Sijoitussuunnitelman laatimisprosessi

21.03.2012 - 09:00


Pari kuukautta sitten kirjoitin sijoitussalkun automatisoidusta tasapainottamisesta, mikä on yksi sijoitusprosessin tärkeimmistä vaiheista. Salkun tasapainotus on hyvä esimerkki toiminnasta, joka oikeasti parantaa sijoittajan tuottoa pitkällä aikavälillä. Kuten kirjoituksessa mainitsin, sijoittajan on syytä keskittyä vain aidosti tärkeisiin päätöksiin, joihin hän itse pystyy vaikuttamaan. Päivittäisten uutisten perässä juokseminen ja salkun veivaaminen näiden uutisten perusteella eivät ole tällaisia. Sitä vastoin esimerkiksi itselle sopivan sijoitusstrategian valinta, omaan riskinsietokykyyn sopivan allokaation miettiminen ja sijoituskohteiden hajauttaminen useisiin hyviin yrityksiin ovat tällaisia merkityksellisiä päätöksiä. Tämän kerran kirjoituksessa sukelletaan näiden muiden merkittävien toimenpiteiden pariin. Kyse on siis sijoitussuunnitelman laatimisesta, jonka tärkeyttä olen painottanut useissa kirjoituksissani. Monille sijoitussuunnitelma voi olla hieman "hähmäinen" käsite ja juuri konkretian puuttumisen takia se jää monilta tekemättä. Tästä syystä pyrin nyt kuvaamaan sijoitussuunnitelman laatimisprosessin hyvin käytännönläheisesti. Toivottavasti viimeistään tämän luettuasi laadit itsellesi suunnitelman, joka toimii punaisena lankana läpi koko sijoitusmatkasi.

----------------------

1) Sijoitustoiminnan tavoite

Sijoitussuunnitelman laatimisprosessin ensimmäinen vaihe on tavoitteen asettaminen. Jokaisen tavoitteet ovat yksilöllisiä ja ne voivat siten olla mitä tahansa, mutta tärkeintä on, että tavoite on kirjattu ylös. Ilman tavoitetta sinulla ei ole suuntaa, jota kohti kulkea. Näin ollen on helppo poiketa reitiltä ja uskotella itselleen, että asiat korjaantuvat myöhemmin. Jos taas tiedät, että olet säästämässä esimerkiksi uuden auton ostoa tai vaikkapa lasten opiskelua varten, päämääräsi pitää sinut oikealla tiellä. Toisille tavoite voi olla lomamatka, joillekin säästäminen eläkepäivien varalle. Tavoitteen määrittämiseen ei pidä suhtautua vähätellen, sillä se rajaa hyvin pitkälle sijoitushorisontin pituuden ja sitä kautta käytettävien sijoitusinstrumenttien valikoiman. Toisin sanoen salkun tuottopotentiaali on paljolti riippuvainen siitä, mitä sijoittamisella tavoittelet. Tavoitteen ollessa ensi kesän lomamatka, joudut tyytymään vähäriskisiin ja vähätuottoisiin instrumentteihin. Eläkesäästäjä sitä vastoin voi ottaa suuria riskejä ja hyödyntää kaikkein tuottavimpia instrumentteja.

2) Riskinsietokyky

Edellisestä pääsemmekin joustavasti sijoitussuunnitelman laatimisprosessin seuraavaan vaiheeseen: sijoittajan riskinsietokyvyn määrittämiseen. Riskinsietokyky voidaan määrittää seuraavien tekijöiden perusteella:

- Sijoitushorisontti (mitä pidemmäksi aikaa sijoitat, sitä suurempi on riskinsietokykysi)

- Sijoittajan ikä (mitä nuorempi olet, sitä suurempi on riskinsietokykysi)

- Kuukausitulot (mitä enemmän tuloista jää menojen jälkeen, sitä suurempi on riskinsietokykysi)

- Varallisuus (mitä enemmän sinulla jo on rahoitusomaisuutta, "vararahasto", sitä suurempi on riskinsietokykysi)

- Sijoitusosaaminen (mitä enemmän sinulla on tietämystä ja kokemusta sijoittamisesta, sitä suurempi on riskinsietokykysi)

- Riskinottohalu (mitä suurempi on intuitiivinen halukkuutesi riskinottoon, sitä suurempi on riskinsietokykysi)

Kuva 1. Esimerkki sijoittajan riskinsietokyvyn määrittämisestä.


Yllä oleva kuva konkretisoi mistä on kysymys. Kuvassa riskinsietokyvyn osatekijöille annetaan arvoja 1-3 sen mukaan onko sijoittajan tila heikko, hyvä vai ihanteellinen. Lopuksi pisteet lasketaan yhteen. Kokonaispistemäärä voi siis vaihdella välillä 6-18. Sijoittajan saaman pistemäärän perusteella, hänelle voidaan määrittää prosessin seuraavassa vaiheessa optimaalinen allokaatio osakkeiden ja korkoinstrumenttien välillä.

3) Perusallokaatio

Tasapainoinen perusallokaatio sisältää yleensä aina sekä osakkeita että korkoinstrumentteja. Näiden suhde riippuu riskinsietokyvystäsi. Mitä enemmän riskiä sijoittaja sietää, sitä suurempi on osakepaino, ja sitä suurempaa tuottoa sijoittaja voi odottaa saavansa (riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä). Kuten kuvasta 1 havaitaan, ikä on yksi merkittävä perusallokaatioon vaikuttava tekijä. Koska nuorilla sijoittajilla on yleensä hyvä riskinsietokyky (sijoitushorisontti on pitkä), kannattaa heidän keskittyä mitä suuremmassa määrin osakesijoituksiin. Yleensä suositellaan, että iän karttuessa sijoittajan tulee lisätä korkosijoitusten painoa salkussa. Tämäkin on tietysti tapauskohtaista, ja mikäli sijoitussalkku on tarkoitus jättää jonain päivänä jälkipolville, ei ole mitään syytä olla pitämättä osakepainoa koko ajan lähellä 100 prosenttia (jos siis riskinsietokykysi muuten sallii tämän). Tällainen salkku yksinkertaisesti tuottaa pitkällä aikavälillä enemmän kuin osakkeiden ja korkojen yhdistelmäsalkku.

Kuva 2. Esimerkkejä sijoittajan perusallokaatioista riskinsietokyvystä riippuen.


Kuvan 1 esimerkissä sijoittaja sai riskinsietokyvyn mukaan kokonaispistemääräksi 14. Kuva 2 osoittaa, että tällöin hänen tulisi allokoida varoistaan 60 % osakkeisiin ja 40 % korkoihin.
Tässä kuvattu perusallokaatio on sijoittajan tärkein päätös. Se on paljon tärkeämpi kuin mitkään yksittäiset osakevalinnat. Se on myös paljon tärkeämpi kuin sijoitusten ajoittamiseen liittyvät päätökset. Varojen allokointi nimittäin tutkitusti selittää 91 % sijoittajan pitkän aikavälin tuotosta, osakkeiden valinta vain 5 % ja ajoitus 2 % (Brinson, Singer, Beepower: Financial Analysts Journal 1991).

4) Osakeallokaatio

Perusallokaatio ottaa kantaa sijoitusten jakautumiseen vain ylätasolla eli pääluokkien (osakkeet ja korot) kesken. Sijoitussuunnitelman laatimisprosessin seuraavassa vaiheessa on allokaatiota tarkennettava. Osakkeisiin liittyvää riskiä kannattaa pienentää hajauttamalla osakesijoitukset maantieteellisesti (esim. USA, Eurooppa, kehittyvät markkinat) ja toimialoittain (esim. perusteollisuus, informaatioteknologia, rahoitus). Ajallinen hajautus on myös järkevää, mutta se hoituu itsestään säästettäessä kuukausittain palkkatuloista yli jäävä osuus. Emme siis keskity tässä kohtaa siihen.

Kuva 3. Esimerkkejä sijoittajan osakeallokaatioista sijoitushorisontista ja riskinottohalukkuudesta riippuen.


Samaan tapaan kuin kuvassa 2 määritettiin perusallokaatio riskinsietokyvyn perusteella, voidaan osakeallokaatio määrittää sijoitushorisontin ja riskinottohalun mukaan. Nämä kaksi tekijää vaikuttavat eniten siihen, kuinka riskipitoisen osakestrategian sijoittaja voi valita. Kuvan 3 osuudet eivät tietenkään ole ainoita totuuksia, vaan suuntaa antavia esimerkkejä. Idea on se, että mitä pidempi on sijoitusaikasi ja halukkuutesi ottaa riskiä, sitä enemmän kannattaa allokoida varoja riskisemmille (tuottavammille) markkinoille kuten kehittyviin maihin (esim. BRIC-maat: Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) ja Suomeen (suurien kansainvälisten sijoittajien reuna-alue, josta rahat vedetään kriiseissä nopeasti pois, jolloin kurssiheilunta on voimakasta). Erityisesti Suomeen (yksittäisenä maana) sijoittaminen ei välttämättä ole oleellista, vaan hajautus onnistuu esimerkiksi pelkästään Eurooppa- , USA- ja BRIC-rahastojen avulla, mutta suomalaisena haluan ainakin itse painottaa vahvasti suomalaisia yhtiöitä omassa salkussani.

Esimerkkisijoittajallamme sekä sijoitushorisontti että riskinottohalu saavat pistemäärän 3 (ks. kuva 1), joten osakeallokaatio asettuu "korkean riskin" luokkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 100 kEUR suuruisen salkun 60 kEUR osakeosuus (60 % osakkeissa, 40 % koroissa) tulee jakaa kuvan 3 mukaisesti eri markkinoille seuraavasti: kehittyvät markkinat 21 kEUR (35 % osakevarallisuudesta), Suomi 21 kEUR (35 %), Eurooppa 12 kEUR (20 %) ja USA 6 kEUR (10 %).

5) Korkoallokaatio

Sijoitussuunnitelman laatimisprosessin seuraavassa vaiheessa on määritettävä korkoallokaatio samaan tapaan kuin osakeallokaatio edellä. Korkoinstrumenttien tuottojen heilahtelu on huomattavasti osaketuottojen vaihtelua pienempää, joten painotusten miettiminen eri korkoinstrumenttien kesken ei ole niin merkittävässä roolissa kuin osakepuolella. Yksinkertaisuuden vuoksi korkoallokaatiossa kannattaa noudattaa aina suunnilleen kuvan 4 mukaista jakoa.

Kuva 4. Esimerkki sijoittajan korkoallokaatiosta.


Esimerkkisijoittajamme 100 kEUR varallisuuden 40 kEUR korko-osuus jakautuu siis seuraavasti: yrityslainoihin 16 kEUR (20 % korkovarallisuudesta), obligaatioihin 16 kEUR (20 %) ja lyhyen koron instrumentteihin (rahamarkkinoille) 8 kEUR (20 %).

6) Tuotto-odotus

Tarkennetun allokaation perusteella voimme seuraavaksi määrittää sijoitussalkun pitkän aikavälin tuotto-odotuksen eri sijoitusluokkien tuotto-odotusten painotettuna keskiarvona. En lähde tässä kohtaa esittelemään tutkimuksia eri sijoituskohteiden historiallisista tuotoista tai perustelemaan esittämiäni tuotto-odotuksia fundamentaalisesti. Totean vain alla olevien lukuarvojen olevan itse käyttämiäni estimaatteja yksittäisten markkinoiden tai instrumenttien tuotoista (jos olet itse optimistisempi tai pessimistisempi, käytä muita lukuja):

Kuva 5. Eri osakemarkkinoiden ja sijoitusinstrumenttien vuotuiset tuotto-odotukset.


Kuvan 5 mukaisilla yksittäisten instrumenttien tuotto-odotuksilla, saamme seuraavanlaiset salkun tuotto-odotukset allokaatiosta riippuen:

Kuva 6. Sijoitussalkun tuotto-odotus allokaatiosta riippuen.


Esimerkkisijoittajamme salkun tuotto-odotukseksi saadaan 9,1 % (60/40 - korkea riski).

7) Budjetti

Prosessin toiseksi viimeinen vaihe on budjetin laatiminen. Tämän vaiheen läpikäyminen edellyttää tulojen ja menojen kuukausiseurantaa. Mikäli olet jo tehnyt tätä säännöllisesti, sinun tarvitsee vain kaivaa tässä kohtaa muistiinpanot tai excel-taulukot esille. Ellei sinulla ole hajuakaan kuinka paljon (ja mihin kohteisiin) käytät palkkasi, tulee sinun tästä hetkestä lähtien kirjata ylös joka sentti, jonka kulutat.
Karkeasti menot voidaan jakaa asumiseen, autoon ja yleisiin elämiskustannuksiin. Asuminen pitää sisällään vuokran, autopaikan, veden, sähkön, internetin, puhelimen, sisustuksen ja kodinelektroniikan. Auto pitää sisällään bensiinin, huollot, katsastukset, vakuutukset ja verot. Elämiskustannuksiin kuuluvat ruoka, hygienia, ravintolat, kahvilat, viihde, vaatteet ja harrastukset.

Tässä vaiheessa on tarkoitus määrittää omaan tulotasoon nähden tasapainoinen kuluttamisen ja säästämisen suhde. Jos huomaat menoseurantasi jälkeen, että elät "kädestä suuhun", olet ajamassa itseäsi pahoihin vaikeuksiin. Tällöin sinun on tingittävä elintasosta, jotta saavutat oikean tasapainon. Jos taas huomaat, että sinulla jää tuloista menojen jälkeen jotakin yli (vapaa kassavirta), lähtökohtasi vaurastumiseen ovat hyvät. Seuraamalla kulutusta ja kirjaamalla menot eri menoluokkiin, saat selville ns. "turhat" menot, jotka poistamalla saat luotua vapaata kassavirtaa sijoituksiin.

Tasapainoisessa henkilökohtaisen talouden hoidossa vapaan kassavirran määrän tulisi olla noin 20 %. Jos et kykene tähän vielä, aloita askel kerrallaan ja aseta 20 % säästämisaste pidemmän aikavälin tavoitteeksi.

Kuva 7. Esimerkki kuukausibudjetista.


Kuvitellaan esimerkkisijoittajamme ansaitsevan kuukaudessa nettona 3000 EUR. Sijoittaja on tyytyväinen elintasoon, jossa kuukausimenot ovat 2400 EUR. Tällöin hänellä jää sijoitettavaa 600 EUR kuukaudessa.

Kuva 8. Esimerkkisijoittajan tulojen käytön jakautuminen.


Kuten kuvasta 8 nähdään esimerkkisijoittajan talous on hyvin tasapainossa, sillä vapaan kassavirran (sijoituksiin jäävä osuus tuloista) osuus on 20 %.

Kun budjetti on laadittu, ala elää sen mukaisesti. Älä tuhlaa vapaata kassavirtaasi turhuuksiin, vaan sijoita se sijoitussuunnitelmassa määritetyn allokaation mukaisesti.

8) Sijoitussalkun ja passiivisten tulojen kehitys

Nyt alamme lähestyä sijoitussuunnitelman mielenkiintoisinta osaa. Prosessin viimeisessä vaiheessa on tarkoitus ennakoida sijoitussalkun kehitys edellä määritettyjen tietojen perusteella. Näin sijoittaja saa hyvän arvion siitä, missä ajassa hän tavoitteensa saavuttaa (jos kyseessä on tietyn hintaisen kohteen hankinta). Jos tavoite liittyy esimerkiksi mukavampiin eläkepäiviin, saadaan tässä vaiheessa arvio siitä, kuinka suurista sijoitustuloista voidaan nauttia eläkkeellä.

Kuva 9. Esimerkkisijoittajan salkun kehitys.


Esimerkkisijoittajan 9,1 % vuosittaisella salkun tuotto-odotuksella ja 600 EUR/kk säästösummalla varallisuus kasvaa 20 vuodessa noin 400 kEUR suuruiseksi. Kuvan 9 taulukko loppuu 20 vuoden kohdalle, mutta lienee syytä mainita, että 25 vuoden kuluttua salkun arvo on jo lähes 700 kEUR. Vuosien saatossa varallisuus kasvaa kiihtyvällä tahdilla. Olipa sijoittajan tavoite mikä tahansa, kasassa tulee olemaan aikamoinen määrä rahaa.

Mikäli sijoittajan riskinsietokyky sallisi aggressiivisemman osakeallokaation, päästäisiin tässä ajassa vielä huomattavasti suurempaan varallisuuteen. Jos sijoittaja on jatkuvasti "all in" osakkeissa painottaen kehittyviä markkinoita (tuotto-odotus noin 12 % p.a.), nousee salkun arvo 20 vuodessa 600 kEUR tasolle. 25 vuoden kuluttua salkun arvo on noin 1,2 mEUR. Mikäli esimerkkisijoittaja tinkii hieman nykyisestä elämänlaadustaan ja sijoittaa esimerkiksi 800 EUR/kk, on salkun arvo 20 vuoden päästä noin 800 kEUR ja 25 vuoden päästä jo 1,5 mEUR.

Kuvitellaan, että esimerkkisijoittaja on asettanut tavoitteekseen varhaiseläkkeelle jäämisen, kun sijoitustulot kattavat hänen kuukausimenonsa. Menojen ollessa 2400 EUR/kk (ks. vaihe 7) eli 28 800 EUR/vuosi, sijoittaja tarvitsee noin 450 kEUR suuruisen salkun (9,1 % tuotto 450 kEUR pääomalle on noin 41 kEUR eli kuukausitasolla noin 3400 EUR mikä on nettona 30 % veroasteella noin 2400 EUR). Tähän kuluu aikaa 21 vuotta.

Kuva 10. Esimerkkisijoittajan salkun generoima nettotulo kuukaudessa.


Kuva 10 osoittaa esimerkkisijoittajan salkun generoiman passiivisen nettotulon määrää, mikäli sijoittaja päättäisi kunkin vuoden jälkeen lopettaa varallisuuden kasvattamisen ja alkaa elää pääoman tuotolla. Tulo ei siis ole käytettävissä olevaa tuloa sijoitusperiodin aikana, sillä sijoitusperiodin aikanahan tulot (esim. osingot) sijoitetaan takaisin salkkuun, jotta tuotto-odotuksen mukainen kasvu mahdollistuu.

------------------------

Oikeaoppisesti laadittu sijoitussuunnitelma sisältää edellä kuvatut kahdeksan kohtaa. Näiden kohtien huolellinen miettiminen ennen ensimmäisenkään sijoituksen tekemistä tulee pelastamaan sijoittajan useasti tulevan sijoitusmatkan varrella. Etenkään sijoittamisessa suunnitelman merkitystä ei voi koskaan painottaa liikaa.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!



__________________



Blogimerkinnän kommentit:


enzo kirjoitti 21.03.2012 - 22:29

Kiitos tärkeän aiheen jäsentelystä!


farmland investment kirjoitti 02.04.2012 - 04:10

What I do is three things.

1) A core portfolio of stock and bond ETFs (probably 70%)

2) A satellite portfolio of trades, mostly dividend shares.

3) A limited number of alternative investments that will be uncorrelated to the stock market.

Sometimes I think of using put options as a hedge, but I just do not enough about how these work to feel comfortable with them.


Aki kirjoitti 02.04.2012 - 21:18

Kiitos erinomaisesta tekstistä.

Oman riskinsietokykyni mukainen perusalokaatio tulisi olla 60/40 osakkeiden ja korkojen välillä. Minulla on myös lisäksi sijoitusasunto. Millainen perusallokaation tulisi tällöin olla? Pitäisikö sijoitusasunto ymv. sijoitukset jakaa korkoihin kuuluvaksi vai kuinka tämä jako tulisi tehdä?


Random Walker kirjoitti 18.04.2012 - 13:35

Akille:

Kiitos kysymyksistä ja pahoittelut, että vastaamisessa on kestänyt näin kauan. Itselläni ei ole sijoitusasuntoja, mutta jos olisi, rinnastaisin ne tässä katsannossa korkosijoituksiin. Tämä johtuu siitä, että tuotoltaan ja riskiltään nämä sijoituskohteet ovat hyvin lähellä toisiaan. Toisin sanoen sinun kannattaa pitää osakkeissa 60 %, olipa sinulla asuntosijoituksia tai ei. Lopun 40 % voit sitten jakaa omien mieltymystesi mukaan asuntoihin ja korkoihin.

R.W.