Oma sijoittajan urani on ollut erittäin hyvä osoitus siitä, että osakkeet voivat yksittäisenä vuotena tuottaa ihan mitä vain, mutta pitkällä aikavälillä keskimääräinen vuosituotto asettuu noin 10 % tuntumaan. Parhaimmillaan tuotto voi olla helposti useita kymmeniä prosentteja, mutta vastapainona heikoimpina vuosina voidaan nähdä samansuuruisia tappioita. Itse asiassa tuottojen suuret heilahtelut odotusarvon molemmin puolin ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Aloitin sijoittamisen vuonna 2002 (ensin rahastojen kautta ja vuonna 2008 suorilla osakesijoituksilla) ja vasta vuosi 2012 oli ensimmäinen ns. ”normaali” sijoitusvuosi osakesalkkuni tuottaessa pitkän aikavälin keskiarvon mukaisesti 10,2 %. Tähän asti parhaat tuottoni olen tehnyt vuonna 2009, jolloin salkkuni osakkeiden arvo kohosi peräti 68,5 %. Tätä oli kuitenkin edeltänyt karmaiseva laskumarkkina, jolloin salkkuni osakkeiden arvo oli laskenut 47,2 %. Tyypillisesti oma salkkuni on kehittynyt nousumarkkinassa indeksiä paremmin ja laskumarkkinassa huonommin. Viime vuosi osoittautui valitettavasti poikkeukseksi, sillä hävisin Helsingin pörssin painorajoitetulle tuottoindeksille (osingot huomioiva indeksi) yli 5 % -yksiköllä indeksituoton ollessa 15,5 %. Hintaindeksin, jonka tuotto oli 9,6 %, tosin voitin täpärästi, mutta tämä ei tietenkään ole oikea vertailukohta.
Kuva 1. Osakesalkun vuosituotot 2008-2012.
En varsinaisesti pyri lyhyellä aikavälillä lyömään mitään indeksiä, sillä indeksin perässä juokseminen rahastojen tapaan vain heikentää pitkän aikavälin mahdollisuuksia. Tästä huolimatta on tietysti mielenkiintoista seurata miten oma salkku kehittyy suhteessa markkinaan myös lyhyemmällä aikavälillä. Toisekseen on huomattava etteivät OMXH:n indeksit ole täysin oikeaoppisia vertailukohtia, sillä sijoitan myös ulkomaille, vaikka pääpaino onkin Suomessa. Näistä seikoista huolimatta en voi olla kovin tyytyväinen viime vuonna saavuttamaani arvonnousuun.
Sitä vastoin, jos tarkastelen miten yhtiöideni liiketoiminta on kehittynyt, mikä on minusta huomattavasti tärkeämpää kuin lyhyen aikavälin kurssikehitys, voin olla monen yhtiön kohdalla varsin positiivisin mielin. Esimerkiksi Cramo tuotti viime vuonna osinkoineen vain 3,9 %, mutta yhtiön viime vuoden EPS tulee konsensusennusteen mukaan kohoamaan yli 40 %. Hyvä liiketoiminnan kehitys ei ole näkynyt osakekurssissa, mutta uskon sen ennemmin tai myöhemmin näkyvän. Toinen tulostaan selvästi parantava yhtiö, jonka kehitys salkussani on ollut aneemista, on Neste Oil. Yhtiön EPS paranee konsensusennusteen mukaan reilut 30 %. Murheenkryyninä salkussani jatkaa edelleen Vestas, joka lasketteli viime vuonna lähes 50 % alaspäin. Kurssiraketteja tietysti löytyy myös. Yksi ikisuosikeistani, Konecranes, tuotti yli 80 % ollen viime vuoden ylivoimaisesti paras sijoitukseni. Keskimääräiselle hankintahinnalleni (14,5 EUR), yhtiö tarjoaa ensi keväänä peräti 7,6 % osinkotuoton, jos analyytikkoennusteisiin on uskominen. Kurssinousun lisäksi Konecranesin liiketoiminta rullaa myös erinomaisesti ja EPSin odotetaan nousevan lähes 50 %.
Vuoden 2012 aikana ostin salkkuuni seuraavien rahastojen osuuksia:
- Seligson & Co Suomi indeksirahasto
- Seligson & Co Global Top 25 Brands
Vuoden 2012 aikana ostin salkkuuni seuraavien pörssiyhtiöiden osakkeita:
- Fortum
- Talvivaara
- Exel Composites
Rahastosijoitukset tein säännöllisesti kuukausittain. Fortum-ostot ajoittuivat touko-heinäkuun kurssilaskuun. Talvivaaraa ostin ensimmäisen kurssiromahduksen jälkeen toukokuussa, mutta en jatkanut osto-ohjelmaa kurssin edelleen laskiessa vuoden loppupuoliskolla. Tulen edelleen ostamaan yhtiötä, mutta uskon lyhyen aikavälin suunnan olevan alaspäin. Exel on viimeisin pörssisijoitukseni, jonka tein joulukuussa. Rahasto- ja pörssisijoitusten lisäksi tein ”sijoituksen” listaamattomaan yhtiöön perustamalla jo usean vuoden ajan tekemääni sivutyötä varten osakeyhtiön. Tulen siis jatkossa tarjoamaan näitä palveluitani oman yhtiöni kautta. Yhtiö toimii samalla sijoitusyhtiönä ja tarkoituksena on sijoittaa tilikauden tulos vuosittain kokonaan osakkeisiin ja kasvattaa näin yhtiön tasetta ja sitä myötä arvoa.
Kuva 2. Sijoitussalkun sisältö 31.12.2012
Vuoden 2012 aikana kykenin sijoittamaan 25 % nettotuloistani, mikä on pari % -yksikköä suurempi osuus kuin edellisenä vuonna. Tuloni olivat suunnilleen edellisen vuoden tasolla, mutta menoni laskivat 7 %, johon voin olla sijoittajana erittäin tyytyväinen. Kun otetaan huomioon sijoitusten tuotto (arvonnousu ja osingot) sekä salkkuun lisätty pääoma (menojen jälkeen nettotuloista jäävä vapaa kassavirta), varallisuuteni kasvoi vuoden aikana 30 %. Tästä kasvusta 37 % selittyy tuotolla ja 63 % lisätyllä pääomalla.
Kuva 3. Nettotulojen jakautuminen välttämättömyysmenoihin (needs), elintasoa parantaviin menoihin (wants) ja säästöihin (savings) vuonna 2012.
Oman yhtiön perustamisen myötä kasvavan rahavirran ansiosta kykenen jatkossa kohdentamaan sijoituksiin huomattavasti nykyistä enemmän pääomaa. Kun huomioidaan sekä omissa nimissä että yhtiön kautta tekemäni sijoitukset, uskon pystyväni sijoittamaan tästä vuodesta alkaen yli 35 % käytettävissä olevista varoistani. En puhu nettotuloista, sillä en nosta itselleni palkkaa omasta yhtiöstä vaan teen sijoitukset yhtiön nimissä. Toisin sanoen jatkossa vain osa sijoituksiin allokoitavasta pääomasta kulkee oman tuloslaskelmani kautta (suoraan omissa nimissäni sijoituksiin allokoitava vapaan kassavirran määrä tulee jatkossakin olemaan noin 25 % nettotuloista). Oma taseeni kuitenkin kasvaa kiihtyvällä tahdilla siellä olevan oman sijoitusyhtiöni arvon kasvaessa. Sijoitusyhtiön arvohan kasvaa samaa tahtia sen omistamien osakkeiden markkina-arvojen kohotessa. Toivottavasti ”elintasoinflaatio” pysyy kurissa enkä siis kasvata menojani, jotta entistä kunnianhimoisemmat säästötavoitteet toteutuvat. Katsotaan vuoden kuluttua olenko tässä onnistunut.
Yllä esitetystä johtuen olen päivittänyt myös taloudelliseen riippumattomuuteen (tilanne, jossa passiiviset eli työnteosta riippumattomat tulot ylittävät halutun elintason ylläpitämiseksi tarvittavat kulut) liittyvät tavoitteeni. Kun huomioin nykyisen salkun arvon, kuukausittaisen säästösumman ja 12 % vuotuisen tuottovaatimukseni, taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen näyttää olevan nyt 5 vuoden päässä. Alla olevassa kuvassa olen tarkastellut tilannetta kolmen eri elintason mukaan.
Kuva 4. Taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen vaadittava aika.
Heikko elintaso kuvaa tilannetta, jossa saan hankituksi kaikki tarvitsemani välttämättömyyshyödykkeet (needs). Peruselintaso kuvaa keskimääräisen suomalaisen elintasoa eli lisäksi on mahdollisuus nauttia jossain määrin myös ylellisyyshyödykkeistä (needs + wants). Kaksi edellä mainittua elintasoa ovat kuitenkin vain välietappeja matkalla kohti suurinta tavoitettani: itselleni ihanteellisimman elintason ylläpitämistä passiivisten tulojen avulla. Tähän tulen nykyisen suunnitelmani perusteella yltämään 9 vuoden kuluttua (tavoitteiden ja ennusteiden eron selittää se, että salkun nykyinen arvo on hiukan alle tämän hetkisen tavoitteeni, mikä heijastuu suoraan tulevaisuuden ennusteisiin).
Tuottoisaa alkanutta vuotta 2013 kaikille lukijoille!
____________
Blogimerkinnän kommentit:
TT kirjoitti 06.01.2013 - 11:42
Kieltämättä salkkuyritysten liiketoiminnan kehitys pitää olla tärkeämpää kuin osakekurssien muutokset, sillä pidemmällä tähtäimellä osakekurssitkin menevät tietysti liiketoiminnan kehityksen mukaan. Voidaan tietysti aina kysyä ovatko markkinat kuitenkin ennakkoineet tulevaa kehitystä. Oma arvioni on kuitenkin se ettei tämä pidä paikkaansa varsinkaan pienempien yritysten suhteen.
Sijoitusyhtiö on taas ainakin allekirjoittaneelle aikamoinen mysteeri, sillä ymmärtääkseni siihen tarvitsee suhteellisen suuret pääomat, jotta hyötyjä olisi mahdollisuus saada? Korjaathan epäilyni, jos olen väärässä. Vai onko noita hyötyjä mahdollisuus saada, jos kulut ovat hyvin pienet? Tämä asia ainakin kiinnostaa allekirjoittanutta, sillä olen joskus miettinyt vähän samanlaista järjestelyä, mutta pääomani ovat juuri tällä hetkellä aivan liian pienet omiin mielikuviini nähden.
Balanced money formula (tasapainotettu rahavirtalaskelma) on itsellenikin tuttu ja vaikka en sitä suoraan käytäkään niin menojen jakaminen säästöihin, välttämättömyyksiin ja haluihin on mielestäni ihan järkevää ja varsinkin taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisessa myös hyvin perusteltua.
Onnea ja menestystä! Blogisi on yksi mielenkiintoisimmista Suomessa mitä tulee raha-asioihin ja toivottavasti jaksat päivittää tätä myös jatkossakin.
laakari kirjoitti 06.01.2013 - 13:19
Hienoa! Tuottoja myös tälle vuodelle toivottaen!
Mitä etuja saat sijoitusyhtiöllä, vs. Lisääntyvä kirjanpito ja tilitykset? Sijoitusyhtiö vaatinee enemmän pääomaa, kuin yksityishenkilönä toimiminen. Kirjoita oma blogimerkintä tästä joskus?
rustyroba kirjoitti 06.01.2013 - 20:22
Henkilökohtaisten tulojen rinnalla osakesäästämisen ja rahastojen käyttö sijoitusyhtiön muodossa on kiinnostava järjestely. Olisi mielenkiintoista kuulla tarkempi visio ja strategia erityisesti sen varalta että ennakkolaskelmien ja toteutuneen tilanteen "kiila" alkaa kasvaa liikaa. Siirretäänkö painopistettä rahastoihin (-korko-osake-yhdistelmä)ja/tai minkälaisella salkkurakenteella näissä oloissa otetaan vastaan mahdollinen jyrkkäkin kurssilasku. Keskipitkällä tähtäimellä painotetaanko kunnon osinkoja vaiko selvästi alihintaisia osakkeita.
Random Walker kirjoitti 07.01.2013 - 14:01
TT:lle:
Kiitos kehuista, kommenteista ja kysymyksistä!
Markkinoiden tehokkuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta itsekin ajattelen nimenomaan niin, että joissakin tapauksissa kaikki informaatio ei näy osakekurssissa. Tai ainakin markkinat ylireagoivat moniin uutisiin. Näitä tilanteita kannattaa hyödyntää. Pakko mainita esimerkkinä uusin analyysini kohteena oleva jenkkiyhtiö, Strayer Education, jonka osakekurssi laski yhdessä päivässä lähes 20 %, kun johto ilmoitti ostavansa tänä vuonna omia osakkeitaan osingon maksun sijaan. Tällaisella päätöksellähän ei pitäisi olla mitään vaikutusta yrityksen arvoon, sillä omistajan kannalta on periaatteessa yhdentekevää onko voitonjakotapana osinko vai osakkeiden takaisinostot. Yleisellä tasolla tämä on fakta ja Strayerin tapauksessa oma mielipiteeni on se, että takaisinostot ovat sijoittajille jopa parempi vaihtoehto. Uskon nimittäin osakkeen olevan tällä hetkellä melkoisesti aliarvostettu, jolloin takaisinostot luovat enemmän omistaja-arvoa. Osakkeen kurssireaktiosta päätellen markkinat ajattelevat täysin päinvastoin. Tämä case haiskahtaa melkoiselta ylireagoinnilta.
Olet ihan oikeassa siinä, että pelkästään sijoitustoimintaa varten perustetusta yhtiöstä ei nykyisen lainsäädännön ja verotuskäytäntöjen vallitessa ole hyötyä. Huomattavasti helpompaa ja vähemmän byrokraattista on pyörittää toimintaa omissa nimissä. Oma yhtiöni ei kuitenkaan ole pelkkä sijoitusyhtiö ja tästä syystä sen perustaminen oli kannattavaa. Perustin yhtiön siis ensisijaisesti ”operatiivisen liiketoiminnan” pyörittämiseen. Tein aikaisemmin sivutyötä, josta sain palkkaa ansiotulona. Päätyöstäni johtuen sivutyöansioista maksettavat verot olivat todella suuret. Sijoitin koko sivutyöstä ansaitsemani nettopalkan, maksoin vain ensin järkyttävät verot. Kun teen sivutyötä nykyään oman yhtiön kautta, mikään ei käytännössä muutu, vaan sijoitan saamani kompensaation (yhtiön tekemän tuloksen) edelleen osakkeisiin, mutta maksan yhtiöverokannan mukaisesti pienempää veroa. Jos nostaisin yhtiöstäni palkkaa, hyöty luonnollisesti katoaisi, mutta edellä kuvatulla tavalla toimittuna säästän huomattavia summia vuosittain.
Sijoitusmenestystä myös sinulle alkaneeseen vuoteen ja tsemppiä oman blogisi kirjoittamiseen! Sekin on varsin mielenkiintoista ja laadukasta luettavaa.
Laakarille:
Kiitos kommenteista ja kysymyksistä!
Edellisessä vastauksessa jo aika pitkälti kommentoin tuota sijoitusyhtiön perustamista. Mitä kirjanpitoon tulee, useimmilla tuntuu olevan sen työläydestä ja vaikeudesta täysin väärä kuva. Hyvin pienen osakeyhtiön (jollainen oma yhtiöni on) tapauksessa kirjanpidon toteuttaminen on äärettömän yksinkertaista ja nopeaa. Jos yhtiö on pieni, en missään tapauksessa suosittele kirjanpidon ulkoistamista. Jos maksaisin itseni kipeäksi kirjanpitopalveluita käyttämällä, sijoitusyhtiöstä saamani hyöty luonnollisesti häviäisi pahimmassa tapauksessa kokonaan.
Kiitos myös juttuvihjeestä. Oman sijoitusyhtiön hyödyistä ja haitoista voisin joskus kirjoittaakin.
Menestystä alkaneeseen vuoteen!
Rustyroballe:
Kiitos kommenteista ja kysymyksistä!
Jos ymmärsin oikein kysymyksesi, tarkoitat tilannetta, jossa elän passiivisten tulojen varassa. Ennen sitähän ei ole kauheasti väliä mikä salkun arvo kunkin vuoden jälkeen on. Jos olen vuoden tai pari jäljessä pääomatavoitetta siinä vaiheessa kun alun perin suunnitellun ”eläköitymisen” tulisi tapahtua, joudun yksinkertaisesti vain työskentelemään vuoden tai pari pidempään saavuttaakseni tavoittelemani varallisuusmassan.
Haastavammaksi tilanne käy siinä vaiheessa, kun elän pääomani tuotolla. Osinkoihin kurssilaskulla ei ole vaikutusta, mutta koska tulen kattamaan tulevaisuudessa osan menoista myymällä osakkeita (tuoton verran), pitkä laskumarkkina aiheuttaa ongelmia. Silloinhan ei vuosittain synny tuottoa arvonnoususta, päinvastoin. Ongelma ei kuitenkaan ole tämän näköinen, kun asiaa tarkastelee hieman pidemmällä horisontilla. Mitä sitten, jos osakkeet laskevat esimerkiksi kolme vuotta yhteen putkeen. Joudun toki myymään laskevaan kurssiin, mikä ei koskaan ole mukavaa, mutta saan silti elämiseen tarvittavat rahat kasaan. Koska osakkeiden voidaan edelleen odottaa tuottavan keskimäärin kymmenisen prosenttia vuodessa, on laskua seuraava kurssinousu vastapainona todennäköisesti melko voimakas. Tämä kurssinousu nostaa varallisuuden (salkun arvon) taas keskimääräiselle tasolle, jolla se ennen romahdusta oli. Pelkistän tässä asiaa hieman, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan.
Vaikka ajattelenkin yllä kuvatun mukaisesti ”isoa kuvaa”, tulen varmasti käytännössä pitämään passiivisilla tuloilla eläessäni nykyistä suurempaa käteiskassaa. Tällöin tuotto kokonaispääomalle ei ole aivan yhtä korkea kuin nyt tavoittelemani 12 % vuodessa. Tämä kuitenkin auttaa siihen, ettei osakkeita tarvitse myydä pilkkahintaan (jos kurssit sattuvat olemaan pohjalukemissa), vaan kykenen elämään ainakin pari vuotta käteiskassan (ja osinkojen) turvin. Korkopapereihin ei ole suunnitelmissa siirtyä lainkaan edes vanhemmalla iällä, vaan tarkoitus on pysytellä täysipainoisesti osakkeissa, vaikka se ehkä perinteisten sijoitusoppien vastaista onkin. Jo nyt strategiani painottuu enemmän laatuyhtiöihin (jotka oletettavasti maksavat hyvää osinko ja ennen kaikkea kasvattavat sitä) kuin erityisen halpoihin yhtiöihin (jotka todennäköisesti ovat laadultaan heikompia) ja tällä linjalla on tarkoitus jatkaa tulevaisuudessakin.
Menestyksekästä vuotta 2013!
R.W.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti