Indeksi- ja arvosijoittamisen yhdistelmällä menestykseen

30.01.2009 - 23:30


Parhaat sijoitustyylit, osa 2/2

Kaikki osakemarkkinoilla operoivat tietävät, että osakkeiden kurssikehitystä on mahdoton ennustaa lyhyellä aikavälillä. Tämän ovat osoittaneet myös lukuiset akateemiset tutkimukset. Kenelläkään ei siis ole kristallipalloa. Tai jos sinulla on, soita heti! Päiväkauppias ei pääse hyötymään yritysten liiketoiminnan positiivisista pitkän aikavälin tuloksista. Kyse on täysin sattumankaupasta ja nollasummapelistä. Lisäksi tiheästä kaupankäynnistä johtuen transaktiokustannukset nousevat pilviin, jolloin sijoittajan saaman tuoton odotusarvo on itse asiassa negatiivinen. Tästä syystä päiväkauppa on sijoitustyyleistä se, johon viimeisenä luottaisin. Ymmärrän kyllä sen, että päiväkauppa on joillekin ensisijainen tulon lähde, joten lyhyet positiot ovat lähes ainoa tapa saada illaksi voita leivän päälle. Tällöin onnea kannattaa kokeilla, mutta pitkän aikavälin tuoton maksimointimielessä hommassa ei ole järjen hiventäkään. Itse en ole riippuvainen ainoastaan osakesijoitusteni tuotoista, joten suljen päiväkauppa-vaihtoehdon pois sijoitustyylieni repertuaarista.

Jäljellä on siis vielä neljä vaihtoehtoa. Tarkastellaanpa seuraavaksi ”portfoliosijoittamista”, siinä merkityksessä mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Aktiivisesti hoidetut rahastot ovat tyypillisesti portfoliosijoittajia. Heidän aikaperspektiivinsä on jo selkeästi pidempi kuin päiväkauppiaan. Salkun yhtiörakenne voi pysyä pitkäänkin muuttumattomana, mutta yhtiöiden painoarvot salkussa vaihtuvat. Sijoittaja siis pyrkii arvailemaan mitkä yhtiöt kehittyvät tulevaisuudessa paremmin kuin vertailuindeksi ja mitkä vastaavasti huonommin. Salkku muodostetaan näiden arvailujen perusteella hivenen indeksistä poikkeavaksi. Tällaisen ns. "piiloindeksoinnin" avulla osa sijoittajista luonnollisesti voittaa indeksin, ja osa häviää sille. Joka tapauksessa tuoton odotusarvo on positiivinen (vrt. päiväkauppaan), sillä yritysten oikean liiketoiminnan hedelmistä päästään nauttimaan pidemmän sijoitushorisontin takia. Miten voi etukäteen tietää, että tulee tulevaisuudessa itse kuuluneeksi indeksin voittaneiden joukkoon? Kannattaisiko luottaa menneinä vuosina parhaiten menestyneisiin rahastoihin? Valitettavasti niihin sijoittaminen ei takaa keskimääräistä parempaa menestystä. Edes tähtisalkunhoitajan maineen saavuttaneet ammattilaiset eivät tutkimusten mukaan kykene säännönmukaisesti lyömään vertailuindeksejään, vaan kukin salkunhoitaja vierailee vuoroin ”voittajien”, vuoroin ”häviäjien”, puolella.

Princetonin yliopiston professori Burton G. Malkiel on tutkinut paljon ammattisalkunhoitajien menestystä ja havainnut, että jonkin tietyn vuoden ns. ”tähtirahastot” eivät todennäköisesti pärjää enää tulevina vuosina kovinkaan hyvin. USA:n markkinoiden vuoden 1968 top 5 -rahastoista yksikään ei noussut edes lähelle kärkisijoja seuraavien vuosien aikana, kuten alla oleva taulukko osoittaa:




Taulukko 1. USA:n viisi parasta rahastoa vuonna 1968 ja niiden sijoitukset ranking-listalla seuraavina vuosina. (1)

Kannattaisiko "piiloindeksointistrategiaa" kuitenkin kokeilla, koska onhan sen avulla 50 % todennäköisyys päästä keskimääräistä parempaan tuottoon? Valitettavasti todellisuudessa mahdollisuus ylituottoon on alle 50 %. Edellinen keskiarvon määritelmästä johdettu fakta ei aivan kuvaa todellisuutta, jossa myös kaupankäyntikulut on huomioitava. Koska aktiivisen salkun veivaamisen johdosta kulut ovat suuret, keskimääräinen portfoliosijoittaja saavuttaa todellisuudessa markkinoiden keskimääräistä tuottoa huonomman tuoton. Kaikesta päätellen kannattaisi jättää osakkeiden arpominen väliin ja minimoida kustannukset. Tällöinhän tulee menestymään keskimääräistä paremmin. Miten tällaisen menestysreseptin voi toteuttaa käytännössä?

Vastaus on yksinkertainen: ryhtymällä indeksisijoittajaksi. Parhaiten indeksoinnin voi toteuttaa edullisten indeksirahastojen avulla. Myös passiivisesti hallinnoidut ETF:t (exchange traded fund) eli indeksiosuusrahastot ovat varteenotettava vaihtoehto, mutta niitä käyttämällä ei pääse hyödyntämään osinkojen verotukseen liittyvää etua, joka indeksirahastoilla on. Indeksirahastot nimittäin voivat sijoittaa osingot takaisin rahastoon ilman, että niistä täytyy välissä maksaa veroa. ETF -sijoittaja sitä vastoin joutuu maksamaan vuosittain saamistaan osingoista normaalin pääomatuloveron.

Niille, jotka edelleen epäilevät indeksointi -strategian menestyksellisyyttä, on alla olevassa taulukossa kuvattu kuinka moni aktiivinen rahasto (portfoliosijoittaja) on kyennyt kolmen viimeisen vuoden tuotoilla mitattuna lyömään vertailuindeksinsä. Kolmen vuoden horisontti on toki lyhyt, mutta samansuuntaisia tuloksia on saatu myös pidemmän aikavälin kattavissa tutkimuksissa.

Taulukko 2. Indeksien vuosituotot ja indeksin lyöneiden rahastojen lukumäärä eri markkinoilla kolmen viime vuoden jaksolla. (2)


Taulukko puhuu karua kieltään. Yhteensä 571 rahastosta vain 29 pystyi indeksiä parempaan tuottoon. Jos indeksisijoittaminen on näin ylivoimainen tyyli, mihin muita strategioita oikein tarvitaan? Valaisen seuraavaksi tarkemmin sitä, miksi indeksi -srategian kylkeen on usein hyvä liittää joko kasvu- tai arvo -strategia ja miksi itse preferoin jälkimmäistä.

Koska aktiivista portfoliosijoittamista harjoittavat rahastot, tai sen paremmin yksityissijoittajatkaan, eivät yleensä kykene lyömään indeksiä, ratkaisuksi ylituottojen saavuttamiseen on usein tarjottu joko kasvu- tai arvosijoittamista. Kasvusijoittajat häviävät pitkällä aikavälillä arvosijoittajille (kasvusijoittaminen voi toimia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä), kuten alla olevasta Faman ja Frenchin tutkimustuloksiin perustuvasta kuvasta nähdään, joten on syytä keskittyä näistä tyyleistä vain arvosijoittamiseen:

Kuva 1. Arvo- ja kasvuosakkeiden keskimääräinen vuosituotto eri markkinoilla 1975-1995. (3)


Kuvaa tarkastelemalla havaitaan, että arvo-osakkeiden tuotot vaihtelevat Saksan noin 13 prosentista Singaporen noin 22 prosenttiin. On siis ilmiselvää, että pitkän ajan kuluessa arvosijoittaja ei päihitä ainoastaan kasvusijoittajaa, vaan myös indeksisijoittajan. Miksi sitten rahastot ovat mieluummin portfoliosijoittajia kuin aitoja arvosijoittajia? Tätä ja muita arvosijoittamiseen liittyviä kysymyksiä olen käsitellyt aiemmassa kirjoituksessani ”Arvosijoittaminen keskimääräistä tuottoisampaa”.

Entä miksi en itse ole puhdas arvosijoittaja, vaan hyödynnän myös indeksointia omassa strategiassani. Piensijoittajan kannalta arvostrategiassa ongelmallista on se, että tarvitaan kohtuullisen paljon pääomaa, jotta arvo-osakkeisiin kohdistettavia suoria osakesijoituksia kannattaa tehdä. Melko pienellä pääomalla varustetun sijoittajan ei kannata tehdä suoria osakesijoituksia, sillä pienten summien sijoittaminen säännöllisesti useisiin yhtiöihin (kuten oikeaoppinen hajauttaminen edellyttää) ei ole kustannustehokasta. Jos taas sijoittaja allokoi kaiken pääomansa vain muutamaan osakkeeseen ei hajautusta tule riittävästi. Koska indeksirahastoihin sijoittamalla hajautus useaan eri osakkeeseen tulee hoidettua automaattisesti, voi pienilläkin kuukausittaisilla säästösummilla liikkeellä oleva sijoittaja lähteä mukaan osakemarkkinoille. Piensijoittajan kannattaa siis rakentaa salkun perustukset indeksituotteilla ja ainoastaan maustaa koktailia arvo-osakkeilla.

Koska kuukausittaisten menojen jälkeen jäävä ”ylijäämäni” on suhteellisen pieni (800 – 1000 euroa), suosin itse yllä kuvaamaani tapaa. Sijoitan säännöllisesti edullisiin indeksirahastoihin ja silloin tällöin suuremman summan aliarvostettuina pitämiini arvo-osakkeisiin. Näin salkkuni on kustannustehokkaasti hajautettu, mutta pääsen hyötymään myös yksittäisten arvo-osakkeiden hyvästä tuottopotentiaalista.


______________________

(1) Lähde: Malkiel B. G. 1999. A Random Walk Down Wall Street, s. 181.

(2) Lähde: Arvopaperi 1 / 2009, s. 15

(3) Lähde: Fama E. G. & French K. R. 1998. Value versus Growth: The International Evidence. Journal of Finance, volume 53, 6, s. 1975-1999.



_____________________




Blogimerkinnän kommentit:


Sami kirjoitti 31.01.2009 - 13:09

Hyvä kirjoitus.

Sellainen pieni huomautus kuitenkin, että markkinoilla on myös osingot uudelleensijoittavia ETF:iä (dbx trackers).
Ja kuten varmasti tiedätkin, ETF:iä löytyy erikseen arvo- ja kasvuyhtiöihin sijoittavia.


Katzoja kirjoitti 31.01.2009 - 22:57

Erittäin selkeä ja hyvä kirjoitus. Pankkien markkinointi ei tämmöisistä innostu eikä kerro, koska eivät pääse rahastamaan kuluja. Vuosituhannen parhaat neuvot meille piensijoittajille.


Frank kirjoitti 05.07.2009 - 22:51

Onkos suomessa vieläkään muita indeksirahastojen myyjiä kuin Seligson ?


Random Walker kirjoitti 06.07.2009 - 15:39

Frankille:

Seligson on edelleen aivan omaa luokkaansa indeksirahastojen tarjoajana. Muutamilla muilla rahastoyhtiöillä on myös indeksirahastoja, mutta ne on suunnattu pääosin instituutiosijoittajille. Suomalaiset pankit todellakin yrittävät viimeiseen asti pitää yllä illuusiota aktiivisen salkunhoidon maagisuudesta. Indeksisijoittamisen suosio on ollut Suomessa pitkään todella vähäinen, vaikka akateeminen tutkimus jatkuvasti esittää evidenssiä sen ylivoimaisuudesta aktiiviseen salkunhoitoon verrattuna. USA:ssahan indeksisijoittaminen on jo tänä päivänä hyvin suosittua niin piensijoittajien kuin instituutioidenkin keskuudessa. Liekö vasta nykyinen talouskriisi osoittanut suomalaisillekin, ettei minkään sortin aktiivinen salkunhoito kykene pelastamaan sijoituksia, jos talous romahtaa. Seligsonin osuudenomistajien määrä nimittäin kasvoi alkuvuoden aikana peräti 25 %.

Arvopaperin verkkosivuilla aiheesta lisää:

http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/article301798.ece

R.W.

Sijoittamisen viisi perustyyliä

26.01.2009 - 15:00


Parhaat sijoitustyylit, osa 1/2

Ennen sijoitustoiminnan aloittamista on jokaisen tuottavaan sijoitustoimintaan tähtäävän sijoittajan määriteltävä oma sijoitustyylinsä. Yleensä tämä on syytä tehdä sijoitussuunnitelman laatimisen yhteydessä. Ilman oman sijoitustyylin hahmottamista on vaikea lähteä luomaan tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa strategiaa. Tuleva menestys osakemarkkinoilla riippuu paljolti valitusta tyylistä. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että valitun tyylin periaatteita noudatetaan kurinalaisesti. Tämä ei sulje pois sitä, etteikö sijoittaja voisi hyödyntää monia sijoitustyylejä samanaikaisesti. Sijoittaja voi esimerkiksi muodostaa monta eri salkkua, joista jokaista hoidetaan omalla sijoitustyylillään. Tärkeintä on se, että jonkin periaatteen mukaan tehtyä sijoitusta hoidetaan samojen periaatteiden mukaisesti koko sijoituksen elinkaaren ajan. Kurinalaisuus ja suunnitelmassa pysyminen ovat avaimet tuottavaan sijoitustoimintaan.

Jokainen sijoittaja tietysti uskoo, että oma tyyli on se millä saavutetaan parhaat tuotot. Ja näin pitääkin olla. Kaikille sijoittajille ei esimerkiksi luonteenpiirteistä, resursseista tai muista syistä johtuen sovi sama tyyli. Valinta joudutaan usein siis tekemään muustakin kuin tuoton maksimoinnin näkökulmasta. Jos halutaan mennä tarkkoihin yksityiskohtiin, voidaan sijoitustyylejä löytää varmasti yhtä paljon kuin on sijoittajiakin. Ylätasolla tyylejä on kuitenkin vain kourallinen. Tässä kirjoitussarjassa vertailen viittä pääsijoitustyyliä keskenään ja perustelen miksi omasta mielestäni kaksi niistä nousee ylitse muiden.

Ylätasolla sijoitustyylit ovat: 1) arvosijoittaminen (value investing), 2) kasvusijoittaminen (growth investing), 3) indeksisijoittaminen (index investing), 4) portfoliosijoittaminen (portfolio investing) ja 5) päiväkauppa (day trading).

1) Arvosijoittajan tavoitteena on löytää aliarvostettuja laatuosakkeita, jotka tuottavat hyvin pitkällä aikavälillä. Fokus on ennemminkin keskimääräistä suuremmassa pitkän aikavälin osinkotuotossa, kuin arvonnousussa. Sijoittaja etsii yhtiöitä, jotka hinnoitellaan markkinoilla selkeästi alle niiden ennustettujen kassavirtojen nykyarvon. Työkaluna arvosijoittajalla on fundamentaalianalyysi, jonka avulla sijoituskohteita etsitään. Analyysin perusteella aliarvostuksen on oltava selkeästi havaittavissa. Aliarvostuksen on myös pohjauduttava sen hetkiseen informaatioon ja maltillisiin tulevaisuuden näkymiin, ei suuriin odotuksiin.

2) Kasvusijoittajan tavoitteena on löytää osakkeita, joiden arvo nousee lyhyellä aikavälillä nopeammin kuin hinta reagoi. Fokus on siis nopeassa arvonnousussa, eikä niinkään osinkotuotossa. Kasvusijoittaja uskoo, että osakkeen hinta nousee yrityksen loistavan kasvupotentiaalin ansiosta. Sijoittaja pyrkii löytämään tällaiset huomispäivän kurssiraketit. Työkaluna kasvusijoittajalla on arvosijoittajan tapaan fundamentaalianalyysi, mutta pääpaino on tulevaisuuden ennustamisessa.

3) Indeksisijoittajan tavoitteena ei ole löytää keskimääräistä parempaa tuottoa antavia yksittäisiä osakkeita, vaan hän pyrkii lyömään markkinat alhaisten kustannusten avulla sijoittamalla tasapuolisesti indeksin kaikkiin osakkeisiin. Vähäisestä kaupankäynnistä ja analyysityön puuttumisesta johtuen kustannukset ovat pienet ja tuotto niiden huomioimisen jälkeen parempi kuin markkinoilla keskimäärin. Fokus on siis markkinatuotossa ja kustannuksissa. Indeksisijoittaja voi käyttää työkalunaan käänteistä DCF -arvonmääritystä, ja tutkia sen avulla millaisia odotuksia markkinat asettavat osakkeille niiden sen hetkisellä markkinahinnalla.

4) Portfoliosijoittajan tavoitteena on löytää omalle riskinsietokyvylle sopiva osakesalkku, joka on hajautettu useaan eri yhtiöön. Fokus on riskikorjatussa tuotossa. Sijoittajan mukaan tuottoa voidaan kasvattaa vain ottamalla enemmän riskiä. Portfoliosijoittaja muodostaa salkun yleensä jonkin indeksin pohjalle, mutta tekee siihen yli- tai alipainotuksia sen mukaan miten uskoo osakkeiden kehittyvän lähitulevaisuudessa. Painotuksia muutetaan melko aktiivisesti näkymien tai oman riskinsietokyvyn muuttuessa. Työkaluina ovat moderni portfolioteoria (MPT) ja capital asset pricing model (CAPM).

5) Päiväkaupankävijän tavoitteena on löytää osakkeita, jotka voi myydä nopeasti korkeammalla hinnalla. Horisontti on hyvin lyhyt. Muutamien minuuttien tai jopa vain sekuntien pituisesta tähtäimestä johtuen, päiväkauppaa ei välttämättä pidetä edes sijoittamisena, vaan yleensä puhutaan treidaamisesta, keinottelusta tai spekuloinnista. Fokus on osakkeiden hintamuutoksissa, joiden ennustamisessa käytetään työkaluna teknistä analyysiä.

Kuten alussa mainitsin, eri tyylit eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia. Esimerkiksi monet ns. kasvuosakerahastot ovat samanaikaisesti sekä portfolio- että kasvusijoittajia. Tällaiset rahastot muodostavat hajautetun salkun markkinaindeksin painotuksia seuraillen, mutta valitsevat mukaan vain kasvuyhtiöitä. Vastaavasti ns. arvo-osakerahastot poimivat arvo-osakkeita, mutta ”veivaavat” salkun sisältöä melko tiheästi tulevaisuuden näkymien muuttuessa portfoliosijoittajalle tyypilliseen tapaan. Aikajänne on siis lyhyempi ja salkun kiertonopeus suurempi kuin aidolla arvosijoittajalla.

Oma sijoitusstrategiani perustuu myös kahteen eri sijoitustyyliin: arvosijoittamiseen ja indeksisijoittamiseen. Tämä ei tarkoita sitä, että nämä tyylit olisivat parhaat kaikille sijoittajille. Ne ovat parhaat tyylit ainoastaan niille, joiden ominaisuudet ja elämän tilanne vastaavat omiani. Tulevista tuotoista ei koskaan voi tietenkään olla varma, mutta jo yksinkertaisenkin päättelyn avulla nämä kaksi tyyliä nousevat ylitse muiden.

Lähiaikoina julkaistavassa kirjoitussarjan toisessa osassa valaisen hiukan sitä, miksi olen päätynyt noudattamaa näiden kahden tyylin periaatteita omassa sijoitustoiminnassani.


______________



Blogimerkinnän kommentit:


Tobe kirjoitti 26.01.2009 - 19:33

Onpa hienoa teoriaa, mutta kuinkahan moni sijoittaja istuu yhteen kategriaan yllämainituista? Luettuani vaihtoehdot huomasin kuuluvani viiteen ryhmään. Kohta 5 eli päiväkauppa ei ole tuntunut omimmalta touhulta.


Re.. salt kirjoitti 27.01.2009 - 04:31

Ja kaikki ovat epäonnistuneet.


Vox Populi kirjoitti 27.01.2009 - 14:54

Valistunut arvaaja ehkä taitavimmin sulkee korvansa kohinalta. Mutta kun ainoa signaali on "myy",tai "olis kannattanu ajatella enste", toiminee osta-ja-unohda-periaate kuitenkin kuin hermolepo.
Sykemittarin lukemat pysyvät alempina kuin ÄO.


Random Walker kirjoitti 27.01.2009 - 16:15

Re.. saltille:

En tiedä mihin perustat väitteesi siitä, että mikään kuvaamistani sijoitustyyleistä ei ole toiminut. Aikaisemmassa kirjoituksessani ("Signaaleja kohinan takaa") tutkin osakesijoittamisen kannattavuutta useiden kymmenien vuosien datalla ja totesin, että yleisesti ottaen (puuttumatta lainkaan tyyliin) osakesijoittaminen on ollut tuottoisaa. Jos tutkitaan tarkemmin eri tyylejä, voidaan havaita, että arvosijoittaminen on antanut pitkällä aikavälillä parhaan tuoton (jopa paremman kuin indeksi). Portfoliosijoittajat puolestaan häviävät yleensä indeksille, mutta tekevät toki positiivista tuottoa. Päiväkauppaa lukuun ottamatta, kaikkilla tyyleillä tuoton odotusarvo on pitkällä aikavälillä positiivinen. "Parhaat sijoitustyylit" -kirjoitussarjan jälkimmäisessä osassa osoitan tutkimusten avulla edellä esittämäni väitteet todeksi. On siis täysin harhaanjohtavaa väittää, ettei mikään sijoitustyyleistä toimi. Varsinkaan, jos asiaa ei perustella millään tavalla.

Toki, jos perustat näkemyksesi viime vuoden tuottoihin, saat helposti jokaisen sijoitustyylin näyttämään tuhoon tuomitulta. Yhden vuoden perusteella ei kuitenkaan voi arvioida sijoitustyylien tai ylipäätään osakesijoittamisen menestyksellisyyttä. Edes viisi vuotta ei mielestäni riitä, vaan puhutaan huomattavan paljon pidemmästä aikajänteestä.

R.W.


J. Vahe kirjoitti 27.01.2009 - 20:22

Random Walker: "Edes viisi vuotta ei mielestäni riitä, vaan puhutaan huomattavan paljon pidemmästä aikajänteestä."

Nimenomaan.

Random Walker, Randomitis ja Randomizer kilpasilla

15.01.2009 - 20:49


Olipa kerran, Random Walker, 25, ja hänen veljensä Randomitis, 26, ja Randomizer, 27, jotka kilpailivat siitä, kuka pääsisi ensimmäisenä miljonääriksi. Kilpailua päätettiin jatkaa vähintään siihen asti, kunnes jokainen olisi täyttänyt 65 vuotta.

Randomizer oli kärsimätön, mutta usein hyvin onnekas, joten hän päätti aloittaa lottoamisen sadalla eurolla kuukaudessa. Hän päätti joka ikinen viikko kuljettaa lottokupongin kioskiin toivoen parasta.

Randomitis oli työskennellyt muutaman vuoden hedge-rahastoja hoitavassa yhtiössä myyntiassistenttina ja naureskelikin isoveljensä typeryydelle sijoittaa ennemmin lottoon kuin hedge-rahastoihin, joita hänen työkaverinsakin suosittelivat. Randomitis päätti itse aloittaa säännöllisen kuukausisijoittamisen (myös 100 eurolla kuukaudessa) aktiivista näkemystä ottavaan, markkinatilanteen mukaan nopeasti reagoivaan, velkavivulla parempiin tuottoihin pyrkivään, juonikkaita johdannaispositioita rakentavaan ja silloin tällöin lyhyeksi myyntiä harrastavaan ”Megasuperhypermaksituotto” –nimiseen hedge-rahastoon.

Random Walker ei juurikaan kommentoinut veljiensä ideoita, mutta hänen suupielistään saattoi lukea, että hän tiesi jotain, mitä hänen veljensä eivät tienneet. Random Walker oli vanhimman veljensä vastakohta. Hän oli kaikessa toiminnassaan pitkäjänteinen, eikä luottanut pelkästään onneen. Vuotta vanhemmasta veljestään Random Walkerin erotti se, ettei hän ollut koskaan työskennellyt rahastoyhtiössä, mutta hän oli tutustunut senkin edestä sijoittamisen lainalaisuuksiin rahoitusteoriaa opiskelemalla, empiirisiä tutkimuksia tekemällä ja käytännössä osakemarkkinoille investoimalla. Nuorimpana, mutta sijoitusmaailmassa kokeneimpana, Random Walker aavisti miten voisi päihittää veljensä, muttei vielä paljastanut omaa suunnitelmaansa.

Siirrytään ajassa 40 vuotta eteenpäin. Randomizeria oli onnistanut silloin tällöin ja hän oli voittanut lotossa muutamia tuhansia euroja, jotka hän oli ”sijoittanut” takaisin lottoon. Jättipotti oli kuitenkin kiertänyt hänet kaukaa, eikä hän jäänyt eläkkeelle juurikaan sen vauraampana kuin oli kisaan lähtenyt.

Randomitis oli puolestaan menestynyt erittäin hyvin. Hän oli onnistunut saamaan rahastonsa avulla kasaan täsmälleen miljoona euroa juuri viimeisenä kilpailupäivänä. Random Walker oli viisaana miehenä aloittanut aikoinaan myös 100 euron kuukausisäästämisen. Ihme ja kumma, hänkin oli päässyt omalla taktiikallaan täsmälleen miljoonaan euroon 65 vuoden syntymäpäiväänsä mennessä.

Randomitis oli jo julistamassa itselleen ja veljelleen jaetun voiton, kun Random Walker korotti ääntään ja sanoi: ”Kuulkaas veljet! Kilpailu ei ole vielä päättynyt. Emme ole vielä huomioineet lainkaan sijoitustoimintamme kustannuksia.” Randomitis oli yllättynyt ja sanoi, ettei ollut ajatellut asiaa lainkaan. Veljekset soittivat paikalle Randomitiksen hedge-rahaston salkunhoitajan, Mark ”Money” Managerin, ja käskivät hänen ottaa oman osuutensa Randomitiksen miljoonasta. Randomitiksen suupielet kääntyivät alaspäin pettymyksestä, sillä hän ei voinut uskoa Markille kuuluvan palkkion suuruutta.

Salkunhoitaja-Mark sitä vastoin myhäili maukasta palkkiotaan ja kilautti saman tien meklarikaverilleen Tray Traderille: ”Tule hakemaan oma osuutesi potista. Itse olen parhaillani saaliin jaossa. ” Niinpä myös Tray ilmestyi paikalle ja kuihdutti Randomitiksen sijoitussaalista ahkerasta kaupankäynnistä johtuvien välityspalkkioiden verran. Nyt Randomitis oli jo silmin nähden näreissään, sillä hänen omaisuutensa oli pienentymässä silmissä. Mutta ei tässä vielä kaikki.

Pian paikalle ilmestyi Andy Analyst, joka oli kuullut huhuja miljoonapotista, josta osa kuuluisi myös hänelle. Randomitis ei enää sulattanut tätä, vaan kysyi: ”Miksi sinullekin kuuluu osuus omaisuudestani?” Andy hieman naurahti ja sanoi: ”Pitihän jonkun analysoida ja suositella yrityksiä, joilla Tray kävi kauppaa ja, jotka Mark salkkuun valitsi. Siksi minullekin kuuluu oma osuuteni”.

Randomitis oli täysin musertunut huomatessaan, että hänen miljoonastaan oli yhtäkkiä kadonnut puolet muiden taskuun. Hän kaivoi esille aikoinaan allekirjoittamansa rahastosäästösopimuksen ja ryhtyi tutkimaan sitä huolellisemmin. Randomitis löysi paperin alalaidasta pienellä kirjoitetun tekstin, jossa mainittiin, että rahaston vuotuista tuottoa rasitetaan 2,5 % kuluilla. ”Ilmankos en kuluihin reagoinutkaan. Niidenhän piti olla vain 2,5 % vuotuisesta tuotosta!”, Randomitis huusi. Salkunhoitaja-Mark astui lähemmäs Randomitista ja sanoi: ”2,5 % saattaa asiaan perehtymättömän mielestä vaikuttaa pieneltä osuudelta, mutta osakemarkkinoiden vuosittaisista noin 12 prosentin ”korkoa korolle tuotoista” vähennettynä se vastaa 40 vuodessa suurin piirtein yhtä suurta osuutta, kuin mikä sijoittajalle itselleen jää käteen. ”Randomitis ei ollut uskoa korviaan, mutta muisti, että myös Random Walker oli puhunut sijoituksista, joten hänellä täytyi olla edessään sama pettymys.

Randomitis oli jo innokas näkemään miten myös Random Walkerin omaisuus puolittuisi. Mark, Tray ja Andy kuitenkin totesivat yhteen ääneen, ettei heillä ollut oikeutta kajota Randomin rahoihin. Randomitis oli ihmeissään ja vaati selitystä. Kukaan ei ollut vielä kuullut, miten Random Walker oli miljoonansa saanut kasaan.

Random Walker aloitti tarinansa: ”Myös minä tein joka kuukausi 40 vuoden ajan 100 euron sijoituksen. En kuitenkaan turvautunut lottoon, enkä kalliisiin hedge-rahastoihin. Sijoitin indeksirahastoon, joka sijoittaa kaikkiin markkinoilla oleviin osakkeisiin, eikä käy niillä lainkaan kauppaa. Tuottoni ennen kustannuksia on siis täsmälleen sama kuin sijoittajilla keskimäärin, mutta koska minun ei tarvitse maksaa runsaasta kaupankäynnistä, osakeanalyyseistä eikä aktiivisesta rahastonhoidosta, tuottoni on loppujen lopuksi parempi kuin keskimääräisellä sijoittajalla. Pitkällä aikavälillä niin hedge-rahastot kuin muutkin aktiiviset rahastot päätyvät mitä suurimmalla todennäköisyydellä aina lähelle keskimääräistä tuottoa. Miksi siis harrastaa hyväntekeväisyyttä ja maksaa välikäsille aivan turhan takia.”

Randomizer ja Randomitis jäivät seisomaan sanattomina paikoilleen, mutta Mark, Tray ja Andy olivat kadonneet jo hyvissä ajoin kesken Random Walkerin kertomusta, sillä he tiesivät mistä oli kysymys.

Sen pituinen se.


________________



Blogimerkinnän kommentit:


Henri Elo kirjoitti 15.01.2009 - 21:23

Hyvä tarina ja mielenkiintoinen näkökulma. Asioihin perehtyvän sijoittajan tulee ymmärtää kustannusten merkitys.


Ketkunperä kirjoitti 15.01.2009 - 23:06

Hyvä tarina, sen lisäksi olen törmännyt aiheeseen liittyvään web-laskuriin – tosin amerikkalaiseen.

Se löytyy USA:n rahoitustarkastuksen sivuilta:

http://www.sec.gov/investor/tools/mfcc/mfcc-int.htm

Laskurin avulla pystyy vertailemaa kolmen rahaston tuottoa ja kustannuksia. Laskuriin valitaan rahastot, alkupääoma, oletettu tuotto ja säästöaika. Tuloksena on summa mitä tulee itselle ja paljonko rahasto perii kuluja.
Suomalaisen kuluttajan on opettavaista tarkastella, vaikkei sijoittaisi USA:n rahastoihin, erityisesti mitä tuotto-odotus vaikutta palkkioihin. Matalilla tuotto-odotuksilla, esim. 5 % löytyy helpolla rahastoja jotka vievät kuluina enemmän kuin mitä sijoittajalle jää tuottoa.

Ja laskuriin saa myös ETF:t, jotka ovat enimmäkseen kustannustehokkaita mutta niidenkin joukossa on palkkiorohmuja.

Signaaleja kohinan takaa

06.01.2009 - 19:00

Kirjoituksissani olen todennut lukuisia kertoja, että osakkeet ovat pitkällä aikavälillä paras ja melko turvallinen sijoituskohde. Onko väitteessä mitään perää? Otetaan avuksi muutama tilastomatematiikan ja todennäköisyyslaskennan perustyökalu ja katsotaan kuinka turvallisia osakkeet tosiasiassa ovat. Lisäksi selvitetään historian ja nykytilanteen valossa millaista tuottoa sijoittaja voi odottaa osakkeiden tarjoavan tulevaisuudessa.

Ennen lukujen pyörittelyä muutama sana siitä, miksi lyhyt ja pitkä aikaväli on syytä erottaa toisistaan. Sijoitettaessa lyhyellä aikavälillä täytyy ymmärtää, että jokaisen periodin tuotto on satunnaisotos samasta todennäköisyysjakaumasta eli toisin sanoen periodin tuotto ei riipu edellisen periodin tuotosta. Huomisen päivän tuotto ei siis riipu tämän päivän tuotosta, eikä ensi vuoden tuotto riipu tämän vuoden tuotosta. Akateemisissa piireissä puhutaan tässä yhteydessä random walk -teoriasta, jonka mukaisesti kurssiheilahtelut ylös ja alas ovat täysin sattumanvaraisia. Tällaisessa ympäristössä osakesijoituksen annualisoitu riski ei riipu sijoitusajasta.

Sijoittajan menestyksen kannalta lyhytaikaisilla heilahteluilla ei ole mitään merkitystä. Niitä ei myöskään voi selittää millään tavalla, vaikka analyytikot ja taloustoimittajat antavat päivittäin mitä ihmeellisimpiä selityksiä osakekurssien nousuille ja laskuille. Viime kuukausina yleisin tarjottu selitys kurssilaskulle on ollut: ”Sijoittajat odottavat taantumaa”. Satunnaisen nousupäivän jälkeen mustaan liituraitaan pukeutunut sijoitusguru puolestaan selittää naama peruslukemilla: ”Osakkeet nousivat viisi prosenttia, sillä sijoittajat luottavat pelastuspaketin toimivuuteen”. Miksi syy on juuri tämä eikä joku niistä lukuisista muista syistä, joita on tarjolla joka päivä? Todellisten syiden selvittämiseksi journalistien ja analyytikoiden tulisi tutkia kaikkien mahdollisten selitysten historiallista vaikutusta sekä erikseen, että yhdessä, tehtävä tilastolliset testit, määritettävä tekijälle asianmukainen luottamustaso ja niin edelleen. Todellisuudessa tällaisissa selityksissä ei siis ole järjen hiventä ja ne ovat sijoittajan kannalta täyttä kohinaa. Niitä ei edes tarvitsisi selittää. Kuvitellaan, että sairaalassa A syntyy tilastojen mukaan 51 % poikalapsia, ja sairaalassa B heitä syntyy 49 %. Uskoisitko lääkärin perusteluja, jos hän väittäisi, että sait pojan, sillä se syntyi sairaalassa A? Vastaavan tasoiset selitykset menevät osakemarkkinoilla täydestä päivittäin.

Markkinoilla on onneksi useiden kymmenien vuosien ajalta evidenssiä siitä, että pitkäkestoista laskumarkkinaa seuraa pitkäkestoinen nousumarkkina (voidaan puhua ns. sekulaarisista jaksoista). Tämä johtuu siitä, että myös osakkeiden hinnoilla on taipumus hakeutua kohti keskiarvoa. Näiden jaksojen aikana hintojen liikettä ylös tai alas vahvistaa sijoittajien taipumus ylioptimismiin (nousevilla markkinoilla) tai liialliseen pessimismiin (laskevilla markkinoilla). Onneksi nousujaksot ovat voimakkaampia ja pitempiä kuin laskevat jaksot, sillä osakekurssien ja yritysten voittojen välillä vallitsee pitkän aikavälin tasapainorelaatio, ja yritystoimintahan on keskimäärin kannattavaa eli voittoa tuottavaa puuhaa. Pitkän aikavälin sijoittaja altistuu lyhyen aikavälin sijoittajaa pienemmälle riskille, sillä hän välttää sijoittamasta vain laskevan sekulaarisen jakson aikana. Jos osakemarkkinat ovat nousseet voimakkaasti pitkän ajanjakson historiassa, voi 10 tai jopa 20 vuoden sijoitushorisontti olla aivan liian lyhyt tämän nousuputken jälkeen aloittavalle sijoittajalle.

Taulukko 1. S&P 500 -indeksin vuosituotot (osingot mukana) 1926 - 2008


Pitkän aikavälin tarkastelu auttaa näkemään signaalin kohinan joukosta. Seuraavassa on nähtävillä S&P 500 -indeksin perusteella mitatut osakkeiden tuotot USA:ssa vuodesta 1926 lähtien. Vuotuiset tuotot eivät kuvaa vain hintojen muutoksia, vaan niissä on mukana myös osinkojen vaikutus.
Tällä 83 vuoden pituisella ajanjaksolla osakkeet ovat nousseet USA:ssa 55 vuotena ja laskeneet 27 vuotena eli sijoittaja on saanut positiivista tuottoa kahtena vuotena kolmesta. Osaketuottojen geometrinen keskiarvo, (joka kuvaa ”korkoa korolle tuottoa”, toisin kuin aritmeettinen keskiarvo) on 9,66 %. Keskihajonta eli tuottojen poikkeama keskiarvosta on 20,44 %. Seuraava taulukko kuvaa miten tuotot ovat jakautuneet.

Kuva 1. S&P 500 -indeksin vuosituottojen jakauma


Vaikka tuottojen keskiarvo on 9,66 %, ovat osakkeet tuottaneet silti useimmin 15 % ja 25 % väliin asettuvan tuoton. Vuodesta 1926 lähtien 18 vuotena S&P 500 -indeksi on tarjonnut tuoton, mikä asettuu kyseiseen haarukkaan (korkein pylväs). Jakauman molempia laitoja tarkasteltaessa huomataan, että vain kolme kertaa tuotto on jäänyt alle -35 % ja myös vain kolmesti on päästy yli 45 % tuottoon. Juuri päättyneen vuoden aikana koetun hurjan pörssiromahduksen kaltaista laskua ei siis ole nähty USA:n markkinoilla kuin kahdesti aikaisemmin ja viimeksi peräti 71 vuotta sitten. Tällaiset tapahtumat kuuluvatkin eittämättä sarjaan ”once in a lifetime”.

Kuten kuvaajasta voidaan havaita, vuosituottojen jakauma on likimain normaali (havainnot jakaantuvat keskiarvon molemmin puolin siten, että suuri osa havainnoista on melko lähellä keskiarvoa). Koska populaatiojakauma (osakkeiden tuottojen jakauma) noudattelee normaalijakaumaa, niin otoskeskiarvon jakauma on myös normaali. Yleensä yli 30 havainnon otos riittää tekemään jakaumasta normaalin, jos populaatiojakaumalla on olemassa odotusarvo ja äärellinen varianssi. Tämän takaa klassinen approksimaatiotulos: keskeinen raja-arvolause (otoskeskiarvoille).

Vaikka lyhyen aikavälin kurssimuutoksia ei voikaan ennustaa, on todennäköisyyslaskentaan nojautuen syytä olettaa, että sijoitusvuosien lisääntyessä osakkeiden tuotto lähenee keskiarvoa ja vaihteluväli pienenee. Loppujen lopuksi muilla tekijöillä kuin odotetulla tuotolla ja riskillä ei olekaan merkitystä. Tämän ymmärtävä sijoittaja on löytänyt yhden tärkeän signaalin kohinan keskeltä. Keskeisen raja-arvolauseen perusteella voidaan määrittää ns. luottamusväli osakkeiden tuoton odotusarvolle. Se kuvaa vaihteluväliä, jolla tietyn ajanjakson vuotuisen tuoton pitäisi pysyä tietyllä todennäköisyydellä. Luottamusvälin minimiarvo saadaan kertomalla normaalijakaumaan liittyvä ns. kriittinen arvo (95 prosentin luottamusvälille kriittinen arvo on 1,96 ja 99 prosentin luottamusvälille 2,58) keskihajonnan ja sijoitusvuosien lukumäärän neliöjuuren osamäärällä ja vähentämällä tämä historiatuottojen keskiarvosta. Vastaavasti maksimiarvo saadaan lisäämällä saatu tulos historiatuottojen keskiarvoon. Seuraava taulukko kuvaa edellä esitellyllä tavalla laskettuna miten osakesijoitukseen liittyvä riski pienenee sijoitushorisontin pidetessä.

Taulukko 2. S&P 500 -indeksin vuotuisen tuoton odotettu vaihteluväli eri pituisille periodeille


Arvot on laskettu 95 prosentin luottamusvälillä, joten tämäkin taulukko osoittaa, että vuonna 2008 koettu 37 % kurssilasku on erittäin harvinainen. Yksittäisenä vuonna kurssien ei teoriassa pitäisi laskea yli 30,41 prosenttia 95 prosentin varmuudella. Taulukosta nähdään myös, että sadankaan vuoden horisontti ei takaa pääsemistä keskimääräiseen vuosituottoon (9,66 %). Neuvo, jonka mukaan osakesijoittajan pitäisi toimia vähintään 20 vuoden horisontilla, tuntuu tämänkin tutkimusaineiston perusteella pitävän paikkansa, sillä tässä ajassa sijoittaja näyttää pääsevän huonoimmassakin tapauksessa plussan puolelle (vuotuinen tuotto minimissään 0,70 %).

Edellinen laskelma on vain teoriaa ja yksi tapa ennakoida tulevien tuottojen tasoa eripituisille sijoitusperiodeille. Käytännössähän kaikki riippuu siitä millaisen sekulaarisen jakson aikana pitkän horisontin sijoittaja sattuu olemaan markkinoilla. Kuten todettu, tasaisin väliajoin ja pitkäjänteisesti sijoittamalla, sijoittaja ei altistu olemaan mukana vain laskevilla markkinoilla. Valitettavasti historiasta löytyy ajanjaksoja, jolloin tuotot ovat olleet hyvin heikot pitkänkin aikaa. Onneksi erittäin korkeiden tuottojen pitkäkestoisia kausia on myös mahtunut mukaan. Vuodesta 1926 aloitettu tarkastelu tuo esille 4 selkeää sekulaarista jaksoa, joiden aikana osakekurssit ovat laskeneet tai nousseet poikkeuksellisen paljon.

Vuodet 1942-1965 (24 vuotta) olivat pitkäkestoisen nousun aikaa. Sijoittajan keskimääräinen vuosituotto oli tuona aikana lähes 16 %. Jakso sisälsi peräti 20 voitollista ja vain 4 tappiollista vuotta. Tällaista pitkäkestoista ”bull-markkinaa” seurasi tietysti keskiarvoistumisilmiö, ja periodi 1966-1974 (9 vuotta) olikin sijoittajalle tappiollinen (vuotuinen tuotto -0,05 %). ”Bear-markkinan” aikana voittoisia vuosia oli 5 ja tappiollisia 4. Kun nousua ei ollut tapahtunut liki kymmeneen vuoteen, tuottivat osakkeet taas erinomaisen hyvin jaksolla 1975-1999 (25 vuotta) antaen sijoittajalle hieman yli 17 % vuotuisen tuoton. Positiivisen tuoton vuosia mahtui tällekin jaksolle peräti 20 ja negatiivisen tuoton vuosia vain 5. Tarkasteluajanjakson toinen sekulaarinen laskumarkkina alkoi vuonna 2000 it-kuplan puhkeamisella huipentuen ensin rahoitusmarkkinoiden sisäiseen, mutta nyt jo reaalitalouttakin koskevaan kriisiin. Vuoden 2008 loppuun mennessä eli 9 vuoden aikana osakkeet tuottivat keskimäärin lähes 4 % tappion joka vuosi. Jos historia toistaa itseään, saavutamme lähivuosina sekulaarisen laskumarkkinan pohjat ja pääsemme tämän jälkeen todistamaan hyvin pitkää nousujaksoa. Yli 20 vuoden horisontilla toimivalla sijoittajalla on siis edessään keskimääräistä parempi tulevaisuus.

Koska historiadata on USA:n markkinoilta, voi olla aiheellista kysyä, miten sen perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä muiden maiden, kuten Suomen, tulevaisuudessa tarjoamista tuotoista. Nykyaikaisilla globaaleilla rahoitusmarkkinoilla osakkeiden hinnat kehittyvät hyvin samantapaisesti kaikkialla. Tästä syystä USA:n dataan perustuvan aineiston pohjalta tehdyt laskelmat ovat hyviä estimaatteja muidenkin markkinoiden tuotoista. Jos ollaan tarkkoja, esimerkiksi vain Suomeen investoiva sijoittaja voi odottaa saavansa hieman suurempaa tuottoa kuin USA:n markkinat ovat tarjonneet. Tämä johtuu siitä, että maailmanlaajuisessa mittakaavassa ”periferian” perukoilla sijaitseva pieni Suomi sisältää enemmän riskejä. Samaan tapaan esimerkiksi Venäjän kehittyville markkinoille uskaltautuva sijoittaja voi pitkässä juoksussa odottaa saavansa kompensaation ottamalleen suuremmalle riskille.

Mitä tästä kaikesta oikein opimme? Ainakin sen, että vain kohinan perässä juokseva sijoittaja tekee usein kohtalokkaita, pitkän aikavälin tuottoa syöviä ja omaa mielenterveyttä heikentäviä, virheitä. Signaalit havaitaan vain ”isoa kuvaa” tarkasteltaessa, mutta vasta niistä voidaan tehdä päätelmiä. Sijoittajan kannalta tärkein signaali on onneksi positiivinen: Nykyisillä kurssitasoilla maailmanlaajuisesti (kehittyvät markkinat huomioiden) omistuksensa hajauttava sijoittaja tulee suurella todennäköisyydellä saavuttamaan USA:n markkinoiden historiallista tuottoa suuremman tuoton. Se, onko vuotuinen tuotto tulevaisuudessa sitten esimerkiksi 11 % vai 12 %, on loppujen lopuksi sivuseikka. Tärkeämpää on ymmärtää, että osakkeet ovat tuottaneet ja tulevat kaiken järjen mukaan tuottamaan jatkossakin paremmin kuin muut sijoituskohteet, kunhan sijoittajan horisontti on pitkä, tai siis todella pitkä.



_______________



Blogimerkinnän kommentit:


Mores kirjoitti 06.01.2009 - 19:37

Kerran elinaikana - vaan jospa sitä ennen kuolevat ?

Sorvattiinpa sorvattiinpa tämä maksutapa vuoden lopuksi ihan itse ja kirjoitettiin postin vietäväksi kohtelias kirje.

Maksunne kasvurahastoon olivat säästöajalla 5 v. 10 000 euroa. Osingot yhteen laskien 3000 euroa.

Säästönne 27.12.2008 ovat yhteensä 5000 euroa.

Eläkepäätös: maksetaan joka kuukauden ensimäisenä pankkipäivänä 50 euroa - 29% pääomaveroa = 34,5 euroa vuoden 2014 joulukuuhun saakka.

Antoisia eläkepäiviä.

Arvaas satunnaisluku montako kopiota tästä 34,5 euron oravannahkasta eri summille sorvataan kuluvan vuoden aikana lopetteleville pk yrittäjille ja niille jotka säästivät pienistä palkoistaan satasen kuukaussierän edelliset viisivuotta.


Vox Populi kirjoitti 07.01.2009 - 16:02

On hyvä, että olet ottanut näinkin perusteelliseen käsittelyyn tämän kurssien heilahtelun kohinaluonteen. Ainakin minua on harmittanut se vilkas heilahtelujen ylitulkinta, mikä on vallinnut mediassa. Poppamiestyyppinen ennustelu on edustanut talousmaallikoille korkeampaa viisautta.

Mutta lieneekö todellisuudessa kohinaa kummempaa se pidemmänkään aikavälin nousu ja lasku ! Kausaliteettipihvi löytynee vasta heilahtelutason hitaan nousun takaa.

Varsinainen liikkeellepaneva voima on se, että "yritystoimintahan on keskimäärin kannattavaa eli voittoa tuottavaa puuhaa".

Kuka tietää, onko tarkastelujakso tässäkään suhteessa riittävä "lopullisen" totuuden näkemiseksi. Taloudestaan huolestuneen ihmisen kannalta tietysti jo muutama vuosikymmen on iäisyys.


Ketkunperä kirjoitti 08.01.2009 - 13:13

Osakkeiden ylivertainen tuotto on kahden viimeisen vuosikymmenen harha, läheskään kaikkina aikoina tuotto ei ole ylivertaista.

Piksussa oli joskus esillä Martin Capital sivuilta peräisi oleva taulukko, jossa oli vuodesta 1900 lähtien kuvattu noita tappiollisia ja tuottavia vuosia. En löytänyt taulukkoa mutta sitä tai linkkiä voi yrittää itse etsiä.

Myös Helsingin yleisindeksistä, tai oikeastaan vanhasta Unitas indeksistä on jossain olemassa inflaatiokorjattu versio. Siinä on vuosikymmeniä kestävä tappiollinen jakso.

http://www.martincapital.com/

http://www.piksu.net/forum/1?sort=desc&order=Luotu


Ketkunperä kirjoitti 08.01.2009 - 22:20

Ei löytynyt inflaatiokorjattua Unitas indeksiä, mutta löytyi kuvaaja jossa on Unitas pörssi-indeksi yhdessä tukkuhintaindeksin kanssa.

http://www.porssitieto.fi/kuvat/indeksikayra.jpg

Kuvasta erottuu sodan jälkeen vain kaksi reaalikasvun aikaa Korean boomi noin 1953-56 ja 1968-73 kasvukausi. Muina aikoina osakkeet ovat kehittyneet hintoja huonommin. ja turha vedota osinkoihin, ennen 90-luvun verouudistusta pörssiyhtiöt eivät maksaneen osinkoja kuin muruja. Suurimpia osingonmaksajia oli amerikkalaisomisteinen Ford, ei metsä- tai monialakonsernit.

Miljonääriksi maailman suurimman matemaattisen keksinnön avulla

23.12.2008 - 15:11


Koronkorko on ihmeellinen asia. Albert Einstein ei turhaan ole kutsunut sitä maailman suurimmaksi matemaattiseksi keksinnöksi. Sen avulla suhteellisen vaatimatonkin sijoitus kasvaa vuosien mittaan melko mukavan suuruiseksi omaisuudeksi. Esimerkiksi 10 euron kuukausittainen sijoitus noin 12 % vuosittain tuottaville osakemarkkinoille vie sijoittajan 60 vuodessa miljoonakerhon jäseneksi. Tällainen mukavalta kuulostava eläkepotti on tarjolla kenellä tahansa, joka ymmärtää aloittaa sijoittamisen jo hyvin varhain. Tietystikään näin pitkä sijoitushorisontti ei ole realistinen ilman valistuneita vanhempia ja heidän tarjoamaa tukea sijoitusuran alkuaikoina.

Onneksi vielä myöhemminkin ehtii mukaan nauttimaan korkoa korolle -efektin parhaista puolista. Miljoonakerhoon pääsy edellyttää sijoitushorisontin lyhentyessä valitettavasti hieman aggressiivisempaa taktiikkaa. Esimerkiksi parikymppisenä aloittavalta sijoittajalta vaaditaan joka kuukausi noin 50 euron osakesijoitus, jotta miljonäärin elämästä voisi nauttia eläkepäivillä (sijoitushorisontti 45 vuotta). Tämänkään suuruisen summan säästäminen ei liene mahdoton tehtävä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että jopa opiskelijoilla on nykypäivänä varaa tähän, jos vain pitkät kesälomat on painettu ahkerasti töitä.

Sijoittajan kannalta tärkeää on ymmärtää ajan merkitys. Aika on rahaa, kuten vanha sanontakin kuuluu. Koronkoron aikaansaama eksponentiaalinen kasvu alkaa näkyä osakesalkussa selkeästi vasta parinkymmenen vuoden tietämillä, kuten alla olevasta kuvasta voidaan havaita. Tästä syystä suosittelen osakesijoitusten horisontiksi aina vähintään 20 vuotta. Vähintään tämän pituisella jaksolla myös satunnaisuuden vaikutus on vähentynyt huomattavasti, joten tappion mahdollisuus on minimaalinen (noin 1 %) ja tuottojen voi olettaa olevan hyvin lähellä odotusarvoa (12 % vuodessa).



Kuten tarkkasilmäisimmät voivat kuvasta havaita, omaisuus kaksinkertaistuu osakemarkkinoilla noin kuudessa vuodessa. Sijoituksen viisinkertaistumiseen kuluu aikaa noin 14 vuotta, ja kymmenkertaistumiseen noin 20 vuotta. Tämän jälkeen kasvu onkin sitten jo täysin käsityskyvyn ulottumattomissa, sillä jo noin 26 vuoden kohdalla omaisuus on kaksikymmentäkertaistunut alkuperäiseen verrattuna.

Tarkastellaan edelleen kuvaajaa. Yhden euron sijoituksen ajan hetkellä 0 tehnyt sijoittaja kasvattaa vuosina 20-26 omaisuutensa arvoa 10 eurolla, mutta saavuttaa vuosina 0-6 vain 1 euron arvonnousun. Molemmissa tapauksissa aikaa kuluu 6 vuotta, mutta 20 vuoden kohdalla alkaneella periodilla omaisuuden arvonnousu on 10 kertaa vauhdikkaampaa! Koronkorko todellakin on ihmeellinen asia, kunhan kärsivällisyys riittää sen hyödyntämiseen.

Einsteinin laatiman ns. sääntö 72:n mukaan korkoa korolle kasvava pääoma kaksinkertaistuu ajassa (likiarvo), joka on 72:n ja vuotuisen tuottoprosentin osamäärä. Tämän avulla voidaan helposti havaita, että keskimääräisen vuosituottoprosentin melko pienikin aleneminen heikentää huomattavasti pääoman kasvuvauhtia. Esimerkiksi vain 9 % vuotuisen tuoton sijoittamalleen pääomalle saava sijoittaja joutuu odottamaan 8 vuotta omaisuutensa kaksinkertaistumista. Tästä syystä pitkällä horisontilla toimivan sijoittajan kannattaakin keskittyä vain parhaiten tuottaviin instrumentteihin eli osakkeisiin (jos oma riskinsietokyky suinkin antaa siihen mahdollisuuden), ja jättää alhaisemman tuotto-odotuksen instrumentit kuten esimerkiksi korkosijoitukset lyhyemmän horisontin sijoittajille.

Pitkän aikavälin tuottoa maksimoitaessa on tärkeää keskittyä myös kustannusten minimointiin. Edellisen esimerkin 9 % vuosituotto on valitettavan helposti toteutuva tosiasia 12 % markkinatuoton sijaan, jos sijoittaja luottaa sokeasti kalliita rahastoja hienoin finanssitermein ja argumentein kaupitteleviin myyntimiehiin. Kalliiden (tavallisesti jopa 3 % salkun tuotosta kustannusten muodossa syövien) rahastojen sijaan miljoonapottiin pääsee huomattavasti nopeammin käsiksi suoria osakesijoituksia ja indeksirahastoja suosimalla, jolloin kustannukset pysyvät kurissa.

Tuottoisa sijoitustoiminta ei välttämättä vaadi monimutkaisia oivalluksia. Koronkoron, aikahorisontin ja kustannusten merkityksen ymmärtävä sijoittaja on jo suuren askeleen verran lähempänä miljoonakerhon jäsenyyttä.


______________



Blogimerkinnän kommentit:


J. Vahe kirjoitti 23.12.2008 - 18:16

Tässä ollaan tekemisissä sen kanssa, että monet tärkeät asiat ovat yksinkertaisia, kunhan vain pitäytyy niissä kauan ja johdonmukaisesti. Monen merkittävän tiedemiehenkin ura on ollut keskittyä yhteen asiaan ja nyhtää siitä irti kaikki mahdollinen, sillä pienestä asiasta löydettyä periaatetta voi soveltaa isompiinkiin kuvioihin.

Kysymyksiin, mistä saa 400% tuoton asemesta olen tarjonnut juuri tuota korkoa korolle efektiä vuosikymmenten tähtäimellä. Ehdotus ei vain ole kovin mediaseksikäs tänä "mulle heti kaikki nyt" -aikana.

Lauri Nousiainen kirjoitti 23.12.2008 - 21:29

Mahtava juttu kyllä, mutta tuo odotettavissa oleva 12 % vuotuinen keskimääräinen markkinatuotto ei välttämättä ole kestävä lähtökohta. Voi olla että tuotto on pienempi pikemmin kuin suurempi kuin tuo.

Lauri

Kasteri kirjoitti 29.12.2008 - 14:53

Tuotto riippuu riskistä ja valitsemastaan markkinasta. Suomessa tuo 12% vuodessa taitaa olla viime vuosien keskiarvo, mutta Suomi kuuluukin maantieteellisesti näihin "kehittyviin pieniin valtioihin".

Ei tuo 400% tuotto ole kovinkaan hyvä riskeihin nähden. ;-)

Itse tyydyn 1% riskiin, mutta joutuu siinä sitten odottelemaan vuosikymenniä. Mutta voidan sitä elää ja samalla sästää, ei mene näin se eläminenkään hukkaan!

Spekuloinnin nousu ja tuho

16.12.2008 - 12:52


Koko maailmaa parhaillaan ravistelevan talouskriisin aikana on monilla tahoilla alettu epäillä vapaan markkinatalouden ja kapitalismin toimivuutta. Rahoitusmarkkinoiden romahdus on antanut epäilijöille perustellun syyn asettua nykyaikaista talousjärjestelmäämme vastaan. Nykymuotoisen markkinatalouden teoreettinen perusta lepää friedmanilaisessa monetaristisessa talousparadigmassa, jonka mukanaan tuomaa pääomaliikkeiden vapautumista ja rahoitusmarkkinoiden laajenemista on viime aikoina kritisoitu varsin aiheellisesti. Pintaa syvempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, ettei vika tässäkään tapauksessa ole järjestelmässä, vaan sen toimijoissa, joita löytyy joka lähtöön. Mutta mikä parasta, hyvä ja toimiva järjestelmä pitää huolen siitä, että ”oikein” toimineet lopulta voittavat. Palataanpa hetkeksi ajassa vajaa neljäkymmentä vuotta taaksepäin, niille perustuksille, joille nykyistä kriisiä alettiin rakentaa.

1970-luvulle asti rahoitusmarkkinoiden sääntely oli voimakasta ja julkisen vallan rooli talouden ohjauksessa merkittävä. Keynesiläisen talousideologian mukainen toiminta esti vielä tuolloin ns. finanssitalouden erkaantumisen reaalitaloudesta. Keynesiläisessä maailmassa sijoittajat olivat yritysten pitkäjänteisiä omistajia. He omistivat nimenomaan yrityksiä, eivät osakkeita. Omistajat eivät spekuloineet sijoituksillaan pikavoittoja etsien. Järjestelmä ei tukenut tällaista toimintaa. Sen ajan kapitalistinen yhteiskunta oli rakentunut omistajien ja heille työtä tekevien työläisten varaan.

Keynesiläisen ajattelun vaihtuminen friedmanilaiseen monetarismiin ja siirtyminen teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan johtivat globaalien rahoitusmarkkinoiden räjähdysmäiseen kasvuun ja spekulatiivisen rahan lisääntymiseen. Viimeaikainen tietotekniikan kehitys ja sen mahdollistama nopea kaupankäynti ovat entisestään johtaneet siihen, että sijoittajien aikajänne on uhkaavasti lyhentynyt, ja finanssitalous on alkanut elää omaa elämäänsä reaalitaloudesta välittämättä. Tätä suuntausta on vahvistanut finanssitalouden rattaita pyörittämään jatkuvasti kehitetyt uudet sijoitustuotteet, joiden tehtailulla ei Wall Streetilla vielä vuosi sitten tuntunut olevan mitään rajaa. Nopean rikastumisen toivossa sijoittajat haalivat näitä tuotteita itselleen, vaikkei edes niiden kehittäjillä ollut tarkkaa käsitystä niissä piilevistä riskeistä.

Yritysten omistajien eli ”oikeiden” sijoittajien ja työläisten väliin oli siis vuosien saatossa syntynyt uusi spekulatiivisten sijoittajien ryhmä, joka laajeni laajenemistaan viimeisen vuoden aikana. Nämä ns. spekuloijat pyrkivät hyötymään osakkeiden tai muiden sijoituskohteiden nopeista liikkeistä, joilla ei tyypillisesti ole mitään tekemistä yrityksen liiketoimintamenestyksen tai talouden fundamenttien kanssa. Tälle ryhmälle on myös tyypillistä suuren velkavivun käyttö ja korkeiden riskien ottaminen.

Sijoitusten allokoituminen ylijäämäsektorilta alijäämäsektorille spekulatiivisin perustein johtaa taloudellisten resurssien vajaakäyttöön ja pitkälti investoinneista riippuvaisen kokonaiskysynnän normaalia alhaisempaan tasoon. Tämän näkökulman perusteella talouskasvun ja sijoittajien pitkän aikavälin tuoton maksimoimiseksi spekulatiivinen toiminta pitäisikin minimoida.

Hyvä ja toimiva järjestelmä onneksi huolehtii siitä, että ”paha saa palkkansa”. Vuoden 2008 tapahtumien johdosta suurta riskiä suurella velkavivulla ottaneet spekuloijat ovat hätää kärsimässä. Suurimpina spekuloijina tunnetut hedge-rahastot ovat romahtaneet ja joutuneet myymään omistuksiaan alehinnoin. Pitkään jatkunut spekuloijien kulta-aika on viimeistään nyt ohi.

Kapitalistinen järjestelmä on siis itse tuhonnut loisina rellestäneet markkinaosapuolet. Hetkellisesti jalkoihin jääneet omistajat eli ”oikeat” sijoittajat, jotka eivät ole lähteneet keinottelemaan sijoituksillaan, ovat nyt entistä vahvemmissa asemissa. Finanssimarkkinoiden raunioilta on ilo poimia spekuloijien hylkäämiä aarteita, jotka pääsevät vielä täyteen loistoonsa, kunhan noususuhdanne taas aikanaan alkaa.


_____________



Blogimerkinnän kommentit:



Henri Elo kirjoitti 16.12.2008 - 13:19

Kyllä, juuri näin. Markkinatalous toimii mutta ei ilman selkeitä sääntöjä ja viitekehyksiä, ellei sitten aika ajoin haluta isoja romahduksia. Ja paradoksaalista kyllä, romahduksilla on verrattoman paljon ilmaa puhdistavaa vaikutusta, kun keinottelijat ja kuplat - viimeisimpänä Bernard Madoffin 50 mrd hedge fund -petos - jäävät kuivalle maalle vuoroveden jo laskettua. Tulee mieleen Buffettin tärkeät muistisäännöt: ymmärrä mihin sijoitat; sijoita yritykseen liiketoimintaan - älä osakkeeseen; arvioi yrityksen pitkän aikavälin liiketaloudellista menestyspotentiaalia; pidä näpit irti rahastuksesta.

On ikävää, että myös suomalainen yhteiskunta on tukenut korporatiivisen sosialismin kehitystä kansankapitalismin kustannuksella mm. massiivisin verotuksellisin tulonsiirroin suorilta omariskisiltä piensijoittajilta toisten rahoja pyörittäville rahastoille ja muille instituutioille.

Viittaan myös omaan aihetta sivuavaan blogikirjoitukseeni: http://sijoittajaksi.blogit.kauppalehti.fi/2008/11/05/hallitus-osasyyllinen-finanssikriisiin/


Vox Populi kirjoitti 16.12.2008 - 20:28

Vaikka valamiehistö toteaisikin tri Jekyllin syyttömäksi siihen mitä mr. Hyde ehkä on tehnyt, ovat kuitenkin tekoset vain tri Jekyllin ansiosta mahdollisia.


J. Vahe kirjoitti 16.12.2008 - 21:47

"Kapitalistinen järjestelmä on siis itse tuhonnut loisina rellestäneet markkinaosapuolet. Hetkellisesti jalkoihin jääneet omistajat eli ”oikeat” sijoittajat, jotka eivät ole lähteneet keinottelemaan sijoituksillaan, ovat nyt entistä vahvemmissa asemissa."

Tämänsuuntaisesti se Henrikin kirjoittaa. Onhan se mukavaa, että nuoret miehet ovat idealisteja. Minä vähän pelkään, että lopuksi paha saa palkkansa ja hyvälle ei riitä mitään, kun pahan palkan päälle tulee kaikki optiot, tantiemit ja kädenpuristukset.

Vakavasti: Aion itsekin aiheesta kirjoittaa: paljon samaa tapahtui IT-kuplassa. Bush ei ehkä ole tyhmä, mutta taatusti helvatin laiska. Kyllä valvontaa olisi pitänyt lisätä jo IT-kuplan jälkeen. On mahdoton tilanne, jos veronmaksajat, eläkeläiset eläkerahastojen kautta jne. aina 7 vuoden välein maksavat laskun isojen poikien kemuista.


jousimies kirjoitti 16.12.2008 - 22:57

"Kapitalistinen järjestelmä on siis itse tuhonnut loisina rellestäneet markkinaosapuolet."

Joihin tullee lukeutumaan lapsiperheitä jotka ovat ottaneet lainaa asuntoihinsa ja mahdollisesti nielleet tämän "sijoita samalla rahastoon ja lyhennä lainaasi toisesta päästä" ajatuksen.

Eläkevakuutuksen ottaneita jotka ovat tehneet sijoitukset joihin pankeissa on neuvottu näyttämällä kaavioita toteutuneesta kehityksestä. On tosin aina muistettu mainita myös ettei mennyt ole tae tulevasta, mutta ainahan ne on nousseet. Pitkällä aikavälillä.

Reaalitalous? Ainoa reaali olisi ilman velkaa pyörivä. Velan mukaan tulo tekee aiheesta aina spekulatiivisen. Kärjistetysti.

Miten olis sääntelyn kanssa. Jos vaikka päiväkauppa poistettaisiin kokonaan?


Karl Fransen kirjoitti 17.12.2008 - 09:53

Kommunismi kompastui yhteen ideaslismin kaikkeen epaolennaisimpaan, ajatukselliseen aivokuvaan ihmisluonteen hyvyyden rikkaudesta ja epaonnistui, vajoten henkisen koyhyyden raskaisiin kahleisiin.. Kapitalismi lahti ahneuden lavealle valtatielle ja epaonnistui sekin, rahat paatyivat ahneuden rikkaimmille ja pysyakseen rikkaana niita ei voi levitella ja levittamatta ei voi rikastua. What a dilemma ?? Kaksi aarimmaisyytta yhdistettyna rakentaa keskitien, mutta siinahan ei voi olla mitaan uutta, silla tuolloin olisi rakennusmateriaalina kaksi vanhaa...vanha idealismi ja
ikivanha kapitalismi.


Lauri Nousiainen kirjoitti 18.12.2008 - 22:56

Ei mun mielestä spekuloinnissa ole mitään pahaa, kunhan riskin kantaa itse spekulantti. Ongelmia tulee, jos tuotot/riskit on asymmetriset kuten vaikka usein hedge fundien salkunhoitajilla: onnistuessa saa mehevät bonukset mutta epäonnistuessa menettää lähinnä vaan duuninsa. Mutta jos vaikka yksityistreidari (kuten itse) spekuloi markkinoilla, sillä pitäisi olla vain markkinoita tehostavaa eikä vääristävää vaikutusta. Aivan en ymmärrä tuota spekulanttien hätää. Varmaan monilla on mennyt huonostikin mutta monilla myös ihan hyvin.

Lauri


jousimies kirjoitti 19.12.2008 - 18:07

"onnistuessa saa mehevät bonukset mutta epäonnistuessa menettää lähinnä vaan duuninsa"

Kiitti Lauri, tuota ajoin takaa. Kiteytit hyvin.


Random Walker kirjoitti 22.12.2008 - 10:19

Laurille:

Olen kyllä monessa asiassa samaa mieltä kanssasi. Spekuloinnilla on myös paljon positiivisia vaikutuksia. Likviditeetin paraneminen ja hinnanmuodostuksen tehostuminen ovat varmasti merkittävimmät seikat. Toimivat toissijaismarkkinat ovatkin edellytys toimiville ensisijaismarkkinoille, joiden kautta yritykset hakevat rahoitusta investointeihinsa. Rahoituksen saanti vaikeutuisi huomattavasti ilman likvidejä toissijaismarkkinoita tai ainakin pääoman kustannus nousisi likviditeettiriskin myötä kohtuuttoman suureksi.

Pääsääntöisesti spekuloijat pitävät markkinat tehokkaina (uusi tieto siirtyy välittömästi osakkeen hintaan), mutta aika ajoin heidän toimintansa johtaa uskomattomiin yli- tai alilyönteihin. Spekuloinnista johtuvat hintakuplat sekä näitä seuraavat suuret romahdukset tarjoavatkin pitkäjänteiselle sijoittajalle erinomaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi ilman spekuloijien harjoittamaa lyhyeksimyyntiä, hyviä yrityksiä ei tällä hetkellä saisi pörssistä näin järkyttävän edullisesti.

Tämäkään asia ei siis ole täysin mustavalkoinen. Spekuloijista on sekä hyötyä että haittaa yritystoiminnalle ja omistajille. Ja kuten itsekin toit esille, spekuloijia on moneen eri junaan. Toiset ovat enemmän vapaamatkustajia kuin toiset.

R.W.

Ei tarvitse olla ennustaja onnistuakseen osakemarkkinoilla

04.12.2008 - 14:30


Kuten jokainen valistunut sijoittaja tietää, osakekurssien ennustaminen on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Pörssinhän piti alan johtavien ammattilaisten mukaan nähdä pohjakosketuksensa jo aikapäiviä sitten, mutta kurimus sen kuin vain jatkuu. Esimerkiksi 8.2.2008 ilmestyneessä Talouselämän numerossa Kaupthing Bankin Suomen maajohtaja Lauri Rosendahl tokaisi, että "osakekurssien pitäisi olla pohjilla kesäkuun alussa". Kuten jälkiviisaina tiedämme, kyseinen ennustus meni aikalailla metsään. Samaisessa lehdessä mainittiin Pohjola varainhoidon pääekonomisti Catherine Reillyn lyöneen korkosalkkua hoitavaa ystäväänsä uhmaten vetoa siitä, että osakkeet tuottavat tänä vuonna paremmin kuin joukkolainat. Eipä näytä hänenkään veikkauksensa toteutuvan, ellei sitten pörssi ota hullua loppukiriä ennen vuoden vaihdetta. Käytäntö siis puhuu karua kieltään ennustajia vastaan.

Laskevilla markkinoilla helmiä kalasteleva sijoittaja voi tästä huolimatta hyvin suurella todennäköisyydellä osua melko lähelle pohjaa, mikä on jo mielestäni aika hyvä uutinen. Viime kesälle ajoitetut osakesijoitukset tulevat varmasti olemaan pitkällä aikavälillä keskimääräistä parempia, vaikka nyt osakkeita saisi vielä halvemmalla. Vastaavasti, vaikka pohjat olisi nyt nähty, tulevat lähikuukaudet tarjoamaan mahdollisuuksia tehdä keskimääräistä kannattavampia sijoituksia. Tämän tiedostamiseen ei tarvita ennustajan lahjoja, vaan ainoastaan ymmärrystä talouden lainalaisuuksista.

Yhtä varmasti kuin Maa kiertää Aurinkoa tai painovoima vetää kappaleita maan pintaa kohti, talouden nousu- ja laskukaudet seuraavat toisiaan. Kunhan sijoittaja ymmärtää mikä kansantalouden suhdannekierron vaihe on menossa, pystyy hän jollakin tasolla ajoittamaan sijoituksensa otolliseen hetkeen. Tämän lisäksi, on tiedettävä millainen marssijärjestys vallitsee finanssitalouden, kansantalouden ja yritystalouden välillä.

Tyypillisesti finanssitalous (pörssi) on edennyt noin puoli vuotta kansantalouden (suhdannekierron vaihe) edellä. Yritystalous (yritysten voitot) sitä vastoin on ollut peränpitäjä reagoiden puolen vuoden viipeellä kansantaloudessa tapahtuviin liikkeisiin. Toisin sanoen osakkeiden hinnat kääntyvät laskuun ennen kuin taantuma tai lama on edes alkanut, mutta yritysten voittojen pieneneminen nähdään vasta jonkin ajan kuluttua laskusuhdanteen alkamisesta.

Edellinen teoria on toiminut ohjenuorana nykyisessäkin kriisissä. Jo ennen parhaillaan käynnissä olevaa talouden laskusuhdannetta, osakekurssit aloittivat vajoamisensa kesällä 2007. USA:n taantumasta alettiin puhua toden teolla vasta viime vuoden lopulla, ja Euroopassa talous alkoi laskea vasta tämän vuoden toisella kvartaalilla, jolloin esimerkiksi Saksassa bruttokansantuote supistui hieman. Maa onkin virallisesti taantumassa, sillä kolmannella vuosineljänneksellä talous jatkoi supistumistaan 0,5 prosentilla.

Kuten viimeaikoina Suomessakin lisääntyneistä yritysten negatiivisista tulosvaroituksista voimme viimeistään päätellä, taantuman vaikutuksilta eivät vahvatkaan yritykset voi täysin välttyä. Kansantaloudessa tapahtuneet muutokset ovat siis alkaneet heijastua yritystalouteen. Pörssistä löytyy kuitenkin edelleen iso joukko yhtiöitä, jotka näkevät tulevaisuuden erittäin valoisana. Esimerkkinä voidaan mainita Wärtsilä, joka uskoo ensi vuodenkin olevan erinomainen paksun tilauskirjan turvin. Vasta, kun kaikki toivo on menetetty, ja yritysjohtajienkin usko oman bisneksen lähitulevaisuuteen alkaa horjua, on osakekursseilla edellytykset nousuun. Tällöin kaikki huonot uutiset ovat jo kursseissa, joten niillä on vaihtoehtona vain yksi suunta, joka on ylöspäin. Vaikka useat yhtiöt ovat jo nyt aliarvostettuja, ja niitä voi hyvällä omalla tunnolla poimia salkkuun, pohjat ovat käsillä vasta, kun veri virtaa kaduilla. Mutta koska osakemarkkinat ennakoivat, eikä kukaan voi tarkalleen tietää kuinka paljon, sijoittajan ei kannata odotella lopullista tuloskäännettä, vaan poimia hyvien yritysten halpoja osakkeita tasaiseen tahtiin.

Tärkeintä ei ole osua pohjille, vaan tiedostaa talouden suhdannekierron vaiheiden perusteella, milloin on keskimääräistä parempi, milloin huonompi, aika ostaa. Ja faktahan on, että nyt on huomattavasti parempi aika, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Tämän ymmärtämällä kuka tahansa pystyy hankkimaan osakemarkkinoilta itselleen edullisia vaurauden lähteitä eli osuuksia voittoa tekevistä yrityksistä. Ennustajia meidän kenenkään ei onneksi tarvitse olla.


_______________



Blogimerkinnän kommentit:


Henri Elo kirjoitti 04.12.2008 - 16:51

Hyvää ja selkeää tekstiä Random!

Psykologia talks, money walks. Pitkällä aikavälillä money talks, psykologia walks.

"Vasta, kun kaikki toivo on menetetty, ja yritysjohtajienkin usko oman bisneksen lähitulevaisuuteen alkaa horjua, on osakekursseilla edellytykset nousuun."

Jos ollaan pessimistejä, niin edellä olevakaan ei tarkoita nousua, ainoastaan edellytyksiä kuten sanoit. Ja välttämättä kaikkien yhtiöiden ei tarvitse menettää toivoa, jotta nousu voisi alkaa. Kysymys kuuluu: kuinka paljon taloudessa on itseään toistavia ilmiöitä, ja toisaalta kuinka dynaaminen nykyinen maailmantalous on toipumaan pitkälti psykologian voimistamasta talouskriisistä?


Vox Populi kirjoitti 04.12.2008 - 18:41

Täytyy myöntää, että R W osaat asettaa sanasi.Skeptikkokin valpastuu. Koska
et vaikuta helppoheikiltä tai kansankiihottajalta, lienet miettinyt asiasisältöä enemmän kuin esillepanoa.Talouskäyriä tulkitsevat ovat kuitenkin ennustajaeukkoja, koska käyrien takana on vain kollektiivista hysteriaa.

Luonnontieteellisen taustani johdosta vierastan ruumiista irtautuneita poltergeist-ilmiöitä, enkä voi niihin vakavasti suhtautua.

Valistunut arvaaja lukenee kuitenkin katsojan silmistä kauhun ja toivonpilkahduksen taitavammin kuin höpsismianalyytikko.Perusteetonkin toivo voi hetken kannatella sieraimia pinnalla. Mutta kun väärä vitonen paljastuu, palaa talokin kivijalkaan.

Luulen, että olet valistunut arvaaja. Aika näyttää.


Ketkunperä kirjoitti 05.12.2008 - 00:15

Joka tilanteessa on yhtiöitä, jotka menestyvät (vähintään selvästi muita enemmän). Ne pitää vain löytää. Tosin minusta näyttää siltä, että rahastojen ja ilkeiden hedgejen pakkomyynnit aikaansaavat sen, että mikään hyväksi koettu investointiohjelma ei tunnu menestyvän.

Katselin viime kuussa parhaiten menestyneitä hedgefundeja Ruotsissa ja vasta tuli yhtiö nimeltä
Aviva Investors. Sen tuotteet olivat sekä yhden että kuuden kuukauden kärkilistalla.
Yhtiön osakestrategia oli esitelty sivulla:

http://www.avivainvestors.com/finland/asset_classes/equities/GLobal/our_process/index.htm

1. vaihe: analysoi makrotalouden vaikutukset
(ja siinä hyvät alakohdat)
2. vaihe: pitkän tähtäimen (lifecycle) analyysi & kvalitatiivinen analyysi
3. vaihe: fundamentti analyysi
4. vaihe: tee ostoslista
5. vaihe: rakenna salkku.

Erityisesti tuossa 1. vaiheessa oli potkua.


Tobe kirjoitti 05.12.2008 - 10:24

Tähän depressioon voi ottaa myös pragmaattisen näkökulman.Siis minkä? No sen että maailma ei lopu tähänkään kriisiin.

Mitään ohjenuoraa yksittäisen osakkeen arvoon lähivuosina ei varmaankaan kannata ottaa kantaa.Ilmassa on räntää ja se muuttuu iltapäivällä jäätäväksi tihkuksi.Sijoittajia varoitellaan liiasta uskosta pikaiseen nousuun.Tänään ostettu tuottaa nopeammin kuin vuosi sitten ostettu.Siinä se.


Masa7 kirjoitti 16.12.2008 - 09:07

uutena blogisi lukijana ihmettelin miksi osa blogi merkinnöistä on suojattu salasanalla?

Onko tuota salasanaa mahdollista saada jostain?

Kiitos vielä hyvästä blogista!!


Random Walker kirjoitti 16.12.2008 - 13:37

Masa7:lle

Olen suojannut muutaman kirjoituksen salasanalla, sillä en ole halunnut niitä kaikkien lukijoiden nähtäväksi. Kuten blogini alussa kerron, kirjoitusten ensisijainen tarkoitus on oman sijoitustoimintani dokumentointi ja asioiden pohdiskelu oman pääkoppani sisällä. Suurimman osan tästä pohdiskelusta haluan jakaa muiden sijoittajien kanssa ja herättää näin keskustelua mielenkiintoisten asioiden ympärille. Sijoitussalkkuni sisältöä ja varallisuuteni kehitystä en ole halunnut ainakaan tässä vaiheessa paljastaa täysin läpinäkyvästi. Tosin kirjoitusteni perusteella sekä salkkuni sisältö että omaisuuteni arvo ovat karkeasti arvioitavissa. Mutta parempi jättää jotain lukijan oman mielikuvituksen varaan, ainakin toistaiseksi.

R.W.