Kuten blogiani seuraavat hyvin tietävät, sijoitustoimintani lopullisena päämääränä on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Tähän tilaan päästäkseni tarvitsen vähintään 800 000 euron arvoisen osakesalkun. Deadlinen olen asettanut vuoteen 2028, joten sijoitushorisonttini on 20 vuotta. Olen siis suunnitellut jääväni "eläkkeelle" viimeistään 47-vuotiaana, jolloin osakesalkkuni pitäisi tuottaa minulle lähes 100 000 euron bruttotulon vuosittain.
Koska 20 vuotta on hyvin pitkä aika, olen asettanut itselleni myös välitavoitteita. Niiden saavuttaminen vie minua askel askeleelta lähemmäs lopullista päämäärää. Sijoitushorisonttini on onneksi hyvin pitkä, joten salkun lyhytaikaisilla heilahteluilla ei ole merkitystä. Välitavoitteita ei siis kannata asettaa liian tiheästi.
Alla olevasssa taulukossa on nähtävillä tavoitteeni kunkin sijoitusvuoden jälkeen. Saavutan tavoitteeni, jos pysyn sijoitussuunnitelmassani eli sijoitan kuukausittain 800 euroa ja saan sijoitetulle pääomalle 12 % vuosituoton. Lisäksi taulukosta näkyy ensimmäisen vuoden (2008) toteuma (15 716 EUR) sekä tämän hetkinen (elokuu 2009) tilanne (30 238 EUR).
Taulukko 1. Varallisuuden toteutunut kehitys ja tavoitteet.
Tämän vuoden tavoite on 35 338 euroa, joten neljän kuukauden aikana pitäisi saada kasaan vielä 5 100 euroa. Mikäli viime kuukausien hurja kurssinousu jatkuu myös loppuvuonna, tulen saavuttamaan tämän vuoden tavoitteeni helposti.
____________
Blogimerkinnän kommentit:
Tobe kirjoitti 14.09.2009 - 11:26
Taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen tuo mukaan muita riippuvuuksia.Mukavan näköinen käppyrä sinänsä.Onko taloudellinen riippumattomuus tae onnellisuudesta? Ei ole , mutta ei köyhyyskään hauskaa ole.Uskon muuten aikalailla pienempään lukemaan ja moniin omistuksen muotoihin.
Jos haluaa olla riippumaton kannattaa omistaa asioita mistä nauttii vai onkoasunto,auto, vene ja mökki aina vuokrattava vuotuisilla osingoilla?
Random Walker kirjoitti 15.09.2009 - 17:06
Tobelle:
Olen kanssasi hyvin pitkälti samaa mieltä. Kaiken omaisuuden ei tarvitse olla tuottavaa. On hyvä omistaa myös asioita (auto, vene), joista saa mielihyvää ja nautintoa. Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ja elämästä nauttiminen eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia asioita. Tässäkin on kyse oikeanlaisen tasapainon löytämisestä. Miksi tyytyä vain toiseen, jos voi saada molemmat?
Haluan taas tässä kohdin lainata Henrik Ibsenin viisaita sanoja.
"Raha voi olla monen asian kuori, mutta ei ydin. Sillä voi ostaa ruokaa, mutta ei ruokahalua; lääkettä, mutta ei terveyttä; tuttavia, mutta ei ystäviä; palvelijoita, mutta ei uskollisuutta; iloisia hetkiä, mutta ei rauhaa eikä onnea."
Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen kunhan muistaa, että parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia eikä palvelijoissa ja iloisissa hetkissäkään mitään vikaa ole!
Aina on järkevää säästää ja sijoittaa tulevaisuuden varalle, vaikka ei taloudellista riippumattomuutta tavoittelisikaan. Taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen on uhrauksiin nähden kuitenkin niin kannattavaa, että en näe mitään syytä olla pyrkimättä tähän. Kunhan sijoitushorisontti on riittävän pitkä, tämä onnistuu keneltä tahansa, eikä tehty rahallinen uhraus rajoita juuri lainkaan jokapäiväisestä elämästä nauttimista.
R.W.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti