keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Mitä P/E-luku oikeasti kertoo?

Osakkeen hinnan ja osakekohtaisen tuloksen (EPS) toisiinsa suhteuttava P/E-luku (price-to-earnings ratio) eli voittokerroin on sijoittajien ja analyytikoiden ylivoimaisesti eniten käyttämä tunnusluku osakkeiden arvonmäärittämiseen. Asquithin, Mikhailin ja Aun tekemän tutkimuksen mukaan 99 prosenttia analyytikoista käytti osaketutkimuksessaan jotain P/E-luvun sovellusta. Teoreettisesti huomattavasti perustellumpien nykyarvomallien (esim. osinkojen tai vapaiden kassavirtojen diskonttaamiseen perustuvat mallit) käyttö osoittautui tutkimuksen mukaan selvästi vähäisemmäksi. Vain 13 % analyytikoista kertoi hyödyntävänsä nykyarvomalleja.

Lue lisää

tiistai 11. lokakuuta 2016

Robotti vastaan ihminen osakemarkkinoilla – voittaako kvantti fundamenttisijoittajan?

Erilaisten kvantitatiivisten sijoitusstrategioiden käyttö on yleistynyt viimeisten vuosien aikana huomattavasti. Moni rahastoyhtiö tarjoaa sijoittajille rahastoja, joissa sijoituspäätökset tekee robotti (tietokone) ja myös piensijoittajat ovat alkaneet kehitellä omia kvanttimallejaan, joiden tarjoamiin ostosignaaleihin omat osakesijoitukset voi perustaa. Kun tietokone tekee osakevalinnat mekaanisesti esimerkiksi tiettyjen osakekohtaisten tunnuslukujen perusteella, ihminen ei pääse sotkemaan hyväksi todettua strategiaa. Näinhän useimpien kvanttien perustelu omalle strategialle kuuluu. Onko tällainen puhdas kvanttisijoittaminen sitten tuottoisampaa kuin fundamenttisijoittaminen, jossa analysoidaan erityisesti toimialaa, kilpailuetuja, johdon laatua ja muita kvalitatiivisia tekijöitä ja, jossa kvantitatiivinen analyysi keskittyy enemmän yhtiön tulevan kassavirtapotentiaalin laskentaan ja osakkeen arvonmääritykseen kuin historiaan ja yksittäisiin tunnuslukuihin? Molempien leirien edustajat luonnollisesti löytävät perusteluja oman tyylinsä paremmuudelle. Olen itse perusfilosofialtani fundamenttisijoittaja, mutta olen oppinut paljon myös kvanteilta. Toivon, että kvantit ovat oppineet vastaavasti jotain minulta ja muilta fundamenttisijoittajilta. Otsikon kysymyksestä huolimatta oleellista ei olekaan väitellä strategioiden paremmuudesta tai kysyä kumpi voittaa. Tärkeämpää on tunnistaa strategioiden hyvät ja huonot puolet ja miettiä mitä kvantti voisi oppia fundamenttisijoittajalta ja mitä fundamenttisijoittaja kvantilta. Tässä kirjoituksessa syvennyn näiden kahden sijoitustyylin vahvuuksiin ja heikkouksiin. Mutta aloitetaan analogialla shakin maailmasta ja katsotaan miten robotin ja ihmisen välinen taistelu on tämän hienon lajin historiassa edennyt. Shakin historia antaa meille sijoittajille paljon ajattelemisen aihetta. Voisiko sieltä löytää menestysreseptin myös sijoittamiseen?


Lue lisää

torstai 1. syyskuuta 2016

Sijoittaminen matalien korkojen ympäristössä – onko osakkeissa keskuspankkien puhaltama kupla?

Kauppalehden Markkinaraadissa spekuloitiin hiljattain USA:n keskuspankin, FED:in, koronnostoilla. Veritas Eläkevakuutuksen sijoitusjohtaja Niina Bergring ”löi vetoa” korkojen nousun puolesta uskoen samalla, ettei osakemarkkina ole varautunut tähän riittävän hyvin. Hänen mukaansa koronnosto tulee siis ainakin hetkellisesti säikäyttämään sijoittajat eikä kurssien heilunnalta voida välttyä. Keskustelussa myös mukana ollut Taalerin salkunhoitaja Mika Heikkilä ei lähtenyt mukaan arvausleikkiin, vaan painotti sijoitussuunnitelmassa pysymistä, sijoitusten ajallista hajauttamista ja jemmasta löytyvän käteisen tärkeyttä. Vaikka keskustelu oli lyhyt, se osoitti jälleen kerran hienosti spekulantin ja sijoittajan eron.  Menestynyt sijoittaja ja salkunhoitaja Heikkilä halusi selvästi keskittyä kommenteissaan olennaiseen ja antoi Bergringin hoitaa kansan viihdyttäjän tehtävää. Heikkilä on aina ymmärtänyt mistä sijoittamisessa on kyse. Bergringin historiaa en tunne, mutta keskittyminen keskuspankin korkomuutoksiin sijoittamisesta keskusteltaessa, kertoo kaiken olennaisen. Todellisuudessa keskuspankkien tulevien liikkeiden arvuuttelu on sijoittajalle täysin turhaa. Ensiksi, ja itsestään selvästi, muutosten suunnan ennustaminen on mahdotonta. Toiseksi, mitä sitten, jos arvaat keskuspankin ohjauskoron noston tai laskun oikein. Ohjauskoron muutosten vaikutus osakemarkkinoihin, varsinkin jos puhutaan osakkeiden todellisista arvoista, on todellisuudessa hyvin pieni. Mennessään mukaan tähän leikkiin Bergringin ja muiden spekulanttien tulisi osata arvata myös kuinka voimakkaasti ohjauskoron muutos kunakin hetkenä vaikuttaa, eikä pelkästään korkotasoon vaan myös muihin osakkeiden arvoajureihin. Yhden markkinoihin vaikuttavan komponentin suunnan ja vaikutuksen voimakkuuden oikein arvaamalla ei pääse kovin pitkälle.


Lue lisää

torstai 4. elokuuta 2016

Kirja-arvostelu: Sijoita kuin guru

Karo Hämäläinen & Jukka Oksaharju: Sijoita kuin guru, Oksaharju Capital, 223 sivua, ISBN 978-952-93-7253-9

Sijoituskirjallisuuden suurkuluttajana olen viimeisten vuosien aikana saanut ilolla seurata toinen toistaan mielenkiintoisempien suomalaisten sijoitusoppaiden ilmestymistä kirjakauppoihin. Seppo Saario, Vesa Puttonen ja Kim Lindström, jotka aikoinaan johdattelivat minut sijoittamisen perusteisiin, eivät ole enää Suomen ainoat kansankapitalismin puolestapuhujat. Nuoremman sukupolven edustajista konkarisijoituskirjailijoiden kolmikon rinnalle ovat vahvimmin nousemassa Karo Hämäläinen ja Jukka Oksaharju, joiden molempien tähän asti julkaistu kirjallinen tuotanto kestää kriittisemmänkin tarkastelun. Odotukset olivat siis korkealla, kun sain käsiini Hämäläisen ja Oksaharjun uudeksi pörssiraamatuksikin tituleeratun uutuuskirjan Sijoita kuin guru. Aiemmilla sijoitusoppaillaan ja viiltävillä pörssikommenteillaan mainetta niittänyt kaksikko ottaa teoksessaan käsittelyyn kahdeksan joko käytännön sijoitustoiminnassa tai akateemisessa maailmassa meritoitunutta ”gurua”, esittelee heidän sijoitusfilosofiansa ja soveltaa oppeja nykypäivään. Tässä blogimerkinnässä esittelen kirjan ydinkohdat lyhyesti ja annan oman arvioni kirjan hyvistä ja huonoista puolista.

Sijoita kuin guru alkaa itseoikeutetusti Benjamin Grahamin klassisen arvosijoitusstrategian käsittelyllä. Myös kronologisessa mielessä Graham, joka jo 1920-luvulla opetti sijoitusperiaatteitaan Columbian yliopistossa, on hyvä valinta ”gurujen all starsin” ykköstähdeksi. Sekä teoreetikkona että sijoittajana menestynyttä Grahamia voidaan pitää osakeanalyysin tai vähintäänkin tunnuslukuperusteisen osakescreenauksen oppi-isänä, jonka ajatusten pohjalle nykyaikaisemmat analyysimenetelmät ovat rakentuneet. Sijoita kuin guru esittelee kaikki Grahamin jo klassikoiksi muodostuneet ajatukset, joista keskeisimpinä mainittakoon sijoittamisen ja spekulaation erottaminen toisistaan, maanis-depressiivisen Herra markkinan ailahtelevasta mielestä hyötyminen sekä turvamarginaalin käyttäminen tuottojen parantamiseen ja riskien hallintaan.

Jos olet lukenut Grahamin The Intelligent Investorin useampaan kertaan, kuten jokainen itseään arvosijoittajaksi kutsuva luonnollisesti on tehnyt, saatat pitää Hämäläisen ja Oksaharjun teoksen alkuosan ajatuksia liiankin tuttuina. Kirjan Graham-kappaleen ”pihvi” on tässä tapauksessa osio, jossa sovelletaan oppeja nykypäivän sijoitusmaailmaan. Helsingin pörssissä operoivaa sijoittajaa varten kirjassa on screenattu tuoreella datalla ja Grahamin käyttämillä tunnusluvuilla kaikki suuryhtiöiden osakkeet. Houkuttelevimpien osakkeiden listat on muodostettu perinteisten P/E- ja P/B-luvun lisäksi myös mm. Grahamin P/E:n ja ns. Grahamin luvun avulla.

Kirjassa seuraavana esiteltävä guru, Philip A. Fisher, on kasvusijoittaja. Vaikka Fisher ei ole suurelle sijoitusyleisölle yhtä tuttu kuin samalla aikakaudella toiminut Graham, on hänen teoksensa Common Stocks and Uncommon Profits myös todellinen sijoitusklassikko ja Fisher siten erinomainen valinta kirjan toiseksi guruksi. Sijoita kuin guru esittelee Fisherin legendaariset 15 kriteeriä, joilla hän aikoinaan seuloi laatuyhtiöt muista. Sittemmin useiden arvosijoittajienkin seulontakriteereihin kirjattu yritysjohdon laatu on alun perin Fisherin esille nostama sijoituskohteen valintaperuste. Fisherin 15 kohdan listalla johdon merkitystä korostetaankin useasti.

Vaikka Fisherin ajoista on jo vierähtänyt vuosikymmen jos toinenkin, hänen esittelemänsä laatuyhtiön ominaisuudet eivät ole muuttuneet miksikään. Olen itse pitänyt aina Fisherin ajatuksista, jopa enemmän kuin Grahamin, sillä Fisher on ensimmäisenä ymmärtänyt yhtiöiden laadun merkityksen pitkän aikavälin sijoitustuottojen kannalta. Fisherin mukaan hinta on yhtiön laadun jälkeen vasta toissijainen sijoituskriteeri. Fisherin ansioihin voidaan myös lukea yritysten kasvuinvestointien preferoiminen ennen osingonjakoa. Tietysti olettaen, että yhtiöllä on näköpiirissään järkeviä investointikohteita.

Fisherin oppeja erityisen paljon arvostavana sijoittajana olin luonnollisesti kiinnostunut näkemään mitä Fisher (Hämäläisen ja Oksaharjun tulkinnan mukaan) ostaisi tällä hetkellä Helsingin pörssistä. Vaikken ole Fisherin kriteeristöä sellaisenaan koskaan käyttänyt omaa Helsingin pörssin ”laatuyhtiölistaa” muodostaessani, on Hämäläisen ja Oksaharjun muodostamalla ”Fisherin listalla” hyvin paljon omia suosikkejani. On siis selvää, että omassa sijoitusfilosofiassani on hyvin paljon elementtejä Fisheriltä.

Princetonin yliopiston professorin Burton G. Malkielin teos A Random Walk Down Wall Street oli aikoinaan yksi ensimmäisiä lukemiani sijoituskirjoja. Kyseinen teos oli myös suurimpiä syitä siihen, että tein ensimmäiset sijoitukseni indeksirahastoihin. Kiitos Malkielin, en ole koskaan erehtynyt rahoittamaan pankkien aktiivisten rahastojen harrastamaa ”arvaa seuraavan päivän nousija” -leikkiä. Vaikka Malkiel on puhdasverinen teoreetikko enkä ole hänen kanssaan enää täysin samaa mieltä markkinoiden tehokkuudesta (koska olen 15 vuoden aikana nähnyt miten markkinat käytännössä toimivat), pidän häntä gurujen guruna. Jos sijoittamista joskus aletaan opettaa peruskoulussa (kuten olisi pitänyt tapahtua jo aikapäiviä sitten), toivon, että Malkielin kirjan suomennos on oppimateriaalina. En ole vielä koskaan lukenut toista kirjaa, jossa sijoitusteorian kulmakivet olisi käsitelty yhtä kansantajuisesti. Toisekseen Malkielin suosima indeksisijoittaminen on keskimääräistä tuottoisampaa ja se sopii kaikille. Myös niille, joita sijoittaminen itsessään ei kiinnosta pätkän vertaa.

Sijoita kuin guru tarjoilee Malkielin opetukset tehokkaista markkinoista, ajoittamisen mahdottomuudesta ja osakeanalyysin hyödyttömyydestä tiiviissä paketissa. Jos olet aina halunnut oppia rahoitusteorian perusteet portfolioteorioineen ja CAP-malleineen, mutta olet pitänyt tuhat sivuisten jenkkioppikirjojen lukemista ajan haaskauksena, Hämäläisen ja Oksaharjun ”yhteenveto” tarjoaa oivan sauman päästä vähän helpommalla.

Arvo-, kasvu- ja indeksisijoittamisen jälkeen Hämäläinen ja Oksaharju siirtyvät luontevasti ns. GARP-sijoittamiseen (growth at a reasonable price, kasvua kohtuuhintaan) esitellessään yhden kautta aikojen parhaiten menestyneen rahaston, Fidelity Magellanin, salkunhoitajan Peter Lynchin. Vaikka Lynchin (ja taloustoimittaja John Rotchildin) kirjoittama One Up on Wall Street on huikeaan myyntimenestykseen yltänyt bestseller, se ei ole koskaan kuulunut omien suosikkikirjojeni joukkoon. Lynch ei nimittäin ole ajattelussaan kovin johdonmukainen tai selkeä ja tämä tulee hyvin esille myös Hämäläisen ja Oksaharjun kirjassa. Itse asiassa Sijoita kuin guru pureutuu varsin ansiokkaasti Lynchin ajattelun ristiriitoihin eli kirjassa ei vain referoida alkuperäisteosta, vaan tuodaan mukaan myös omaa näkemystä.

Käytännön sijoitusammattilaisen jälkeen vuorossa on taas akateemisesta maailmasta tuleva guru, Pennsylvanian yliopiston professori Jeremy J. Siegel. Hänen teoksensa, Stocks for the Long Run, mukaisesti Sijoita kuin guru keskittyy tässä kohtaa sijoitusneuvojen sijaan kuvaamaan eri sijoituskohteiden tuottohistoriaa USA:n markkinoilla aina vuodesta 1802 lähtien. Näin laajan tilastoaineiston tarjoama informaatio on sijoittajalle erittäin arvokasta, vaikkei historia olekaan tae tulevasta.

Yksi kirjan parhaista kohdista on Siegeliä käsittelevän kappaleen soveltava osio, jossa Hämäläinen ja Oksaharju kuvaavat Helsingin pörssin tärkeimpien arvostuskertoimien pidemmän aikavälin kehitystä. Tällaista historiadataa on vaikea itse kerätä kovin pitkältä ajalta. Arvostuskertoimien pidemmän aikavälin seuraaminen on kuitenkin hyvin tärkeää, jotta sijoittajalle muodostuu riittävän hyvä kuva pörssin järkevästä arvostustasosta.

Teoreetikoiden tähtiloiste jatkuu Yalen yliopiston professorin Robert Shillerin teesien muodossa. Hänen teoksensa Irrational Exuberance on valittu tuomaan käyttäytymistaloustieteellistä näkökulmaa, mikä puuttuu lähes kokonaan muista klassikkoteoksista. Shillerin yksi pääteeseistä on, että sijoittajien käyttäytyminen ei ole aina rationaalista, mikä johtaa aika ajoin pörssikuplien syntymiseen ja niitä seuraaviin romahduksiin. Shillerin sijoitusfilosofia perustuu ajatukseen ainakin osittain tehottomista markkinoista.

Ehkä parhaiten Shiller kuitenkin tunnetaan kehittämästään CAPE-luvusta (ns. Shillerin P/E), jonka Sijoita kuin guru luonnollisesti myös esittelee. Kappaleen lopussa tunnuslukua käytetään apuna Helsingin pörssin arvostustason määrittämisessä.

Hämäläisen ja Oksaharjun muodostamaan gurujen dream teamiin mahtuu rahoituksen professorien ja ammattisijoittajien lisäksi myös yksi lääkäri, William J. Bernstein. Hänen tunnetuin sijoituskirjansa, The Four Pillars of Investing, perustuu jo aiemmin Sijoita kuin guru -kirjassa esiteltyihin moderniin portfolioteoriaan, tehokkaiden markkinoiden hypoteesiin sekä riskin ja tuoton tasapainomalliin. Bernstein siis varmasti allekirjoittaa valtaosan Malkielin sijoitusfilosofiasta.

Bernstein oli kirjan guruista itselleni entuudestaan vähiten tuttu enkä ole koskaan lukenut hänen menestysteostaan. Pelkästään Hämäläisen ja Oksaharjun kirjan pohjalta Bernsteinistä jää kuva hyvin olemassa olevia teorioita yhdistelevästä sijoituskirjailijasta, jonka ajatukset ovat joiltain osin hyvinkin lähellä omiani (esim. osakkeiden ostaminen dollar cost averaging ja value averaging -menetelmillä), toisilta osin taas erittäin kaukana (esim. käsitys riskin ja tuoton suhteesta).

Kirjan sijoittajatähtisikermän viimeinen jäsen ei esittelyjä kaipaa. Maailman paras sijoittaja Warren Buffett ei ole kirjoittanut itse ainuttakaan sijoitusopasta, mutta hänen filosofiastaan ja strategiastaan on varmasti kirjoitettu enemmän kuin kaikkien muiden sijoittajien periaatteista yhteensä. Sijoita kuin guru käsittelee kaikki Buffettin tärkeimmät sijoitusperiaatteet (mm. sijoitusten keskittäminen, rahoitusteoriasta poikkeava näkemys riskin käsitteestä, vallihaudan omaaviin yhtiöihin panostaminen) ja tiivistää ne kompaktiin pakettiin.

Buffett on joskus todennut sijoitusstrategiansa olevan osittain Grahamilta, osittain Fisheriltä. Uransa alussa Buffett sijoitti enemmän Grahamin oppien mukaan, mutta väitän nyky-Buffettin olevan jo lähempänä Fisheriä. Tämä tulee hyvin esille Buffettia käsittelevän kappaleen soveltavassa osiossa, jossa Hämäläinen ja Oksaharju esittelevät näkemyksensä Helsingin pörssin buffetmaisista osakkeista. Aiemmin esitetty fisheriläinen salkku on lähes identtinen buffetmaisen salkun kanssa.

Kokonaisuudessaan Sijoita kuin guru on nerokkaasti samoihin kansiin koottu kattaus eturivin sijoittajien ja sijoituskirjailijoiden ajatuksista. Kirja kattaa kaikki merkittävimmät sijoitusstrategiat eikä siksi syötä kenellekään yhtä ainoaa totuutta tuottavasta sijoitustoiminnasta. Kuten tiedämme, menestyä voi monella strategialla. Jokaisen tulee vain osata valita itselleen parhaiten soveltuva. Valinta jää siis lukijalle.

Kirjan parhaita puolia on ehdottomasti se, että teorioita sovelletaan jokaisen kappaleen lopussa käytäntöön. Kirja ei siis ole pelkästään muiden referointia, vaan Hämäläinen ja Oksaharju tuovat mukaan sopivassa määrin omaa näkemystään ja yhtiöesimerkkejä Helsingin pörssistä. Lisäksi kirjan lopussa asioita vedetään hyvin yhteen, mikä tuo kirjaan järjestelmällisyyttä ja loogisuutta. Itse asiassa Oksaharjun laatimassa yhteenvedossa mukaan pääsee vielä yksi guru, Vitaliy Katsenelson. Oksaharju viittaa Katsenelsonin Active Value Investing -kirjassa esitettyyn QVG-kehikkoon ja esittelee hänen absoluuttisen P/E-tunnuslukunsa esimerkin kautta. Niin ja totta kai kirjan parhaita puolia käsiteltäessä on pakko mainita myös Björn Wahlroosin esipuhe. Nallella on aina sana hallussa enkä ainakaan itse olisi keksinyt kirjalle osuvampaa avaussanojen esittäjää.

On varmasti sanomattakin selvää ettei kirjan pääkohderyhmä ole lukemiseen tottuneet kokeneet sijoittajat, joille klassikkoteokset ovat entuudestaan tuttuja. Kirja sopii parhaiten joko aloittelijoille tai kokeneemmille sijoittajille, joille sijoittamisen teoriat ovat vieraampia. Jos et pidä itseäsi lukutoukkana, mutta haluaisit oppia perusteet kaikista yleisimmistä sijoitusstrategioista, nyt se on mahdollista pienehköllä vaivalla. Kaikki olennaisin tieto on puristettu reiluun 200 sivuun. Sijoittajalle, joka haluaa vain saada näkemystä omien yhtiövalintojensa tueksi, teorioista välittämättä, kirjan kappaleidensoveltavat osiot” yhtiöesimerkkeineen ovat arvokkain osa.

Varsinaista substanssiin liittyvää kritiikkiä Hämäläiselle ja Oksaharjulle on vaikeampi antaa, sillä kirjan opetukset eivät ole heidän vaan gurujen. Kuten jo mainitsin, en ole itse koskaan pitänyt Lynchin sekavahkosta tyylistä, mikä tietysti heijastui myös Hämäläisen ja Oksaharjun teokseen. Muilta osin guruvalinnat olivat mielestäni hyvin onnistuneita. Toki jokaisella lukijalla on varmasti oma mielipiteensä siitä ketkä kirjassa olisi pitänyt esitellä. Olisiko John C. Bogle ollut Malkielia parempi valinta indeksisijoittamisen puolestapuhujaksi? Onhan Bogle sentään maailman ensimmäisen indeksirahastoyhtiön, Vanguardin, perustaja. Entä miksei pedagogisilta taidoiltaan kenties maailman paras sijoittamisen professori, Columbian yliopiston Bruce Greenwald, päässyt mukaan? Löytyyhän hänen kirja-arsenaalistaan mm. sellainen mestariteos kuin Value Investing: From Graham to Buffett and Beyond. Käyttäytymistaloustieteellistä näkökulmaa olisi teokseen voinut tuoda Shillerin sijasta esimerkiksi James Montier tai Daniel Kahneman. Jos mukaan olisi haluttu Buffettin lisäksi toinen taloudellisesti todella hyvin menestynyt sijoittaja, joka myös osaa kirjoittaa, Seth Klarman olisi saanut ainakin oman ääneni, jos olisin päässyt valintapuuhiin. Parhaista valinnoista voitaisiin tietysti väitellä loputtomiin ja guruja keksiä paljon lisää, mutta tämä nimilista dream teamin ulkopuolelle jääneistä varamiehistä riittänee tällä kertaa.

Voiko Sijoita kuin gurua sitten kutsua uudeksi pörssiraamatuksi? Miksei, vaikka paraskaan kirjan sijoitustyyleistä ei yksinään johda poikkeuksellisiin tuottoihin osakemarkkinoilla. Tähän vaaditaan enemmän. Kirja tarjoaa paljon yksinkertaistettuja nyrkkisääntöjä, mutta mihinkään strategiaan ei paneuduta kokonaisvaltaisesti. Onnistuakseen sijoittajalla tulee kuitenkin olla syvällisempi ymmärrys jostain tietystä strategiasta sekä selkeä ohjenuora ja käytännön työkalut strategian toteutukseen. Valitettavasti Sijoita kuin guru jättää useita kysymyksiä avoimeksi. Kaikkea ei voi tietenkään mahduttaa samaan kirjaan, vaan valintoja on tehtävä. Ja pitäähän sitä jättää jotain myös seuraavaan pörssiraamattuun, jossa allekirjoittaneellakin tulee olemaan näppinsä pelissä.

R.W.

____

Kirjoitus on julkaistu alunperin Nordnet Blogissa: 

https://blogi.nordnet.fi/kirja-arvostelu-sijoita-kuin-guru/

____

Sijoita kuin guru -kirjan esittely- ja tilaussivulle pääset tästä linkistä.

Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa.

____


Kommentit:


11.8.2016 10:32

Varmasti hyvä tiivistelmä kokemattomalle sijoittajalle erilaisista sijoitusstrategoista, joilla voi menestyä pitkällä aikavälillä kunhan vain pitää strategiasta kiinni.

t. Osinkoparoni.com

 

5.8.2016 19:51

Kiitos laadukkaasta ja mielenkiintoa herättävästä kirja-arvostelusta. Oksaharjun edelliset kirjat “Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen” ja “Hajauta tai hajoa” löytyvätkin jo nimmareilla kirjahyllystä, joten pitänee tämä kiinnostava yhteistuotanto tilata myös niiden rinnalle. Arvostelusi tuo mukavasti lisänäkökulmaa kirjassa käsiteltyihin guruihin ja heidän sijoitusoppeihinsa, itse varsinaisen kirja-arvostelun ohella.

t. Osinkokone.com

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Arvosijoittaminen kasvuyhtiöihin – miten löytää kasvua kohtuuhinnalla

Arvosijoittajat eivät perinteisesti anna kovin suurta painoarvoa yrityksen kasvulle. Klassinen arvosijoittaja keskittyy yhtiöihin, joiden arvo perustuu mieluummin jo todistettuun tuloksentekokykyyn kuin kaukana tulevaisuudessa oleviin projekteihin. Tulevat kasvuhankkeet ovat epävarmoja ja siksi luonteeltaan spekulatiivisia. On siis turvallisempaa pitäytyä yhtiöissä, jotka jakavat suuren osan tuloksestaan omistajille ja välttävät riskialttiita investointeja.


Lue lisää

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Pitkäjänteinen sijoittaminen lyhytjänteisessä maailmassa - aika-arbitraasin syyt ja hyödyntämistavat

Lyhytjänteisyyttä näkee nykypäivänä kaikkialla. Jääkiekkofanin mieliala voi kauden aikana kääntyä nopeasti ilosta suruun oman joukkueen tappioputken pidentyessä, vaikka pitkän kauden lopussa suosikkijoukkueen pelaajien kaulassa komeilisivat kultaiset mitalit ja itse peli olisi ollut vakuuttavaa koko ajan. Yritysjohtaja saattaa jättää investoimatta nettonykyarvoltaan erinomaiseen projektiin, jos tulokset näkyvät vasta useiden vuosien kuluttua ja oma vuoden tulokseen sidottu tilipussi uhkaa näin ollen jäädä laihaksi. Salkunhoitaja myy vuoden lopulla sijoitusstrategiaansa hyvin sopivien yhtiöiden osakkeet, koska ne sattuvat olemaan tappiolla eikä salkun vuositilinpäätöksen yhteydessä sovi näyttää asiakkaille tappiollisia osakkeita. Sijoittaja säikähtää laadukkaana pitämänsä yrityksen osavuositulosta, joka on jäänyt alle analyytikkoennusteen ja myy paniikissa kaikki osakkeensa. Nämä yksittäiset esimerkit kuvastavat hyvin ihmisten ajattelutapaa ja toimintaa nykymaailmassa. Lyhytjänteisyydessä ei olisi mitään vikaa, ellei se hämärtäisi älykästä päätöksentekoa ja vaikeuttaisi todellisiin tavoitteisiin pääsemistä.


Onneksi asioilla on aina kääntöpuolensa. Nyky-yhteiskunnan lyhytnäköisyys tarjoaa mahdollisuuden niille, jotka sen haluavat hyödyntää. Valtavirrasta poikkeavat yksilöt, jotka ajattelevat ja toimivat pitkäjänteisemmin, saavat arvokkaan edun. Olipa kyse huippu-urheilusta, yrityksen johtamisesta tai sijoittamisesta. Kutsun tätä etua aika-arbitraasiksi. Kun puhumme sijoitusmaailmasta, lyhytjänteisyyden ansaan ovat astuneet yhtä lailla ammattisalkunhoitajat ja analyytikot kuin piensijoittajatkin. Eikä etenkään ammattilaisten kohdalla kyse ole aina edes vahingosta. Tarkastelen tässä kolumnissa ensin lyhytnäköisyyden syitä ja seurauksia, jonka jälkeen pyrin kuvaamaan kuinka tätä lyhytjänteistä valtavirtaa vastaan toimiva sijoittaja voi hyötyä.

Lue lisää

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Mitä eroa on osakkeen arvolla ja hinnalla?

Osakemarkkinoilla on ollut tänä vuonna tuulista. Helsingin pörssin yleisindeksi (OMXHGI) on tällä hetkellä 16 % alle vuoden vaihteen tason. Monet yksittäiset osakkeet ovat laskeneet huomattavasti enemmän. Media on tyypilliseen tapaansa julistanut pörssiromahduksen alkaneeksi ja analyytikot suosittelevat myymään osakkeet. No, se olisi tietysti jo pitänyt tehdä aika päiviä sitten, jos osakkeita ylipäätään on ollut tarkoitus myydä. Todellisuudessa kukaan ei tiedä onko viime viikkoina nähty pörssilasku alkutahteja pitempikestoiselle laskumarkkinalle. Vai onko kyse vain korjausliikkeestä ja vuonna 2009 alkanut sekulaarinen nousumarkkina saa vielä jatkoa. Osakkeethan olivat viime vuoden kovan nousun jäljiltä yliarvostettuja, kuten kirjoitin 27.11.2015. Ei siis ole mikään suuri ihme, että ilmoja pihisee ulos ainakin pahimmin yliarvostetuista osakkeista.


Lue lisää

maanantai 11. tammikuuta 2016

Konecranesin ja Terexin fuusio – hitti vai huti?

Konecranesin ja Terexin fuusio ei ole enää uusi uutinen, mutta näkemyksiäni yritysjärjestelystä on kyselty viime aikoina eri yhteyksissä sen verran tiheästi, että ajattelin kirjoittaa aiheesta ihan oman blogimerkinnän. Miten Konecranesin nykyomistajien tulisi yrityskauppaan suhtautua? Mitkä ovat fuusion hyödyt ja haitat? Ovatko järjestelyn ehdot hyvät nykyomistajille? Mikä on näkemykseni tulevan yhtiön laadusta? Miten Konecranesin osake tulisi arvostaa fuusiouutisen jälkeen? Mm. näihin kysymyksiin pyrin vastaamaan tässä kirjoituksessa. Keskityn fuusioon pääosin numeroiden valossa ja jätän tarkastelun ulkopuolelle yhtiöiden strategisen analyysin.


Lue lisää