Osakkeen tuotto-odotuksen määrittäminen

29.08.2012 - 08:00


Kuten me kaikki sijoittajat tiedämme, sijoittamisessa ainoa tavoite on tehdä mahdollisimman paljon rahaa (omaan riskitasoon suhteutettuna) pitkällä aikavälillä. Tästä syystä jokaisen sijoittajan tärkeimmän kysymyksen tulisi olla: kuinka paljon voin odottaa nyt tekemäni sijoituksen tuottavan minulle tulevaisuudessa. Koska kyse on koko sijoittamisen ydinkysymyksestä, luulisi, että tuotto-odotuksen määrittämisen perusteet olisivat iskostuneet jokaisen sijoittajan takaraivoon. Kuitenkin erityisesti aloittelevat sijoittajat, mutta valitettavasti myös jotkut ammattilaisista tekevät tässä asiassa alkeellisiakin virheitä. Tästä syystä ajattelin pureutua seuraavaksi osakkeen tuotto-odotuksen määrittämisen perusteisiin teorian tasolla ja esitellä muutamia räikeimpiä ajatuskatkoksia tai suoranaisia ”black outeja”, joihin olen törmännyt sijoittajia kuunnellessani tai sijoitusaiheisia tekstejä lukiessani. Lisäksi esittelen itse käyttämiäni lähestymistapoja tuotto-odotuksen määrittämiseen käytännössä.

Ylätasolla osakkeen tuotto voidaan jakaa kahteen komponenttiin: fundamentaaliseen tuottoon ja spekulatiiviseen tuottoon. Fundamentaalinen tuotto puolestaan voidaan jakaa osinkotuottoon ja osinkojen kasvuun, jonka ajurina toimii yhtiön tekemien uusien investointien tuottoaste. Spekulatiivinen tuotto on osakkeen arvostustason (P/E-luvun) kohoamisesta syntyvä tuotto.

Kuva 1. Osakkeen tuoton komponentit (suhteellinen tarkastelu).


Koska spekulatiivinen tuotto on nimensä mukaisesti spekulatiivista, ei sijoittajan tule koskaan laskea mitään sen varaan. Ja parhaassakin tapauksessa spekulatiivinen tuotto selittää pitkällä aikavälillä vain hyvin pienen osan kokonaistuotosta. Spekulanttia sitä vastoin kiinnostaa vain spekulatiivinen tuotto, sillä lyhyellä aikavälillä kokonaistuotto muodostuu lähes pelkästään spekulatiivisesta tuotosta. Mutta nyt puhumme sijoittamisesta, emme spekuloinnista.

Hieman toisenlaisesta näkökulmasta tarkasteltuna osakkeen tuotto muodostuu osingoista ja osakekurssin noususta (myynti- ja ostohinnan erotus). Osakekurssin nousu (hinnan nousu) voidaan vielä jakaa kahteen komponenttiin eli fundamentaaliseen hinnan nousuun ja spekulatiiviseen hinnan nousuun. Tässä tarkastelussa sijoittajaa kiinnostavat osingot ja fundamentaalinen hinnan nousu. Tämä johtuu siitä, että viimeksi mainittu selittyy yrityksen tuloskasvulla (P nousee, kun E kasvaa, vaikka P/E pysyy ennallaan), kun taas spekulatiivinen hinnan nousu perustuu arvostustason nousuun eli ns. multippeliekspansioon (P nousee, kun P/E kasvaa, vaikka E pysyy ennallaan).

Kuva 2. Osakkeen tuoton komponentit (absoluuttinen tarkastelu).


Kuvan 1 mukaisesti osakkeen tuotto-odotus voidaan laskea seuraavalla kaavalla:

r = D/P + g(D) + g(PE) = D/P + (1-p) x ROE + g(PE)

Yhtälössä D kuvaa osinkoa, P osakkeen hintaa, g(D) osinkojen kasvua, g(PE) P/E-luvun muutosta, p osinkosudetta (payout ratio) ja ROE oman pääoman tuottoastetta.

Tuotto-odotuksen määrittäminen on tosiaan teoriassa näin yksinkertaista, mutta valitettavan moni sijoittajista astuu jossakin kohdin harhaan, kun siirrytään käytännön sijoitusmaailmaan. Käydäänpä seuraavaksi läpi muutamia esimerkkejä, joihin olen törmännyt.

Yksi yleisimmistä sijoittajien ajatuskatkoksista on ”osta ja pidä” -strategian kyseenalaistaminen voimakkaasti heiluvilla markkinoilla. Aina kun laskumarkkina ”yllättää” (lainausmerkeissä sillä talouden syklisen luonteen ei pitäisi yllättää ketään) sijoittajat, aletaan puhua ”osta ja pidä” -strategian järjettömyydestä. Puhutaan siitä, että tuottoa tehdäkseen tulisi ehdottomasti ajoittaa ostot oikein ja myydä kurssien ollessa huipussaan, eikä vain istua hankittujen osakkeiden päällä.

On totta, että viime vuosien pitkäkestoinen laskumarkkina on johtanut negatiiviseen spekulatiiviseen tuottoon, mutta samaan aikaan yhtiöiden osinkovirta on jatkanut kasvuaan. Mitä alemmaksi osakekurssit putoavat, sitä suuremmaksi fundamentaalinen tuotto, jolla oikeasti on merkitystä, muodostuu. Jos sijoittajat vain pitäisivät mielessään tämän yllä esittämäni yksinkertaisen yhtälön, panikointi voitaisiin lopettaa.

Toinen joidenkin sijoittajien menestyshaaveet tuhoava ”black out” on osinkojen uudelleensijoittamisen väheksyminen. Yksi karmaisevimmista virheistä mitä sijoittaja voi tehdä, on nimittäin jättää sijoittamatta yhtiön jakamat osingot takaisin osakkeisiin siinä vaiheessa kun tavoitteena on vielä pääoman (salkun) kasvattaminen eikä siis pääoman tuotolla eläminen. Fakta, jota kaikki sijoittajat eivät ymmärrä, on nimittäin se, että yllä esittämäni kaavan mukainen tuotto-odotus ei toteudu ellei osinkoja sijoiteta takaisin yhtiöön. Toisaalta osinkojen takaisinsijoittaminenkaan ei yksin riitä, vaan uudet ostot on tehtävä samalla tuottovaatimuksella kuin aikaisemmatkin ostot. Jos tuottovaatimuksesi on esimerkiksi 12 % ja, jos odotat yhtiön osinkojen kasvavan esimerkiksi 5 % vuodessa, tulee sinun tehdä uudet ostot aina 7 % osinkotuoton antavalla hinnalla.

Makuuttaessasi osinkoja pankkitilillä, saatikka jos kulutat ne, sijoituksesi vuotuinen tuotto jää pitkällä aikavälillä selvästi alun perin laskemastasi odotusarvosta. Osinkojen sijoittamatta jättäminen on tietysti jokaisen oma valinta, mutta tällöin tuotto-odotuksen kaava kertoo sijoittajalle vain seuraavan vuoden tuotto-odotuksen, ei pitkäjänteisen sijoittamisen tuotto-odotusta. Et voi villeimmissä unelmissakaan odottaa pitkällä aikavälillä edes 10 % vuosituottoa, saati suurempaa, ellet sijoita osinkoja uudelleen. Tästä huolimatta olen törmännyt sijoittajiin, jotka väheksyvät osinkojen uudelleensijoittamista eivätkä ymmärrä, että koko homman salaisuus piilee juuri siinä.

Yrityksen kasvun ennustaminen on yksi sijoittajan haastavimmista tehtävistä tuotto-odotusta määritettäessä. Liiallinen optimismi voi olla tässä yhteydessä hyvin vaarallista. Optimisminkin vielä ymmärtää, jos se on edes jollakin tavalla perusteltua, mutta faktojen kanssa täysin ristiriidassa oleva optimismi on jo typeryyttä. Yrityksen fundamenttien kanssa ristiriidassa olevat kasvuodotukset kuuluvat ehdottomasti räikeimpien ”black outien” sarjaan. On huvittavaa kuunnella sijoittajia, jotka perustelevat osakeostoaan yhtiön erittäin hyvillä kasvunäkymillä, mutta mainitsevat samalla olevansa hieman huolissaan yhtiöön sidotun pääoman tuotosta. Kasvuhan ei ole minkään arvoista (pahimmassa tapauksessa omistajille haitallista) ellei yhtiön operatiivisen pääoman tuottoaste ole riittävän korkea. Pääoman tuoton ja kasvun on siis kuljettava käsi kädessä, kuten osakkeen tuotto-odotuksen yhtälöstäkin voidaan nähdä.

Yhtiön normalisoitu osinkojen kasvu lähestyy maksimissaan oman pääoman tuottoa ja tämäkin vaatii sen, että yhtiön osinkosuhde lähestyy nollaa. On siis itsensä huijaamista odottaa yhtiöltä esimerkiksi 10 % vuotuisia osinkojen kasvulukuja, jos yhtiö samaan aikaan painii kannattavuusongelmiensa kanssa ja operoi alle 10 % ROE-tasolla. Totta kai väliaikaiset kannattavuusongelmat ovat poikkeus, mutta ellei yhtiöllä ole todella vahvaa ja kestävää kilpailuetua, tällaiset kasvuluvut ovat sula mahdottomuus pitkällä aikavälillä. Syklin huipulla ja väliaikaisesti kaikki tietysti on mahdollista, mutta sijoittajan tuleekin tarkastella normalisoituja lukuja (tähän asiaan palaan kirjoituksen loppupuolella).

Erityisesti lyhyen ja keskipitkän aikavälin kasvua kannattaa estimoida ROE:n avulla, mutta yrityksen pitkän aikavälin kasvuodotukset on sovitettava tasapainoon myös yleisen kansantalouden kehityksen kanssa. Kansantalouden fundamenttien kanssa ristiriidassa olevia kasvuodotuksia käyttämällä sijoitta viilaa itseään todella pahasti linssiin. Pitkällä aikavälillä mikään yritys ei voi kasvaa kovin paljon kansantalouden kasvua nopeammin. Tästä pitää huolen kilpailu. Ainoastaan kestävän kilpailuedun omaavat yhtiöt kykenevät kasvamaan jatkuvasti nopeammin kuin talous kokonaisuutena. Tästä huolimatta olen nähnyt tuotto-odotuslaskelmissa joskus todellakin hurjia lukuja osinkojen kasvutekijän paikalla.

Itse lähestyn asiaa seuraavasti: ”Keskimääräisen” yhtiön (ei kestävää kilpailuetua ja/tai toimii elinkaarellaan kypsässä vaiheessa olevalla toimialalla) kohdalla määritän pitkän aikavälin kasvutekijän reaalisen bkt:n kasvun (2,5 %) ja inflaation (2,5 %) summana (nominaalinen bkt:n kasvu, 5 %). ”Laatuyhtiöiden” (kestävä kilpailuetu ja/tai toimii kasvavalla toimialalla) kohdalla käytän kasvuna 6 % (3%+3%) ja heikkojen yhtiöiden (ei kilpailuetua ja/tai toimii taantuvalla toimialalla) kohdalla 4 % (2%+2%). Ajatukseni perustuu siihen, että laatuyhtiöt kykenevät hinnoitteluvoimansa ansiosta nostamaan hintojaan inflaatiota nopeammin ja kasvamaan myös reaalisesti keskimääräistä paremmin hyvän operatiivisen pääoman tuottoasteensa takia. Heikot yhtiöt sitä vastoin eivät kykene neuvottelemaan edes inflaation mukaisia hinnankorotuksia omiin tuotteisiinsa, eivätkä kasvamaan reaalisestikaan kansantalouden tahdissa.

Tässä yhteydessä on syytä painottaa, että yllä kuvattu tapa kasvutekijän määrittämiseen soveltuu vain tilanteisiin, joissa tuotto-odotus lasketaan osinkotuoton avulla (kuten aikaisemmin esitetyssä kaavassa tehdään). Joskus näkee tuotto-odotuksia määritettävän myös ns. tulostuoton (E/P) eli P/E-luvun käänteisluvun avulla. Tässäkin kohtaa tulee olla äärimmäisen tarkkana. Tulostuotto ei suoraan kerro sijoittajan tuotto-odotusta (vaan aliarvioi sen), mutta tulostuottoon ei myöskään saa missään nimessä lisätä yllä kuvatulla tavalla määritettyä kasvutekijää (jolloin tuotto-odotus yliarvioituisi). Koska tulostuotossa kassavirtana osoittajan paikalla on tulos (ei osinko), on reaalinen kasvupotentiaali kadonnut (tuloksesta ei jää mitään yli kasvuinvestointeihin). Asiaa havainnollistaa hyvin esimerkki, jossa yritys jakaa koko tuloksensa ulos osinkoina (jolloin D/P = E/P eli osinkotuotto = tulostuotto). Näin ollen yritys voi kasvaa vain hintoja korottamalla (eli inflaation tahdissa). Jos siis itse käytän tulostuottoa tuotto-odotuksen määrittämiseen, lisään siihen keskimääräisillä yhtiöillä 2,5 % (keskimääräinen inflaatio), laatuyhtiöillä 3 % ja heikoilla yhtiöillä 2 %. Tulostuotto soveltuu tuotto-odotuksen määrittämiseen yhtiöille, jotka jakavat hyvin suuren osan tuloksestaan osinkoina ja, joiden tuotemarkkinat eivät volyymilla mitattuna juurikaan kasva.

Kuten jo yllä mainitsin, yritys ei voi pitkällä aikavälillä kasvaa keskimääräistä nopeammin ilman kilpailuetua. Tämä fakta on analogia toisesta tosiasiasta: yritys ei kykene pitkäjänteisesti tekemään pääomalle sen kustannusta ylittävää tuottoa ellei sillä ole kilpailuetua.

Kilpailueduista voisi kirjoittaa pitkästikin, mutta ei mennä tässä yhteydessä aiheeseen sen syvällisemmin. Haluan kuitenkin nostaa esille, että sijoittajan tuotto-odotuksen määrittäminen on melkoista arpapeliä, ellei sijoittajalla ole näkemystä yhtiön kilpailuasemasta. Tällä on merkittävä vaikutus yhtiön pääoman tuottoasteeseen ja sitä myötä lyhyen ja keskipitkän aikavälin osinkojen kasvuun sekä pitkän aikavälin kasvutekijään. Monet sijoittajat tekevät räikeitä virheitä tuotto-odotuslaskelmissaan, sillä he eivät perusta kasvuodotuksia yhtiön kilpailuanalyysin varaan. Kilpailuanalyysi antaa hyvän käsityksen yhtiön kestävästä ROE -tasosta ja kasvupotentiaalista.

Itse lähestyn asiaa seuraavasti: Jaan tuotemarkkinat karkeasti kahteen segmenttiin. Esimerkkinä ensimmäiseen segmenttiin kuuluvasta yrityksestä käy hyvin omalla toiminimellä mansikoita torilla myyvän yrittäjän pienyritys. Markkinoille tulo on hyvin helppoa ja kaikilla on sinne vapaa pääsy. Alalle tulon esteitä ei juuri ole, kunhan omistaa pakettiauton, jolla mansikat saa kuljetettua markkinapaikalle. Toiseen segmenttiin lasken kuuluvaksi esimerkiksi Coca-Colan. Yhtiö on kyennyt luomaan markkinat, joilla menestyminen ei ole ulkopuolisille mahdollista. Alalle tulijoista ei siis ole uhkaa. Tämä johtuu kysyntään perustuvasta kilpailuedusta. Toisin sanoen alalle tulijoiden kysyntäkäyrä on alempana vasemmalla Coca-Colaan nähden. Tästä syystä uusien limonadivalmistajien on myytävä juomiaan huomattavasti Coca-Colaa halvemmalla, jotta kysyntä olisi edes lähellä Coca-Colan volyymia. Tämäkään ei todellisuudessa ole riittänyt, sillä Coca-Cola on nykyäänkin sekä kallein että myydyin limonadi. Vastaavanlaisen aseman luominen vaatii kuluttajien tapojen ja tottumusten muutoksen, mikä ei tapahdu hetkessä, eikä ilman valtavia investointeja markkinointiin ja brändiin. Tästä syystä uusia markkinoille tulijoita ei ole (kun puhutaan korkean katteen brändijuomien markkinoista).

Ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, että ensiksi mainittujen ”free entry” -markkinoiden yritykset eivät ole sijoittajalle lähellekään yhtä houkuttelevia kuin ”barriers to entry” -markkinoiden yhtiöt. Tästä syystä pyrin sijoittamaan lähtökohtaisesti vain jälkimmäisen segmentin yhtiöihin, joiden joukosta suosimani laatuyhtiöt tyypillisesti löytyvät. Näille yhtiöille voi turvallisin mielin asettaa kasvuodotukseksi 6 %. Vastaavasti ensimmäisen segmentin yhtiöt ovat tyypillisesti heikkoja eikä niiden kasvuodotuksia kannata missään nimessä asettaa yli 4 % tasolle.

”Free entry” -markkinoiden mansikan myyjä kuuluu segmentin alakategorioissa ns. ”bulkkituottajiin”, mutta segmenttiin voi kuulua myös ns. ”differoijia”. Nämä yhtiöt kykenevät nousukaudella tekemään tuote-erilaistamisen ansiosta kovaa tulosta (korkeat katteet). Bulkkituottajien on sitä vastoin kilpailtava kustannustehokkuudella, joten kustannuskäyrällä heikossa asemassa olevat toimijat eivät tahkoa koskaan järisyttävän kovaa tulosta (matalat katteet). Tästä syystä suosin itse differoijia, mutta ellei niillä ole kilpailuetuja (kustannusetu, kysyntään perustuva etu tai mittakaavaetu), en uskalla asettaa kasvuodotuksia yli 5 % eli keskimääräisen bkt:n kasvun yläpuolelle.

Yllä kuvasin omaa lähestymistapaani kasvutekijän estimointiin osakkeen tuotto-odotusta määrittäessäni. Osinkotuoton määrittäminen, fundamentaalisen tuoton toinen komponentti, on yhtälailla tärkeää, joten paneudutaan myös siihen hetkeksi. Monille sijoittajille osinkotuoton määrittäminen on yhtä kuin osinkoennusteen (tai menneeltä vuodelta jaetun osingon) vertaaminen päivän pörssikurssiin. Tällainen yksinkertainen lähestymistapa voi kuitenkin johtaa harhaan. Tällainen current tai forward D/P:n käyttö suoraan tuotto-odotuslaskelmissa on siksi erittäin paha virhe ja kuuluu ehdottomasti sarjaamme ”sijoittajan pahimmat black outit”.

Etenkin syklisten yhtiöiden, kuten konepajojen, kohdalla on ymmärrettävä, ettei sen hetkinen osinko välttämättä ole oikea lähtökohta. Jos sijoittaja käyttää esimerkiksi syklin huipun osinkoa määrittäessään osinkotuottoa, muodostuu tuotto-odotus auttamatta aivan liian korkeaksi. Vaikka yhtiö jakaisikin huippuvuonna megasuuren osingon, on todennäköistä, että osinko putoaa suhdanteen kääntyessä. Toinen asia, mitä sijoittajan kannattaa tässä yhteydessä tarkkailla, on yhtiön payout ration suuruus. Jos yhtiö jakaa suuren osan tuloksestaan osinkoina, ei yhtiölle enää jää pelimerkkejä kasvuinvestointeihin ja kokonaistuotto-odotus jää alhaiseksi kovasta osinkotuotosta huolimatta. Väliaikaisesti yhtiöt voivat jakaa osinkoja jopa tulosta enemmän, mutta tällainen ei tietenkään ole kestävää toimintaa. Sijoittaja, joka erehtyy poimimaan tällaisen yhtiön salkkuunsa väliaikaisesti suuren osinkotuoton sokaisemana, tekee pahan virheen. Kolmanneksi tässä yhteydessä on tarkastettava yhtiön velkaisuus ja miten velan määrä on kehittynyt viime vuosien aikana. Pahimmassa tapauksessa yhtiö kasvattaa osinkoaan, mutta velkaantuu samaan aikaan lisää. Yhtä lailla kannattaa tarkkailla yhtiön osakeantihistoriaa. Ei ole lainkaan harvinaista, että yhtiö jakaa ensin hurjat osingot ja tulee sen jälkeen omistajien taskuille pyytämään rahat takaisin osakeannin muodossa. Tällaisessa toiminnassa ei ole järjen hiventäkään.

Itse kierrän edellä kuvatut ongelmat tutustumalla yhtiön historian vähintään 10 vuoden ajalta. Syklisten yhtiöiden kohdalla käytän osingon määrittämisessä pitkän aikavälin keskiarvo- tai mediaanitulosta tai arvioin normaalin tulostason poistamalla luvuista syklin huiput ja pohjat. Defensiivisten yhtiöiden kohdalla seuraavan vuoden ennuste kuvaa huomattavasti paremmin kestävää tulostasoa, mutta tällöinkin historialukuja kannattaa käyttää apuna. Normalisoidun tuloksen jälkeen tarkastelen payout ration kehitystä ja normalisoin myös sen.

Mitä tästä kaikesta oikein opimme? Vaikka osakkeen tuotto-odotuksen määrittäminen on teoriassa hyvin helppoa, sisältää prosessi käytännössä paljon erilaisia sudenkuoppia. Sijoittajat eivät myöskään aina ajattele rationaalisesti, vaan erilaisten ajatuskatkosten tai suoranaisien "black outien" esiintyminen osakemarkkinoilla on silloin tällöin arkipäivää. Tästä syystä sijoittajan kannattaa tarkkailla omaa toimintaansa kriittisesti ja pyrkiä löytämään ne kuopat, joihin on matkan varrella tullut pudottua.Nämä havaitsemalla sijoittaja voi parantaa huomattavasti omaa menestystään osakemarkkinoilla. Ja mikä parasta, pysyessäsi itse tiellä, voit hyödyntää sijoittajien valtavirran ajatuskatkoksia ja harharetkiä saavuttaaksesi itse entistä parempia tuottoja.


__________


Blogimerkinnän kommentit:


TT kirjoitti 29.08.2012 - 23:28

Osinkojen uudelleensijoittamisen ongelmaksi tulee monille piensijoittajille vastaan osinkojen vähyys, sillä monet eivät saa ainakaan yksittäisestä osakkeesta niin paljoa osinkoja, että voisi korvamerkitä ne samaan yritykseen riittävän pienien kulujen kanssa. Toinen ongelma mikä allekirjoittaneelle tulee mieleen on se, että yrityksen osakekurssi on saattanut nousta niin paljon ettei samaa tulostuottoa ole enää odotettavissa hetkellä jolloin pitäisi sijoittaa osingot takaisin. Mites tälläiset ongelmat tulisi ratkaista? Muuten pidän kyllä tätä kirjoitusta ihan erinomaisena esimerkkinä, mutta ainakin allekirjoittaneelle tulee noi pari käytännön asiaa mieleen vaikeuksista osinkojen uudelleensijoittamisen suhteen.


jalmari kirjoitti 30.08.2012 - 14:59

Hyvää tekstiä.

TT, tuohon näen ratkaisuksi sen, että "sulauttaa" osingot esim. palkasta säästettyyn summaan ja sijoittaa ne samalla kertaa. Toiseen ongelmaan looginen ratkaisu on mielestäni se, että odottaa ihan rauhassa niiden osinkojen kanssa ostokelejä.


TT kirjoitti 31.08.2012 - 00:27

Periaatteessa juuri kuten jalmari kirjoitti. Ongelmana saattaa tosin olla se, että niitä ostokelejä voi joutua odottamaan vuosia äärimmäisessä tapauksessa jolloin se uudelleensijoittamisen hyöty vähenee selkeästi. Toisaalta nää on aina vähän näitä "Jos lehmällä olis pyörät se olis maitoauto" tyyppisiä jossitteluja. En tiedä sitten tilastoista kuinka usein odotettu tulostuotto pienenee jossittelussa mainitulla tavalla.


ToBe kirjoitti 01.09.2012 - 16:03

Kiitos hienosta kirjoituksesta.

Ilman suurempaa analyysiä (siihen minun kykyni eivät riitä) totean oman kokemukseni onnistumisista tapahtuneen ainoastaan hyvin pitkällä juoksulla koko maailmantalouden nousun myötä.Muutaman kymmenen vuoden sijoitushistoria on siten antanut 90 luvun laman jälkeisen jättituoton ja IT laman jälkeisen pienemmän rykäyksen.Muut ovat yhtökohtaisia sattumia tai viisautta.Kumpaa tahansa ne eivät merkitse tuottopuolella kummoistakaan tulolähdettä.Osta kun mustalta näyttää ohje saattaa olla edelleen viisainta mitä tehdä, mutta tälläkin kertaa sillä lisäyksellä, että jaksa odottaa.Älä ihminen hermostu.

Toki tappiot kannattaa kuitata pois kun uskoo pohjan olevan kohdalla.Siinä vanhojen rikkaiden sukujen rikkauden salaisuus.

Aika tekee rahaa.
´

Random Walker kirjoitti 02.09.2012 - 14:32

TT:lle ja Jalmarille:

Kiitos kommenteista! Osingot kannattaa sijoittaa takaisin nimenomaan normaalien suurempien sijoituserien yhteydessä. Toinen vaihtoehto on niputtaa eri yhtiöistä tulleet osingot ja sijoittaa ne kerralla yhteen osakkeeseen, joka sillä hetkellä tuntuu houkuttelevimmalta. Ei siis ole mitenkään välttämätöntä sijoittaa osinkoja takaisin juuri siihen yhtiöön, joka ne on jakanut. Pääasia on, että osingot sijoitetaan takaisin salkkuun oma tuottovaatimus huomioiden.

Mitä sopiviin ostokeleihin tulee, huolesi on aiheellinen. Ei ole mitään takeita siitä, että kurssiromahduksia tulee jatkossa yhtä tiheästi kuin viime vuosina. Todennäköistä kuitenkin on, että kurssien voimakas heilahtelu jatkuu, sillä esim. robottikauppa ja muu spekulatiivinen kaupankäynti on lisääntymässä entisestään. On myös huomattava, että yksittäiset osakkeet eivät välttämättä aina seuraa markkinaa, joten edullisia osakkeita voi löytyä myös nousumarkkinassa, vaikkakin se on paljon harvinaisempaa. Itse en ainakaan ole kokenut tätä ongelmaksi, vaan tasaisin välein (pisimmilläänkin reilun vuoden välein) on löytynyt ostettavaa. Jos joudut odottelemaan pitkään sopivia ostokelejä (kurssit nousevat monta vuotta), on romahduskin todennäköisesti rajumpi. Näin ollen se tarjonnee mahdollisuuden osakehankintoihin, joissa tuotto-odotus on selvästi tavoittelemaasi suurempi. Tämä kompensoi odottelun aikana "menetetyt" osinkotuotot.


ToBe:lle

Kiitos kommenteista! Aika tosiaan on sijoittajan paras ystävä. Valitettavasti harva tämän ymmärtää ennen kuin on liian myöhäistä. Loppujen lopuksi osakkeiden kehitys ei voi kulkea irrallaan talouden kehityksestä, joten hyvin hajautettu salkku tuottaa pitkällä aikavälillä aivan yhtä varmasti kuin talous kasvaa. Yksittäisten osakkeiden valinta ja ajoittaminen ovat sitten hienosäätöä, mikä saattaa onnistua tai olla onnistumatta. Kun ostat synkkyyden keskellä, todennäköisyydet ajoituksen onnistumiselle ovat ainakin puolellasi.

R.W.


Mietteliäs kirjoitti 25.09.2012 - 07:25

Mitäs mieltä olet tästä. http://www.vitalonpower.fi/etusivu.html


Random Walker kirjoitti 10.10.2012 - 12:32

Mietteliäälle:

En tunne kyseistä yhtiötä lainkaan, mutta toisen tuulivoimayhtiön, Vestas Wind Systemsin, omistajana suhtaudun lyhyellä aikavälillä hyvin varauksellisesti "lupauksiin" kovista tuotoista. Ansainta perustuu alalla edelleen pitkälti erilaisien tukien varaan, sillä teknologia ei ole kehittynyt riittävän edulliseksi, jotta "normaalin" liiketoiminnan pyörittäminen olisi mahdollista. Vitalon Powerin mainostamat kovat osinkotuotot perustuvat siis mitä ilmeisimmin jo eri tahojen kanssa sovittuihin tukiaisiin. Tällaisen liiketoiminnan pyörittäminen ei tietenkään ole kestävää pitkällä aikavälillä ja se yhtiöön sijoittavan on syytä ymmärtää. Koska itsekin olen alalla mukana Vestasin kautta, uskon teknologian kehittyvän. Tämä voi tosin viedä aikaa. Mutta kuten todettu, en tunne Vitalon Poweria lainkaan, joten kaikki tässä kirjoittamani on vain oman ajatustyöni tulosta.

R.W.