Regressiomalli osakkeen arvonmäärityksessä

Kirjoitus on julkaistu alun perin Nordnet Blogissa

Regressiomalli on erinomainen työkalu osakkeiden seulontaan ja osaksi laajempaa osakeanalyysiä. Tässä kirjoituksessa tarkoitukseni on esitellä kuinka olen itse rakentanut oman regressiomallini. Lisäksi sovellan rakennettua mallia kiinnostuksen kohteenani olevien suomalaisten laatuyhtiöiden arvonmääritykseen.

___

Esittelin aikaisemmin kolmiosaisessa blogisarjassa Du Pontin tunnuslukuanalyysin ja EVA-mallin hyödyntämistä osakkeen arvonmäärityksessä (osa 1, osa 2, osa 3). Tämän lisäksi olen käsitellyt arvonmäärityksen problematiikkaa mm. tässä kirjoituksessa. Nyt palaan takaisin samaan aihepiiriin ja käsittelen yhtä edellisiä menetelmiä täydentävää työkalua, regressiomallia, jota myös itse käytän osakeanalyysissäni.

Regressiomalli ei ole vain osakeanalyysin työkalu, vaan sen sovelluskohteet ovat hyvin moninaiset ja sitä käytetäänkin lähes kaikilla aloilla. Lyhyesti kuvattuna lineaarinen regressioanalyysi on tilastollinen analyysimenetelmä, jossa aineiston perusteella estimoidaan tarkasteltavan vastemuuttujan lineaarista riippuvuutta selittävistä muuttujista. Regressioanalyysin tai -mallin etuna mm. Du Pontin malliin ja EVA-malliin on se, että arvonmäärityksen suorittaminen on hyvin nopeaa eikä vaadi kovin syvällistä yhtiön tilinpäätöstietoihin paneutumista. Toisaalta tässä piilee myös mallin heikkous. Pelkästään tilastollisiin muuttujiin perustuva analyysi ei millään muotoa riitä yksistään sijoittajan työkaluksi, vaan sen tukena kannattaa käyttää myös muita menetelmiä.

Ensisilmäyksellä regressioanalyysin suorittaminen saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, mutta kunhan ei anna tilastomatematiikan yhtälöiden ja kaavojen hämätä, taustalta paljastuu hyvin yksinkertainen tapa osakkeen tavoitehinnan määrittämiseen. Kunhan tilastollisen datan ja kaavat kerran syöttää esimerkiksi Excel-taulukkoon, laskelmien suorittaminen ja päivittäminen onnistuu jatkossa käden käänteessä. Vaihtoehtoisesti voi käyttää suoraan Excelin analyysityökalujen regressioanalyysi-toimintoa, jonka avulla analyysin tunnusluvut saa automaattisesti selville. Omaan tarkoitukseen soveltuvan regressiomallin rakentaminen ei tosiaan ole rakettitiedettä, vaan yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskutoimitukset hallitsemalla mallin saa valmiiksi hyvin nopeasti.

Esittelen seuraavaksi käytännön kautta (mahdollisimman vähällä teoretisoinnilla) kuinka olen itse rakentanut oman regressiomallini osakkeen arvonmääritykseen. Samalla logiikalla ja samoja periaatteita noudattamalla kuka tahansa voi laatia omaan tarkoitukseensa soveltuvan mallin.

Ensimmäiseksi on päätettävä minkä hinnoitteluluvun (esim. P/B tai P/E) ja minkä yrityksen liiketoiminnan menestyksellisyydestä kertovan hinnoittelulukuun vaikuttavan muuttujan (esim. oman pääoman tuotto tai tuloksen kasvu) varaan regressiomalli rakennetaan. Yleisesti ottaen suosin itse eri tunnusluvuista P/B-lukua (osakkeen hinnan suhde osakekohtaiseen oman pääoman tasearvoon) ja oman pääoman tuottoa (ROE), joten valitaan tässäkin tapauksessa osakkeen arvostusta kuvaava P/B-luku vastemuuttujaksi ja ROE vastemuuttujaa selittäväksi muuttujaksi. Kuten hyvin tiedämme, muuttujien välillä vallitsee suora riippuvuussuhde eli korkean ROE:n yhtiöillä myös P/B-luku on tyypillisesti korkea.

Seuraavaksi on kerättävä aineisto, jonka perusteella analyysi suoritetaan. Koska oma sijoitusmielenkiintoni kohdistuu pääosin suomalaisiin laatuyhtiöihin ja haluan selvittää mitkä näistä yhtiöistä ovat houkuttelevimmin hinnoiteltuja (aliarvostetuimpia), valitsen aineistoksi näiden Helsingin pörssin laadukkaimpina pitämieni yhtiöiden P/B-luvun ja ROE:n. P/B-luvut on laskettu 16.5. päätöskurssin ja 2012 lopun kirja-arvon perusteella. ROE:t on määritetty vuosien 2010-2012 keskiarvona.

Taulukko 1. Regressioanalyysin havaintoaineisto.

Regressioanalyysissä P/B-luku muodostaa koordinaatiston pystyakselin (y-akseli) ja ROE vaaka-akselin (x-akseli). Yhtiöt sijoitetaan koordinaatistoon kukin omalle paikalleen P/B-luvun ja ROE:n mukaisesti. Jotta saamme selville mihin näistä laatuyhtiöistä kannattaa nykyisellä hinnoittelulla sijoittaa (ts. mitkä ovat kyseisen yhtiöjoukon tarkastelussa aliarvostettuja osakkeita), meidän on piirrettävä ns. regressiosuora kuvaamaan tasoa, jolla osakkeet ovat oikein hinnoiteltuja yhtiön oman pääoman tuottoon (ROE) nähden.

Suoran alapuolella olevia osakkeita voidaan pitää suhteellisesti aliarvostettuina, sillä

1) suoran alapuolella olevat yhtiöt on hinnoiteltu pörssissä matalammalle kuin mitä yhtiön oman pääoman tuotto edellyttäisi tai

2) suoran alapuolella olevat yhtiöt tarjoavat suuremman oman pääoman tuoton kuin mitä yhtiön hinnoittelu edellyttäisi

Vastaavasti suoran yläpuolella olevia osakkeita voidaan pitää suhteellisesti yliarvostettuina, sillä

1) suoran yläpuolella olevat yhtiöt on hinnoiteltu pörssissä korkeammalle kuin mitä yhtiön oman pääoman tuotto edellyttäisi tai

2) suoran yläpuolella olevat yhtiöt tarjoavat pienemmän oman pääoman tuoton kuin mitä yhtiön hinnoittelu edellyttäisi

Regressiosuoran piirtämisessä käytetään apuna ns. pienimmän neliösumman menetelmää (PNS). Näin saamme suoran, joka on käytännöllisesti ilmaistuna optimoitu kulkemaan datapisteiden (ROE,P/B) ”keskellä”. Teoreettisesti ilmaistuna havaintoaineistoon sijoitettavan suoran (P/B = a + b ROE) a ja b on määrättävä siten, että niitä käyttäen laskettujen P/B-arvojen ja havaintoaineiston P/B-arvojen erotusten neliöiden summa on pienin mahdollinen.

Kuulostaa ehkä monimutkaiselta, mutta todellisuus on äärimmäisen yksinkertaista. PNS-menetelmässä on ensimmäiseksi laskettava yhteen jokaisen havaintoaineiston (ks. taulukko 1) yhtiön ROE:n ja P/B:n tulo (summa ROExP/B = 17,6 % x 2,2 + 16,7 % x 1,3 + 34,3 % x 9,6… jne). Tämän jälkeen lasketaan yhteen kaikkien yhtiöiden ROE-luvut (summa ROE) sekä P/B-luvut (summa P/B). Lopuksi tarvitsemme vielä yhtiöiden ROE-lukujen toisten potenssien summan (summa ROE^2).

PNS-menetelmän mukaisesti havaintoaineistosta lasketut summat ovat taulukon 2 mukaiset.

Taulukko 2. PNS-menetelmän summat.

Regressioanalyysin seuraavassa vaiheessa hyödynnetään edellä laskettuja summia suoran P/B = a + b ROE kertoimien (a ja b) estimaattien määrittämiseen. Nämä ns. PNS-estimaatit lasketaan alla kuvatulla tavalla (havaintoaineiston koko n= 11):

PNS-estimaattien avulla voimme määrittää regressiosuoran yhtälön:

P/B = -1,9222 + 28,0684 ROE

Regressiosuoran yhtälössä a (-1,9222) on ns. vakiotermi ja se kertoo koordinaatiston kohdan, jossa suora leikkaa y-akselin (tässä tapauksessa P/B-akselin). 28,0684 puolestaan on suoran kulmakerroin, joka kuvaa jyrkkyyttä, jolla suora nousee yläviistoon.

Kuvassa 1 regressiosuora on piirretty koordinaatistoon. Mitä kauemmaksi suoran alapuolelle yhtiö asettuu, sitä aliarvostetummasta osakkeesta on tämän regressiomallin mukaan kyse. Vastaavasti mitä kauempana suoran yläpuolella yhtiö sijaitsee, sitä yliarvostetumpi yhtiö on.

Kuva 1. Regressiosuora.

Regressiomallin mukaan Nokian Renkaat näyttää huokeimmin arvostetulta. Kuvasta 1 nähdään, että suomalainen laatuyhtiö, joka operoi 25 % ROE:lla (kuten Nokian Renkaat), pitäisi hinnoitella P/B:llä 5,1, mutta Nokian renkaiden P/B on vain 3,0. Muut aliarvostetut yhtiöt ovat tämän regressiomallin perusteella Exel ja Fortum. Exelin ROE on lähes 18 %, mutta P/B vain 2,2, vaikka sen tämän regressiomallin mukaan tulisi olla 3,1. Fortumin ROE puolestaan on noin 17 %, mutta P/B vain 1,3, vaikka kyseisellä oman pääoman tuotolla osake tulisi hinnoitella P/B:llä 2,8.

Kone sijaitsee kauimpana suoran yläpuolella, joten sitä voidaan pitää yliarvostetuimpana osakkeena. Yhtiö, jonka ROE on noin 34 %, tulisi arvostaa P/B:llä 7,6, mutta Koneen pörssihinnoittelu on tällä hetkellä peräti 9,6 kertaa oman pääoman tasearvo. Muut yliarvostetut yhtiöt ovat mallin mukaan Konecranes, Lassila & Tikanoja sekä Stockmann.

Kuten todettu, suoralla olevia yhtiöitä (Tikkurila, Sampo, Rapala, Oriola KD) voidaan pitää oikein hinnoiteltuina. Näiden yhtiöiden kohdalla P/B-luku on täsmälleen sillä tasolla kun yhtiöiden oman pääoman tuotto edellyttää.

Tässä kohtaa on vielä syytä painottaa, että laatimani regressiomalli on todellisuutta yksinkertaistava ja siinä oletetaan, että osakkeen hinnoitteluun vaikuttaa ainoastaan yhtiön historiallinen oman pääoman tuotto (2010-2012 keskiarvo), jota voidaan pitää parhaana estimaattina yhtiön tulevaisuuden kestävästä tuottoasteesta. Oma näkemykseni on, että Koneen ja Nokian Renkaiden kohdalla historiallinen ROE ei kuvaa kestävää ROE-tasoa, joka on selvästi alhaisempi. Kuvasta 1 nähdään, että Nokian renkaiden on ylläpidettävä tulevaisuudessa vähintään 17,5 % ROE-tasoa, jotta osake ei olisi tällä hetkellä yliarvostettu. Jos uskot, että yhtiö kykenee tähän, osaketta voidaan pitää edelleen houkuttelevana. Itse uskon, että Koneen kohdalla 25 %:n ROE on totuudenmukaisempi arvio kestävästä ROE:sta kuin nykyinen huimalta tuntuva 34 %. Näin ollen Kone tulisi hinnoitella P/B:llä 5,1 eli yhtiötä voidaan pitää tällä hetkellä todella yliarvostettuna.

Oman pääoman tuotosta on suora yhteys yrityksen oman pääoman kasvuun (sillä kasvuhan on ROE:n ja investointiasteen tulo), joten kasvutekijä tulee mallissa välillisesti huomioiduksi, mutta esimerkiksi yrityksen riski jää täysin tämän mallin ulkopuolelle. Todellisuudessa yrityksen riskisyydellä on merkittävä vaikutus yrityksen arvoon. Näin ollen nyt laatimamme regressiomallin mukaan houkuttelevalta tuntuva Nokian renkaat saattaa riskin huomioivassa useamman muuttujan regressioanalyysissä asettua kauniisti ”oikein” hinnoiteltujen osakkeiden suoralle tai olla jopa yliarvostettu.

Kaikesta päätellen mallin antamiin tuloksiin on suhtauduttava varauksella. Mutta vaikka malli on yksinkertaistava, se on oiva apuväline muun arvonmäärityksen ja osakeanalyysin yhteydessä. Yksinkertaistavat mallit ovat usein ymmärrettävämpiä ja intuitiivisempia, eikä niiden käyttäminen vaadi siksi niin suurta vaivannäköä. Eikä mikään tietenkään estä ketään muuttamasta ROE-arvoja omaa regressiomallia laatiessaan tai ottamasta mukaan tarkasteluun muitakin P/B-lukua selittäviä muuttujia.

Regressiosuoran yhtälö kuvaa osakkeen arvostusta (P/B-luvun kautta), mutta ei suoraan osakkeen ”oikeaa” arvoa. Jotta saamme laatimastamme regressiomallista suoraviivaisemman osakkeen arvonmääritysmallin, ratkaistaan yhtälöstä osakkeen hinta P.

P/B = -1,9222 + 28, 0684 x ROE

P = (-1,9222 + 28,0684 x ROE) x B

Mallin perusteella voimme määrittää tarkastelussa oleville osakkeille teoreettiset arvot alla olevan taulukon mukaisesti.

Taulukko 3. Regressiomallin perusteella määritetyt osakkeiden arvot.

Kuten taulukosta 3 huomataan, teoreettinen regressiomalli ei Stockmannin kohdalla sovellu käytäntöön. Mallin mukaanhan yhtiön tulisi maksaa sijoittajille (muutakin kuin osinkoa) siitä, että he suostuvat omistamaan yhtiötä (arvo negatiivinen). Teoriassahan yhtiön arvo on nolla (tai jopa negatiivinen), jos yhtiö jatkaisi toimintaansa tästä ikuisuuteen tuottaen vain 6,6 % omalle pääomalle eli alle sijoittajien tuottovaatimuksen. Todellisuudessa jo pelkästään Stockmannin omistamien kiinteistöjen arvo asettaa osakekurssille ns. rock bottom -tason, jonka alle osakekurssi ei tule laskemaan.

Summa summarum: Regressioanalyysi sopii hyvin esimerkiksi ”screening”-työkaluksi houkuttelevien osakkeiden seulontaan. Merkitsemällä yhtiöt koordinaatistoon esimerkiksi P/B-luvun ja ROE:n perusteella ja piirtämällä mukaan regressiosuoran,  analyysi havainnollistuu selkeästi ymmärrettävään muotoon. Regressiomallin avulla sijoittaja saa nopeasti suuntaa antavan kuvan siitä mille tasolle häntä kiinnostavat osakkeet on pörssissä hinnoiteltu. Valitsemalla tarkempaan analyysiin vain regressiomallin mukaan aliarvostetut tai aliarvostetuimmat osakkeet, sijoittaja säästää aikaa ja vaivaa välttyen analysoimasta turhaan todella korkealle hinnoiteltuja osakkeita.

 

____________

Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa.

 

Kuvalähde: web.mit.edu

 

Blogimerkinnän kommentit:

 

Tomi

Onko liian suuresta aineiston määrästä haittaa käytettäessä tätä menetelmää? Tarkoitan siis tietenkin sitä menettääkö menetelmä merkityksensä jos yhtiöiden määrä on korkea, vaikkapa 100? Entäpä aineiston jakaminen siten että tekee analyysin yhtiöistä jotka kaikki toimivat samalla alalla? Tuntuisi järkeenkäypältä, että todelliset tilastolliset poikkeavuudet näkyisivät vasta sitten kun yhtiö pääsee niin sanotusti ”painimaan omassa sarjassaan” ..

heinäkuu 27, 2014 at 3:38 am

 

tilastoheebo

Innostavaa matemaattisten välineiden käyttöä. Painottaisin kuitenkin käyttämään reilumpaa havaintojen määrää sekä tarvittaessa poistamaan aineistosta poikkeavat havainnot, kuten tässä Kone. Muista noin kaukana oleva havainto vääntää regressiosuoraa poikkeavan havainnon suuntaan ja näin ollen muuttaa tuloksia vähintäänkin suuruusluokaltaan, jollei jopa suunnaltaan. Tässä siis ”relevantimpi” suora kulkisi lähempänä Nokian Renkaita ja Stockmannia.

syyskuu 4, 2013 at 4:50 pm

 

rystytuupi

Parhaita kirjoituksiasi, kiitos!

kesäkuu 23, 2013 at 12:58 pm

 

Ossi

Onko Random Walkerilla jotain sähköpostia mihin voisi olla yhteydessä?

kesäkuu 3, 2013 at 8:16 pm

 

Random Walker

Ossi, minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta randomwalkeronthestreet@gmail.com.

R.W.

kesäkuu 4, 2013 at 1:09 pm

 

jalmari

Kiitos, oli oikein mielenkiintoinen juttu. Eihän tällä yksistään sinänsä tee mitään, mutta jos sijoittajalla on jonkinlainen käsitys yhtiöistä niin tällainen malli epäilemättä auttaa tarkkailemaan tarkemmin niitä, joita voidaan pitää lähempänä ostohintoja.

toukokuu 29, 2013 at 11:54 am

 

TT

Näiden mallien heikkous on se, että monesti niitä pystyy manipuloimaan siten, että niistä saa haluamansa tuloksen. En tarkoita välttämättä juuri tätä sinun esimerkkiäsi vaan yleisesti kaikki mallit ovat manipuloitavissa kulloistenkin tarkoitusperien mukaan. Tämä pätee myös aika lailla eri alojen tutkimuksiin.

Ensimmäinen ajatus tuosta sinun mallistasi on se, että miksi ROE vain kolmelta vuodelta? Eihän se kerro vielä mitään siitä minkälaista oman pääoman tuottoa yritykset ovat tehneet laskukaudella.

toukokuu 28, 2013 at 4:40 pm

 

Random Walker

Kiitos hyvistä havainnoista, TT! Valitsin tuon kolme vuotta oikeastaan vain esimerkiksi ja korostamaan sitä, että regressiomallin käyttö on yksinkertaisimmillaan hyvin nopeaa eikä usean vuoden tilinpäätösten läpikäynti tai analysointi ole välttämätöntä. Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että vain kolmen vuoden historialuvut eivät riitä kuvaamaan yhtiön ”normaalia” tilannetta yli suhdanteiden. Olen tehnyt itse lukuisia erilaisia regressiomalleja ja käyttänyt myös pidempien aikavälien keskiarvoja. Jokainenhan voi itse vapaasti valita mitä lukuja käyttää. Koska olen tutkinut kaikkia kirjoituksessa mainittuja yhtiöitä kohtuullisen paljon, minulla on aika hyvä arvio yhtiöiden kestävästä (tai normalisoidusta) oman pääoman tuotosta. Tämä ei ole suoraan mikään keskiarvo historiasta, vaan historian ja yhtiön strategisen analyysin synteesinä syntynyt ennuste. Käytän aina näitä lukuja, kun teen omia sijoituspäätöksiäni tukevia analyysejä. Siksi painotin kirjoituksessa sitä, että kuvaamani mahdollisimman yksinkertainen regressiomalli ei yksistään riitä sijoituspäätöksen tueksi. Alun perin kyllä ajattelin käyttää tässä kirjoituksessa näitä omia ennusteitani ja kuvata miten niihin on päädytty, mutta halusin korostaa, että vähemmälläkin vaivalla selviää. Osakeseulonnan voi siis tehdä minusta ihan hyvin pienellä vaivalla ”tyhmiä” lukuja käyttäen ja tutkia valikoituja yhtiöitä myöhemmin tarkemmin. Huomasin myös yllätyksekseni sen, että useimmat tässä esityksessä käyttämäni ROE-luvut ovat hyvin lähellä omia pitkän aikavälin ennusteitani (eli laajempi analyysi ei välttämättä tuo aina kauheasti lisäarvoa). Muutamista poikkeuksista mainitsin kirjoituksessa.

Mitä näihin malleihin yleisesti ottaen tulee, olen edelleen samaa mieltä kanssasi. Juuri mallien manipuloinnin helppoudesta johtuen kenenkään sijoittajan ei kannata sokeasti uskoa ketään myyntimiestä, joka perustelee kauppaamansa sijoitustuotteen erinomaisuutta tämäntyyppisiin malleihin perustuen. Myyntimieshän on asettanut mallin muuttujat sellaiseen asentoon, että tulos on toivotunlainen. Sijoittajan kannattaa aina itse rakentaa omat mallinsa tai vähintäänkin ymmärtää, mitä lähtöoletuksia lopputulosten saamiseksi on tehty. Koska en itse ole kauppaamassa mitään, minulla ei tietenkään ole intressejä ”vääristellä” tuloksia johonkin suuntaan. Kaikki kirjoitukseni kuvaavat asioita rehellisesti omalta kantiltani. Jos lukija omaa samantyyppisen sijoitusfilosofian kuin minä, kirjoituksista voi olla hyötyä sellaisenaan, mutta siitäkin huolimatta oma ajattelu ja kriittisyys ovat aina paikallaan näissä hommissa.

R.W.

toukokuu 31, 2013 at 2:35 pm

 

jolo

Seuraavaksi sitten uusi malli, jossa on käytetty 5v keskiarvoa. Mielenkiintoista sitten vertailla.

toukokuu 29, 2013 at 6:13 am

 

hojo

”””Kone sijaitsee kauimpana suoran yläpuolella, joten sitä voidaan pitää yliarvostetuimpana osakkeena.”””
Ostin viimeksi Koneen osaketta kuudellakympillä. Nyt se näyttäisi olevan kympin korkeammalla.

toukokuu 28, 2013 at 3:59 pm

 

Isopomo

Mikä on hyvin lähellä mallin antamaa ns. oikeaa arvoa. Tämän jälkeen markkinat ovat ylihinnoitelleet osakkeen. Aika myydä?

toukokuu 29, 2013 at 12:28 am

Sijoitusmaailman suurin ”huijaus”

Kirjoitus on julkaistu alun perin Nordnet Blogissa

Haluan nostaa keskusteluun sijoitusmaailman suurimman epäkohdan, joka näyttää heikentävän sijoittajien tuottoja ympäri maailmaa vuodesta toiseen ilman, että kukaan jaksaa pitää asiasta edes sen kummempaa meteliä.

___

Heti alkuun on syytä tarkentaa, etten tule kirjoittamaan tätä lausetta lukuun ottamatta sanaakaan Win Capitasta, Bernard Madoffista tai Herbalifesta, vaikka otsikon perusteella niin voisi ehkä luulla. Itse asiassa kaikki näihin liittyvät rikokset tai huijaukset ovat varsin pientä sen rinnalla, mitä tulen tässä kirjoituksessa käsittelemään. Haluan nostaa keskusteluun sijoitusmaailman suurimman epäkohdan, joka näyttää heikentävän sijoittajien tuottoja ympäri maailmaa vuodesta toiseen ilman, että kukaan jaksaa pitää asiasta edes sen kummempaa meteliä. Ironista tässä kaikessa on vieläpä se, että toisin kuin wincapitoissa ja vastaavissa laittomissa huijauksissa, tässä on kyse täysin laillisesta toiminnasta. Mikä on tämä sijoitusmaailman suurin laillinen ”huijaus”?

Provokatiivinen kysymys ei ole lainkaan yliampuva, kun puhumme aktiivisen salkunhoidon illuusiosta. Vaarallisinta ei ole se, että ne harvat ”kadunmiehet”, jotka suomessa edes harjoittavat sijoitustoimintaa, syytävät varojaan ”mukamas” aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin, vaan se, että monet instituutiot eläkeyhtiöistä hyväntekeväisyysjärjestöihin noudattavat samaa kaavaa. Tarkennan kuitenkin heti alkuun, etten ole aktiivista salkunhoitoa vastaan, harrastanhan sitä itsekin indeksisijoittamisen rinnalla. Alan nähdä punaista nimenomaan silloin, kun käytetään termiä aktiivisuus, vaikka salkunhoito olisi todellisuudessa jotain ihan muuta. Jotta pääsette kärryille siitä mitä tarkoitan, palataan asiassa kohta hivenen taaksepäin ja käydään läpi mitä aktiivisella ja passiivisella salkunhoidolla tarkoitetaan ja mitä eri muotoja ne pitävät sisällään. Vasta sitten palaan varsinaisesti siihen, miksi suurin osa ”aktiivisista” rahastoista suoraan sanottuna huijaa asiakkailtaan todellisen aktiivisuuden mukaiset kulut olemalla kuitenkin todellisuudessa passiivinen indeksirahasto.  Lisäksi pohdin sitä, miksi myös ammattimaisesti toimivat organisaatiot lapioivat rahojaan näihin rahastoihin, vaikka tarjolla on paljon parempia vaihtoehtoja. Onko kyse tietämättömyydestä vai tarjoavatko ”aktiiviset” rahastot asiakkailleen kenties jotain muuta lisäarvoa, jonka nojalla ollaan valmiit tyytymään matalampaan tuottoon suuremmilla kuluilla? Kun puhumme esimerkiksi eläkeyhtiöistä, voiko niillä olla muita intressejä kuin kansalaisten eläkevarojen tuoton maksimointi sovitulla riskitasolla. Sijoitustoiminta viittaa siihen, että muitakin intressejä löytyy, jolloin yhtiöt toimivat mielestäni todella harmaalla alueella. Mutta kuten todettu, palataan hetkeksi käsitteisiin.

