Erilaisten kvantitatiivisten sijoitusstrategioiden käyttö on yleistynyt viimeisten vuosien aikana huomattavasti. Moni rahastoyhtiö tarjoaa sijoittajille rahastoja, joissa sijoituspäätökset tekee robotti (tietokone) ja myös piensijoittajat ovat alkaneet kehitellä omia kvanttimallejaan, joiden tarjoamiin ostosignaaleihin omat osakesijoitukset voi perustaa. Kun tietokone tekee osakevalinnat mekaanisesti esimerkiksi tiettyjen osakekohtaisten tunnuslukujen perusteella, ihminen ei pääse sotkemaan hyväksi todettua strategiaa. Näinhän useimpien kvanttien perustelu omalle strategialle kuuluu. Onko tällainen puhdas kvanttisijoittaminen sitten tuottoisampaa kuin fundamenttisijoittaminen, jossa analysoidaan erityisesti toimialaa, kilpailuetuja, johdon laatua ja muita kvalitatiivisia tekijöitä ja, jossa kvantitatiivinen analyysi keskittyy enemmän yhtiön tulevan kassavirtapotentiaalin laskentaan ja osakkeen arvonmääritykseen kuin historiaan ja yksittäisiin tunnuslukuihin? Molempien leirien edustajat luonnollisesti löytävät perusteluja oman tyylinsä paremmuudelle. Olen itse perusfilosofialtani fundamenttisijoittaja, mutta olen oppinut paljon myös kvanteilta. Toivon, että kvantit ovat oppineet vastaavasti jotain minulta ja muilta fundamenttisijoittajilta. Otsikon kysymyksestä huolimatta oleellista ei olekaan väitellä strategioiden paremmuudesta tai kysyä kumpi voittaa. Tärkeämpää on tunnistaa strategioiden hyvät ja huonot puolet ja miettiä mitä kvantti voisi oppia fundamenttisijoittajalta ja mitä fundamenttisijoittaja kvantilta. Tässä kirjoituksessa syvennyn näiden kahden sijoitustyylin vahvuuksiin ja heikkouksiin. Mutta aloitetaan analogialla shakin maailmasta ja katsotaan miten robotin ja ihmisen välinen taistelu on tämän hienon lajin historiassa edennyt. Shakin historia antaa meille sijoittajille paljon ajattelemisen aihetta. Voisiko sieltä löytää menestysreseptin myös sijoittamiseen?
Lue lisää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti