Siitä kun viimeksi olen blogissa käsitellyt salkkuni sisältöä ja
kehitystä tai esittänyt katsauksen osto-ohjelmiin
on varmasti monen mielestä vierähtänyt melkoinen tovi.
Sijoittaminen on kuitenkin pitkäjänteistä puuhaa, joten jatkuvasta salkun
seurannasta, sisällön veivaamisesta puhumattakaan, on ennemminkin haittaa kuin
hyötyä. Itselläni on ollut tapana aina kesäisin päivittää niin salkkuyhtiöiden
kuin potentiaalisten ostokohteidenkin liiketoiminnan tilanne perusteellisesti
ja samalla päivittää osto-ohjelmat. Tämän kerran merkintään olen yrittänyt
kasata tiivistetysti tämän pienen kesäprojektini tulokset ja johtopäätökset.
Sijoitussalkkuni allokaatio on tällä hetkellä
(kesäkuun lopussa) seuraavanlainen: osakerahastot (pääasiassa indeksirahastot)
40 %, suorat pörssisijoitukset 30 %, listaamattomat yhtiöt 20 %, käteinen 10 %.
Listaamattomilla yhtiöillä tarkoitan käytännössä omaa yritystäni, joka on
sijoittanut edelleen niin pörssiin kuin listaamattomiin yhtiöihinkin (arvo on
määritetty taseomaisuuden perusteella). Näin ollen pörssisijoitusten vaikutus
allokaatiossani on todellisuudessa hieman enemmän kuin tuo 30 %. Keskityn tässä
merkinnässä aluksi lyhyesti koko salkkuni kehitykseen ja siirryn sitten
tarkemmin pörssisijoitusten ja yhtiöiden liiketoiminnan käsittelyyn, mikä on
olennaisinta. Salkun ja siellä olevien yhtiöiden markkina-arvot kun nousevat ja
laskevat lyhyellä aikavälillä miten sattuu, eikä tällä ole pitkäjänteiselle
sijoittajalle mitään merkitystä. Olen sijoittajana yrityksen liiketoiminnan
osa-omistaja, joten olen ensisijaisesti kiinnostunut itse liiketoiminnasta
saatavasta tuotosta. Salkun ja osakkeiden arvonkehityksen seuraaminen (lyhyellä
aikavälillä) on enemmänkin viihdettä, jossa ei tietenkään ole mitään pahaa.
Päinvastoin, viihde on ihan mukavaa (ellei se sekoita sijoittajan päätä ja
totuus unohdu).
Sen jälkeen kun viimeksi (6.1.2013) esittelin salkkuni
sisältöä, sijoitukset ovat tuottaneet 83 % (puolessatoista vuodessa), josta
valtaosa luonnollisesti tässä markkinatilanteessa osakkeiden kurssinousun
ansiosta. Salkun arvo on noussut tätä enemmän (123 %), sillä tuloistani on
jäänyt noin kolmasosa yli menojen jälkeen. Samaan aikaan esimerkiksi Helsingin
pörssi (josta suurin osa sijoituksistani on) on tuottanut osinkoineen 39 %.
Tämä ei tosin ole täysin oikea vertailuindeksi, sillä sijoituksistani osa on
ulkomailla ja osa listaamattomissa yhtiöissä. Pelkät osakerahastot ja
pörssisijoitukset (eli listaamattomien yhtiöiden positiivinen vaikutus
eliminoituna) ovat tuottaneet vuoden 2013 alusta ”vain” 53 %.
Salkussani (oman yhtiöni omistukset mukaan luettuna)
on tällä hetkellä kymmentä eri pörssiosaketta: suomalaisista Cramo, Exel
Composites, Fortum, Konecranes, Neste Oil, Nokia, Sampo sekä Talvivaara ja ulkomaisista Strayer
Education ja Vestas Wind
Systems.
Suomalaiset salkkuyhtiöt
Cramo (paino salkussa 8,8
%) edustaa salkussani osaketta, jonka sijoitusteesi perustui aikoinaan
edulliseen hintaan, ei yhtiökohtaiseen laatuun. Osake on tuottanut (arvonnousu
plus osingot) reilun kuuden vuoden aikana täsmälleen tavoitteeni mukaisesti eli
12 % p.a. Yhtiön liiketoiminta on ”boom to bust” –tyyppistä ja kun yhtiötä
viimeksi arvioin puolitoista vuotta sitten pahin vaihe oli juuri ohitettu.
Tämän jälkeen tulos on vahvistunut edelleen hieman. Riemunkiljahduksiin ei
kuitenkaan ole syytä, sillä vaikka tase on vahvistunut merkittävästi (lähes 150
% nettovelkaantumisaste on pudonnut 70 % tasolle) ja liikevaihto on kasvanut
omistusperiodillani 32 %, tulostaso on edelleen alle supersyklin huippujen,
jolloin liikevoittomarginaali oli parhaimmillaan lähes 20 %. Tämä tosin ei ole
mikään ihme, sillä vastaavaa nousukautta ei ole enää nähty. Nyt näyttää onneksi
siltä, että liikevoitto on asettunut ”normaalille” n. 10 % tasolle, jolloin
osakekohtainen tulos pyörii euron kieppeillä. Niin ollen P/E-luku on
nykykurssilla (16,71 EUR) lähes 17, mikä on tällaiselle ”bulkkiyhtiölle” aivan
liikaa. Cramon kaltaisen erittäin velkaantuneen yhtiön tapauksessa
”perinteinen” P/E on kuitenkin melko hyödytön arvostusmittari. Yhtiön
rahoitusrakenteen huomioiva velaton P/E (markkina-arvo plus nettovelat jaettuna
liikevoitolla verojen jälkeen) asettuu vieläkin korkeammalle eli noin 21
tasolle, joten pidän osaketta tällä hetkellä todella yliarvostettuna.
Osto-ohjelman uudelleenkäynnistäminen ei siis ole ajankohtaista (myyntiohjelman
saattaisi olla, jos tällaisia harrastaisin). Koska Cramo ei täytä laatuyhtiölle
asettamiani kriteerejä, ostan sitä ainoastaan reippaalla alennuksella.
Käytännössä tämä tarkoittaa n. 6 P/E-lukua normaalitulokselle eli 6 EUR
osakekurssia.
Mitä Cramon liiketoiminnan nykytilaan ja lähiajan
näkymiin tulee, en voi suhtautua niihinkään kovin innostuneesti. Vaikka Cramon
markkina-asema on alkuvuonna vahvistunut, ei tästä kannata vetää liian
positiivisia johtopäätöksiä. Miksei? Koska se perustuu pelkästään yhtiön
tekemiin hinnnanalennuksiin, joihin Ramirent on päättänyt olla
vastaamatta. Peliteoriaa lukematonkin ymmärtää, että hinnanalennukset
parantavat kohonneen volyymin ansiosta tulosta ainoastaan niin kauan, kunnes
kilpailija päättää niihin reagoida. Mikäli Ramirentin markkinaosuuden
kutistuminen jatkuu pidempään, on selvää, että sen on vastattava kilpailuun.
Tällöin koko alan kannattavuus ottaa askeleen takapakkia ja molemmat yhtiöt
kärsivät. Konevuokrausmarkkinastakaan ei ole tällä hetkellä kauheasti vetoapua,
vaan odotukset markkinan kasvulle ovat heikentyneet alkuvuoteen verrattuna.
Cramo todellakin on oppikirjaesimerkki yhtiöstä, jota
tulee ostaa taantumassa lähes konkurssin partaalta (jos riskinsietokykyä
riittää). Yhtiössä itsessään kun on sekä operatiivista vipua (suuret kiinteät
kustannukset suhteessa muuttuviin kustannuksiin) että velkavipua (paljon
vierasta pääomaa suhteessa omaan pääomaan), jotka nostavat tulosta räjähdysmäisesti
nousukaudella, jonka lisäksi multippeliekspansio (P/E-luvun nousu) viimeistään
kohottaa kurssin taivaisiin syklin huipulla.
Exel Composites (paino salkussa 1,0
%) on erittäin mielenkiintoinen yhtiö, joka alhaisesta
markkina-arvostaan johtuen ei herätä lainkaan kiinnostusta
instituutiosijoittajien, analyytikoiden tai median keskuudessa. Tämä sopii
piensijoittajalle vallan mainiosti. Olen analysoinut yhtiötä pariin otteeseen (analyysi 1 ja analyysi 2) eikä ”iso kuva”
ole tässä välissä juurikaan muuttunut. Nostin jälkimmäisessä kirjoituksessa
esille yhtiön tasepotentiaalin, joka osittain realisoituikin hiljattain
pääomanpalautuksen muodossa.
Osake on tuottanut noin puolessatoista vuodessa (ostot
ajoittuivat loppuvuoteen 2012 ja alkuvuoteen 2013) kokonaisuudessaan 28 % eli
annualisoitunakin selvästi yli tavoitteeni (tosin näin lyhyellä aikavälillä
kaikki voi olla vain sattumaa). Tänä aikana yhtiön liikevaihto on junnannut
melko lailla paikallaan. Itse asiassa Exelin liikevaihto ei ole kasvanut
lainkaan vuodesta 2009, jolloin se toimi ensimmäistä tilikauttaan ilman myytyä
urheiluvälineliiketoimintaa. Noista ajoista nettotulos putosi kolmannekseen ja
liikevoittomarginaali pitkälti päälle 10 % tasolta alle 5 prosenttiin toissa
vuonna. Viime vuoden aikana nettotulos nousi yli 50 % ja liikevoittomarginaali
alkoi lähestyä ”normaalia”.
Alkuvuoden perusteella ennustan, että yhtiö yli tuplaa
tänä vuonna toissa vuoden suhdannepohjien nettotuloksensa ja
liikevoittomarginaali asettuu melkein pitkän aikavälin ennusteitani vastaavalle
10 % tasolle. Näin ollen voin osakkeen kehityksen lisäksi olla tyytyväinen myös
yhtiön liiketoiminnan kehitykseen ostojeni jälkeiseltä ajalta, vaikkakin
ylärivin kehitys on ollut vaisua. P/E-luku on ”normaalilla” 0,40 EUR
osakekohtaisella tuloksella noin 16 ja velaton P/E Exelin vahvasta taseesta
johtuen vain 15 (nykykurssilla 6,31 EUR). Tämä ei näytä kauhean edulliselta,
joskaan ei laatuyhtiölle kalliiltakaan, mutta on syytä huomioida, että Exelin
tuotemarkkina on tällä hetkellä vasta toipumassa suhdannepohjasta. Määrittämäni
normaalitulos on siis pikemminkin vähän ala- kuin yläkanttiin. Jatkan osakkeen
ostoja tasaiseen tahtiin kurssin pysytellessä nykytason tuntumassa (alle 6,5
EUR).
Fortum (paino salkussa 6,5
%) on muutamista ikävistä riskikomponenteista (mm. valtio-omistus) huolimatta
mielestäni yksi mahtavimmista osakkeistani (ks. pohdintojani vuodelta 2010).
Etenkin kun nykyinen positioni yhtiössä on rakennettu erittäin edullisiin
hintoihin. Osakekurssin kehitys on nimittäin ollut tahmeaa monen vuoden ajan ja
tarjonnut sijoittajalle useita hyviä ostopaikkoja. Vasta viime viikkoina kurssi
on alkanut hätyytellä taas todella pitkästä aikaa kahdenkympin rajaa (11.7.
päätöskurssi 19,38 EUR). Milloin osakekurssia ovat painaneet Venäjän
liiketoiminnan odotettua heikommat tulokset, milloin sähkön hinnan lasku.
Asioita, joista pitkäjänteisen sijoittajan ei tarvitse välittää tuon
taivaallista. Matkan varrella on myös ehditty myydä Suomen sähköverkot erittäin
hyvään hintaan. Johto on osoittanut osaamisensa.
Osake on tuottanut omistamani neljän vuoden aikana
osinkoineen noin 11 % vuodessa. Tämä on hivenen alle tavoitteeni (12 %), mutta
yhtiön riskiin suhteutettuna erinomainen tuotto. Viimeisen puolentoista vuoden
aikana (edellisen salkkukatsauksen jälkeen) osake on tuottanut kumulatiivisesti
56 %. Entä yhtiön liiketoiminta? Se on kehittynyt oikeastaan ilman
minkäänlaisia yllätyksiä. Liikevaihto on kasvanut aavistuksen (kumulatiivisesti
11 %) omistusaikanani ja liikevoitto pysytellyt 2011 huippuvuotta lukuun
ottamatta tasaisesti 30 % tuntumassa. Liiketoimintojen myyntien johdosta yhtiön
tulos laskee hetkellisesti, mutta uusien kasvuinvestointien jälkeen tilanne
normalisoituu. En siis ole muuttanut ennusteitani tältä osin. 1,40 EUR
osakekohtaisella tuloksella P/E asettuu 14 tuntumaan (velaton P/E 18). Koska
Fortum ei ole mikään kasvuyhtiö, ei tällaisten kertoimien maksamisessa ole
mielestäni järkeä, vaikka liiketoiminnan matala riski tilannetta vähän
kompensoikin. Lähempänä kympin P/E:tä osake muuttuu silmissäni taas
houkuttelevaksi (myös aiemmat ostot tehty keskimäärin tällä arvostustasolla).
Lyhyellä aikavälillä Fortumin toimintaympäristö pysyy
edelleen haastavana ruplan heikentymisen ja sähkön alhaisten hintojen johdosta.
Positiivista on Venäjän liiketoiminnan konsensusodotuksia parempi kehitys
Q1:llä. Toivon mukaan tämä kehitys saa jatkoa. Ruotsin sähköverkkojen myynti
luo mielenkiintoista värinää yhtiön ympärille ja samassa yhteydessä on syytä
odottaa johdon tarkempia ohjeistuksia myyntivoittojen käytölle. Odotan
mielenkiinnolla missä suhteessa yhtiö päättää lyhentää velkaa, jakaa osinkoja
ja tehdä investointeja.
Konecranes (paino salkussa 2,0
%) on syklisen toimialansa takia loistava laatuyhtiö. Kuulostaako oudolta? Eikö
laatuyhtiön tulisi olla vähäsyklinen ja tarjota tasaista kassavirtaa? Ei
välttämättä. Konecranesista tekee loistavan sijoituskohteen se, että
sijoittajilla on tapana unohtaa sen huippulaatu aina laskusuhdanteessa. Osake
hinnoitellaan taantuman pohjalla yleensä samaan kastiin konkurssikypsien
”bulkkikonepajojen” kanssa, vaikka yhtiö jauhaa pääomalleen erinomaista tuottoa
myös taantumassa (ks. analyysini vuodelta 2011).
Vilkaiskaapa yhtiön sijoitetun pääoman tuottoasteita vaikkapa 2009-2010 ajalta
(19 % ja 23 %). Moni yhtiö ei pääse tällaisiin lukuihin edes syklin huipulla.
Viimeisen seitsemän vuoden aikana (hyvä tarkastelujakso, koska mukana
periodilla kaksi suhdanteen huippuvuotta, kaksi taantumavuotta ja kolme
normaalimpaa vuotta) Konecranesin sijoitetun pääoman tuotto on ollut
keskimäärin 27 %! Vielä kun johto on mielestäni yksi Helsingin pörssin
parhaista eikä liiallinen velkaantuneisuus kuulu yhtiön tapoihin (tosin viime
vuosina velkaa on otettu tavallista enemmän) ja pidemmän aikavälin
kasvunäkymiäkin löytyy, Konecranes tulee ehdottomasti säilymään aina yhtenä
salkkuni tukipilareista. Osakkeen paino on salkussani tällä hetkellä
valitettavan pieni, mutta sopivien ostopaikkojen ilmaantuessa, tulen nostamaan
osuutta merkittävästi.
Ostin yhtiötä kaikin puolin nappiin menneellä
osto-ohjelmalla vuoden 2011 loppupuolella, kun markkinat pieksivät osaketta
rajusti. Siitä lähtien (tai tarkemmin vuoteen 2011 verrattuna) liikevaihto on
noussut kumulatiivisesti 11 % ja kertaeristä oikaistuna nettotulos on pysynyt
suunnilleen paikoillaan. Vaikka liiketoiminta ei ole juuri parantunut
omistusaikanani (vaan pysynyt tasaisen vahvana koko ajan), osakekurssi on
noussut merkittävästi P/E-luvun nousun myötä. Jos Konecranesin ”normaali” EPS
on, sanotaan 1,60 EUR (seitsemän vuoden keskiarvo, johon tullaan taas pääsemään
kun markkina vähän elpyy), ostelin osaketta P/E:llä 8,5-9,5 mikä vastaa n.
11-12 % staattista tulostuottoa. Ja Konecranesin kasvupotentiaali ja pääoman
tuotto huomioiden, tämä ei tulevaa pitkän aikavälin tuottoa ajatellen vielä
edes ole koko totuus. Taas kerran: uskomatonta, mutta totta! Nyt P/E
normaalitulokselle on 14 eli lähes 60 % nousu arvostustasossa vajaan kolmen
vuoden aikana (osakekurssi 22,73 EUR).
Kuten todettu, Konecranesin nykyinen tuloskunto ei
vastaa normaalitasoa. Merkkejä markkinan elpymisestä on jo nähty, sillä
tilauskirjat ovat vahvistuneet toisella kvartaalilla. Myös
makrotalousindikaattorit, kuten ostopäällikköindeksi, joita Konecranesin
tapauksessa kannattaa seurata lyhyen aikavälin signaaleina, näyttävät orastavan
positiivisia merkkejä. Uusien tuotteiden avulla yhtiö on pääsemässä uudelle
markkina-alueelle Kiinassa ja, koska yhtiö on heikompien viime vuosien aikana
karsinut kiinteitä kustannuksiaan, on liiketoiminnassa markkinan elpyessä
melkoisesti operatiivista vipua. Yhtiötä on siis ilo omistaa, mutta
valitettavasti arvostustaso on omaan makuuni tällä hetkellä hieman liian korkea
lisäostoja ajatellen. Noin 11 P/E:llä alkaisin taas kiinnostua yhtiöstä.
Neste Oil (paino salkussa
1,2 %) on salkkuni musta hevonen ja hyvä (tai pikemminkin huono) esimerkki
jäätymisestäni osakekurssin pudotessa (toki tällaisia esimerkkejä on muutamia
muitakin). Olen omistanut osaketta kesästä 2009 lähtien, jolloin pidin kympin
osakekurssilla arvostustasoa alhaisena ja ostin (ks. analyysi ja SWOT). Vuoden 2011
aikana osakekurssi kävi alimmillaan kuuden euron kieppeillä tuloksen samaan
aikaan pudotessa noin puoleen normaalitasosta. En kuitenkaan jostain syystä
uskonut tulospudotuksen väliaikaisuuteen, sillä en ollut varma yhtiön laadusta.
Jätin siis uskomattoman hyvän ostotilaisuuden käyttämättä. Jos pidämme
viimeisen seitsemän vuoden keskimääräistä osakekohtaista tulosta (1,10 EUR)
normaalina tasona, tarkoitti osakkeen pohjanoteeraus tuolloin vain noin kuuden
P/E:tä. En silti ostanut! No, tällaista sijoittaminen on.
Viime salkkukatsauksessa ennakoin Neste Oilin
liiketoiminnan kehittyvän positiivisesti. Tämä onkin toteutunut jopa paremmin
kuin odotin. Myös kurssi on vihdoinkin noussut. Osake on tuottanut
kumulatiivisesti noin 60 % omistusaikanani viidessä vuodessa, mikä vastaa vain
noin 10 % annualisoitua korkoa korolle tuottoa (CAGR). Liikevaihto ei ole
puolessatoista vuodessa juuri muuttunut, mutta marginaalit ovat nousseet
selvästi. Pidemmällä aikavälillä uskon siis edelleen 3 % liikevoiton ja 5 %
vuosikasvun olevan realistiset ennusteet yhtiölle. Nämä lukemat vastaavat myös
pidemmän aikavälin (7 vuotta) keskiarvoja (kasvu ollut jopa hivenen tätä
nopeampaa).
Pidän nykyistä arvostustasoa (P/E 12, velaton P/E 11)
hieman liian korkeana, sillä en pidä yhtiötä laadultaan salkkuni parhaimmistoon
kuuluvana. Normaalitulokselle lasketulla P/E:llä 9 voisin aloittaa ainakin
osto-ohjelmien suunnittelun (osakekurssi tätä kirjoittaessani 13,45 EUR).
Q1 ei sujunut yhtiöltä odotetusti ja mikä vielä
pahempaa, johto joutui laskemaan ohjeistustaan koko vuoden osalta
öljytuotteiden viitejalostusmarginaalien heikoista odotuksista johtuen. Tämä on
kuitenkin vain lyhytaikaista kohinaa, enkä ole siksi huolissani. Vähän
pidemmällä aikavälillä erityisen positiivista on se, että kovin
investointivaihe on takanapäin ja yhtiön vapaa kassavirta tulee olemaan
lähivuosina erittäin vahvaa (selvästi yli nettotuloksen).
Nokia (paino salkussa
0,6 %) kuuluu salkkuni ”unohdettujen” osakkeiden joukkoon. Ostin yhtiötä
kesällä 2010 katseltuani kurssilaskua sivusta mielestäni liian pitkään (mietteitä
ostosta). Osake on edelleen aavistuksen tappiolla osinkojen
huomioimisenkin jälkeen (toinen tappiolla olevista sijoituksistani). Nokia on
luonnollisesti matkapuhelinten myynnin jälkeen nykyään täysin erilainen yhtiö
ja, vaikka koskaan ei pitäisi sanoa ”ei koskaan”, olen päättänyt olla
kasvattamatta positiotani jatkossa.
Yhtiön nykyisissä liiketoiminnoissa ei sinällään ole
mitään vikaa, mutta yhtiö ei vain täytä sijoituskriteerejäni. Networksin asema
markkinalla on kohtuullinen, joskin kilpailu on todella kovaa ja pidemmän
aikavälin kasvunäkymät toimialan fundamenteista johtuen vaisut. Verkkopuoli on
myös onnistunut tehostamistoimissaan viime vuosien aikana ja näistä hedelmistä
päästään nauttimaan jo lähitulevaisuudessa. Technologies-liiketoiminta tuottaa
tasaisen varmaa kassavirtaa patenttilisensseistä ja HERE:llä on
kasvupotentiaalia erittäin hyvin skaalautuvan liiketoimintamallinsa ansiosta.
Kokonaisuudessaan Nokian riski on pienentynyt melkoisesti matkapuhelinten
myynnin myötä. En ole yrittänyt määrittää nykyisten liiketoimintojen arvoa,
sillä kuten todettu en tule yhtiöön enää sijoittamaan.
Sampo (paino salkussa 3,5
%) on ollut tähän mennessä tuottoisin pörssisijoitukseni. Ostin yhtiötä
ensimmäisen kerran kesällä 2010, jonka jälkeen täydensin ostoja loppuvuonna
2011. Kuten tuolloin kirjoitin, pidin yhtiötä
selvästi aliarvostettuna. Hinnoitteluvirhe on sittemmin korjaantunut, mutta
merkittävä kurssikehitystä selittävä tekijä on myös tuloksen paraneminen.
Neljässä vuodessa Sampo on tuottanut osinkoineen yli 130 %. Samaan aikaan
osakekohtainen tulos on parantunut vajaa 40 % (jos verrataan 2010 tulosta tämän
vuoden ennusteeseen). Arvostustaso (P/E:llä mitattuna) on kohonnut 30 %.
Sampo on erinomainen valinta pitkäjänteiselle
sijoittajalle. Vaikka orgaanisia kasvunäkymiä ei toimialasta johtuen kauheasti
ole, paikallinen (pohjoismainen) mittakaavaan perustuva kilpailuetu takaa
yhtiölle keskimääräistä paremman pääoman tuoton melko alhaisella riskillä (normaali
ROE 13-14 %). Nordean positiivisemmat kasvunäkymät onneksi kompensoivat
vakuutuspuolta jonkin verran. Johdon laadusta ei enää tarvinne edes sen enempää
mainita. Mitä nykyiseen arvostustasoon tulee, en näe, että sijoittajan
kannattaisi maksaa yhtiöstä kovin paljoa yli tasearvon. Vaikka yhtiö on
huippulaadukas ja pääoman tuotot ovat keskimääräistä parempia, ne eivät ole
kuitenkaan keskimääräistä huomattavasti parempia. P/E-luvun tarkastelussa on
huomioitava, että yhtiö on nyt selvästi laadukkaampi ja tuloksentekokyvyltään
parempi kuin muutama vuosi takaperin, joten historiallista tuloskeskiarvoa on
korjattava hieman ylöspäin ”normaalitulosta” määritettäessä. Seitsemän viime
vuoden keskimääräinen osakekohtainen tulos on 1,80 EUR ja konsensusennuste tälle
vuodelle 2,75 EUR. En uskalla käyttää nykytulosta suhdanteen yli laskettuna
normaalituloksena, koska Nordean tulos on
mielestäni nyt tavallista parempi ja se heijastuu suoraan Sampoon. Sanotaan
siis, että normaalitulos on vaikkapa 2,30 EUR per osake. Tällöin P/E olisi 16.
2014e huipputuloksellakin se on lähes 14. Tällaiset luvut yksinkertaisesti ovat
liikaa yhtiölle, joka ei kauheasti kasva, ja jonka oman pääoman tuotto on vain
vähän yli oman tuottovaatimukseni (12 %). Olipa yhtiö muuten laadultaan kuinka
hyvä tahansa. Normaalitulokselle laskettuna olen tehnyt kaikki aiemmat
Sampo-ostokseni alle 8 P/E:llä, mutta noin P/E:llä 9-10 voisin hyvin jatkaa
ostoja. Voin tietysti olla väärässä Sampon tuloksen suhteen. Ehkä Nordea jatkaa
vakuuttavaa tuloskehitystään ja 2,30 normaali-EPS osoittautuu aivan liian
pessimistiseksi. Aika näyttää.
Talvivaara (paino salkussa
0,2 %) on Nokian ohella toinen tappiolla olevista ja samalla ”unohdetuista”
osakkeista. Onnekseni näihin molempiin yhtiöihin tekemäni panostukset ovat
olleet hyvin pieniä, joten suurin vahinko on tapahtunut ”henkisellä”, ei
taloudellisella puolella. Tällä viittaan siihen, että väärässä oleminen ei
koskaan tunnu kivalta. Toisaalta henkisten pettymysten positiivisena
sivutuotteena etenkin Talvivaara on tarjonnut minulle opin, jonka tulen
muistamaan aina: Älä koskaan sijoita bulkkiyhtiöön (jolla ei lähtökohtaisesti
voi olla kilpailuetuja) pelkän hinnan perässä, jos se ei ole todistetusti ja
pitkäkestoisesti ollut selvästi kaikkia kilpailijoitaan kustannustehokkaampi.
Tällä hetkellä minulla ei ole yhtiöstä juuri mitään
sanottavaa. Ehkä kuitenkin jokunen sana aikaisemmista yhtiötä koskevista
analyyseistäni (osa 1, osa 2, osa 3). Monien asioiden
suhteen olen edelleen täysin samaa mieltä. On muistettava, että analyysi peilaa
aina sen hetkistä informaatiota. Sijoitusanalyysi voi olla oikea, vaikka sen
perusteella tehty sijoitus ei tuottaisikaan ja päinvastoin. Talvivaaran
kohdalla tein kuitenkin myös analyysivirheitä. Nikkelikaivos itsessään on
tietysti edelleen arvokas ja paremmalla nikkelin hinnalla ja toimivalla
prosessilla kaivosta pyörittävä yhtiö tekisi tulosta. Niin yksinkertaistahan
tämä on. Pahimmat virheeni olivat ylioptimistisuus Talvivaaran johtoa kohtaan
(ylivoimaisesti pahin virheeni) ja nikkelin hinnan suhteen (hintaa ei tietenkään
pysty ennustamaan, mutta ”normaalitason” määrittämiseen en käyttänyt tarpeeksi
aikaa). Kaivoshankkeet eivät ole rakettitiedettä (myönnettäköön toki, että
Talvivaaran menetelmä oli uusi), joten pätevän johdon alaisuudessa lukuisilta
nyt koetuilta ongelmilta olisi vältytty. Esimerkiksi ympäristöturvallisuuteen
olisi pitänyt panostaa huomattavasti enemmän. Tämä olisi ollut loppujen lopuksi
pieni uhraus nyt menetettyyn maineeseen verrattuna. Toiseksi esimerkiksi nostan
johdon puheiden ja todellisuuden ristiriidan. Vaikka tuotantoprosessi ei ole
teknisesti toiminut kaikilta osin odotusten mukaisesti, johto on vääristellyt
totuutta tai vähintäänkin jättänyt aina jotain kertomatta.
Olen kirjannut mentaalikirjanpitooni yhtiön arvoksi
nolla ja rationaalisinta olisi varmasti myydä osakkeet. Niiden osuus salkussani
on kuitenkin mitätön, joten katsotaan nyt ihan mielenkiinnosta miten tämä
sirkus oikein päättyy. Samalla altistan itseni positiivisen yllätyksen
mahdollisuudelle.
Ulkomaiset salkkuyhtiöt
Strayer Education (paino salkussa 3,0
%) on yhtiö, joka tarjoaa samassa paketissa sekä laatua
(pitkäjänteisellä laatuyhtiösijoittajalle) että huimaa kurssinousupotentiaalia
(lyhytjänteiselle spekulantille). Yhtiö lukeutuu niihin sijoituksiini, joiden
osto-ohjelman toteuttaminen on sujunut kuin oppikirjassa (jäätymisiä on
valitettavasti tapahtunut silti paljon enemmän). Ostin yhtiötä kolmeen
otteeseen vuoden 2013 aikana melko tarkalleen puolen vuoden välein (vuoden
alussa, kesällä ja vuoden lopussa) koko ajan laskevaan kurssiin. Tämän johdosta
sijoitus on jo 20 % plussalla (kurssi tätä kirjoittaessani 52,50 USD), vaikka
osake on heilunut koko ajan aloitushintani alapuolella.
Tein yhtiöstä analyysin puolitoista vuotta
takaperin ostoja aloittaessani ja kirjoitin lyhyen tilannepäivityksen muutama kuukausi
sitten. Ajatukseni yhtiöstä eivät tietenkään ole muuttuneet mihinkään.
Analyytikkoennusteet ovat Q1-raportin jälkeen parantuneet taas hieman ja
yhtiöltä odotetaan konsensuksen mukaan nyt 3,83 USD osakekohtaista tulosta
tälle vuodelle (ennuste Q4/2013 jälkeen 3,40 USD). Tämä on edelleen selvästi
alle yhtiön tulospotentiaalin. Tälle vuodelle ennustetulla tuloksella P/E on
alle 14, mikä on mielestäni todella vähän, kun huomioidaan yhtiön huippulaatu
ja poikkeuksellisen alhainen nykytulostaso. Esitin aikaisemmassa yhtiötä
koskevassa katsauksessa normaaliksi tulokseksi 5,65 USD per osake, jolla
P/E on vain vähän päälle 9. Esitin aikaisemmin myös, että yhtiö on alkanut
velkaantua, vaikkakaan en nähnyt tätä ongelmana vahvasta vapaasta kassavirrasta
johtuen. Koska osinkoa ei jaeta ja omien osakkeiden takaisinostojakin on
vähennetty, Strayerista tullee tänä vuonna nettovelaton. Yhtiöllä on siis mitä
parhain tilanne odotella parempia aikoja.
Osakkeen osto-ohjelma on edelleen käynnissä ja
osaketta voi mielestäni tankata ”turvallisin” mielin kurssin pysyessä alle 60
USD.
Vestas Wind Systems (paino salkussa 5,3
%) tarjoaa myös hyvän oppitunnin sijoittamisesta: Jos olet tehnyt huolellisen
analyysin, luota siihen! Tutkin yhtiötä aikoinaan paljon ja kirjoitin siitä
blogissakin (1, 2, 3, 4). Olin vakuuttunut
niin toimialan tulevaisuuden potentiaalista kuin yhtiöstäkin alansa parhaana
toimijana. Samaa mieltä olivat myös osakemarkkinat vielä vuonna 2008, kun osake
noteerattiin Kööpenhaminan pörsisssä parhaimmillaan lähes 700 DKK hinnalla. Oli
tietysti selvää, että osake oli täydellisessä kuplassa, joka vain odotti
puhkeamistaan. Kun olin kuplan puhjettua mielestäni katsellut hyvän yhtiön
kurssilaskua riittävän kauan, tein ensimmäiset ostoni lähes -60 % huipuista
enkä tietenkään voinut kuvitella laskun jatkuvan enää kauaa. Kurssi kuitenkin putosi
edelleen ja tein seuraavan oston 26 % edellistä halvemmalla ja sitä seuraavan
taas -22 % edellisestä. Voitte kuvitella, että tällaisessa tilanteessa
sijoittajan usko alkaa olla koetuksella. Lopulta osakekurssi laski vielä tästä
76 % pohjiinsa noin 24 DKK tasolle vuoden 2012 marraskuussa! Oli selvää, että
olin aloittanut ostot liian aikaisin. En jatkanut ostoja enää pohjille asti
kahdesta syystä. Toisaalta en halunnut kasvattaa erityisen riskipitoisen
osakkeen painoa salkussani liian suureksi ja toisaalta aloin epäillä
analyysiäni. Vaikka olin hyvin vakuuttunut yhtiön pitkän aikavälin
sijoituscasesta, aloin epäillä tietääkö markkina jotain mitä minä en. Pohjilta
osake on nyt noussut 970 % ja keskihankintahinnastanikin reilut 100 %. Näin
jälkeenpäin on tietysti helppo todeta, että vika ei ollut analyysissani, vaan
osakemarkkinat taas kerran käyttäytyivät täysin vailla järkeä.
Osakemarkkinoiden järjettömyys havainnollistuu hyvin,
kun tarkastelemme yhtiön liiketoiminnan kehitystä samalta ajanjaksolta. On selvää,
että edellä kuvatun suuruinen kurssilasku vaati taustalleen myös yhtiökohtaisia
ongelmia, mutta kuten huomataan markkinat ylireagoivat pahan kerran.
Liikevaihto ei matkan varrella ole juuri muuttunut ja tänään se on edelleen
samalla tasolla kuin vuonna 2008, kun huippukurssi saavutettiin (n. 6000 mEUR).
Kannattavuuden puolella sitä vastoin on ollut ongelmia. Vielä 2009 yhtiön
liikevoitto oli lähes 13 % liikevaihdosta ja 2010 edelleen lähes 7 %, mutta
2011 liikevoitto painui ensimmäistä kertaa tappiolle. Myös 2012 oli
kokonaisuudessaan heikko vuosi, jolloin positiivisesta liikevoitosta huolimatta
nettotulos painui kertaerien (mm. T&K-hankkeiden alaskirjauksia) takia
pahasti tappiolle. Käänne tapahtui Q4/2012 aikana, jonka jälkeen yhtiön pääoman
tuotto ja EBIT ovat olleet positiivisia jokaisella kvartaalilla. Nettotuloksen
näkökulmasta viime vuosi oli edelleen tappiollinen kertaeristä johtuen. Vapaa
kassavirta oli kuitenkin erinomaisella tasolla (miljardi euroa). Tälle vuodelle
johto ohjeistaa vähintään 6000 mEUR liikevaihtoa, 5 % liikevoittomarginaalia ja
300 mEUR vapaata kassavirtaa.
Pitää myöntää, että olin vähän liian optimistinen
alkuperäisissä ennusteissani, vaikka en onneksi koskaan uskonutkaan johdon
aikaisempiin ylioptimistisiin tavoitteisiin (15/15/15). Vaikeina aikoina yhtiö
on onnistunut mielestäni hyvin ”turnaround planissaan” (yli 100 mEUR säästöt
kiinteissä kustannuksissa mm. henkilöstövähennyksillä,
käyttöomaisuusinvestointitarpeiden pienentäminen yli 500 mEUR,
nettokäyttöpääoman kääntäminen negatiiviseksi), joten uudet maltillisemmat
lähiajan tavoitteet tuntuvat realistisilta. Entä miltä osakekurssi nyt näyttää?
Jos yhtiö tulee jatkossa (muutaman vuoden säteellä) vakiinnuttamaan sanotaan 8
% liikevoittotason ja säilyttää nykyisen liikevaihdon (6000 mEUR), saan
normaaliksi nettotulokseksi korkokulujen ja verojen jälkeen 300 mEUR, mikä
vastaa 1,50 tulosta per osake. Näin ollen nykykurssilla (259 DKK=34,59 EUR) P/E
olisi 23. Toimialan melkoinen kasvupotentiaali ja Vestasin markkina-asema huomioiden
osake ei periaatteessa ole järjettömän kallis, mutta selvästi ylihintainen
omaan makuuni. Jos liikevoitto jää pysyvästi vain 5 % tasolle, osake
näyttäisikin jo järkyttävän kalliilta.
Entä oliko Vestasin kurssi jollain tavalla
perusteltavissa vuoden 2012 kurssipohjilla? Jälkikäteen on taas helppo todeta,
että markkinat ylireagoivat pahasti, kuten aikaisemmin viittasin. Markkinat
selvästikin hinnoittelivat yhtiön lähes konkurssiin, sillä esim. 5 %
liikevoittoennustetta käyttämällä P/E-luvuksi muodostui alimmillaan vaivaiset
5. Mutta jälkiviisaus on aina jälkiviisautta, joten jätetään se omaan arvoonsa.
Pidän itse kestävää 8 % liikevoittoa mahdollisena (jolla EPS kuvatun mukaisesti
1,50 EUR), jolloin saan omalle keskihankintahinnalleni P/E-luvuksi vajaa 12.
Sijoitus ei siis tule olemaan mikään jättipotti, johon olisi ollut
mahdollisuus, mutta vaikken ihan pohjille osunutkaan, tulen todennäköisesti
saavuttamaan tuottotavoitteeni pitkässä juoksussa. Kunhan markkina ja Vestas
siinä mukana kasvavat pitkällä aikavälillä odotusteni mukaisesti.
Potentiaaliset ostokohteet
Edellä esiteltyjen salkkuyhtiöideni lisäksi seuraan
erityisellä mielenkiinnolla muutamia muitakin sijoituskriteerini täyttäviä
yhtiöitä. Osa on selvästi yliarvostettuja, mutta joidenkin kohdalla osto-ohjelmien
aloittaminen voi olla lähitulevaisuudessa ajankohtaista. Esittelen ja analysoin
uudet yhtiöt täällä blogissa aina sitä mukaan, kun tulen uusia sijoituksia
tekemään. Tässä yhteydessä voin kertoa sen verran, että lähimpänä ostojen
aloitusta ovat Oriola-KD ja Nokian
Renkaat.
Oriola-KD on ollut todella
pitkään vakavassa harkinnassani, mutta en ole vielä uskaltanut yhtiöön
sijoittaa. Venäjän alaskirjausten jälkeen olen taas vähän positiivisemmalla
mielellä ostojen aloittamisen suhteen. Kurssi tosin ei tämän johdosta juuri
pudonnut, joten tämä oli jo diskontattu osakkeen hintaan. Kunhan Oriola-KD saa
Venäjän liiketoimintansa kuntoon, kurssi tulee nousemaan selvästi. Suomen
liiketoiminta tekee tasaisen varmaa tulosta ja Ruotsi tuplannee liikevoittonsa
tänä vuonna. Yhtiö on siis koko ajan parantanut, mutta kurssi ei ole
merkittävästi noussut (tulos tietysti heikkenee tänä vuonna alaskirjausten
johdosta, mutta tällä ei ole mitään merkitystä). Olen haarukoinut yhtiön arvoa
eri liiketoimintojen osien summana ja jo pelkästään Ruotsin toiminnot ovat
mielestäni arvokkaammat kuin yhtiön nykykurssi (2,36 EUR). Markkinat eivät kuitenkaan
hinnoittele näitä osia täyteen arvoonsa ennen kuin Venäjän puoli on saatu
kuntoon. En näe mitään syytä sille, ettei näin tapahtuisi. Kaikki edellytykset
kannattavalle liiketoiminnalle ovat pidemmällä aikavälillä olemassa. Mutta
tulen palaamaan yhtiöön hyvinkin tarkasti, jos (ja todennäköisesti kun) teen
ensimmäisen sijoituksen osakkeeseen lähiaikoina.
Nokian Renkaiden kurssi on jonkin
verran lasketellut heikentyneiden Venäjän näkymien johdosta. Moni
aliarvostettuja laatuyhtiöitä metsästävä sijoittaja on varmasti jo kiirehtinyt
ostolaidalle, mutta itse pidän vielä jarrua päällä. Tämä saattaa hyvin
kostautua, mutta kyse ei ole niinkään siitä, etten pitäisi hintaa edullisena
vaan siitä, että en ole vieläkään varma yhtiön pidemmän aikavälin marginaalien
kestävyydestä. Kaikella on luonnollisesti hintansa enkä varmasti voisi olla
sijoittamatta kurssin pudotessa nykyisestä noin 28 eurosta vielä parilla
kolmella eurolla. Silloin voisin olla lähes vakuuttunut siitä, että ostos olisi
hyvä heikkenevistä marginaaleista huolimatta.
Muista listallani olevista yhtiöistä voidaan mainita Tikkurila ja Lassila &
Tikanoja, jotka ovat mielestäni loistavia yhtiöitä, mutta
hinnat ovat liian korkeita riittävän tuottovaatimuksen saamiseksi. Rapalaa olen pitänyt
laadultaan aina melko hyvänä yhtiönä, mutta ihan viime aikoina en ole yhtiötä
seurannut, sillä se ei ole ostoslistani kärjessä. Seuraan myös muutamia
ulkomaisia yhtiöitä (pääosin amerikkalaisia), mutta niiden osalta
osto-ohjelmien aloitus ei ole lähelläkään. Osakkeet kun yleisesti ottaen
tuntuvat olevan tällä hetkellä vähän kalliin puoleisia. Toisaalta, jos
osakkeiden arvostustasoja tarkastelee suhteessa korkotasoon, voidaan tästäkin
asiasta olla montaa mieltä.
R.W.
______
Sijoitusneuvonta on luvanvaraista
toimintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Kukaan
ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta,
sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa
yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista
käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi
tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa.
Kuvalähde: belizia.fi
Blogimerkinnän
kommentit:
Fikriye
Jani, kapitalismi vaiati
toimiakseen ostokykyisen palkansaajaluokan. Ilman ostovoimaa talous romahtaa
nopeasti pelke4ksi ve4ltte4me4ttf6myys- ja ylellisyyshyf6dykkeiden
tuotannoksi.Orjatyf6 on ke4yte4nnf6sse4 tyf6voiman keinotekoista
alihinnoittelua. Orjatyf6sse4 tyf6ste4 maksetaan sen markkina-arvoa
keinotekoisesti alhaisempi hinta. Orjatyf6hf6n pe4teve4t te4sme4lleen samat
talouden lainalaisuuden kuin : se me4de4tte4e4 ja yksipuolistaa maan
talousele4me4n. USA:n etele4valtioissa orjatyf6voimalla tuotettu puuvilla
ke4yte4nnf6sse4 deindustrialisoi Etele4valtiot – kaikki teollisuus siirtyi
Pohjoiseen. Orjatalous on kuin glykolin ryyppe4e4minen: maistuu hyve4lte4 mutta
tuhoaa sise4lmykset. Orjatyf6sse4 tyf6voima alihinnoitellaan keinotekoisesti –
kyse on markkinavoimiin kajoamisesta ja talouden he4iritsemiseste4. Te4ste4
syyste4 yksike4e4n orjatyf6voimalla toimiva talous ei ole menestynyt pitke4e4n
kapitalistisessa kilpailussa.
helmikuu 20, 2015 at 1:04 am
Tero Ojanperä
Kiitoksia RW:lle hienosta
postauksesta. On ilo lukea rehellisen sijoittajan tuntoja. Myönnät
epäonnistumisesi ja inhimillisyytesi, joskin samalla täytyy vain ihailla
itsekuria jota noudatat pysyessäsi suunnitelmassasi ja strategiassasi.
Toivoisin sinun jakavan ajatuksiasi täällä hieman useamminkin.
Yhtä asiaa haluaisin sinulta
kuitenkin kysyä. Miksi pidät Cramoa salkussasi, vaikka olet todennut yhtiön
laadun heikoksi ja kurssin ylihintaiseksi? Ovatko syyt verotusteknisiä, vai
oletko vain strategiassasi kieltänyt itseltäsi myynnit kokonaan? Eikö tämän
yhtiön kohdalla ”järki” voisi voittaa, kun omasta mielestäsikin sijoitus on
järjenvastainen? Kysyn mielenkiinnosta.
Toivottavasti jaat ajatuksiasi
uudestaan lähitulevaisuudessa!
heinäkuu 17, 2014 at 8:46 am
Random Walker
Kiitos kommentista, Tero!
Kysymyksesi liittyen Cramoon on
erittäin aiheellinen, sillä olen kysynyt itseltäni useasti ihan samaa. Ellei
hyvin pienellä painolla salkussani olevaa Talvivaaraa lasketa mukaan, Cramo on
laadultaan selkeästi salkkuni heikoin yhtiö eikä se täytä nykymuotoisia
sijoituskriteerejäni. Ajaako siis tunne järjen ohi tässä kohtaa, kun en ole
myynyt?
Ei välttämättä. Vaikkei Cramoa
voi luonnehtia laatuyhtiöksi, tai edes hyväksi yhtiöksi, se on kuitenkin
riittävän hyvä yhtiö. Siksi sitä alun perin uskalsinkin ostaa, kun halvalla
sai. Uskon siis edelleen siihen, että yhtiö voi tarjota minulle pidemmälläkin
aikavälillä kohtuullisen tuoton.
Mutta voisiko tuotto olla parempi
jossakin toisessa kohteessa? Eikö pääoma kannattaisi siirtää Cramosta sellaiseen?
Jos tietäisin varmasti mikä osake tuottaa parhaiten, sijoittaisin tietysti
kaikki varani siihen. Cramo tuo omalta osaltaan hajautushyötyä
rakennussektorilta, josta Helsingin pörssissä ei mielestäni todellisia
laatuyhtiöitä ole. Jos nyt myisin osakkeet, tulisi minun löytää korvaava kohde,
joka myös verojen huomioimisen jälkeen tuottaisi pitkällä aikavälillä Cramoa
paremmin. Etenkin tässä markkinatilanteessa tällaiset kohteet ovat harvinaisia.
Tässä kohtaa haluan painottaa juuri tätä verosyytä, jonka kysymyksessäkin
nostat esille. Jos piensijoittajat vaivautuisivat joskus laskemaan auki kuinka
paljon he häviävät pitkällä aikavälillä rahaa veroihin kotiuttamalla yhtenään
pieniä voittoja ja etsimällä näille voitoille aina ”parempia” kohteita, he yllättyisivät
ja lopettaisivat koko järjettömän touhun.
Kuten tietänet, spekulointi
osakemarkkinoilla ei kuulu tapoihini. Tässäkin tapauksessa poikkeus vahvistaa
säännön, sillä uskon (ja toivon), että pystyn halutessani irtaantumaan Cramosta
tulevaisuudessa selvästi nykyistä kovemmalla hinnalla. Vaikka kirjoituksessa
mainitsen, että osake on selvästi yliarvostettu (sitä se todella on pitkän
aikavälin sijoittajan näkökulmasta), tämä ei tarkoita ettei se lyhyellä tai
keskipitkällä aikavälillä voisi olla vielä yliarvostetumpi. Cramon tulos on nyt
kutakuinkin historiallisen keskiarvon tuntumassa ja, vaikka arvostuskertoimet
ovat korkealla tasolla, eivät nekään ole vielä suhdannehuippua vastaavat. Kun
suhdanne paranee, Cramon tuloksella on vielä edellytyksen nousta ennen kuin
uusi suhdannekäänne sen taas romahduttaa. Vaikka arvostustaso ei enää kauheasti
nousisikaan, osakekurssi kaiken järjen mukaan siis vielä nousee. Tässä tosin
voi mennä aikaa, kun tiedämme talouden nykytilan. Tällainen odottelu tietysti
heikentää sijoittajan tuottoa, kun yhtiö itse ei kykene riittävän kovaan
pääoman tuottoon ja arvoa luovaan kasvuun. Tosin taas on muistettava, että
sijoittajan tuottoon vaikuttaa ostohinta, joka on tässä tapauksessa ollut
huomattavan matala. Itse yhtiön ei siis välttämättä tarvitse takoa
huipputuottoa pääomalleen. Filosofiani myyntien suhteen voisikin kiteyttää
niin, että vaikka en niitä lähtökohtaisesti harrasta, aina on olemassa joku
hinta, jolla jokainen osakkeeni on kaupan. Cramon kohdalla tämä hinta on
suhteellisesti paljon matalammalla kuin laadukkaammilla, nykymuotoisen
sijoitusstrategiani mukaisilla, yhtiöillä. Cramonkaan kohdalla tätä hintaa ei
kuitenkaan ole vielä saavutettu.
Kuten edellisestä huomaat, mitään
kiveen hakattua ”älä myy koskaan” -sääntöä en ole itselleni asettanut, vaikka
lähtökohtaisesti haluan myyntejä välttää. ”Osta ja pidä” kun vain
yksinkertaisesti on pitkällä aikavälillä tuottoisin strategia myyntien
ajoittamisen mahdottomuudesta (jos ostojen ajoittaminen on vaikeaa, on myyntien
ajoittaminen tuplasti haastavampaa), jo mainituista verosyistä ja
kaupankäyntikulujen lisääntymisestä johtuen. Mitä useammin omista
periaatteistaan lipsuu, sitä helpompi on lipsua uudestaan. Tämä ei taaskaan
tarkoita sitä, etten minimoisi tekemieni todellisten virheiden (selvästi
väärien osakevalintojen) vaikutuksia myymällä heti. Mutta kuten vastauksen
alussa todettu, Cramo ei kokonaisuudessaan ole missään nimessä mikään
virheostos.
Vaikka olen yrittänyt perustella
käyttäytymistäni itselleni enemmän tai vähemmän järkevillä syillä, en voi
väittää ettei tunteilla olisi myös osuutta. Cramo nimittäin oli ensimmäinen
suora osakesijoitukseni kun käynnistelin ”vakavammin” otettavaa sijoittajan
uraani vuonna 2008 (aikaisemmin olin harrastanut vain kuukausisäästämistä indeksirahastoihin).
Kaikkien tunteman vanhan sijoitusviisauden mukaan osakkeisiin ei saisi
rakastua, mutten ainakaan itse voi tätä ehkä ihan täysin allekirjoittaa, vaikka
pelkästään rationaalisesta näkökulmasta asia näin onkin. Ensimmäinen kun on
aina ensimmäinen, olipa kyse sitten osakkeista tai jostain ihan muusta.
R.W.
heinäkuu 23, 2014 at 10:53 am
Pelaajasylinteri
Loistava postaus! Kiitos tämän
jakamisesta!
heinäkuu 15, 2014 at 8:39 pm
Random Walker
Kiitos, Pelaajasylinteri!
R.W.
heinäkuu 23, 2014 at 10:49 am
satunnainen matkailija
Miten kommentoit tätä: http://www.strayereducation.com/investorrelations.cfm
heinäkuu 15, 2014 at 2:48 pm
Random Walker
Kiitos kysymyksestä, mutta olen
jo käsitellyt Strayer Educationia kahdessa aiemmassa blogimerkinnässä:
http://www.nordnetblogi.fi/tilannekatsaus-strayer-educationin-sijoituscaseen/11/03/2014/
Näihin minulla ei ole tällä
hetkellä lisättävää.
R.W.
heinäkuu 23, 2014 at 10:47 am
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti