Keskinkertainen yhtiö loistavalla hinnalla vai loistava yhtiö keskinkertaisella hinnalla?

10.06.2012 - 17:00


Arvosijoittajien suusta kuulee usein seuraavanlaisen huolenaiheen: ”Mitä jos aliarvostettu osake ei koskaan saavuta sen ’oikeaa’ arvoaan, vaan pysyy ikuisesti halpana?” Vähän aikaa asiaa pohdittuaan joukko arvosijoittajia toteaa yhteen ääneen: ”Osake voi kyllä pysyä pitkän aikaa aliarvostettuna, mutta lopulta se saavuttaa fundamenttien mukaisen oikean arvonsa”.

Tämän kerran kirjoituksessa yritän nostaa esille ”lopulta” -sanan merkityksen tai pikemminkin merkityksettömyyden, riippuen siitä millaista arvosijoitusstrategiaa noudatat. On ymmärrettävä, että kaikki yhtiöt eivät välttämättä koskaan nouse todelliseen arvoonsa. Toisaalta tällä ei ole mitään merkitystä, jos omistat vain parhaita yhtiöitä. Tästä syystä Warren Buffett on aikoinaan todennut: ”Ostan mieluummin loistavia yrityksiä keskinkertaisella hinnalla kuin keskinkertaisia yrityksiä loistavalla (edullisella) hinnalla.”

Ehkä alkuun on kuitenkin syytä määritellä loistava yhtiö. Tällaisella loistavalla yhtiöllä (puhun itse myös laatuyhtiöistä) on kestävä kyky generoida tuottoa, joka ylittää merkittävästi yhtiön pääoman kustannuksen. Tuoton pysyvyys on erittäin oleellista, sillä monet yhtiöt kykenevät huimiin tuottoihin väliaikaisesti, esimerkiksi poikkeuksellisen kovan talouden nousukauden aikana, mutta tuottavat pitkällä aikavälillä vain pääoman kustannuksen verran. Voitaisiinkin sanoa, että kaikki loistavat yritykset tuottavat yli pääoman kustannuksen, mutta kaikki yli pääoman kustannuksen tuottavat yhtiöt eivät suinkaan ole loistavia.

Avaintekijä, mikä erottaa laatuyhtiöt muista yrityksistä, on nimeltään kilpailuetu. Se mahdollistaa toimialan keskimääräisiä tuottoja ylittävät tuotot. Jos yhtiöllä ei kilpailuetua ole, kilpailu painaa tuotot pitkällä aikavälillä pääoman kustannuksen tasolle.

Kun puhutaan arvosijoittamisesta, voidaan se Buffettin yllä mainittuun lainaukseen viitaten jakaa karkeasti kahteen erilaiseen strategiaan: 1) keskinkertaisten yhtiöiden ostaminen loistavalla hinnalla tai 2) loistavien yhtiöiden ostaminen keskinkertaisella hinnalla.

Tarkastellaan seuraavaksi tämän kirjoituksen pääkysymystä –milloin osakkeen hinnan ja arvon välinen ero kuroutuu umpeen tai kuroutuuko se ylipäätään koskaan- näiden kahden arvosijoitusstrategian tapauksessa.


Keskinkertainen yhtiö loistavalla hinnalla

Lähdetäänpä liikkeelle rahoitusteorian perusteista. Keskinkertaisen yhtiön arvo on täsmälleen yhtä suuri kuin yhtiön oman pääoman tasearvo. Tällainen yhtiö kykenee tekemään vuosittain pitkällä aikavälillä tulosta, joka on suuruudeltaan täsmälleen oman pääoman tasearvon ja oman pääoman kustannuksen tulo. Luonnollisestikin käytäntö usein eroaa teoriasta, mutta kokemukseni mukaan yllä kuvattu pitää suhteellisen hyvin paikkansa myös todellisuudessa.

Oman pääoman tasearvo ja pääoman kustannus eivät ole tämän kirjoituksen pääaiheita, joten ei mennä niihin sen tarkemmin. Oletetaan vain, että olet löytänyt yhtiön, jonka oman pääoman tasearvo on 100 rahayksikköä ja samaan aikaan osakkeella käydään kauppaa pörssissä markkina-arvolla 90 rahayksikköä. Oletetaan vielä, että tuottovaatimuksesi on 12 % vuodessa. Sinulla näyttää olevan edessäsi arvosijoittajan unelma: voit ostaa euron yhdeksälläkymmenellä sentillä. Yhtiö maksaa 10 rahayksikön tuloksestaan ulos osinkoina 5 rahayksikköä ja investoi liiketoimintaansa toiset 5 rahayksikköä. Vuoden kuluttua oman pääoman tasearvo on näin ollen 105 rahayksikköä, tulos 10,5 rahayksikköä ja osinko 5,25 rahayksikköä. Tämä näyttää äkkiseltään loistavalta. Saat pörssistä alle tasearvolla 5 % vuodessa kasvavan yrityksen, josta on saatavissa 5 % osinkotuotto. Valitettavasti tarkempi tarkastelu osoittaa, ettei yhtiö ole luonut omistaja-arvoa lainkaan ja on tästä syystä surkea sijoituskohde.

Yllä olevat luvut nimittäin osoittavat, että yhtiön oman pääoman tuottoaste (ROE) on vain 10 % (10 / 100). Sijoittajan saamaa tuottoa parantaa se, että osaketta myydään alle tasearvon (PB = 0,9), mutta tämä ei ole riittävän edullinen hinta. Staattinen tulostuotto (ROE / PB) jää vain 11,1 prosenttiin eli alle sijoittajan tuottovaatimuksen. Tarkkaavaisimmat lukijat, jotka ymmärtävät, ettei staattinen tulostuotto huomioi kasvuelementtiä lainkaan, voisivat väittää sijoituksen olevan hyvä kasvupotentiaalista johtuen. Eikö muka 5 % vuotuinen kasvu nosta tuotto-odotusta? Laatuyhtiöiden kohdalla tämä on täysin oikea havainto (ts. staattinen tulostuotto aliarvioi todellisen vuosituoton), mutta ei keskinkertaisten ja heikkojen yhtiöiden kohdalla. Mistä tämä johtuu?

Nyt pääsemme omistaja-arvon luomisen ytimeen, puhumme taloudellisesta lisäarvosta (EVA). Yhtiön kasvu voi joko luoda tai tuhota omistaja-arvoa. Esimerkkiyrityksemme valitettavasti kuuluu kasvullaan omistaja-arvoa tuhoavien yritysten joukkoon, sillä sen omistajille luoma lisäarvo on negatiivinen [(10 % - 12 %) x 100 = -2]. Näin ollen yhtiön ei tulisi investoida kasvuun lainkaan, vaan jakaa koko tulos ulos osinkoina. Tällöin sijoittajan tuotto-odotus olisi nykyistä parempi. Kun huomioimme omistaja-arvoa tuhoavan kasvun, tulostuotoksi (ns. dynaaminen tulostuotto) saadaan vain 10,6 % [10/90 + (1-100/90) x 5 %]. Vasta kun yrityksen kasvuinvestointien tuottoaste ylittää oman pääoman kustannuksen eli sijoittajan tuottovaatimuksen, on investoinneilla positiivinen vaikutus omistaja-arvoon ja sijoittajan tuotto-odotukseen.

Koska keskimääräiset tai heikot yhtiöt eivät luo omistaja-arvoa, ei ole mitään syytä sille, että osakkeen hinta joskus kohoaisi tasearvoonsa tai sen yläpuolelle. Vaikka heikosta yhtiöstä joskus tulisi keskimääräinen, osakkeen pörssikurssi kohoaa maksimissaan tasearvoon. Poikkeuksena ovat erilaisten katalyyttien aiheuttamat kurssinousut. Tällaisia katalyyttejä voivat olla yrityskaupat, poikkeuksellisen suuri osinko, omien osakkeiden aggressiivinen takaisinosto, muutamia mainitakseni. Tällaisten tilanteiden varaan sijoittajan ei kuitenkaan kannata laskea mitään.
Mutta entäpä tämän jälkeen? Kun osakkeen pörssihinta on vihdoin saavuttanut ”oikean” arvonsa, on tuottopotentiaali kadonnut. Yhtiöllä, joka ei kykene luomaan lisäarvoa omistajalleen, ei ole edellytyksiä nousta pörssissä pitkällä aikavälillä.


Loistava yhtiö keskinkertaisella hinnalla

Elämä on huomattavasti mukavampaa, kun omistat loistavia yhtiöitä. Keskinkertaisista yhtiöistä poiketen tällaiset yhtiöt kykenevät tekemään pääomalleen tuottoa, joka ylittää pääoman kustannuksen. Tällaisen yhtiön omistajana sinun ei tarvitse odottaa pörssihinnan ja osakkeen ”oikean” arvon (intrinsic value) välisen eron umpeen kuroutumista. Riittää, että ostat osakkeen, kun saat sen pörssistä oikean arvon mukaisella hinnalla, ja annat ajan kulua.
Laatuyhtiön osakkeen oikea arvo nimittäin kohoaa koko ajan. Tällaisissa tilanteissa sinun ei itse asiassa tarvitse välittää lainkaan siitä, milloin alussa mainittu ”lopulta” koittaa. Vaikka aliarvostus säilyisi ikuisesti ennallaan, osakkeen kurssi kohoaa.

Valitettavasti juuri tästä syystä loistavia yhtiöitä ei normaalisti myydä pörssissä kovin edullisesti. Mutta poikkeusoloissa, kuten nyt Euroopan valtioiden painiessa velkaongelmiensa kanssa, sijoittajalle saattaa avautua erinomaisia ostopaikkoja loistavissa yhtiöissä. Näinä aikoina kannattaa olla hereillä ja poimia salkkuunsa parhaista parhaat. Sen jälkeen ei tarvitse muuta kuin antaa ajan kulua.

Kuva 1. Laatuyhtiön ja keskinkertaisen yhtiön ero sijoituskohteena arvonnousun näkökulmasta.


____________



Blogimerkinnän kommentit:



TT kirjoitti 10.06.2012 - 17:43

Itselleni näistä loistavista yhtiöistä tulee mieleen heti Kone ja Nokian Renkaat, jotka eivät ole kumpikaan ostohinnoissa. Näiden lisäksi on muutamia yrityksiä joihin voi sijoittaa, mutta yhtä laadukkaita ne eivät ole kuin nuo kaksi loistoyritystä. Näistä tulee mieleen Fortum jolla on selkeä kilpailuetu pohjoismaissa. Muutamia muitakin varmasti löytyy kotipörssistämme, mutta sen tarkemmin en niitä rupea listaamaan.


Arvosijoittaja kirjoitti 11.06.2012 - 11:21

Kiitos hyvästä jutusta!

Keskinkertaisia yhtiöitä ei kannata ostaa kymmenen prosentin alennuksella ja pitää ajan tappiin. Noilla lähtökohdilla strategia hävinnee katastrofaalisesti indeksille. Konservatiivisiin oletuksiin perustuvan alennuksen täytyy olla vähintään 40%, mielellään 50-60% ja pitoaika muutamia vuosia. Kauempaa keskinkertaista yhtiötä ei kannata pitää juuri artikkelissa mainitsemistasi syistä. Noilla koordinaateilla keskinkertaiset yhtiöt pärjäävät huomattavasti paremmin kuin esittämässäsi kaaviossa siitäkin huolimatta, että sijoittaja joutuu maksamaan voitoista veroa parin vuoden välein.

Hyvien yhtiöiden tunnistaminen on hankalaa. Talousteorian mukaan kilpailuetu pääsääntöisesti rapautuu kilpailun vuoksi, mikä muuttaa hyvän yhtiön keskinkertaiseksi. Tuo muutos keskinkertaiseksi yhtiöksi laskee tyypillisesti arvoa rajusti. Muutamat harvat yhtiöt säilyttävät kilpailuetunsa vuodesta toiseen ja ovat oikeasti niitä hyviä yhtiöitä, joihin rahat pitäisi laittaa. Noiden hyvien yhtiöiden tunnistaminen vaatii kilpailuedun arvioimista 10+ vuotta eteenpäin, mikä ei ole helppoa.

Molemmissa alueissa on omat haasteensa. Mielestäni kumpikaan strategia ei ole selkeästi toista tuottavampi. Ennemminkin strategian valinta riippuu sijoittajan omasta tilanteesta, kyvyistä ja resursseista. Esimerkiksi Buffett ei enää nykyään pysty osallistumaan parhaimpaan osaan ”halvoista keskinkertaisista yhtiöistä”, koska small ja microcap –yhtiöt ovat liian pieniä suupaloja Berkshiren pääomilla.


laakari kirjoitti 11.06.2012 - 18:50

Hieno kirjoitus! Antoi itselleni paljon ajateltavaa


Pekka kirjoitti 13.06.2012 - 19:34

Artikkelissa on aika pahasti sotkettu sijoittajan tuotto ja yrityksen tuotto. Jos on kaksi yritystä joille sijoittajan tuottovaatimus on sama, on niiden odotettu tuotto myöskin sama riippumatta onko yritys "laadukas" vai "keskinkertainen".

Yksinkertaistettuna:

Laadukas yhtiö:
Book value: 100
Voitto joka maksetaan osinkona: 20
Tuottovaatimus: 10 %
Kasvu: 0
Yrityksen arvo t0=20/0.10=200
Yrityksen arvo t1=20/0.10=200
P/B=2
Omistajan tuotto t1=(myyntivoitto+osinko)/sijoitus=(0+20)/200=0.10=10%
Yrityksen tuotto t1=voitto/book value=20/100=0.2=20 %


Keskinkertainen yhtiö:
Book value: 100
Voitto joka maksetaan osinkona: 5
Tuottovaatimus: 10 %
Kasvu: 0
Yrityksen arvo t0=5/0.10=50
Yrityksen arvo t1=5/0.10=50
P/B=0.5
Omistajan tuotto t1=(myyntivoitto+osinko)/sijoitus=(0+5)/50=0.10=10%
Yrityksen tuotto t1=voitto/book value=5/100=0.05=5 %

Laadukkaiden yhtiöiden ostaminen ei ole mikään oikotie onneen. Ainoa tapa millä voi saada parempaa tuottoa on ottaa enemmän riskiä (nostaa tuottovaatimusta) tai etsiä väärin hinnoiteltuja yhtiöitä - riippumatta siitä onko yhtiö "laadukas" vai "keskinkertainen".

Jos yritys "tuhoaa omistaja-arvoa", siitä vain maksetaan vähemmän, jotta sijoittaja saa haluamansa tuoton. Jos yritys tuottaa ylimääräistä ("omistaja-arvoa") markkinat nostavat hinnan niin ylös, ettei extratuotto kolise koskaan sijoittajan kaskaan. Ei ole merkitystä nouseeko osakkeen hinta koskaan tasearvoonsa vai ei. Kymmenen prosentin muutos on sama riippumatta treidaako osake preemiolla vai ilman.

Riskin ja tuoton suhde - ei laadun ja tuoton.


kepuli kirjoitti 14.06.2012 - 15:52

Kiitos blogistasi RW$. Näitä on ilo lukea.

Kaipaisin hieman täsmennystä taloudellisen lisäarvon kappaleeseen. Mielestäni ymmärrän ajatuskulun, että tuottovaatimuksen ollessa 12 % ei 10 %:a omalle pääomalle tuottava yritys ole kannattava sijoitus. Vaan entäpä huomioiden mahdollisesti muuttunut sijoitusympäristö, jossa aikaisemman kaltaiset tuotot eivät enää toteutuisikaan, ja minä sijoittajana päättäisin laskea tuottovaatimustani 10,5 %:iin. Muuttuisiko tällöin 10,6 %:n dynaamista tulostuottoa takova yritys loistavaksi? Onko sijoittajan tuottovaatimus siis vain henkilökohtainen, subjektiivinen näkemys?


Random Walker kirjoitti 15.06.2012 - 16:04

TT:lle:

Kiitos kommenteista! Olen täsmälleen samaa mieltä Koneesta ja Nokian Renkaista. Molemmat ovat Helsingin pörssin TOP5-yhtiöitä. Kone ei mielestäni ole ollut oman sijoittajaurani aikana koskaan ostohinnoissa. Nokian Renkaat olisi ollut finanssikriisin pohjilla vuonna 2009, mutta tuolloin en vielä ollut tutustunut yhtiöön lainkaan ja mahdollisuus meni siksi sivu suun. Fortum kuuluu omassa luokittelussani myös laatuyhtiöihin, joskin valtio omistajana heikentää yhtiön houkuttelevuutta sijoituskohteena. Viime viikkojen kurssilaskussa olen täydentänyt Fortum-positiotani jo pariin otteeseen.


Arvosijoittajalle:

Kiitos kommenteista! Nimenomaan kilpailuedun tunnistamisessa piilee jutun juoni, mutta kuten toteat, tämä on haasteellista. Eikä kysymys ole pelkästään nykyisestä kilpailuedusta, vaan kestävästä kilpailuedusta. Se kuuluisa kristallipallo auttaisi tässäkin asiassa.


Laakarille:

Kiitos kehuista!


Pekalle:

Kiitos kommentista! Olet lukenut läksysi hyvin ja olen samaa mieltä kanssasi, sillä kirjoittamasi on täyttä totta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että itse kirjoittaisin palturia. Tarkastelen asiaa vain toisesta näkökulmasta, joten olemme molemmat oikeassa. En nähtävästi ole osannut ilmaista asiaa riittävän selkeästi, joten blogi –kirjoituksen tarkentaminen lienee paikallaan. Pahoittelut heti alkuun, että alla oleva on pikemminkin ajatustenjuoksua kuin jäsenneltyä tekstiä, mutta toivottavasti ydinviestini tulee esille.

Ensinnäkään en väitä missään vaiheessa, että kahden yrityksen odotettu tuotto sijoittajalle olisi erilainen, jos sijoittajan tuottovaatimus on näille yrityksille sama. Tuottovaatimushan nimenomaan on odotettu tuotto jo määritelmällisestikin. Kuvaamasi ”yrityksen tuotto” eli oman pääoman tuottoaste (ROE) sitä vastoin ei riipu millään tavalla sijoittajan tuottovaatimuksesta, kuten laskelmassasi tuot esille.

Odotetun tuoton (tuottovaatimuksen) yhteys toimii kuitenkin toiseen suuntaan eli sijoittajan odotettu tuotto riippuu ROE:sta (ja osakkeesta maksetusta hinnasta). Kun odotettu tuotto (tuottovaatimus) pidetään vakiona, laadukkaampi yhtiö (eli yhtiö, jonka ROE on suurempi) kykenee tuottamaan sijoittajalle enemmän taloudellista lisäarvoa (EVA) eli tuottovaatimuksen ylittävää voittoa. Täydellisessä maailmassa (tehokkailla markkinoilla) tällaiset yritykset hinnoitellaan keskimääräisiä ja heikkoja yhtiöitä korkeammalle (eli P/B suurempi), jonka seurauksena yhtiöt eivät tarjoa sijoittajalle ”ilmaista lounasta”. Mutta kuten me kaikki tiedämme, markkinat ampuvat paikoitellen pahasti yli- tai ali, joten täydellistä maailmaa ei ole olemassakaan. Kuplat ja kriisit seuraavat toisiaan ja kurssit käyttäytyvät sen mukaisesti.

Ja nyt pääsemme asian ytimeen. Olemme molemmat oikeassa, mutta näkökulmamme on erilainen. Sinä perustelet kurssilaskun tuottovaatimuksen nousulla, mikä on teoreettisesti täysin oikea lähestymistapa. Eli esimerkiksi makrotaloudellisen ympäristön heikentyessä riskit kasvavat ja sijoittajat vaativat enemmän tuottoa, jolloin kurssit putoavat. Kyse ei siis välttämättä ole osakkeiden aliarvostuksesta, vaan riskiin suhteutettuna täysin oikeasta hintatasosta. Sinun filosofiassasi tuottovaatimus on muuttuja ja tulosennuste ikään kuin annettu vakio. Minun filosofiassani tuottovaatimus on vakio ja tulosennuste muuttuja. Koska laatuyhtiöiden tulosennuste (kyky tuottaa taloudellista lisäarvoa omistajille) on keskimääräisiä ja heikkoja yhtiöitä parempi, suosin niitä. Tämä siis pätee ainoastaan ajattelutavassa, jossa tuottovaatimus on vakio. Minusta tämä on parempi lähestymistapa, sillä tuottovaatimuksenhan sinä ja minä voimme päättää aivan itse. Yrityksen tulevia voittoja me sitä vastoin emme voi päättää.

Itse näen myös riskikäsitteen eri tavalla kuin sinä. Minusta riskit ovat kurssiromahduksen jälkeen pienemmät kuin kuplan huipulla, kun puhutaan koko markkinoiden romahduksesta tai nimenomaan laatuyhtiön romahduksesta. Heikon yhtiön kohdalla ei ole mitään takeita siitä, että kurssi joskus nousee romahdusta edeltäneelle tasolle, kuten kirjoituksessani kuvaan. Kun laatuyhtiön kurssi on makrotaloudellisten syiden perusteella romahtanut, riskit ovat todellisuudessa pienentyneet, sillä minulle riski kuvaa tappion mahdollisuutta, ei kurssiheiluntaa tai makroympäristön epävarmuutta. Vaadin kaikilta sijoituskohteiltani vähintään 12 % vuosituoton riippumatta siitä millainen makrotaloudellinen ympäristö kulloinkin sattuu olemaan. Tuotto-odotukset tietysti ovat parhaita heikossa talousympäristössä, joten ajoitan ostoni näihin kausiin.

Kuvitellaan tilanne äärimmäisestä talouskriisistä, jossa kaikista osakkeista on saatavissa täsmälleen 12 % vuotuinen tuotto. Mitkä yhtiöt silloin valitset salkkuusi? Vastaus on ilmeinen: tietysti kaikkein laadukkaimmat yhtiöt. Kun tuottovaatimus pidetään vakiona, kannattaa salkkuun valita parhaat tämän tuoton antavat yhtiöt. Kuten huomaat, kyse on nimenomaan siitä, että luotan näiden yhtiöiden tuottavan keskimääräisiä tai heikkoja yhtiöitä varmemmin haluamani tuoton. Sinä puhut riskistä ja minä laadusta. Kyse on saman kolikon eri puolista.

Otetaan vielä toinen esimerkki. Kuvitellaan tilanne, jossa sijoittajat ovat saaneet kuulla, että maailmanloppu on tulossa seuraavana päivänä. Kaikki haluavat myydä osakkeensa ja jokainen osake laskee pörssissä yhteen senttiin. Jos pidät maailman lopun uutista hölynpölynä, mitkä yhtiöt valitset salkkuusi. Tietysti ne yhtiö, joiden odotettu tuotto on paras. Koska hinta on kaikilla osakkeilla yksi sentti, laadukkaimmat yhtiöt (jotka tuottavat eniten taloudellista lisäarvoa) antavat parhaan tuoton. Todellisuudessa kaikki osakkeet eivät tietenkään laske tällaisiin hintoihin, mutta olen havainnut käytännön kokemuksen kautta, että pörssiromahduksissa monet laatuosakkeet laskevat laatuunsa nähden usein enemmän kuin heikommat yhtiöt (tosin osa laatuyhtiöstä ei välttämättä laske lainkaan). Koska heikkojen yhtiöiden ROE on alhainen, niiden tulee laskea pitkälti alle kirja-arvon, jotta ne täyttäisivät tuottovaatimukseni. Käytännössä näin ei juuri käy. Laatuyhtiöistä voi maksaa suhteellisesti enemmän (esim. P/B:llä mitattuna), sillä niiden ROE on parempi.

Summa summarum: Teoria ja käytäntö ovat kaksi eri maailmaa, vaikkakin rahoitusteoria on yksi käytännönläheisimpiä teorioita, jonka tiedän. Teoriassa voit laske osakkeille tietyllä ennusteella tarkan tuottovaatimuksen. Käytännössä et voi tietää tarkasti minkä tuoton mikäkin osake tulee sinulle todellisuudessa antamaan. Koska maailma on epävarma, kannattaa ostaa laatuyhtiöitä, sillä niiden kohdalla saat heikkoja yhtiöitä todennäköisemmin haluamasi tuoton. Kyse on siis sinun ja rahoitusteorian termein siitä, että näiden yhtiöiden riski on pienempi eli näiden yhtiöiden tuottovaatimuksen tulisi olla myös pienempi. Koska minun ajattelutavassani tuottovaatimus on vakio, tällainen lähestymistapa ei toimi. Minä saan päättää itse tuottovaatimukseni, kun kyse on omista sijoituksistani. En siis osta rahoitusteorian ajattelutapaa, jonka mukaan tuottovaatimus määräytyy täysin riskin perusteella ja, että riski tarkoittaa kurssien heiluntaa.

Tässä olisi erittäin mielenkiintoinen tutkimusaihe kauppakorkeakoulujen tutkijoille ja mahdollisuus uudentyyppisten teorioiden kehittämiselle. Jos jotkut lukijoista toimitte akateemisessa maailmassa, ottakaahan koppia! Kuulisin mielelläni myös täällä muidenkin kommentteja tähän äärimmäisen mielenkiintoiseen aiheeseen.


Kepulille:

Kiitos kehuista ja hyvistä kysymyksistä! Kuten edellä olevassa vastauksessani tuon esille, tuottovaatimuksen käsitettä voidaan tarkastella kahdesta eri näkökulmasta. Rahoitusteorian mukaan tuottovaatimus määräytyy yrityksen riskisyyden perusteella. Yrityksen näkökulmasta sijoittajan tuottovaatimus on kustannus, jonka yritys pääomastaan maksaa. Teorian mukaan tuottovaatimus (pääoman kustannus) on sitä suurempi mitä riskisemmästä yrityksestä on kyse. Koko pääoman kustannus määritetään oman ja vieraan pääoman kustannusten painotettuna keskiarvona (WACC). Oman pääoman kustannus eli osakesijoittajan tuottovaatimus puolestaan voidaan määrittää ns. Capital Asset Pricing –mallin (CAPM) avulla. Tällöin tuottovaatimus määräytyy riskittömän koron, markkinoiden riskipreemion (markkinoiden yleistä riskitasoa kuvaava muuttuja) ja yhtiökohtaisen beta –kertoimen (osakkeen kurssiheilunnan perusteella yrityskohtaista riskitasoa kuvaava muuttuja) pohjalta.

Kuten aikaisemmin todettu, itse lähestyn tuottovaatimusta hieman eri näkökulmasta. En piittaa tuottovaatimuksen asettamishetkellä markkinoiden tai yrityksen riskistä, vaan olen asettanut kaikille sijoituskohteilleni tuottovaatimukseksi vähintään 12 %. Kun osakkeiden hinnat ovat laskeneet niin, että pörssissä on useita yhtiöitä, jotka tarjoavat tämän 12 % tuoton, sijoitan vain laadukkaisiin yhtiöihin, jolloin huomioin riskitekijän tässä yhteydessä. Yhtiö ei ole oman ajattelutapani mukaan laadukas, mikäli se on liian riskipitoinen (paljon velkaa, heikko johto yms.). Minulle riski ei tarkoita kurssiheiluntaa (koska en menetä yöuniani kurssien laskiessa), joten en voi mitata yrityskohtaista riskiä beta-kertoimella.

Määrititpä tuottovaatimuksesi teoreettisesti oikein riskin perusteella tai oman mielesi mukaan, kyse on loppujen lopuksi aina subjektiivisesta arviosta. Riskitkin ovat subjektiivisia, joten eri yhtiöille saadaan eri tuottovaatimuksia analyytikosta riippuen, vaikka käytettäisiin CAP -mallia. Jos olet rahoitusteorian nimeen vannova teoreetikko, ja taloudellinen ympäristö muuttuu paremmaksi, sinun tulee alentaa tuottovaatimustasi, jolloin aikaisemmin heikosta yhtiöstä voi tulla laatuyhtiö. Jos siis laatuyhtiö määritellään yhtiöksi, jolla on kyky tuottaa taloudellista lisäarvoa (EVA). Vastaavasti, vaikka unohtaisit teorian ja vain päättäisit tyytyä jatkossa pienempiin tuottoihin, alat löytää pörssistä entistä enemmän loistavia yhtiöitä.

R.W.


Random Walker kirjoitti 17.06.2012 - 18:17

Pekalle:

Kommentoisin vielä esimerkkilaskelmaasi. Se pitää teoreettisesti täysin paikkansa, mutta todellisuudessa suurin osa yhtiöistä kasvaa, jolloin kasvutekijä tulee huomioida tuottovaatimusta määritettäessä. Laadukkaammat yhtiöt kasvavat nopeammin, koska ne kykenevät tekemään sijoitetulle pääomalle parempaa tuottoa. Tällöin tuottovaatimus on myös suurempi.

Yllä oleva voidaan johtaa Gordonin mallista, jonka perusteella tuottovaatimus on osinkotuoton ja kasvutekijän summa (r = D/P + g). Kasvutekijä voidaan ilmaista oman pääoman tuottoasteen (ROE) ja payout ration (p) avulla seuraavasti: g = ROE x (1-p). Yhdistämällä kaavaat saadaan tuottovaatimukselle seuraava yhtälö: r = D/P + ROE x (1-p). Kuten huomataan tuottovaatimus on sitä parempi, mitä suurempi ROE on.

Käytetään esimerkkinä aikaisemmin kuvaamiasi yhtiöitä, mutta oletetaan kummankin yhtiön jakavan vain puolet tuloksestaan ulos osinkoina, jolloin saamme myös kasvutekijän mukaan. Kuten esimerkissäsi lasket, laatuyhtiö tuottaa omalle pääomalle 20 % (josta seuraa 10 % kasvu) ja keskinkertaisen yhtiö 5 % (josta seuraa 2,5 % kasvu).

Laadukas yhtiö:

Book value: 100
Voitto: 20
Payout ratio: 0,50
Osinko: 10 [20 x 0,50]
ROE: 20 %
Kasvu: 10 % [20 % x (1-0,5)]
Yrityksen arvo: 200
P/B:2
Omistajan tuotto (tuottovaatimus) = 10/200 + 10 % = 15 %
Yrityksen tuotto (ROE) = 20 / 100 = 20 %


Keskinkertainen yhtiö:

Book value: 100
Voitto: 5
Payout ratio: 0,50
Osinko: 2,5 [5 x 0,50]
ROE: 5 %
Kasvu: 2,5 % [5 % x (1-0,5)]
Yrityksen arvo: 50
P/B:0,5
Omistajan tuotto (tuottovaatimus) = 2,5/50 + 2,5 % = 7,5 %
Yrityksen tuotto (ROE) = 5 / 100 = 5 %

Kuten huomaat myös numeroiden valossa, olemme teoriassa molemmat oikeassa. Sinun väitteesi kuitenkin pätee ainoastaan silloin, kun yritys jakaa koko tuloksensa osinkoina, eikä kasva. Todellisuudessa yritys joka kykenee tekemään pääomalleen 20 % tuoton haluaa investoida kasvuun. Tai ellei näin ole, yritysjohto ei ole kovin osaava, enkä siksi pidä tällaista yhtiötä laatuyhtiönä.

Todellisuudessa (kun yritystä ei kielletä investoimasta) laatuyhtiö tuottaa sijoittajalle 15 %, kun taas keskinkertainen yhtiö vain 7,5 %

R.W.


Arvosijoittaja kirjoitti 18.06.2012 - 12:36

Kommenteistasi näkyy selvästi, että sijoitat nimenomaan hyviin yhtiöihin. Vertailusi osoittaa tosiasiassa, miten keskinkertaiset yhtiöt tuottaisivat, jos sijoittaisit niihin samalla strategialla kuin hyviin yhtiöihin.

Keskinkertaisiin yhtiöihin ei kannata sijoittaa ajasta ikuisuuteen -periaatteella, koska uudelleensijoitetun pääoman tuotto on heikko. Toimivassa strategiassa pitoajan täytyy olla rajattu ja tuottovaatimuksen hyviä yhtiöitä korkeampi - tiuhempaan myyntiin perustuva strategia aiheuttaa kuluja, jotka pitää kompensoida.

Vakiokasvuun perustuva Gordonin mallikaan ei sekään ole kovin hyvä mittari keskinkertaisten yhtiöiden arvolle.


Pekka kirjoitti 25.07.2012 - 00:02

RW: Kiitos laajasta vastauksesta. Selvästi olet asian ymmärtänyt. Kuten itsekin sanoit, tarkastelin asiaa hieman eri näkökulmasta ja alkuperäinen teksti ei ollut aivan yhtä täsmällinen kuin tarkennettu vastineesi.

Mutta tämä nyt on turhaa teoreettista höpinaa - itsekkin preferoin laadukkaita yhtiöitä keskinkertaisiin verrattuna (ceteris paribus).

Olisi mukava kuulla ajatuksiasi tuosta kiinteästä tuottovaatimuksestasi (12%). Eikö tuossa käy siten, että matalan korkotason aikana päädyt aina korkean riskin sijoituskohteisiin, jotta saat tuottovaatimuksesi täytettyä. Toisaalta korkeammalla korkotasolla päädyt matalariskisiin sijoituskohteisiin. Toisin sanoen salkkusi riskitaso vaihtelee korkotason mukana. Tavanomaisestihan tämä on ajateltu toisin päin eli ensin päätät riskitasosi ja etsit sitten kyseiseltä riskitasolta parhaan tuoton tarjoavat sijoituskohteet?


Pekka kirjoitti 25.07.2012 - 00:56

Tuossa viimeisessä laskelmassasi on jotain vikaa, jos sen tarkoitus on osoittaa että "laadukas" yritys voi teoriassa tuottaa prosenttituottoina (hintamuutos ja osinko huomioituna) enemmän omistajilleen kuin "keskinkertainen" yritys, mikäli kassavirtojen diskonttauskorkona käytetään samaa lukemaa molemmille yhtiöille. Se on laskennallinen mahdottomuus. Minun esimerkeistä payoutratiot ja ROET puuttuvat, koska saman asian osoittaminen ("laatuyhtiöiden osto olisi tae korkeammista tuotoista osakkeenomistajille") menee monimutkaisemmaksi.

Osakkeiden osto-ohjelmat käynnistetty

03.06.2012 - 23:30


Puolisen vuotta takaperin kirjoitin viimeksi osakkeiden osto-ohjelmieni tilanteesta. Onnistuin hankkimaan Konecranesia, Sampoa, Fortumia ja Talvivaaraa alle asettamani tavoitehinnan, mutta en saanut nauttia alennusmyynneistä kovin kauaa. Tämän vuoden alussa alkaneen kurssinousun myötä jouduin keskeyttämään kaikki osto-ohjelmani, sillä tuotto-odotukset alkoivat painua kauas tavoitteistani.
Puolen vuoden odottelun jälkeen sijoitusympäristö alkaa vihdoin näyttää taas mielenkiintoiselta. Viime viikkojen aikana kasvaneet pelot Euroopan valtioiden kaatumisesta ovat pudottaneet useat osakkeet erittäin houkuttelevalle arvostustasolle. Olenkin viime päivät pyöritellyt exceleitä ja päivittänyt kiinnostavien yhtiöiden tavoitehinnat ja osto-ohjelmat vastaamaan tämän hetken informaatiota. Fortumin ja Talvivaaran puoli vuotta sitten kesken jääneet ohjelmat on jo käynnistetty uudelleen ja luultavasti ensi viikolla pääsen aloittamaan uusien salkkuyhtiöiden ostot, mikäli pörssi jatkaa mollivoittoista menoaan. Tässä lyhyt katsaus osto-ohjelmiin.

__________


Fortum

Jatkoin keskeytyneitä ostoja 22.5. kurssin painuttua alle 15,5 euron, jonka olin asettanut osakkeen tavoitehinnaksi. Lopulta sain noin 1200 euron suuruisen erän kappalehinnalla 15,38 EUR. Edellisen oston olin tehnyt 22.11.2011 hinnalla 16,0 EUR.

Ostot jatkuvat huomenna maanantaina, sillä kurssi putosi perjantain päätteeksi alle seuraavan tavoitetason (14,5 EUR). Ennusteeni mukaan Fortumin EPS on tänä vuonna 1,54 EUR, jolloin staattiseksi tulostuotoksi tulee peräti 10,6 %. Osakekohtainen osinko tulee pysyttelemään viime vuosien tapaan eurossa, jolloin osinkotuottokin on lähes 7 %.

En löydä Fortumin kurssilaskulle juurikaan fundamentaalisia syitä. Yleisen taloustilanteen heikkeneminen tietysti nostaa riskipreemiota, mutta Fortumin kaltaisen äärimmäisen defensiivisen yhtiön kohdalla riskit liiketoiminnan sukeltamisesta ovat olemattomat. Sähkön hintakehitys lienee ainoa todellinen syy, jolla kurssikehitystä voisi perustella. Pitää kuitenkin muistaa, että Fortum on suojannut suurimman osan toimituksista, joten vaikutukset tämän vuoden tulokseen ovat äkkiseltään luultua pienemmät. Arvioni mukaan pidemmällä aikavälillä sähkön tukkuhinta tulee olemaan alle viime vuosien tason (2009-2011 vajaa 50 EUR/MWh), mutta tätä kompensoi lisääntyvä kapasiteetti Venäjällä. En siis näe kovinkaan suurta riskiä tuloksen tai osingon putoamiselle.


Talvivaara

Tankkasin 22.5. lisää myös Talvivaaraa noin 600 euron erän hinnalla 1,888 EUR/kpl. Ensimmäisen oston olin tehnyt 25.10.2011. Yhtiön riskipitoisuudesta johtuen olen laatinut useamman tulevaisuuden skenaarion. "Ultapessimistisessä" skenaariossa, jossa olen asettanut nikkelin myyntihinnan 12 000 USD/tonni tasolle (markkinahinta 15 000 USD/tonni) vuodesta 2013 lähtien (hinnannousu 3 % vuodessä tästä eteenpäin), tuotantovolyymin pysyvästi 30 000 tonniin ja tuotantokustannukset 2,9 USD/lb tasolle (pessimistinen ennuste, sillä maailman kaivosten keskikustannus on 3,1 EUR/lb ja Talvivaara kuuluu kustannustehokkaimpaan neljännekseen), saan osakkeen tavoitehinnaksi (12 % tuottovaatimuksella) noin 2 EUR.

Kaiken mennessä nappiin Talvivaarassa on ainesta "tenbaggeriksi". Pelkästään 50 000 tonnin vuosituotantoon pääseminen nostattaa osakekurssia selvästi lähivuosina. Jatkuvista huonoista uutisista kärsivän yhtiön fundamentit ovat kunnossa, mutta ne ovat jääneet ongelmilla revittelevien uutislööppien varjoon. Ultapessimistisessä skenaariossa 2013 EPS-ennusteeni on 0,21 EUR, mikä tarkoittaa nykyiselle 1,6 EUR kurssille yli 13 % tulostuottoa. Toisin sanoen Talvivaarassa yhdistyvät potentiaalinen kurssiraketti ja fundamentaalisesti järkevä sijoitus. Vaikka kurssi ei koskaan nousisi, vahva kassavirta ja tulevat osingot pitävät ainakin minut tyytyväisenä.


Oriola KD

Oriola KD on hyvä esimerkki osakkeesta, jonka kohdalla niin sanotusti jäädyin kurssin pudotessa selvästi alle asettamani tavoitehinnan. Olin pitänyt yhtiötä hyvänä (vahva markkina-aema, tulevaisuuden toimiala) pitkään, mutta hinta oli ollut aivan liian kova. Venäjän ja Ruotsin ongelmien alkaessa kurssi sitten syöksyi ja pysytteli pitkään alle 1,8 euron (määrittämäni intrinsic value). Tämän vuoden aikana Oriolan kurssi kuitenkin nousi muun markkinan mukana jonkin verran, jolloin jäin auttamatta junasta. Odottavan aika on pitkä, mutta juna on taas palannut takaisin osakkeen päädyttyä perjantaina 1,76 euroon.

Oriola KD:n arvonmäärityksessä yhtiötä kannattaa tarkastella osissa, sillä sen liiketoiminnat ovat hyvin erilaisissa tilanteissa ja kannattavuudeltaan siksi toisistaan poikkeavia. Suomessa (liikevaihto noin 400 mEUR) bisnes rullaa erinomaisesti EBIT-marginaalin ollessa pääsääntöisesti noin 5 % luokkaa vuodesta toiseen. Tämä kuvaa hyvin yhtiön suhdanneriippumattomuutta markkinoilla, joissa jalansija on luotu vahvaksi. Ruotsissa ja Baltiassa (liikevaihto noin 1 000 mEUR) tulos on positiivinen, mutta ei missään nimessä tyydyttävä (EBIT 1 %). Tämä johtuu markkinan erittäin kovasta kilpailusta. Venäjä (liikevaihto noin 700 mEUR) on toistaiseksi ollut tappiollisena bisneksenä yhtiön murheenkryyni.

Millaisella skenaariolla 1,8 EUR kurssi on perusteltu? Tämä vaatii Venäjän liiketoiminnan kuntoonsaamisen (viime vuoden 46 mEUR tappion kääntäminen vähintään 10 mEUR voitolliseksi) ja Ruotsin liikevoiton nostamisen edes siedettävälle 1,5 % tasolle (noin 5 mEUR nykyistä parempi EBIT). Suomen toiminnan säilysessä nykyisellään, sijoittaja voi odottaa saavansa tällaisessa skenaariossa 12 % vuotuisen tuoton. Odotan itse Oriolalta edellä kuvatun kaltaista kaikien sektoreiden osalta normalisoitunutta liiketoimintaa viimeistään vuonna 2013, jolloin EPS olisi ennusteeni mukaan 0,17 EUR. Tällöin staattinen tulostuotto olisi lähes 10 % (1,76 EUR osakekurssilla).


Konecranes

Edellisen laskumarkkinan aikana läpiviemäni Konecranesin osto-ohjelma on malliesimerkki lähes täydellisesti toteutetusta suunnitelmasta. Aloitin ostot 26.9.2011 hinnalla 15,5 EUR, jatkoin 21.11. hinnalla 14,5 EUR ja päätin ostot 22.11. hinnalla 13,5 EUR. Kurssilasku ei valitettavasti jatkunut seuraavaan tavoitehintaani, joten ohjelma keskeytyi.

Yhtiö onnistui ostamaan laskumarkkinassa omia osakkeitaan erittäin hyvällä hinnalla. Tämä on yksi syy mikä on johtanut osakkeen intrinsic valuen kohoamiseen. Tulen aloittamaan Konecranesin ostot uudelleen 17-18 EUR kurssitasolta. Odotan yhtiöltä 1,6 EUR osakekohtaista tulosta (2012e), mikä tarkoittaa lähes 9 % tulostuottoa intrinsic valuella 18,0 EUR. Lukema on kova, kun huomioidaan yhtiön kasvupotentiaali.


Nokian Renkaat

Pidän Nokian Renkaita Helsingin pörssin parhaana yhtiönä, mutta en ole koskaan omistanut sen osakkeita. Yleensä osake on ollut järjettömän kallis, mutta poikkeuksiakin on toki nähty. Vuonna 2009 finanssikriisissä osaketta sai jopa alle kympillä (yhtiö ei tosin ollut vielä silloin niin hyvässä kunnossa kuin nyt) ja puolisen vuotta sittenkin alle kahdella kympillä. Osto-ohjelmani aloittava hinta oli 19 EUR, joten jäin rannalle.

Päivitetty arvonmääritys asettaa tavoitehinnan 22-23 EUR haarukkaan. Nykyisestä 28,6 EUR kurssista on siis vielä matkaa osto-ohjelman aloittamiseen. En ole aikaisemmin juuri esittänyt arvioitani yhtiöstä, joten muutaman sana on tässä kohtaa paikallaan. Pitkän aikavälin ennusteeni perustuvat 6 % kasvuun (lähitulevaisuudessa kasvulukemat ovat kaksinumeroisia), vajaan 20 % EBIT-tasoon (lähitulevaisuudessa 20-30 %) ja 16 % oman pääoman tuottoon (lähitulevaisuudessa päälle 20 %). Tälle vuodelle odotan 2,78 EUR osakekohtaista tulosta. Nykykurssilla tulostuotto lähentelee jo kymmentä prosenttia, mutta en pidä nykyistä kannattavuustasoa mitenkään kestävänä.

_________


Edellisten, pidemmän ajan seurannassa olleiden, yhtiöiden lisäksi olen alkanut tutustua kahteen itselleni vieraampaan yritykseen, joiden uskon sopivan salkkuuni. Yhtiöt ovat Exel Composites ja Lassila & Tikanoja. Exelissä minua kiehtoo vahva markkina-asema (globaali markkinajohtaja) ja erittäin kova pääoman tuottoaste. L&T puolestaan toimii defensiivisellä alalla, jolla on vakuuttavat tulevaisuuden näkymät. Lisäksi L&T on saavuttanut mittakaavaeduillaan aseman, jota muiden on vaikea horjuttaa. Tulen kirjoittamaan yhtiöistä enemmän tulevaisuudessa. Mainittakoon kuitenkin tässä yhteydessä, että Exel muuttuu myös sijoituskohteena mielenkiintoiseksi hinnan alittaessa 6,5 EUR (nyt 6,8 EUR) ja L&T puolestaan 8 EUR (nyt 9,0 EUR) alittavalla pörssinoteerauksella.

Lopuksi ennen kuin joku ihmettelee mihin Sampo ja Vestas ovat kadonneet, mainitaan vielä, etten ole päivittänyt analyysejä yhtiöistä aivan viime aikoina. Sampo on edelleen huippuluokkaa ja tulen jatkamaan ostoja sopivalla hinnalla. Mitään dramaattista yhtiössä ei ole tapahtunut, joten näillä kurssitasoilla (18,2 EUR) ollaan varmasti hyvin lähellä tavoitehintaa. Vestas on ollut sijoituksena pettymys, vaikkakaan en ole odottanut lyhyellä aikavälillä mitään erityistä. Luotan tuulivoimaan tulevaisuuden energiamuotona, joten nykyisellä polkuhinnalla Vestasta tuskin voi olla ostamatta. Vaikka hinta on edullinen, en näe mitään lyhyen aikavälin triggereitä kurssinousulle. Tästä syytä analysoin nykytilanteen rauhassa ja asetan uudet tavoitehintani sen mukaisesti.


________


Blogimerkinnän kommentit:


TT kirjoitti 04.06.2012 - 10:31

Mielenkiintoista luettavaa. Talvivaarasta ja Oriolasta ei oikeastaan ole mitään sanottavaa johtuen siitä etten ole niitä seurannut. Fortumia olen ostanut toukokuussa, Konecranes on aina seurattavien listalla ja Nokian Renkaita pidän Koneen ohella parhaana kotipörssimme yhtiönä. Itse pitäisin sitä alle kahdenkymmenenviiden Euron hinnalla hyvänä sijoituksena. Tänä vuonna tosin voi tulla yllätyksiä johtuen kapasiteetin kasvattamisesta Venäjällä seitsemääntoista miljoonaan (yksitoista miljoonaa). On mielenkiintoista nähdä miten Venäjän talous kehittyy öljyn hinnan laskiessa. Se taitaa olla suurin kysymysmerkki yritykselle lähiaikoina.


Surf kirjoitti 29.07.2012 - 19:29

Oletko vielä jatkanut Fortumin tankkausta? Hiljattain tehtiin vuoden (toistaiseksi) alimmat pohjat, 12,81 EUR. Muistaakseni tuo alkaa olemaan lähellä aiemmin mainitsemaasi velkavivun käyttöönottoa. Myös Talvivaara kyykkäsi syvällä, 1,53 Eurossa.


Random Walker kirjoitti 03.08.2012 - 12:36

Surfille:

Kiitos kysymyksistä! Olen jatkanut Fortumin osto-ohjelmaa suunnitelman mukaan. Viimeisin osto on tehty hinnalla 13,48 EUR. Tämä on mielestäni yhtiön ns. rock bottom -taso, joten teoriassa ottaisin velkavivun käyttöön, jos kurssi laskisi osto-ohjelman määrittämälle seuraavalle tasolle eli 12,50 euroon. Käytännössä minun ei kuitenkaan tarvinne turvautua velkaan, sillä käteiskassani on riittävän suuri. Tämä taas johtuu siitä, etten ole pystynyt aloittamaan uusia tai jatkamaan kovinkaan montaa käynnissä olevaa ohjelmaa. Kaikkien yhtiöiden kurssit eivät siis ole laskeneet vielä riittävästi. Talvivaaran seuraava ostotaso on 1,50 EUR. Lähellä on siis jo käyty.

R.W.

Muutos luo uusia mahdollisuuksia

26.04.2012 - 09:00


Entisenä kansantaloustieteilijänä ja nykyisenä historian harrastajana Björn Wahlroos kuvaa uunituoreessa teoksessaan "Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle" hyvin seikkaperäisesti valtioiden ja yritysten kehitystä ja kasvua aina merkantilismin aikakaudelta teollisen vallankumouksen kautta nykyiseen finanssikapitalismiin. Vielä 1600- ja 1700-luvulla muutos oli hyvin hidasta, mutta teknologisen kehityksen myötä talous sai toden teolla tuulta purjeisiin, eikä ole yllätys, että viimeiset sata vuotta Suomikin on saanut nauttia elintason räjähdysmäisestä kohoamisesta.

Kehitys tarjosi mahdollisuuden parempaan elämään. Tästä huolimatta kaikki eivät halunneet hypätä mukaan tähän kelkkaan. Markkinatalouden ottaessa ensiaskeliaan maanviljelijöiden kokoontuessa myymään ylijäämäsatoaan fyysisillä markkinapaikoilla vilkkaiden asuinalueiden keskustoissa epäilijät pitivät toimintaa enemmänkin keinotteluna ja turhuutena kuin järkevänä keinona varallisuuden kartuttamiseen. Epäilijät pelkäsivät kauppamiesten perässä vaanivia rosvoja ja muunlaisia huijareita ja tyytyivät tuottamaan pelloillaan vain sen verran kuin omaan tarpeeseen kului. Tällaiset perheet ja suvut jäivät rannalle seuraamaan muiden elintason paranemista.

Kuten historiakin opettaa, mikään ei ole varmaa, paitsi muutos. Satoja vuosia sitten muutos oli hyvin verkkaista, sillä teknologiat kehittyivät hitaammin ja ihmisten tietotaito oli vähäisempää mm. luku- ja kirjoitustaidon puuttumisen takia. Nykypäivänä erilaiset tekniikat, ihmisten osaaminen ja näiden kautta syntyneet innovaatiot ovat kiihdyttäneet muutoksen nopeutta räjähdysmäisesti. Nykyisllä kehittyvillä talouksilla (esim. Venäjä) on hyvät edellytykset nopeaan kasvuun ja länsimaiden kiinni ottamiseen perässähiihtäjän etua hyödyntämällä. Mutta mikäli yhteiskunta ei ota positiivisesti vastaan avautuvia mahdollisuuksia, jää se rannalle, kun muut seilaavat kohti parempaa tulevaisuutta.

Kansantaloudesta voi löytää selvän analogian jokaisen ihmisen henkilökohtaiseen talouteen. Erityisesti nykymaailmassa, kun kehitys on väistämätöntä, paikallaan pysyminen ei ole vaihtoehto. Jos pyrit pysymään paikallasi, totuus on, että kuljet taaksepäin. Eli jos teet aina vain samalla tavalla kuin ennen, taannut. Otetaanpa pari esimerkkiä: Jatkaessasi nuoruusvuosien jälkeen liikunnan harrastamista säännöllisen epäsäännöllisesti, sen sijaan, että tavoittelisit ahkeralla treenaamisella kunnon merkittävää kohoamista, alat ennemmin tai myöhemmin lihoa. Vanhemmiten aineenvaihdunta heikkenee, eikä kunto pysy yllä enää itsestään, kuten nuorena. Jatkaessasi yhteydenpitoa ystäviisi säännöllisen epäsäännöllisesti kuten aina ennenkin, sen sijaan, että pyrkisit kehittämään suhteitasi entistä paremmiksi, ystäväsi alkavat työ- ja parisuhdekiireiden lisääntyessä viettää aikaa niiden kanssa, jotka oikeasti ovat heistä kiinnostuneita. Jos jatkat kädestä suuhun elämistä ja raha-asioidesi hoitoa yhtä välinpitämättömästi kuin aina ennenkin, sen sijaan, että pyrkisit löytämään uusia vaihtoehtoja vaurastumiseen, et ainoastaan jää lähtötelineisiin, vaan siirryt vähitellen taaksepäin. Tästä pitää huolen jo pelkästään inflaatio, joka iskee hampaansa pahiten siihen rahaan, joka autuaan tietämättömästi on jäänyt paikalleen "turvalliselle" pankkitilille. Suhteessa niihin "maanviljelijöihin", jotka ovat rohkeasti lähteneet mukaan markkinapaikoille, "epäilijöiden" tilanne näyttää entistä lohduttomammalta.

Nykyajan kehitys on luonut uusia markkinapaikkoja aina osakemarkkinoista internetin ihmeelliseen maailmaan, eikä nykyajan "maanviljelijöiden" enää tarvitse matkustaa toreille ja turuille ylijäämäsatoaan kaupittelemaan. Rosvot ovat vaihtuneet muunlaisiin pelkoihin omien vaivalla hankittujen rahojen menettämisestä. Mutta edelleen pätee se tosiasia, että tarttumalla positiivisin mielin avautuviin mahdollisuuksiin, voi kuka tahansa hypätä mukaan vauraamman elämän kelkkaan.

Samaan aikaan kun kehitys avaa uusia ovia, se myös väistämättä sulkee niitä. Wahlroosin näkemys hyvinvointivaltion kuihtumisesta (slummiintumisesta) pelästyttää ja tuo samalla pintaan henkilökohtaisen vastuunottamisen tärkeyden. Valtioiden painiessa velkaongelmiensa kanssa kukaan ei välttämättä enää tulevaisuudessa huolehdi ja takaa edes riittävää elintasoa. Jokaisen on itse rakennettava elämänsä kestävälle taloudelliselle perustalle. Onneksi siihen on nykypäivänä huomattavan paljon enemmän mahdollisuuksia kuin ennen!

Sijoittamiseen ja yrittämiseen kannustaen,

Random Walker


________________



Blogimerkinnän kommentit:

TT kirjoitti 26.04.2012 - 14:10
Olen aika pitkälti samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että omavastuu tulee varmasti lisääntymään ja ajat ovat muuttuneet. Huomauttaisin kuitenkin ettei pelkkä omavastuu tule enää riittämään seuraavina vuosikymmeninä vaan on myös kannettava vastuu niistä läheisistä jotka eivät itsestään enää huolta pysty pitämään. Tämä sisältää eläköityneet vanhemmat sekä jokaisen jälkeläiset.

jerppa kirjoitti 03.06.2012 - 12:13
Olisi mukavaa jos ehtisit päivittää blogiasi useammin. :)

Esim. näkemyksiä Talvivaarasta ja Vestasista olisi mielenkiintoista nähdä.

Sijoitussuunnitelman laatimisprosessi

21.03.2012 - 09:00


Pari kuukautta sitten kirjoitin sijoitussalkun automatisoidusta tasapainottamisesta, mikä on yksi sijoitusprosessin tärkeimmistä vaiheista. Salkun tasapainotus on hyvä esimerkki toiminnasta, joka oikeasti parantaa sijoittajan tuottoa pitkällä aikavälillä. Kuten kirjoituksessa mainitsin, sijoittajan on syytä keskittyä vain aidosti tärkeisiin päätöksiin, joihin hän itse pystyy vaikuttamaan. Päivittäisten uutisten perässä juokseminen ja salkun veivaaminen näiden uutisten perusteella eivät ole tällaisia. Sitä vastoin esimerkiksi itselle sopivan sijoitusstrategian valinta, omaan riskinsietokykyyn sopivan allokaation miettiminen ja sijoituskohteiden hajauttaminen useisiin hyviin yrityksiin ovat tällaisia merkityksellisiä päätöksiä. Tämän kerran kirjoituksessa sukelletaan näiden muiden merkittävien toimenpiteiden pariin. Kyse on siis sijoitussuunnitelman laatimisesta, jonka tärkeyttä olen painottanut useissa kirjoituksissani. Monille sijoitussuunnitelma voi olla hieman "hähmäinen" käsite ja juuri konkretian puuttumisen takia se jää monilta tekemättä. Tästä syystä pyrin nyt kuvaamaan sijoitussuunnitelman laatimisprosessin hyvin käytännönläheisesti. Toivottavasti viimeistään tämän luettuasi laadit itsellesi suunnitelman, joka toimii punaisena lankana läpi koko sijoitusmatkasi.

----------------------

1) Sijoitustoiminnan tavoite

Sijoitussuunnitelman laatimisprosessin ensimmäinen vaihe on tavoitteen asettaminen. Jokaisen tavoitteet ovat yksilöllisiä ja ne voivat siten olla mitä tahansa, mutta tärkeintä on, että tavoite on kirjattu ylös. Ilman tavoitetta sinulla ei ole suuntaa, jota kohti kulkea. Näin ollen on helppo poiketa reitiltä ja uskotella itselleen, että asiat korjaantuvat myöhemmin. Jos taas tiedät, että olet säästämässä esimerkiksi uuden auton ostoa tai vaikkapa lasten opiskelua varten, päämääräsi pitää sinut oikealla tiellä. Toisille tavoite voi olla lomamatka, joillekin säästäminen eläkepäivien varalle. Tavoitteen määrittämiseen ei pidä suhtautua vähätellen, sillä se rajaa hyvin pitkälle sijoitushorisontin pituuden ja sitä kautta käytettävien sijoitusinstrumenttien valikoiman. Toisin sanoen salkun tuottopotentiaali on paljolti riippuvainen siitä, mitä sijoittamisella tavoittelet. Tavoitteen ollessa ensi kesän lomamatka, joudut tyytymään vähäriskisiin ja vähätuottoisiin instrumentteihin. Eläkesäästäjä sitä vastoin voi ottaa suuria riskejä ja hyödyntää kaikkein tuottavimpia instrumentteja.

2) Riskinsietokyky

Edellisestä pääsemmekin joustavasti sijoitussuunnitelman laatimisprosessin seuraavaan vaiheeseen: sijoittajan riskinsietokyvyn määrittämiseen. Riskinsietokyky voidaan määrittää seuraavien tekijöiden perusteella:

- Sijoitushorisontti (mitä pidemmäksi aikaa sijoitat, sitä suurempi on riskinsietokykysi)

- Sijoittajan ikä (mitä nuorempi olet, sitä suurempi on riskinsietokykysi)

- Kuukausitulot (mitä enemmän tuloista jää menojen jälkeen, sitä suurempi on riskinsietokykysi)

- Varallisuus (mitä enemmän sinulla jo on rahoitusomaisuutta, "vararahasto", sitä suurempi on riskinsietokykysi)

- Sijoitusosaaminen (mitä enemmän sinulla on tietämystä ja kokemusta sijoittamisesta, sitä suurempi on riskinsietokykysi)

- Riskinottohalu (mitä suurempi on intuitiivinen halukkuutesi riskinottoon, sitä suurempi on riskinsietokykysi)

Kuva 1. Esimerkki sijoittajan riskinsietokyvyn määrittämisestä.


Yllä oleva kuva konkretisoi mistä on kysymys. Kuvassa riskinsietokyvyn osatekijöille annetaan arvoja 1-3 sen mukaan onko sijoittajan tila heikko, hyvä vai ihanteellinen. Lopuksi pisteet lasketaan yhteen. Kokonaispistemäärä voi siis vaihdella välillä 6-18. Sijoittajan saaman pistemäärän perusteella, hänelle voidaan määrittää prosessin seuraavassa vaiheessa optimaalinen allokaatio osakkeiden ja korkoinstrumenttien välillä.

3) Perusallokaatio

Tasapainoinen perusallokaatio sisältää yleensä aina sekä osakkeita että korkoinstrumentteja. Näiden suhde riippuu riskinsietokyvystäsi. Mitä enemmän riskiä sijoittaja sietää, sitä suurempi on osakepaino, ja sitä suurempaa tuottoa sijoittaja voi odottaa saavansa (riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä). Kuten kuvasta 1 havaitaan, ikä on yksi merkittävä perusallokaatioon vaikuttava tekijä. Koska nuorilla sijoittajilla on yleensä hyvä riskinsietokyky (sijoitushorisontti on pitkä), kannattaa heidän keskittyä mitä suuremmassa määrin osakesijoituksiin. Yleensä suositellaan, että iän karttuessa sijoittajan tulee lisätä korkosijoitusten painoa salkussa. Tämäkin on tietysti tapauskohtaista, ja mikäli sijoitussalkku on tarkoitus jättää jonain päivänä jälkipolville, ei ole mitään syytä olla pitämättä osakepainoa koko ajan lähellä 100 prosenttia (jos siis riskinsietokykysi muuten sallii tämän). Tällainen salkku yksinkertaisesti tuottaa pitkällä aikavälillä enemmän kuin osakkeiden ja korkojen yhdistelmäsalkku.

Kuva 2. Esimerkkejä sijoittajan perusallokaatioista riskinsietokyvystä riippuen.


Kuvan 1 esimerkissä sijoittaja sai riskinsietokyvyn mukaan kokonaispistemääräksi 14. Kuva 2 osoittaa, että tällöin hänen tulisi allokoida varoistaan 60 % osakkeisiin ja 40 % korkoihin.
Tässä kuvattu perusallokaatio on sijoittajan tärkein päätös. Se on paljon tärkeämpi kuin mitkään yksittäiset osakevalinnat. Se on myös paljon tärkeämpi kuin sijoitusten ajoittamiseen liittyvät päätökset. Varojen allokointi nimittäin tutkitusti selittää 91 % sijoittajan pitkän aikavälin tuotosta, osakkeiden valinta vain 5 % ja ajoitus 2 % (Brinson, Singer, Beepower: Financial Analysts Journal 1991).

4) Osakeallokaatio

Perusallokaatio ottaa kantaa sijoitusten jakautumiseen vain ylätasolla eli pääluokkien (osakkeet ja korot) kesken. Sijoitussuunnitelman laatimisprosessin seuraavassa vaiheessa on allokaatiota tarkennettava. Osakkeisiin liittyvää riskiä kannattaa pienentää hajauttamalla osakesijoitukset maantieteellisesti (esim. USA, Eurooppa, kehittyvät markkinat) ja toimialoittain (esim. perusteollisuus, informaatioteknologia, rahoitus). Ajallinen hajautus on myös järkevää, mutta se hoituu itsestään säästettäessä kuukausittain palkkatuloista yli jäävä osuus. Emme siis keskity tässä kohtaa siihen.

Kuva 3. Esimerkkejä sijoittajan osakeallokaatioista sijoitushorisontista ja riskinottohalukkuudesta riippuen.


Samaan tapaan kuin kuvassa 2 määritettiin perusallokaatio riskinsietokyvyn perusteella, voidaan osakeallokaatio määrittää sijoitushorisontin ja riskinottohalun mukaan. Nämä kaksi tekijää vaikuttavat eniten siihen, kuinka riskipitoisen osakestrategian sijoittaja voi valita. Kuvan 3 osuudet eivät tietenkään ole ainoita totuuksia, vaan suuntaa antavia esimerkkejä. Idea on se, että mitä pidempi on sijoitusaikasi ja halukkuutesi ottaa riskiä, sitä enemmän kannattaa allokoida varoja riskisemmille (tuottavammille) markkinoille kuten kehittyviin maihin (esim. BRIC-maat: Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) ja Suomeen (suurien kansainvälisten sijoittajien reuna-alue, josta rahat vedetään kriiseissä nopeasti pois, jolloin kurssiheilunta on voimakasta). Erityisesti Suomeen (yksittäisenä maana) sijoittaminen ei välttämättä ole oleellista, vaan hajautus onnistuu esimerkiksi pelkästään Eurooppa- , USA- ja BRIC-rahastojen avulla, mutta suomalaisena haluan ainakin itse painottaa vahvasti suomalaisia yhtiöitä omassa salkussani.

Esimerkkisijoittajallamme sekä sijoitushorisontti että riskinottohalu saavat pistemäärän 3 (ks. kuva 1), joten osakeallokaatio asettuu "korkean riskin" luokkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 100 kEUR suuruisen salkun 60 kEUR osakeosuus (60 % osakkeissa, 40 % koroissa) tulee jakaa kuvan 3 mukaisesti eri markkinoille seuraavasti: kehittyvät markkinat 21 kEUR (35 % osakevarallisuudesta), Suomi 21 kEUR (35 %), Eurooppa 12 kEUR (20 %) ja USA 6 kEUR (10 %).

5) Korkoallokaatio

Sijoitussuunnitelman laatimisprosessin seuraavassa vaiheessa on määritettävä korkoallokaatio samaan tapaan kuin osakeallokaatio edellä. Korkoinstrumenttien tuottojen heilahtelu on huomattavasti osaketuottojen vaihtelua pienempää, joten painotusten miettiminen eri korkoinstrumenttien kesken ei ole niin merkittävässä roolissa kuin osakepuolella. Yksinkertaisuuden vuoksi korkoallokaatiossa kannattaa noudattaa aina suunnilleen kuvan 4 mukaista jakoa.

Kuva 4. Esimerkki sijoittajan korkoallokaatiosta.


Esimerkkisijoittajamme 100 kEUR varallisuuden 40 kEUR korko-osuus jakautuu siis seuraavasti: yrityslainoihin 16 kEUR (20 % korkovarallisuudesta), obligaatioihin 16 kEUR (20 %) ja lyhyen koron instrumentteihin (rahamarkkinoille) 8 kEUR (20 %).

6) Tuotto-odotus

Tarkennetun allokaation perusteella voimme seuraavaksi määrittää sijoitussalkun pitkän aikavälin tuotto-odotuksen eri sijoitusluokkien tuotto-odotusten painotettuna keskiarvona. En lähde tässä kohtaa esittelemään tutkimuksia eri sijoituskohteiden historiallisista tuotoista tai perustelemaan esittämiäni tuotto-odotuksia fundamentaalisesti. Totean vain alla olevien lukuarvojen olevan itse käyttämiäni estimaatteja yksittäisten markkinoiden tai instrumenttien tuotoista (jos olet itse optimistisempi tai pessimistisempi, käytä muita lukuja):

Kuva 5. Eri osakemarkkinoiden ja sijoitusinstrumenttien vuotuiset tuotto-odotukset.


Kuvan 5 mukaisilla yksittäisten instrumenttien tuotto-odotuksilla, saamme seuraavanlaiset salkun tuotto-odotukset allokaatiosta riippuen:

Kuva 6. Sijoitussalkun tuotto-odotus allokaatiosta riippuen.


Esimerkkisijoittajamme salkun tuotto-odotukseksi saadaan 9,1 % (60/40 - korkea riski).

7) Budjetti

Prosessin toiseksi viimeinen vaihe on budjetin laatiminen. Tämän vaiheen läpikäyminen edellyttää tulojen ja menojen kuukausiseurantaa. Mikäli olet jo tehnyt tätä säännöllisesti, sinun tarvitsee vain kaivaa tässä kohtaa muistiinpanot tai excel-taulukot esille. Ellei sinulla ole hajuakaan kuinka paljon (ja mihin kohteisiin) käytät palkkasi, tulee sinun tästä hetkestä lähtien kirjata ylös joka sentti, jonka kulutat.
Karkeasti menot voidaan jakaa asumiseen, autoon ja yleisiin elämiskustannuksiin. Asuminen pitää sisällään vuokran, autopaikan, veden, sähkön, internetin, puhelimen, sisustuksen ja kodinelektroniikan. Auto pitää sisällään bensiinin, huollot, katsastukset, vakuutukset ja verot. Elämiskustannuksiin kuuluvat ruoka, hygienia, ravintolat, kahvilat, viihde, vaatteet ja harrastukset.

Tässä vaiheessa on tarkoitus määrittää omaan tulotasoon nähden tasapainoinen kuluttamisen ja säästämisen suhde. Jos huomaat menoseurantasi jälkeen, että elät "kädestä suuhun", olet ajamassa itseäsi pahoihin vaikeuksiin. Tällöin sinun on tingittävä elintasosta, jotta saavutat oikean tasapainon. Jos taas huomaat, että sinulla jää tuloista menojen jälkeen jotakin yli (vapaa kassavirta), lähtökohtasi vaurastumiseen ovat hyvät. Seuraamalla kulutusta ja kirjaamalla menot eri menoluokkiin, saat selville ns. "turhat" menot, jotka poistamalla saat luotua vapaata kassavirtaa sijoituksiin.

Tasapainoisessa henkilökohtaisen talouden hoidossa vapaan kassavirran määrän tulisi olla noin 20 %. Jos et kykene tähän vielä, aloita askel kerrallaan ja aseta 20 % säästämisaste pidemmän aikavälin tavoitteeksi.

Kuva 7. Esimerkki kuukausibudjetista.


Kuvitellaan esimerkkisijoittajamme ansaitsevan kuukaudessa nettona 3000 EUR. Sijoittaja on tyytyväinen elintasoon, jossa kuukausimenot ovat 2400 EUR. Tällöin hänellä jää sijoitettavaa 600 EUR kuukaudessa.

Kuva 8. Esimerkkisijoittajan tulojen käytön jakautuminen.


Kuten kuvasta 8 nähdään esimerkkisijoittajan talous on hyvin tasapainossa, sillä vapaan kassavirran (sijoituksiin jäävä osuus tuloista) osuus on 20 %.

Kun budjetti on laadittu, ala elää sen mukaisesti. Älä tuhlaa vapaata kassavirtaasi turhuuksiin, vaan sijoita se sijoitussuunnitelmassa määritetyn allokaation mukaisesti.

8) Sijoitussalkun ja passiivisten tulojen kehitys

Nyt alamme lähestyä sijoitussuunnitelman mielenkiintoisinta osaa. Prosessin viimeisessä vaiheessa on tarkoitus ennakoida sijoitussalkun kehitys edellä määritettyjen tietojen perusteella. Näin sijoittaja saa hyvän arvion siitä, missä ajassa hän tavoitteensa saavuttaa (jos kyseessä on tietyn hintaisen kohteen hankinta). Jos tavoite liittyy esimerkiksi mukavampiin eläkepäiviin, saadaan tässä vaiheessa arvio siitä, kuinka suurista sijoitustuloista voidaan nauttia eläkkeellä.

Kuva 9. Esimerkkisijoittajan salkun kehitys.


Esimerkkisijoittajan 9,1 % vuosittaisella salkun tuotto-odotuksella ja 600 EUR/kk säästösummalla varallisuus kasvaa 20 vuodessa noin 400 kEUR suuruiseksi. Kuvan 9 taulukko loppuu 20 vuoden kohdalle, mutta lienee syytä mainita, että 25 vuoden kuluttua salkun arvo on jo lähes 700 kEUR. Vuosien saatossa varallisuus kasvaa kiihtyvällä tahdilla. Olipa sijoittajan tavoite mikä tahansa, kasassa tulee olemaan aikamoinen määrä rahaa.

Mikäli sijoittajan riskinsietokyky sallisi aggressiivisemman osakeallokaation, päästäisiin tässä ajassa vielä huomattavasti suurempaan varallisuuteen. Jos sijoittaja on jatkuvasti "all in" osakkeissa painottaen kehittyviä markkinoita (tuotto-odotus noin 12 % p.a.), nousee salkun arvo 20 vuodessa 600 kEUR tasolle. 25 vuoden kuluttua salkun arvo on noin 1,2 mEUR. Mikäli esimerkkisijoittaja tinkii hieman nykyisestä elämänlaadustaan ja sijoittaa esimerkiksi 800 EUR/kk, on salkun arvo 20 vuoden päästä noin 800 kEUR ja 25 vuoden päästä jo 1,5 mEUR.

Kuvitellaan, että esimerkkisijoittaja on asettanut tavoitteekseen varhaiseläkkeelle jäämisen, kun sijoitustulot kattavat hänen kuukausimenonsa. Menojen ollessa 2400 EUR/kk (ks. vaihe 7) eli 28 800 EUR/vuosi, sijoittaja tarvitsee noin 450 kEUR suuruisen salkun (9,1 % tuotto 450 kEUR pääomalle on noin 41 kEUR eli kuukausitasolla noin 3400 EUR mikä on nettona 30 % veroasteella noin 2400 EUR). Tähän kuluu aikaa 21 vuotta.

Kuva 10. Esimerkkisijoittajan salkun generoima nettotulo kuukaudessa.


Kuva 10 osoittaa esimerkkisijoittajan salkun generoiman passiivisen nettotulon määrää, mikäli sijoittaja päättäisi kunkin vuoden jälkeen lopettaa varallisuuden kasvattamisen ja alkaa elää pääoman tuotolla. Tulo ei siis ole käytettävissä olevaa tuloa sijoitusperiodin aikana, sillä sijoitusperiodin aikanahan tulot (esim. osingot) sijoitetaan takaisin salkkuun, jotta tuotto-odotuksen mukainen kasvu mahdollistuu.

------------------------

Oikeaoppisesti laadittu sijoitussuunnitelma sisältää edellä kuvatut kahdeksan kohtaa. Näiden kohtien huolellinen miettiminen ennen ensimmäisenkään sijoituksen tekemistä tulee pelastamaan sijoittajan useasti tulevan sijoitusmatkan varrella. Etenkään sijoittamisessa suunnitelman merkitystä ei voi koskaan painottaa liikaa.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!



__________________



Blogimerkinnän kommentit:


enzo kirjoitti 21.03.2012 - 22:29

Kiitos tärkeän aiheen jäsentelystä!


farmland investment kirjoitti 02.04.2012 - 04:10

What I do is three things.

1) A core portfolio of stock and bond ETFs (probably 70%)

2) A satellite portfolio of trades, mostly dividend shares.

3) A limited number of alternative investments that will be uncorrelated to the stock market.

Sometimes I think of using put options as a hedge, but I just do not enough about how these work to feel comfortable with them.


Aki kirjoitti 02.04.2012 - 21:18

Kiitos erinomaisesta tekstistä.

Oman riskinsietokykyni mukainen perusalokaatio tulisi olla 60/40 osakkeiden ja korkojen välillä. Minulla on myös lisäksi sijoitusasunto. Millainen perusallokaation tulisi tällöin olla? Pitäisikö sijoitusasunto ymv. sijoitukset jakaa korkoihin kuuluvaksi vai kuinka tämä jako tulisi tehdä?


Random Walker kirjoitti 18.04.2012 - 13:35

Akille:

Kiitos kysymyksistä ja pahoittelut, että vastaamisessa on kestänyt näin kauan. Itselläni ei ole sijoitusasuntoja, mutta jos olisi, rinnastaisin ne tässä katsannossa korkosijoituksiin. Tämä johtuu siitä, että tuotoltaan ja riskiltään nämä sijoituskohteet ovat hyvin lähellä toisiaan. Toisin sanoen sinun kannattaa pitää osakkeissa 60 %, olipa sinulla asuntosijoituksia tai ei. Lopun 40 % voit sitten jakaa omien mieltymystesi mukaan asuntoihin ja korkoihin.

R.W.

Blogiarkisto

17.03.2012 - 13:30


Tutkin taannoin hieman omaa blogihistoriaani ja lueskelin vanhoja kirjoituksiani. Monet vanhat tekstit ovat varsin hyödyllisiä myös tänä päivänä. Mielenkiintoista on ollut myös seurata, miten esimerkiksi osakeanalyyseissäni esitetyt arviot ovat osuneet kohdilleen. Suosittelenkin lukijoille, että tutustutte myös vanhempiin kirjoituksiini ellette ole sitä jo tehneet. Kirjoitustahtini on hyvin verkkainen, joten uusia blogimerkintöjä odotellessa on hyvä katsastaa kiinnostavimmilta tuntuvat kirjoitukset vuosien varrelta.

Blogihistorian kahlaaminen läpi alusta loppuun ei välttämättä ole mielekästä tai ajankäytöllisesti järkevää, joten päätin tehdä kirjoituksista linkkilistan aihepiireittäin. Listalta voi kätevästi valita mielenkiintoisimmat aiheet eikä esimerkiksi itseä kiinnostavaa yhtiötä koskevaa analyysiä tarvitse etsiä kymmenien kirjoitusten joukosta.


Blogiarkisto 26.01.2008 - 05.02.2012


Osakeanalyysit

Neste Oil - Biodieselin tulevaisuuteen uskovan sijoittajan valinta (13.05.2009)

Wärtsilä vai Konecranes? (04.01.2010)

Fortum - Tasaisen varma osinkokone (13.06.2010)

Markkinoiden hylkäämää Nokiaa salkkuun (20.06.2010)

Räikeästi aliarvostettua Sampoa salkkuun (01.07.2010)

Tieto - Taantumasta voittajana selviävä käänneyhtiö (07.07.2010)

Vestas WInd Systems - Arvoyhtiön tavoin hinnoiteltu kasvuyhtiö (04.11.2010)

Vestas edelleen alennuksessa - ostot jakuvat (13.12.2010)

Talvivaara - Poikkeuksellisen houkutteleva kaivosyhtiö: Osa 1 (15.01.2011)

Talvivaara - Poikkeuksellisen houkutteleva kaivosyhtiö: Osa 2 (18.01.2011)

Uusia näkökulmia ja varoituksen sanoja Tavivaara -sijoittajille (23.01.2011)

Vestas syöksyy - osakkeen osto-ohjelma etenee (04.07.2011)

Konecranes - Konepajojen helmi vihdoin ostohinnoissa (24.09.2011)


Yrityskommentit

Cramon tuloskommentti (15.02.2008)

Sijoittajien reaktio Cramon tilinpäätöstiedotteeseen luonnollinen ja samalla järjetön (15.02.2008)

Cramo: Q2-päivitys (15.08.2008)

Rautaruukin tuotto-odotus houkuttelevalla tasolla (13.10.2008)

Rautaruukin hinta pörssissä heijastelee kauhuskenaarion toteutumista (27.10.2008)

Salkkuyhtiöideni tuloskatsaukset ja arvioita yhiöideni arvostuksesta (07.11.2010)

Vestas Windin rock bottom nähty (25.10.2011)


Markkinakatsaukset ja -kommentit

Makrotalouden näkymät (26.01.2008)

Markkinakatsaus (26.01.2008)

Strategisten sijoittajien heräämien osoitus osakkeiden aliarvostuksesta (20.03.2008)

Mahdollisuuksien ja uhkien Venäjä (28.03.2008)

Onko nyt syytä oikeasti paniikkiin? (15.09.2008)

Voiko Venäjään enää luottaa? (13.11.2008)

Konepajoista odotettavissa kovaa tuottoa (24.03.2009)

Valtiolla omistustaidot hukassa (05.04.2009)

Pakkanen paukkuu pörssissä (05.08.2011)

Näkemykseni osakemarkkinoiden suunnasta (10.08.2011)


Sijoitusstrategiat ja sijoitusprosessi

Miten päihittää ammattilaiset heidän omassa lajissaan? (26.01.2008

Mitä eroa on sijoittamisella ja spekuloinnilla? (26.01.2008)

Lyhyt kauppa kuin kolikonheittoa (26.01.2008)

Arvosijoittaminen keskimääräistä tuottoisampaa (26.01.2008)

Varallisuuden uusjako on alkanut (07.10.2008)

Menestyvä sijoittaja ei osta osakkeita vaan pitkäaikaisen osuuden hyvästä liiketoiminnasta (16.08.2008)

Ei tarvitse olla ennustaja onnistuakseen osakemarkkinoilla (04.12.2008)

Random Walker, Randomitis ja Randomizer kilpasilla (15.01.2009)

Sijoittamisen viisi perustyyliä (26.01.2009)

Indeksi- ja arvosijoittamisen yhdistelmällä menestykseen (30.01.2009)

Käyttäytymisohjeita sijoittajalle (29.12.2009)

Laatuyhtiöitä halvalla (09.08.2011)

Osakkeen osto-ohjelman suunnittelu ja toteutusprosessi (07.11.2011)

Varoitus sijoittamisen riskeistä (15.11.2011)

Sijoitussalkun automatisoitu tasapainotus - erinomainen tapa tuottojen parantamiseen (20.01.2012)



Vaurastumisen ja sijoittamisen filosofia

Vaurastumisen filosofiaa (26.01.2008)

Selviääkö nykyajassa entisajan opeilla? (31.03.2008)

Mitä on sijoittamisen taito? (24.04.2009)

Rikkaaksi hitaasti mutta varmasti (29.06.2009)

Miten miljonääri ajattelee? (03.08.2009)

Miten välttää oravanpyörä ja päästä taloudelliselle pikakaistalle? (01.12.2010)


Rahoitusteoria

Osakemarkkinat ja reaalitalous (26.03.2008)

Spekuloinnin nousu ja tuho (16.12.2008)

Miljonääriksi maailman suurimman matemaattisen keksinnön avulla (23.12.2008)

Signaaleja kohinan takaa (06.01.2009)


Oman talouden hallinta ja salkunhoito

Sijoitussuunnitelmani (26.01.2008)

Cramon osakkeen osto-ohjelmastani (19.02.2008)

Päivitetty sijoitussuunnitelma (03.08.2008)

Lisää Cramoa salkkuun (17.08.2008)

Henkilökohtaisen budjetin laatiminen auttaa vaurastumisessa (28.02.2009)

Neste Oilia salkkuun (30.06.2009)

The Balanced Money Formula (06.07.2009)

Sijoitustoiminnan välitavoitteet (13.09.2009)

Osakesalkkuni kuukausituotot (24.10.2009)

Vuoden 2010 tilinpäätös (08.01.2011)

Kurssiromahduksesta ensimmäinen erä Talvivaaraa salkkuun (10.10.2011)

Osto-ohjelmien tilannekatsaus (29.11.2011)

Vuoden 2011 tilinpäätös (14.01.2012)

Neljä vuotta blogia ja aktiivista sijoittamista takana (05.02.2012)

Neljä vuotta blogia ja aktiivista sijoittamista takana

05.02.2012 - 14:00


Tämän vuoden alussa tuli kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä, kun ensimmäinen blogi -kirjoitukseni näki päivänvalon. Blogin käynnistämisen taustalla oli oman sijoitussuunnitelmani päivittäminen ja entistä kunnianhimoisemman tavoitteen asettaminen. Samaan aikaan lisäsin strategiaani indeksisijoittamisen rinnalle aktiivisen arvosijoittamisen. Aktiivisuudella en tarkoita lyhyttä kaupankäyntiä (jota tämän termin usein virheellisesti luullaan tarkoittavan), vaan indeksistä selvästi poikkeavien osakevalintojen tekemistä. Blogin avulla olen halunnut seurata ja dokumentoida omaa matkaani kohti taloudellista riippumattomuutta.Yllätyksekseni olen saanut kohtuullisen paljon säännöllisiä lukijoita, joiden kommentit ja kysymykset ovat olleet itselleni erittäin arvokkaita. Niiden avulla olen voinut kehittää omaa osaamistani ja saanut uusia näkökulmia sijoittamisen mielenkiintoiseen maailmaan. Kiitos vielä kaikille arvokkaasta palautteesta!

Sijoitusmatkani on ollut tähän mennessä erittäin kuoppainen ja matkalle on sattunut jo kaksi suuremman luokan kriisiä. Toisaalta tällainen ajankohta on ollut mitä otollisin aggressiivisille osakeostoille. Kun sijoitushorisontti on pitkä, pörssialakulo matkan alkutaipaleella on vain hyväksi. Olen täysin vakuuttunut siitä, että tämän nelivuotisjakson aikana olen saanut osakkeita keskimääräistä tasoa selvästi edullisemmin, mikä on nostanut tulevaa tuotto-odotusta.

Aloitin oman sijoitustaipaleeni indeksirahastojen kautta parikymppisenä teekkarina vuonna 2002 . Ensimmäiset suorat sijoitukset tein sijoitussuunnitelmani päivittämisen yhteydessä vuoden 2008 alussa astuessani vakituiseen työelämään opintojen jälkeen. Kuten yllä mainitsen, pidän osakkeiden arvostustasoja tällä hetkellä viime vuosien kriisien takia keskimääräistä alhaisempina. Tämän johdosta keskimääräinen vuosituottoni on nyt (vuoden 2011 lopussa) 7,8 %. Aggressiivisimmat ostoni ovat ajoittuneet viimevuosien laskutrendeille, mikä edesauttaa 12 % vuosituottotavoitteen saavuttamista pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi vielä vuosi sitten tuottoni oli 12,7 % p.a. Näin nopeasti tilanteet siis muuttuvat ja on selvää, että yhden romahdusvuoden jälkeen kokonaistulos näyttää lohduttomalta. Mutta ei siis syytä huoleen.

Vuodesta 2008 lähtien olen alkanut verrata salkkuni tuoton kehitystä vertailuindeksiin (sijoitusurani alkupuolelta en ole kerännyt dataa). Vertailukohtana käytän OMXHCAPPI -indeksiä eli Helsingin pörssin painorajoitettua hintaindeksiä. Vaikka en tällä hetkellä ole tuottotavoitteessani, olen kuitenkin kyennyt lyömään vertailuindeksin selvästi. Onneksi en siis ole harrastanut pelkkää indeksisijoittamista, vaan pyrkinyt keskimääräistä parempaan tuottoon ottamalla aktiivista näkemystä sijoittamalla laatuyhtiöihin kohtuuhinnalla. Tässä ei ole tarvittu mitään rakettitiedettä, vaan pikemminkin maalaisjärkeä. Pitää kuitenkin muistuttaa, että osa salkustani on indeksoitu varmistaakseni hyvän hajautuksen.

Kuva 1. Osakesalkun tuoton ja vertailuindeksin kehitys 2008-2011.


Kuten yllä olevasta kuvasta voidaan nähdä, osakesalkkuni beta on huomattavasti yli yhden eli salkkuni sisältää enemmän riskiä kuin vertailuindeksi. Näin ollen markkinoiden noustessa oma salkkuni nousee indeksiä enemmän, mutta laskuissa jään indeksistä jälkeen. Tämä on hyvin ymmärrettävää, kun katsoo salkkuni osakevalintoja. Esimerkiksi suurella painolla salkussani oleva Cramo on tyypillisesti raketoinut ylös suhdanteen käännyttyä paremmaksi. Uusimpiin sijoituksiini kuuluva Konecranes on toinen hyvä esimerkki syklisestä yhtiöstä. Keskimääräisestä hankintahinnastani on tultu nyt ylös noin 50 % indeksinousun jäädessä huomattavasti pienemmäksi. Toisaalta salkun tukipilareiden joukkoon kuuluvat Sampo ja Fortum edustavat maltillisemmin nousevia osakkeita, mutta olen kyennyt ostamaan näitä sen verran edullisesti, että nousupotentiaaliakin toki on. Päätavoitteeni näiden kahden yhtiön kohdalla kuitenkin on vakaa ja korkea osinkotuotto.

Tämän vuoden puolella koettu railakas kurssinousu on saanut minut luonnollisesti keskeyttämään lähes kaikki käynnissä olleet osto-ohjelmat. Pettymyksekseni kurssit eivät tippuneet niin alas, että olisin uskaltanut ottaa velkavivun käyttöön. Käteiskassani onnistuin tyhjentämään osakkeisiin kohtuullisen hyvin (käteinen tällä hetkellä 9 %). Hinnat ovat vielä monin paikoin kohtuullisia, mutta eivät enää alle tavoitehintojeni. Poikkeuksena on Vestas, jonka keskihanintahintaa tulen edelleen alentamaan kurssin ryömiessä nykytasoilla. Talvivaaraa pidän alle 4 EUR tasolla edelleen edullisena, joten ostoja voinee vielä jatkaa jonkin aikaa, ei varmastikaan kovin pitkään.

Useimpien ekonomistien näkemysten ja oman päättelyni tuloksena uskon taloussyklien olevan tulevaisuudessa nopeampia ja muutosten suurempia kuin mihin olemme historiallisesti tottuneet. Tämä avaa edelleen myös pitkäaikaissijoittajille uskomattomia mahdollisuuksia. Jos myöhästyit nyt junasta täysin tai tulit allokoineeksi osakkeisiin liian pienen osan käteiskassastasi viivyttelysi takia, ei syytä huoleen. Markkinat romahtavat taas ennemmin tai myöhemmin, luultavasti ennemmin, ja pelimerkkejä kannattaa alkaa säästää tätä varten heti.

Helsingin pörssin houkuttelevuuden kadottua, tulen jatkossa keskittymään taas Venäjälle Seligsonin rahaston kautta. Venäjän markkinoiden P/E-luku pyörii kuuden kieppeillä, joten kurssit ovat siellä edelleen todella edullisia. Lisäksi jatkan säännöllistä kuukausisäästämistä pienillä summilla indeksirahastoihin (Seligsonin Suomi -indeksirahasto ja Global Top 25 Brands).

Jossain vaiheessa nousukauden pitkittyessä käteiskassani alkaa luonnollisesti paisua kohtuuttoman suureksi, mikä on huolestuttavaa erityisesti nykyisen kaltaisen korkean inflaation ympäristössä. Tästä syystä olen jo miettinyt sopivia vaihtoehtoja riskitöntä korkoa tarjoavista kohteista. Seligsonin rahamarkkinarahasto on aina hyvä vaihtoehto, mutta nykytilanteessa sekin häviää helposti inflaatiolle. Yhtenä erittäin houkuttelevana vaihtoehtona pidän peräti 3,5 % korkoa maksavaa Nordaxia, jonka tili saattaa hyvin olla lähitulevaisuudessa sopiva parkkipaikka käteiselleni.

Jäädään odottelemaan mielenkiinnolla markkinoiden kehittymistä. Muutaman kuukauden kuluttua varmasti tiedeämme jo paremmin elämmekö nyt oikeasti todellisen nousutrendin alkutaivalta.


_____________



Blogimerkinnän kommentit:


Financial freedom kirjoitti 07.02.2012 - 14:14

Moi ja kiitos oikein paljon blogistasi.

Itselläni on hieman samanlainen tausta sijoittamisen suhteen kuin sinulla ja tarkoitus on myös kartuttaa pitkän ajan salkkua. Osakkeita on ollut 2000 luvun alusta ja vielä kertaakaan en ole mitään myynyt joten turhia en hötkyile :=)

Olisi mukava kuulla euro määriä että millä summilla aloitit kun pääsit työelämään ja miten tilanne on siitä kasvanut tähän päivään asti?

Mikä on se euromäärä noin suurinpiirtein milloin arvioit että voisit alkaa elää taloudellisesti riippumattomana?

Oletko ihan itse opiskellut omaksi "iloksi" asioita sijoittamisesta vai onko sinulla koulun ja työn kautta myös osaamista?

Kiitos oikein hyvin kirjoitetusta ja mielenkiintoisesta blogista. Olen seurannut pitkään ja seuraan jatkossakin!


R. W. Fani kirjoitti 08.02.2012 - 09:48

Hei R.W,

Ensiksi suuren suuri kiitos blogistasi. Olen seuraillut sitä aina aktviivisesti nyt pari vuotta varmaankin. Eilen luin sen alusta loppuun jotta saisin paremman kokonaiskuvan. Hienoa kirjoitusta ja olet kyllä oivaltanut homman hienosti ja olet myös pysynyt strategiassasi ja olet toteuttanut suunitelmaasi hienosti. Se on mielestäni se suurin lahjakkuus. Itsellä ei ollut aikaisemmin suunnitelmissa taloudellinen riippumattomuus vaan tarkoituksena oli pistää vaan ylimääräiset rahat tuottamaan järkevästi. Eilen sain ahaa elämyksen kun luin blogiasi. Itsellä on ollut ainakin se ongelma että odottelen aina kurssien romahtamista ja sitten kun huomaan että nyt on hyvä aika ostaa niin ostan aina liian vähillä paukuilla vaikka olisi varaa ostaa huomattavasti enemmän. Sitten kun kurssit lähtee nousuun niin ajattelen että enää en osta kun on noussut jo niin paljon. Siksi ihailen sinun tyyliäsi ostaa indeksejä jatkuvalla syötöllä tasaisella summalla ja sitten sijoittaa suoriin osakesijoituksiin kun aika on otollinen.

Minulla on monia kysymyksiä joihin haluaisin kuulla kommenttejasi:

Alussahan sinulla oli tavoitteena säästää 600€/kk ja taloudellinen riippumattomuus olisi koittanut 2028. Jossain vaiheessa kun olit saanut palkan korotusta jne niin summa nousi 800€/kk. Nyt mahdollisesti taloudellinen riippumattomuus on sinulla mahdollista jo noin 2022 hujakoilla niin mitä on tapahtunut? Oletko nostanut säästö summaa radikaalisti tuosta alkuperäisestä?

Jos minulla on samanlaiset tavoitteet kuin sinulla niin eikö minun (ja sinun varmaan myös jos mahdollista) kannattaisi sijoittaa mahdollisimman paljon alkusijoitushorisontissa. Minulla on nyt noin 75 000€ osakkeissa ja indekseissä. Tarkoitan siis tällä sitä että mitä isompi kasa sijoituksia saadaan kasaan alussa niin sitä "paremmin" korkoa korolle efekti alkaa vaikuttaa?

Itse asun tällä hetkellä niin että asumiskustannukset ovat käytännössä mitättömät mutta pian tulee aika muuttaa jolloin tarvitsen lainaa. En ole ajatellut kuitenkaan osakkeita myydä tämän takia. Asutko sinä omistusasunnossa vai vuokralla jos saa kysyä? Asumiskustannukset sinullakin tuntuu olevan hyvin pienet. Onko sinulla lainaa? Miten näkisit suunnitelmasi jos sinun tulisi esim lyhentää 200 000€ lainaa sijoitusten ja elämisen sivussa? Antaisitko lainakulujen juosta ja pitäisit tiukasti kiinni sijoitussuunnitelmasta vai hoitaisitko lainan ensin pois alta? Näillä koroilla ensimmäinen vaihtoehto on ilmeinen mutta kun osakkeet pilvissä ja korot vaikka 5% hujakoilla. Kaikki on tietysti yksilöllistä mutta olisi kiva kuulla ajatuksiasi tästä.

Ajoitatko indeksiosotojasi jotenkin vai teetkö joka kuukausi tietyllä summalla oston vaikka aina kuukauden ensimmäisenä päivänä, riippumatta tilanteesta?

Ihmtettelin sinun Cramo omistuksesi suuruutta. Jos koko Cramo potti poistettaisiin niin ostaisitko sitä vieläkin noin suuren osuuden salkustasi. En tunne yritystä mutta jotenkin itselle tulee siitä sellainen fiilis että ei ole muun sijoitusfilosofiasi mukainen.

Kirjoitit Rautaruukista lokakuussa 2008. Yksi mielenkiintoinen blogi kirjoitus olisi jos kävisit läpi kirjoituksesi ja toteuman tänä päivänä tämän päivän tiedon valossa.

Olet noudattanut taloudellinen riippumattomuus tavoitetta pitkään. Mitä olet oppinut lisää tänä aikana ja mitä olisit tehnyt toisin jos voisi jotain muuttaa? Miten olet muuttanut tulevaisuuden suunnitelmaa näistä opeista?

Mitä teet yritysten maksamille osingoille? Laitat kassaan ja sijoitat niitä vallitsevan olevan tilanteen mukaan hyvään yritykseen vai sijoitatko ne aina takaisin yritykseen mistä sait ne?

Sinulla on tuulienergiaa Tanskasta. Oletko mietttinyt aurinkoenergian osakkeita?

Kysymyksiä on vaikka kuinka paljon mutta olisi tosi mukava kuulla kommenttejasi!

Terveisin,

Fani


Random Walker kirjoitti 23.02.2012 - 14:29

Financial Freedomille:

Kiitos kommenteista ja kysymyksistä! Turhan hötkyilyn välttäminen on yksi sijoittajan tärkeimmistä taidoista. Jo pelkästään tämän ymmärtämällä pääsee aika pitkälle. Hienoa, että olet sisäistänyt pitkäjänteisyyden merkityksen.

Itse aloitin sijoittajan urani hyvin pienillä summilla. Koko opiskeluajan eli 2002-2006 tein merkintöjä indeksirahastoon 100 EUR/kk tahdilla. Olin ymmärtänyt, että tärkeintä on aloittaa aikaisin, sillä korkoa korolle efekti toimii tehokkaimmin juuri näille ensimmäisille sijoitussummille. Vuonna 2007 pääsin vakituiseen työelämään ja vuoden 2008 alusta nostin keskimääräisen kuukausisijoitussumman 600 euroon. Sain kuitenkin melko nopeasti merkittävän palkankorotuksen ja aloin saada pientä tuloa myös sivutöistä, joten nostin summan takautuvasti 800 euroon. Olen siis neljän vuoden ajan pystynyt sijoittamaan keskimäärin tuon verran joka kuukausi. Olen harkinnut sijoitusasteen nostamista entisestään, sillä nykyisillä tuloillani käteisen määrä tulee pitkässä juoksussa nousemaan kohtuuttoman suureksi, ellen lisää kulutuksen osuutta. Pidän kuitenkin nykyistä elintasoani riittävän hyvänä nykyiseen elämäntilanteeseeni nähden, joten kulutuksen merkittävä lisääminen ei ole kovin fiksua. Uskoisin, että 1000-1200 EUR/kk tulee olemaan minulle kestävä säästötahti pidemmälle tulevaisuuteen katsottuna. Tämän hetkiset tavoitteeni ja salkun kehitysennusteet olen kuitenkin varovaisuuden nimissä laskenut 800 EUR/kk tahdin mukaisesti.

Olen käyttänyt paljon aikaa pohtiakseni kuinka suuri pääoma todellisuudessa riittää taloudelliseen riippumattomuuteen. Kuten olen kirjoittanut aikaisemmin, vaadittava summa on täysin yksilöllinen riippuen mm. elämäntyylistä ja riskinsietokyvystä (enemmän salkun arvon heilahteluja sietävä voi pitää jatkuvasti korkeaa osakepainoa ja saavuttaa suuremman passiivisen tulon pienemmällä pääomalla kuin vain vähän riskiä sietävä korkosijoittaja). Oma lähtökohtani on, että pidän osakepainon aina korkeana ja maksimoin siten pitkän aikavälin tuotto-odotuksen. Näin ollen noin puolen miljoonan euron salkku mahdollistaa itselleni ihanteellisen elämäntyylin ilman työntekoa. Keskimääräisen suomalaisen elintasoon riittää tietysti pienempikin summa, perustarpeiden tyydyttämisestä puhumattakaan. Väitän, että ihmisillä on aivan väärä käsitys siitä, kuinka paljon rahaa oikeasti vaaditaan todella laadukkaaseen elämään tai kuinka paljon pitää olla säästössä ”yhdeksästä viiteen” oravanpyörästä jättäytyäkseen. Huolellisen elämäntapasuunnittelun ja järkevän sijoitustoiminnan avulla taloudellinen riippumattomuus on mahdollista lähes kelle tahansa.

Sijoittajalle elintärkeä ymmärrys yritystaloudesta on tullut minulle tutuksi ensin tuotantotalouden DI-opintojeni ja myöhemmin työelämän kautta. Rahoitus- ja sijoitusteoriaa olen lukenut enemmän harrastuneisuuteni takia niin koulun penkillä kuin kotisohvallakin (sain hyväksyttyä DI-tutkintooni melko paljon rahoituksen opintoja). Täytyy kuitenkin sanoa, että olen oppinut sijoittamisesta oman intohimoisen kiinnostukseni takia enemmän kuin missään koulussa pystytään opettamaan. Ja samaan hengenvetoon täytyy todeta, että oman käytännön salkunhoidon kautta olen oppinut kaikkein eniten. Hienointa sijoittamisessa on se, että teoriaa voi oikeasti soveltaa omassa salkunhoidossaan menestyksekkäästi. Rahoitus on yksi kaikkein käytännönläheisimmistä tieteenaloista ja juuri se tekee siitä mielenkiintoista.


Fanille:

Kiitos kommenteista ja kysymyksistä! Itse koin tuon mainitsemasi ”ahaa -elämyksen” juuri neljä vuotta sitten. Oivalsin mikä oikeasti on homman nimi.

Kuten yllä olevassa vastauksessani kerron, kuukausittainen säästösummani on tällä hetkellä 800 EUR. Sijoitussumman merkittävä nostaminen ei siis ole syynä siihen, että taloudellinen riippumattomuus näyttää nyt olevan alkuperäistä tavoitetta lähempänä. Alun perin olin asettanut pääomatavoitteeni noin 800 kEUR tasolle, johon nykysuunnitelmalla päästäisiin vuonna 2028. Tällainen osakesalkku mahdollistaisi ”ihanne-elämääni” huomattavasti paremman elintason. Blogi -kirjoituksessa, jossa kuvaan kolmen eri elämäntyylin mukaisesti, taloudelliseen riippumattomuuden saavuttamiseen tarvittavaa aikaan, ihanneskenaarion vaatima pääoma on pienempi kuin tämä 20 sijoitusvuoden jälkeen kasassa oleva pääoma. Kuten yllä olevassa vastauksessa mainitsen noin 500 kEUR suuruinen osakesalkku riittää omaan ihanne-elämääni.

Olet täysin oikeassa siinä, että alussa kannattaa sijoittaa mahdollisimman paljon, sillä korkoa korolle efekti toimii parhaiten juuri näille alussa sijoitetuille summille. Ainoa ongelma onkin se, että harvalla on käteisenä niin paljon pääomaa, että tämä olisi mahdollista. Kun operoidaan kuukausipalkasta säästöön jäävällä rahalla, tasainen kuukausisijoittaminen on ainoa vaihtoehto. Tässä on myös se etu, että ajallinen hajauttaminen tulee hoidettua ikään kuin pakon sanelemana. Suuressa kertasijoituksessa on se riski, että tulet sijoittaneeksi kuplan huipulla. Tietysti, jos olet perillä asioista, osannet välttää sijoittamista tällaisena ajankohtana. Aivan pohjille on lähes mahdoton osua (muuten kuin tuurilla), mutta kohtuullisen hintatason voi määrittää melko helposti.

Itsekin asun vuokralla ja asumiskustannukseni ovat kohtuullisen pienet. Tämä on selvä etu isoa asuntolainaa maksaviin nähden. Toisaalta myös oman asunnon ”poismaksamisessa” on omat puolensa. Kaikki riippuu aina tilanteesta, joten yleistä ohjetta sille, kannattaako asua vuokralla vai omistusasunnossa ei voi antaa. Siksi ihmettelenkin, miksi yleisenä totuutena tuntuu olevan, että omistusasuminen olisi aina kannattavampaa kuin vuokralla asuminen. Jos ihmiset vaivautuisivat ottamaan laskimen käteen, he yllättyisivät suuresti.

Kaikesta huolimatta olen itsekin harkinnut omistusasuntoa, mutta päätynyt ainakin toistaiseksi asumaan vuokralla. On kuitenkin selvää, että ottaessani asuntolainan, tulen jatkamaan osakesijoittamista suunnitelmani mukaisesti. Tämä vain tarkoittaa sitä, että sijoitan suuremmalla velkavivulla eli koko sijoitussalkkuni riski on korkeampi kuin tilanteessa, jossa maksaisin lainaa nopeammin pois. Tämä strategia kuitenkin mahdollistaa korkeamman tuoton, etenkin nykyisen kaltaisessa matalan korkotason ympäristössä. Vaikka korot nousisivatkin, tulevat osakkeet tarjoamaan aina pitkässä juoksussa korkeampaa tuottoa, joten kunhan riskinsietokykyä löytyy, tämä on järkevämpi strategia. Velkaa minulla ei ole, eikä ole koskaan ollut.

Indeksisijoituksia en ajoita koskaan, vaan teen ne aina kerran kuussa. Vain suorissa osakesijoituksissa pyrin ajoittamaan, mutta en tässäkään ihan perinteisesti, kuten blogini aktiivisena seuraajana tiedät. Pyrin ns. boom-to-bust -ajoittamiseen eli sijoitan romahduksen jälkeen laskumarkkinassa osto-ohjelmien avulla. En siis pyri ajoittamaan ostoksiani täsmällisesti pohjakursseihin, vaan jaan osakeostot eriin ja alan ostaa säännöllisesti osakkeen alitettua asettamani tavoitehinnan.

Cramoon liittyvästä kommentista huomaan, että alat olla ”pajulla” tässä hommassa ja olet lukenut kirjoitukseni ajatuksella. Kuten arveletkin, Cramo ei missään nimessä täytä laatuyhtiön tunnusmerkkejä. Miksi sitten päädyin yritykseen? Tähän on kaksi syytä: 1) Tein jonkin asteisen virheen analyysissä (ensiksi en tuntenut johtoa riittävästi ja uskoin ylioptimistisia ohjeistuksia, toiseksi en osannut kokemattomana sijoittajana analysoida kilpailuetuja ja toimialan ansaintalogiikkaa ja kolmanneksi aliarvioin vahvan taseen merkityksen) ja 2) osake oli hyvin edullinen. Ostan myös keskinkertaisia yhtiöitä, jos hinta on painettu todella alas. Nykyisen ennusteeni perusteella Cramo ei tule tuottamaan pitkässä juoksussa alkuperäisten arvioideni mukaan, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Enää en yhtiöön sijoittaisi ja olen harkinnut myyntiä, jos/kun osake nousee taas yli 20 euroon. Pidän hinnan nousua tälle tasolle hyvin todennäköisenä. Toisaalta ajan myötä osakkeen paino salkussani pienenee itsestään ja miksi en nauttisi osingoista ja jättäisi yhtiötä pieneksi osaksi salkkua. Osittain osakkeen tämän hetken suuri paino johtuu hyvästä kurssikehityksestä, mutta suurin selitys tietysti löytyy kovista panostuksistani yhtiöön. Pidin osaketta vuonna 2008 todella aliarvostettuna. Cramo on opettanut minulle enemmän kuin mitkään oppikirjat voivat opettaa ja osaan jatkossa kiinnittää huomiota sellaisiin asioihin, joita en aikaisemmin pitänyt tärkeinä. Heikohkojen ja keskinkertaisten sijoitusten tekeminen on tärkeä osa oppimisprosessia.

Toiveesi Rautaruukkiin liittyvästä kirjoituksesta on hyvä ja laitan sen korvan taakse. Itse asiassa tarkoituksena on ollut analysoida vanhoja analyyseja jälkikäteen. Tarkoitus on myös jossain vaiheessa kirjoittaa sijoitusurani tärkeimmistä opeista ja kuvata muutoksia, joita sijoitusfilosofiassani on tapahtunut. Mitään suuria muutoksia hyvään suunnitelmaan ei kannata tehdä, mutta kokemuksen ja uusien oppien myötä pientä viilausta tietysti tapahtuu koko ajan. Yhden asian mainitakseni, olen alkanut kokemuksen myötä arvostaa yhtiön laadukkuutta enemmän kuin osakkeen edullista hintaa. Mutta palataan näihin aiheisiin myöhemmin.

Sijoitan osingot aina takaisin salkkuun, kuten kaikkien sijoittajien tulisi tehdä ennen kuin pääomalla eläminen on ajankohtaista. Aluksi tarkoitus oli sijoittaa nimenomaan siihen yhtiöön, mikä osingon on maksanut, mutta huomasin, että tällainen ei ole käytännössä viisasta. Esimerkiksi Cramon tapaus: Jos en enää halua ylipäätään tehdä uusia sijoituksia yhtiöön miksi sijoittaisin osinkoja takaisin. Mieluummin kohdennan osingot sillä hetkellä parempiin kohteisiin. Pyrin siis sijoittamaan osingot uudestaan sillä hetkellä tuottavimmiksi kokemiini yrityksiin.

Tuulienergian mahdollisuuksista pääsen tosiaan hyötymään Vestas Windin kautta ja itse asiassa salkussani on myös aurinkoenergiaa Fortumin myötä. Yhtiö on nimittäin alkanut investoida myös tähän energiamuotoon. On tietysti selvää, että vielä toistaiseksi aurinkoenergiabisneksen vaikutus Fortumin tulokseen on mitätön, mutta uskon tilanteen muuttuvan tulevaisuudessa. Tämä on hyvin mielenkiintoinen lisä ydinvoiman rinnalle ja yksi syy (monien muiden lisäksi) miksi pidän Fortumia tällä hetkellä erittäin varteenotettavana sijoituskohteena pitkään salkkuun (omistan osaketta).

R.W.


pekkis kirjoitti 15.03.2012 - 15:28

Mitäs mieltä neste oilista sijoituksena nykyhinnoilla, käsittääkseni olet pitänyt hyvä firmana jo paljon kalliimpana? Onko uusiutuvilla tulevaisuutta, ne taitaa kuitenkin ratkaista kyseisen firman kurssikehityksen lähivuosina? Entä valtion suuri omistus, riski vai mahdollisuus? Lueskelin noita vanhoja juttuja, onko ajatukset muuttunut kyseisen firman kohdalla.


LonGero kirjoitti 17.03.2012 - 09:06

Neljä vuotta blogia takana ja siihenkö se on nyt sitten jäänyt kun ei tule uusia kirjoituksia?



Random Walker kirjoitti 23.03.2012 - 14:14

Pekkikselle:

Kiitos kysymyksistä!

Päivitin tämän kuun alussa ennusteeni Neste Oilista ja pidän yhtiötä edelleen aliarvostettuna. Olen tosin laskenut ennusteitani, joten näkemykseni itse yrityksestä on muuttunut hieman huonommaksi. Samaan aikaan kurssi on kuitenkin laskenut, joten osakkeena Neste Oil on edelleen kiinnostava. Odotan yhtiöltä 5 % vuosikasvua, kuten aikaisemminkin, mutta kannattavuuden suhteen olin kolmen vuoden takaisessa kirjoituksessa liian optimistinen. Tällä hetkellä pidän 3 % liikevoittotasoa ja 12 % ROE-tasoa realistisena pitkällä aikavälillä. Näillä luvuilla voin maksaa osakkeesta edelleen noin 10 euroa (sama kuin nykyinen keskihankintahintani), kun tuottovaatimukseni on 12 %. Tätä kirjoittaessani osakekurssi on alle 9 euroa, joten mikään ei periaatteessa estäisi sijoittamasta yhtiöön. Kiikarissani on tällä hetkellä kuitenkin pari muuta yritystä, joita pidän selkeästi Neste Oilia parempina, ja joiden hinta on lähellä asettamaani tavoitehintaa. Seuraan siksi tilanteiden kehittymistä kaikessa rauhassa, enkä kiirehdi sijoittamaan kassaani Neste Oiliin.

Mitä uusiutuviin energiamuotoihin ja Neste Oilin biodieseliin tulee, minulla on edelleen vakaa luottamus näiden tulevaisuuteen. Neste Oilin arvo ei perustu muutaman seuraavan vuoden tulokseen, vaan se piilee pitkän aikavälin megatrendin hyödyntämisessä. Siksi en olekaan huolissani yhtiön tämän hetken hieman nihkeämmästä kehityksestä.

Olen pitänyt valtion omistusta aina riskinä. Valtiolla kun sattuu valitettavasti olemaan paljon muitakin intressejä kuin omistaja-arvon kasvattaminen. Nämä intressit voivat pahimmassa tapauksessa tuhota sijoittajien varallisuutta karmealla tavalla. Viime aikoina pinnalla olleet Outokummun (omistajien varallisuutta tuhoava yritysosto valtion ”painostamana”) ja Finnairin (omistajaohjauksen leväperäisyydestä johtuvat selkkaukset) caset ovat ”oppikirjaesimerkkejä” valtio-omistajuuden negatiivisista seurauksista. Onnekseni vastaavilta tilanteilta on vältytty Neste Oilin kohdalla.


LonGerolle:

Kiitos kysymyksestä! Kirjoitustahtini on melko verkkainen, mutta tarkoitus ei ole missään nimessä lopettaa blogaamista.

R.W.



Harrastelija sijoittaja kirjoitti 30.03.2012 - 23:06

Hei, ja kiitos loistavasta blogista! Kirjoitat selkeällä tyylillä ja täyttä asiaa. Itsekkin asun edelleen vuokralla enkä ainakaan ihan heti ole omaa asuntoa ja lainaa ottamassa. Olisi mielenkiintoista lukea asiasta vähän tarkemmin ja nähdä laskennallisten esimerkkien kautta vertailua vuokralla asumisen ja omistusasumisen kannattavuuksien eroista. Olisiko tässä artikkelin aihetta tulevaisuuteen? Toki tilanteet ovat varmasti erilaisia ja molemmissa on puolensa. Omassa tilanteessani koen, että juuri vuokralla asuminen on tällähetkellä kannattavampaa kuin omistusasuminen asuntolainan kanssa.