Voi olla että tuotto on pienempi pikemmin kuin suurempi kuin tuo.

Lauri


Kasteri kirjoitti 29.12.2008 - 14:53

Tuotto riippuu riskistä ja valitsemastaan markkinasta. Suomessa tuo 12% vuodessa taitaa olla viime vuosien keskiarvo, mutta Suomi kuuluukin maantieteellisesti näihin "kehittyviin pieniin valtioihin".

Ei tuo 400% tuotto ole kovinkaan hyvä riskeihin nähden. ;-)

Itse tyydyn 1% riskiin, mutta joutuu siinä sitten odottelemaan vuosikymenniä. Mutta voidan sitä elää ja samalla sästää, ei mene näin se eläminenkään hukkaan!

tiistai 16. joulukuuta 2008

Spekuloinnin nousu ja tuho

16.12.2008 - 12:52


Koko maailmaa parhaillaan ravistelevan talouskriisin aikana on monilla tahoilla alettu epäillä vapaan markkinatalouden ja kapitalismin toimivuutta. Rahoitusmarkkinoiden romahdus on antanut epäilijöille perustellun syyn asettua nykyaikaista talousjärjestelmäämme vastaan. Nykymuotoisen markkinatalouden teoreettinen perusta lepää friedmanilaisessa monetaristisessa talousparadigmassa, jonka mukanaan tuomaa pääomaliikkeiden vapautumista ja rahoitusmarkkinoiden laajenemista on viime aikoina kritisoitu varsin aiheellisesti. Pintaa syvempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, ettei vika tässäkään tapauksessa ole järjestelmässä, vaan sen toimijoissa, joita löytyy joka lähtöön. Mutta mikä parasta, hyvä ja toimiva järjestelmä pitää huolen siitä, että ”oikein” toimineet lopulta voittavat. Palataanpa hetkeksi ajassa vajaa neljäkymmentä vuotta taaksepäin, niille perustuksille, joille nykyistä kriisiä alettiin rakentaa.

1970-luvulle asti rahoitusmarkkinoiden sääntely oli voimakasta ja julkisen vallan rooli talouden ohjauksessa merkittävä. Keynesiläisen talousideologian mukainen toiminta esti vielä tuolloin ns. finanssitalouden erkaantumisen reaalitaloudesta. Keynesiläisessä maailmassa sijoittajat olivat yritysten pitkäjänteisiä omistajia. He omistivat nimenomaan yrityksiä, eivät osakkeita. Omistajat eivät spekuloineet sijoituksillaan pikavoittoja etsien. Järjestelmä ei tukenut tällaista toimintaa. Sen ajan kapitalistinen yhteiskunta oli rakentunut omistajien ja heille työtä tekevien työläisten varaan.

Keynesiläisen ajattelun vaihtuminen friedmanilaiseen monetarismiin ja siirtyminen teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan johtivat globaalien rahoitusmarkkinoiden räjähdysmäiseen kasvuun ja spekulatiivisen rahan lisääntymiseen. Viimeaikainen tietotekniikan kehitys ja sen mahdollistama nopea kaupankäynti ovat entisestään johtaneet siihen, että sijoittajien aikajänne on uhkaavasti lyhentynyt, ja finanssitalous on alkanut elää omaa elämäänsä reaalitaloudesta välittämättä. Tätä suuntausta on vahvistanut finanssitalouden rattaita pyörittämään jatkuvasti kehitetyt uudet sijoitustuotteet, joiden tehtailulla ei Wall Streetilla vielä vuosi sitten tuntunut olevan mitään rajaa. Nopean rikastumisen toivossa sijoittajat haalivat näitä tuotteita itselleen, vaikkei edes niiden kehittäjillä ollut tarkkaa käsitystä niissä piilevistä riskeistä.

Yritysten omistajien eli ”oikeiden” sijoittajien ja työläisten väliin oli siis vuosien saatossa syntynyt uusi spekulatiivisten sijoittajien ryhmä, joka laajeni laajenemistaan viimeisen vuoden aikana. Nämä ns. spekuloijat pyrkivät hyötymään osakkeiden tai muiden sijoituskohteiden nopeista liikkeistä, joilla ei tyypillisesti ole mitään tekemistä yrityksen liiketoimintamenestyksen tai talouden fundamenttien kanssa. Tälle ryhmälle on myös tyypillistä suuren velkavivun käyttö ja korkeiden riskien ottaminen.

Sijoitusten allokoituminen ylijäämäsektorilta alijäämäsektorille spekulatiivisin perustein johtaa taloudellisten resurssien vajaakäyttöön ja pitkälti investoinneista riippuvaisen kokonaiskysynnän normaalia alhaisempaan tasoon. Tämän näkökulman perusteella talouskasvun ja sijoittajien pitkän aikavälin tuoton maksimoimiseksi spekulatiivinen toiminta pitäisikin minimoida.

Hyvä ja toimiva järjestelmä onneksi huolehtii siitä, että ”paha saa palkkansa”. Vuoden 2008 tapahtumien johdosta suurta riskiä suurella velkavivulla ottaneet spekuloijat ovat hätää kärsimässä. Suurimpina spekuloijina tunnetut hedge-rahastot ovat romahtaneet ja joutuneet myymään omistuksiaan alehinnoin. Pitkään jatkunut spekuloijien kulta-aika on viimeistään nyt ohi.

Kapitalistinen järjestelmä on siis itse tuhonnut loisina rellestäneet markkinaosapuolet. Hetkellisesti jalkoihin jääneet omistajat eli ”oikeat” sijoittajat, jotka eivät ole lähteneet keinottelemaan sijoituksillaan, ovat nyt entistä vahvemmissa asemissa. Finanssimarkkinoiden raunioilta on ilo poimia spekuloijien hylkäämiä aarteita, jotka pääsevät vielä täyteen loistoonsa, kunhan noususuhdanne taas aikanaan alkaa.


_____________



Blogimerkinnän kommentit:



Henri Elo kirjoitti 16.12.2008 - 13:19

Kyllä, juuri näin. Markkinatalous toimii mutta ei ilman selkeitä sääntöjä ja viitekehyksiä, ellei sitten aika ajoin haluta isoja romahduksia. Ja paradoksaalista kyllä, romahduksilla on verrattoman paljon ilmaa puhdistavaa vaikutusta, kun keinottelijat ja kuplat - viimeisimpänä Bernard Madoffin 50 mrd hedge fund -petos - jäävät kuivalle maalle vuoroveden jo laskettua. Tulee mieleen Buffettin tärkeät muistisäännöt: ymmärrä mihin sijoitat; sijoita yritykseen liiketoimintaan - älä osakkeeseen; arvioi yrityksen pitkän aikavälin liiketaloudellista menestyspotentiaalia; pidä näpit irti rahastuksesta.

On ikävää, että myös suomalainen yhteiskunta on tukenut korporatiivisen sosialismin kehitystä kansankapitalismin kustannuksella mm. massiivisin verotuksellisin tulonsiirroin suorilta omariskisiltä piensijoittajilta toisten rahoja pyörittäville rahastoille ja muille instituutioille.

Viittaan myös omaan aihetta sivuavaan blogikirjoitukseeni: http://sijoittajaksi.blogit.kauppalehti.fi/2008/11/05/hallitus-osasyyllinen-finanssikriisiin/


Vox Populi kirjoitti 16.12.2008 - 20:28

Vaikka valamiehistö toteaisikin tri Jekyllin syyttömäksi siihen mitä mr. Hyde ehkä on tehnyt, ovat kuitenkin tekoset vain tri Jekyllin ansiosta mahdollisia.


J. Vahe kirjoitti 16.12.2008 - 21:47

"Kapitalistinen järjestelmä on siis itse tuhonnut loisina rellestäneet markkinaosapuolet. Hetkellisesti jalkoihin jääneet omistajat eli ”oikeat” sijoittajat, jotka eivät ole lähteneet keinottelemaan sijoituksillaan, ovat nyt entistä vahvemmissa asemissa."

Tämänsuuntaisesti se Henrikin kirjoittaa. Onhan se mukavaa, että nuoret miehet ovat idealisteja. Minä vähän pelkään, että lopuksi paha saa palkkansa ja hyvälle ei riitä mitään, kun pahan palkan päälle tulee kaikki optiot, tantiemit ja kädenpuristukset.

Vakavasti: Aion itsekin aiheesta kirjoittaa: paljon samaa tapahtui IT-kuplassa. Bush ei ehkä ole tyhmä, mutta taatusti helvatin laiska. Kyllä valvontaa olisi pitänyt lisätä jo IT-kuplan jälkeen. On mahdoton tilanne, jos veronmaksajat, eläkeläiset eläkerahastojen kautta jne. aina 7 vuoden välein maksavat laskun isojen poikien kemuista.


jousimies kirjoitti 16.12.2008 - 22:57

"Kapitalistinen järjestelmä on siis itse tuhonnut loisina rellestäneet markkinaosapuolet."

Joihin tullee lukeutumaan lapsiperheitä jotka ovat ottaneet lainaa asuntoihinsa ja mahdollisesti nielleet tämän "sijoita samalla rahastoon ja lyhennä lainaasi toisesta päästä" ajatuksen.

Eläkevakuutuksen ottaneita jotka ovat tehneet sijoitukset joihin pankeissa on neuvottu näyttämällä kaavioita toteutuneesta kehityksestä. On tosin aina muistettu mainita myös ettei mennyt ole tae tulevasta, mutta ainahan ne on nousseet. Pitkällä aikavälillä.

Reaalitalous? Ainoa reaali olisi ilman velkaa pyörivä. Velan mukaan tulo tekee aiheesta aina spekulatiivisen. Kärjistetysti.

Miten olis sääntelyn kanssa. Jos vaikka päiväkauppa poistettaisiin kokonaan?


Karl Fransen kirjoitti 17.12.2008 - 09:53

Kommunismi kompastui yhteen ideaslismin kaikkeen epaolennaisimpaan, ajatukselliseen aivokuvaan ihmisluonteen hyvyyden rikkaudesta ja epaonnistui, vajoten henkisen koyhyyden raskaisiin kahleisiin.. Kapitalismi lahti ahneuden lavealle valtatielle ja epaonnistui sekin, rahat paatyivat ahneuden rikkaimmille ja pysyakseen rikkaana niita ei voi levitella ja levittamatta ei voi rikastua. What a dilemma ?? Kaksi aarimmaisyytta yhdistettyna rakentaa keskitien, mutta siinahan ei voi olla mitaan uutta, silla tuolloin olisi rakennusmateriaalina kaksi vanhaa...vanha idealismi ja
ikivanha kapitalismi.


Lauri Nousiainen kirjoitti 18.12.2008 - 22:56

Ei mun mielestä spekuloinnissa ole mitään pahaa, kunhan riskin kantaa itse spekulantti. Ongelmia tulee, jos tuotot/riskit on asymmetriset kuten vaikka usein hedge fundien salkunhoitajilla: onnistuessa saa mehevät bonukset mutta epäonnistuessa menettää lähinnä vaan duuninsa. Mutta jos vaikka yksityistreidari (kuten itse) spekuloi markkinoilla, sillä pitäisi olla vain markkinoita tehostavaa eikä vääristävää vaikutusta. Aivan en ymmärrä tuota spekulanttien hätää. Varmaan monilla on mennyt huonostikin mutta monilla myös ihan hyvin.

Lauri


jousimies kirjoitti 19.12.2008 - 18:07

"onnistuessa saa mehevät bonukset mutta epäonnistuessa menettää lähinnä vaan duuninsa"

Kiitti Lauri, tuota ajoin takaa. Kiteytit hyvin.


Random Walker kirjoitti 22.12.2008 - 10:19

Laurille:

Olen kyllä monessa asiassa samaa mieltä kanssasi. Spekuloinnilla on myös paljon positiivisia vaikutuksia. Likviditeetin paraneminen ja hinnanmuodostuksen tehostuminen ovat varmasti merkittävimmät seikat. Toimivat toissijaismarkkinat ovatkin edellytys toimiville ensisijaismarkkinoille, joiden kautta yritykset hakevat rahoitusta investointeihinsa. Rahoituksen saanti vaikeutuisi huomattavasti ilman likvidejä toissijaismarkkinoita tai ainakin pääoman kustannus nousisi likviditeettiriskin myötä kohtuuttoman suureksi.

Pääsääntöisesti spekuloijat pitävät markkinat tehokkaina (uusi tieto siirtyy välittömästi osakkeen hintaan), mutta aika ajoin heidän toimintansa johtaa uskomattomiin yli- tai alilyönteihin. Spekuloinnista johtuvat hintakuplat sekä näitä seuraavat suuret romahdukset tarjoavatkin pitkäjänteiselle sijoittajalle erinomaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi ilman spekuloijien harjoittamaa lyhyeksimyyntiä, hyviä yrityksiä ei tällä hetkellä saisi pörssistä näin järkyttävän edullisesti.

Tämäkään asia ei siis ole täysin mustavalkoinen. Spekuloijista on sekä hyötyä että haittaa yritystoiminnalle ja omistajille. Ja kuten itsekin toit esille, spekuloijia on moneen eri junaan. Toiset ovat enemmän vapaamatkustajia kuin toiset.

R.W.

torstai 4. joulukuuta 2008

Ei tarvitse olla ennustaja onnistuakseen osakemarkkinoilla

04.12.2008 - 14:30


Kuten jokainen valistunut sijoittaja tietää, osakekurssien ennustaminen on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Pörssinhän piti alan johtavien ammattilaisten mukaan nähdä pohjakosketuksensa jo aikapäiviä sitten, mutta kurimus sen kuin vain jatkuu. Esimerkiksi 8.2.2008 ilmestyneessä Talouselämän numerossa Kaupthing Bankin Suomen maajohtaja Lauri Rosendahl tokaisi, että "osakekurssien pitäisi olla pohjilla kesäkuun alussa". Kuten jälkiviisaina tiedämme, kyseinen ennustus meni aikalailla metsään. Samaisessa lehdessä mainittiin Pohjola varainhoidon pääekonomisti Catherine Reillyn lyöneen korkosalkkua hoitavaa ystäväänsä uhmaten vetoa siitä, että osakkeet tuottavat tänä vuonna paremmin kuin joukkolainat. Eipä näytä hänenkään veikkauksensa toteutuvan, ellei sitten pörssi ota hullua loppukiriä ennen vuoden vaihdetta. Käytäntö siis puhuu karua kieltään ennustajia vastaan.

Laskevilla markkinoilla helmiä kalasteleva sijoittaja voi tästä huolimatta hyvin suurella todennäköisyydellä osua melko lähelle pohjaa, mikä on jo mielestäni aika hyvä uutinen. Viime kesälle ajoitetut osakesijoitukset tulevat varmasti olemaan pitkällä aikavälillä keskimääräistä parempia, vaikka nyt osakkeita saisi vielä halvemmalla. Vastaavasti, vaikka pohjat olisi nyt nähty, tulevat lähikuukaudet tarjoamaan mahdollisuuksia tehdä keskimääräistä kannattavampia sijoituksia. Tämän tiedostamiseen ei tarvita ennustajan lahjoja, vaan ainoastaan ymmärrystä talouden lainalaisuuksista.

Yhtä varmasti kuin Maa kiertää Aurinkoa tai painovoima vetää kappaleita maan pintaa kohti, talouden nousu- ja laskukaudet seuraavat toisiaan. Kunhan sijoittaja ymmärtää mikä kansantalouden suhdannekierron vaihe on menossa, pystyy hän jollakin tasolla ajoittamaan sijoituksensa otolliseen hetkeen. Tämän lisäksi, on tiedettävä millainen marssijärjestys vallitsee finanssitalouden, kansantalouden ja yritystalouden välillä.

Tyypillisesti finanssitalous (pörssi) on edennyt noin puoli vuotta kansantalouden (suhdannekierron vaihe) edellä. Yritystalous (yritysten voitot) sitä vastoin on ollut peränpitäjä reagoiden puolen vuoden viipeellä kansantaloudessa tapahtuviin liikkeisiin. Toisin sanoen osakkeiden hinnat kääntyvät laskuun ennen kuin taantuma tai lama on edes alkanut, mutta yritysten voittojen pieneneminen nähdään vasta jonkin ajan kuluttua laskusuhdanteen alkamisesta.

Edellinen teoria on toiminut ohjenuorana nykyisessäkin kriisissä. Jo ennen parhaillaan käynnissä olevaa talouden laskusuhdannetta, osakekurssit aloittivat vajoamisensa kesällä 2007. USA:n taantumasta alettiin puhua toden teolla vasta viime vuoden lopulla, ja Euroopassa talous alkoi laskea vasta tämän vuoden toisella kvartaalilla, jolloin esimerkiksi Saksassa bruttokansantuote supistui hieman. Maa onkin virallisesti taantumassa, sillä kolmannella vuosineljänneksellä talous jatkoi supistumistaan 0,5 prosentilla.

Kuten viimeaikoina Suomessakin lisääntyneistä yritysten negatiivisista tulosvaroituksista voimme viimeistään päätellä, taantuman vaikutuksilta eivät vahvatkaan yritykset voi täysin välttyä. Kansantaloudessa tapahtuneet muutokset ovat siis alkaneet heijastua yritystalouteen. Pörssistä löytyy kuitenkin edelleen iso joukko yhtiöitä, jotka näkevät tulevaisuuden erittäin valoisana. Esimerkkinä voidaan mainita Wärtsilä, joka uskoo ensi vuodenkin olevan erinomainen paksun tilauskirjan turvin. Vasta, kun kaikki toivo on menetetty, ja yritysjohtajienkin usko oman bisneksen lähitulevaisuuteen alkaa horjua, on osakekursseilla edellytykset nousuun. Tällöin kaikki huonot uutiset ovat jo kursseissa, joten niillä on vaihtoehtona vain yksi suunta, joka on ylöspäin. Vaikka useat yhtiöt ovat jo nyt aliarvostettuja, ja niitä voi hyvällä omalla tunnolla poimia salkkuun, pohjat ovat käsillä vasta, kun veri virtaa kaduilla. Mutta koska osakemarkkinat ennakoivat, eikä kukaan voi tarkalleen tietää kuinka paljon, sijoittajan ei kannata odotella lopullista tuloskäännettä, vaan poimia hyvien yritysten halpoja osakkeita tasaiseen tahtiin.

Tärkeintä ei ole osua pohjille, vaan tiedostaa talouden suhdannekierron vaiheiden perusteella, milloin on keskimääräistä parempi, milloin huonompi, aika ostaa. Ja faktahan on, että nyt on huomattavasti parempi aika, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Tämän ymmärtämällä kuka tahansa pystyy hankkimaan osakemarkkinoilta itselleen edullisia vaurauden lähteitä eli osuuksia voittoa tekevistä yrityksistä. Ennustajia meidän kenenkään ei onneksi tarvitse olla.


_______________



Blogimerkinnän kommentit:


Henri Elo kirjoitti 04.12.2008 - 16:51

Hyvää ja selkeää tekstiä Random!

Psykologia talks, money walks. Pitkällä aikavälillä money talks, psykologia walks.

"Vasta, kun kaikki toivo on menetetty, ja yritysjohtajienkin usko oman bisneksen lähitulevaisuuteen alkaa horjua, on osakekursseilla edellytykset nousuun."

Jos ollaan pessimistejä, niin edellä olevakaan ei tarkoita nousua, ainoastaan edellytyksiä kuten sanoit. Ja välttämättä kaikkien yhtiöiden ei tarvitse menettää toivoa, jotta nousu voisi alkaa. Kysymys kuuluu: kuinka paljon taloudessa on itseään toistavia ilmiöitä, ja toisaalta kuinka dynaaminen nykyinen maailmantalous on toipumaan pitkälti psykologian voimistamasta talouskriisistä?


Vox Populi kirjoitti 04.12.2008 - 18:41

Täytyy myöntää, että R W osaat asettaa sanasi.Skeptikkokin valpastuu. Koska
et vaikuta helppoheikiltä tai kansankiihottajalta, lienet miettinyt asiasisältöä enemmän kuin esillepanoa.Talouskäyriä tulkitsevat ovat kuitenkin ennustajaeukkoja, koska käyrien takana on vain kollektiivista hysteriaa.

Luonnontieteellisen taustani johdosta vierastan ruumiista irtautuneita poltergeist-ilmiöitä, enkä voi niihin vakavasti suhtautua.

Valistunut arvaaja lukenee kuitenkin katsojan silmistä kauhun ja toivonpilkahduksen taitavammin kuin höpsismianalyytikko.Perusteetonkin toivo voi hetken kannatella sieraimia pinnalla. Mutta kun väärä vitonen paljastuu, palaa talokin kivijalkaan.

Luulen, että olet valistunut arvaaja. Aika näyttää.


Ketkunperä kirjoitti 05.12.2008 - 00:15

Joka tilanteessa on yhtiöitä, jotka menestyvät (vähintään selvästi muita enemmän). Ne pitää vain löytää. Tosin minusta näyttää siltä, että rahastojen ja ilkeiden hedgejen pakkomyynnit aikaansaavat sen, että mikään hyväksi koettu investointiohjelma ei tunnu menestyvän.

Katselin viime kuussa parhaiten menestyneitä hedgefundeja Ruotsissa ja vasta tuli yhtiö nimeltä
Aviva Investors. Sen tuotteet olivat sekä yhden että kuuden kuukauden kärkilistalla.
Yhtiön osakestrategia oli esitelty sivulla:

http://www.avivainvestors.com/finland/asset_classes/equities/GLobal/our_process/index.htm

1. vaihe: analysoi makrotalouden vaikutukset
(ja siinä hyvät alakohdat)
2. vaihe: pitkän tähtäimen (lifecycle) analyysi & kvalitatiivinen analyysi
3. vaihe: fundamentti analyysi
4. vaihe: tee ostoslista
5. vaihe: rakenna salkku.

Erityisesti tuossa 1. vaiheessa oli potkua.


Tobe kirjoitti 05.12.2008 - 10:24

Tähän depressioon voi ottaa myös pragmaattisen näkökulman.Siis minkä? No sen että maailma ei lopu tähänkään kriisiin.

Mitään ohjenuoraa yksittäisen osakkeen arvoon lähivuosina ei varmaankaan kannata ottaa kantaa.Ilmassa on räntää ja se muuttuu iltapäivällä jäätäväksi tihkuksi.Sijoittajia varoitellaan liiasta uskosta pikaiseen nousuun.Tänään ostettu tuottaa nopeammin kuin vuosi sitten ostettu.Siinä se.


Masa7 kirjoitti 16.12.2008 - 09:07

uutena blogisi lukijana ihmettelin miksi osa blogi merkinnöistä on suojattu salasanalla?

Onko tuota salasanaa mahdollista saada jostain?

Kiitos vielä hyvästä blogista!!


Random Walker kirjoitti 16.12.2008 - 13:37

Masa7:lle

Olen suojannut muutaman kirjoituksen salasanalla, sillä en ole halunnut niitä kaikkien lukijoiden nähtäväksi. Kuten blogini alussa kerron, kirjoitusten ensisijainen tarkoitus on oman sijoitustoimintani dokumentointi ja asioiden pohdiskelu oman pääkoppani sisällä. Suurimman osan tästä pohdiskelusta haluan jakaa muiden sijoittajien kanssa ja herättää näin keskustelua mielenkiintoisten asioiden ympärille. Sijoitussalkkuni sisältöä ja varallisuuteni kehitystä en ole halunnut ainakaan tässä vaiheessa paljastaa täysin läpinäkyvästi. Tosin kirjoitusteni perusteella sekä salkkuni sisältö että omaisuuteni arvo ovat karkeasti arvioitavissa. Mutta parempi jättää jotain lukijan oman mielikuvituksen varaan, ainakin toistaiseksi.

R.W.

torstai 13. marraskuuta 2008

Voiko Venäjään enää luottaa?

13.11.2008 - 23:45


Kirjoitin viimeksi maaliskuussa näkemyksiäni Venäjän osakemarkkinoista ja maan taloudesta yleensä otsikolla "Mahdollisuuksien ja uhkien Venäjä". Tuolloin esittelin niitä peruselementtejä, joiden varassa maan keskimääräistä suurempi taloudellinen kasvu lepää. Nyt, reilu puoli vuotta myöhemmin, Venäjän osakemarkkinoiden romahdettua muiden pörssien tavoin, voidaan kysyä onko kasvuodotuksissa tapahtunut selkeä muutos huonompaan. Teinkö vuoden alussa virheen päättäessäni ryhtyä sijoittamaan säännöllisesti myös itä-naapuriimme?

Huojentavaa on tietää, ettei todellisuudessa juuri mikään ole Venäjällä muuttunut pitkän aikavälin tarkastelussa. Kurssien lasku on johtunut pääosin ulkomaisten insituutiosijoittajien (erityisesti hedge-rahastojen) pakkomyynneistä. Velkavivutetuilla rahastoilla ei ole käytännössä ollut muita vaihtoehtoja, kuin vetää rahansa pois.

Ensimmäisen Venäjä-sijoitukseni ajoitus ei jälkikäteen tarkasteltuna ehkä ollut paras mahdollinen, vaikka osakkeiden P/E-luvut pyörivät jo tuolloin keskimäärin alle kymmenessä. Nyt samoista yrityksistä ei tarvitse maksaa enää kuin kolme kertaa vuosituloksen verran. Kunhan ymmärtää kurssilaskun taustalla olevat syyt, voi keskittyä rauhassa tankkaamaan lisää hyviä yrityksiä. Näin ainakin itse olen tehnyt investoimalla Seligson & Co:n kautta Venäjälle tällä viikolla 1200 euroa jatkaen sijoitussuunnitelmassani määritetyn strategian noudattamista.

Seuraavaksi olen listannut tekijöitä, joiden takia luotan Venäjän markkinoiden tuottomahdollisuuksiin tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin:

1) Alhainen arvostus

Ensimmäinen syy sijoittaa Venäjälle löytyy yksinkertaisesti osakkeiden hintatasosta. RTS-indeksin yhtiöiden 17.10.2008 päätöskursseilla laskettu P/E-luku on 2,9. Osinkotuotot nousevat monilla yhtiöillä peräti 20 prosenttiin. Tällaiset luvut tuntuvat uskomattomilta, sillä kyseessä on yksi nopeimmin kasvavista kansantalouksista. Muut kehittyvät markkinat hinnoitellaan huomattavasti Venäjää korkeammalle. Kiinassa ja Intiassa voittokeroimet ovat vain niukasti kymmenen alapuolella.

2) Vahva tuloskasvu

Venäläisten yritysten modernisointi jatkuu edelleen. Tästä syystä maan tuottavuus kohoaa nopeammin kuin jo kehityskaarensa päässä olevissa länsimaissa. Tuottavuuden kasvu on viimeisten vuosien aikana ollut keskimäärin kymmenen prosentin luokkaa vuodessa, eikä monilla sektoreilla käynnissä oleva konsolidaatiokehitys ainakaan tule heikentämään tätä keskiarvoa tulevaisuudessa. Entistä tehokkaammat yritysrakenteet ja työtavat pitävät yllä vahvaa tuloskasvua. Ennustelaitosten pessimistisimpien skenaarioiden mukaan Venäjän vuotuinen talouskasvu tulee olemaan 6,5 prosenttia ainakin seuraavat 3-5 vuotta. Deutsche Bankin mukaan yritykset kasvattavat osakekohtaista tulostaan tänä vuonna keskimäärin 24 prosenttia. Tällainen osakkeiden alhaisten hintojen ja vahvan tuloskasvun kombinaatio on hyvin harvinainen, ja kertoo sijoittajien myyntipäätösten pohjautuvan tällä hetkellä enemmän tunteeseen kuin järkeen.

3) Öljyveron leikkaukset

Aikaisemmin tänä vuonna toteutetut öljyveron leikkaukset tulevat nostamaan energiasektorin yritysten voittoja 25-30 prosenttia. Tällä tulee olemaan selkeä positiivinen vaikutus RTS -indeksin kehitykselle, sillä energiayhtiöt vastaavat noin puolta indeksin markkina-arvosta.

4) Uudistukset jatkuvat

Sekä rakenteelliset että regulatiiviset uudistukset jatkuvat Venäjällä entiseen malliin. Sähkömarkkinoiden yksityistäminen ja vapauttaminen ei ole ainoa sijoittajia hyödyttävä uudistus. Ministerit ovat tehneet paljon töitä myös maan kaasumarkkinoiden korjaamiseksi. Hintojen vapauttaminen ja kaasuputkiverkoston avaaminen tasapuolisesti kaikille tuottajille ovat esimerkkejä edistyksellisestä toiminnasta.

Venäjän sääntelyviranomaiset ovat viime aikoina tarkentaneen siirtohinnoitteluun ja konserniyhtiöiden väliseen kauppaan liittyviä sääntöjä. Kauan kestänyt aktivismi yritysten valta-aseman väärinkäytöksiä vastaan alkaa myös pikkuhiljaa tuottaa tulosta, joten korruptioon liittyvät riskit ovat pienenemässä.

5) Investoinnit jatkuvat

Huolimatta väitteistä, joiden mukaan yritykset olisivat menettäneet luottamuksensa liiketoimintaa kohtaan, monet yritykset investoivat edelleen kasvuun. Laajennussuunnitelmien toteuttaminen on nyt edullista, sillä yritysten arvostukset ovat matalat. Suuret vakavaraiset yritykset voivat helposti kasvaa yritysostoin ilman suuren velkataakan ottamista.

6) Suuri valuuttavaranto

Vaikka keskuspankin valuuttavaranto onkin viime aikoina huvennut silmissä, oli se vielä lokakuun lopussa lähes 480 miljardia dollaria. Venäjä voikin vakauttaa markkinoita helposti varallisuutensa turvin, eikä ulkomaiseen velkaan tarvitse turvautua. Kaikkiaan Venäjä tukee finanssimarkkinoita 132 miljardilla dollarilla, mikä vastaa yli 13 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Suurin osa rahoista kanavoituu markkinoille lainoina valtiollisten pankkien Sberbankin ja VTB:n kautta. Lisäksi valtio on rahoittanut etenkin öljy-yhtiöiden ulkomaisia velkoja uudelleen.

7) Kestävät fundamentit

Kaikesta negatiivisesta uutisoinnista huolimatta, Venäjällä talouskasvu on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana nopeampaa kuin muissa BRIC-maissa ja huomattavasti nopeampaa kuin USA:ssa ja Euroopassa. Reaalitulot per capita ovat kasvaneet kymmenessä vuodessa 16-kertaisiksi. Samaan aikaan maan ulkoisen nettovelan osuus bruttokansantuotteesta on pudonnut 80 prosentista 3 prosenttiin. Venäjällä on siis ainakin jotain tehty oikein.

Vaikka pakkomyyjien hätäiset ja lyhytnäköiset toimenpiteet selittävät suurelta osin pääoman pakenemisen Venäjältä, on selvää, että maailmanlaajuinen talouskriisi ja vajoaminen taantumaan verottavat myös Venäläisten yritysten voittoja. Öljyn hinnan laskiessa rajusti on itsestään selvää, että öljystä voimakkaasti riippuvainen maa kohtaa ongelmia. Tällä hetkellä ongelmat ovat kuitenkin täysin liioiteltuja, sillä vasta alle 50 dollarin barrellihinta alkaisi tuottaa todellisia ongelmia. Näin alhaalle tuskin tullaan vajoamaan tämän hetken vajaan 70 dollarin hinnasta.

Joka tapauksessa pörssikurssien laskeva suunta on täysin oikea. Laskun voimakkuutta sitä vastoin ei voi pitää perusteltuna. Ennemmin tai myöhemmin, luultavasti ennemmin, öljynkin hinta suuntaa jälleen ylöspäin, ja osakekurssit sen mukana. Viitisen vuotta sitten, Jukos-kriisin jälkeen, osakekurssien alkaessa toipua yritysten "oikeiden" arvojen tasolle RTS-indeksi pomppasi 80 prosenttia ýlöspäin yhdessä vuodessa.

Kukaan ei tietenkään takaa, että samanlaisia nousuja nähdään tulevaisuudessa. Venäjän pitkän aikavälin talouskasvun fundamentit eivät kuitenkaan ole heikentyneet viime aikaisten tapahtumien johdosta juuri lainkaan. Otsikon kysymykseen on siis helppo vastata: Venäjään voi edelleen luottaa.


_______________



Blogimerkinnän kommentit:


Janne Saarikko kirjoitti 14.11.2008 - 00:38

Mielenkiintoista perustelua aikaisemmalle IRL-keskustelulle, kiitos!

Pitäisiköhän minunkin vielä miettiä näkemyksiäni tuosta Venäjän suunnan talousnäkymistä uudestaan...


J. Vahe kirjoitti 14.11.2008 - 09:21

Terve. Vaikka kyseessä saattaa todellakin olla melkoisesta vanhanaikaisuudestani, kyllä minä vastaisin otsikkosi kysymykseen vain yhdellä sanalla EI. Perustelut: http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2007/09/06/vaurauden-lahde/


Helge V. Keitel kirjoitti 14.11.2008 - 09:32

Randomwalker,

Hyvän kokonaiskuvan olet piirtänyt.


Jopa Son kirjoitti 14.11.2008 - 10:21

Vastaus otsikon kysmykseen: milloin venäjään on voinut luottaa?


Helge V. Keitel kirjoitti 14.11.2008 - 20:23

Random Walker,

Sinusta puhutaan
http://tuija.jaiku.com/presence/48916397

Tuhat sanaa
http://tuhatsanaa.net/kahden_kerroksen_nettiv%C3%A4ke%C3%A4

Piksussa
http://www.piksu.net/node/382#comments

maanantai 27. lokakuuta 2008

Rautaruukin hinta pörssissä heijastelee kauhuskenaarion toteutumista


27.10.2008 - 23:00


Olen viime päivien aikana jatkanut laskuharjoituksia Rautaruukki-casen kanssa ja huomannut tulevani koko ajan vakuuttuneemmaksi siitä, että Rautaruukin osakkeen tämän hetken polkuhintaa ei voi perustella oikein millään järkevällä tavalla. Kaikki yritysten pörssikurssit toki ovat perusteltavissa, mutta kysymys kuuluukin, onko perustelu järkevä. Seuraavassa esitän yhdenlaisen skenaarion, jolla osakkeen tämän hetken hintaa voidaan pitää täysin oikeana. Jokainen lukija voi tämän perusteella itsekseen miettiä kuinka järkevältä perustelu vaikuttaa.

Ennen numeroiden kimppuun syöksymistä, kuvaan lyhyesti yrityksen arvonmäärityksen perusteita. Kaikkien yritysten tärkeimpänä tavoitteena on omistajien varallisuuden maksimointi. Tässä onnistuminen edellyttää yritykseltä kykyä tehdä osakkeenomistajien sijoittamalle pääomalle heidän tuottovaatimuksensa ylittävää tuottoa. Tästä tuotosta käytetään yleensä nimitystä taloudellinen lisäarvo. Mitä enemmän taloudellista lisäarvoa yritys kykenee tulevaisuudessa omistajilleen tuottamaan, sitä suurempi on luonnollisesti yrityksen tämän hetken arvo. Täsmällisesti sanottuna yrityksen nettoarvo on yhtä suuri kuin sen tulevaisuudessa omistajille tuottaman taloudellisen lisäarvon nykyarvo lisättynä yrityksen oman pääoman kirjanpidollisella arvolla.

Sitten takaisin Rautaruukki -caseen. Kun oletetaan Rautaruukin tämän hetken hinnan pörssissä (10,8 euroa) vastaavan yrityksen todellista arvoa, voidaan määrittää millaista taloudellista lisäarvoa (economic value added, EVA) ja millaista osakekohtaista tulosta (EPS) 13 % vuotuisen tuoton vaativa sijoittaja odottaa Rautaruukin tuottavan tulevaisuudessa. Seuraava taulukko kuvaa yhtä skenaariota, mikä tämän hetken pörssihinnoittelun perusteella pitäisi olla Rautaruukin kohtalona tulevaisuudessa. Oman pääoman kirjanpidolliset arvot perustuvat oletukseen, jonka mukaan Rautaruukki investoi aina puolet tuloksestaan. Skenaario on rakennettu 10 vuodelle, jonka jälkeinen päätearvo perustuu oletukseen 5 % kasvusta.



Osakekohtaisen tuloksen tarkastelu auttaa ymmärtämään mistä on kysymys. Rautaruukki on tuottanut viimeiset kolme vuotta vuosittain yli 3 euron tuloksen per osake. Tällaisiin saavutuksiin ei todennäköisesti lähitulevaisuudessa enää päästä, mutta onko syytä odottaa, että yhtiö ei tee lainkaan voittoa ennen vuotta 2011 (esimerkiksi jääminen nollatulokseen tänä vuonna vaatisi epäluonnollisen suuria tappioita viimeisellä kvartaalilla). Tuloksettomien vuosien jälkeen talouden taas elpyessä sijoittajat voivat uskoa Rautaruukin alkavan taas tuottaa tulosta. Tuloksen kuitenkin uskotaan jäävän pitkäksi aikaa alle viime vuosien tason. Skenaariossani vuoden 2011 EPS on vaatimattomat 2,14 euroa, jonka jälkeen sen kasvu on 5 % vuosittain ikuisuuteen asti. Rautaruukki siis tulee tarjoamaan näillä hinnoilla ostettuna mehevää tuottoa, vaikka yhtiön kasvu olisi nollavuosien jälkeen vain kansantalouden keskimääräisen kasvun tasolla (reaalinen bkt + inflaatio). Tällä kasvuvauhdilla tulos ei saavuta lähellekään huippuvuosien lukemia edes vuoteen 2017 mennessä. Onko tämä realistinen skenaario?

Jos sijoittajilta kysyttäisiin minkä yhtiön tulevia tulosennusteita edellä oleva numerosarja kuvaa, tuskin kukaan ehdottaisi huippukunnossa olevaa Rautaruukkia. Tästä huolimatta sijoittajat ovat valmiita maksamaan osakkeesta vain kyseisen kaltaisten odotusten mukaisesti. Kaiken lisäksi näinkin kehnon skenaarion toteutuminen tarkoittaa sijoittajalle peräti 13 % vuotuista tuottoa.

Varsinkin sijoitustoiminnassa numeroiden ymmärtäminen on enemmän kuin tärkeää. Sijoittamista ei koskaan pidä perustaa toisten ihmisten mielipiteiden tai suositusten varaan. Tärkeää on tutkia faktat, ja muodostaa sen perusteella oma näkemys. Jos uskot, että tulevaisuus on edellisten numeroiden osoittamaa kauhuskenaariota valoisampi, tulet saamaan pitkässä juoksussa Rautaruukista keskimääräistä pörssituottoa huomattavasti paremman tuoton, jos teet sijoituksen nykyisellä noin 11 euron hinnalla.

Itse uskon esittelemäni numerosarjan näyttävän tulevaisuudessa lähinnä hauskalta vitsiltä, kun sitä verrataan toteutuneisiin lukuihin. Itse en vielä omista yhtiötä, vaikka olen pitänyt sitä pitkään aliarvostettuna. Onnekseni olen jättänyt ostot tekemättä, sillä kurssi on laskenut näihin päiviin asti. Valitettavasti liian pitkään odottava sijoittaja on vielä lähtötelineissä, kun pörssi on jo aloittanut matkan kohti uusia ennätyksiä. Ajattelinkin toimia lähiaikoina ja alkaa katsella pörssin vuoristorataa myös Rautaruukin kelkasta käsin.


________________



Blogimerkinnän kommentit:


Ihahaa kirjoitti 28.10.2008 - 06:04

Entäpä:

Seuraavien 10 v. aikana nettotulos ilman investointeja ( mutta päästöverot ja maksut huomioitiuna) jää kolmannekseen.

Henkilöstä ja palkkakustannukset puolitetaan alkaen vuodesta 2011.

Solidium, uusi pääomistaja päättää, että vuodesta 2010 lähtin maksetaan osinkoa osakkeenomistajille
1.0 euro / osake.

Laskepa, liikkuen aika-akselilla, johon sijoittajan tulee pystyä seuraavat 10 vuotta näillä uusilla fiktioilla.

Kiitos, ansiokas taulukko uusiksi.

Oma yritelmä kertoo, että 5 euroa / osake on lähellä totuutta - silloin napsahtaa osaketta kothti seuraavan 10 vuoden ajan 1 euro / vuosi - verot. Holdarin netto10 % joka ei ole huono.

RR osake näyttää turvalliselta - viitosellla. Muista, että holdari on meilä jo menettänyt puolet pääomasta - ja muista se, että Japanissa jossa kehitys on 2- 5 vuotta meitä edellä on salkusta hävinnyt vuodessa 2 /3 osaa.

Skenaario on puolittuu - ja saamme pörssiin 90 poliittista yhtiötä joissa osakenoteeraus liikkuu kahta puolen yhden euron.

Kenties, ( tästä alkaa keskustelu USA presidentinn vaalien jälkeen ) v. 2010 säädetään meilläkin laki jossa ensiasuntoa ei hyvksytä pankkilainan vakuudeksi eikä laki hyväksy lainan vakuudeksi - osakesalkkusi.

Katsos - kansankapilistin pisti pomminvarmana pankissa pidettyä pulesta arvosta sijoitusvelan vakuudeksi ja huomaa, että myymällä loput osakkeet nyt - voi maksaa velat pois.

Ei vanhalla RR possalla makaavalla - huono tilanne ensinkää.

Naapuri kutsuttiin viikolla pankkiin. Suositus pöydän toiselta puolen kuului olleen, myykää loputkin osakkeenne pois ja lyhentäkää sijoitusvelkanne tai antakaa talonne täytevakuudeksi.

Vaimonsa kysyi eilen neuvoa ja se kuului - Älä suostu.


J. Vahe kirjoitti 28.10.2008 - 07:42

Kiitän perusteellista selvitystä. Itse olen samaan lopputulokseen päätynyt, mutta pinnallisemmin perustein ;-)



kasteri kirjoitti 28.10.2008 - 08:18

Minä aloitin Rautaruukin tankkaamisen tuossa 12 euron hinnalla. Tarkoitus on lisätä osuuksia lähikuukausina. Nettovelaton yhtiö, joka pärjää markkinoita paremmin on yleensä hyvä sijoituskohde. Nyt kun pakkomyynnit (?) ovat painaneet RR:n näinkin alas, niin pitää alkaa toimimaan. Onnea sijoituksille!


Ketkunperä kirjoitti 28.10.2008 - 13:17

Vaikka en usko pysyvän käänteen osakkeissa vielä alkaneen - pankit haluavat pitää paskat piilossa taseistaan kunnes vuoden 2008 bonukset on laskettu - taitaa olla aika katsella millaisia optioita Rautaruukkiin on olemassa.
Henkilöstöopitoista on Piksussa hyvä Sergion lista:
http://www.piksu.net/node/101
josta edelleen =>
katso myös hoptioseuranta


Tobe kirjoitti 30.10.2008 - 09:57

Olen ostanut parin viikon välein alenevaan hintaan tätä "takuuvarmaa" Rautaruukkia.
Tavoite on 5 vuoden päässä.Jos ylipäätään uskoo enää osakkeisiin niin tämä paperi on parhaasta päästä.


Teräsmies kirjoitti 27.02.2013 - 13:03

Mielenkiintoista lukea näitä Rautaruukki-näkemyksiä (2008) näin viisi vuotta myöhemmin (2013). Moni uskoi aikanaan, että Rautaruukin vaikeudet ovat nopeasti ohi meneviä ja nettovelaton yhtiö on pian taas nousukiidossa. Osake on jostain kumman syystä aivan aliarvostettu! Mutta näköjään erään viisaamman mielestä turvallinen hinta olisi niinkin alhainen kuin 5 euroa/osake.

Ja kuinkas sitten kävikään: yhtiön vaikeudet ovat pitkittyneet, velka kasvanut suuresti, irtisanomiset ja lomautukset jatkuneet, ja toimitusjohtaja pitänyt sitkeästi kiinni tuolistaan...

Minusta Rautaruukin omistuspohjaa tulisi laajentaa ja yhtiön johto panna kokonaan uusiksi, jotta yhtiön toimintaan saataisiin uusia ideoita. Toki viimeisin strategiamuutos ja Fortaco-järjestely ovat askel oikeaan suuntaan, mutta radikaaleja toimenpiteitä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Rautaruukin tuotto-odotus houkuttelevalla tasolla

13.10.2008 - 23:00


Meno osakemarkkinoilla on tällä hetkellä päätä huimaavaa. Heikkohermoista hirvittää, kun pörssin päiväsyöksyt lähentelevät kymmentä prosenttia kerta toisensa jälkeen, pankkien konkurssit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, talousennusteita korjataan alaspäin, kuluttajien luottamus hiipuu, media heittää bensaa liekkeihin katastrofiuutisilla ja valtioiden päämiehet istuvat kriisipalavereissa. Negatiivisten uutisten listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi. Alunperin vain rahoitusmarkkinoihin ja pankkisektoriin rajoittunut kriisi on nyt laajenemassa reaalitalouteen lainarahan saannin tyrehtyessä ja yritysten investointien hiipuessa.

Kaikesta tästä huolimatta näen tulevaisuuden valoisana. Jälkeenpäin tarkasteltuna suurien kriisien aikana ostetut osakkeet ovat osoittautuneet loistaviksi sijoituskohteiksi. Esimerkiksi 1990-luvun lama-aikana tehdyt osakesijoitukset ovat moninkertaistuneet. Samaa voidaan sanoa niistä sijoituksista, jotka tehtiin it-kuplan puhkeamisen jälkeen vuosien 2002-2004 matalasuhdanteessa. Helsingin pörssin nykyinen kurssitaso (painorajoitetulla indeksillä mitattuna) on pörssiromahduksesta huolimatta edelleen selkeästi korkeampi kuin edellisen laskun pohjilla. Vuosien päästä isoa kuvaa tarkasteltaessa nykyinen lasku näkyy vain pienenä poikkeamana trendilinjasta.

Itse asiassa tällaiset epäjatkuvuuskohdat luovat mahdollisuuden keskimääräistä paremmille osaketuotoille. Useimmissa lehdissä kyllä kauhistellaan osakkeiden hintojen romahdusta, mutta ei muisteta mainita sitä, että samalla osakkeiden tuotto-odotukset ovat nousseet. Varsinkin pakkomyyntien kohteeksi joutuneiden osakkeiden tämän hetken arvostustasot mahdollistavat erinomaisen pitkän aikavälin tuoton.

Tämän kaltaisessa tilanteessa kiinnitän erityisen paljon huomiota yritysten vakavaraisuuteen ja pääoman tuottoon. Normaaliolosuhteissa taseeltaan vahvoista ja erittäin kannattavasti toimivista yrityksiä joutuu maksamaan kohtuullisen kovan hinnan, mutta tällä hetkellä loistoyhtiöitäkin laitetaan myyntiin lähestulkoon hinnalla millä hyvänsä. Tuotto-odotukset nousevat tällaisten yritysten kohdalla poikkeuksellisen korkeiksi. Yksi ehdoton suosikkini on Rautaruukki. Yhtiön oman pääoman tuotto on ollut viimeisten vuosien aikana hurjaa, parhaimmillaan jopa yli 30 %. Nettovelkaa yhtiöllä ei ole kuin nimeksi ja vielä kaiken lisäksi hiljattain julkaistussa tiedotteessaan yhtiö nosti tavoitteitaan. Osake on ollut ostoslistallani jo pitkään, mutta hinta on ollut liian korkea. Nyt se ei sitä enää ole. Seuraavaksi suorittamani laskuharjoitus kuvaa hyvin Rautaruukissa piilevän tuottopotentiaalin suuruuden.

Oletetaan Rautaruukin oman pääoman tuottoasteen tippuvan tulevaisuudessa keskimääräiselle 15 prosentin tasolle, sillä supersyklissä saavutettua yli 30 prosentin tuottoa ei voi mitenkään pitää kestävänä tasona. Viimeisen neljän vuoden aikana yritys on jakanut osinkona noin puolet tuloksestaan, joten 50 prosentin osinkosuhde on hyvä arvio myös tulevaisuudelle. Kun tiedetään, että vuoden 2007 lopussa Rautaruukin oman pääoman kirja-arvo oli 14,15 EUR osaketta kohden ja, että osakkeen P/E-arvostus on normaalioloissa hieman keskimääräistä maltillisempi eli 15 (keskimäärin Helsingin pörssin P/E-luku on ollut noin 18), voidaan helposti määrittää vuotuinen tuotto-odotus tämän päivän hinnalla (13,3 EUR) tehdylle sijoitukselle minkä pituiselle periodille tahansa. Oletetaan kuitenkin sijoitushorisontiksi tässä tapauksessa 20 vuotta.

Lasketaan ensin kasvutekijä oman pääoman tuoton ja investointisuhteen tulona:

15% x 50% = 7,5%.

Oman pääoman kirja-arvo 14,15 euroa kasvaa 20 vuodessa 55,91 euroon (saadaan prolongoimalla nykyinen kirja-arvo kasvutekijällä).

Osakekohtainen tulosennuste vuodelle 2028 lasketaan oman pääoman tuoton ja vuoden 2028 kirja-arvon tulona:

15% x 55,91 EUR = 9,03 EUR

P/E-luvun ollessa 15, osakkeen hinnaksi saadaan 135,24 EUR.

Enää on laskettava osinkojen vaikutus tuotto-odotukseen. Tästä syystä on määritettävä vuosittaiset osingot oman pääoman tuoton, nykyisen kirja-arvon, osinkosuhteen ja kasvutekijän avulla:

D(T+1) = ROE x BV x p x (1+g)

Koko 20 vuoden sijoitusperiodin osingot ovat yhteensä 45,96 euroa osaketta kohti.

Kuvitellaan, että osake myydään vuoden 2028 alussa tuolla 135,24 euron hinnalla. Kun osingot lasketaan mukaan tuottoon, saadaan tänään tehdyn sijoituksen tuotoksi 14 % per vuosi.

Mikäli osingot sijoitetaan takaisin yhtiöön, kuten ainakin itse yleensä teen, nousee tuotto tätäkin suuremmaksi. Ei siis voida puhua mitenkään kehnosta tuotosta, kun muistetaan vielä, että oletukset ovat melko maltillisia.

Mielenkiinnon vuoksi voidaan tehdä vertailu tilanteeseen, jossa Rautaruukkia on tarttunut haaviin 16.7.2007 huippukurssilla 52,50 euroa. Oletusten säilyessä ennallaan tuotto-odotus on nyt vain 6,4 %.

Uskomatonta, mutta totta. Viime vuoden huippuhintoihin osakkeita ei todellakaan ollut vaikea saada kaupaksi, vaikka tuotto-odotukset olivat laskeneet selvästi alle keskimääräisen tason. Nyt tilanne on täysin päinvastainen. Edes hurjan kovilla tuotto-odotuksilla osakkeista ei ole kiinnostunut juuri kukaan. Tuntuu siltä, kuin sijoittajat olisivat menettäneet taas kerran ala-asteen matematiikan taitonsa. Ne kannattaa kuitenkin pitää mielessä, sillä niistäkin taidoista on tällaisissa tilanteissa hyötyä.


______________



Blogimerkinnän kommentit:


Ihahaa kirjoitti 14.10.2008 - 08:54

Nettovelaton yhtiö, joka syklisen tuotannon hinnan ja/tai määrän puolituessa sulkee laitoksiaan.

Alle 15 euron RR on turvasatama, todella.

Etpä keksi muita vastaavia.

Kuten, että:

Vakuutukset on pakko pitää, puhtaalla vedellä on aina markkinat ja päivittäistavaraa on ostettava sieltä missä on maksetut vähittäiskaupan tiskit.


Repe kirjoitti 14.10.2008 - 09:07

Terve,

Mahdoitko valita aika kovan P/E luvun RR:lle? Tässä RR:n P/E luvut tilinpäätöshetkiltä eri vuosina:

P/E-luku 2007: 8,98, 2006: 10,39, 2005: 6,16, 2004: 3,82, 2003: 9,57

Lisäksi 20 vuoden aikana ehkä kannattaisi yrittää syklisen osakkeen kohdalla mukautua sykleihin eikä holdata 20 vuotta.

Ei sen puoleen, ostin kyllä itsekin RR:ää viime perjantaina...


Vanhanaikainen kirjoitti 14.10.2008 - 09:42

Jaha, kirjoitettiin vähän samasta aiheesta. Kirjoitin merkintäni viime viikolla ja se ilmestyi ajastuksella. Rautaruukkia ostin viimeksi viime viikolla.


Random Walker kirjoitti 14.10.2008 - 18:11

Repelle kiitokset hyvästä huomiosta liittyen laskelmassani käytettyyn P/E-lukuun. En kiinnittänyt riittävää huomiota voittokertoimen määrittämiseen, vaan asetin oletuksen hiukan alle Helsingin pörssin keskiarvon, mikä pitkällä aikavälillä on ollut 18. Tietysti on selvää, että P/E-arvostuksessa on paljon toimialakohtaisia eroja, jotka tulisi huomioida. Rautaruukin voittokertoimet kieltämättä ovat historiallisesti asettuneet keskitason alapuolelle. Käyttämällä laskelmassa Rautaruukin viiden viime vuoden keskimääräistä tilinpäätöshetken P/E-lukua, mikä on noin 8, saadaan tuotto-odotukseksi 11,5 %. Enää arvostustaso ei tunnukaan niin houkuttelevalta, vaikka tuotto toki säilyy edelleen hyvänä. Oletukset ovat tietysti aina vain oletuksia, ja esimerkiksi oman pääoman tuotto voi tulevaisuudessa poiketa paljonkin arviostani. Jotta 14 prosentin vuotuinen tuotto-odotus säilyisi uudessa tilanteessa, jossa P/E on 8, pitäisi Rautaruukin kyetä tekemään tulevaisuudessa 18 prosentin tuottoa omalle pääomalle. Tämäkään ei mielestäni ole mitenkään yliampuva tavoite.

R.W.


Tobe kirjoitti 15.10.2008 - 10:10

Oli aika hyvä puffi Rautaruukille.Kiitos siitä vaikka omistankin vain 500kpl uunituoreita...taidan ollakin aika viisas?


Kai kirjoitti 18.10.2008 - 07:57

Tervetuloa talousalan blogaajien tapahtumaan:
http://www.piksu.net/node/184

tiistai 7. lokakuuta 2008

Varallisuuden uusjako on alkanut

07.10.2008 - 23:20


Nyt eletään taas kerran varallisuuden uusjaon aikaa. Teknokuplan puhkeamista seuranneen laskun jälkeinen usean vuoden pörssinousu toi markkinoille viime vuosina ison joukon tuulipukukansaa nopean rikastumisen toivossa. Nyt ääni on muuttunut kellossa, kun pörssi on romahtamassa silmiemme alla. Lähestulkoon yhtä suurella innolla kuin reilu vuosi sitten osakkeita ja osakerahastoja oltiin ostamassa ollaan niitä nyt pistämässä lihoiksi. Tällainen toiminta ei ole ainakaan mitään ajoituksen riemujuhlaa. Kaiken tämän keskellä lehdistössä ja kansan keskuudessa ihmetellään miksi rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Jälleen olemme perimmäisten kysymysten äärellä, ja todistamassa varallisuuden siirtymistä niille, jotka keskittyvät järjettömien rahoitusmarkkinoiden sijasta järkeviin liiketoimintoihin ja monimutkaisten sijoitusinstrumenttien sijasta yksinkertaisiin arvopapereihin. Seuraavassa ajattelin avata hieman tarkemmin, mitä tällä tarkoitan.

Vain valehtelija voi väittää osaavansa ennustaa osakemarkkinoiden nousut ja laskut. Kysymys ei siis ole ennustajanlahjoista. Avainsanoja ovat kylmäpäisyys ja maltillisuus. Valitettavasti nämä ominaisuudet puuttuvat monilta ihmisiltä. Lyhytnäköisyydessään jopa ammattilaissalkunhoitajat kiinnittävät enemmän huomiota osakkeen kurssikehitykseen kuin yrityksen voittoihin. Pitkällä aikavällä voitot kuitenkin ratkaisevat, minkä arvoinen yhtiö on. Viiden vuoden kuluttua kukaan ei enää pysty ostamaan osakkeita nykyisillä hinnoilla, vaikka luettelisi kaikki konkurssit ja muut hurjat tarinat nykyisestä finanssikriisistä. Osakkeiden hinnat muodostuvat tulevaisuuden odotuksista, eikä nykytilanteella ole pitkälle tulevaisuuteen katsottuna enää mitään merkitystä. Ostamalla osuuksia järkevistä liiketoiminnoista ja pitämällä ne määrätietoisesti rahoitusmarkkinoiden järjettömistä liikkeistä huolimatta, on mahdollisuus selvitä loppujen lopuksi mistä tahansa kriisistä.

Tämän ovat osoittaneet menestyneet pitkäjänteiset sijoittajat, kuten esimerkiksi kuuluisat suomalaiset Kim Lindström ja Erkki Sinkko, jotka ovat mediassakin kertoneet ostavansa nyt osakkeita kahmalokaupalla. Yleensä, ne jotka aina ennenkin ovat myyneet paniikin omaisesti kurssien laskiessa, toteuttavat samaa toimintamallia edelleen. Omille peloilleen on vaikea tehdä mitään. Onkin syytä miettiä, onko osakesijoittaminen edes tällaisille henkilöille oikea säästämismuoto. Seuraavan kurssinousun alkaessa -yhtä yllättäen kun lasku aikoinaan- paniikissa myyneet huomaavat olevansa tyhjätaskuja, kun taas viisas raha on kasvamassa korkoa hermonsa pitäneiden ja oikeisiin asioihin keskittyneiden sijoittajien salkuissa.

Ns. paniikkimyyjät ovat tämän kriisin suuria häviäjiä. Tutkimusten mukaan täma ryhmä koostuu yleensä piensijoittajista, joiden rahasto-osuuksien myynti pakottaa myös ammattilaiset toimenpiteisiin, vaikkei se tuoton maksimointimielessä perusteltua olisikaan. Kriisitilanteissa tällainen johtaa kierteeseen, jossa osakkeiden hinnat laskevat, vaikkei mitään uusia negatiivisia uutisia markkinoille kantautuisikaan.
USA:ta ja nyt jo lähes koko Eurooppaa ravisteleva pankkikriisi ei kohtele kaltoin vain lyhytnäköisesti toimivia piensijoittajia. Itse asiassa palattaessa koko kriisin alkulähteille, löydetään tämän pelin heikoimmat lenkit: huippuyliopistoista valmistuneet investointipankkiirit, joiden ahneuden ja pikavoittojen tavoittelun seuraukset ovat nyt kaikkien nähtävillä. Näiden pankkiirien työnantajat ovat saaneet maksaa kovan hinnan, monimutkaisista finanssi-innovaatioista. CDS-markkinoilla (credit default swap, luottoriskijohdannainen) vaikeuksiin ajautunut vakuutusyhtiö AIG tulee jäämään historian kirjoihin surullisen kuuluisana esimerkkinä johdannaisten ja velkavivun hallitsemattoman käytön petollisuudesta.

Samaan aikaan kun monimutkaisilla instrumenteillä hallitsematonta riskiä ottaneet pankit ovat ajatumassa yksi toisensa jälkeen vararikkoon, maanläheiseen sijoitusstrategiaansa luottava miljardööri, Warren Buffett, on taas kuorimassa kermat kakusta. Hän on ollut viime aikoina kiinnostunut useista vaikeuksiin joutuneista finanssipalveluyrityksistä, viimeisimpänä Yhdysvaltain suurimpiin asuntoluotottajiin kuuluvasta Countrywidestä. Syyskuussa Buffett investoi 5 miljardia dollaria investointipankin statuksesta luopuneeseen Goldman Sachsiin. Mitä luultavimmin tämäkin sijoitus tulee muutaman vuoden säteellä tarjoamaan erinomaisen tuoton tälle maailman ykkössijoittajalle. Perinteiset arvopaperit ja pitkäjänteinen liiketoimintalähtökohtiin perustuva sijoittaminen näyttää siis jälleen vievän voiton monimutkaisista sijoitustuotteista ja lyhytnäköisestä keinottelusta.

Toivottavasti pohdintani kannustaa meitä kaikkia sijoittajia pitämään pään kylmänä näinä vaikeina aikoina. Tällaisina hetkinä tehdään niitä elämän parhaita sijoituksia, kunhan uskalletaan uida vastavirtaan.


______________



Blogimerkinnän kommentit:


hakki47 kirjoitti 08.10.2008 - 08:35

"Toivottavasti pohdintani kannustaa meitä kaikkia sijoittajia pitämään pään kylmänä näinä vaikeina aikoina. Tällaisina hetkinä tehdään niitä elämän parhaita sijoituksia, kunhan uskalletaan uida vastavirtaan." Tai kunhan siihen on varaa. Myöhemminkin.

Oletko muuten ajatellut miten Venäjä voisi nykytilanteessa saavuttaa tavoitteensa, jossa se epäonnistui viimeksi 1940 ja 1944? Putinin porukka ostaa Nokian osake-enemmistön. Eikä maksa paljon.



kasteri kirjoitti 08.10.2008 - 13:08

Erinomainen selvitys tilanteesta! Miksi panikoida, kun todellisuudessa juuri nyt on mitä mahtavin hetki ostaa osakkeita. Itse pyrin myös tekemään sanojeni mukaan ja olenkin ostanut Rautaruukkia ja Wärtisilää muhkeiden osinkojen toivossa. Kumpa rahaa olisi enemmän, koska köyhänä piensjioittajana en saa riittävästi pääomaa vapautettua lisäostoihin. Velkarahalla en sijoita, vaikka nyt ehkä senkin riski olisi melko pieni.


Vincent kirjoitti 10.10.2008 - 15:39

provoa

maanantai 15. syyskuuta 2008

Onko nyt syytä oikeasti paniikkiin?

15.09.2008 - 22:00


Helsingin pörssissä osakkeiden hinnat ovat tippuneet keskimäärin nelisenkymmentä prosenttia viime vuoden heinäkuun kurssihuipusta. Vielä viime vuoden puolella laskettelu jäi vähäiseksi, mutta vuoden vaihteen jälkeen sijoittajat valtasi jo suoranainen paniikki. Tänään sitten lopulta selvisi minkä luokan pankkikriisiä USA:ssa parhaillaan eletään. Maan suurimmat ja kuuluisimmat pankit Lehman Brothers ja Merril Lynch ajoivat päin punaista. Taantumasta ja subprime-kriisistä huolimatta, kukaan ei varmasti olisi vielä muutama kuukausi sitten voinut uskoa näiden jättiläisten ajautuvan konkurssiin.

Onko nyt siis syytä oikeasti paniikkiin? Riippuu tietysti keneltä kysytään. Ne, joilla on akuutti käteispula ja tästä syystä tarve realisoida sijoituksensa, voivat olla syystäkin huolissaan. Tällaisessa markkinatilanteessa myymien nimittäin on yksi typerimmistä ideoista. Myyminen olisi pitänyt toteuttaa jo aika päiviä sitten. Ne, jotka sijoittavat pitkäjänteisesti etsien hyviä yrityksiä halpaan hintaan, voivat olla nykytilanteeseen enemmän kuin tyytyväisiä.

Mikään taantuma, lama, kriisi tai pörssiromahdus ei ole koskaan muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että liiketoiminnan harjoittaminen on keskimäärin kannattavaa puuhaa. Helsingin pörssikin on edelleen täynnä pääomalle hyvin tuottoa tekeviä kasvavia yrityksiä, joiden tase on vahva ja, joiden ydinosaaminen turvaa kilpailuedun pitkälle tulevaisuuteen. Tällaisia yrityksiä on mukavampi ostaa halvalla taantumassa, kuin kalliilla nousukauden huipulla.

Tämän päiväiset uutiset saivat useimmat sijoittajat entistä suuremman paniikin valtaan. Itse tunsin oloni helpottuneeksi, sillä sain varmuuden siitä, että nyt on tosi kyseessä. Nykyinen pankkikriisi on historiallisestikin katsottuna yksi kaikkien aikojen pahimpia ja seuraukset tulevat heijastumaan ympäri maailmaa vielä pitkään. Harmittelin vielä kesällä, että menetän pian loistavan ostotilaisuuden, sillä käteiskassani ei ole kovin suuri. Nyt olen hyvin luottavainen. Tämän luokan ongelmista ei toivuta hetkessä. Ilmapiiri markkinoilla on vielä pitkään huono, joten tasaisesti ostelemalla ehtii saamaan kasaan hyvälaatuisen salkun naurettavan halpaan hintaan.

Tällä hetkellä tarkemmassa seurannassani ovat seuraavat mielestäni hyvin huokealle hinnoitellut osakkeet, joita tulen ostelemaan tasaisesti tulevaisuudessa: Martela, Uponor, Rautaruukki, YIT, SanomaWSOY, Kesko, TeliaSonera, Metso, Fiskars ja Nokia.

Silmiinpistävää on monen rakennusalaan liittyvän yrityksen mukana olo. Hyvin eri toimialoille hajautettuun salkkuun ei tietenkään ole syytä ostaa niitä kaikkia. Rakennussektorin yritysten hinnat on kuitenkin dumpattu nyt niin alas, että tätä on syytä hyödyntää pitkää salkkua rakennettaessa. Nokiaa en ole oikeastaan koskaan aikaisemmin edes harkinnut, mutta viime aikainen kurssilasku on tehnyt siitäkin suorastaan himoittavan ostokohteen.

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Lisää Cramoa salkkuun

17.08.2008 - 15:59


Aloitin Cramon osakkeen osto-ohjelmani 14.02.2008 osakekurssin ollessa 16,67 euroa. Sen hetkiseen informaatioon nähden sijoituksen tekeminen oli täysin perusteltua. Osakkeen hinta oli tippunut edellisen vuoden heinäkuun lähes 40 eurosta järkyttävän paljon ilman, että analyytikoiden odotukset olivat muuttuneet merkittävästi. Jälkikäteen on tietysti helppo huomata osakemarkkinoiden olleen oikeassa, sillä ostoni jälkeen ennusteita on vedetty alaspäin. Tämä on tietysti näkynyt myös Cramon osakkeen hinnassa, mikä on tätä kirjoittaessani tippunut vaivaiseen 8,48 euroon.

Kuten blogissani olen aikaisemmin kertonut, olin varautunut Cramon osakkeen laskusuhdanteeseen, mutta näin suuri pudotus tuli yllätyksenä. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut yhtiön pitkän aikavälin näkymistä, ja tätä näkemystäni puoltaa myös viimeisin osavuosikatsaus. Toisen kvartaalin tulosjulkistuksen jälkeen päätin turvallisin mielin jatkaa osakkeen osto-ohjelmaani. Lisäsin 12.08.2008 Cramo-omistustani 412 osakkeella 8,90 euron kappalehinnalla. Tämän hetken kurssilla Cramo-omistukseni arvo on 4697,92 euroa ja keskihankintahinta painunut 10,89 euroon.

En voi edelleenkään ymmärtää syöksykierrettä minkä Cramon osake on viime aikoina kokenut. On itsestään selvää, että huippusuhdanteen taittuessa yhtiön tuloksentekokyky heikkenee muutamaksi vuodeksi, mutta ei kai yhtiö sentään ole tekemässä konkurssia. Toki tiedostan yhtiön suuren velkataakan, nettovelkaantumisasteen ollessa yli 150 %, mutta erittäin hyvin kannattava yhtiö voi perustellusti käyttää velkavipua kasvua hakiessaan. En siis näe tätä suurena ongelmana, toisin kuin useimmat sijoittajat tällä hetkellä.

Osto-ohjelmani ansiosta olen painanut keskimääräisen hankintahinnan nyt sen verran alas, että kurssinousun alkaessa Cramo -sijoitukseni nousee plussalle melko nopeasti. On tietysti myös mahdollista, että kurssilasku jatkuu. Vaikka näin kävisi, jätän Cramon toistaiseksi rauhaan, sillä pörssi on nyt täynnä muitakin hyviä sijoituskohteita. Toisekseen pyrin pitämään yksittäisen yrityksen painon salkussani maksimissaan 10 prosentissa, joten Cramon osuutta ei ole enää syytä kasvattaa. Etenkin kun kyse on taseriskin takia keskimääräistä epävarmemmasta sijoituskohteesta.


___________________



Blogimerkinnän kommentit:


petteri kirjoitti 19.08.2008 - 17:44

Hei!

Cramo on melkoisen velkaantunut yritys.


petteri kirjoitti 13.10.2008 - 07:50

Nyt sais jo alle 5€.


petteri kirjoitti 13.10.2008 - 07:53

Mielestäni tuo velkaantuneisuus tekee yhtiöstä hyvin epävarman.

"En voi edelleenkään ymmärtää syöksykierrettä minkä Cramon osake on viime aikoina kokenut. On itsestään selvää, että huippusuhdanteen taittuessa yhtiön tuloksentekokyky heikkenee muutamaksi vuodeksi, mutta ei kai yhtiö sentään ole tekemässä konkurssia. Toki tiedostan yhtiön suuren velkataakan, nettovelkaantumisasteen ollessa yli 150 %, mutta erittäin hyvin kannattava yhtiö voi perustellusti käyttää velkavipua kasvua hakiessaan. En siis näe tätä suurena ongelmana, toisin kuin useimmat sijoittajat tällä hetkellä. "

Poikkeavalle näkemykselle lienee olleet hyvät perustelut. Itse en vain ole uskaltanut Cramoon koskea.


mikke kirjoitti 30.10.2008 - 20:05

Cramolla viimeaikaiset investoinnit taivaissa ja tavara jää pihoille...ei hyvä

lauantai 16. elokuuta 2008

Menestyvä sijoittaja ei osta osakkeita vaan pitkäaikaisen osuuden hyvästä liiketoiminnasta

16.08.2008 - 16:38


Useimmille ihmisille on varmasti päässyt muodostumaan elämänsä aikana jonkinlainen kuva osakemarkkinoista ja sijoitustoiminnasta. Tiedon puutteesta johtuen tämä kuva on useimmilla kuitenkin täysin väärä. Sensaatiohakuisen median uutisointia sokeasti uskomalla on täysin selvää, että pörssi näyttää useimmiten enemmän sirkukselta kuin markkinapaikalta ja osake mielletään enemmän lottokupongiksi kuin osuudeksi yrityksestä.

Todellisuudessa lottoaminen ja sijoittaminen ovat kuin kaksi ääripäätä. Lottoamalla rikastuminen on hyvin epätodennäköistä, mutta sijoitustoiminnalla vaurastuu lähes poikkeuksetta, kunhan pitää mielessä muutaman perusperiaatteen. Ironista kyllä useimmille lottoaminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta taloudellista riippumattomuutta tavoiteltaessa.

Menestyvän sijoitustoiminnan resepti on ollut vuosisatojen ajan hyvin yksinkertainen. Taloudellisen vaurauden luominen osakemarkkinoilla ei ole välttämättä vaatinut keskimääräistä suurempaa älykkyyttä, hyvää koulutusta, rikkaita vanhempia tai suunnatonta onnenpotkua. Toki nämä tekijät ovat helpottaneet monia, mutta silti suurin osa menestyneistä sijoittajista on lähtenyt hyvin tavallisista olosuhteista ja normaaleilla ominaisuuksilla varustettuina.

Jos edellä kuvatut taustatekijät ja ominaisuudet eivät selitä menestystä osakemarkkinoilla, mistä johtuu, että toiset luovat elämänsä aikana suuria omaisuuksia, toisten jäädessä eläkkeelle lähes tyhjätaskuina. Voisiko syy lyötyä aktiivisuudessa ja intensiteetissä, jolla osakkeiden liikkeitä seuraa? Aktiivisten osakekauppiaiden pettymykseksi on todettava, että välittömästi uutisiin reagoimalla ja tiheästi kauppaa käymällä ei ole koskaan luotu suuria omaisuuksia. Tämän voi huomata helposti seuraamalla esimerkiksi Forbesin vuosittain julkaisemaa maailman vauraimpien henkilöiden listaa. Välitön informaatio ja aktiivisuus markkinoilla eivät siis selitä menestystä sijoittajana.

Sijoittajana menestymisessä ei ole niinkään kyse siitä mitä teet vaan miten ajattelet. Kaikki maailman parhaat sijoittajat ovat omaksuneet samantapaisen näkökulman, joka selittää heidän menestyksensä. Itse kutsun tätä ajattelutapaa pitkäjänteiseksi liiketoimintanäkökulmaksi. Sen omaksuminen on yksinkertaista ja sen toimivuus on testattu vuosisatojen aikana uudestaan ja uudestaan. Suurimpia omaisuuksia luoneet sijoittajat eivät ole osakekauppiaita. He eivät osta osakkeita siinä toivossa, että voisivat myydä ne lyhyen ajan kuluttua kalliimmalla. He tekevät sijoituksiaan sillä periaatteella, että olisivat ostamassa koko yritystä. Mitä halvemmalla pääsee mukaan hyvään liiketoimintaan, sitä parempi. Tästä syystä pörssiromahdukset ovat itse asiassa varsin tervetulleita ilmiöitä, joiden myötä omaa osuuttaan hyvästä liiketoiminnasta pääsee täydentämään edullisesti. Pörssi on ainoastaan paikka, mikä antaa kelle tahansa mahdollisuuden päästä omistamaan yrityksiä. Sillä mihin suuntaan osakekurssit heiluvat päivästä toiseen ei ole mitään merkitystä. Menestyvä sijoittaminen perustuu liiketoimintanäkymien analysointiin, ei osakemarkkinoiden liikkeiden ennustamiseen. Kuten maailman rikkain mies, Warren Buffett, on aikoinaan todennut: ”Pörssi on lyhyellä aikavälillä äänestyskone, mutta pitkällä aikavälillä vaaka.”

Pitkäjänteisyys liittyy oleellisesti liiketoimintanäkökulmaan. Kautta historian varallisuus on luotu omistamalla tuottoisia liiketoimintoja pitkäaikaisesti. Mitä kauemmas tulevaisuuteen pystyy asettamaan tavoitteensa ja tekemään suunnitelmansa, sitä suurempaan taloudelliseen menestykseen on mahdollista päästä. Jokaisen yhteiskunnallinen asema ja suunta elämässä voidaan itse asiassa määrittää aikaperspektiivin avulla. Warren Buffettin ja muiden todella vauraiden henkilöiden taloussuunnittelussa aikahorisontti on ikuisuus. Keskiluokkaan kuuluvan kansalaisen henkilökohtainen taloussuunnittelu katsoo tavallisesti muutaman vuoden eteenpäin. Säästösuunnitelma on laadittu esimerkiksi uuden auton ostoa varten. Pätkätöitä tekevän työläisen aikahorisontti on keskimäärin muutamia kuukausia. Työttömän aikahorisontti on vain muutama viikko eli seuraavaan työttömyyskorvaukseen asti, jonne pitäisi selvitä. Yhteiskunnallisesti alimmassa kastissa olevan alkoholistin aikahorisontti puolestaan on vain muutamia tunteja, kenties vain minuutteja. Hänen ajatuksissaan ei ole tilaa tulevaisuudensuunnitelmille. Hän miettii vain seuraavaa drinkkiä.

Edellä kuvattu luokittelu on tietysti yleistys, mutta valitettavan usein yleistys osuu oikeaan. Hienointa kuitenkin on se, että riippumatta yhteiskunnallisesta luokasta, lähes kuka tahansa voi omaksua menestyvän sijoittajan näkökulman ja laajentaa aikahorisonttiaan pidemmäksi.

Menestyminen osakemarkkinoilla ei ole sattumaa vaan seuraus asioiden tekemisestä tietyllä tavalla. Joskus on kuitenkin myös syytä jättää jotain tekemättä. Kun osakekauppiaat tuskastelevat kurssien romahtaessa myyden osakkeitaan muiden mukana, voivat hyvää liiketoimintaa omistavat sijoittajat nauttia kasvavista osinkotuotoista ja odotella rauhassa ajan kanssa tapahtuvaa omaisuutensa kertaantumista.

Pitkäjänteinen, suunnitelmallinen ja tavoitteellinen omistajuus on avain menestykseen osakemarkkinoilla.


_____________



Blogimerkinnän kommentit:


Anonym kirjoitti 17.08.2008 - 16:31

Osakekurssit tosiaan nousevat suurin piirtein 10% vuodessa, joten pitkällä aikavälillä sijoitettaessa täytyy löytyä kovia nousuvuosia, jos pörssi on mennyt vahvasti alaspäin joku vuosi (näiden tapahtumien aikaväli on tietenkin teoriassa äärettömän pitkä). Kovaa yleistystä, mutta ainakin itse toivon näin olevan.

Taitaa olla aikalailla yleisin neuvo pörssisijoittajaksi alkavalle, hajauttaa sijoitukset ja sijoittaa pitkällä aikavälillä, se aikaväli on tosiaan sitten erittäin pitkä.

perjantai 15. elokuuta 2008

Cramo: Q2-päivitys

15.08.2008 - 21:24


Odotukset ylittyivät – heikentynyt suhdanne ei vieläkään näy tuloksessa

Cramon toisen kvartaalin liikevaihto ja tulos ylittivät konsensusennusteet. Ohjeistus koko vuoden kasvusta ja kannattavuudesta säilyivät ennallaan heikentyneestä suhdannetilanteesta huolimatta. Tulosjulkistuksen myötä osakekurssi kääntyikin nousuun. Hinta on viimeisen puolen vuoden aikana kuitenkin laskenut enemmän, kuin odotukset tulevasta, joten osake on nyt entistäkin houkuttelevampi.

Cramon liikevoitto kasvoi huhti-kesäkuussa 28,7 milj. euroon edellisvuoden 21,4 milj. eurosta ja EPS 0,52 euroon 0,49 eurosta. Konsensusennuste oli liikevoiton osalta 24 milj. euroa ja EPS:n osalta 0,43 euroa. Liikevaihto kipusi 154 milj. euroon, kun viime vuonna vastaava lukema oli 116,4 milj. euroa ja konsensusennuste 142 milj. euroa.

Nyt julkistetusta hyvästä tuloksesta huolimatta heikentynyt suhdanne voi vaikuttaa loppuvuoteen negatiivisesti. Tästä syystä tämän vuoden EPS ennusteeni on syytä asettaa maltillisemmalle tasolle 1,94 euroon aikaisemmasta 2,22 eurosta.

Viimeisen puolen vuoden aikana tapahtuneesta voimakkaasta kurssilaskusta johtuen Cramo omaa laskelmieni mukaan peräti 55 % tuottopotentiaalin. Hyvin maltillisten ennusteiden pohjalta tekemäni DCF-arvonmääritys antaa osakkeen fundamenttiarvoksi 13,54 euroa.



Tulevaisuudenusko vahva

Cramo on onnistunut edelleen parantamaan tulostaan yhä haastavammiksi muuttuvissa olosuhteissa. Cramon kasvu voimistui kaikilla markkina-alueilla, mutta Baltiassa näkymät pysyvät edelleen heikkoina. Cramon liikevaihto kasvoi Q2:lla yli 25 %. Liikevaihtoa vauhdittivat vuoden alkupuoliskolla tehdyt yritysostot sekä kalustoinvestoinnit uusilla markkina-alueilla. Kone- ja laitevuokrauksen liikevaihto palasi yhtiön tavoittelemaan yli 50 % kasvuvauhtiin Keski- ja Itä-Euroopassa ja oli 52,3 %. Länsi-Euroopassa kasvu oli vielä nopeampaa eli 64,2 %.

Kasvu oli kaikilla liiketoiminta-alueilla ensimmäistä neljännestä nopeampaa. Kasvuvauhdin odotetaan pysyvän hyvänä myös loppuvuonna. Yhtiön johto toistikin näkymänsä, joiden mukaan sekä liikevaihdon kasvu että EBITA-marginaali ylittävät 18 % tänä vuonna. Oman pääoman tuotto oli kesäkuun lopussa 18 %, kun vuosi sitten se oli 18,5 %. Nettovelkaantumisaste oli huimat 151,3 % kesäkuun lopussa, kun se vertailukaudella oli 118,4 %. Kohonnut vieraan pääoman määrä onkin yksi selkeä riskitekijä, mikä on omalta osaltaan vaikuttanut osakkeen hinnan putoamiseen. Varsinkin korkean korkotason aikana ja matalasuhdanteessa suuri velkataakka voi koitua pahimmassa tapauksessa kohtalokkaaksi. Korkea velkaantumisaste on kuitenkin johdon tietoinen valinta, mikä on perusteltua voimakkaan kasvun ja hyvän kannattavuuden tilanteessa.

Rahoitusmarkkinoiden epävarmuudesta huolimatta Cramo odottaa vuokrauspalveluiden kysynnän jatkavan kasvuaan. Ruotsissa ja Itä-Euroopassa kasvun odotetaan olevan vahvinta. Muissa pohjoismaissa ja Baltiassa näkymät ovat heikommat.



Matalasuhdanteessa tulosennusteita syytä laskea

Vaikka Cramon liiketoiminta on edelleen kunnossa ja johdon luottamus tulevaisuuteen vahva, on lyhyen aikavälin tulosennusteita syytä hiukan laskea edelleen. Tämä ei kuitenkaan poista tosiasiaa, jonka mukaan Cramo on edelleen varsin houkutteleva sijoituskohde pidemmällä aikavälillä.
Liikevaihto kasvoi Q2:lla ennakoitua enemmän ja kysyntä näyttää edelleen suotuisalta. Pidän oman liikevaihtoennusteeni 586 milj. eurossa. Epävarmasta taloustilanteesta johtuen ennakoin tälle vuodelle enää 80 milj, euron tulosta ennen veroja aikaisemman 92 milj. euron sijaan. Liikevoitoksi ennustan 104 milj. euroa aikaisemman 115 milj. euron sijasta. Osakekohtaisen tuloksen arvioin olevan tänä vuonna 1,94 euroa (aikaisempi ennuste 2,22 euroa). Tästä huolimatta yhtiö on tekemässä ennätystulosta. Uskon taantuman alkavan näkyä kunnolla vasta vuonna 2009, mikä on kuitenkin jo diskontattu osakekurssiin. Todennäköisesti Cramon tulos putoaa vielä vuonna 2010, jonka jälkeen suhdanteen voi olettaa kääntyvän. Osakemarkkinat tietysti ennakoivat suhdannekiertoa, joten osakekurssi luultavammin lähtee nousuun jo ennen tätä.


Osakkeen hinta laskenut fundamenttiarvoa enemmän

DCF-arvonmääritys antaa uusilla ennusteilla Cramon osakkeen fundamenttiarvoksi 13,54 euroa (aikaisemmin 19,45 euroa). Tämä tarkoittaa noin 55 % tuottopotentiaalia nykyisellä 8,75 euron osakekurssilla. Suhteellinen arvonmääritys osoittaa myös edelleen Cramon aliarvostuksen. Cramon eteenpäin katsova P/E-luku on ainoastaan 4,5 hyväksyttävän tason ollessa 10. Osakkeen arvoksi saadaan näin ollen 19,38 euroa. P/B-lukukin on vain 0,7 hyväksyttävän tason ollessa 2. Osakkeen arvoksi saadaan näin 25,39 euroa.
Uutta informaatiota vastaavalla kuluvan vuoden osinkoennusteella (DPS = 0,78 euroa) osinkotuotoksi tulee peräti 8,9 %. Suorastaan uskomattoman suuri osinkotuotto kertoo omalta osaltaan Cramon arvostuksen maltillisuudesta.

Tunnuslukuarvonmääritys antaa osakkeen arvoksi 17,09 euroa. Tähän tulokseen päästään sijoittamalla Gordonin malliin seuraavat tunnusluvut: tämän vuoden osakekohtainen tulosennuste EPS (1,94 euroa), pitkän aikavälin osinkosuhde (0,40), pitkän aikavälin oman pääoman tuotto ROE (12 %) ja oman pääoman tuottovaatimus (11,74 %).

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Päivitetty sijoitussuunnitelma

03.08.2008 - 19:12


Muutokset edelliseen versioon

Nykymuotoinen henkilökohtainen sijoitussuunnitelmani näki päivänvalon 12.12.2007 ja julkaisin sen näillä sivuilla 26.1.2008. Sen pohjana toimi aikaisempi rahastosijoitussuunnitelma, jonka olin laatinut jo vuonna 2002. Nyt on tullut tarve tehdä ensimmäinen päivitys joulukuussa laadittuun suunnitelmaan. Strategian perusperiaatteiden muuttaminen kesken kaiken ei ole järkevää, mutta pienten muutosten tekeminen on varsin luonnollista esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa huomattavasti.

Nyt tehtävä merkittävin päivitys koskee kuukausittain sijoitettavan rahasumman suuruutta. Syyskuun alusta tulen saamaan huomattavan palkankorotuksen, joten tulevaisuudessa minulla tulee jäämään kuukausittain entistä enemmän ”ylimääräistä” rahaa menojen jälkeen. Tästä syystä nostan keskimääräisen kuukausittaisen sijoituksen 800 euroon. Seligson & Co:n Suomi -indeksirahastoon ja Global Top 25 Brands -rahastoon sijoitan edelleen 100 euroa joka kuukausi ja Russian Prosperityyn 1200 euroa kahdesti vuodessa (keskimäärin 200 EUR/kk). Muutos koskee siis suoria osakesijoituksia, joita tulen tekemään keskimäärin 400 eurolla kuukausittain (4800 EUR/v). Välityspalkkioiden minimoimiseksi tulen sijoittamaan käytännössä aina 1200 euroa kerrallaan yhteen yritykseen. Tämä siis tarkoittaa neljää sijoituskertaa vuodessa. Pyrin sijoittamaan alkuvaiheessa (ennen kuin salkku muodostaa noin 10 yrityksen kokonaisuuden) vuodessa aina kahteen eri yritykseen siten, että ensimmäiset ostot tehdään ensimmäisen tai toisen kvartaalin aikana ja toiset ostot samoihin yrityksiin kolmannen tai neljännen kvartaalin aikana. Näin voidaan hyödyntää ajallista hajautusta sekä vuositulos- ja puolivuositulosjulkaisuja. Tämän hetkisestä osakkeiden aliarvostuksesta johtuen suoria sijoituksia kannattaa tehdä säännöllisesti puolen vuoden välein, mutta tulevaisuudessa voidaan joutua tilanteeseen, jossa varat on syytä pitää hieman pidempään käteisenä pankkitilillä. Suorien sijoitusten kohdalla 4800 EUR/v on siis vain keskimääräinen pitkän aikavälin säästötahti. On mahdollista, että jonakin vuonna en tee suoria sijoituksia lainkaan ja jonain vuonna yli ohjeellisen määrän. Koska ajoittaminen on tutkitusti hyvin vaikeaa, tulen mieluummin sijoittamaan melko säännöllisesti kuin yrittäen osua aina ostamaan pohjilta. Keskimääräisen kuukausisijoituksen kasvu huomioidaan täysimääräisesti jo tänä vuonna.

Lisäksi sijoituskohteiden valinnassa kiinnitetään jatkossa erityistä huomiota yrityksen vakavaraisuuteen. Tästä syystä tunnuslukuanalyysi-vaiheeseen otetaan mukaan uudeksi mittariksi nettovelkaantumisaste. Vakavaraisuuden merkityksen olen oppinut viimeistään nyt taloussuhdanteen näyttäessä pimeämmän puolensa.

Tavoitteet, allokaatio ja sijoitushorisontti

Sijoittamista ei kannata aloittaa ilman tavoitetta. Se voi olla pääoman kartuttaminen viiden vuoden kuluttua ostettavaa uutta autoa varten tai vaikkapa säästäminen eläkepäivien varalle. Oman sijoitustoimintani tavoite ei kuitenkaan ole kumpikaan näistä. Oma tavoitteeni on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Tähän voidaan päästä kärsivällisellä pitkän aikavälin sijoitusstrategialla, jossa keskitytään hyvätuottoisiin instrumentteihin. Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa omalla kohdallani mahdollisuutta tulla tulevaisuudessa toimeen ilman palkkatyötä pelkillä pääomatuloilla. Näiden tulojen suuruuden määrittävät sijoitushorisontin pituus, pääomalle saatava tuotto sekä alkusijoituksen ja säännöllisen säästämisen suuruudet.

Itse lähden ajatuksesta, jonka mukaan pitkän aikavälin sijoittamisessa osakkeet ovat ainoa rationaalinen vaihtoehto, sillä ne tuottavat paremmin kuin muut sijoituskohteet. Pitkä aikaväli on mielestäni vähintään 20 vuotta. Hajautus eri sijoitusinstrumentteihin tietysti pienentää riskiä, mutta samalla pienenee myös tuotto-odotus. Kun pitää mielessä, että 20 vuoden mittaisessa sijoituksessa tappioriski on varsin pieni (noin 1 %) ja odotetun tuoton suuruus vuodessa pitkällä aikavälillä selvästi muita kohteita suurempi (noin 12 %), voi yöt nukkua rauhassa osakkeiden lyhyen aikavälin heilunnasta huolimatta. Seuraava syys-seuraus -ketju esittää karkean ”nyrkkisäännön” (kertoimet pyöristetty tasalukuihin muistamisen helpottamiseksi) siitä, miten taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen riippuu kuukausisäästön suuruudesta. Siitä havaitaan, että kuka tahansa voi päästä samaan tavoitteeseen kuin minä, kunhan vain kärsivällisyys osakemarkkinoilla mukana oloon riittää 20 vuodeksi.

Kuukausisäästö 2008 - 2028: x

Osakesalkun arvo 2028-ikuisuus: 1000 x

Kuukausiansio pääomatuloina 2028 - ikuisuus: 10 x

Jokainen voi havaita huikean tosiasian, jonka korkoa korolle efekti saa aikaan pitkän ajan kuluessa. Jokaista kuukaudessa välillä 2008 - 2028 säästöön laittamaani euroa kohden alkaa salkkuni tuottaa 20 vuoden kuluttua pääomatuloa kuukausittain 10 euroa. Salkun arvo on tällöin 1000 euroa jokaista tästä päivästä kuukausittain säästöön laittamaani euroa kohden.

Oman ”bruttokuukausipalkkansa” suuruuden vuodesta 2028 lähtien, voi siis määrittää säätämällä tästä hetkestä alkava kuukausittainen säästö kymmenesosaan tulevaisuudessa halutusta tulosta. Itselleni taloudelliseen riippumattomuuteen riittää noin 8000 euroa kuukaudessa. Tästä syystä kuukausittaisen sijoitussumman suuruuden on oltava 800 euroa. Tämän seurauksena osakesalkkuni arvo tulee 20 vuodessa nousemaan noin 800 000 euroon (jää hieman alle, mutta muutaman tuhannen euron alkusijoituksen kanssa päästään kyseiseen summaan) 12 % vuotuisella tuotolla (osingot + arvonnousu). Kun tuotto oletettavasti tulee olemaan vuoden 2028 jälkeenkin kyseiset 12 % vuodessa, tarkoittaa tämä sitä, että tuotto 800 000 euron pääomalle on 96 000 euroa vuodessa, joka siis on 8000 euroa kuukaudessa. Tämä tulo on siis seurausta yritysten jakamista osingoista (n. 5 %) sekä osakkeiden myynneistä (n. 7 %) eli salkun vuotuisesta tuotosta (n. 12 %). Salkun pääoma ei siis pienene, vaan toimii ”rahasampona”, joka vuosittain tuottaa osakemarkkinoiden tuoton. Bruttona saadusta pääomatulosta on tietysti maksettava verot. Osakemyynneistä on maksettava veroa 28 %, kuten osingoistakin, mutta näistä vain 70 % on verotettavaa tuloa. Näin ollen veroprosentiksi osinkojen kohdalla tulee vain 19,6 (0,70 x 28 %). Jos oletetaan, että osinkotuotto on 5 % vuodessa ja loppu tuotosta realisoidaan osakemyynneillä, saadaan ”nettokuukausipalkaksi” 8000 - (19,6 % x 8000 x 5/12 + 28 % x 8000 x 7/12) = 6 040 euroa.

On sanomattakin selvää, että tulevaisuus on aina epävarma. Jos kyse olisi korkosijoituksesta, voisin olla täysin varma, että tavoitteeni toteutuu täsmälleen siten kuin olen laskenut. Osakesijoituksen tapauksessa laskelmat tulevasta tuotosta perustuvat todennäköisyyksiin. Edellä esittämäni skenaario on todennäköisin kaikista mahdollisista tapauksista. Yhtälössä on monta muuttujaa: sijoitushorisontti, kuukausisäästö, vuotuinen tuotto. Kuitenkin viimeksi mainittu on ainut muuttuja, jonka kehitykseen en pysty itse täysin vaikuttamaan (hyvillä osakevalinnoilla ja ajoituksella vain osittain). Mikäli noudatan kurinalaisesti sijoituksen suunniteltua aikajännettä ja kuukausittaisen sijoituksen suuruutta huolimatta väliaikaisista laskukausista, tavoitteeseen pääsemisen voi estää ainoastaan keskimääräisen vuotuisen tuoton putoaminen alhaisemmaksi kuin mitä se historiallisesti on ollut.

Kuinka suuri katastrofi on, jos vuotuinen tuotto jääkin esimerkiksi vain 10 prosenttiin? Tällöin salkun pääoma kohoaa 20 vuoden kuluttua ”vain” hieman yli 600 000 euroon! Eli bruttokuukausiansio on noin 6000 euroa. Mielestäni tämäkään ei ole lainkaan hassummin. ”Pelivaraa” halutessaan kannattaa kuitenkin tehdä heti alussa yksi suurempi sijoitus, joka jää kasvamaan korkoa korolle 20 vuodeksi. Tällä hetkellä (ennen tämän strategian implementoinnin aloittamista) salkussani on noin 12 000 euron arvosta rahasto-osuuksia, jotka muodostavat tämän ”alkusijoituksen”. Näin ollen heikomman skenaarion (tuotto 10 % pa.) toteutuessa saavutan hieman vajaa 700 000 euron salkun vuonna 2028.

Toinen itsestään selvä asia on vuotuisen tuoton heilahtelu voimakkaasti vuodesta toiseen. Edellä kuvatuissa laskelmissa ideana on, että sijoitusperiodin lopussa laskettaessa keskimääräinen vuosituotto asettunee likimain 12 % tuntumaan. Yksittäisenä vuotena tuotto voi olla yhtä hyvin -20 % kuin vaikkapa 30 %. Lyhyellä aikavälillä tuotot muodostuvat täysin sattumanvaraisesti. Tämä on syytä muistaa myös siinä vaiheessa, kun salkusta aletaan realisoida pääomatuloa. Osinkotuoton voidaan olettaa olevan melko tasaista joka vuosi, mutta arvonnoususta saatava tuotto tulee vaihtelemaan. Tämä ei ole kuitenkaan ongelma tasaisen tuoton aikaansaamisen kannalta, sillä heikkoina vuosina kuukausittainen ansio voidaan ”syödä” salkun pääomasta ja hyvinä aikoina vuotuisesta tuotosta jää vaaditun ansion ottamisen jälkeen ”ylimääräistä”, joka kasvattaa salkun pääomaa huonojen vuosien varalle.

Hajauttaminen

Lähtökohtaisesti sijoitukset hajautetaan maailmanlaajuisesti ja eri toimialoille, mutta huomioimalla se tosiasia, että suomalainen on aina asiantuntija suomalaisten yritysten kohdalla. Tätä kotikenttäetua tulen siis myös hyödyntämään. Tämä tarkoittaa sitä, että ulkomaille lähdetään rahastojen (mielellään edulliset indeksirahastot) kautta ja ainoastaan kotimaahan suorien osakesijoitusten avulla. Markkinoille, joiden uskon olevan tehokkaat (uusi tieto siirtyy välittömästi osakkeiden hintoihin), sijoitan passiivista strategiaa noudattaen tai passiivisia indeksirahastoja käyttäen. Markkinoilla, joilla uskon aktiivisen osakevalintaprosessin tuottavan lisäarvoa, sijoitan joko itse tai aktiivisten rahastojen kautta.

Salkussa tulisi lähtökohtaisesti olla edustettuna USA, Eurooppa, josta erillisenä osana Suomi, (kotikenttäedun takia) sekä yksi nopeasti kasvava, vielä kehittyvässä vaiheessa oleva, markkina. USA ja Eurooppa tulevat tuomaan indeksin mukaista keskimääräistä tuottoa ja tarjoavat hyvää hajautusta. Suomeen sijoitan suuriin yhtiöihin indeksin mukaisesti, mutta pienempiin arvoyhtiöihin aktiivista osakepoimintaa toteuttaen uskoen tämän avulla saavuttavani keskimääräistä paremman tuoton sijoitusperiodini aikana. Tällä hetkellä yksi mielenkiintoisimmista nopean kasvun markkinoista on Venäjä. Näiltä markkinoilta voi odottaa vielä pitkään keskimääräistä parempaa tuottoa. Oma tietotaito venäläisistä yrityksistä on kuitenkin olematon, joten maksan rahastolle mielelläni melko korkeatkin kustannukset, kunhan pääsen osalliseksi itänaapurimme vahvasta kasvusta. Maantieteellisen hajautuksen merkitys on viimeisten vuosien globalisaation seurauksena vähentynyt huomattavasti. Useimmat yritykset toimivat täysin maailmanlaajuisesti rekisteröidystä kotimaastaan huolimatta. Tästä syystä toimialahajautus lienee maantieteellistä hajautusta tärkeämpää. Salkku pyritäänkin rakentamaan siten, että eri sektorit ja toimialat ovat edustettuina mahdollisimman monipuolisesti.

Palveluntarjoajaksi ja yhteistyökumppaniksi valitaan rahastojen osalta Seligson & Co. Hyvä aikaisempi kokemus yhtiöstä, alhaiset kustannukset, asiakaslähtöisyys, vahva ammattitaito niin teoreettisella kuin käytännön tasollakin, rahastovalikoiman kattavuus sekä ennen kaikkea omia sijoitusperiaatteita noudattelevat näkemykset ovat syitä, joiden perusteella yhtiö on helppo valinta. Omaan salkkuuni päätyvät rahastot ovat:

Seligson & Co Suomi -indeksirahasto

Rahasto-osuuksia on ollut ”vanhassa” salkussani jo ennestään. Erittäin kustannustehokas ratkaisu, jossa pääpaino on Suomen suurissa ja likvideissä yrityksissä. Näihin yrityksiin sijoitan indeksin mukaisesti, sillä osakepoiminta ei tuota juurikaan lisäarvoa markkinoiden tehokkuudesta johtuen.

Seligson & Co Top 25 Brands

Rahasto tarjoaa kustannustehokkaan vaihtoehdon maailmanlaajuiseen hajautukseen. Rahastoa hoidetaan passiivisesti. Edustettuina ovat maailman johtavat tuotemerkit Coca-Colasta McDonaldsiin ja Disneystä American Expressiin. Pääpaino on USA:ssa, mutta esimerkiksi Ranska, Saksa, Italia ja tietysti Suomi Nokian ansiosta ovat myös edustettuina. Yhtiöt toimivat kuitenkin niin globaalisti, että hajautuksen voidaan katsoa olevan maantieteellisesti paljon laajempi. Rahaston kohteet ovat pääsääntöisesti kuluttajatuotteita valmistavia, isoja ja vakavaraisia blue chip -yhtiöitä. Kyseisen sektorin osakkeet tarjoavatkin hyvän suojan laskumarkkinoille, mikä tasapainottaa riskiä, joka otetaan johonkin kehittyvälle markkinalle sijoittavan rahaston kanssa. Esimerkiksi maailman tunnetuin sijoittaja Warren Buffett on mieltynyt tällaisiin brändiyhtiöihin ja saavuttanutkin niiden avulla selkeästi keskimääräistä parempaa tuottoa vuodesta toiseen.

Seligson & Co Prosperity Russia

Rahaston avulla pyritään hakemaan hieman suuremmalla riskillä keskimääräistä parempaa tuottoa. Tämä riski uskalletaan ottaa salkun hyvän hajautuksen takia. Venäjä on vahvasti kasvava talous, jonne ei ole vielä liian myöhäistä lähteä mukaan. Rahasto pyrkii poimimaan hyvät sijoituskohteet aktiivisella seurannalla eikä se ole sidoksissa mihinkään indeksiin. Uskon aktiivisen salkunhoidon tuottavan lisäarvoa Venäjän kaltaisilla markkinoilla. Tästä myös kustannukset ovat rahastossa melko korkeat. Oletan kuitenkin, että erinomainen tuotto takaa sen, että palkkiot kannattaa maksaa. Seligson & Co:n sijoitusneuvojana salkun muodostamisessa toimii Prosperity Capital Management, jolla on pitkä kokemus Venäjän markkinoilta.

Strategia

Kotikenttäetu pyritään hyödyntämään suorilla osakesijoituksilla Suomeen. Sijoitukset kohdistetaan pieniin arvoyhtiöihin, sillä ne ovat tuottaneet pitkällä aikavälillä keskimääräistä enemmän ja pienten yhtiöiden vähäisestä seurannasta johtuen aliarvostuksia on mahdollista löytää. Lisäksi saadaan hajautushyötyä, sillä salkkuni Suomi-rahasto keskittyy indeksin mukaisesti suurimpiin yrityksiin, joissa mukana on myös paljon kasvuyhtiöitä.

Arvosijoittajana keskityn yrityksiin, joiden markkina-arvo suhteessa oman pääoman kirjanpidolliseen arvoon (ns. tasearvo tai substanssiarvo) on hyvin matala. Osakkeen hinta ei saa myöskään olla liian korkea tulokseen nähden. Yritysten on oltava hyviä osingonmaksajia ja osingon on kasvettava tasaisesti vuodesta toiseen. Tämä vaatii yritysten vahvaa tuloskasvua tulevaisuudessa. Kasvuun ei kuitenkaan pidä pyrkiä kannattavuuden kustannuksella vaan jokaisen salkkuun valitun yrityksen pääoman tuottoaste on oltava korkealla tasolla.

Pyrin hyödyntämään mahdollisuutta kohdentaa suorat osakesijoitukset pääsääntöisesti pieniin yrityksiin. Suurilla institutionaalisilla sijoittajilla tätä mahdollisuutta ei yleensä ole, sillä heidän on keskityttävä suurempiin yhtiöihin mm. niiden hyvän likviditeetin takia. Suurten yritysten osakkeista nimittäin pääseen helpommin eroon osuuden omistajien siirtyessä myyntilaidalle. Koska itselläni tällaista ongelmaa ei esiinny, en ole riippuvainen suuryrityksistä. Toinen selitys suuriin yrityksiin keskittymiselle on osakerahastojen velvoite jonkin markkinaindeksin seuraamiseen. Indekseissä suurin painoarvo on isoilla yhtiöillä, joten niihin on myös pääsääntöisesti sijoitettava, ettei salkku poikkea liikaa indeksistä. Minun ei tarvitse noudattaa tällaisia lakiin perustuvia määräyksiä, joten voin hyötyä pienyrityksistä, jotka ovat tuottaneet keskimäärin suuryrityksiä paremmin. Pieniin yrityksiin tietysti liittyy hivenen enemmän riskiä, mutta sen pystyn kantamaan pitkästä sijoitushorisontista johtuen. Pieniin yrityksiin sijoittamista puoltaan myös tosiasia Suomen osakemarkkinoiden tehokkuudesta. Suuria yhtiöitä seurataan niin tarkasti, että niiden suhteen markkinat ovat hyvin tehokkaat. Pienien ja vähän analysoitavien yritysten kohdalla voi kestää pitkiäkin aikoja ennen kuin markkinat huomaavat osakkeiden aliarvostuksen. Tarkoitukseni on löytää tällaiset yritykset ennen suurta massaa ja odottaa turhia hötkyilemättä osakekurssin nousua. Koska käsiäni ei tässä tapauksessa ole sidottu tiukoilla lakipykälillä, voin tilanteesta riippuen tietysti sijoittaa myös muutamiin suuriin yrityksiin, mikäli tuottopotentiaali vaikuttaa hyvältä. Tärkeämpänä pidän sitä, että kyseessä on arvoyhtiö. Tästä kriteeristä joustaminen vaatii erityisen hyvät perustelut.

Yksi kaikkein vanhimmista ”sijoitussäännöistä” kuuluu: sijoita vain sellaiseen minkä ymmärrät. Tästä syystä keskityn suorissa sijoituksissa ainoastaan suomalaisiin yrityksiin, sillä tunnen kotimaiset yhtiöt parhaiten. Ulkomaisia yhtiöitä en tunne juuri lainkaan, joten niistä on syytä pysyä erossa. Toinen vanha sijoittamisen lainalaisuus, ”älä laita kaikkia munia yhteen koriin”, toteutuu hajauttamalla salkku noin kymmeneen eri yritykseen. Jo viiteen eri toimialoilla toimivaan yritykseen sijoittaminen pienentää tappionriskiä huomattavasti, vaikka useimmilla rahastoilla voi tyypillisesti olla salkussaan useiden kymmenien yritysten osakkeita. Kymmenen yrityksen jälkeen hajautuksesta saatava lisähyöty alkaa selvästi pienentyä. Keskittyminen vähäisempään määrään yhtiöitä, antaa minulle mahdollisuuden tutustua yksittäiseen sijoituskohteeseen paremmin.
Salkun kiertonopeus tulee olemaan matala. Sijoitukset tullaan tekemään pääsääntöisesti puolivuosittain, jotta kaupankäyntikulut voidaan pitää alhaisina. Käyttämäni osakevälittäjä (Nordnet) veloittaa kaupankäyntikustannuksina 0,15 % tai minimissään 4 euroa per toimeksianto. Suorien osakesijoitusteni ollessa kerrallaan vähintään 1200 euroa tulee välityspalkkioksi 0,33 %, mikä on varsin pieni palkkio.

Pieniä (ja kenties myös muutamia hivenen suurempia) arvoyhtiöitä sisältävää salkkua hoidan ns. osta ja pidä -strategiaa noudattaen. Strategiaa voidaan tavallaan pitää aktiivisen ja passiivisen salkunhoidon välimuotona. Toisaalta aliarvostettuja yhtiöitä etsitään aktiivisesti, mutta kuten arvosijoittamiseen myös kuuluu, osakkeet pyritään pitämään salkussa vuosia (jopa vuosikymmeniä) passiivisesti odotellen. Tämä johtuu jo useasti todetusta faktasta, jonka mukaan arvo-osakkeet tuottavat keskimääräistä paremmin vain pitkällä aikavälillä. Lyhytaikaisia voittoja hamuaville on olemassa aivan toiset sijoitusinstrumentit ja -tyylit.

Osakevalinta

Arvosijoittamiselle tyypilliseen tapaan osakevalinnoissa noudatetaan bottom up -tyyppistä näkökulmaa, jossa tärkeintä on itse yritys ja sen suorituskyky. Tarkoituksena ei siis ole ennustaa lyhyen aikavälin talousnäkymiä ja tehdä allokaatiopäätöksiä tämän mukaisesti kuten top down -menetelmässä. Mikäli yritys on pitkällä aikavälillä potentiaalinen kohde, niin hinnaltaan kuin laadultaankin, pääsee se tarkempaan analyysiin, jossa vasta huomioidaan makrotaloudelliset ennusteet, jotka osittain määrittävät osakkeen ”todellisen” arvon.

Suorat osakesijoitukset valitaan kolmivaiheisen lähestymistavan mukaan:
1) Taustatiedon hankkiminen
2) Tunnuslukuanalyysi
3) Arvonmääritys

Taustatiedon hankkiminen -vaiheessa suoritetaan kvalitatiivista analyysiä (erilaisten lehtien, internetin yms. avulla), jonka perusteella valitaan houkuttelevat osakkeet kvantitatiiviseen tunnuslukuanalyysiin. Tunnuslukuanalyysissä näitä osakkeita arvioidaan viiden tunnusluvun (P/B, P/E, osinkotuotto, ROI, liikevaihdon kasvu) avulla. Tietyt kriteerit täytettyään osake pääsee Arvonmääritys-vaiheeseen, jossa suoritetaan lopullinen osakevalinta. Mikäli osake osoittautuu riittävästi aliarvostetuksi, se valitaan salkkuun.

Taustatiedon hankkiminen -vaiheessa tutustutaan yleisesti makrotaloudelliseen tilanteeseen, osakemarkkinoiden näkymiin ja eri yhtiöitä koskeviin uutisiin lähinnä lehtien, internetin ja erilaisten analyysipalveluiden tuottamien raporttien avulla. Tarkoituksena on hahmottaa mm. missä suhdannekierron vaiheessa elämme, millainen on markkinoiden sentimentti (yleisilme), onko makrotaloudessa uhkakuvia, millaiselta näyttää yritysten tuloskunto, millainen on osakemarkkinoiden arvostustaso keskimäärin, mitkä toimialat tai yksittäiset yritykset ovat pinnalla, ja mihin yhtiöihin ns. suursijoittajat panostavat. Näihin asioihin liittyvät tiedonjyväset ovat kultaakin arvokkaampia ja auttavat hahmottamaan sitä yritysjoukkoa, josta tulevat sijoituskohteet tullaan tarkemman analyysin jälkeen valitsemaan.

Taustatietoa kerätessä on syytä pitää mielessä aikaisemmin laadittu sijoitusstrategia. Esimerkiksi eri talousaiheisia lehtiä selatessa kannattaa kiinnittää huomiota sellaisiin uutisiin, joista voidaan katsoa olevan hyötyä oman strategian tavoitteisiin pääsemiseksi. Koska arvosijoittaminen on pääsääntöisesti ns. vastavirtaan sijoittamista, on syytä pikemminkin innostua uutisesta, joissa kerrotaan jonkin osakkeen hinnan romahtaneen ilman järkevää selitystä, kuin uutisesta, jossa hehkutetaan nousevia kursseja. Arvosijoittajahan ostaa kun muut myyvät ja myy kun muut ostavat. Osakekurssin romahtaessa ilman mitään erityistä syytä, saa samaa ”tavaraa” entistä halvemmalla. Tällaisissa tapauksissa syynä romahdukseen ovat ilmeisemmin markkinapsykologiset tekijät kuten paniikki tai ylireagointi, eivät faktatiedot. Nousumarkkinoilla hehkuttavat uutiset eivät välttämättä saa ostotilaisuuksia etsivän arvosijoittajan mielenkiintoa heräämään. Varsinkaan jos ilmassa on kuplan tuntua. Miksi ostaa yliarvostettuja osakkeita, jos niitä kuplan puhjettua saa halvemmalla.

Osakevalintaprosessin tässä vaiheessa pyritään rajaamaan mahdolliset sijoituskohteet noin 20 (mahdollisesti jopa 30) osakkeeseen (mukaan lukien ”hintaseulasta”, josta kerrotaan myöhemmin, läpi päässeet osakkeet).

Tunnuslukuanalyysi-vaiheessa tarkastellaan edellisessä vaiheessa esille nousseiden yritysten osakekohtaisia tunnuslukuja sekä muita taloudellisesta tilanteesta kertovia mittareita. Käytettävät tunnusluvut on valittu sen mukaan, millaisia vaatimuksia sijoitusstrategia asettaa salkkuun valituille yrityksille. Silmäys näihin vaatimuksiin kertoo seuraavien tunnuslukujen ja mittareiden olevan relevantteja osakkeiden jatkoseulonnassa:

1) P/B-luku on ehkäpä paras mittari erottamaan arvoyhtiöt muista yhtiöistä. Kun osakkeen hinta jaetaan osakekohtaisella tasesubstanssilla, nähdään selkeästi kuinka paljon markkinat hinnoittelevat kasvuodotuksia mukaan osakkeen kurssiin. Mitä pienempi P/B, sitä parempi arvosijoittajan näkökulmasta. Minua kiinnostavat siis osakkeet, jotka hinnoitellaan lähelle substanssiarvoaan tai jopa sen alle.

2) P/E-luku antaa paljon samaa informaatiota kuin P/B, mutta siinä osakkeen hinta suhteutetaan osakekohtaiseen tulokseen. Kovista odotuksista seuraa aina korkea P/E. Riskinä on, etteivät odotukset toteudukaan. Arvoyhtiöiden hinnat eivät perustu niin paljon odotuksiin, joten niitä voidaan pitää tästä syystä vähempiriskisinä. Etsin osakkeita, joiden P/E on 10 tuntumassa tai sen alle.

3) Osinkotuotto on salkun rakentamisen kannalta kolmanneksi tärkein tunnusluku. Se saadaan selville jakamalla vuotuinen yritykseltä irtoava osinko yrityksen markkina-arvolla. Vaikka sijoittajan kannalta on periaatteessa täysin yhdentekevää saadaanko tuotto osakkeen arvonnousuna vai osinkoina, ovat hyvät osingonmaksajat yleensä selvästi parempia sijoituskohteita kuin yhtiöt, jotka sijoittavat suurimman osan tai jopa koko voittonsa takaisin omaan liiketoimintaansa. Osinkojen kasvun ja osakkeiden kurssikehityksen välillä on historiallisesti vallinnut vahva positiivinen korrelaatio. Tosiasiahan on, että sijoittajat kollektiivina saavat tuottonsa ainoastaan osinkojen avulla, sillä pörssikaupassa yhtä myyjää kohti on aina yksi ostaja. Hyvillä osingonmaksajilla voi ansaita sievoisen summan, vaikkei osakekurssi nousisi lainkaan. Pyrin sijoittamaan yhtiöihin, joiden osinkotuotto on noin 5 % tai mielellään jopa enemmän.

4) ROI eli sijoitetun pääoman tuottoaste (return on investments) kertoo yrityksen kannattavuudesta ja se lasketaan jakamalla yrityksen voitto yritykseen sijoitetulla pääomalla (vaihtoehtoisesti voidaan käyttää myös ROE -tunnuslukua = oman pääoman tuottoaste). Ei yksin riitä, että osake on hinnoiteltu pörssissä matalalle. Yrityshän saattaa olla pahoissa vaikeuksissa ja sen tuloksentekokyky heikkenemässä tulevaisuudessa. Tällaisiin yrityksiin ei kannata sijoittaa, vaikka ne olisivatkin ns. alennusmyynnissä. Tarkoituksena on ostaa hyvää halvalla. Jos ”laatutavaraa” saa edullisesti voi sijoittaja turvallisin mielin toteuttaa kauppansa ja olla tyytyväinen valintaansa. Osake tulee varmasti nousemaan ennemmin tai myöhemmin. Jos taas laatukriteerit eivät täyty, kannattaa yrityksestä pysytellä kaukana. ROI:n avulla seulotaan helposti laatutavara rihkamasta. Ensiarvoisen tärkeää on osata katsoa hiukan tulevaisuuteen ja arvioida, miltä yrityksen kannattavuus tulee näyttämään pitemmällä aikavälillä. Minut saa kiinnostuneeksi yritykset, joiden pääoman tuottoaste on kutakuinkin 15 % tai enemmän.

5) Liikevaihdon kasvu on viimeinen viidestä käyttämästäni mittarista osakkeiden seulonnassa. Vaikka liikevaihdon kasvu ei olekaan arvoyhtiöille yhtä tärkeää kuin kasvuyhtiöille, täytyy sen olla silti kohtuullisella tasolla osakkeen arvonnousun ja kasvavan osinkovirran takaamiseksi. Osakkeen hinnan noustessa pitkällä aikavälillä, osinkotuotto -% pienenee mikäli yritys ei pysty kasvattamaan voittojaan (payout -lukua eli suhdetta mikä voittovaroista jaetaan osinkoina ei voi luonnollisestikaan nostaa kuin maksimissaan yhteen eli 100 prosenttiin). Koska liikevaihdon kasvua on helpompi ennustaa, on sitä syytä käyttää kasvun mittarina. Voittojen kehitys noudattelee yleensä liikevaihdon kehitystä. Tulen sijoittamaan yrityksiin, joiden liikevaihdon kasvu -% on arvioideni mukaan lähitulevaisuudessa yleistä talouskasvua (BKT:n kasvu) selvästi parempi. Tämä tarkoittaa, että liikevaihdon tulisi kasvaa muutaman seuraavan vuoden ajan vähintään 5 % vuosittain.

6) Nettovelkaantumisaste eli gearing kertoo yrityksen vakavaraisuudesta, minkä on oltava kunnossa etenkin heikommassa suhdanteessa, jolloin hyvin velkaiset yhtiöt voivat pahimmassa tapauksessa ajautua jopa konkurssiin. Nettovelkaantumisaste lasketaan jakamalla käteisvarallisuudella vähennetty korollinen vieras pääoma omalla pääomalla. Vakavaraisimmilla yhtiöillä tunnusluku voi olla jopa negatiivinen. Vältän yrityksiä, joiden gearing on yli 100 %. Tätä velkaisempiin yrityksiin sijoittaminen vaatii erittäin hyvät perustelut.

Kuten todettu 1-vaiheen läpäisseet osakkeet pääsevät 2-vaiheeseen. Lisäksi tähän tunnuslukuanalyysi-vaiheeseen pääsevät ilman kvalitatiivista analyysiä sellaiset osakkeet, jotka läpäisevät mekaanisen ”hintaseulan” (tunnuslukuanalyysin esivaihe). Idea on tässä seuraava: Helsingin pörssin osakkeet laitetaan paremmuusjärjestykseen niin P/B:n (alhaisin ensimmäiseksi), P/E:n (alhaisin ensimmäiseksi) kuin osinkotuotonkin (korkein ensimmäiseksi) osalta erikseen. Jokaisesta kolmesta listasta valitaan paras viidennes osakkeista ja niille annetaan pisteitä sijoituksen mukaan. Viimeisenä kullakin listalla oleva osake saa yhden pisteen. Pisteet nousevat aina yhdellä ylöspäin mentäessä, jolloin paras osake saa pistemääräkseen listalla olevien osakkeiden lukumäärää vastaavan pistemäärän. Kun valmiina on näin muodostetut kolme listaa, lasketaan jokaisen osakkeen saamat pisteet yhteen. Mikäli osake ei ole jollakin kolmesta listasta, saa se kyseisen tunnusluvun kohdalta 0 pistettä. Yhdistämällä näin kolmen tunnusluvun antama informaatio, saadaan selville lista pörssin edullisista osakkeista, joista valitaan varsinaiseen tunnuslukuanalyysiin paremmuusjärjestyksessä määrä, joka vastaa viidesosaa pörssin osakkeista. Halvat osakkeet eivät välttämättä aina ole arvo-osakkeita, joten varsinaisessa tunnuslukuanalyysissä tarkastellaan vielä valittujen yritysten kannattavuutta (ROI:n avulla) ja kasvua (llikevaihdon kasvuprosentin avulla). Mikäli myös nämä osa-alueet ovat kunnossa, on kyseessä arvo-osake, joka voidaan valita Arvonmääritys-vaiheeseen. On mahdollista, että edullisten osakkeiden listalle on päässyt esimerkiksi pelkän osinkotuoton avulla sellainenkin yritys, mikä on hintansa puolesta kaukana arvoyhtiöstä. Tästä syystä tunnuslukuanalyysissä tarkistetaan kannattavuuden, kasvun ja vakavaraisuuden lisäksi myös yhtiön markkina-arvon ja tasesubstanssin tasapaino.

Arvonmääritys-vaiheessa pyritään laskemaan edellisessä vaiheessa seulan läpäisseiden osakkeiden ”todellinen” arvo. Jokainen yritys siis joutuu tarkemman tutustumisen kohteeksi ja jokaisesta yrityksestä laaditaan tulevaisuuden ennusteet, joiden perusteella arvo määritetään käyttäen arvonmääritysmallia, jossa sovelletaan erilaisia DCF-menetelmiä (discounted cash flow eli diskontattu kassavirta). Kyseinen malli on kehitetty yhteistyössä OsakeTieto FSMI Oy:n kanssa ja kehitystyössä on ollut mukana joukko päivittäin yritystutkimusta tekeviä osakeanalyytikoita. Tunnuslukuanalyysin tiukkojen kriteerien takia tähän vaiheeseen päässeistä osakkeista huomattavan osan voidaan olettaa olevan pörssissä aliarvostettuja. Toisin sanoen tällaisten osakkeiden pörssikurssit ovat matalampia kuin osakkeiden todellinen arvo. Joidenkin edellisen seulan läpäisseiden osakkeiden kohdalla saattaa kuitenkin käydä niin, ettei arvonmääritys tuotakaan odotettua lopputulosta ja osake osoittautuu oikein hinnoitelluksi tai jopa yliarvostetuksi. Salkkuun tullaan valitsemaan osakkeita, joiden aliarvostus tarjoaa vuoden tähtäimellä vähintään 15 % tuottopotentiaalin osakkeen arvonnousuna. Pidemmällä tähtäimellä arvonnousuna saatu vuotuinen tuotto todennäköisesti painuu lähemmäs keskiarvoa, mutta hyvät osingot tulevat pitämään huolen siitä, että tuotto pysynee tavoitetasolla, vaikka arvonnousu olisi vähäisempää. Kuten todettu osakkeet tullaan pitämään salkussa pitkän aikaa, ellei yrityksen fundamenteissa tapahdu mitään dramaattista. Jotta olen selvillä sijoituskohteidemme tilanteesta, päivitän tulevaisuuden ennusteita kvartaaleittain ja seuraan näin ollen todellisen arvon kehitystä.

Lopuksi

Lopuksi on syytä painaa mieleen muutama asia, jotka auttavat pitkäjänteistä sijoittajaa saavuttamaan päämääränsä. Seuraavaksi esitetyt muistisäännöt auttavat selviytymään ehjin nahoin pitkästä matkasta sijoittamisen mielenkiintoisessa, mutta ajoittain hermoja koettelevassa, maailmassa. Aivan ensimmäiseksi on syytä pohtia mitä eroa on sijoittamisella ja spekuloinnilla. Monen piensijoittajan tuntuu olevan vaikea vastata kysymykseen ja ymmärtää, että on aivan eri asia sijoittaa suunnitelmallisesti omaa strategiaansa ja aikajännettä noudattaen kuin keinotella osakemarkkinoilla arvaillen päivän nousijoita ja laskijoita. Pitkän aikavälin sijoittaminen on perusteltua monestakin syystä. Spekulointi puolestaan perustuu puhtaasti arvauksiin ja onneen. Lyhyellä aikavälillä spekuloivan, jopa päivänsisäisiä kauppoja tekevän sijoittajan saaman positiivisen tuoton todennäköisyyttä voidaan verrata kolikonheittoon. Klaavan tai kruunan oikein arvaamalla voitat 20 % ja vastaavasti väärin arvaamalla häviät 20 %. Lyhyellä kaupankäynnillä todellakin on mahdollisuus huimiinkin tuottoihin. Voithan arvata oikein vaikka 10 kertaa peräkkäin ja olet miljonääri.

Kaikesta huolimatta spekuloinnin tuotto-odotus on nolla. Pitkän aikavälin sijoittamisessa tuotto-odotus sitä vastoin on positiivinen. Pitkällä tähtäimellä osakekurssit nimittäin nousevat lyhyen aikavälin heilunnasta huolimatta. Tämä johtuu yritysten tuottavuuden kasvusta, jonka katalysaattoreina toimivat teknloginen kehitys, työvoiman lisääntyminen ja yrityksiin sijoitettujen pääomien kasvu. Vaikka tulevaisuuden ennustaminen onkin mahdotonta, todennäköisyyksiä voidaan laskea. Todennäköisyyksien valossa pitkän tähtäimen sijoittaminen on aina kannattavaa. Itse asiassa rahojen sijoittamatta jättäminen eli makuuttaminen pankkitilillä on epärationaalista toimintaa. Muistisääntö numero 1 kuuluu: Vältä spekulointia ja sijoita osakemarkkinoille vain jos horisonttisi on vähintään 10 vuotta ja mielellään jopa 20 tai enemmän.

Tiedotusvälineitä seuraamalla sijoittamisesta jää ihmisille täysin väärä kuva. Kiireiseltä näyttävät parikymppiset jupit liituraitapuvuissaan puhumassa viiteen puhelimeen yhtä aikaa liikutellen näin miljoonia euroja paikasta toiseen. Maailmanloppu tuntuu olevan koko ajan käsillä ja pörssi näyttää romahtavan silmiemme alla. Medialle tyypillistä on, että negatiivisista uutisista paisutellaan katastrofeja ja positiivisia tapahtumia ei juuri noteerata. Ehkä juuri median luoman mielikuvan takia osakesijoittamista vältellään, mistä kertoo miljoonat ja taas miljoonat eurot tuottamattomilla pankkitileillä. Jos uskotaan kaikki talousuutiset sellaisenaan, ei ole ihmekään, että sijoittaminen on monelle viimeinen teko mihin ryhtyä pörssiromahduksen väijyessä nurkan takana. Todellisuudessa sijoittajat ovat kuten kuka tahansa meistä. Joillakin on hieman enemmän rahaa ja joillakin hieman vähemmän. Mitä pörssiromahduksiin tulee, historia tuntee lukuisan määrän romahduksia. Ne todella ovat arkipäivää silloin tällöin. Mutta kaikista on noustu. Ja tarkemmin sanoen kurssit ovat kohonneet yleisesti ottaen muutamassa vuodessa monin kertaisesti korkeammalle kuin ennen romahdusta. Muistisääntö numero 2 kuuluu: Älä usko sokeasti pörssiuutisia, äläkä hätäänny vaikka kurssit romahtaisivatkin joskus hetkellisesti.

Mielestäni yksi vaikeimmista päätöksistä sijoittajanuralla on aloittamispäätös. Monet jahkailevat ja pohtivat onko nyt oikea aika lähteä mukaan vai ei. Tämän jahkailun takia moni jää rannalle katsomaan muiden vaurastumista eikä pääse ikinä käsiksi rahoihin, jotka kärsivällisellä sijoitustoiminnalla voi kuka tahansa saavuttaa. Mutta kuten olemme oppineet sijoituksen ajoituksella ei ole juurikaan merkitystä pitkän aikavälin sijoittajan näkökulmasta. Toinen vastaavanlainen ongelma on osakkeiden valinta. Kaikilla ei ole aikaa yritysten jatkuvaan tutkimiseen. Huojentavaa on tietää, että oikeaan osuneet osakevalinnat selittävät ajoituksen ohella vain hyvin vähän pitkän aikavälin tuotoista. Muistisääntö numero 3 kuuluu: Valitse hyvin hajautettu osakesalkku strategian mukaisesti, lähde mukaan osakemarkkinoille heti ja anna ajan kulua.

Maailma on täynnä erilaisia rahastoja, jotka noudattelevat mitä eriskummallisempia sijoitusstrategioita. Tyypillistä useimmille rahastoille on jatkuva kapankäynti ja salkun ”veivaus”. Tämä siitäkin huolimatta, että useiden tutkimusten mukaan salkun nettotuotto laskee säännönmukaisesti kaupankäynnin aktiivisuuden mukaan. Syynä tähän on tietysti kaupankäyntikustannusten karkaaminen käsistä. Muistisääntö numero 4 kuuluu: Vältä kustannuksia osta ja pidä -strategiaa noudattamalla.

Taloustieteen lähtökohtana on ajatus, että vaurauden kasvu luo kaikinpuolista hyvinvointia ja lisää ihmisten onnellisuutta. Teoria ja käytäntö eivät valitettavasti tässä kohdin kohtaa, sillä ökyrikkaat ja lottomiljonäärit eivät ole yhtään sen onnellisempia kuin muutkaan. Voidaan siis olettaa, että sijoitusmatkamme loppumetreillä ja varallisuuden kartuttua, emme ole yhtään sen onnellisempia kuin nytkään. Rahalla ei siis saa ostettua onnea niin kuin varmasti kaikki olemme joskus kuulleet sanottavan. Parhaiten tämän sanoman on pystynyt kuvaamaan Henrik Ibsen, joten on syytä lainata hänen viisaita sanojaan:

Raha voi olla monen asian kuori, mutta ei ydin. Sillä voi ostaa ruokaa, mutta ei ruokahalua; lääkettä, mutta ei terveyttä; tuttavia, mutta ei ystäviä; palvelijoita, mutta ei uskollisuutta; iloisia hetkiä, mutta ei rauhaa eikä onnea.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen kunhan muistaa, että parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia eikä palvelijoissa ja iloisissa hetkissäkään mitään vikaa ole!