Aktiivinen salkunhoito voidaan ymmärtää käsitteellisesti pääosin kahdella eri tavalla. ”Kansankielessä” aktiivisuuden ajatellaan yleensä olevan sitä, että salkun osakkeilla käydään kauppaa tiheään tahtiin. Aktiivisuus on tässä katsannossa nimenomaan aktiivista kaupankäyntiä eli ”treidausta” tai hieman pidemmällä (mutta kuitenkin edelleen melko lyhyellä) horisontilla tapahtuvaa aliarvostettujen osakkeiden ostamista ja yliarvostettujen myymistä. Kutsun tätä salkun kiertonopeudella (salkun osakkeiden vaihtuvuus tietyllä ajanjaksolla) mitattavaa aktiivisuutta ns. ”tyhmäksi aktiivisuudeksi”, sillä kaupankäynti lisää kustannuksia, mutta parantaa vain harvoin, jos ollenkaan, tuottoa.

Toisesta näkökulmasta katsottuna aktiivisella salkunhoidolla voidaan tarkoittaa sitä, että sijoittaja muodostaa salkkunsa selvästi indeksistä poikkeavaksi (aktiivisen riskin ottaminen). Tällaisella aktiivisuudella on mahdollisuus indeksiä huomattavasti parempiin tuottoihin, mutta vastaavasti vaaka voi kallistua täysin vastakkaisellekin puolelle. Sijoittajan on etukäteen hyvin vaikea, ellei jopa mahdoton, tunnistaa ”voittajasalkunhoitajat”. Jos kuitenkin oletamme, että olemme löytäneet pitkäjänteistä sijoitusfilosofiaa ja järkevää -strategiaa noudattavan salkunhoitajan, jonka ajatuksiin ja näkemyksiin voimme yhtyä, on tällaisen aktiivisuuden hyödyntäminen perusteltua. Sen tähden kutsun tällaista aktiiviosuudella (kaikkien indeksin osakkeiden salkkuosuuden ja indeksiosuuden absoluuttisten erotusten summa jaettuna kahdella) mitattavaa aktiivisuutta ”viisaaksi aktiivisuudeksi”. Pitkäjänteisyydestä johtuen kulut eivät muodostu ongelmaksi ja hyvällä strategialla on mahdollisuus indeksiä parempiin tuottoihin, koska osakevalinnat on tehty strategian mukaisesti indeksistä erottuviksi. Tämä on mielestäni aitoa aktiivisuutta, josta lähtökohtaisesti kannattaa jotain maksaakin.

Mutta mitä ovat aikaisemmin mainitsemani ”mukamas” aktiiviset rahastot ja mikä niissä on ongelmana? Tällaiset leikisti aktiiviset rahastot poikkeavat äsken kuvaamistani aidosti aktiivisista rahastoista siinä, että ne harjoittavat liikaa ”tyhmää aktiivisuutta” ja liian vähän ”viisasta aktiivisuutta”. Tätä rahastojen salkunhoitajat eivät tietenkään kerro asiakkailleen. Aktiivista mikä aktiivista, viis siitä onko se asiakkaan tuottojen kannalta positiivista vai negatiivista. Aktiivisuuden varjolla voidaan nimittäin kerätä kovemmat palkkiot. Aktiiviseksi itseään kutsuvat rahastot käyvät kauppaa melko tiheään tahtiin (tyhmän aktiivisuuden taso korkea), mutta salkun sisältö noudattelee hyvin pitkälti vertailuindeksin mukaista yhtiöjakaumaa (viisaan aktiivisuuden taso matala). Siksi voidaan puhua myös ns. piiloindeksoinnista. Toki painotuksia yhtiöiden välillä tehdään, mutta ne ovat sen verran pieniä, että hyöty on kustannusten jälkeen useimmiten negatiivinen. Valitettavasti suurin osa kuluttajille tarjottavista rahastoista kuuluu nimenomaan tähän leikisti aktiiviseen kategoriaan.

Aktiivisuuden illuusio viedään huippuunsa rahastojen rahastoissa, jotka ovat irvikuva aidosti aktiivisesta rahastosta. Niissä ideana on sijoittaa varat useaan eri rahastoon, ikään kuin poimia monta hyvää rahastoa ja pienentää näin yksittäiseen salkunhoitajaan liittyvää riskiä. Valitettavasti riskiä pienentämällä pienenee myös mahdollisuus indeksiä parempaan tuottoon, vaikka kustannukset kasvavat. Rahastojen rahastoissa kulut ovat tyypillisesti yksittäisiä rahastoja suuremmat, sillä pitäähän ”välikäsienkin” kustannukset kattaa. Miksi rahastojen rahaston tuotot ovat lähes varmuudella indeksin mukaiset, vaikka kulut ovat moninkertaiset? On matemaattinen tosiasia, että yhdistämällä usean salkunhoitajan näkemykset (eli erilailla painotetut osakevalinnat), muodostuu kokonaisuus lähes indeksin mukaiseksi.

Otetaan esimerkki. Indeksiin kuuluu kaksi osaketta, jotka ovat osake A (50 % painolla) ja osake B (50 % painolla). Rahaston 1 salkunhoitajalla on näkemys, että osake A on aliarvostettu ja osake B yliarvostettu. Hän ostaa vain osaketta A ja jättää osakkeen B salkun ulkopuolelle. Rahaston 2 salkunhoitajan näkemys on päinvastainen, joten hän ostaa vain osaketta B. Kun nyt muodostamme rahastojen rahaston ostamalla rahastoja 1 ja 2, sisältää se sekä osakkeen A että osakkeen B indeksin mukaisilla painoilla. Ostamalla suoraan indeksirahastoa, mikä sisältää samat osakkeet, sijoittaja olisi saanut samat osakkeet minimaalisilla kustannuksilla. Ostamalla osakkeet rahastojen rahaston kautta kustannukset ovat moninkertaiset, sillä molempien rahastojen salkunhoitajat veloittavat hallinnointipalkkiot näkemyksenottoonsa perustuen ja sen lisäksi rahastojen rahasto veloittaa omat palkkionsa. Jokainen ymmärtää, että edellä kuvattu on todellisuutta yksinkertaistava esimerkki, mutta lopputulos on todellisessa elämässä täsmälleen sama.

Palataan sitten takaisin eläkeyhtiöihin, joiden asiakkaita me kaikki veronmaksajat olemme. Anders Oldenburgin laatiman tutkimuksen (tästä löytyvän raportin sivuilla 24-25) mukaan suomalaisten eläkeyhtiöiden yhteenlaskettu aktiivisuuden aste oli suomalaisosakkeissa 19 %, kun sitä mitataan edellä mainitulla aktiiviosuudella. Mitä lähempänä luku on nollaa, sitä enemmän rahasto muistuttaa indeksiä. Toisin sanoen eläkeyhtiöiden erilaiset aktiiviset markkinanäkemykset eliminoivat toisiaan niin, että kotimaisiin osakkeisiin sijoitetuista eläkevaroista yli 80 % on todellisuudessa indeksoituna. Aidosti aktiivisilla rahastoilla aktiiviosuus on pitkälti yli 50 %. Tutkimus on vuodelta 2009, joten osuus ei tällä hetkellä ole välttämättä täsmälleen sama. Mutta toimintatavoissa mikään ei ole muuttunut, joten suunnilleen samoissa lukemissa varmasti ollaan nykypäivänäkin.

Kysymys kuuluukin miksi ihmeessä ammattisijoittaja toimii näin? Miksei eläkejärjestelmäämme uudisteta siten, että sijoitettaisiin yhteen indeksirahastoon 80 % ja yhteen aidosti aktiiviseen rahastoon 20 % varoista? Näin me kaikki asiakkaat (veronmaksajat) saisimme täsmälleen saman bruttotuoton kuin nykyjärjestelmästä, mutta huomattavasti pienemmin kustannuksin eli nettotuottomme olisi parempi. Huijaavatko eläkeyhtiöt tietämättömiä kansalaisia tahallaan vai onko kyse tiedon puutteesta vai yksinkertaisesti siitä, ettei ketään oikeasti kiinnosta.

Tiedon puutteesta ei voi olla kyse, sillä kuka tahansa peruskoulun matematiikan oppimäärän lukenut ymmärtää edellä kuvaamani faktan. Provosoivasta kysymyksestäni huolimatta en myöskään todellisuudessa usko eläkeyhtiöiden systemaattiseen kansalaisten ”pimitysoperaatioon”. Kysymys on monopoli-tyyppisen tilanteen negatiivisista vaikutuksista asiakkaille. Koska kansalaisilla ei ole valinnan vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi mahdollisuutta sijoittaa itse eläkejärjestelmään tällä hetkellä uppoavia varoja, eläkeyhtiöt voivat todeta yhteen ääneen: EVVK. Tärkeintä on, että kansalaisten varat riittävät järjestelmän ylläpitämiseen. Työllistäähän se ison joukon kovapalkkaisia ammattilaisia, jotka saavat nauttia ”aktiivisten” rahastojen uskollisina asiakkaina mitä erilaisimmista eduista, joilla useimmilla ei ole mitään tekemistä sijoittamisen kanssa. ”Aktiivisen” rahaston markkinointikoneisto kyllä osaa pitää huolen asiakkaistaan. Eläkeyhtiön sijoitusjohtajalla on edessään vaikea arvovalinta. Ovatko asiakkaan intressit etusijalla? Heikoista tuotoista voidaan aina syyttää talousympäristöä ja markkinoita. Väitän, että jos asiakas olisi eläkeyhtiöiden toiminnan keskiössä, edellä kuvaamani tilanne ei olisi mahdollinen.

Onko tällainen Suomen suurimpien sijoittajien ajattelu ammattimaista salkunhoitoa? Ehkä ei, mutta toisaalta monien muidenkaan sijoituspalvelujen kohdala tilanne ei ole sen parempi asiakkaan näkökulmasta. Ero on kuitenkin se, että asiakas saa esimerkiksi pankkien kohdalla itse valita kenen sijoituspalveluja käyttää ja kenen hoitoonsa osakesalkkunsa antaa. Valitettavasti niille asiakkaille, jotka autuaan tietämättöminä elävät keskellä sijoitusmaailman suurinta ”huijausta” aktiivisen salkunhoidon illuusioon uskoen tilanne on tulosten osalta lohduton. Eläkevarojen kohdalla kansalainen ei tätä valintaa voi tehdä, joten tässä asiassa me kaikki olemme samalla viivalla, valitettavasti.

Kehitys alkaa yleensä peiliin katsomisella, mutta jos asianomaisia ei oikeasti kiinnosta eikä asiakkaiden tarpeita aseteta omien intressien edelle, mikään ei koskaan tule muuttumaan. Björn Wahlroos on todennut, että pankit kyllä tarjoavat niitä vaihtoehtoja, joita asiakkaat haluavat viitaten aktiivisten rahastojen indeksirahastoja suurempaan kysyntään. Tämä on varmasti totta, mutta jos ”kadunmiehellä” ei ole tietoa paremmasta, ei hän osaa sen perään haikailla. Suomessa on suuri aukko indeksirahastojen tarjonnassa ja kysynnässä, sillä sijoitusmaailma on onnistunut ylläpitämään illuusiota. Ennemmin tai myöhemmin kaikki illuusiot ja kuplat kuitenkin puhkeavat. Mielestäni kaikkien kuluttajille palvelujaan tarjoavien nykyisten instituutiosijoittajien tulisi olla proaktiivisesti mukana murentamassa aktiivisen salkunhoidon illuusiota. Ellei näin tapahdu, uudet pelurit tulevat valtaamaan markkinan kuluttajien tietämyksen lisääntyessä ja tarpeiden muuttuessa. Pitkällä aikavälillä asiakkaan edun ajattelu johtaa myös yrityksen kannalta parhaaseen liiketoimintamenestykseen. Tämä pätee myös rahoitusalalla, vaikka useimmat toimijat ovat sen unohtaneet ollessaan mukana sijoitusmaailman suurimmassa ”huijauksessa”, luomassa illuusiota rahastojen  ”aktiivisen” salkunhoidon menestyksellisyydestä.

 

____________

Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa.

 

Kuvalähde: www.tfoxlaw.wordpress.com

 

 

Blogimerkinnän kommentit:

 

Conexio

Hei,tavoittelemme sinua koskien taloudesta ja sijoittamisesta bloggaaville henkilöille suunnattua tilaisuutta. Pystyisitkö olemaan sähköpostitse yhteydessä osoitteeseen conexiopress@conexio.fi mahdollisimman pian? Kiitos!

Terveisin, Viestintätoimisto Conexio

toukokuu 20, 2013 at 3:52 pm 

 

SH

Tälle eläkelaitoksien hidalgon asemalle pitäisi ehdottomasti tehdä jotain. Hirveä määrä ihmisiä nostaa erittäin korkeata palkkaa julkisista varoista ja teeskentelee samalla olevan yksityistä toimintaa ja siten liikesalaisuuksien piirissä Ja kaikki tämä vaikka rahat juhliin tulevat täysin veroluonteisista maksuista.

Entä Norjassa? Minäkin voin mennä Norjan eläkerahaston nettisivuille ja tarkistaa sentin tarkkuudella, missä rahat ovat. Helppoa ja yksinkertaista. Kiinteistösijoituksien osalta voin katsoa sijoituskohteet jopa katuosoitteen tarkkuudella. Miten tämä voi olla edes mahdollista? Norjan öljyrahaston varat tulevat lisäksi maankuoresta, joten hallituksella voisi olla jokin intressi käyttää niitä yksinvaltaisesti. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan kansalaisyhteiskunta ja sen valvonta pitää varojen hallinnoin tehokkaana ja kritiikille alttiina, jolloin pahimpien syöpäläisten pesiytyminen estyy. Osoite Norjan öljyrahaston sivuille. Oikeasta laidasta löytyy kaikki sijoituksen avoimesti koko maailman ihmeteltäväksi:

http://www.nbim.no/en/Investments/holdings-/

toukokuu 17, 2013 at 2:28 pm

 

Kullervo ja Kyllikki

Erinomainen kirjoitus. Eläkevakuutusyhtiöiden sijoitustoiminta sietäisi kyllä joutua suurennuslasin alle. Ne näyttäisivät ajautuneen kovin kauas varsinaisesta tarkoituksestaan. Ostellaan lentoyhtiöitä, upotetaan hirveitä summia kaivososakkeisiin ja myydään ne lähes sadan prosentin tappiolla ”kesken leikin”, järjestellään johdon kavereiden asuntoasioita… Pari indeksirahastoa, joitakin tarkkaan harkittuja suoria sijoituksia, muutama pätevä ammattilainen niitä hoitamaan… Siinä kaikki mitä tarvitaan. Poliitikot, kallispalkkaiset ”huippujohtajat” ja turha kaveripiirin sulle-mulle-jako joutaisi pois. Jos siis järjestelmän kykyä maksaa eläkkeitä myös tulevaisuudessa pidetään ollenkaan tärkeänä. Tietenkin jos tähtäimessä on ensisijaisesti tuottaa pelimerkkejä ja palkintovirkoja poliittisen eliitin peliin niin sitten voidaan jatkaa nykyisellä mallilla.

huhtikuu 24, 2013 at 5:48 am

 

Nestor

Olisi mielenkiintoista nähdä miten esim. kaikki Op:n tai Nordean rahastot ovat pärjänneet suomalaisten eläkelaitosten sijoitusten rinnalla. Suosittelen myös tutustumaan amerikkalaisten tulo- ja koulutustason mediaanista, n. 2-3 vuoden sisällä eläköityvän henkilön eläkesijoitusten tuottoihin ja niiden verotukseen.

huhtikuu 23, 2013 at 8:25 pm 

 

bulleero

Koko eläkesäästäminen varsinkin vapaaehtoinen eläkesäästäminen on sekä valtion että pankkien että eläkelaitosten järjestämä puhallus.

huhtikuu 22, 2013 at 8:30 am

Vaurastuminen alkaa tosiasioiden myöntämisellä

Kirjoitus on julkaistu alun perin Nordnet Blogissa

Tämän kerran kirjoituksessa astutaan vaurastumisen psykologian maailmaan, sillä vaurastumisessa 80 % on psykologiaa ja vain 20 % sijoitusstrategioita ja matematiikkaa. Esittelen kaksi mielestäni tärkeintä vaurastumiseen liittyvää lakia, joiden olemassa olon ymmärtäminen ja myöntäminen luovat perustan taloudelliselle menestykselle.

___

Vaurastumista verrataan usein talon rakentamiseen. Rakentaessasi taloa sinun on ehdottomasti tunnettava tietyt lainalaisuudet, jotka maailmassa vallitsevat. Ellet tunne fysiikan lakeja, rakentamisesta ei tule mitään. Ellet esimerkiksi ymmärrä, että painovoima vetää esineitä kohti maan pintaa, et saa koskaan edes ensimmäistä hirttä mökistäsi pystyyn.

Fysiikan lait ovat onneksi ainakin jossain määrin meille kaikille tuttuja, vähintään oman kokemuksemme kautta. Siksi talon rakentaminen on useimmille helpompaa kuin varallisuuden rakentaminen. Monien ihmisten järjetöntä käyttäytymistä seuratessa tuntuu siltä, että rahaan ja vaurastumiseen liittyvät lait ovat vain harvojen tiedossa. Rahaan liittyvien faktojen olemassa olon ymmärtäminen ja myöntäminen ovat kuitenkin edellytys vaurastumiselle. Aivan samalla tavalla kuin fysiikan lakien tuntemus on edellytys talon rakentamiselle.

Tämän kerran kirjoituksessa astutaan vaurastumisen psykologian maailmaan, pois kylmistä numeroista, joiden pohjalle kirjoitukseni ovat useimmiten rakentuneet. Väitän, että vaurastumisessa 80 % on psykologiaa ja vain 20 % sijoitusstrategioita ja matematiikkaa. Jos olet jo luonut itsellesi kohtuullisen määrän varallisuutta, saatat pitää tätä itsestään selvänä. Tosiasia kuitenkin on, että useimmille vaurastumisen psykologian perusteisiin liittyvät kysymykset ovat vieraita. Siksi esittelen nyt kaksi mielestäni tärkeintä vaurastumiseen liittyvää lakia. Fysiikassa vallitsevien Newtonin lakien tapaan kutsun lakeja vaurastumisen ensimmäiseksi ja toiseksi laiksi.

Vaurastumisen ensimmäinen laki: Rahan laki

Luet parhaillaan rahaan, sijoittamiseen ja vaurastumiseen liittyvää blogia, mutta oletko koskaan miettinyt tarkemmin mitä raha itse asiassa on. Jos haluat vaurastua, sinun on oltava täysin rehellinen sen suhteen mitä raha on. Ajattele rahaa kuten äsken mainittua painovoimaa. Painovoima on absoluuttinen laki. Se on olemassa riippumatta siitä mitä tunnet sitä kohtaan tai tiedostatko ylipäätään sen olemassa olon. Voit esittää painovoiman laista niin monta mielipidettä kuin haluat, mutta onko niillä mitään merkitystä siinä vaiheessa kun roikut kuilun reunalla.

Kun alan puhua sijoittamisesta ja vaurastumisesta ”kadunmiehen” kanssa, kuulen tyypillisesti seuraavanlaisia kommentteja: ”minulla ei koskaan tule olemaan rahaa kun olen vain duunari”, ”ei sijoittaminen ole minua varten”, ”vain rikkaat sijoittavat” tai ”vaurauksien tavoittelu ei ole oikein”. Tällaiset kommentit kertovat siitä, ettei tavallisille ihmisille ole koskaan opetettu mitä raha on. Raha ei todellisuudessa välitä pätkääkään siitä kuka olet. Oletko rikas vai köyhä. Oletko yritysjohtaja vai rakennusmies. Asutko Espoossa vai Lohjalla. Pidätkö vaurauksien tavoittelua hyvänä vai pahana asiana. Oletko mies vai nainen. Oletko rahoituksen professori vai taidemaalari. Näillä asioilla ei ole mitään merkitystä. Raha on neutraali. Sillä ei ole tunteita. Se menee sinne, missä sen on paras olla. Raha tulee taskuusi, jos sen on parempi olla siellä kuin naapurin taskussa. Raha tulee taidemaalarin taskuun, jos sen on parempi olla siellä kuin professorin taskussa. Mikä sitten on paras paikka rahalle?

Kapitalismin hienous piilee siinä, että raha etsii aina parasta eli tuottoisinta paikkaa, riippumatta siitä kuka tämän paikan sille tarjoaa. Kun opit tunnistamaan tällaiset paikat ja tarjoamaan rahalle väylän kauttasi näihin paikkoihin, tulet rikkaaksi. Tämä on rahan laki sijoittamisessa yhtä lailla kuin painovoiman laki fysiikassa. Välititpä siitä tai et, se on olemassa. Jokainen ihminen on oppinut hyödyntämään painovoiman lakia, mutta vain harva osaa hyödyntää rahan lakia. Toivon, että blogini on opettanut ja tulee jatkossakin opettamaan sinulle sen miten voit käyttää rahan lakia vaurauden luomisessa.

Vaurastumisen toinen laki: Rikkauden laki

Vaurastumisen toisesta laista, jonka olemassa oloa ei ymmärretä tai ei haluta ymmärtää, käytän nimitystä rikkauden laki. Tämän lain kieltäminen tai unohtaminen on aiheuttanut ihmisille enemmän harmia kuin minkään muun rahaan liittyvän lain. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että ihmiset kuvittelevat, luulevat tai uskottelevat itselleen olevansa rikkaampia kuin he todellisuudessa ovat. Rikkauden laki kuitenkin sanoo, että tällainen toiminta johtaa ennemmin täi myöhemmin henkilökohtaiseen konkurssiin. Jos pidät yllä elintasoa, mikä on korkeampi kuin mihin tulosi ja varallisuutesi pidemmällä aikavälillä tosiasiassa riittävät, ajat itseäsi todella pahoihin vaikeuksiin.

Rikkauden laki kuuluu seuraavasti: Kun kotitaloutesi (perheesi) vuositulot ovat alle 50 000 euroa, joudut kamppailemaan. Kun perheesi tekee 50 000 – 150 000 euroa vuodessa, sinulla on kaikki mitä tarvitset ja vähän mitä haluat. Mutta vasta kun ansaitset puolisosi kanssa yli 150 000 euroa, perheesi elämä on taloudellisesti kunnossa. Voit asua hienossa talossa arvostetulla asuinalueella, ajaa tyylikkäillä autoilla, käydä ulkona syömässä useampana päivänä viikossa ja matkustella silloin tällöin. 150 000 eurolla vuodessa voit elää rikasta ja täyttä elämää.

Rikkauden laki on fakta, mikä monen on vaikea hyväksyä. 100 000 euroa vuodessa tienaavat perheet, kuvittelevat olevansa rikkaita ja elävät elämää, joka rikkauden lain mukaan ei ole mahdollista. Tällaiset ihmiset ostavat hienon asunnon, upeita autoja, veneen sekä kesämökin ja päivittävät tämän ”omaisuutensa” entistä hienommaksi aina pienenkin palkankorotuksen jälkeen uskotellen itselleen olevansa taas vähän rikkaampia. Aluksi kaikki sujuu hienosti ja elämä on kuin miljonäärillä. Muutaman vuoden kuluttua rikkauden laki kuitenkin muistuttaa olemassaolostaan ja tällaisen elämänlaadun ylläpitäminen osoittautuu mahdottomaksi. Edessä on viimeistään tässä vaiheessa (ellei jo aikaisemmin) lainaneuvottelut pankin kanssa ja hirttosilmukka kaulan ympärillä kiristyy.

Yksi rikkauden lakiin liittyvä mielenkiintoinen tosiasia on elämänlaadun (tai onnellisuuden) staattisuus 150 000 euron ja miljoonan euron vuosiansioiden välillä. Toisin sanoen elämänlaatusi ei juuri muutu miksikään, vaikka perheesi tulot olisivat 200 000, 300 000 tai 400 000 euroa. Mikään ei muutu, kunnes kotitaloutesi ansaitsee miljoona euroa vuodessa. Kun perheesi tulot ovat vähintään miljoona euroa vuodessa, voit käyttää rahaa ajattelematta, etkä tarvitse budjettia. Voit elää tuhlailevasti ja ostaa mitä mieleen tulee.

Luit aivan oikein. Vasta miljoonatulot mahdollistavat ”tuhlailevan” elämäntyylin. Tähän asti jokaisen tulisi kirjata ylös jokainen käytetty sentti ja pitää budjettia. Valitettavasti rikkauden lakia ei ole meille kenellekään opetettu koulun penkillä. Tästä syystä useat satojen tuhansien vuosiansioista koko elämänsä nauttineet kuolevat yhtä köyhinä kuin ovat syntyneetkin.

Vaikka yli miljoona euroa vuodessa parantaa elämänlaatuasi, se ei takaa, että eläisit taloudellisesti turvatusti loppuelämäsi ajan. Se tekee säästämisestä ainoastaan helpompaa, sillä vaikka eläisit täysin ilman kontrollia ja käyttäisit kulutukseen tasan miljoonan joka vuosi, voit laittaa säästöön miljoonan yli menevän osan ansioistasi. Jos siis kykenet saamaan ansiotulosi päälle miljoonan, tulet nopeasti rikkaaksi, mutta vain säästämällä. Mutta älä ole huolissasi ellei tulosi ylitä miljoonaa. Voit silti tulla rikkaaksi ihan samalla tavalla. Säästämällä.

Rikkauden lain ymmärtäneet ihmiset eivät ”elä yli varojensa”. He säästävät tulojensa ja elintasonsa mukaisten menojen yli jäävän osuuden. Näin ollen heidän varallisuutensa alkaa kasvaa.

Ensimmäinen laki + Toinen laki = Taloudellisen menestyksen perusta

Kun huomioit elämässäsi sekä rahan että rikkauden lain, sinulla tulee olemaan sekä ”ylimääräistä” rahaa että älyä etsiä tälle rahalle tuottavia kohteita. Kyse on siis nimenomaan lakien huomioimisesta käytännössä eli lakeja on noudatettava. Niiden ymmärtäminen ei pelkästään riitä. Sinulla on oltava riittävän kova halu lakien noudattamiseen. Painovoiman lakia noudatetaan, koska ihmisillä on halu elää. Rahan ja rikkauden lakia noudattavat vain ihmiset, joilla on riittävän suuri halu rikastua.

Voit onnitella itseäsi! Koska olet näillä sivuilla ja luet tätä blogia, sinulla on halua rikastua. Ja jo pelkästään se on puoli voittoa matkalla kohti vaurauksia. Jos olet jo saavuttanut kaikki taloudelliset tavoitteesi, ihaileva hatun nostoni siitä. Jos taas rakennusprojektisi on vasta alkumetreillä ja mietit onko sinusta siihen, voin vakuuttaa, että tosiasiat myöntämällä ja sinnikkäästi yrittämällä kaikki on mahdollista. Itse ainakin jatkan matkaani luottavaisesti eteenpäin pitäen vaurastumisen lait kirkkaana mielessä.

 

Blogimerkinnän kommentit:

 

te

Kuulostaa rahaan ja rikkauteen vinksahtaneelta. Rikkauksiako täällä vain pitäisi tavoitella mahtavimpana päämääränä. Yhtä lailla elämässä kannattaisi pitää vähintäänkin yhtä kirkkaana mielessä monia muitakin lakeja. Vain näin voi saavuttaa jotakin vähintäänkin yhtä tärkeää elämän muillakin osa-alueilla. Todellisuudessa “köyhä” voi usein olla “rikasta” vauraampi monessa muussa.

maaliskuu 20, 2013 at 1:22 pm

Random Walker

Kiitos kommentista ja kohteliaisuudesta Te!

Se, että kirjoitan sijoitusblogissa vaurastumisen laeista, ei tarkoita sitä, että väheksyisin elämän muita lakeja. Myöskään se, että kuvaan sijoitusblogissa taloudellisia päämääriäni, ei tarkoita sitä, ettei minulla olisi elämässä muita paljon tärkeämpiä päämääriä. Jos pitäisin kuntoilublogia, kirjoittaisin varmasti tosiasiasta, että syömällä enemmän kuin kuluttaa liikunnalla, ihminen lihoo. Kuntoilublogissa kertoisin varmasti myös omista liikunnallisista tavoitteistani. Yhteen aiheeseen keskittyvän blogin antama kuva sen kirjoittajasta on luonnollisesti aika yksipuolinen ja siksi vääristynyt.

Kannattaa olla vähän ”vinksahtanut” (eli suhtautua intohimoisesti) moneen eri asiaan elämässä. Silloin elämä on mielekästä ja yleensä sitä kautta voi saavuttaakin jotain.

R.W.

maaliskuu 24, 2013 at 2:56 pm

 

Tommi

Aika yksinkertaistettu teksti. Mielestäni rikastumiseen vaaditaan paljon muutakin kuin vain näiden kahden “lain” ymmärtäminen ellei ansiotulot ole huomattavasti keskitasoa korkeammat. Ei saa pelätä köyhyyttä tai riskiä. Kaikki pelot ovat mielentiloja, jotka ruokkivat negatiivisia ajatuksia ja näin ollen hidastavat henkilökohtaisen talouden kehitystä. Pitää osata hallita omat ajatukset ja oma käytös. Pitää ajatella sijoitusmahdollisuuksia isosti ja ottaa isoja riskejä. Ei saa ajatella “Minulla ei ole varaa ostaa tuota sijoitusta.” vaan sen sijaan ajatella “Miten minulla on varaa ostaa tuo sijoitus?”. Suomalaiselle ihmiselle tämän kaltainen ajattelu on vaikeaa, koska moni suomalainen on tavallaan opetettu ajattelemaan hyvin ahdasmielisesti ja toisinajattelijat pelkäävät mitä muut sanovat. On paljon muitakin asioita, jotka vaikuttaa mahdollisuuksiin rikastua.

Lisäksi tästä tekstistä herää kysymys. Mikä kirjoittajan mielestä on vaurauden ja rikkauden raja? Mielestäni raharikkauden raja vaihtelee ihmisestä toiseen. Sitä ei voi sanoa numerona muuten kuin yksilötasolla. Näin ollen rikkaaksi tuleminen voi olla toiselle helpompaa kuin toiselle johtuen siitä, että toinen määrittelee rikkauden eri tavalla.

maaliskuu 20, 2013 at 11:22 am

 

Random Walker

Kiitos kommentista Tommi!

Kirjoitus on tarkoituksella yksinkertaistettu. Nämä kaksi mainitsemaani lakia luovat vaurastumisen perustan, mutta eivät tietenkään pelkästään riitä.

Mielestäni vauraus ja rikkaus ovat todella paljon muutakin kuin rahaa, mutta raha on liian tärkeä osa rikasta elämää, jotta sen voisi unohtaa. Minulle rikas elämä on sitä, että voin tehdä niitä asioita, joista pidän eniten, esimerkiksi viettää enemmän aikaa ystävien ja läheisten kanssa tai omien harrastusten parissa. Rahaa tarvitaan hankkimaan aikaa näihin tärkeisiin asioihin, ei tavaroiden ja ”omaisuuden” haalimiseen. Mittaan rikasta elämää siis pikemminkin ajassa kuin rahassa tai tavaroiden ja omaisuuden määrässä.

R.W.

maaliskuu 24, 2013 at 2:54 pm

 

Tommi

Olen samaa mieltä siitä, että rikasta elämää ei mitata rahassa. Joku rahallinen päämäärä tulisi kuitenkin olla. Mikä on se summa, jonka jälkeen voit sanoa itsellesi, että teit sen? Ja minkä jälkeen voit lopettaa pörssikurssien tai asuntomarkkinoiden jatkuvat seuraamisen? Milloin rahasi riittävät siihen elämään johon pyrit?

Kukaan ei juokse täyttä maratonia jos tiedossa ei olisi se, että tietyn rajan jälkeen saat pysähtyä. Päämäärä on laskettava heti alkumetreillä, muuten motivaatio ei riitä tarpeeksi pitkälle. Mikä siis on sinun rajasi?

maaliskuu 29, 2013 at 8:36 pm

 

Random Walker

Hyviä jatkokysymyksiä, Tommi.

Luultavasti en tule koskaan lopettamaan pörssikurssien seuraamista, koska sijoittaminen on minulle mieluisa harrastus. Jos en pitäisi sijoittamisesta ja yritysten tutkimisesta, pistäisin rahani vain indeksirahastoihin ja sulkisin silmäni ja korvani talousuutisilta. Minulle matka on siis jopa tärkeämpi kuin päämäärä.

Me kaikki alan harrastajat olemme mielestäni hyvin onnekkaassa asemassa, sillä meille on suotu kiinnostus sijoittamista kohtaan. Useimmat harrastuksethan muodostavat kustannuserän omaan henkilökohtaiseen tuloslaskelmaamme, sijoittaminen sitä vastoin on poikkeuksellisesti tuottoisa harrastus.

Vaikka kyse on minulle mukavasta ajanvietteestä, ei homma tietenkään olisi yhtä mielenkiintoista ilman tavoitteellisuutta ja mahdollisuutta vaurastua. Sijoittamisesta erityisen kiinnostavaa tekee se, että näet oman menestyksesi päivittäin. Välitavoitteiden saavuttaminen tuo nautintoa ja menestyksen tuntua kilpailuhenkisen ihmisen elämään. Kyse ei ole siitä, että rahasummat olisivat suuria, vaan siitä, että olet ylittänyt itsesi. Sijoittajana kilpailen itseäni vastaan. Ainakin minulle sijoitusharrastuksesta on myös suunnatonta hyötyä työelämässä. Mikä muu harrastus tarjoaa samanlaisen näköalapaikan yritysmaailmaan ja talouteen.

Jos palataan kysymyksiisi, olen esittänyt omat näkemykseni riittävästä varallisuuden määrästä alla olevasta linkistä löytyvän blogikirjoitukseni kommenteissa:

http://randomwalker.blogit.kauppalehti.fi/blog/26508/nelja-vuotta-blogia-ja-aktiivista-sijoittamista-takana

Näkemykseni ei ole tuosta juurikaan muuttunut. Sijoitettavat summat ovat hieman nousseet ja tavoite tullut siksi lähemmäs. Toinen asia on sitten se, tyytyykö ihminen koskaan siihen minkä saavuttaa vai kovenevatko vain tavoitteet. Vain aika näyttää miten omalla kohdallani käy.

R.W.

huhtikuu 5, 2013 at 3:59 pm

 

Rolle

Moi

Tuohon Kauppalehdessä kirjoittamaasi blogiin viitaten, miten olet suunnitelmissasi ottanut inflaation huomioon? Tavoitteletko 12 % reaalituottoa ja puoli miljoonaa inflaatiokorjattuna?

Puoli miljoonaa omaisuutta, siitä 12 % tuotosta pääomaverot pois, niin minkä verran ajattelet sijoittaa uudelleen, ettei reaaliomaisuus kuihdu pikkuhiljaa ja kohta pääomantuoton ostovoima on liian heikko “hyvään elämään”?

huhtikuu 11, 2013 at 6:38 pm

 

Random Walker

Kiitos kommentista ja kysymyksistä Rolle!

Tavoittelen sijoituksilleni 12 % nominaalista vuosituottoa eli reaalisesti 9 %, jos ajattelemme inflaation olevan pitkällä aikavälillä 3 % vuodessa. Olen laskenut tämän tarkoittavan omalla kohdallani sitä, että 500 kEUR vastaa enää noin 420 kEUR nykyrahassa mitattuna siinä vaiheessa, kun tarkoitukseni on käyttää pääomaa elämiseen. Tämä alkaa mielestäni olla minimipääomavaatimus ihanteellista elämää varten, sillä verojen jälkeen tuottoa kertyy nykyrahassa mitattuna ”vain” noin 3000 EUR per kuukausi, vaikka todellinen nettotuotto on 3500 EUR per kuukausi. Tämä tietysti vaatii, että kykenen ylläpitämään keskimäärin 12 % vuotuista tuottotasoa. Inflaation vaikutus on joka tapauksessa merkittävä, joten se on ehdottomasti huomioitava.

Jotta saman elintason ylläpitäminen onnistuu vuodesta toiseen passiivisilla tuloilla elettäessä, tulee pääoman tietysti kasvaa inflaation tahdissa, kuten kysymyksestäsi päätellen olet ymmärtänyt. Koska käytän itse oletuksena 3 % inflaatiota, tulee salkkuni arvon olla ensimmäisen ”riippumattomuusvuoteni” jälkeen 515 kEUR, toisen vuoden jälkeen 530 kEUR, kolmannen vuoden jälkeen 546 kEUR jne. Yksinkertainen laskutoimitus osoittaa, että voin käyttää ensimmäisenä vuonna 45,0 kEUR, toisena vuonna 46,4 kEUR, kolmantena vuonna 47,7 kEUR jne. Käytettävä summa siis myös kasvaa 3 % vuodessa inflaation mukaisesti kuten pitää ja se on aina 9 % kunkin vuoden alun pääomasta. Näin ollen pääomani ostovoima säilyy vuodesta toiseen alkuperäisellä tasolla.

R.W.

huhtikuu 24, 2013 at 7:16 pm

 

TT

Muuten olen aika lailla samaa mieltä tästä kirjoituksesta, mutta täyttä elämää voi elää aika pienilläkin rahasummilla kunhan tekee sitä mitä haluaa. Ilman rahaa tämä tuskin on mahdollista, mutta pienillä summillakin voi pärjätä. Täysi elämä ei sitten ole rikkaiden elämää, mutta se onkin sitten jo toinen asia. Valitettavasti tässä kirjoituksessa mainitut tosiasiat ovat vaikeita hyväksyä ihmisille, koska se vaatii aika lailla suuren muutoksen omassa ajattelussaan ja siksi mm. lauantai-illan lottoarvonta on saanut niin suuren suosion, kun varsinkin suomessa se on lähestulkoon ainut hyväksytty tapa vaurastua.

maaliskuu 19, 2013 at 2:25 pm

 

Random Walker

Kiitos kommentista TT!

Kirjoitukseni luonnollisesti yleistää ja yksinkertaistaa asioita, jotta pääviesti tulisi helposti esille. Se on lukijan syytä ymmärtää. Olen samaa mieltä siitä, että monille pienetkin tulot riittävät antoisaan elämään. Vastaavasti toiset haluavat enemmän. Kysymys siitä, mikä on riittävästi, on aina yksilöllinen kysymys. Esittämäni luvut kuvaavat vain ihmisten keskimääräisiä näkemyksiä riittävistä ansioista. Näitä asioitahan on tutkittu paljon haastatteluin.

Olen myös täsmälleen samaa mieltä siitä, että Suomessa vaurastumisen tavoittelua, muuten kuin lottoamalla, pidetään jotenkin vääränä. Tämä on johtanut myös siihen, ettei raha-asioista uskalleta puhua niiden oikeilla nimillä. Tämä taas lisää epämääräisyyttä ja epätietoisuutta ja estää ihmisiä vaurastumasta, vaikka se loppujen lopuksi hyvin helppoa olisikin. Yksi tavoitteistani on kannustaa suomalaisia puhumaan avoimesti rahasta ja tavoitteistaan sen suhteen. Se, että on kiinnostunut pitämään oman taloutensa tasapainossa ja jopa parantamaan taloudellista asemaansa, ei tarkoita sitä, että olisi itsekäs ja ahne. Ajattelemalla omia raha-asioitaan ihminen tekee palveluksen myös lähimmäisilleen ja koko ”eläkepommeista” kärsivälle yhteiskunnalle. Ja aina on paremmat mahdollisuudet auttaa muita, kun on ensin itsellä jotain.

R.W.

maaliskuu 24, 2013 at 2:50 pm

 

Katara

There comes my first question from mehdi: Are you livnig in Iran if no:you must pay a visit and see what’s happening over there and compare it with some developed and rich countries, it’s just a mater of math: 2+2=4! they don’t even appreciate the youth, the energy they have, the values they’re representing and so on. the poor is sinking, and there’s no social net to save him. I hear the sound of let the bastard die, let him die alone from above .if yes:you must pay a visit to a rich and developed country to see what’s really going on. to see human rights in action (I don’t want to name a country as some utopia or to say that human rights are fully represented in these countries), to see the appreciation of society and government towards the students and people.we are a rich country for sure, and we are on our way to development, but there are no signs of paying a little bit respect to the people who built this land.you say that he received 21 million votes, I’m here to say that he cheated, I didn’t vote, and I know a million people who didn’t vote as well and they know also a million people who didn’t vote too ,each and every one of them. if Leila isn’t representing Iran, nor Ahmadinejad does.We are going down, and you’re right nothing can stop it now, it’s too late.

toukokuu 16, 2014 at 4:10 pm

 

Jantteri

Haluaisin rikastua, jotta minun ei tarvitsisi tehdä työtä vaan voisin keskittyä käyttämään elämäni mielekkäiden asioiden tekemiseen. Kuinka tämä onnistuu?

maaliskuu 19, 2013 at 12:39 pm

 

Random Walker

Kiitos kysymyksestä Jantteri! Koska en ole varallisuusvalmentaja tai sijoitusneuvoja enkä tunne sinua, en valitettavasti voi enkä osaa antaa vastausta siihen kuinka juuri sinä rikastuisit. Jos olet seurannut blogiani, tiedät sentään sen millä keinoin minä aion siinä onnistua. Lisäksi tiedät sen, ettei rikastumiseen ole oikotietä. Mutta jos kulutat vähemmän kuin ansaitset ja sijoitat ”ylijäämän” tuottavasti (olipa kyse sitten osakkeista tai omien yritysten perustamisesta), rikastut aivan varmasti ennemmin tai myöhemmin. Valitettavasti vain pieni osa ihmisistä todella ymmärtää esimerkiksi korkoa korolle -efektin vaikutuksen. Jos et ole aikaisemmin lukenut kirjoituksiani, kannattaa aloittaa vaikkapa tästä:

http://randomwalker.blogit.kauppalehti.fi/blog/13451/miljonaariksi-maailman-suurimman-matemaattisen-keksinnon-avulla

R.W.

maaliskuu 19, 2013 at 1:41 pm