tiistai 23. joulukuuta 2008

Miljonääriksi maailman suurimman matemaattisen keksinnön avulla

23.12.2008 - 15:11


Koronkorko on ihmeellinen asia. Albert Einstein ei turhaan ole kutsunut sitä maailman suurimmaksi matemaattiseksi keksinnöksi. Sen avulla suhteellisen vaatimatonkin sijoitus kasvaa vuosien mittaan melko mukavan suuruiseksi omaisuudeksi. Esimerkiksi 10 euron kuukausittainen sijoitus noin 12 % vuosittain tuottaville osakemarkkinoille vie sijoittajan 60 vuodessa miljoonakerhon jäseneksi. Tällainen mukavalta kuulostava eläkepotti on tarjolla kenellä tahansa, joka ymmärtää aloittaa sijoittamisen jo hyvin varhain. Tietystikään näin pitkä sijoitushorisontti ei ole realistinen ilman valistuneita vanhempia ja heidän tarjoamaa tukea sijoitusuran alkuaikoina.

Onneksi vielä myöhemminkin ehtii mukaan nauttimaan korkoa korolle -efektin parhaista puolista. Miljoonakerhoon pääsy edellyttää sijoitushorisontin lyhentyessä valitettavasti hieman aggressiivisempaa taktiikkaa. Esimerkiksi parikymppisenä aloittavalta sijoittajalta vaaditaan joka kuukausi noin 50 euron osakesijoitus, jotta miljonäärin elämästä voisi nauttia eläkepäivillä (sijoitushorisontti 45 vuotta). Tämänkään suuruisen summan säästäminen ei liene mahdoton tehtävä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että jopa opiskelijoilla on nykypäivänä varaa tähän, jos vain pitkät kesälomat on painettu ahkerasti töitä.

Sijoittajan kannalta tärkeää on ymmärtää ajan merkitys. Aika on rahaa, kuten vanha sanontakin kuuluu. Koronkoron aikaansaama eksponentiaalinen kasvu alkaa näkyä osakesalkussa selkeästi vasta parinkymmenen vuoden tietämillä, kuten alla olevasta kuvasta voidaan havaita. Tästä syystä suosittelen osakesijoitusten horisontiksi aina vähintään 20 vuotta. Vähintään tämän pituisella jaksolla myös satunnaisuuden vaikutus on vähentynyt huomattavasti, joten tappion mahdollisuus on minimaalinen (noin 1 %) ja tuottojen voi olettaa olevan hyvin lähellä odotusarvoa (12 % vuodessa).



Kuten tarkkasilmäisimmät voivat kuvasta havaita, omaisuus kaksinkertaistuu osakemarkkinoilla noin kuudessa vuodessa. Sijoituksen viisinkertaistumiseen kuluu aikaa noin 14 vuotta, ja kymmenkertaistumiseen noin 20 vuotta. Tämän jälkeen kasvu onkin sitten jo täysin käsityskyvyn ulottumattomissa, sillä jo noin 26 vuoden kohdalla omaisuus on kaksikymmentäkertaistunut alkuperäiseen verrattuna.

Tarkastellaan edelleen kuvaajaa. Yhden euron sijoituksen ajan hetkellä 0 tehnyt sijoittaja kasvattaa vuosina 20-26 omaisuutensa arvoa 10 eurolla, mutta saavuttaa vuosina 0-6 vain 1 euron arvonnousun. Molemmissa tapauksissa aikaa kuluu 6 vuotta, mutta 20 vuoden kohdalla alkaneella periodilla omaisuuden arvonnousu on 10 kertaa vauhdikkaampaa! Koronkorko todellakin on ihmeellinen asia, kunhan kärsivällisyys riittää sen hyödyntämiseen.

Einsteinin laatiman ns. sääntö 72:n mukaan korkoa korolle kasvava pääoma kaksinkertaistuu ajassa (likiarvo), joka on 72:n ja vuotuisen tuottoprosentin osamäärä. Tämän avulla voidaan helposti havaita, että keskimääräisen vuosituottoprosentin melko pienikin aleneminen heikentää huomattavasti pääoman kasvuvauhtia. Esimerkiksi vain 9 % vuotuisen tuoton sijoittamalleen pääomalle saava sijoittaja joutuu odottamaan 8 vuotta omaisuutensa kaksinkertaistumista. Tästä syystä pitkällä horisontilla toimivan sijoittajan kannattaakin keskittyä vain parhaiten tuottaviin instrumentteihin eli osakkeisiin (jos oma riskinsietokyky suinkin antaa siihen mahdollisuuden), ja jättää alhaisemman tuotto-odotuksen instrumentit kuten esimerkiksi korkosijoitukset lyhyemmän horisontin sijoittajille.

Pitkän aikavälin tuottoa maksimoitaessa on tärkeää keskittyä myös kustannusten minimointiin. Edellisen esimerkin 9 % vuosituotto on valitettavan helposti toteutuva tosiasia 12 % markkinatuoton sijaan, jos sijoittaja luottaa sokeasti kalliita rahastoja hienoin finanssitermein ja argumentein kaupitteleviin myyntimiehiin. Kalliiden (tavallisesti jopa 3 % salkun tuotosta kustannusten muodossa syövien) rahastojen sijaan miljoonapottiin pääsee huomattavasti nopeammin käsiksi suoria osakesijoituksia ja indeksirahastoja suosimalla, jolloin kustannukset pysyvät kurissa.

Tuottoisa sijoitustoiminta ei välttämättä vaadi monimutkaisia oivalluksia. Koronkoron, aikahorisontin ja kustannusten merkityksen ymmärtävä sijoittaja on jo suuren askeleen verran lähempänä miljoonakerhon jäsenyyttä.


______________



Blogimerkinnän kommentit:


J. Vahe kirjoitti 23.12.2008 - 18:16

Tässä ollaan tekemisissä sen kanssa, että monet tärkeät asiat ovat yksinkertaisia, kunhan vain pitäytyy niissä kauan ja johdonmukaisesti. Monen merkittävän tiedemiehenkin ura on ollut keskittyä yhteen asiaan ja nyhtää siitä irti kaikki mahdollinen, sillä pienestä asiasta löydettyä periaatetta voi soveltaa isompiinkiin kuvioihin.

Kysymyksiin, mistä saa 400% tuoton asemesta olen tarjonnut juuri tuota korkoa korolle efektiä vuosikymmenten tähtäimellä. Ehdotus ei vain ole kovin mediaseksikäs tänä "mulle heti kaikki nyt" -aikana.


Lauri Nousiainen kirjoitti 23.12.2008 - 21:29

Mahtava juttu kyllä, mutta tuo odotettavissa oleva 12 % vuotuinen keskimääräinen markkinatuotto ei välttämättä ole kestävä lähtökohta. Voi olla että tuotto on pienempi pikemmin kuin suurempi kuin tuo.

Lauri


Kasteri kirjoitti 29.12.2008 - 14:53

Tuotto riippuu riskistä ja valitsemastaan markkinasta. Suomessa tuo 12% vuodessa taitaa olla viime vuosien keskiarvo, mutta Suomi kuuluukin maantieteellisesti näihin "kehittyviin pieniin valtioihin".

Ei tuo 400% tuotto ole kovinkaan hyvä riskeihin nähden. ;-)

Itse tyydyn 1% riskiin, mutta joutuu siinä sitten odottelemaan vuosikymenniä. Mutta voidan sitä elää ja samalla sästää, ei mene näin se eläminenkään hukkaan!

tiistai 16. joulukuuta 2008

Spekuloinnin nousu ja tuho

16.12.2008 - 12:52


Koko maailmaa parhaillaan ravistelevan talouskriisin aikana on monilla tahoilla alettu epäillä vapaan markkinatalouden ja kapitalismin toimivuutta. Rahoitusmarkkinoiden romahdus on antanut epäilijöille perustellun syyn asettua nykyaikaista talousjärjestelmäämme vastaan. Nykymuotoisen markkinatalouden teoreettinen perusta lepää friedmanilaisessa monetaristisessa talousparadigmassa, jonka mukanaan tuomaa pääomaliikkeiden vapautumista ja rahoitusmarkkinoiden laajenemista on viime aikoina kritisoitu varsin aiheellisesti. Pintaa syvempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, ettei vika tässäkään tapauksessa ole järjestelmässä, vaan sen toimijoissa, joita löytyy joka lähtöön. Mutta mikä parasta, hyvä ja toimiva järjestelmä pitää huolen siitä, että ”oikein” toimineet lopulta voittavat. Palataanpa hetkeksi ajassa vajaa neljäkymmentä vuotta taaksepäin, niille perustuksille, joille nykyistä kriisiä alettiin rakentaa.

1970-luvulle asti rahoitusmarkkinoiden sääntely oli voimakasta ja julkisen vallan rooli talouden ohjauksessa merkittävä. Keynesiläisen talousideologian mukainen toiminta esti vielä tuolloin ns. finanssitalouden erkaantumisen reaalitaloudesta. Keynesiläisessä maailmassa sijoittajat olivat yritysten pitkäjänteisiä omistajia. He omistivat nimenomaan yrityksiä, eivät osakkeita. Omistajat eivät spekuloineet sijoituksillaan pikavoittoja etsien. Järjestelmä ei tukenut tällaista toimintaa. Sen ajan kapitalistinen yhteiskunta oli rakentunut omistajien ja heille työtä tekevien työläisten varaan.

Keynesiläisen ajattelun vaihtuminen friedmanilaiseen monetarismiin ja siirtyminen teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan johtivat globaalien rahoitusmarkkinoiden räjähdysmäiseen kasvuun ja spekulatiivisen rahan lisääntymiseen. Viimeaikainen tietotekniikan kehitys ja sen mahdollistama nopea kaupankäynti ovat entisestään johtaneet siihen, että sijoittajien aikajänne on uhkaavasti lyhentynyt, ja finanssitalous on alkanut elää omaa elämäänsä reaalitaloudesta välittämättä. Tätä suuntausta on vahvistanut finanssitalouden rattaita pyörittämään jatkuvasti kehitetyt uudet sijoitustuotteet, joiden tehtailulla ei Wall Streetilla vielä vuosi sitten tuntunut olevan mitään rajaa. Nopean rikastumisen toivossa sijoittajat haalivat näitä tuotteita itselleen, vaikkei edes niiden kehittäjillä ollut tarkkaa käsitystä niissä piilevistä riskeistä.

Yritysten omistajien eli ”oikeiden” sijoittajien ja työläisten väliin oli siis vuosien saatossa syntynyt uusi spekulatiivisten sijoittajien ryhmä, joka laajeni laajenemistaan viimeisen vuoden aikana. Nämä ns. spekuloijat pyrkivät hyötymään osakkeiden tai muiden sijoituskohteiden nopeista liikkeistä, joilla ei tyypillisesti ole mitään tekemistä yrityksen liiketoimintamenestyksen tai talouden fundamenttien kanssa. Tälle ryhmälle on myös tyypillistä suuren velkavivun käyttö ja korkeiden riskien ottaminen.

Sijoitusten allokoituminen ylijäämäsektorilta alijäämäsektorille spekulatiivisin perustein johtaa taloudellisten resurssien vajaakäyttöön ja pitkälti investoinneista riippuvaisen kokonaiskysynnän normaalia alhaisempaan tasoon. Tämän näkökulman perusteella talouskasvun ja sijoittajien pitkän aikavälin tuoton maksimoimiseksi spekulatiivinen toiminta pitäisikin minimoida.

Hyvä ja toimiva järjestelmä onneksi huolehtii siitä, että ”paha saa palkkansa”. Vuoden 2008 tapahtumien johdosta suurta riskiä suurella velkavivulla ottaneet spekuloijat ovat hätää kärsimässä. Suurimpina spekuloijina tunnetut hedge-rahastot ovat romahtaneet ja joutuneet myymään omistuksiaan alehinnoin. Pitkään jatkunut spekuloijien kulta-aika on viimeistään nyt ohi.

Kapitalistinen järjestelmä on siis itse tuhonnut loisina rellestäneet markkinaosapuolet. Hetkellisesti jalkoihin jääneet omistajat eli ”oikeat” sijoittajat, jotka eivät ole lähteneet keinottelemaan sijoituksillaan, ovat nyt entistä vahvemmissa asemissa. Finanssimarkkinoiden raunioilta on ilo poimia spekuloijien hylkäämiä aarteita, jotka pääsevät vielä täyteen loistoonsa, kunhan noususuhdanne taas aikanaan alkaa.


_____________



Blogimerkinnän kommentit:



Henri Elo kirjoitti 16.12.2008 - 13:19

Kyllä, juuri näin. Markkinatalous toimii mutta ei ilman selkeitä sääntöjä ja viitekehyksiä, ellei sitten aika ajoin haluta isoja romahduksia. Ja paradoksaalista kyllä, romahduksilla on verrattoman paljon ilmaa puhdistavaa vaikutusta, kun keinottelijat ja kuplat - viimeisimpänä Bernard Madoffin 50 mrd hedge fund -petos - jäävät kuivalle maalle vuoroveden jo laskettua. Tulee mieleen Buffettin tärkeät muistisäännöt: ymmärrä mihin sijoitat; sijoita yritykseen liiketoimintaan - älä osakkeeseen; arvioi yrityksen pitkän aikavälin liiketaloudellista menestyspotentiaalia; pidä näpit irti rahastuksesta.

On ikävää, että myös suomalainen yhteiskunta on tukenut korporatiivisen sosialismin kehitystä kansankapitalismin kustannuksella mm. massiivisin verotuksellisin tulonsiirroin suorilta omariskisiltä piensijoittajilta toisten rahoja pyörittäville rahastoille ja muille instituutioille.

Viittaan myös omaan aihetta sivuavaan blogikirjoitukseeni: http://sijoittajaksi.blogit.kauppalehti.fi/2008/11/05/hallitus-osasyyllinen-finanssikriisiin/


Vox Populi kirjoitti 16.12.2008 - 20:28

Vaikka valamiehistö toteaisikin tri Jekyllin syyttömäksi siihen mitä mr. Hyde ehkä on tehnyt, ovat kuitenkin tekoset vain tri Jekyllin ansiosta mahdollisia.


J. Vahe kirjoitti 16.12.2008 - 21:47

"Kapitalistinen järjestelmä on siis itse tuhonnut loisina rellestäneet markkinaosapuolet. Hetkellisesti jalkoihin jääneet omistajat eli ”oikeat” sijoittajat, jotka eivät ole lähteneet keinottelemaan sijoituksillaan, ovat nyt entistä vahvemmissa asemissa."

Tämänsuuntaisesti se Henrikin kirjoittaa. Onhan se mukavaa, että nuoret miehet ovat idealisteja. Minä vähän pelkään, että lopuksi paha saa palkkansa ja hyvälle ei riitä mitään, kun pahan palkan päälle tulee kaikki optiot, tantiemit ja kädenpuristukset.

Vakavasti: Aion itsekin aiheesta kirjoittaa: paljon samaa tapahtui IT-kuplassa. Bush ei ehkä ole tyhmä, mutta taatusti helvatin laiska. Kyllä valvontaa olisi pitänyt lisätä jo IT-kuplan jälkeen. On mahdoton tilanne, jos veronmaksajat, eläkeläiset eläkerahastojen kautta jne. aina 7 vuoden välein maksavat laskun isojen poikien kemuista.


jousimies kirjoitti 16.12.2008 - 22:57

"Kapitalistinen järjestelmä on siis itse tuhonnut loisina rellestäneet markkinaosapuolet."

Joihin tullee lukeutumaan lapsiperheitä jotka ovat ottaneet lainaa asuntoihinsa ja mahdollisesti nielleet tämän "sijoita samalla rahastoon ja lyhennä lainaasi toisesta päästä" ajatuksen.

Eläkevakuutuksen ottaneita jotka ovat tehneet sijoitukset joihin pankeissa on neuvottu näyttämällä kaavioita toteutuneesta kehityksestä. On tosin aina muistettu mainita myös ettei mennyt ole tae tulevasta, mutta ainahan ne on nousseet. Pitkällä aikavälillä.

Reaalitalous? Ainoa reaali olisi ilman velkaa pyörivä. Velan mukaan tulo tekee aiheesta aina spekulatiivisen. Kärjistetysti.

Miten olis sääntelyn kanssa. Jos vaikka päiväkauppa poistettaisiin kokonaan?


Karl Fransen kirjoitti 17.12.2008 - 09:53

Kommunismi kompastui yhteen ideaslismin kaikkeen epaolennaisimpaan, ajatukselliseen aivokuvaan ihmisluonteen hyvyyden rikkaudesta ja epaonnistui, vajoten henkisen koyhyyden raskaisiin kahleisiin.. Kapitalismi lahti ahneuden lavealle valtatielle ja epaonnistui sekin, rahat paatyivat ahneuden rikkaimmille ja pysyakseen rikkaana niita ei voi levitella ja levittamatta ei voi rikastua. What a dilemma ?? Kaksi aarimmaisyytta yhdistettyna rakentaa keskitien, mutta siinahan ei voi olla mitaan uutta, silla tuolloin olisi rakennusmateriaalina kaksi vanhaa...vanha idealismi ja
ikivanha kapitalismi.


Lauri Nousiainen kirjoitti 18.12.2008 - 22:56

Ei mun mielestä spekuloinnissa ole mitään pahaa, kunhan riskin kantaa itse spekulantti. Ongelmia tulee, jos tuotot/riskit on asymmetriset kuten vaikka usein hedge fundien salkunhoitajilla: onnistuessa saa mehevät bonukset mutta epäonnistuessa menettää lähinnä vaan duuninsa. Mutta jos vaikka yksityistreidari (kuten itse) spekuloi markkinoilla, sillä pitäisi olla vain markkinoita tehostavaa eikä vääristävää vaikutusta. Aivan en ymmärrä tuota spekulanttien hätää. Varmaan monilla on mennyt huonostikin mutta monilla myös ihan hyvin.

Lauri


jousimies kirjoitti 19.12.2008 - 18:07

"onnistuessa saa mehevät bonukset mutta epäonnistuessa menettää lähinnä vaan duuninsa"

Kiitti Lauri, tuota ajoin takaa. Kiteytit hyvin.


Random Walker kirjoitti 22.12.2008 - 10:19

Laurille:

Olen kyllä monessa asiassa samaa mieltä kanssasi. Spekuloinnilla on myös paljon positiivisia vaikutuksia. Likviditeetin paraneminen ja hinnanmuodostuksen tehostuminen ovat varmasti merkittävimmät seikat. Toimivat toissijaismarkkinat ovatkin edellytys toimiville ensisijaismarkkinoille, joiden kautta yritykset hakevat rahoitusta investointeihinsa. Rahoituksen saanti vaikeutuisi huomattavasti ilman likvidejä toissijaismarkkinoita tai ainakin pääoman kustannus nousisi likviditeettiriskin myötä kohtuuttoman suureksi.

Pääsääntöisesti spekuloijat pitävät markkinat tehokkaina (uusi tieto siirtyy välittömästi osakkeen hintaan), mutta aika ajoin heidän toimintansa johtaa uskomattomiin yli- tai alilyönteihin. Spekuloinnista johtuvat hintakuplat sekä näitä seuraavat suuret romahdukset tarjoavatkin pitkäjänteiselle sijoittajalle erinomaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi ilman spekuloijien harjoittamaa lyhyeksimyyntiä, hyviä yrityksiä ei tällä hetkellä saisi pörssistä näin järkyttävän edullisesti.

Tämäkään asia ei siis ole täysin mustavalkoinen. Spekuloijista on sekä hyötyä että haittaa yritystoiminnalle ja omistajille. Ja kuten itsekin toit esille, spekuloijia on moneen eri junaan. Toiset ovat enemmän vapaamatkustajia kuin toiset.

R.W.

torstai 4. joulukuuta 2008

Ei tarvitse olla ennustaja onnistuakseen osakemarkkinoilla

04.12.2008 - 14:30


Kuten jokainen valistunut sijoittaja tietää, osakekurssien ennustaminen on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Pörssinhän piti alan johtavien ammattilaisten mukaan nähdä pohjakosketuksensa jo aikapäiviä sitten, mutta kurimus sen kuin vain jatkuu. Esimerkiksi 8.2.2008 ilmestyneessä Talouselämän numerossa Kaupthing Bankin Suomen maajohtaja Lauri Rosendahl tokaisi, että "osakekurssien pitäisi olla pohjilla kesäkuun alussa". Kuten jälkiviisaina tiedämme, kyseinen ennustus meni aikalailla metsään. Samaisessa lehdessä mainittiin Pohjola varainhoidon pääekonomisti Catherine Reillyn lyöneen korkosalkkua hoitavaa ystäväänsä uhmaten vetoa siitä, että osakkeet tuottavat tänä vuonna paremmin kuin joukkolainat. Eipä näytä hänenkään veikkauksensa toteutuvan, ellei sitten pörssi ota hullua loppukiriä ennen vuoden vaihdetta. Käytäntö siis puhuu karua kieltään ennustajia vastaan.

Laskevilla markkinoilla helmiä kalasteleva sijoittaja voi tästä huolimatta hyvin suurella todennäköisyydellä osua melko lähelle pohjaa, mikä on jo mielestäni aika hyvä uutinen. Viime kesälle ajoitetut osakesijoitukset tulevat varmasti olemaan pitkällä aikavälillä keskimääräistä parempia, vaikka nyt osakkeita saisi vielä halvemmalla. Vastaavasti, vaikka pohjat olisi nyt nähty, tulevat lähikuukaudet tarjoamaan mahdollisuuksia tehdä keskimääräistä kannattavampia sijoituksia. Tämän tiedostamiseen ei tarvita ennustajan lahjoja, vaan ainoastaan ymmärrystä talouden lainalaisuuksista.

Yhtä varmasti kuin Maa kiertää Aurinkoa tai painovoima vetää kappaleita maan pintaa kohti, talouden nousu- ja laskukaudet seuraavat toisiaan. Kunhan sijoittaja ymmärtää mikä kansantalouden suhdannekierron vaihe on menossa, pystyy hän jollakin tasolla ajoittamaan sijoituksensa otolliseen hetkeen. Tämän lisäksi, on tiedettävä millainen marssijärjestys vallitsee finanssitalouden, kansantalouden ja yritystalouden välillä.

Tyypillisesti finanssitalous (pörssi) on edennyt noin puoli vuotta kansantalouden (suhdannekierron vaihe) edellä. Yritystalous (yritysten voitot) sitä vastoin on ollut peränpitäjä reagoiden puolen vuoden viipeellä kansantaloudessa tapahtuviin liikkeisiin. Toisin sanoen osakkeiden hinnat kääntyvät laskuun ennen kuin taantuma tai lama on edes alkanut, mutta yritysten voittojen pieneneminen nähdään vasta jonkin ajan kuluttua laskusuhdanteen alkamisesta.

Edellinen teoria on toiminut ohjenuorana nykyisessäkin kriisissä. Jo ennen parhaillaan käynnissä olevaa talouden laskusuhdannetta, osakekurssit aloittivat vajoamisensa kesällä 2007. USA:n taantumasta alettiin puhua toden teolla vasta viime vuoden lopulla, ja Euroopassa talous alkoi laskea vasta tämän vuoden toisella kvartaalilla, jolloin esimerkiksi Saksassa bruttokansantuote supistui hieman. Maa onkin virallisesti taantumassa, sillä kolmannella vuosineljänneksellä talous jatkoi supistumistaan 0,5 prosentilla.

Kuten viimeaikoina Suomessakin lisääntyneistä yritysten negatiivisista tulosvaroituksista voimme viimeistään päätellä, taantuman vaikutuksilta eivät vahvatkaan yritykset voi täysin välttyä. Kansantaloudessa tapahtuneet muutokset ovat siis alkaneet heijastua yritystalouteen. Pörssistä löytyy kuitenkin edelleen iso joukko yhtiöitä, jotka näkevät tulevaisuuden erittäin valoisana. Esimerkkinä voidaan mainita Wärtsilä, joka uskoo ensi vuodenkin olevan erinomainen paksun tilauskirjan turvin. Vasta, kun kaikki toivo on menetetty, ja yritysjohtajienkin usko oman bisneksen lähitulevaisuuteen alkaa horjua, on osakekursseilla edellytykset nousuun. Tällöin kaikki huonot uutiset ovat jo kursseissa, joten niillä on vaihtoehtona vain yksi suunta, joka on ylöspäin. Vaikka useat yhtiöt ovat jo nyt aliarvostettuja, ja niitä voi hyvällä omalla tunnolla poimia salkkuun, pohjat ovat käsillä vasta, kun veri virtaa kaduilla. Mutta koska osakemarkkinat ennakoivat, eikä kukaan voi tarkalleen tietää kuinka paljon, sijoittajan ei kannata odotella lopullista tuloskäännettä, vaan poimia hyvien yritysten halpoja osakkeita tasaiseen tahtiin.

Tärkeintä ei ole osua pohjille, vaan tiedostaa talouden suhdannekierron vaiheiden perusteella, milloin on keskimääräistä parempi, milloin huonompi, aika ostaa. Ja faktahan on, että nyt on huomattavasti parempi aika, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Tämän ymmärtämällä kuka tahansa pystyy hankkimaan osakemarkkinoilta itselleen edullisia vaurauden lähteitä eli osuuksia voittoa tekevistä yrityksistä. Ennustajia meidän kenenkään ei onneksi tarvitse olla.


_______________



Blogimerkinnän kommentit:


Henri Elo kirjoitti 04.12.2008 - 16:51

Hyvää ja selkeää tekstiä Random!

Psykologia talks, money walks. Pitkällä aikavälillä money talks, psykologia walks.

"Vasta, kun kaikki toivo on menetetty, ja yritysjohtajienkin usko oman bisneksen lähitulevaisuuteen alkaa horjua, on osakekursseilla edellytykset nousuun."

Jos ollaan pessimistejä, niin edellä olevakaan ei tarkoita nousua, ainoastaan edellytyksiä kuten sanoit. Ja välttämättä kaikkien yhtiöiden ei tarvitse menettää toivoa, jotta nousu voisi alkaa. Kysymys kuuluu: kuinka paljon taloudessa on itseään toistavia ilmiöitä, ja toisaalta kuinka dynaaminen nykyinen maailmantalous on toipumaan pitkälti psykologian voimistamasta talouskriisistä?


Vox Populi kirjoitti 04.12.2008 - 18:41

Täytyy myöntää, että R W osaat asettaa sanasi.Skeptikkokin valpastuu. Koska
et vaikuta helppoheikiltä tai kansankiihottajalta, lienet miettinyt asiasisältöä enemmän kuin esillepanoa.Talouskäyriä tulkitsevat ovat kuitenkin ennustajaeukkoja, koska käyrien takana on vain kollektiivista hysteriaa.

Luonnontieteellisen taustani johdosta vierastan ruumiista irtautuneita poltergeist-ilmiöitä, enkä voi niihin vakavasti suhtautua.

Valistunut arvaaja lukenee kuitenkin katsojan silmistä kauhun ja toivonpilkahduksen taitavammin kuin höpsismianalyytikko.Perusteetonkin toivo voi hetken kannatella sieraimia pinnalla. Mutta kun väärä vitonen paljastuu, palaa talokin kivijalkaan.

Luulen, että olet valistunut arvaaja. Aika näyttää.


Ketkunperä kirjoitti 05.12.2008 - 00:15

Joka tilanteessa on yhtiöitä, jotka menestyvät (vähintään selvästi muita enemmän). Ne pitää vain löytää. Tosin minusta näyttää siltä, että rahastojen ja ilkeiden hedgejen pakkomyynnit aikaansaavat sen, että mikään hyväksi koettu investointiohjelma ei tunnu menestyvän.

Katselin viime kuussa parhaiten menestyneitä hedgefundeja Ruotsissa ja vasta tuli yhtiö nimeltä
Aviva Investors. Sen tuotteet olivat sekä yhden että kuuden kuukauden kärkilistalla.
Yhtiön osakestrategia oli esitelty sivulla:

http://www.avivainvestors.com/finland/asset_classes/equities/GLobal/our_process/index.htm

1. vaihe: analysoi makrotalouden vaikutukset
(ja siinä hyvät alakohdat)
2. vaihe: pitkän tähtäimen (lifecycle) analyysi & kvalitatiivinen analyysi
3. vaihe: fundamentti analyysi
4. vaihe: tee ostoslista
5. vaihe: rakenna salkku.

Erityisesti tuossa 1. vaiheessa oli potkua.


Tobe kirjoitti 05.12.2008 - 10:24

Tähän depressioon voi ottaa myös pragmaattisen näkökulman.Siis minkä? No sen että maailma ei lopu tähänkään kriisiin.

Mitään ohjenuoraa yksittäisen osakkeen arvoon lähivuosina ei varmaankaan kannata ottaa kantaa.Ilmassa on räntää ja se muuttuu iltapäivällä jäätäväksi tihkuksi.Sijoittajia varoitellaan liiasta uskosta pikaiseen nousuun.Tänään ostettu tuottaa nopeammin kuin vuosi sitten ostettu.Siinä se.


Masa7 kirjoitti 16.12.2008 - 09:07

uutena blogisi lukijana ihmettelin miksi osa blogi merkinnöistä on suojattu salasanalla?

Onko tuota salasanaa mahdollista saada jostain?

Kiitos vielä hyvästä blogista!!


Random Walker kirjoitti 16.12.2008 - 13:37

Masa7:lle

Olen suojannut muutaman kirjoituksen salasanalla, sillä en ole halunnut niitä kaikkien lukijoiden nähtäväksi. Kuten blogini alussa kerron, kirjoitusten ensisijainen tarkoitus on oman sijoitustoimintani dokumentointi ja asioiden pohdiskelu oman pääkoppani sisällä. Suurimman osan tästä pohdiskelusta haluan jakaa muiden sijoittajien kanssa ja herättää näin keskustelua mielenkiintoisten asioiden ympärille. Sijoitussalkkuni sisältöä ja varallisuuteni kehitystä en ole halunnut ainakaan tässä vaiheessa paljastaa täysin läpinäkyvästi. Tosin kirjoitusteni perusteella sekä salkkuni sisältö että omaisuuteni arvo ovat karkeasti arvioitavissa. Mutta parempi jättää jotain lukijan oman mielikuvituksen varaan, ainakin toistaiseksi.

R.W.