24.04.2009 - 08:00
Onko nyt oikea aika sijoittaa osakkeisiin? Mitä osakkeita kannattaisi valita? Osakemarkkinoilla näihin peruskysymyksiin hakevat vastauksia useat eri tahot päivittäin. Osakekurssien pohjien ja tulevien kurssirakettien arvuuttelu on hauskaa, mutta valitettavasti melko hyödytöntä, puuhaa. Kenelläkään ei ole tarjota etukäteen oikeita vastauksia näihin kysymyksiin. Päivän nousijoiden ja laskijoiden arvuuttelulla on paljon viihdearvoa, mutta tuottavan sijoitustoiminnan näkökulmasta tällainen toiminta ei ole relevanttia. Valitettavasti liian moni kuitenkin luulee, että sijoittamisessa on kyse oikeasta ajoituksesta ja oikeiden osakkeiden valinnasta. Liian moni uskoo, että sijoittamisen taito liittyy juuri näihin asioihin. William Bernstein kiteyttää totuuden kirjassaan The Intelligent Asset Allocator: ”Osakepoimimisen taitoa ei ole olemassakaan. Ihmismieli näkee säännönmukaisuutta siellä, missä sitä ei ole, ja taitoa siellä, missä tuuri on todennäköisempi selitys.”
Vääristyneesti monet kuitenkin kuvittelevat, että huippuosakkeiden poimiminen on mahdollista korkeasti koulutetuille ja todella kovapalkkaisille sijoitusammattilaisille, sillä he ovat riittävän älykkäitä. Todellisuudessa taitavat sijoittajat erottuvat joukosta pikemminkin luonteensa kuin älykkyytensä perusteella. Sijoitusten käyttäytyminen on huomattavasti vähemmän tärkeää kuin se, miten itse käyttäytyy. Käyttäytyminen puolestaan riippuu pitkälti luonteenpiirteistä. Sijoittamisen taito on tiettyjen talouden lainalaisuuksien ymmärtämistä, pitkän tähtäyksen suunnittelua ja käyttäytymistä näiden lainalaisuuksien ja suunnitelmien mukaisesti pieniä askelia ottamalla. Mikäli epäonnistut sijoituksissasi, kyse ei luultavasti ole siitä, että olisit tyhmä (ja valinnut vääriä osakkeita). Kyse on useimmiten siitä, ettei sinulla ole itsekuria, mikä on yksi tärkeimmistä sijoittamisen taidoista. Kävely pienin askelin koko ajan eteenpäin ei ole helppoa vaikeissa olosuhteissa. Pienet, suunnitelman mukaiset, askeleet ovat kuitenkin avain pitkäkestoiseen menestykseen.
Jokainen tietää, että painovoimalain takia hyppääminen kerrostalon katolta ei kannata. Näin tekemällä aiheuttaa vain kipua ja harmia itselleen. Myös yritystalouden lakeja vastaan taistelu aiheuttaa harmia. Jokaisen osakkeisiin sijoittavan tulisi tietää, ettei osake ei ole arpalipuke, vaan omistusosuus todellisesta liiketoiminnasta. Tämän liiketoiminnan arvo ei heilu päivästä toiseen, vaikka osakkeen pörssikurssi niin tekeekin. Taitava sijoittaja ymmärtää, että pörssikurssin jatkuva seuraaminen on toisarvoista. Paljon hyödyllisempää on kiinnostua yritysten tuloskehityksestä, joka pitkällä aikavälillä on positiivinen. Liiketoiminta luo arvoa, josta sijoittaja pääsee osalliseksi. Tällä arvon luonnilla ei ole lyhyellä aikavälillä mitään tekemistä osakekurssin kanssa. Näistä yritystalouden lainalaisuuksista huolimatta useimmat sijoittajat menevät pörssin laskiessa paniikkiin ja myyvät kurssien ollessa pohjamudissa aiheuttaen harmia itselleen. Yritystalouden lait unohtuvat huomattavasti helpommin kuin fysiikan lait. Sijoittamisen taitoa on olla huolestumatta kurssien romahtaessa. Tällöin on hyvä tilaisuus ostaa lisää, sillä näin pääsee hyötymään yritysten arvonluontiprosessista entistä edullisemmin. Olipa kyse mistä sijoituskohteesta tahansa, tulevat tuotot ovat aina funktio maksetusta hinnasta. Mitä matalamman hinnan maksat, sitä korkeampi tulee tuottosi olemaan.
Osakemarkkina on kuin heiluri joka heiluu kestämättömän optimismin ja liiallisen pessimismin välillä. Vaatii taitoa olla realisti, joka myy optimisteille ja ostaa pessimisteiltä. Sir John Templeton on aikoinaan kuvannut asian osuvasti: ”Nousumarkkinat syntyvät pessimismistä, kasvavat skeptisyydessä, vanhentuvat optimismiin ja kuolevat euforiaan. Äärimmäinen pessimismi antaa parhaat ostotilaisuudet, euforia parhaan tilaisuuden myydä.”
Monet inhimilliset taipumukset tekevät sijoittamisesta vaikeaa, vaikka se periaatteessa erittäin yksinkertaista onkin. Riskien karttaminen viimeiseen asti on yksi monille ihmisille tyypillinen piirre. Kyky tunnistaa ja hyödyntää otollisia tilaisuuksia, hyviä sijoitusmahdollisuuksia, vaatii hallittujen riskien ottamista. Tämä ei tarkoita kaikkien varojen syytämistä pörssiin silmät kiinni. Hallittujen riskien ottaminen tarkoittaa ”ylimääräisten” tulojen ja varallisuuden allokoimista eri sijoituskohteisiin oman riskinsietokyvyn mukaisesti. Riskin ottaminen on uhraus, joka on tehtävä tuottoa saadakseen. Riskit pienenevät ja tuotot kasvavat ajan kuluessa. Siksi luonteeltaan pitkäjänteiset ihmiset yleensä myös menestyvät sijoittajina.
Robert T. Kiyosaki esittelee teoksessaan Cashflow Quadrant tutkimusta, jossa selvitettiin miten köyhiksi syntyneistä tuli lopulta rikkaita. Tutkimus osoitti, että nämä ihmiset ajattelivat ja suunnittelivat asioita pitkällä aikavälillä ja tiesivät lopulta saavuttavansa taloudellista menestystä pitämällä kiinni unelmastaan ja näkemyksestään. He olivat valmiita tekemään lyhyen aikavälin uhrauksia saavuttaakseen tavoitteensa.
Pohdinta siitä, mitä osakkeita pitäisi juuri nyt ostaa, on lyhytnäköistä. Sillä pyritään etsimään epätoivoisesti vastausta siihen, mistä saisi lisää rahaa nyt heti. Tällainen spekulointi on mukavaa ajanvietettä, jota itsekin harrastan. Totuuden nimissä pitkäkestoinen taloudellinen menestys ei kuitenkaan riipu siitä, onnistuuko nyt valitsemaan juuri ne 10 parasta osaketta. Pikavoittoja etsivät eivät kykene ajattelemaan kauemmas tulevaisuuteen. Liian moni on kiinnostunut vain nopeasta rikastumisesta. Kun enää mikään ei riitä, halutaan jatkuvasti enemmän ja enemmän, nopeammin ja nopeammin. Taitavimmallakaan sijoittajalla ei ole antaa vastauksia äkkirikastumisesta haaveilevalle.
Taitava sijoittaja osaa asettaa sijoitustavoitteensa ja -suunnitelmansa kunnianhimoisiksi, mutta samalla realistisiksi. Vaatii taitoa olla ahnehtimatta liikaa ja tiedostaa mikä on riittävästi. Tätä taitoa ei talouskriisin laukaisseilla amerikkalaisilla pankkiireilla ollut. John C. Bogle kuvaa uusimmassa kirjassaan, Enough - True Measures of Money, Business and Life, keskustelun, jossa Joseph Heller paljastaa menestyksensä salaisuuden, joka olisi ehkä kannattanut kertoa aikoinaan muuan pankkiireillekin:
“At a party given by a billionaire on Shelter Island, Kurt Vonnegut informs his pal, Joseph Heller, that their host, a hedge fund manager, had made more money in a single day than Heller had earned from his wildly popular novel Catch 22 over its whole history. Heller responds, ‘Yes, but I have something he will never have…Enough…’”
perjantai 24. huhtikuuta 2009
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Valtiolla omistustaidot hukassa
05.04.2009 - 23:00
Jo vuosia keskustelua herättänyt kohu Fortumin optiomiljonääreistä sai loppuviikosta lisää tuulta purjeisiin, kun sekä Fortumin hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs että yhtiön toimitusjohtaja Mikael Lilius kertoivat kaikkien yllätykseksi jättävänsä yhtiön. Fagernäs päätti lähteä heti, ja Liliuskin jo ensi vuoden vaihteessa. Käytännössä hallitus tullee laittamaan miehen ”pihalle” jo aikaisemmin. Mediassa Liliuksesta on tehty rahan ahne syntipukki, ja hänen työnsä tulokset ovat jääneet tämän täysin turhanpäiväisen kohun varjoon. Todellisuudessa syyllisiä ovat aivan muut, kuin nämä kaksi herraa, jotka ovat kehittäneet viime vuosien aikana Fortumin liiketoiminnan aivan uudelle tasolle. Fortumista on tullut omistajilleen tasaisen tappavasti rahaa tahkoava kone, eikä vähiten yhdistelmän Fagernäs-Lilius ansiosta.
Liliuksen aikana Fortumin osakkeenomistajat, valtio siis etunenässä, ovat saaneet nauttia erinomaisista tuotoista niin osinkojen kuin Fortumin markkina-arvon kasvun myötä. Myönnän toki, että reilun 30 miljoonan tulot vajaan kymmenen vuoden Fortum-pestistä ovat kohtuuttomat, mutta miksi valittaa tällaisessa win-win -tilanteessa. Jos jokainen omistamani yhtiö olisi kyennyt samaan kuin Fortum, olisin ilomielin myöntämässä muillekin toimitusjohtajille vastaavanlaisia optioratkaisuja. Samaan hengen vetoon on vielä sanottava, että ainoat voittajat eivät suinkaan ole Lilius ja omistajat, vaan koko Suomen kansa on välillisesti hyötynyt Liliuksen valtiolle maksamista suurista tuloveroista.
Optiot ja niiden suuruusluokka eivät kuitenkaan ole tässä koko sopassa se asian ydin. Liliuksen eläkkeelle jäämisen syyt piilevät jossain ihan muualla kuin siinä, ettei hän kestäisi jatkuvaa kritiikkiä optioasian tiimoilta. Taustalla on turhautuminen valtion omistajapolitiikkaan ja -ohjaukseen. Liliuksen äkkilähdön luulisi viimein avaavan ministerien silmät sille tosiasialle, ettei yritysten omistaminen suju laput silmillä. Omistaminen vaatii taitoa, joka valtiolta näyttää puuttuvan.
Samaan aikaan, kun monet muiden pörssiyhtiöiden vahvat kasvolliset omistajat antavat täyden tukensa johdolle ja sitoutuvat pitkäjänteiseen strategiaan, valtio-omistajan linjaukset muuttavat suuntaansa kuin tuuliviiri. Optioilla kannustaminen nähtiin hyvänä ratkaisuna, kun kannustinjärjestelmää aikoinaan Fortuminkin johdolle suunniteltiin, mutta nyt kun palkkiot ovat konkretisoituneet, on toinen ääni kellossa. Viime kuun lopulla julkaistu suunnitelma uudesta windfall-verosta, jolla verotettaisiin ennen vuotta 1998 rakennettujen vanhojen ydin- ja vesivoimaloiden omistajayhtiöiltä päästökaupan tuomia voittoja, ei myöskään ole valtion aikaisemman politiikan mukainen. Suunniteltu vero rankaisee pahasti hiilidioksidivapaata tuotantoa ja on ristiriidassa Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan kanssa. Windfall-vero heikentää energiayhtiöiden kilpailukykyä ja nostaa sähkön hintaa. Vaikutusten on arvioitu olevan jopa kymmenien miljoonien eurojen suuruiset. Mistään mitättömästä asiasta ei siis ole kysymys.
Fortumin omistajana olisin mielelläni nähnyt Liliuksen vielä pitkään yhtiön ohjaksissa. Vähiten en ole huolissani siitä, miten Fortumin Venäjä-investoinnin nyt käy. Lilius oli yksi hankkeen takuumiehistä. Luotan toki yhtiön kakkosmiehen, "Venäjä-projektia" vetävän Tapio Kuulan osaamiseen, mutta yksi tärkeä lenkki on nyt Liliuksen myötä menetetty. Fortumin pääomistajan leväperäinen ote yhtiöön on muiden osakkeenomistajien etujen kannalta pöyristyttävää. Omistajan tulisi kaikin keinoin luoda johdolle parhaat mahdolliset toimintaedellytykset. Valtio tuntuu pikemminkin laittavan jatkuvasti kapuloita Fortumin rattaisiin. Valtion ja muiden osakkeenomistajien intressit ovat pahasti ristiriidassa.
Kuten sanottu, yrityksen omistaminen vaatii taitoa. Johdon tukeminen ja sovituissa päätöksissä pysyminen ovat perusasioita, jotka ovat hyvälle omistajalle itsestään selvyyksiä. Omistajan on myös valvottava hallituksen kautta johdon toimintaa ja tehtävä muutoksia, jos kaikki ei suju suunnitelmien mukaan. Liliuksen ohjaksissa Fortum on kuitenkin menestynyt erinomaisesti, joten tyytymättömyyteen ei luulisi olevan aihetta. Kasvollisen ja pitkäjänteisten suunnitelmien mukaan toimivan yksityisomistuksen lisääntyminen olisi tärkeää niin Fortumin kuin monen muunkin yhtiön kohdalla. Yksityisen pääomistajan toimenpiteet ovat aidosti liiketoiminnallisiin hyötyihin tähtääviä ja kaikkien osakkeenomistajien edun mukaisia. Liliuksen sanoja lainatakseni, ”olisi mukavaa, jos omistajalle soittaessaan tietäisi kenelle pitää soittaa".
Jo vuosia keskustelua herättänyt kohu Fortumin optiomiljonääreistä sai loppuviikosta lisää tuulta purjeisiin, kun sekä Fortumin hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs että yhtiön toimitusjohtaja Mikael Lilius kertoivat kaikkien yllätykseksi jättävänsä yhtiön. Fagernäs päätti lähteä heti, ja Liliuskin jo ensi vuoden vaihteessa. Käytännössä hallitus tullee laittamaan miehen ”pihalle” jo aikaisemmin. Mediassa Liliuksesta on tehty rahan ahne syntipukki, ja hänen työnsä tulokset ovat jääneet tämän täysin turhanpäiväisen kohun varjoon. Todellisuudessa syyllisiä ovat aivan muut, kuin nämä kaksi herraa, jotka ovat kehittäneet viime vuosien aikana Fortumin liiketoiminnan aivan uudelle tasolle. Fortumista on tullut omistajilleen tasaisen tappavasti rahaa tahkoava kone, eikä vähiten yhdistelmän Fagernäs-Lilius ansiosta.
Liliuksen aikana Fortumin osakkeenomistajat, valtio siis etunenässä, ovat saaneet nauttia erinomaisista tuotoista niin osinkojen kuin Fortumin markkina-arvon kasvun myötä. Myönnän toki, että reilun 30 miljoonan tulot vajaan kymmenen vuoden Fortum-pestistä ovat kohtuuttomat, mutta miksi valittaa tällaisessa win-win -tilanteessa. Jos jokainen omistamani yhtiö olisi kyennyt samaan kuin Fortum, olisin ilomielin myöntämässä muillekin toimitusjohtajille vastaavanlaisia optioratkaisuja. Samaan hengen vetoon on vielä sanottava, että ainoat voittajat eivät suinkaan ole Lilius ja omistajat, vaan koko Suomen kansa on välillisesti hyötynyt Liliuksen valtiolle maksamista suurista tuloveroista.
Optiot ja niiden suuruusluokka eivät kuitenkaan ole tässä koko sopassa se asian ydin. Liliuksen eläkkeelle jäämisen syyt piilevät jossain ihan muualla kuin siinä, ettei hän kestäisi jatkuvaa kritiikkiä optioasian tiimoilta. Taustalla on turhautuminen valtion omistajapolitiikkaan ja -ohjaukseen. Liliuksen äkkilähdön luulisi viimein avaavan ministerien silmät sille tosiasialle, ettei yritysten omistaminen suju laput silmillä. Omistaminen vaatii taitoa, joka valtiolta näyttää puuttuvan.
Samaan aikaan, kun monet muiden pörssiyhtiöiden vahvat kasvolliset omistajat antavat täyden tukensa johdolle ja sitoutuvat pitkäjänteiseen strategiaan, valtio-omistajan linjaukset muuttavat suuntaansa kuin tuuliviiri. Optioilla kannustaminen nähtiin hyvänä ratkaisuna, kun kannustinjärjestelmää aikoinaan Fortuminkin johdolle suunniteltiin, mutta nyt kun palkkiot ovat konkretisoituneet, on toinen ääni kellossa. Viime kuun lopulla julkaistu suunnitelma uudesta windfall-verosta, jolla verotettaisiin ennen vuotta 1998 rakennettujen vanhojen ydin- ja vesivoimaloiden omistajayhtiöiltä päästökaupan tuomia voittoja, ei myöskään ole valtion aikaisemman politiikan mukainen. Suunniteltu vero rankaisee pahasti hiilidioksidivapaata tuotantoa ja on ristiriidassa Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan kanssa. Windfall-vero heikentää energiayhtiöiden kilpailukykyä ja nostaa sähkön hintaa. Vaikutusten on arvioitu olevan jopa kymmenien miljoonien eurojen suuruiset. Mistään mitättömästä asiasta ei siis ole kysymys.
Fortumin omistajana olisin mielelläni nähnyt Liliuksen vielä pitkään yhtiön ohjaksissa. Vähiten en ole huolissani siitä, miten Fortumin Venäjä-investoinnin nyt käy. Lilius oli yksi hankkeen takuumiehistä. Luotan toki yhtiön kakkosmiehen, "Venäjä-projektia" vetävän Tapio Kuulan osaamiseen, mutta yksi tärkeä lenkki on nyt Liliuksen myötä menetetty. Fortumin pääomistajan leväperäinen ote yhtiöön on muiden osakkeenomistajien etujen kannalta pöyristyttävää. Omistajan tulisi kaikin keinoin luoda johdolle parhaat mahdolliset toimintaedellytykset. Valtio tuntuu pikemminkin laittavan jatkuvasti kapuloita Fortumin rattaisiin. Valtion ja muiden osakkeenomistajien intressit ovat pahasti ristiriidassa.
Kuten sanottu, yrityksen omistaminen vaatii taitoa. Johdon tukeminen ja sovituissa päätöksissä pysyminen ovat perusasioita, jotka ovat hyvälle omistajalle itsestään selvyyksiä. Omistajan on myös valvottava hallituksen kautta johdon toimintaa ja tehtävä muutoksia, jos kaikki ei suju suunnitelmien mukaan. Liliuksen ohjaksissa Fortum on kuitenkin menestynyt erinomaisesti, joten tyytymättömyyteen ei luulisi olevan aihetta. Kasvollisen ja pitkäjänteisten suunnitelmien mukaan toimivan yksityisomistuksen lisääntyminen olisi tärkeää niin Fortumin kuin monen muunkin yhtiön kohdalla. Yksityisen pääomistajan toimenpiteet ovat aidosti liiketoiminnallisiin hyötyihin tähtääviä ja kaikkien osakkeenomistajien edun mukaisia. Liliuksen sanoja lainatakseni, ”olisi mukavaa, jos omistajalle soittaessaan tietäisi kenelle pitää soittaa".
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Konepajoista odotettavissa kovaa tuottoa
24.03.2009 - 16:26
Olen ajatellut lähiaikoina taas täydentää hitaasti mutta varmasti laajenevaa osakesalkkuani. Heikoista talousnäkymistä huolimatta luotan edelleen tulevaisuuteen uskoen, että tästäkin ajan myötä selvitään. En tuijota sentimenttiä tai makrolukuja, vaan sijoitan tasaisin väliajoin laatuyhtiöihin, joiden voi odottaa tuottavan pitkällä aikavälillä yli tuottovaatimukseni, mikä on 12 % vuodessa. Pörssikurssien syöksyessä pitkän aikavälin tuotto-odotukset ovat nousseet rajusti ylöspäin. Juuri tällaisessa ympäristössä pitkäaikaisten osakesijoitusten tekeminen on erityisen kannattavaa. Hajauttamalla ostokseni ajallisesti läpi koko taantuman (olipa sen kesto mikä tahansa) varmistan sen, että osa ostoista osuu myös pohjahintoihin. Ja mikä vielä tärkeämpää, olen varmuudella mukana siinä vaiheessa kun kurssinousu alkaa.
Millaisia tuottoja nykyisillä hinnoilla ostettujen osakkeiden voi odottaa tarjoavan tulevaisuudessa? Saadaksemme vastauksen selville, sovelletaan Gordonin perusyhtälöä, jonka mukaan osakkeen hinta (P) on tulevan osingon (D) suhde tuottovaatimuksen (r) ja osinkojen kasvutekijän (g) erotukseen:
P = D / (r-g)
Tästä saadaan, että osakkeen tuotto-odotus (tuottovaatimus) muodostuu odotetusta osinkotuotosta (D/P) ja osinkojen odotetusta pitkän aikavälin kasvusta:
r = D/P + g
Koska osingot ovat osinkosuhteen (p) mukainen osa yrityksen osakekohtaisesta tuloksesta (EPS), voidaan tuotto-odotus ilmaista myös seuraavasti:
r = EPS x p / P + g
Osinkojen kasvun täytyy pitkällä aikavälillä kulkea käsi kädessä osakekohtaisen tuloksen kasvun kanssa. Osinkojen kasvaessa nopeammin yritys ajaisi itsensä lopulta konkurssiin. Jos osingot kasvaisivat hitaammin, yritys hukkuisi lopulta kassaansa. Kun vielä tiedetään, että osakekohtaisen tuloksen kasvu riippuu siitä, mikä on yrityksen tekemien uusien investointien (jakamaton osuus osakekohtaisesta tuloksesta = 1-p) tuotto (ROE), saadaan osakkeen tuotto-odotus laskettua seuraavasti:
r = EPS x p / P + ROE x (1-p)
Seuraavaan taulukkoon on koottu Arvopaperin keräämään tietokantaan perustuvat OMXH25-yhtiöiden (lukuun ottamatta pankkeja ja TeliaSoneraa, joista tietoja ei ollut saatavilla) tämän hetken osakekurssit, analyytikoiden konsensusennusteet tämän vuoden osakekohtaisista tuloksista ja osinkosuhteista sekä pitkän aikavälin oman pääoman tuotoista (kuvaavat yritysten tekemien uusien investointien tuottoa). Näiden tietojen perusteella taulukkoon on laskettu osakkeiden vuotuiset tuotto-odotukset, joiden mukaisesti osakkeet on laitettu paremmuusjärjestykseen.
Taulukko 1. Osakkeiden tuotto-odotukset.
Konepajat valloittavat selkeästi listan mitalisijat. Mikäli uskon analyytikkoennusteiden realistisuuteen, kannattaa minun valita salkkuuni Konecranes, Wärtsilä, Kone, Neste Oil ja Tieto, sillä näistä jokaisen tuotto-odotus ylittää tuottovaatimukseni (12 %). Sijoituspäätöksiä ei tietenkään kannata perustaa vain muutamaan tunnuslukuun, vaan perusteellisempi yritysten analysointi on aina järkevää. Lisäksi omaa salkkua rakennettaessa on muistettava ajallisen hajautuksen lisäksi hajautus eri toimialojen kesken. Tästä syystä kaikkia listan kärjessä olevia konepajoja ei kannata hankkia.
Kaikesta huolimatta tuotto-odotuksen määrittäminen antaa hyvän kuvan osakkeen houkuttelevuudesta, sillä sitä laskettaessa tulee otettua kantaa niin yrityksen hintaan, kannattavuuteen, kasvuun kuin osinkoihinkin, jotka kaikki ovat tärkeitä elementtejä hyviä sijoituskohteita etsittäessä.
____________
Blogimerkinnän kommentit:
TuOki kirjoitti 05.04.2009 - 15:10
Kiitoksia mielenkiintoisesta analyysistä. Itse tuolla IT-sektorilla toimivana vierastan hyvin vahvasti tuota Tietoa, mutta se on enemmän mutu-tunne kuin todellisen analyysin tulos.
Tobe kirjoitti 08.04.2009 - 13:10
Kaikkia kannattaa hankkia jos on niihin varaa.
Olen ajatellut lähiaikoina taas täydentää hitaasti mutta varmasti laajenevaa osakesalkkuani. Heikoista talousnäkymistä huolimatta luotan edelleen tulevaisuuteen uskoen, että tästäkin ajan myötä selvitään. En tuijota sentimenttiä tai makrolukuja, vaan sijoitan tasaisin väliajoin laatuyhtiöihin, joiden voi odottaa tuottavan pitkällä aikavälillä yli tuottovaatimukseni, mikä on 12 % vuodessa. Pörssikurssien syöksyessä pitkän aikavälin tuotto-odotukset ovat nousseet rajusti ylöspäin. Juuri tällaisessa ympäristössä pitkäaikaisten osakesijoitusten tekeminen on erityisen kannattavaa. Hajauttamalla ostokseni ajallisesti läpi koko taantuman (olipa sen kesto mikä tahansa) varmistan sen, että osa ostoista osuu myös pohjahintoihin. Ja mikä vielä tärkeämpää, olen varmuudella mukana siinä vaiheessa kun kurssinousu alkaa.
Millaisia tuottoja nykyisillä hinnoilla ostettujen osakkeiden voi odottaa tarjoavan tulevaisuudessa? Saadaksemme vastauksen selville, sovelletaan Gordonin perusyhtälöä, jonka mukaan osakkeen hinta (P) on tulevan osingon (D) suhde tuottovaatimuksen (r) ja osinkojen kasvutekijän (g) erotukseen:
P = D / (r-g)
Tästä saadaan, että osakkeen tuotto-odotus (tuottovaatimus) muodostuu odotetusta osinkotuotosta (D/P) ja osinkojen odotetusta pitkän aikavälin kasvusta:
r = D/P + g
Koska osingot ovat osinkosuhteen (p) mukainen osa yrityksen osakekohtaisesta tuloksesta (EPS), voidaan tuotto-odotus ilmaista myös seuraavasti:
r = EPS x p / P + g
Osinkojen kasvun täytyy pitkällä aikavälillä kulkea käsi kädessä osakekohtaisen tuloksen kasvun kanssa. Osinkojen kasvaessa nopeammin yritys ajaisi itsensä lopulta konkurssiin. Jos osingot kasvaisivat hitaammin, yritys hukkuisi lopulta kassaansa. Kun vielä tiedetään, että osakekohtaisen tuloksen kasvu riippuu siitä, mikä on yrityksen tekemien uusien investointien (jakamaton osuus osakekohtaisesta tuloksesta = 1-p) tuotto (ROE), saadaan osakkeen tuotto-odotus laskettua seuraavasti:
r = EPS x p / P + ROE x (1-p)
Seuraavaan taulukkoon on koottu Arvopaperin keräämään tietokantaan perustuvat OMXH25-yhtiöiden (lukuun ottamatta pankkeja ja TeliaSoneraa, joista tietoja ei ollut saatavilla) tämän hetken osakekurssit, analyytikoiden konsensusennusteet tämän vuoden osakekohtaisista tuloksista ja osinkosuhteista sekä pitkän aikavälin oman pääoman tuotoista (kuvaavat yritysten tekemien uusien investointien tuottoa). Näiden tietojen perusteella taulukkoon on laskettu osakkeiden vuotuiset tuotto-odotukset, joiden mukaisesti osakkeet on laitettu paremmuusjärjestykseen.
Taulukko 1. Osakkeiden tuotto-odotukset.
Konepajat valloittavat selkeästi listan mitalisijat. Mikäli uskon analyytikkoennusteiden realistisuuteen, kannattaa minun valita salkkuuni Konecranes, Wärtsilä, Kone, Neste Oil ja Tieto, sillä näistä jokaisen tuotto-odotus ylittää tuottovaatimukseni (12 %). Sijoituspäätöksiä ei tietenkään kannata perustaa vain muutamaan tunnuslukuun, vaan perusteellisempi yritysten analysointi on aina järkevää. Lisäksi omaa salkkua rakennettaessa on muistettava ajallisen hajautuksen lisäksi hajautus eri toimialojen kesken. Tästä syystä kaikkia listan kärjessä olevia konepajoja ei kannata hankkia.
Kaikesta huolimatta tuotto-odotuksen määrittäminen antaa hyvän kuvan osakkeen houkuttelevuudesta, sillä sitä laskettaessa tulee otettua kantaa niin yrityksen hintaan, kannattavuuteen, kasvuun kuin osinkoihinkin, jotka kaikki ovat tärkeitä elementtejä hyviä sijoituskohteita etsittäessä.
____________
Blogimerkinnän kommentit:
TuOki kirjoitti 05.04.2009 - 15:10
Kiitoksia mielenkiintoisesta analyysistä. Itse tuolla IT-sektorilla toimivana vierastan hyvin vahvasti tuota Tietoa, mutta se on enemmän mutu-tunne kuin todellisen analyysin tulos.
Tobe kirjoitti 08.04.2009 - 13:10
Kaikkia kannattaa hankkia jos on niihin varaa.
lauantai 28. helmikuuta 2009
Henkilökohtaisen budjetin laatiminen auttaa vaurastumisessa
28.02.2009 - 22:27
Varallisuutta voi kartuttaa kolmella tavalla: lisäämällä tuloja, pienentämällä menoja sekä laittamalla säästöön jäänyt osuus tuottamaan. Henkilökohtaisen talouden ja varallisuuden viisaaseen hoitoon kuuluukin olemassa olevan pääoman tuottoisan sijoittamisen lisäksi kuukausittaisten kulujen seuraaminen ja hallinnassa pitäminen. Elettäessä tai sijoitettaessa yli varojen seuraukset voivat olla kohtalokkaat, kuten vuodet 2007 ja 2008 ovat USA:ssa osoittaneet.
Kuukausittaisten menojen seuraaminen auttaa siis vaurastumisessa, mutta lisäksi se auttaa oman sijoitussuunnitelman tekemisessä ja päivittämisessä sekä oman riskinsietokyvyn määrittämisessä, sillä kuukausittain menojen jälkeen jäävän ”ylijäämän” suuruus on yksi merkittävä tekijä, joka vaikuttaa kykyyn ottaa riskiä sijoitusmarkkinoilla. Itse seuraan kuukausittain tulojeni ja menojeni kehitystä. Tämä seuranta on osaltaan vaikuttanut sijoitussuunnitelmaani, joka on esitetty blogissa aikaisemmin.
Tulo-meno -seurannan perusteella olen laatinut itselleni kuukausibudjetin, jonka määrittämissä raameissa pysyminen on edellytys sijoitustavoitteisiini pääsemiselle. Budjetti on laadittu tarkoituksella sen verran väljäksi, että riskit kuukausittain sijoitettavaksi tarkoitetun rahasumman ”tuhlaantumiselle” ovat pienet. Toisekseen olen täysin tyytyväinen tämän hetkiseen (budjetin mukaiseen) elintasooni, joten suuremmalle rahan käytölle ei edes ole aihetta.
Edellisessä taulukossa on esitetty kuukausibudjettini, jonka olen määrittänyt nykyisen nettopalkkani ja vuoden 2008 keskimääräisten kuukausimenojeni perusteella.
Tällä hetkellä nettopalkkani (ilman bonuksia) on noin 2600 EUR/kk ja menoni yhteensä 1600 EUR/kk eli säästöön jää 1000 EUR/kk. Kuten sijoitussuunnitelmani lukeneet tietävät, tavoitteenani on sijoittaa osakkeisiin joka kuukausi 800 EUR (käytännössä teen indeksirahastosijoituksia lukuun ottamatta sijoituspäätöksiä vain puolivuosittain, jolloin sijoitan yhdellä kertaa enemmän kulut minimoidakseni). Jäljelle jäävä 200 EUR siirtyy kartuttamaan käteiskassaani rahamarkkinarahastoon. Yllättävien menojen varalta käteisenä olisi hyvä olla 3-6 kuukauden nettopalkan verran rahaa. Tällä hetkellä kassani ei aivan tuohon haarukkaan vielä yllä, joten sen kasvattaminen on perusteltua.
Tähän asti olen pystynyt noudattamaan vuoden 2008 alussa nykyiselleen päivittämääni sijoitussuunnitelmaa täysin. Pörssiromahdus ei ole vienyt yöuniani, joten olen määrittänyt riskinsietokykyni aivan oikein. Osakkeisiin ei pidä koskaan sijoittaa enempää kuin pystyy häviämään. Jokaisen sijoittajan on hyvä määrittää menonsa ja laatia budjetti, jotta selviää kuinka paljon oikeasti on varaa menettää. Vaikka todennäköisyydet ovat sijoittajan puolella, kaiken häviäminenkin on mahdollista, jos homma menee totaalisesti pieleen.
_____________
Blogimerkinnän kommentit:
Njooh kirjoitti 01.03.2009 - 08:02
Jos vaurastuttuasi sitten 30 vuoden päästä asustelet vaikkapa 130 neliön omatalossa kaikin mukavuuksin.
Riittäisikö vaurastumisesi tahti nykyisellä palkalla jatuotoilla..
Oletukset tietenkin ovat:
1. Mukavuuksista jotka omistat ei 30 vuoden päästä ole velkaa.
2. Saat eläkettä niin paljon, että pystyt asumaan omassa talossa, maksat talosi ylläpidon ja ruokasi.
Joudutko kenties nykyisellä palkalla ja kapitalisaatiolla säästämään vuokrassa ja muuttamaan seuraavien 20 vuoden talvien ajaksi jonkun toisen omistaman veneen alle ja kesiksi metsään havulaavulle tai vain kaupungin puistoon ja Sopu telttaan ?
Kenties joudut ottamaan juosten kiinni ruokasi jos huusholliin imestyy ratoksesi naaras jolla ei ole muuta hommaa kuin lisäätyminen. ;D
Random Walker kirjoitti 01.03.2009 - 12:29
Njoohille:
Kiitos kommenteista. En tiedä kuinka leveästi olet itse tottunut elämään, mutta mielestäni kuvaamallani kulutustasolla (1600 EUR/kk) pystyy elämään varsin mukavaa nuoren miehen elämään. Tiukan paikan tullen pystyn pihistämään tuosta helposti muutaman satasen.
Mitä yllättäviin tai kuvaamiisi uusiin menoeriin tulee, juuri tämän takia pyrin pitämään käteisena jopa 6 kuukauden nettopalkan verran rahaa. Huomion arvoista on myös se, etten ole huomioinut tuloissani vuosittain tilille napsahtavia bonuksia, jotka kerryttävät käteiskassaani aina muutamalla tuhannella eurolla. En myöskään ole huomioinut osa-aikaisista työprojekteista tulevaa tuloa. Lisäksi olen työurallani vasta aivan alkumetreillä, mikä selittää ansiotulojeni kohtalaisen alhaisen tason. Tulojen voi siis odottaa nousevan huomattavasti muutaman vuoden horisontilla. En ole laatinut sijoitussuunnitelmaani hetken mielijohteesta, vaan olen miettinyt tarkasti mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita.
Kaikesta huolimatta tiedän, että tavoitteeni on kunnianhimoinen, mutta kuten 14 kertainen olympiavoittaja, uimari Michael Phelps, on todennut:
"Mikään ei ole mahdotonta, minkä pystyy kuvittelemaan."
R.W.
Varallisuutta voi kartuttaa kolmella tavalla: lisäämällä tuloja, pienentämällä menoja sekä laittamalla säästöön jäänyt osuus tuottamaan. Henkilökohtaisen talouden ja varallisuuden viisaaseen hoitoon kuuluukin olemassa olevan pääoman tuottoisan sijoittamisen lisäksi kuukausittaisten kulujen seuraaminen ja hallinnassa pitäminen. Elettäessä tai sijoitettaessa yli varojen seuraukset voivat olla kohtalokkaat, kuten vuodet 2007 ja 2008 ovat USA:ssa osoittaneet.
Kuukausittaisten menojen seuraaminen auttaa siis vaurastumisessa, mutta lisäksi se auttaa oman sijoitussuunnitelman tekemisessä ja päivittämisessä sekä oman riskinsietokyvyn määrittämisessä, sillä kuukausittain menojen jälkeen jäävän ”ylijäämän” suuruus on yksi merkittävä tekijä, joka vaikuttaa kykyyn ottaa riskiä sijoitusmarkkinoilla. Itse seuraan kuukausittain tulojeni ja menojeni kehitystä. Tämä seuranta on osaltaan vaikuttanut sijoitussuunnitelmaani, joka on esitetty blogissa aikaisemmin.
Tulo-meno -seurannan perusteella olen laatinut itselleni kuukausibudjetin, jonka määrittämissä raameissa pysyminen on edellytys sijoitustavoitteisiini pääsemiselle. Budjetti on laadittu tarkoituksella sen verran väljäksi, että riskit kuukausittain sijoitettavaksi tarkoitetun rahasumman ”tuhlaantumiselle” ovat pienet. Toisekseen olen täysin tyytyväinen tämän hetkiseen (budjetin mukaiseen) elintasooni, joten suuremmalle rahan käytölle ei edes ole aihetta.
Edellisessä taulukossa on esitetty kuukausibudjettini, jonka olen määrittänyt nykyisen nettopalkkani ja vuoden 2008 keskimääräisten kuukausimenojeni perusteella.
Tällä hetkellä nettopalkkani (ilman bonuksia) on noin 2600 EUR/kk ja menoni yhteensä 1600 EUR/kk eli säästöön jää 1000 EUR/kk. Kuten sijoitussuunnitelmani lukeneet tietävät, tavoitteenani on sijoittaa osakkeisiin joka kuukausi 800 EUR (käytännössä teen indeksirahastosijoituksia lukuun ottamatta sijoituspäätöksiä vain puolivuosittain, jolloin sijoitan yhdellä kertaa enemmän kulut minimoidakseni). Jäljelle jäävä 200 EUR siirtyy kartuttamaan käteiskassaani rahamarkkinarahastoon. Yllättävien menojen varalta käteisenä olisi hyvä olla 3-6 kuukauden nettopalkan verran rahaa. Tällä hetkellä kassani ei aivan tuohon haarukkaan vielä yllä, joten sen kasvattaminen on perusteltua.
Tähän asti olen pystynyt noudattamaan vuoden 2008 alussa nykyiselleen päivittämääni sijoitussuunnitelmaa täysin. Pörssiromahdus ei ole vienyt yöuniani, joten olen määrittänyt riskinsietokykyni aivan oikein. Osakkeisiin ei pidä koskaan sijoittaa enempää kuin pystyy häviämään. Jokaisen sijoittajan on hyvä määrittää menonsa ja laatia budjetti, jotta selviää kuinka paljon oikeasti on varaa menettää. Vaikka todennäköisyydet ovat sijoittajan puolella, kaiken häviäminenkin on mahdollista, jos homma menee totaalisesti pieleen.
_____________
Blogimerkinnän kommentit:
Njooh kirjoitti 01.03.2009 - 08:02
Jos vaurastuttuasi sitten 30 vuoden päästä asustelet vaikkapa 130 neliön omatalossa kaikin mukavuuksin.
Riittäisikö vaurastumisesi tahti nykyisellä palkalla jatuotoilla..
Oletukset tietenkin ovat:
1. Mukavuuksista jotka omistat ei 30 vuoden päästä ole velkaa.
2. Saat eläkettä niin paljon, että pystyt asumaan omassa talossa, maksat talosi ylläpidon ja ruokasi.
Joudutko kenties nykyisellä palkalla ja kapitalisaatiolla säästämään vuokrassa ja muuttamaan seuraavien 20 vuoden talvien ajaksi jonkun toisen omistaman veneen alle ja kesiksi metsään havulaavulle tai vain kaupungin puistoon ja Sopu telttaan ?
Kenties joudut ottamaan juosten kiinni ruokasi jos huusholliin imestyy ratoksesi naaras jolla ei ole muuta hommaa kuin lisäätyminen. ;D
Random Walker kirjoitti 01.03.2009 - 12:29
Njoohille:
Kiitos kommenteista. En tiedä kuinka leveästi olet itse tottunut elämään, mutta mielestäni kuvaamallani kulutustasolla (1600 EUR/kk) pystyy elämään varsin mukavaa nuoren miehen elämään. Tiukan paikan tullen pystyn pihistämään tuosta helposti muutaman satasen.
Mitä yllättäviin tai kuvaamiisi uusiin menoeriin tulee, juuri tämän takia pyrin pitämään käteisena jopa 6 kuukauden nettopalkan verran rahaa. Huomion arvoista on myös se, etten ole huomioinut tuloissani vuosittain tilille napsahtavia bonuksia, jotka kerryttävät käteiskassaani aina muutamalla tuhannella eurolla. En myöskään ole huomioinut osa-aikaisista työprojekteista tulevaa tuloa. Lisäksi olen työurallani vasta aivan alkumetreillä, mikä selittää ansiotulojeni kohtalaisen alhaisen tason. Tulojen voi siis odottaa nousevan huomattavasti muutaman vuoden horisontilla. En ole laatinut sijoitussuunnitelmaani hetken mielijohteesta, vaan olen miettinyt tarkasti mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita.
Kaikesta huolimatta tiedän, että tavoitteeni on kunnianhimoinen, mutta kuten 14 kertainen olympiavoittaja, uimari Michael Phelps, on todennut:
"Mikään ei ole mahdotonta, minkä pystyy kuvittelemaan."
R.W.
perjantai 30. tammikuuta 2009
Indeksi- ja arvosijoittamisen yhdistelmällä menestykseen
30.01.2009 - 23:30
Parhaat sijoitustyylit, osa 2/2
Kaikki osakemarkkinoilla operoivat tietävät, että osakkeiden kurssikehitystä on mahdoton ennustaa lyhyellä aikavälillä. Tämän ovat osoittaneet myös lukuiset akateemiset tutkimukset. Kenelläkään ei siis ole kristallipalloa. Tai jos sinulla on, soita heti! Päiväkauppias ei pääse hyötymään yritysten liiketoiminnan positiivisista pitkän aikavälin tuloksista. Kyse on täysin sattumankaupasta ja nollasummapelistä. Lisäksi tiheästä kaupankäynnistä johtuen transaktiokustannukset nousevat pilviin, jolloin sijoittajan saaman tuoton odotusarvo on itse asiassa negatiivinen. Tästä syystä päiväkauppa on sijoitustyyleistä se, johon viimeisenä luottaisin. Ymmärrän kyllä sen, että päiväkauppa on joillekin ensisijainen tulon lähde, joten lyhyet positiot ovat lähes ainoa tapa saada illaksi voita leivän päälle. Tällöin onnea kannattaa kokeilla, mutta pitkän aikavälin tuoton maksimointimielessä hommassa ei ole järjen hiventäkään. Itse en ole riippuvainen ainoastaan osakesijoitusteni tuotoista, joten suljen päiväkauppa-vaihtoehdon pois sijoitustyylieni repertuaarista.
Jäljellä on siis vielä neljä vaihtoehtoa. Tarkastellaanpa seuraavaksi ”portfoliosijoittamista”, siinä merkityksessä mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Aktiivisesti hoidetut rahastot ovat tyypillisesti portfoliosijoittajia. Heidän aikaperspektiivinsä on jo selkeästi pidempi kuin päiväkauppiaan. Salkun yhtiörakenne voi pysyä pitkäänkin muuttumattomana, mutta yhtiöiden painoarvot salkussa vaihtuvat. Sijoittaja siis pyrkii arvailemaan mitkä yhtiöt kehittyvät tulevaisuudessa paremmin kuin vertailuindeksi ja mitkä vastaavasti huonommin. Salkku muodostetaan näiden arvailujen perusteella hivenen indeksistä poikkeavaksi. Tällaisen ns. "piiloindeksoinnin" avulla osa sijoittajista luonnollisesti voittaa indeksin, ja osa häviää sille. Joka tapauksessa tuoton odotusarvo on positiivinen (vrt. päiväkauppaan), sillä yritysten oikean liiketoiminnan hedelmistä päästään nauttimaan pidemmän sijoitushorisontin takia. Miten voi etukäteen tietää, että tulee tulevaisuudessa itse kuuluneeksi indeksin voittaneiden joukkoon? Kannattaisiko luottaa menneinä vuosina parhaiten menestyneisiin rahastoihin? Valitettavasti niihin sijoittaminen ei takaa keskimääräistä parempaa menestystä. Edes tähtisalkunhoitajan maineen saavuttaneet ammattilaiset eivät tutkimusten mukaan kykene säännönmukaisesti lyömään vertailuindeksejään, vaan kukin salkunhoitaja vierailee vuoroin ”voittajien”, vuoroin ”häviäjien”, puolella.
Princetonin yliopiston professori Burton G. Malkiel on tutkinut paljon ammattisalkunhoitajien menestystä ja havainnut, että jonkin tietyn vuoden ns. ”tähtirahastot” eivät todennäköisesti pärjää enää tulevina vuosina kovinkaan hyvin. USA:n markkinoiden vuoden 1968 top 5 -rahastoista yksikään ei noussut edes lähelle kärkisijoja seuraavien vuosien aikana, kuten alla oleva taulukko osoittaa:
Taulukko 1. USA:n viisi parasta rahastoa vuonna 1968 ja niiden sijoitukset ranking-listalla seuraavina vuosina. (1)
Kannattaisiko "piiloindeksointistrategiaa" kuitenkin kokeilla, koska onhan sen avulla 50 % todennäköisyys päästä keskimääräistä parempaan tuottoon? Valitettavasti todellisuudessa mahdollisuus ylituottoon on alle 50 %. Edellinen keskiarvon määritelmästä johdettu fakta ei aivan kuvaa todellisuutta, jossa myös kaupankäyntikulut on huomioitava. Koska aktiivisen salkun veivaamisen johdosta kulut ovat suuret, keskimääräinen portfoliosijoittaja saavuttaa todellisuudessa markkinoiden keskimääräistä tuottoa huonomman tuoton. Kaikesta päätellen kannattaisi jättää osakkeiden arpominen väliin ja minimoida kustannukset. Tällöinhän tulee menestymään keskimääräistä paremmin. Miten tällaisen menestysreseptin voi toteuttaa käytännössä?
Vastaus on yksinkertainen: ryhtymällä indeksisijoittajaksi. Parhaiten indeksoinnin voi toteuttaa edullisten indeksirahastojen avulla. Myös passiivisesti hallinnoidut ETF:t (exchange traded fund) eli indeksiosuusrahastot ovat varteenotettava vaihtoehto, mutta niitä käyttämällä ei pääse hyödyntämään osinkojen verotukseen liittyvää etua, joka indeksirahastoilla on. Indeksirahastot nimittäin voivat sijoittaa osingot takaisin rahastoon ilman, että niistä täytyy välissä maksaa veroa. ETF -sijoittaja sitä vastoin joutuu maksamaan vuosittain saamistaan osingoista normaalin pääomatuloveron.
Niille, jotka edelleen epäilevät indeksointi -strategian menestyksellisyyttä, on alla olevassa taulukossa kuvattu kuinka moni aktiivinen rahasto (portfoliosijoittaja) on kyennyt kolmen viimeisen vuoden tuotoilla mitattuna lyömään vertailuindeksinsä. Kolmen vuoden horisontti on toki lyhyt, mutta samansuuntaisia tuloksia on saatu myös pidemmän aikavälin kattavissa tutkimuksissa.
Taulukko 2. Indeksien vuosituotot ja indeksin lyöneiden rahastojen lukumäärä eri markkinoilla kolmen viime vuoden jaksolla. (2)
Taulukko puhuu karua kieltään. Yhteensä 571 rahastosta vain 29 pystyi indeksiä parempaan tuottoon. Jos indeksisijoittaminen on näin ylivoimainen tyyli, mihin muita strategioita oikein tarvitaan? Valaisen seuraavaksi tarkemmin sitä, miksi indeksi -srategian kylkeen on usein hyvä liittää joko kasvu- tai arvo -strategia ja miksi itse preferoin jälkimmäistä.
Koska aktiivista portfoliosijoittamista harjoittavat rahastot, tai sen paremmin yksityissijoittajatkaan, eivät yleensä kykene lyömään indeksiä, ratkaisuksi ylituottojen saavuttamiseen on usein tarjottu joko kasvu- tai arvosijoittamista. Kasvusijoittajat häviävät pitkällä aikavälillä arvosijoittajille (kasvusijoittaminen voi toimia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä), kuten alla olevasta Faman ja Frenchin tutkimustuloksiin perustuvasta kuvasta nähdään, joten on syytä keskittyä näistä tyyleistä vain arvosijoittamiseen:
Kuva 1. Arvo- ja kasvuosakkeiden keskimääräinen vuosituotto eri markkinoilla 1975-1995. (3)
Kuvaa tarkastelemalla havaitaan, että arvo-osakkeiden tuotot vaihtelevat Saksan noin 13 prosentista Singaporen noin 22 prosenttiin. On siis ilmiselvää, että pitkän ajan kuluessa arvosijoittaja ei päihitä ainoastaan kasvusijoittajaa, vaan myös indeksisijoittajan. Miksi sitten rahastot ovat mieluummin portfoliosijoittajia kuin aitoja arvosijoittajia? Tätä ja muita arvosijoittamiseen liittyviä kysymyksiä olen käsitellyt aiemmassa kirjoituksessani ”Arvosijoittaminen keskimääräistä tuottoisampaa”.
Entä miksi en itse ole puhdas arvosijoittaja, vaan hyödynnän myös indeksointia omassa strategiassani. Piensijoittajan kannalta arvostrategiassa ongelmallista on se, että tarvitaan kohtuullisen paljon pääomaa, jotta arvo-osakkeisiin kohdistettavia suoria osakesijoituksia kannattaa tehdä. Melko pienellä pääomalla varustetun sijoittajan ei kannata tehdä suoria osakesijoituksia, sillä pienten summien sijoittaminen säännöllisesti useisiin yhtiöihin (kuten oikeaoppinen hajauttaminen edellyttää) ei ole kustannustehokasta. Jos taas sijoittaja allokoi kaiken pääomansa vain muutamaan osakkeeseen ei hajautusta tule riittävästi. Koska indeksirahastoihin sijoittamalla hajautus useaan eri osakkeeseen tulee hoidettua automaattisesti, voi pienilläkin kuukausittaisilla säästösummilla liikkeellä oleva sijoittaja lähteä mukaan osakemarkkinoille. Piensijoittajan kannattaa siis rakentaa salkun perustukset indeksituotteilla ja ainoastaan maustaa koktailia arvo-osakkeilla.
Koska kuukausittaisten menojen jälkeen jäävä ”ylijäämäni” on suhteellisen pieni (800 – 1000 euroa), suosin itse yllä kuvaamaani tapaa. Sijoitan säännöllisesti edullisiin indeksirahastoihin ja silloin tällöin suuremman summan aliarvostettuina pitämiini arvo-osakkeisiin. Näin salkkuni on kustannustehokkaasti hajautettu, mutta pääsen hyötymään myös yksittäisten arvo-osakkeiden hyvästä tuottopotentiaalista.
______________________
(1) Lähde: Malkiel B. G. 1999. A Random Walk Down Wall Street, s. 181.
(2) Lähde: Arvopaperi 1 / 2009, s. 15
(3) Lähde: Fama E. G. & French K. R. 1998. Value versus Growth: The International Evidence. Journal of Finance, volume 53, 6, s. 1975-1999.
_____________________
Blogimerkinnän kommentit:
Sami kirjoitti 31.01.2009 - 13:09
Hyvä kirjoitus.
Sellainen pieni huomautus kuitenkin, että markkinoilla on myös osingot uudelleensijoittavia ETF:iä (dbx trackers).
Ja kuten varmasti tiedätkin, ETF:iä löytyy erikseen arvo- ja kasvuyhtiöihin sijoittavia.
Katzoja kirjoitti 31.01.2009 - 22:57
Erittäin selkeä ja hyvä kirjoitus. Pankkien markkinointi ei tämmöisistä innostu eikä kerro, koska eivät pääse rahastamaan kuluja. Vuosituhannen parhaat neuvot meille piensijoittajille.
Frank kirjoitti 05.07.2009 - 22:51
Onkos suomessa vieläkään muita indeksirahastojen myyjiä kuin Seligson ?
Random Walker kirjoitti 06.07.2009 - 15:39
Frankille:
Seligson on edelleen aivan omaa luokkaansa indeksirahastojen tarjoajana. Muutamilla muilla rahastoyhtiöillä on myös indeksirahastoja, mutta ne on suunnattu pääosin instituutiosijoittajille. Suomalaiset pankit todellakin yrittävät viimeiseen asti pitää yllä illuusiota aktiivisen salkunhoidon maagisuudesta. Indeksisijoittamisen suosio on ollut Suomessa pitkään todella vähäinen, vaikka akateeminen tutkimus jatkuvasti esittää evidenssiä sen ylivoimaisuudesta aktiiviseen salkunhoitoon verrattuna. USA:ssahan indeksisijoittaminen on jo tänä päivänä hyvin suosittua niin piensijoittajien kuin instituutioidenkin keskuudessa. Liekö vasta nykyinen talouskriisi osoittanut suomalaisillekin, ettei minkään sortin aktiivinen salkunhoito kykene pelastamaan sijoituksia, jos talous romahtaa. Seligsonin osuudenomistajien määrä nimittäin kasvoi alkuvuoden aikana peräti 25 %.
Arvopaperin verkkosivuilla aiheesta lisää:
http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/article301798.ece
R.W.
Parhaat sijoitustyylit, osa 2/2
Kaikki osakemarkkinoilla operoivat tietävät, että osakkeiden kurssikehitystä on mahdoton ennustaa lyhyellä aikavälillä. Tämän ovat osoittaneet myös lukuiset akateemiset tutkimukset. Kenelläkään ei siis ole kristallipalloa. Tai jos sinulla on, soita heti! Päiväkauppias ei pääse hyötymään yritysten liiketoiminnan positiivisista pitkän aikavälin tuloksista. Kyse on täysin sattumankaupasta ja nollasummapelistä. Lisäksi tiheästä kaupankäynnistä johtuen transaktiokustannukset nousevat pilviin, jolloin sijoittajan saaman tuoton odotusarvo on itse asiassa negatiivinen. Tästä syystä päiväkauppa on sijoitustyyleistä se, johon viimeisenä luottaisin. Ymmärrän kyllä sen, että päiväkauppa on joillekin ensisijainen tulon lähde, joten lyhyet positiot ovat lähes ainoa tapa saada illaksi voita leivän päälle. Tällöin onnea kannattaa kokeilla, mutta pitkän aikavälin tuoton maksimointimielessä hommassa ei ole järjen hiventäkään. Itse en ole riippuvainen ainoastaan osakesijoitusteni tuotoista, joten suljen päiväkauppa-vaihtoehdon pois sijoitustyylieni repertuaarista.
Jäljellä on siis vielä neljä vaihtoehtoa. Tarkastellaanpa seuraavaksi ”portfoliosijoittamista”, siinä merkityksessä mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Aktiivisesti hoidetut rahastot ovat tyypillisesti portfoliosijoittajia. Heidän aikaperspektiivinsä on jo selkeästi pidempi kuin päiväkauppiaan. Salkun yhtiörakenne voi pysyä pitkäänkin muuttumattomana, mutta yhtiöiden painoarvot salkussa vaihtuvat. Sijoittaja siis pyrkii arvailemaan mitkä yhtiöt kehittyvät tulevaisuudessa paremmin kuin vertailuindeksi ja mitkä vastaavasti huonommin. Salkku muodostetaan näiden arvailujen perusteella hivenen indeksistä poikkeavaksi. Tällaisen ns. "piiloindeksoinnin" avulla osa sijoittajista luonnollisesti voittaa indeksin, ja osa häviää sille. Joka tapauksessa tuoton odotusarvo on positiivinen (vrt. päiväkauppaan), sillä yritysten oikean liiketoiminnan hedelmistä päästään nauttimaan pidemmän sijoitushorisontin takia. Miten voi etukäteen tietää, että tulee tulevaisuudessa itse kuuluneeksi indeksin voittaneiden joukkoon? Kannattaisiko luottaa menneinä vuosina parhaiten menestyneisiin rahastoihin? Valitettavasti niihin sijoittaminen ei takaa keskimääräistä parempaa menestystä. Edes tähtisalkunhoitajan maineen saavuttaneet ammattilaiset eivät tutkimusten mukaan kykene säännönmukaisesti lyömään vertailuindeksejään, vaan kukin salkunhoitaja vierailee vuoroin ”voittajien”, vuoroin ”häviäjien”, puolella.
Princetonin yliopiston professori Burton G. Malkiel on tutkinut paljon ammattisalkunhoitajien menestystä ja havainnut, että jonkin tietyn vuoden ns. ”tähtirahastot” eivät todennäköisesti pärjää enää tulevina vuosina kovinkaan hyvin. USA:n markkinoiden vuoden 1968 top 5 -rahastoista yksikään ei noussut edes lähelle kärkisijoja seuraavien vuosien aikana, kuten alla oleva taulukko osoittaa:
Taulukko 1. USA:n viisi parasta rahastoa vuonna 1968 ja niiden sijoitukset ranking-listalla seuraavina vuosina. (1)
Kannattaisiko "piiloindeksointistrategiaa" kuitenkin kokeilla, koska onhan sen avulla 50 % todennäköisyys päästä keskimääräistä parempaan tuottoon? Valitettavasti todellisuudessa mahdollisuus ylituottoon on alle 50 %. Edellinen keskiarvon määritelmästä johdettu fakta ei aivan kuvaa todellisuutta, jossa myös kaupankäyntikulut on huomioitava. Koska aktiivisen salkun veivaamisen johdosta kulut ovat suuret, keskimääräinen portfoliosijoittaja saavuttaa todellisuudessa markkinoiden keskimääräistä tuottoa huonomman tuoton. Kaikesta päätellen kannattaisi jättää osakkeiden arpominen väliin ja minimoida kustannukset. Tällöinhän tulee menestymään keskimääräistä paremmin. Miten tällaisen menestysreseptin voi toteuttaa käytännössä?
Vastaus on yksinkertainen: ryhtymällä indeksisijoittajaksi. Parhaiten indeksoinnin voi toteuttaa edullisten indeksirahastojen avulla. Myös passiivisesti hallinnoidut ETF:t (exchange traded fund) eli indeksiosuusrahastot ovat varteenotettava vaihtoehto, mutta niitä käyttämällä ei pääse hyödyntämään osinkojen verotukseen liittyvää etua, joka indeksirahastoilla on. Indeksirahastot nimittäin voivat sijoittaa osingot takaisin rahastoon ilman, että niistä täytyy välissä maksaa veroa. ETF -sijoittaja sitä vastoin joutuu maksamaan vuosittain saamistaan osingoista normaalin pääomatuloveron.
Niille, jotka edelleen epäilevät indeksointi -strategian menestyksellisyyttä, on alla olevassa taulukossa kuvattu kuinka moni aktiivinen rahasto (portfoliosijoittaja) on kyennyt kolmen viimeisen vuoden tuotoilla mitattuna lyömään vertailuindeksinsä. Kolmen vuoden horisontti on toki lyhyt, mutta samansuuntaisia tuloksia on saatu myös pidemmän aikavälin kattavissa tutkimuksissa.
Taulukko 2. Indeksien vuosituotot ja indeksin lyöneiden rahastojen lukumäärä eri markkinoilla kolmen viime vuoden jaksolla. (2)
Taulukko puhuu karua kieltään. Yhteensä 571 rahastosta vain 29 pystyi indeksiä parempaan tuottoon. Jos indeksisijoittaminen on näin ylivoimainen tyyli, mihin muita strategioita oikein tarvitaan? Valaisen seuraavaksi tarkemmin sitä, miksi indeksi -srategian kylkeen on usein hyvä liittää joko kasvu- tai arvo -strategia ja miksi itse preferoin jälkimmäistä.
Koska aktiivista portfoliosijoittamista harjoittavat rahastot, tai sen paremmin yksityissijoittajatkaan, eivät yleensä kykene lyömään indeksiä, ratkaisuksi ylituottojen saavuttamiseen on usein tarjottu joko kasvu- tai arvosijoittamista. Kasvusijoittajat häviävät pitkällä aikavälillä arvosijoittajille (kasvusijoittaminen voi toimia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä), kuten alla olevasta Faman ja Frenchin tutkimustuloksiin perustuvasta kuvasta nähdään, joten on syytä keskittyä näistä tyyleistä vain arvosijoittamiseen:
Kuva 1. Arvo- ja kasvuosakkeiden keskimääräinen vuosituotto eri markkinoilla 1975-1995. (3)
Kuvaa tarkastelemalla havaitaan, että arvo-osakkeiden tuotot vaihtelevat Saksan noin 13 prosentista Singaporen noin 22 prosenttiin. On siis ilmiselvää, että pitkän ajan kuluessa arvosijoittaja ei päihitä ainoastaan kasvusijoittajaa, vaan myös indeksisijoittajan. Miksi sitten rahastot ovat mieluummin portfoliosijoittajia kuin aitoja arvosijoittajia? Tätä ja muita arvosijoittamiseen liittyviä kysymyksiä olen käsitellyt aiemmassa kirjoituksessani ”Arvosijoittaminen keskimääräistä tuottoisampaa”.
Entä miksi en itse ole puhdas arvosijoittaja, vaan hyödynnän myös indeksointia omassa strategiassani. Piensijoittajan kannalta arvostrategiassa ongelmallista on se, että tarvitaan kohtuullisen paljon pääomaa, jotta arvo-osakkeisiin kohdistettavia suoria osakesijoituksia kannattaa tehdä. Melko pienellä pääomalla varustetun sijoittajan ei kannata tehdä suoria osakesijoituksia, sillä pienten summien sijoittaminen säännöllisesti useisiin yhtiöihin (kuten oikeaoppinen hajauttaminen edellyttää) ei ole kustannustehokasta. Jos taas sijoittaja allokoi kaiken pääomansa vain muutamaan osakkeeseen ei hajautusta tule riittävästi. Koska indeksirahastoihin sijoittamalla hajautus useaan eri osakkeeseen tulee hoidettua automaattisesti, voi pienilläkin kuukausittaisilla säästösummilla liikkeellä oleva sijoittaja lähteä mukaan osakemarkkinoille. Piensijoittajan kannattaa siis rakentaa salkun perustukset indeksituotteilla ja ainoastaan maustaa koktailia arvo-osakkeilla.
Koska kuukausittaisten menojen jälkeen jäävä ”ylijäämäni” on suhteellisen pieni (800 – 1000 euroa), suosin itse yllä kuvaamaani tapaa. Sijoitan säännöllisesti edullisiin indeksirahastoihin ja silloin tällöin suuremman summan aliarvostettuina pitämiini arvo-osakkeisiin. Näin salkkuni on kustannustehokkaasti hajautettu, mutta pääsen hyötymään myös yksittäisten arvo-osakkeiden hyvästä tuottopotentiaalista.
______________________
(1) Lähde: Malkiel B. G. 1999. A Random Walk Down Wall Street, s. 181.
(2) Lähde: Arvopaperi 1 / 2009, s. 15
(3) Lähde: Fama E. G. & French K. R. 1998. Value versus Growth: The International Evidence. Journal of Finance, volume 53, 6, s. 1975-1999.
_____________________
Blogimerkinnän kommentit:
Sami kirjoitti 31.01.2009 - 13:09
Hyvä kirjoitus.
Sellainen pieni huomautus kuitenkin, että markkinoilla on myös osingot uudelleensijoittavia ETF:iä (dbx trackers).
Ja kuten varmasti tiedätkin, ETF:iä löytyy erikseen arvo- ja kasvuyhtiöihin sijoittavia.
Katzoja kirjoitti 31.01.2009 - 22:57
Erittäin selkeä ja hyvä kirjoitus. Pankkien markkinointi ei tämmöisistä innostu eikä kerro, koska eivät pääse rahastamaan kuluja. Vuosituhannen parhaat neuvot meille piensijoittajille.
Frank kirjoitti 05.07.2009 - 22:51
Onkos suomessa vieläkään muita indeksirahastojen myyjiä kuin Seligson ?
Random Walker kirjoitti 06.07.2009 - 15:39
Frankille:
Seligson on edelleen aivan omaa luokkaansa indeksirahastojen tarjoajana. Muutamilla muilla rahastoyhtiöillä on myös indeksirahastoja, mutta ne on suunnattu pääosin instituutiosijoittajille. Suomalaiset pankit todellakin yrittävät viimeiseen asti pitää yllä illuusiota aktiivisen salkunhoidon maagisuudesta. Indeksisijoittamisen suosio on ollut Suomessa pitkään todella vähäinen, vaikka akateeminen tutkimus jatkuvasti esittää evidenssiä sen ylivoimaisuudesta aktiiviseen salkunhoitoon verrattuna. USA:ssahan indeksisijoittaminen on jo tänä päivänä hyvin suosittua niin piensijoittajien kuin instituutioidenkin keskuudessa. Liekö vasta nykyinen talouskriisi osoittanut suomalaisillekin, ettei minkään sortin aktiivinen salkunhoito kykene pelastamaan sijoituksia, jos talous romahtaa. Seligsonin osuudenomistajien määrä nimittäin kasvoi alkuvuoden aikana peräti 25 %.
Arvopaperin verkkosivuilla aiheesta lisää:
http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/article301798.ece
R.W.
maanantai 26. tammikuuta 2009
Sijoittamisen viisi perustyyliä
26.01.2009 - 15:00
Parhaat sijoitustyylit, osa 1/2
Ennen sijoitustoiminnan aloittamista on jokaisen tuottavaan sijoitustoimintaan tähtäävän sijoittajan määriteltävä oma sijoitustyylinsä. Yleensä tämä on syytä tehdä sijoitussuunnitelman laatimisen yhteydessä. Ilman oman sijoitustyylin hahmottamista on vaikea lähteä luomaan tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa strategiaa. Tuleva menestys osakemarkkinoilla riippuu paljolti valitusta tyylistä. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että valitun tyylin periaatteita noudatetaan kurinalaisesti. Tämä ei sulje pois sitä, etteikö sijoittaja voisi hyödyntää monia sijoitustyylejä samanaikaisesti. Sijoittaja voi esimerkiksi muodostaa monta eri salkkua, joista jokaista hoidetaan omalla sijoitustyylillään. Tärkeintä on se, että jonkin periaatteen mukaan tehtyä sijoitusta hoidetaan samojen periaatteiden mukaisesti koko sijoituksen elinkaaren ajan. Kurinalaisuus ja suunnitelmassa pysyminen ovat avaimet tuottavaan sijoitustoimintaan.
Jokainen sijoittaja tietysti uskoo, että oma tyyli on se millä saavutetaan parhaat tuotot. Ja näin pitääkin olla. Kaikille sijoittajille ei esimerkiksi luonteenpiirteistä, resursseista tai muista syistä johtuen sovi sama tyyli. Valinta joudutaan usein siis tekemään muustakin kuin tuoton maksimoinnin näkökulmasta. Jos halutaan mennä tarkkoihin yksityiskohtiin, voidaan sijoitustyylejä löytää varmasti yhtä paljon kuin on sijoittajiakin. Ylätasolla tyylejä on kuitenkin vain kourallinen. Tässä kirjoitussarjassa vertailen viittä pääsijoitustyyliä keskenään ja perustelen miksi omasta mielestäni kaksi niistä nousee ylitse muiden.
Ylätasolla sijoitustyylit ovat: 1) arvosijoittaminen (value investing), 2) kasvusijoittaminen (growth investing), 3) indeksisijoittaminen (index investing), 4) portfoliosijoittaminen (portfolio investing) ja 5) päiväkauppa (day trading).
1) Arvosijoittajan tavoitteena on löytää aliarvostettuja laatuosakkeita, jotka tuottavat hyvin pitkällä aikavälillä. Fokus on ennemminkin keskimääräistä suuremmassa pitkän aikavälin osinkotuotossa, kuin arvonnousussa. Sijoittaja etsii yhtiöitä, jotka hinnoitellaan markkinoilla selkeästi alle niiden ennustettujen kassavirtojen nykyarvon. Työkaluna arvosijoittajalla on fundamentaalianalyysi, jonka avulla sijoituskohteita etsitään. Analyysin perusteella aliarvostuksen on oltava selkeästi havaittavissa. Aliarvostuksen on myös pohjauduttava sen hetkiseen informaatioon ja maltillisiin tulevaisuuden näkymiin, ei suuriin odotuksiin.
2) Kasvusijoittajan tavoitteena on löytää osakkeita, joiden arvo nousee lyhyellä aikavälillä nopeammin kuin hinta reagoi. Fokus on siis nopeassa arvonnousussa, eikä niinkään osinkotuotossa. Kasvusijoittaja uskoo, että osakkeen hinta nousee yrityksen loistavan kasvupotentiaalin ansiosta. Sijoittaja pyrkii löytämään tällaiset huomispäivän kurssiraketit. Työkaluna kasvusijoittajalla on arvosijoittajan tapaan fundamentaalianalyysi, mutta pääpaino on tulevaisuuden ennustamisessa.
3) Indeksisijoittajan tavoitteena ei ole löytää keskimääräistä parempaa tuottoa antavia yksittäisiä osakkeita, vaan hän pyrkii lyömään markkinat alhaisten kustannusten avulla sijoittamalla tasapuolisesti indeksin kaikkiin osakkeisiin. Vähäisestä kaupankäynnistä ja analyysityön puuttumisesta johtuen kustannukset ovat pienet ja tuotto niiden huomioimisen jälkeen parempi kuin markkinoilla keskimäärin. Fokus on siis markkinatuotossa ja kustannuksissa. Indeksisijoittaja voi käyttää työkalunaan käänteistä DCF -arvonmääritystä, ja tutkia sen avulla millaisia odotuksia markkinat asettavat osakkeille niiden sen hetkisellä markkinahinnalla.
4) Portfoliosijoittajan tavoitteena on löytää omalle riskinsietokyvylle sopiva osakesalkku, joka on hajautettu useaan eri yhtiöön. Fokus on riskikorjatussa tuotossa. Sijoittajan mukaan tuottoa voidaan kasvattaa vain ottamalla enemmän riskiä. Portfoliosijoittaja muodostaa salkun yleensä jonkin indeksin pohjalle, mutta tekee siihen yli- tai alipainotuksia sen mukaan miten uskoo osakkeiden kehittyvän lähitulevaisuudessa. Painotuksia muutetaan melko aktiivisesti näkymien tai oman riskinsietokyvyn muuttuessa. Työkaluina ovat moderni portfolioteoria (MPT) ja capital asset pricing model (CAPM).
5) Päiväkaupankävijän tavoitteena on löytää osakkeita, jotka voi myydä nopeasti korkeammalla hinnalla. Horisontti on hyvin lyhyt. Muutamien minuuttien tai jopa vain sekuntien pituisesta tähtäimestä johtuen, päiväkauppaa ei välttämättä pidetä edes sijoittamisena, vaan yleensä puhutaan treidaamisesta, keinottelusta tai spekuloinnista. Fokus on osakkeiden hintamuutoksissa, joiden ennustamisessa käytetään työkaluna teknistä analyysiä.
Kuten alussa mainitsin, eri tyylit eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia. Esimerkiksi monet ns. kasvuosakerahastot ovat samanaikaisesti sekä portfolio- että kasvusijoittajia. Tällaiset rahastot muodostavat hajautetun salkun markkinaindeksin painotuksia seuraillen, mutta valitsevat mukaan vain kasvuyhtiöitä. Vastaavasti ns. arvo-osakerahastot poimivat arvo-osakkeita, mutta ”veivaavat” salkun sisältöä melko tiheästi tulevaisuuden näkymien muuttuessa portfoliosijoittajalle tyypilliseen tapaan. Aikajänne on siis lyhyempi ja salkun kiertonopeus suurempi kuin aidolla arvosijoittajalla.
Oma sijoitusstrategiani perustuu myös kahteen eri sijoitustyyliin: arvosijoittamiseen ja indeksisijoittamiseen. Tämä ei tarkoita sitä, että nämä tyylit olisivat parhaat kaikille sijoittajille. Ne ovat parhaat tyylit ainoastaan niille, joiden ominaisuudet ja elämän tilanne vastaavat omiani. Tulevista tuotoista ei koskaan voi tietenkään olla varma, mutta jo yksinkertaisenkin päättelyn avulla nämä kaksi tyyliä nousevat ylitse muiden.
Lähiaikoina julkaistavassa kirjoitussarjan toisessa osassa valaisen hiukan sitä, miksi olen päätynyt noudattamaa näiden kahden tyylin periaatteita omassa sijoitustoiminnassani.
______________
Blogimerkinnän kommentit:
Tobe kirjoitti 26.01.2009 - 19:33
Onpa hienoa teoriaa, mutta kuinkahan moni sijoittaja istuu yhteen kategriaan yllämainituista? Luettuani vaihtoehdot huomasin kuuluvani viiteen ryhmään. Kohta 5 eli päiväkauppa ei ole tuntunut omimmalta touhulta.
Re.. salt kirjoitti 27.01.2009 - 04:31
Ja kaikki ovat epäonnistuneet.
Vox Populi kirjoitti 27.01.2009 - 14:54
Valistunut arvaaja ehkä taitavimmin sulkee korvansa kohinalta. Mutta kun ainoa signaali on "myy",tai "olis kannattanu ajatella enste", toiminee osta-ja-unohda-periaate kuitenkin kuin hermolepo.
Sykemittarin lukemat pysyvät alempina kuin ÄO.
Random Walker kirjoitti 27.01.2009 - 16:15
Re.. saltille:
En tiedä mihin perustat väitteesi siitä, että mikään kuvaamistani sijoitustyyleistä ei ole toiminut. Aikaisemmassa kirjoituksessani ("Signaaleja kohinan takaa") tutkin osakesijoittamisen kannattavuutta useiden kymmenien vuosien datalla ja totesin, että yleisesti ottaen (puuttumatta lainkaan tyyliin) osakesijoittaminen on ollut tuottoisaa. Jos tutkitaan tarkemmin eri tyylejä, voidaan havaita, että arvosijoittaminen on antanut pitkällä aikavälillä parhaan tuoton (jopa paremman kuin indeksi). Portfoliosijoittajat puolestaan häviävät yleensä indeksille, mutta tekevät toki positiivista tuottoa. Päiväkauppaa lukuun ottamatta, kaikkilla tyyleillä tuoton odotusarvo on pitkällä aikavälillä positiivinen. "Parhaat sijoitustyylit" -kirjoitussarjan jälkimmäisessä osassa osoitan tutkimusten avulla edellä esittämäni väitteet todeksi. On siis täysin harhaanjohtavaa väittää, ettei mikään sijoitustyyleistä toimi. Varsinkaan, jos asiaa ei perustella millään tavalla.
Toki, jos perustat näkemyksesi viime vuoden tuottoihin, saat helposti jokaisen sijoitustyylin näyttämään tuhoon tuomitulta. Yhden vuoden perusteella ei kuitenkaan voi arvioida sijoitustyylien tai ylipäätään osakesijoittamisen menestyksellisyyttä. Edes viisi vuotta ei mielestäni riitä, vaan puhutaan huomattavan paljon pidemmästä aikajänteestä.
R.W.
J. Vahe kirjoitti 27.01.2009 - 20:22
Random Walker: "Edes viisi vuotta ei mielestäni riitä, vaan puhutaan huomattavan paljon pidemmästä aikajänteestä."
Nimenomaan.
Parhaat sijoitustyylit, osa 1/2
Ennen sijoitustoiminnan aloittamista on jokaisen tuottavaan sijoitustoimintaan tähtäävän sijoittajan määriteltävä oma sijoitustyylinsä. Yleensä tämä on syytä tehdä sijoitussuunnitelman laatimisen yhteydessä. Ilman oman sijoitustyylin hahmottamista on vaikea lähteä luomaan tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa strategiaa. Tuleva menestys osakemarkkinoilla riippuu paljolti valitusta tyylistä. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että valitun tyylin periaatteita noudatetaan kurinalaisesti. Tämä ei sulje pois sitä, etteikö sijoittaja voisi hyödyntää monia sijoitustyylejä samanaikaisesti. Sijoittaja voi esimerkiksi muodostaa monta eri salkkua, joista jokaista hoidetaan omalla sijoitustyylillään. Tärkeintä on se, että jonkin periaatteen mukaan tehtyä sijoitusta hoidetaan samojen periaatteiden mukaisesti koko sijoituksen elinkaaren ajan. Kurinalaisuus ja suunnitelmassa pysyminen ovat avaimet tuottavaan sijoitustoimintaan.
Jokainen sijoittaja tietysti uskoo, että oma tyyli on se millä saavutetaan parhaat tuotot. Ja näin pitääkin olla. Kaikille sijoittajille ei esimerkiksi luonteenpiirteistä, resursseista tai muista syistä johtuen sovi sama tyyli. Valinta joudutaan usein siis tekemään muustakin kuin tuoton maksimoinnin näkökulmasta. Jos halutaan mennä tarkkoihin yksityiskohtiin, voidaan sijoitustyylejä löytää varmasti yhtä paljon kuin on sijoittajiakin. Ylätasolla tyylejä on kuitenkin vain kourallinen. Tässä kirjoitussarjassa vertailen viittä pääsijoitustyyliä keskenään ja perustelen miksi omasta mielestäni kaksi niistä nousee ylitse muiden.
Ylätasolla sijoitustyylit ovat: 1) arvosijoittaminen (value investing), 2) kasvusijoittaminen (growth investing), 3) indeksisijoittaminen (index investing), 4) portfoliosijoittaminen (portfolio investing) ja 5) päiväkauppa (day trading).
1) Arvosijoittajan tavoitteena on löytää aliarvostettuja laatuosakkeita, jotka tuottavat hyvin pitkällä aikavälillä. Fokus on ennemminkin keskimääräistä suuremmassa pitkän aikavälin osinkotuotossa, kuin arvonnousussa. Sijoittaja etsii yhtiöitä, jotka hinnoitellaan markkinoilla selkeästi alle niiden ennustettujen kassavirtojen nykyarvon. Työkaluna arvosijoittajalla on fundamentaalianalyysi, jonka avulla sijoituskohteita etsitään. Analyysin perusteella aliarvostuksen on oltava selkeästi havaittavissa. Aliarvostuksen on myös pohjauduttava sen hetkiseen informaatioon ja maltillisiin tulevaisuuden näkymiin, ei suuriin odotuksiin.
2) Kasvusijoittajan tavoitteena on löytää osakkeita, joiden arvo nousee lyhyellä aikavälillä nopeammin kuin hinta reagoi. Fokus on siis nopeassa arvonnousussa, eikä niinkään osinkotuotossa. Kasvusijoittaja uskoo, että osakkeen hinta nousee yrityksen loistavan kasvupotentiaalin ansiosta. Sijoittaja pyrkii löytämään tällaiset huomispäivän kurssiraketit. Työkaluna kasvusijoittajalla on arvosijoittajan tapaan fundamentaalianalyysi, mutta pääpaino on tulevaisuuden ennustamisessa.
3) Indeksisijoittajan tavoitteena ei ole löytää keskimääräistä parempaa tuottoa antavia yksittäisiä osakkeita, vaan hän pyrkii lyömään markkinat alhaisten kustannusten avulla sijoittamalla tasapuolisesti indeksin kaikkiin osakkeisiin. Vähäisestä kaupankäynnistä ja analyysityön puuttumisesta johtuen kustannukset ovat pienet ja tuotto niiden huomioimisen jälkeen parempi kuin markkinoilla keskimäärin. Fokus on siis markkinatuotossa ja kustannuksissa. Indeksisijoittaja voi käyttää työkalunaan käänteistä DCF -arvonmääritystä, ja tutkia sen avulla millaisia odotuksia markkinat asettavat osakkeille niiden sen hetkisellä markkinahinnalla.
4) Portfoliosijoittajan tavoitteena on löytää omalle riskinsietokyvylle sopiva osakesalkku, joka on hajautettu useaan eri yhtiöön. Fokus on riskikorjatussa tuotossa. Sijoittajan mukaan tuottoa voidaan kasvattaa vain ottamalla enemmän riskiä. Portfoliosijoittaja muodostaa salkun yleensä jonkin indeksin pohjalle, mutta tekee siihen yli- tai alipainotuksia sen mukaan miten uskoo osakkeiden kehittyvän lähitulevaisuudessa. Painotuksia muutetaan melko aktiivisesti näkymien tai oman riskinsietokyvyn muuttuessa. Työkaluina ovat moderni portfolioteoria (MPT) ja capital asset pricing model (CAPM).
5) Päiväkaupankävijän tavoitteena on löytää osakkeita, jotka voi myydä nopeasti korkeammalla hinnalla. Horisontti on hyvin lyhyt. Muutamien minuuttien tai jopa vain sekuntien pituisesta tähtäimestä johtuen, päiväkauppaa ei välttämättä pidetä edes sijoittamisena, vaan yleensä puhutaan treidaamisesta, keinottelusta tai spekuloinnista. Fokus on osakkeiden hintamuutoksissa, joiden ennustamisessa käytetään työkaluna teknistä analyysiä.
Kuten alussa mainitsin, eri tyylit eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia. Esimerkiksi monet ns. kasvuosakerahastot ovat samanaikaisesti sekä portfolio- että kasvusijoittajia. Tällaiset rahastot muodostavat hajautetun salkun markkinaindeksin painotuksia seuraillen, mutta valitsevat mukaan vain kasvuyhtiöitä. Vastaavasti ns. arvo-osakerahastot poimivat arvo-osakkeita, mutta ”veivaavat” salkun sisältöä melko tiheästi tulevaisuuden näkymien muuttuessa portfoliosijoittajalle tyypilliseen tapaan. Aikajänne on siis lyhyempi ja salkun kiertonopeus suurempi kuin aidolla arvosijoittajalla.
Oma sijoitusstrategiani perustuu myös kahteen eri sijoitustyyliin: arvosijoittamiseen ja indeksisijoittamiseen. Tämä ei tarkoita sitä, että nämä tyylit olisivat parhaat kaikille sijoittajille. Ne ovat parhaat tyylit ainoastaan niille, joiden ominaisuudet ja elämän tilanne vastaavat omiani. Tulevista tuotoista ei koskaan voi tietenkään olla varma, mutta jo yksinkertaisenkin päättelyn avulla nämä kaksi tyyliä nousevat ylitse muiden.
Lähiaikoina julkaistavassa kirjoitussarjan toisessa osassa valaisen hiukan sitä, miksi olen päätynyt noudattamaa näiden kahden tyylin periaatteita omassa sijoitustoiminnassani.
______________
Blogimerkinnän kommentit:
Tobe kirjoitti 26.01.2009 - 19:33
Onpa hienoa teoriaa, mutta kuinkahan moni sijoittaja istuu yhteen kategriaan yllämainituista? Luettuani vaihtoehdot huomasin kuuluvani viiteen ryhmään. Kohta 5 eli päiväkauppa ei ole tuntunut omimmalta touhulta.
Re.. salt kirjoitti 27.01.2009 - 04:31
Ja kaikki ovat epäonnistuneet.
Vox Populi kirjoitti 27.01.2009 - 14:54
Valistunut arvaaja ehkä taitavimmin sulkee korvansa kohinalta. Mutta kun ainoa signaali on "myy",tai "olis kannattanu ajatella enste", toiminee osta-ja-unohda-periaate kuitenkin kuin hermolepo.
Sykemittarin lukemat pysyvät alempina kuin ÄO.
Random Walker kirjoitti 27.01.2009 - 16:15
Re.. saltille:
En tiedä mihin perustat väitteesi siitä, että mikään kuvaamistani sijoitustyyleistä ei ole toiminut. Aikaisemmassa kirjoituksessani ("Signaaleja kohinan takaa") tutkin osakesijoittamisen kannattavuutta useiden kymmenien vuosien datalla ja totesin, että yleisesti ottaen (puuttumatta lainkaan tyyliin) osakesijoittaminen on ollut tuottoisaa. Jos tutkitaan tarkemmin eri tyylejä, voidaan havaita, että arvosijoittaminen on antanut pitkällä aikavälillä parhaan tuoton (jopa paremman kuin indeksi). Portfoliosijoittajat puolestaan häviävät yleensä indeksille, mutta tekevät toki positiivista tuottoa. Päiväkauppaa lukuun ottamatta, kaikkilla tyyleillä tuoton odotusarvo on pitkällä aikavälillä positiivinen. "Parhaat sijoitustyylit" -kirjoitussarjan jälkimmäisessä osassa osoitan tutkimusten avulla edellä esittämäni väitteet todeksi. On siis täysin harhaanjohtavaa väittää, ettei mikään sijoitustyyleistä toimi. Varsinkaan, jos asiaa ei perustella millään tavalla.
Toki, jos perustat näkemyksesi viime vuoden tuottoihin, saat helposti jokaisen sijoitustyylin näyttämään tuhoon tuomitulta. Yhden vuoden perusteella ei kuitenkaan voi arvioida sijoitustyylien tai ylipäätään osakesijoittamisen menestyksellisyyttä. Edes viisi vuotta ei mielestäni riitä, vaan puhutaan huomattavan paljon pidemmästä aikajänteestä.
R.W.
J. Vahe kirjoitti 27.01.2009 - 20:22
Random Walker: "Edes viisi vuotta ei mielestäni riitä, vaan puhutaan huomattavan paljon pidemmästä aikajänteestä."
Nimenomaan.
torstai 15. tammikuuta 2009
Random Walker, Randomitis ja Randomizer kilpasilla
15.01.2009 - 20:49
Olipa kerran, Random Walker, 25, ja hänen veljensä Randomitis, 26, ja Randomizer, 27, jotka kilpailivat siitä, kuka pääsisi ensimmäisenä miljonääriksi. Kilpailua päätettiin jatkaa vähintään siihen asti, kunnes jokainen olisi täyttänyt 65 vuotta.
Randomizer oli kärsimätön, mutta usein hyvin onnekas, joten hän päätti aloittaa lottoamisen sadalla eurolla kuukaudessa. Hän päätti joka ikinen viikko kuljettaa lottokupongin kioskiin toivoen parasta.
Randomitis oli työskennellyt muutaman vuoden hedge-rahastoja hoitavassa yhtiössä myyntiassistenttina ja naureskelikin isoveljensä typeryydelle sijoittaa ennemmin lottoon kuin hedge-rahastoihin, joita hänen työkaverinsakin suosittelivat. Randomitis päätti itse aloittaa säännöllisen kuukausisijoittamisen (myös 100 eurolla kuukaudessa) aktiivista näkemystä ottavaan, markkinatilanteen mukaan nopeasti reagoivaan, velkavivulla parempiin tuottoihin pyrkivään, juonikkaita johdannaispositioita rakentavaan ja silloin tällöin lyhyeksi myyntiä harrastavaan ”Megasuperhypermaksituotto” –nimiseen hedge-rahastoon.
Random Walker ei juurikaan kommentoinut veljiensä ideoita, mutta hänen suupielistään saattoi lukea, että hän tiesi jotain, mitä hänen veljensä eivät tienneet. Random Walker oli vanhimman veljensä vastakohta. Hän oli kaikessa toiminnassaan pitkäjänteinen, eikä luottanut pelkästään onneen. Vuotta vanhemmasta veljestään Random Walkerin erotti se, ettei hän ollut koskaan työskennellyt rahastoyhtiössä, mutta hän oli tutustunut senkin edestä sijoittamisen lainalaisuuksiin rahoitusteoriaa opiskelemalla, empiirisiä tutkimuksia tekemällä ja käytännössä osakemarkkinoille investoimalla. Nuorimpana, mutta sijoitusmaailmassa kokeneimpana, Random Walker aavisti miten voisi päihittää veljensä, muttei vielä paljastanut omaa suunnitelmaansa.
Siirrytään ajassa 40 vuotta eteenpäin. Randomizeria oli onnistanut silloin tällöin ja hän oli voittanut lotossa muutamia tuhansia euroja, jotka hän oli ”sijoittanut” takaisin lottoon. Jättipotti oli kuitenkin kiertänyt hänet kaukaa, eikä hän jäänyt eläkkeelle juurikaan sen vauraampana kuin oli kisaan lähtenyt.
Randomitis oli puolestaan menestynyt erittäin hyvin. Hän oli onnistunut saamaan rahastonsa avulla kasaan täsmälleen miljoona euroa juuri viimeisenä kilpailupäivänä. Random Walker oli viisaana miehenä aloittanut aikoinaan myös 100 euron kuukausisäästämisen. Ihme ja kumma, hänkin oli päässyt omalla taktiikallaan täsmälleen miljoonaan euroon 65 vuoden syntymäpäiväänsä mennessä.
Randomitis oli jo julistamassa itselleen ja veljelleen jaetun voiton, kun Random Walker korotti ääntään ja sanoi: ”Kuulkaas veljet! Kilpailu ei ole vielä päättynyt. Emme ole vielä huomioineet lainkaan sijoitustoimintamme kustannuksia.” Randomitis oli yllättynyt ja sanoi, ettei ollut ajatellut asiaa lainkaan. Veljekset soittivat paikalle Randomitiksen hedge-rahaston salkunhoitajan, Mark ”Money” Managerin, ja käskivät hänen ottaa oman osuutensa Randomitiksen miljoonasta. Randomitiksen suupielet kääntyivät alaspäin pettymyksestä, sillä hän ei voinut uskoa Markille kuuluvan palkkion suuruutta.
Salkunhoitaja-Mark sitä vastoin myhäili maukasta palkkiotaan ja kilautti saman tien meklarikaverilleen Tray Traderille: ”Tule hakemaan oma osuutesi potista. Itse olen parhaillani saaliin jaossa. ” Niinpä myös Tray ilmestyi paikalle ja kuihdutti Randomitiksen sijoitussaalista ahkerasta kaupankäynnistä johtuvien välityspalkkioiden verran. Nyt Randomitis oli jo silmin nähden näreissään, sillä hänen omaisuutensa oli pienentymässä silmissä. Mutta ei tässä vielä kaikki.
Pian paikalle ilmestyi Andy Analyst, joka oli kuullut huhuja miljoonapotista, josta osa kuuluisi myös hänelle. Randomitis ei enää sulattanut tätä, vaan kysyi: ”Miksi sinullekin kuuluu osuus omaisuudestani?” Andy hieman naurahti ja sanoi: ”Pitihän jonkun analysoida ja suositella yrityksiä, joilla Tray kävi kauppaa ja, jotka Mark salkkuun valitsi. Siksi minullekin kuuluu oma osuuteni”.
Randomitis oli täysin musertunut huomatessaan, että hänen miljoonastaan oli yhtäkkiä kadonnut puolet muiden taskuun. Hän kaivoi esille aikoinaan allekirjoittamansa rahastosäästösopimuksen ja ryhtyi tutkimaan sitä huolellisemmin. Randomitis löysi paperin alalaidasta pienellä kirjoitetun tekstin, jossa mainittiin, että rahaston vuotuista tuottoa rasitetaan 2,5 % kuluilla. ”Ilmankos en kuluihin reagoinutkaan. Niidenhän piti olla vain 2,5 % vuotuisesta tuotosta!”, Randomitis huusi. Salkunhoitaja-Mark astui lähemmäs Randomitista ja sanoi: ”2,5 % saattaa asiaan perehtymättömän mielestä vaikuttaa pieneltä osuudelta, mutta osakemarkkinoiden vuosittaisista noin 12 prosentin ”korkoa korolle tuotoista” vähennettynä se vastaa 40 vuodessa suurin piirtein yhtä suurta osuutta, kuin mikä sijoittajalle itselleen jää käteen. ”Randomitis ei ollut uskoa korviaan, mutta muisti, että myös Random Walker oli puhunut sijoituksista, joten hänellä täytyi olla edessään sama pettymys.
Randomitis oli jo innokas näkemään miten myös Random Walkerin omaisuus puolittuisi. Mark, Tray ja Andy kuitenkin totesivat yhteen ääneen, ettei heillä ollut oikeutta kajota Randomin rahoihin. Randomitis oli ihmeissään ja vaati selitystä. Kukaan ei ollut vielä kuullut, miten Random Walker oli miljoonansa saanut kasaan.
Random Walker aloitti tarinansa: ”Myös minä tein joka kuukausi 40 vuoden ajan 100 euron sijoituksen. En kuitenkaan turvautunut lottoon, enkä kalliisiin hedge-rahastoihin. Sijoitin indeksirahastoon, joka sijoittaa kaikkiin markkinoilla oleviin osakkeisiin, eikä käy niillä lainkaan kauppaa. Tuottoni ennen kustannuksia on siis täsmälleen sama kuin sijoittajilla keskimäärin, mutta koska minun ei tarvitse maksaa runsaasta kaupankäynnistä, osakeanalyyseistä eikä aktiivisesta rahastonhoidosta, tuottoni on loppujen lopuksi parempi kuin keskimääräisellä sijoittajalla. Pitkällä aikavälillä niin hedge-rahastot kuin muutkin aktiiviset rahastot päätyvät mitä suurimmalla todennäköisyydellä aina lähelle keskimääräistä tuottoa. Miksi siis harrastaa hyväntekeväisyyttä ja maksaa välikäsille aivan turhan takia.”
Randomizer ja Randomitis jäivät seisomaan sanattomina paikoilleen, mutta Mark, Tray ja Andy olivat kadonneet jo hyvissä ajoin kesken Random Walkerin kertomusta, sillä he tiesivät mistä oli kysymys.
Sen pituinen se.
________________
Blogimerkinnän kommentit:
Henri Elo kirjoitti 15.01.2009 - 21:23
Hyvä tarina ja mielenkiintoinen näkökulma. Asioihin perehtyvän sijoittajan tulee ymmärtää kustannusten merkitys.
Ketkunperä kirjoitti 15.01.2009 - 23:06
Hyvä tarina, sen lisäksi olen törmännyt aiheeseen liittyvään web-laskuriin – tosin amerikkalaiseen.
Se löytyy USA:n rahoitustarkastuksen sivuilta:
http://www.sec.gov/investor/tools/mfcc/mfcc-int.htm
Laskurin avulla pystyy vertailemaa kolmen rahaston tuottoa ja kustannuksia. Laskuriin valitaan rahastot, alkupääoma, oletettu tuotto ja säästöaika. Tuloksena on summa mitä tulee itselle ja paljonko rahasto perii kuluja.
Suomalaisen kuluttajan on opettavaista tarkastella, vaikkei sijoittaisi USA:n rahastoihin, erityisesti mitä tuotto-odotus vaikutta palkkioihin. Matalilla tuotto-odotuksilla, esim. 5 % löytyy helpolla rahastoja jotka vievät kuluina enemmän kuin mitä sijoittajalle jää tuottoa.
Ja laskuriin saa myös ETF:t, jotka ovat enimmäkseen kustannustehokkaita mutta niidenkin joukossa on palkkiorohmuja.
Olipa kerran, Random Walker, 25, ja hänen veljensä Randomitis, 26, ja Randomizer, 27, jotka kilpailivat siitä, kuka pääsisi ensimmäisenä miljonääriksi. Kilpailua päätettiin jatkaa vähintään siihen asti, kunnes jokainen olisi täyttänyt 65 vuotta.
Randomizer oli kärsimätön, mutta usein hyvin onnekas, joten hän päätti aloittaa lottoamisen sadalla eurolla kuukaudessa. Hän päätti joka ikinen viikko kuljettaa lottokupongin kioskiin toivoen parasta.
Randomitis oli työskennellyt muutaman vuoden hedge-rahastoja hoitavassa yhtiössä myyntiassistenttina ja naureskelikin isoveljensä typeryydelle sijoittaa ennemmin lottoon kuin hedge-rahastoihin, joita hänen työkaverinsakin suosittelivat. Randomitis päätti itse aloittaa säännöllisen kuukausisijoittamisen (myös 100 eurolla kuukaudessa) aktiivista näkemystä ottavaan, markkinatilanteen mukaan nopeasti reagoivaan, velkavivulla parempiin tuottoihin pyrkivään, juonikkaita johdannaispositioita rakentavaan ja silloin tällöin lyhyeksi myyntiä harrastavaan ”Megasuperhypermaksituotto” –nimiseen hedge-rahastoon.
Random Walker ei juurikaan kommentoinut veljiensä ideoita, mutta hänen suupielistään saattoi lukea, että hän tiesi jotain, mitä hänen veljensä eivät tienneet. Random Walker oli vanhimman veljensä vastakohta. Hän oli kaikessa toiminnassaan pitkäjänteinen, eikä luottanut pelkästään onneen. Vuotta vanhemmasta veljestään Random Walkerin erotti se, ettei hän ollut koskaan työskennellyt rahastoyhtiössä, mutta hän oli tutustunut senkin edestä sijoittamisen lainalaisuuksiin rahoitusteoriaa opiskelemalla, empiirisiä tutkimuksia tekemällä ja käytännössä osakemarkkinoille investoimalla. Nuorimpana, mutta sijoitusmaailmassa kokeneimpana, Random Walker aavisti miten voisi päihittää veljensä, muttei vielä paljastanut omaa suunnitelmaansa.
Siirrytään ajassa 40 vuotta eteenpäin. Randomizeria oli onnistanut silloin tällöin ja hän oli voittanut lotossa muutamia tuhansia euroja, jotka hän oli ”sijoittanut” takaisin lottoon. Jättipotti oli kuitenkin kiertänyt hänet kaukaa, eikä hän jäänyt eläkkeelle juurikaan sen vauraampana kuin oli kisaan lähtenyt.
Randomitis oli puolestaan menestynyt erittäin hyvin. Hän oli onnistunut saamaan rahastonsa avulla kasaan täsmälleen miljoona euroa juuri viimeisenä kilpailupäivänä. Random Walker oli viisaana miehenä aloittanut aikoinaan myös 100 euron kuukausisäästämisen. Ihme ja kumma, hänkin oli päässyt omalla taktiikallaan täsmälleen miljoonaan euroon 65 vuoden syntymäpäiväänsä mennessä.
Randomitis oli jo julistamassa itselleen ja veljelleen jaetun voiton, kun Random Walker korotti ääntään ja sanoi: ”Kuulkaas veljet! Kilpailu ei ole vielä päättynyt. Emme ole vielä huomioineet lainkaan sijoitustoimintamme kustannuksia.” Randomitis oli yllättynyt ja sanoi, ettei ollut ajatellut asiaa lainkaan. Veljekset soittivat paikalle Randomitiksen hedge-rahaston salkunhoitajan, Mark ”Money” Managerin, ja käskivät hänen ottaa oman osuutensa Randomitiksen miljoonasta. Randomitiksen suupielet kääntyivät alaspäin pettymyksestä, sillä hän ei voinut uskoa Markille kuuluvan palkkion suuruutta.
Salkunhoitaja-Mark sitä vastoin myhäili maukasta palkkiotaan ja kilautti saman tien meklarikaverilleen Tray Traderille: ”Tule hakemaan oma osuutesi potista. Itse olen parhaillani saaliin jaossa. ” Niinpä myös Tray ilmestyi paikalle ja kuihdutti Randomitiksen sijoitussaalista ahkerasta kaupankäynnistä johtuvien välityspalkkioiden verran. Nyt Randomitis oli jo silmin nähden näreissään, sillä hänen omaisuutensa oli pienentymässä silmissä. Mutta ei tässä vielä kaikki.
Pian paikalle ilmestyi Andy Analyst, joka oli kuullut huhuja miljoonapotista, josta osa kuuluisi myös hänelle. Randomitis ei enää sulattanut tätä, vaan kysyi: ”Miksi sinullekin kuuluu osuus omaisuudestani?” Andy hieman naurahti ja sanoi: ”Pitihän jonkun analysoida ja suositella yrityksiä, joilla Tray kävi kauppaa ja, jotka Mark salkkuun valitsi. Siksi minullekin kuuluu oma osuuteni”.
Randomitis oli täysin musertunut huomatessaan, että hänen miljoonastaan oli yhtäkkiä kadonnut puolet muiden taskuun. Hän kaivoi esille aikoinaan allekirjoittamansa rahastosäästösopimuksen ja ryhtyi tutkimaan sitä huolellisemmin. Randomitis löysi paperin alalaidasta pienellä kirjoitetun tekstin, jossa mainittiin, että rahaston vuotuista tuottoa rasitetaan 2,5 % kuluilla. ”Ilmankos en kuluihin reagoinutkaan. Niidenhän piti olla vain 2,5 % vuotuisesta tuotosta!”, Randomitis huusi. Salkunhoitaja-Mark astui lähemmäs Randomitista ja sanoi: ”2,5 % saattaa asiaan perehtymättömän mielestä vaikuttaa pieneltä osuudelta, mutta osakemarkkinoiden vuosittaisista noin 12 prosentin ”korkoa korolle tuotoista” vähennettynä se vastaa 40 vuodessa suurin piirtein yhtä suurta osuutta, kuin mikä sijoittajalle itselleen jää käteen. ”Randomitis ei ollut uskoa korviaan, mutta muisti, että myös Random Walker oli puhunut sijoituksista, joten hänellä täytyi olla edessään sama pettymys.
Randomitis oli jo innokas näkemään miten myös Random Walkerin omaisuus puolittuisi. Mark, Tray ja Andy kuitenkin totesivat yhteen ääneen, ettei heillä ollut oikeutta kajota Randomin rahoihin. Randomitis oli ihmeissään ja vaati selitystä. Kukaan ei ollut vielä kuullut, miten Random Walker oli miljoonansa saanut kasaan.
Random Walker aloitti tarinansa: ”Myös minä tein joka kuukausi 40 vuoden ajan 100 euron sijoituksen. En kuitenkaan turvautunut lottoon, enkä kalliisiin hedge-rahastoihin. Sijoitin indeksirahastoon, joka sijoittaa kaikkiin markkinoilla oleviin osakkeisiin, eikä käy niillä lainkaan kauppaa. Tuottoni ennen kustannuksia on siis täsmälleen sama kuin sijoittajilla keskimäärin, mutta koska minun ei tarvitse maksaa runsaasta kaupankäynnistä, osakeanalyyseistä eikä aktiivisesta rahastonhoidosta, tuottoni on loppujen lopuksi parempi kuin keskimääräisellä sijoittajalla. Pitkällä aikavälillä niin hedge-rahastot kuin muutkin aktiiviset rahastot päätyvät mitä suurimmalla todennäköisyydellä aina lähelle keskimääräistä tuottoa. Miksi siis harrastaa hyväntekeväisyyttä ja maksaa välikäsille aivan turhan takia.”
Randomizer ja Randomitis jäivät seisomaan sanattomina paikoilleen, mutta Mark, Tray ja Andy olivat kadonneet jo hyvissä ajoin kesken Random Walkerin kertomusta, sillä he tiesivät mistä oli kysymys.
Sen pituinen se.
________________
Blogimerkinnän kommentit:
Henri Elo kirjoitti 15.01.2009 - 21:23
Hyvä tarina ja mielenkiintoinen näkökulma. Asioihin perehtyvän sijoittajan tulee ymmärtää kustannusten merkitys.
Ketkunperä kirjoitti 15.01.2009 - 23:06
Hyvä tarina, sen lisäksi olen törmännyt aiheeseen liittyvään web-laskuriin – tosin amerikkalaiseen.
Se löytyy USA:n rahoitustarkastuksen sivuilta:
http://www.sec.gov/investor/tools/mfcc/mfcc-int.htm
Laskurin avulla pystyy vertailemaa kolmen rahaston tuottoa ja kustannuksia. Laskuriin valitaan rahastot, alkupääoma, oletettu tuotto ja säästöaika. Tuloksena on summa mitä tulee itselle ja paljonko rahasto perii kuluja.
Suomalaisen kuluttajan on opettavaista tarkastella, vaikkei sijoittaisi USA:n rahastoihin, erityisesti mitä tuotto-odotus vaikutta palkkioihin. Matalilla tuotto-odotuksilla, esim. 5 % löytyy helpolla rahastoja jotka vievät kuluina enemmän kuin mitä sijoittajalle jää tuottoa.
Ja laskuriin saa myös ETF:t, jotka ovat enimmäkseen kustannustehokkaita mutta niidenkin joukossa on palkkiorohmuja.
Tilaa:
Kommentit (Atom)