Terhi Majasalmi: Totuus taloudestasi, Talentum, 238 sivua, ISBN 978-952-14-1884-6
Varallisuusvalmentaja, sarjayrittäjä ja sijoittaja Terhi Majasalmen esikoiskirja, ”Totuus taloudestasi”, tarjoaa kauan odotettuja vastauksia henkilökohtaiseen talouteen liittyvien ongelmien kanssa painiville suomalaisille. Valtameren takana kyseisen aihepiirin kirjallisuustarjonta on hyvinkin kattavaa, mutta ainakin itse olen jo pitkään kaivannut suomeksi juuri suomalaisille kirjoitettua kokonaisvaltaista opasta omaan varallisuudenhoitoon. Totuus taloudestasi ei siis ole pelkkä sijoitusopas, joita on myös suomeksi julkaistu lukuisia, vaan sen fokus on enemmän vaurastumiseen vaadittavissa psykologisissa taidoissa ja niissä perusteissa, joiden on oltava kunnossa ennen kuin loistavasta sijoittajan urasta voi edes haaveilla.
Majasalmen mukaan kaikessa tekemisessämme 80 % on psykologiaa ja vain 20 % strategiaa. Tällä hän tarkoittaa käytännössä sitä, että vaurastumisessakin on enemmän kyse ajatuksistamme, ja niiden muuttamisesta vaurastumista tukeviksi, kuin siitä millä eri keinoilla varallisuutta loppujen lopuksi alamme luoda. Positiivinen ajattelu ja selkeiden tavoitteiden asettaminen ovat lähtökohtia, joita ilman vaurastuminen tuskin onnistuu keneltäkään, ilman suurta onnenkantamoista. Pelkät tavoitteet eivät tietenkään riitä, vaan niihin pääseminen edellyttää myös vahvaa sitoutumista ja kurinalaisuutta. On kulutettava vähemmän kuin mitä ansaitsee, jolloin varallisuus alkaa pikkuhiljaa karttua. Kun tämä ”ylijäämä” sijoitetaan tuottavasti, alkaa varallisuus kasvaa kiihtyvällä tahdilla. Näitä vaurastumisen peruslähtökohtia kuvatessaan Majasalmi ei sinällään paljasta mitään uutta tai mullistavaa, mutta miksi pyörää pitäisikään keksiä uudelleen. Kirjaa lukiessani en voinut välttyä vertaamasta Majasalmea ja hänen miestään astetta tunnetumpaan Kiyosakin sijoittaja- ja kirjailijapariskuntaan, Robertiin ja Kimiin, joiden ajatukset ovat hyvin lähellä Majasalmen oppeja.
Vaurastumisen psykologian lisäksi perinteisissä suomalaisissa sijoitusoppaissa ei tyypillisesti käsitellä lainkaan oman talouden kehityksen seurantaa tai budjetointia, jotka ovat ehdoton edellytys menestyksekkäälle sijoitustoiminnalle. Majasalmen teos on tässä mielessä positiivinen poikkeus, sillä siinä käydään esimerkkien avulla läpi henkilökohtaisen tuloslaskelman ja taseen laadintaa. Kirjan alkuosan opit ja ”harjoitukset” luovat lukijalle vahvan perustan, jonka pohjalta sijoitusasioiden miettiminen on helpompaa.
Ennen sijoitusstrategian valintaa Majasalmi kehottaa kuitenkin vielä miettimään omaa tavoitetta. Strategia nimittäin riippuu siitä, mihin sijoitustoiminnalla pyritään. Hänen mukaansa päämääriä voi olla kolmenlaisia: 1) taloudellinen tasapaino ja turva, 2) taloudellinen riippumattomuus sekä 3) rikkaus. Ykköstason tavoitteisiin pääseminen on luonnollisesti helpointa eikä vaadi niin paljon ponnisteluja. Riittää, kunhan tuloista jää menojen jälkeen jotain säästöön ns. vararahastoon. Majasalmen mukaan minimitavoitteena tulisi olla 10 % säästämisaste bruttotuloista. Seuraavan tason tavoitteiden saavuttaminen on jo huomattavasti haastavampaa. Majasalmen mukaan taloudelliseen riippumattomuuteen pyrkivän tulee sijoittaa aggressiivisesti esimerkiksi asuntoihin tai osakkeisiin, mutta tämän lisäksi tarvitaan erilaisia vipuvoimia. Tällaisia ovat mm. toisten ihmisten raha, toisten ihmisten ideat, toisten ihmisten aika ja osaaminen, toisten ihmisten systeemit sekä toisten ihmisten kontaktit. Kaikkein korkeimman päämäärän, rikkauden, saavuttaminen ei onnistu pelkästään säästämällä ja perinteisellä sijoitustoiminnalla. Tie rikkauksiin kulkee lukuisien ideoiden kautta. Rikkauksiin pääseminen edellyttää siis hyviä liikeideoita ja niiden onnistunutta toteuttamista myös käytännössä.
Koska itse vannon henkeen ja vereen osakkeiden nimeen ja olen erikoistunut nimenomaan osakesijoitusstrategioihin ja yritysten analysointiin, eivät Totuus taloudestasi -kirjan osakesijoittamista käsittelevät osat tarjonneet minulle pettymyksekseni oikein mitään uutta. Pakko myös tässä kohtaa varoittaa kokemattomia osakesijoittajia siitä, etteivät Majasalmen esittelemät, pääosin tekniseen analyysiin perustuvat, osakestrategiat todellisuudessa ole niin huikeita, kuin hän kirjassaan antaa ymmärtää. Muutenhan me kaikki olisimme miljonäärejä. Otan esimerkiksi kirjassa kuvatun ”voittajan vankkurit” -nimisen strategian, mikä on yksinkertainen eri sektoreiden momenttiin (nousun jatkumiseen) perustuva strategia. Ideana on ostaa neljännesvuosittain aina kaikkein menestyneimpiä toimialoja (käyttäen ETF:iä) eli salkku veivataan uuteen uskoon aina kolmen kuukauden välein ostaen edellisen kvartaalin parhaiten tuottavia sektori-ETF:iä. Kirjassa esitetään kuvaaja, josta ilmenee kyseisen strategian tuottaneen selvästi Nasdaq 100- ja S&P 500 -indeksiä paremmin vajaan kymmenen vuoden periodilla. Kaikkien pettymykseksi on valitettavasti todettava, että näin lyhyt periodi ei kerro mitään strategian todellisesta hyvyydestä. Menestys voi olla yhtä hyvin sattumaa. Kuka tahansa voi esitellä jälkikäteen tuhansia strategioita, joilla lyödään markkinat tietyllä periodilla. Ongelma on se, ettei meillä ole mitään takeita siitä, että sama strategia toimii myös tulevaisuudessa, koska emme tiedä onko menestys ollut vain sattumaa. Mikään yksittäinen täysin triviaali strategia ei siis takaa menestystä osakemarkkinoilla, ei etenkään mikään tekniseen analyysiin (menneeseen kurssikehitykseen) perustuva strategia. En usko, että Majasalmikaan on todellisuudessa niin naiivi kuin kirja antaa ymmärtää.
Jos osakesijoittamista käsittelevät osiot jättivät minut pahasti kylmäksi, asuntosijoittamiseen liittyvät sivut ahmin todella suurella mielenkiinnolla. Kirjasta huomaa selvästi, että Majasalmi on itse erikoistunut sijoitustoiminnassaan nimenomaan asuntoihin. Toisaalta oma kompetenssini ei mitenkään riitä arvioimaan kirjassa esitettyjen asuntostrategioiden käytännön toimivuutta. Valitettavasti olisin kuitenkin kaivannut asuntosijoittamisen käsittelemistä huomattavasti laajemmin. Koska kirja ei ole asuntosijoitusopas, vaan opas oman talouden hallintaan yleisesti, ymmärrän kyllä, ettei yhden sijoitusmuodon laaja käsittely ole mahdollista. Kirja toimiikin enemmän mielenkiinnon herättäjänä eri sijoitusmuotoja kohtaan kuin syvällisenä oppikirjana.
Jo ennen kirjan lukemista olin tutustunut Majasalmen ajatuksiin seuraamalla silloin tällöin hänen ansiokasta blogiaan. Sekä blogi että kirja välittävät kuvan todellisesta asiantuntijasta ja myös miellyttävästä persoonasta, joka elää ja hengittää omia oppejaan teeskentelemättä. Kuten olen useasti todennut, arvostan itse vain sellaisia valmentajia ja sijoittajia, jotka tekevät itse täsmälleen niin kuin opettavat. Muunlaisia neuvojia, kouluttajia ja opettajia kutsun myyjiksi. Oikeasti menestyviä ihmisiä on myös helppo haastaa ja kritisoida, sillä tiedän heidän vain nauttivan eriävien näkökulmien esittämisestä. Kuten Majasalmi kirjassaan mainitsee: ”Onnistuakseen yrittäjällä täytyy olla…kyky kestää kritiikkiä”. Lopuksi annankin palaa täydeltä laidalta ja nostan esille muutaman keskeisen asian, joissa olen kirjailijan kanssa täysin eri mieltä tai, jotka johtavat lukijaa jopa hieman harhaan.
Sivulla 121 Majasalmi kritisoi ”osta ja pidä” -strategiaa ja kehottaa miettimään tarkkaan milloin on oikea hetki kotiuttaa osakkeen kurssinoususta saadut voitot. Majasalmi kirjoittaa: ”Mikäli voittoja ei koskaan kotiuteta, mitä hyötyä oli sadan prosentin tuotosta – etenkin jos sijoitukset menettävät seuraavina vuosina 90 prosenttia arvostaan.”. Samaan aiheeseen liittyen sivulla 211 todetaan seuraavasti: ”Suurin osa osakkeen mahdollisesta tuotosta tulee arvonnousun myötä. Tämä tekee sijoitustoiminnan haastavaksi, koska osakemarkkinat eivät nouse tasaisesti: välillä nähdään jyrkkiäkin laskuja.” Näillä toteamuksillaan Majasalmi paljastuu sisimmältään spekulantiksi, joka ei perusta osakesijoituksiaan osinkoon. Spekuloinnissa ei tietenkään ole mitään pahaa tai väärää, mutta sijoittajan tuottojen kannalta se on vaarallista. Yrityksen osinkoon perustuva vuotuinen tuotto-odotus (staattinen osinkotuotto + osingon kasvu) on kohtuullisen helppo määrittää etukäteen ainakin jollakin tarkkuudella, mutta osakkeen arvostustason muutoksen (P/E-luvun kasvu) ennustaminen on mahdotonta. Voimakas kurssinousu ei ole mikään peruste tuottavan osakkeen myymiselle ellei hinta ole karannut täydellisesti käsistä (kuplahinnoittelu). Osakekurssinhan pitääkin nousta, jos yhtiön tulos ja kirja-arvo kohoavat (P/E ja P/B säilyvät ennallaan). Totta kai ihannemaailmassa me kaikki myisimme huipulla ja ostaisimme pohjalla, mutta tällainen on valitettavasti todellisuudessa mahdotonta. Vielä kun huomioimme verot ja kaupankäyntikulut onnistumisen mahdollisuutemme ”osta ja myy” -strategiassa heikkenevät.
Pitkäjänteisen sijoittajan kannalta vain osingoilla on merkitystä ja todellisuudessa nimenomaan osingot selittävät valtaosan yksittäisen sijoittajan saamasta kokonaistuotosta (koska jokaisessa kaupassa on aina ostaja ja myyjä, sijoittajat kollektiivina saavat tuottonsa vain osingoista). Spekulanttia sitä vastoin kiinnostaa arvonnousu ja vain spekulantille kurssien voimakas heilunta on negatiivinen asia. Tämä johtuu sitä, että spekuloinnissa ideana on ostaa osakkeita, joista joku maksaa huomenna, viikon, kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden päästä nykyhintaa enemmän. Kurssien laskiessa pitkään tai heilahtelujen ollessa voimakkaita, tämä strategia ei toimi. Mitä lyhyemmällä aikavälillä spekulantti on liikkeellä, sitä tukalammat ovat oltavat. Sijoittajalle kurssien voimakas heilunta on sitä vastoin positiivinen asia, sillä kurssin romahtaessa hyvän yhtiön osaketta saa hankittua edullisesti lisää. Mitä halvemmalla osakkeen ostaa, sitä suurempi on tuotto-odotus. Elleivät osakekurssit koskaan nousisi, alkaisi täydennysostojen osinkotuotto muodostua vuosi vuodelta aina vain suuremmaksi yhtiöiden tulosten ja osinkojen kuitenkin koko ajan kasvaessa. Tästä tuskin kukaan sijoittaja olisi pahoillaan.
Sivulla 125 Majasalmi opastaa ottamaan tappiot nopeasti eli myymään osakkeen, jos markkina ja sitä kautta osake alkaa syöksyä heti osakeoston jälkeen. Mielestäni asia ei ole lainkaan näin yksioikoinen. Osakkeet voivat lyhyellä aikavälillä käyttäytyä aivan miten tahansa markkinatunnelman mukaan. Jos olet tehnyt osakeanalyysin huolella ja pidät ostamaasi yhtiötä laadukkaana ja ostohintaasi tuottovaatimukseesi nähden sopivana, miksi ihmeessä myisit osakkeen. Osta kurssilaskun jälkeen ihmeessä lisää. Jos taas olet tehnyt virheen analyysissä tai yhtiön liiketoiminnassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia huonompaan, kannattaa osake myydä riippumatta nouseeko vai laskeeko kurssi.
Kuten yllä kuvaamani perusteella käy ilmi, olen eri mieltä ”osta ja pidä” -strategian toimivuudesta sekä Majasalmen kuvaamasta sijoitusten myyntistrategiasta. Kyse on siis hyvin pitkälti erilaisista sijoitustyyleistämme. Ostojen ja myyntien ajoittaminen on toki kannattavaa, jos osakekurssien lyhytaikaista kehitystä pystyy ennustamaan. Tätä en kiellä. Seuraavaksi esille nostamani huomiot osakekohtaisten tunnuslukujen määritelmistä sitä vastoin eivät ole mielipidekysymyksiä, vaan faktoja. Sivulla 206 Majasalmi määrittelee P/B-luvun osakkeen hinnan suhteena yritykseen kerääntyneeseen likvidiin pääomaan. Todellisuudessa nimittäjän paikalla pitää tietysti olla osakekohtainen taseen oman pääoman arvo (ns. kirja-arvo tai substanssiarvo). Likvidi pääoma kuten kassa ja lyhytaikaiset sijoitukset tai nopeasti realisoitava vaihto-omaisuus on tyypillisesti vain murto-osa taseen oman pääoman arvosta.
Sivulla 207 Majasalmi määrittelee earnings yield -tunnusluvun (tulostuotto) EBIT:n (liikevoiton) ja yhtiön markkina-arvon suhteena:
”E/P (earnings yield, tulostuotto) = EBIT / markkina-arvo”
Todellisuudessa tulostuotto on nettotuloksen ja markkina-arvon suhde (tai osakekohtaisesti ilmaistuna EPS:n ja osakkeen hinnan suhde). Majasalmella meneekin tässä kohtaa sekaisin yhtiön oman pääoman markkina-arvo (market capitalization) ja yritysarvo (enterprise value) ja siten E/P- ja EBIT/EV-tunnusluku. Koska earnings yield kuvaa osakkeenomistajan tuottoa, on osoittajassa luonnollisesti oltava nettotulos (earnings) ja nimittäjässä markkina-arvo. Jos osoittajassa käytetään liikevoittoa, mikä kuvaa tulosta ennen velkojille maksettavia korkokuluja, tulee nimittäjässä olla yritysarvo (oman pääoman markkina-arvo + korollinen vieras pääoma). Tätä tunnuslukua kutsutaan EBIT/EV-luvuksi. Tässä vielä oikeat kaavat:
E/P (earnings yield, tulostuotto) = nettotulos / markkina-arvo
EBIT/EV = EBIT / yritysarvo
Ihmettelen, miksi tällaiset virheet ovat jääneet lopulliseen julkaistavaan versioon. Vaikka kyse ei olekaan osakesijoitusoppaasta, saatikka rahoituksen oppikirjasta, ei tällaisia saisi lopullisesta versiosta enää löytyä. Ehkä kirja piti saada nopeasti joulumyyntiin ja käsikirjoituksen tarkastaminen jätettiin siksi puolitiehen.
Lopuksi on varmasti vielä syytä miettiä kenen kirjahyllyyn Totuus taloudestasi sopii parhaiten. Kirja on aivan ehdoton lukupaketti niille, joiden omat talousasiat ovat oikeasti huonolla tolalla. Velkakierteessä painiskeleville ja pikavipistä toiseen eläville suomalaisille en voisi suositella parempaa opusta. Kirjallaan Majasalmi tavoittaa tämän kohderyhmän erinomaisesti. Olen täysin vakuuttunut siitä, että kirjan oppien mukaan toimimalla velkaongelmat ovat ikuisesti historiaa. Taloudellinen tasapaino ja turva ovat jopa kohtuullisen helposti saavutettavissa.
Taloudelliseen riippumattomuuteen tai rikkauteen pyrkiville kirja toimii innoittajana ja johdantoteoksena, mutta konkreettiset ja syvälliset neuvot jäävät vähemmälle. Etenkin kokeneille sijoittajille kirja jää hyvin pinnalliseksi. Mutta kuten todettu kyse ei ole varsinaisesta sijoitusoppaasta, joten tämä on täysin ymmärrettävää. Kirjan ylivoimaisesti parasta antia ovat vaurastumisen psykologiaan liittyvät opit. Niitä kun perinteiset sijoitusoppaat eivät juuri esittele.
Jään odottamaan innolla Majasalmen seuraavaa kirjaa. Sen verran vakuuttavaa tekstiä tämä esikoisteos kokonaisuudessaan on.
_____________
Blogimerkinnän kommentit:
Terhi Majasalmi kirjoitti 14.01.2013 - 07:47
Hei ja kiitos tarkoista silmistä. Näin se maailma on parempi paikka elää, kun itseltä huomaamatta jääneet kömmähdykset tarttuvat toisten silmiin. Laitankin saman tien viestiä kustantajalle, jotta virhe korjataan.
On mukavaa lukea selvästi oman sijoitustyylinsä löytäneen ja osaavan ihmisen ajatuksia. Toiset tavoittelevat sijoituksilla pääosin arvonnousua ja toiset kassavirtaa. Itselleni kassavirta on suuressa kuvassa huomattavan tärkeä vaikka arvonnousulla onkin oma paikkansa. Olen aivan samaa mieltä, että yksittäinen strategia ei ihmistä autuaaksi tee vaan kyse on itselle sopivan tyylin löytämisestä samoin kuin suotuisan sijoitusympäristön ja ajankohdan tunnistamisesta. Päämäärä sanelee käytettävät keinot. Sijoittaja on yksittäistä sijoitusta tärkeämmässä osassa kokonaisuuden kannalta.
En ole itseisarvoisesti osta- ja pidä strategiaa vastaan missään nimessä. Mielestäni vain on tärkeää, että sijoittajat tulisivat tietoiseksi siitä, että tämä ei ole ainoa mahdollinen strategia. Kuten kuvasit, pitkällä juoksulla osingot ovat keskeisessä roolissa osta- ja pidä strategiassa. Sinulle se on varmasti itsestään selvä asia, mutta moni aloitteleva sijoittaja päätyy ostamaan ja pitämään sattumalta valittua osaketta, rahasto-osuutta tai asuntoa ilman, että siitä saatavan kassavirran merkitystä on hankintahetkellä mietitty. Kyse on siis jälleen siitä kuinka hyvin sijoittaja osaa sen mitä on tekemässä.
Oikein mukavaa alkanutta vuotta sinulle!
Terhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti