lauantai 26. tammikuuta 2008

Arvosijoittaminen keskimääräistä tuottoisampaa

26.01.2008 - 23:30









Rahoitusalan akateemikot uskovat pääsääntöisesti markkinoiden ns. tehokkuuteen. Kuten lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, on sijoitusrahastojen hyvin vaikea saavuttaa keskimääräistä parempaa tuottoa hyviä osakkeita poimimalla tai oikeaan ajoitukseen osumalla, mikä taas todistaa uuden informaation siirtyvän välittömästi osakkeiden hintoihin (tehokkaille markkinoille asetettava kriteeri). Varsinkin kun huomioidaan vielä runsaasta kaupankäynnistä aiheutuvat kustannukset, on tuomio tyly: suurin osa salkunhoitajista jopa häviää vertailuindeksilleen.

Akateemisten tutkimusten perusteella havaittava fakta johtaa vääjäämättä siihen lopputulokseen, että passiivinen indeksisijoittaminen näyttää muodostavan voittajastrategian pitkän tähtäimen sijoittajalle. Itsekin uskoin pitkään näin, eikä saavuttamissani tuotoissa mitään vikaa ollutkaan, vaan kustannukset huomioiden olin selvästi paremmassa puoliskossa, kun vertailukohtana käytettiin aktiivisia osakerahastoja. Näkemykseni osakemarkkinoita ja niiden tehokkuutta kohtaan on kuitenkin alkanut muuttua viimeisten vuosien aikana. Tähän mieleni syövereissä tapahtuvaan muutosprosessiin on ollut monia syitä. Yksi merkittävimpiä on ollut tutustuminen psykologiaan siinä määrin, että olen alkanut ymmärtää mitä sijoittajien päässä liikkuu. Käsitteet ahneus ja pelko ovat vihdoinkin avautuneet myös minulle. Toiseksi olen ymmärtänyt, että rahastonhoitajan sijoituskriteereillä ei ole mitään tekemistä yksityisen sijoittajan sijoituskriteerien kanssa. Nämä kriteerit, joihin sijoituspäätökset perustuvat, voivat erota toisistaan kuin yö ja päivä. Kolmanneksi olen oivaltanut, ettei markkinoiden tehokkuudestakaan puhuttaessa maailmaa voi katsoa vain mustavalkoisten lasien läpi.

Osakemarkkinoiden suuntaan tähyävän näkökenttäni laajentumisen myötä olen alkanut uskoa arvosijoittamisen autuaaksi tekevään voimaan. En vielä tiedä tuleeko arvostrategialla hullua hurskaammaksi, mutta tähän mennessä hankkimani kokemuksen ja edellä kuvaamieni oivallusten perusteella näin voisi olettaa. Miksi arvosijoittaja voi saavuttaa keskimääräistä parempaa tuottoa pitkällä aikavälillä? Tähän on löydettävissä vastaus paneutumalla hieman tarkemmin kolmeen oivallukseeni viimeisten vuosien ajalta.

Rahoitusteoria on pitkään sulkenut inhimillisyyden käsitteen pois sanavarastostaan. Teorian mukaan sijoituspäätökset ovat perustuneet aina täsmällisiin faktoihin, aivan kuin päätöksentekijöinä olisi markkinoilla joukko robotteja tai tietokoneita. Vasta viime aikoina rahoituksessa on alettu tutkia laajemmin sijoittajien käyttäytymisen piiriin liittyviä kysymyksiä. Akateemiset tutkimukset ovat kuitenkin aina tutkimuksia ja niistä voi halutessaan muokata mieleisiään lähes poikkeuksetta, joten tutkimuksiin on aina suhtauduttava varauksella. Parhaita empiirisiä tutkimuksia ovatkin ne, joissa on pelissä omat rahat ja taustalla oikea keissi tosimaailmasta. Laboratorio-olosuhteet eivät koskaan ole täysin aidot. Tällaisissa olosuhteissa on mahdotonta järjestää tilanteita sijoittajien järjettömästä käyttäytymisestä, jota kuitenkin esiintyy markkinoilla säännönmukaisesti. Nousukaudella monet sijoittajat ryntäävät suin päin ostolaidalle hintatasosta riippumatta. Vallalla on ahneus. Laskukaudella hallitsevana mielentilana on pelko, kun rynnätään myymään, eikä mikään osake kelpaa ostettavaksi selkeästä aliarvostuksesta huolimatta. Tämän voi jokainen sijoittaja itse havaita markkinoilla toimiessaan. Se ei vaadi professorin titteliä tai nimitystä kauppakorkean tutkijakoulutukseen. Tosielämässä näyttää tällä hetkellä siltä, että ”pelko-toimintamallia” toteutetaan suuren sijoittajajoukon toimesta. Ei ole millään muotoa perusteltua, että hyvää tulosta tahkoavia ja positiivisesti tulevaisuuteen katsovia yrityksiä myydään pörssissä substanssiarvoonsa. Nämä erikoistilanteet ovat arvosijoittajan ostopaikkoja. Pitkällä aikavälillä yrityksen menestys ratkaisee kurssikehityksen ja osakkeen hinta noudattelee järkiperäisiä yrityksen fundamentteja. Vain lyhyellä aikavälillä pelko valtaa markkinat ja järki katoaa sijoittajien päästä. Arvosijoittajan keskimääräistä parempi tuotto perustuu tällaisten erikoistilanteiden hyödyntämiseen ja osakkeiden pitämiseen hyvin pitkään laskukausista huolimatta. On ostettava silloin kun muut myyvät. Silloin kun hyvää saa halvalla. Ja salkun päällä on uskallettava istua. Otollisen ajankohdan ja edullisten osakkeiden löytäminen ei edes ole niin vaikeaa kuin monet luulevat. Jo vilkaisu pörssiyhtiöiden tärkeimpiin osakekohtaisiin tunnuslukuihin kertoo missä mennään. Miksi sitten niin harva loppujen lopuksi saavuttaa ylituottoa? Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että massan mukana on huomattavasti helpompi mennä ja lyhyen aikavälin tuotot kiinnostavat paljon enemmän kuin pitkän aikavälin strategian noudattaminen. Valitettavasti hyvin harvalla pää kestää osakemarkkinoilla pysymiseen siinä vaiheessa, kun pörssiromahdus vaanii nurkan takana.

Yleensä akateemisissa tutkimuksissa on keskitytty selvittämään sijoitusrahastojen menestystä osakemarkkinoilla. Koska sijoitusrahastojen salkunhoitajat eivät tutkimusten mukaan kovin usein saavuta keskimääräistä parempia tuottoja, saadaan sellainen kuva, ettei markkinoiden lyöminen voi onnistua piensijoittajaltakaan, joka ei edes ole ammattilainen. Totuus on kuitenkin se, että rahastonhoitajan toimintaa rajoittavat lukuisat eri tekijät, jotka eivät ole yksityissijoittajan esteenä. Tästä syystä yksityissijoittajilla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet keskimääräistä parempaan tuottoon kuin rahastojen salkunhoitajilla.

Ammattisalkunhoitajan pitkän aikavälin tuottoa heikentävät mm. seuraavat asiat:

keskittyminen lyhyen aikavälin menestykseen

vertailuindeksin seuraaminen

tiheä kaupankäynti

sijoituspäätösten hajauttaminen

Osakerahastoja markkinoidaan pitkän aikavälin sijoitusmuotona. Tämä tarkoittaa käytännössä vähintään 5 vuotta. Arvosijoittajalle 5 vuotta ei kuitenkaan ole aika eikä mikään. Arvosijoittaja ostaa osakkeita periaatteella, ettei myy sijoituksiaan koskaan. Arvo-osakkeiden keskimääräistä parempi tuottopotentiaali saattaa purkautua vasta vuosien kuluessa.

Rahastonhoitajalla ei ole aikaa odotella vuosia. Asiakkaat vaativat jatkuvaa näyttöä osaamisesta, joten salkun tulee kehittyä vähintään markkinoiden keskimääräisen tason mukaisesti. Tämä johtaa siihen, että muodista poissa olevat osakkeet eivät mielellään päädy rahastosalkkuun. Rahastosijoittajat ovat usein hyvin kärsimättömiä ja tuomitsevat salkunhoitajan jo yhden vuoden miinusmerkkisestä tuotosta. Usein ei tarvita kuin muutama kuukausi pakkasen puolella olevaa tuottoa ja ollaan jo kyselemässä missä vika. Tällaisten olosuhteiden vallitessa on täysin selvää, että jo oman työpaikkansa menettämisen pelossa sijoituspäätökset on tehtävä melko lyhytnäköisesti.

Edellä kuvattuun lyhytnäköisyyteen liittyy olennaisesti myös jonkin vertailuindeksin seuraaminen. Yksityinen arvosijoittaja voi hajauttaa salkkunsa välittämättä lainkaan indeksipainoista. Rahastonhoitajalle tämä ei käy päinsä, vaan menestyksen jatkuva seuraaminen edellyttää jotain vertailukohtaa. Salkunhoitajan kannalta näyttää huonolta, jos oman salkun kehitys on jonakin ajan hetkenä heikompi kuin vertailuindeksin. Yksityissijoittajan tekemisiä ei kukaan seuraa, joten on yhden tekevää millaisia väliaikoja matkan varrella kellotetaan, kunhan maalissa ollaan voittajana. Vertailuindeksi aiheuttaa salkunhoitajalle paineen valita samoja osakkeita kuin indeksi sisältää. Osakepoiminta on siis yleensä vain muodollista. Tämä johtaa entisestään tuoton keskiarvoistumiseen. Tämän ongelman kohtaavat myös arvorahaston nimeä muodollisesti kantavat rahastot.

Suurin osa markkinoilla olevista rahastoista on ns. aktiivisia rahastoja. Niiden kaupankäynti on tiheää, mikä syö rahaston tuottoa kustannusten muodossa. Tavallisesti salkunhoito perustuu osakkeiden erilaisiin painotuksiin vertailuindeksiin nähden. Aliarvostettuja osakkeita ylipainotetaan ja yliarvostettuja vastaavasti alipainotetaan. Tällainen politiikka johtaa salkun jatkuvaan veivaamiseen. Arvosijoittajan näkökulmasta menettelytapa tuntuu järjettömältä. Arvosijoittaja ostaa vain osakkeita, jotka ovat aliarvostettuja ja pitää niitä siihen asti kunnes arvopotentiaali purkautuu. Näin kaupankäyntikustannukset ovat hyvin pienet.

Yksityissijoittaja on aina omien rahojensa herra. Hän vastaa 100 prosenttisesti omien rahojensa kohtalosta. Rahastonhoitaja vastaa tietysti hoitamastaan salkusta, mutta kuinka monella salkunhoitajalla on omia rahojaan pelissä. Omiin rahoihin suhtaudutaan aina eri tavalla kuin muiden rahoihin. Nykyään rahastoyhtiöiden keskuudessa on yleistynyt tapa, jonka mukaan rahastosta ei vastaakaan yksi tietty henkilö, vaan suurempi salkunhoitotiimi. Tällä haetaan laajempaa näkökenttää asioihin ja monipuolisempaa osaamista. Rahastoyhtiöiden hyvistä aikomuksista huolimatta totta on myös vanha sanonta: joukossa tyhmyys tiivistyy. Se pätee varsin hyvin yhteistyössä hoidettujen rahastojen tapauksessa. Ryhmässä kukaan ei oikein ota kunnolla vastuuta tekemisestä ja massan mielipide ohjailee toimintaa. Poikkeavat, tyypillisesti parhaat, sijoitusideat eivät useinkaan saa kannatusta ja seurauksena on täysin mielikuvitukseton markkinoiden konsensuksen mukainen salkku. Yksityisellä sijoittajalla on mahdollisuus mitä erikoisenpiin sijoitusideoihin. Hänen ei tarvitse perustella näkemyksiään kuin itselleen.

Eugene Faman vuonna 1970 lanseeraaman markkinoiden tehokkuuskäsitteen pitäisi periaatteessa viedä pohja arvosijoittajan strategialta. Tehokkailla markkinoilla ei pitäisi olla mahdollista löytää säännönmukaisesti aliarvostettuja osakkeita. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että arvosijoittamalla menestytään keskivertoa paremmin. Faman teoria ei siis toimi ainakaan kaikissa tapauksissa. Jokainen osakemarkkinoilla enemmän tai vähemmän toiminut on varmasti omakohtaisestikin havainnut markkinoiden olevan usein kaukana Faman määritelmästä. Toisaalta välillä on myös jaksoja, jolloin tuntuu olevan äärettömän vaikea löytää hyviä sijoitusmahdollisuuksia ja tuntuukin, että markkinat hinnoittelevat kaiken uuden informaation välittömästi osakekurssiin. Kuten alussa viittasin, markkinoiden tehokkuuteen ei pidäkään suhtautua mustavalkoisesti, vaan on syytä ymmärtää markkinoiden erilaiset luonteet eri aikoina. Kunhan sijoittaja tietää milloin markkinoilla vallitsee jokin muu kuin ”tehokas olotila”, on hän jo askeleen lähempänä erinomaisten sijoituskohteiden löytämistä. Samalla tavalla markkinapaikasta riippuen, voidaan havaita eroavaisuuksia markkinoiden tehokkuudessa. Vaikka esimerkiksi USA:n ja Euroopan maiden osakemarkkinat olisivatkin pääsääntöisesti tehokkaat, on olemassa lukuisa määrä maita, joissa osakepoiminta tuottaa lisäarvoa.

Oikeastaan arvosijoittamisessa ei ole mitään sen ihmeellisempää. Sen perusperiaatteet ovat lähtöisin jo 1920-luvulta, jolloin Benjamin Graham alkoi opettaa ansiokkaasti osakeanalyysin ja arvonmäärityksen saloja yliopisto-opiskelijoille. Tähän Grahamin oppeja saaneeseen joukkoon kuului opiskeluaikanaan myös muuan Warren Buffett, joka on sen jälkeen luonut tyhjästä kymmenien miljardien omaisuuden. Miten hän on siihen pystynyt? Vastaus ei liene tässä vaiheessa kenellekään enää epäselvä.


___________________


Blogimerkinnän kommentit:


Matti kirjoitti 17.01.2010 - 18:05

Tervehdys,

Olen lukenut blogiasi kiinnostuneena ja olen kanssasi arvosijoittamisesta samaa mieltä.

Yhtä asiaa en vain oikein ymmärtänyt: sanoit sijoittavasi Nordnetin kautta vain muutaman kerran vuodessa kulujen vuoksi. Samasta syystä kerroit käyttäväsi mieluummin esim. Seligsonin indeksirahastoa, jossa palkkio on 0,6%.

Mutta jos sijoitat suoraan Nordnetin kautta kerran kuukaudessa, eiväthän palkkiot ole kuin 48€/vuosi. Kalliimmaksihan Seligsonin hoitopalkkio tulee jo alle 10K pääomalla.

Vai ajatteletko suorassa osakesijoittamisessa osinkojen vuotuisen verotuksen tuomaa kulua?

Olisi kiva kuulla ajatuksiasi tästä.

T. Matti


Random Walker kirjoitti 18.01.2010 - 00:24

Kiitos mielenkiinnosta blogiani kohtaan, Matti. Seligson on tosiaan hallinnointi-/säilytyspalkkioiden osalta kalliimpi, sillä Nordnet ei veloita säilytyksestä mitään. Jos taas verrataan Seligsonin merkintä- ja lunastuspalkkioita Nordnetin kaupankäyntikuluihin, tulee Seligson edullisemmaksi pieniä kertasijoituksia tehtäessä. Nordnetin 4 EUR kaupankäyntipalkkio on 100 EUR sijoituksessa peräti 4 %. Seligson puolestaan ei veloita lainkaan merkinnästä tai lunastuksesta. Tästä syystä rahastoihin voi hyvin sijoittaa pieniä kertasummia joka kuukausi, mutta suorat osakesijoitukset teen suuremmilla summilla muutaman kerran vuodessa.

Suorat pörssisijoitukset ovat aina kaikkein kustannustehokkain tapa sijoittaa, jos transaktioita ei ole paljon. Riittävän hajautuksen (yhtä laajan kuin indeksirahastoilla) saaminen ei kuitenkaan onnistu vain muutamalla kymmenellä kaupalla. Satojen osakkeiden ostamiseen kuluukin jo satoja euroja vuodessa. ETF:t ratkaisisivat tietysti tämän ongelman, mutta niitä en ainakaan vielä omista.

Rahastosijoittamisen osinkoverohyöty on toki yksi syy, mikä puoltaa rahastoihin sijoittamista. En ole kuitenkaan laskenut hyödyn suuruutta sen tarkemmin.

En väitä, että olisin minimoinut kulut täysin rationaalisella tavalla, mutta uskon kuuluvani siihen osaan sijoittajista, jotka ymmärtävät kulujen merkityksen eivätkä maksa turhasta.

Terv. Random Walker


Matti kirjoitti 18.01.2010 - 11:40

Hei Random,

Kiitos kärsivällisyydestäsi kun vastasit kysymykseeni.

Huomasin nimittäin vasta lähettämäni viestin jälkeen, että olet kyllä jo selittänyt tuon osakkeiden hajautuksen syynä Seligsonin rahaston käyttöön.

Onko olemassa jotain syytä siihen, että et omista ETF-osuuksia?

T. Matti


Random Walker kirjoitti 21.01.2010 - 23:29

Tuo on hyvä kysymys ja tässä perusteluja:

Indeksiosuuksien (ETF) vuotuiset hallinnointipalkkiot ovat tyypillisesti 0,10-0,50 % eli monesti jopa indeksirahastoja pienemmät. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä indeksiosuuden ostava sijoittaja maksaa meklarille normaalit välityspalkkiot ja meklarista riippuen mahdollisesti myös säilytyskustannukset. Kokonaiskustannukset ovat helposti indeksirahastoja suuremmat.

Toinen indeksiosuuksien huono puoli on se, että ne ovat useimmiten vain tuotto-osuuksia, joten sijoittaja joutuu maksamaan osingoista veroja ja sijoittaessaan osingot uudelleen syntyy sijoittajalle kuluja. Seligsonin indeksirahastoissa sijoittaja saa itse valita ostaako kasvu- vai tuotto-osuuksia. Ostan aina kasvuosuuksia, jolloin osingot sijoitetaan automaattisesti takaisin rahastoon ja vältyn sekä veroilta että turhilta kuluilta.

Terv. Random Walker

Lyhyt kauppa kuin kolikonheittoa

26.01.2008 - 23:15



Kuten artikkeleistani on voinut päätellä, suosin osta ja pidä -strategiaa, jota voidaan pitää treidauksen vastakohtana. Miksi luotan enemmän pitkän aikavälin arvosijoittamiseen (tehottomilla markkinoilla ja tehottomissa markkinatilanteissa) ja indeksointiin (tehokkailla markkinoilla), kuin nopeaan kauppaan? Seuraavassa perusteluja sijoitustoimintani premisseille, jotka johtavat vääjäämättömästi treidauksen välttämiseen ja pitkän tähtäyksen arvosijoitusstrategian preferointiin. Olen yrittänyt jättää pois liian kaukana käytännön sijoittamisesta olevat esitykset random walk -teoriasta ja tehokkaiden markkinoiden hypoteesista, joihin nojautuen akateemikot vertaavat lyhyen aikavälin keinottelua kolikonheittoon. Perusteluni kyllä osittain pohjautuvat näihin teorioihin, mutta näkökulma on tässä käytännönläheisempi ja siten helpommin ymmärrettävissä.

Kuten jokainen päivittäistä pörssiuutisointia seuraava voi havaita, osakekurssit heilahtelevat tavallisesti hyvin paljon päivästä toiseen. Kukaan ei voi valehtelematta väittää, että osaisi ennustaa päivän nousijat tai laskijat. Teknisellä analalyysillä pyritään ennakoimaan markkinoiden lyhyen aikavälin liikkeitä, mutta akateemisten tutkimusten mukaan tämänkään avulla ei päästä säännönmukaisesti ylituottoihin. Osakkeiden liikkeitä voi siis verrata kolikonheittoon. Yhtä suurella todennäköisyydellä voit arvata nouseeko jokin tietty osake päivän tai vaikkapa viikon aikana, kuin voit ennustaa tuleeko kolikolla kruuna tai klaava.

Osakemarkkinoilla toimii päivittäin niin paljon sijoittajia, että uusi informaatio siirtyy hyvin nopeasti osakkeen hintaan. Tästä syystä yksittäiseen uutiseen perustuvaa tuottopotentiaalia ei markkinoilla ole olemassa. Liikkeellä siis pitäisi olla jo ennen uutisen julkaisemista, mutta ennustajan lahjoja en ole vieä kenelläkään havainnut olevan. Kaikkea informaatiota ei välttämättä hinnoitella tehokkaasti. Tällaisten vaikeasti havaittavien hintaan vaikuttavien tekijöiden tuottopotentiaali kuitenkin purkaantuu yleensä vasta ajan kuluessa. Esimerkkinä voi olla vaikkapa tuottovaatimuksen hinnoittelu. Jos ostat aamulla ja myyt illalla et pääse hyödyntämään tällaisia mahdollisuuksia.

En väitä, ettei monikin voisi saavuttaa markkinoiden keskimääräistä parempaa tuottoa lyhyellä aikavälillä, mutta kyse on silloin onnesta. Itse asiassa on täysin selvää, että lyhyessä kaupassa toinen puolisko voittaa markkinat ja toinen puolisko häviää niille. Totta on myös se, että treidari ja osakesäästäjä todennäköisesti pääsevät pitkässä juoksussa melko samansuuruisiin tuottoihin ennen kaupankäyntikustannusten huomiomista. Niiden huomioimisen jälkeen vähemmän kauppaa käynyt voittaa pelin.

Lyhyellä aikavälillä markkinapsykologia eli sijoittajien inhimillinen käyttäytyminen vaikuttaa osakekursseihin. Laskukauden paniikissa osakkeitä myydään liian helposti ja nousubuumissa kaikki osakkeet kelpaavat ostettavaksi. Mutta kuka osaa sanoa koska bull-markkina alkaa ja bear-markkina loppuu? Sijoittajien käyttäytymisen ennustaminen on lähestulkoon mahdotonta. Paljon helpompaa sitä vastoin on tutkia yritysten todellisia fundamentteja, kuten kannattavuutta, kasvunäkymiä, taloudellista asemaa ja muita tilinpäätöksestä luettavissa olevia tekijöitä. Osakekurssit eivät ole irrallaan yritystoiminnasta. Kannattavasti toimivat ja vakaasti kasvavat yritykset tuottavat omistajilleen vuosien saatossa kassavirtaa. Mitä edullisemmin tälaisia yrityksiä pystyy pörssin kautta itselleen hankkimaan, sitä suurempiin vuosituottoihin pitkällä aikavälillä on mahdollisuus päästä. Lyhyellä aikavälillä spekuloiva puolestaan ei pääse hyötymään millään tavalla talouskasvusta, jota pitävät yllä teknologian kehitys, työvoiman lisääntyminen sekä yritysksiin sijoitettujen pääomien kasvu.

Yrityksen todellinen suorituskyky tulee näkyviin vasta pitkän aikavälin kuluttua. Hyvänkin yrityksen hinta voi laskea markkinoiden sentimentin ollessa huono. Eihän tällaisessa ympäristössä voi olla mitään perusteltua menetelmää, jolla osakkeiden hinnan muutoksia voisi ennustaa. Mutta kunhan sijoittaja jaksaa odottaa yli suhdanteiden, istuen edullisesti ostamiensa hyvien yritysten osakkeiden päällä, hänen tuottonsa ei olekaan enää riippuvainen sattumasta.

Lyhyesti sanottuna edellä esitetyistä syistä johtuen lyhyt kauppa on epävarmaa kuten kolikonheitto, kun taas kärsivällinen pitkän tähtäyksen sijoittaminen on talouden perusfaktoihin perustuen melko varma tapa vaurastua.


_______________


Blogimerkinnän kommentit:


Lauri Nousiainen kirjoitti 27.01.2008 - 15:07

Mielenkiintoista tekstiä. Mutta pahoin pelkään, että tuossa on keskeinen asiavirhe. Lyhyt kauppa on onnenpeliä, kyllä, mutta vähemmässä määrin kuin pitkäaikainen sijoittaminen. Osta ja unohda -strategian mukaisten sijoitusten tuotto on lähes täysin kiinni sattumasta, kun taas hyvin lyhyessä kaupassa sijoittajan taidoilla on myös merkitystä. Kokenut treidari osaa lukea (epätäydellisiä) markkinoita ja löytää tilanteita, joissa todennäköisyydet ovat hänen puolellaan.

Treidari voi tehdä vuodessa helposti kymmeniä tuhansia kauppoja. Jos hän massiivisten kaupankäyntikulujen jälkeenkin tekee voittoa (ja jos yhden treidin voiton todennäköisyys olisi 50-50 kuten kolikonheitossa), niin tulos ei ole voinut johtua onnesta. Suomessakin on useita treidareita, jotka tekevät systemaattisesti voittoa vuodesta (tai kuukaudesta tai viikosta) toiseen. Todennäköisyys sille, että se johtuisi onnesta, on minimaalinen.

Pitkäaikaiseen sijoittamiseen ei tarvita juuri lainkaan taitoa, vaan riittää että hajauttaa pääoman mahdollisimman tehokkaasti (esim. sijoittamalla indeksiin), ja sitten tarvitaankin enää sitä aikaa, jolloin voi odottaa saavansa todennäköisesti voittoa vuosien tai vuosikymmenien saatossa.

Lauri


Random Walker kirjoitti 28.01.2008 - 00:21

Kiitos kommenteista Lauri. Olen vilpittömästi iloinen puolestasi, jos kykenet sijoitustyylilläsi säännönmukaisesti saavuttamaan keskimääräistä parempaa tuottoa osakemarkkinoilla. Itse tavoittelen sijoitustoiminnallani noin 12 % vuotuista tuottoa pitkällä aikavälillä. Tämä on täysin perusteltu tuotto-odotus talouden perustekijöihin nojautuen. Itse en ainakaan ymmärrä mihin talouden fundamentteihin tai matemaattisiin totuuksiin perustuen treidauksen avulla on odotettavissa tätä suurempaa tuottoa. Kenties osaat valaista minua tässä asiassa.

Kerrot, että Suomessa on useita treidareita, jotka tekevät säännöllisesti voittoa. Uskon tämän täysin, mutta kysymyshän onkin siitä tekevätkö he voittoa yli keskimääräisen tuoton (indeksituoton). Jos tuotot jäävät tämän alle, ei treidaus ole perusteltua paitsi, jos kaupankäynnin ilosta on valmis maksamaan menetetyn tuoton verran.

Kirjoitat myös, että osta ja unohda -strategian tuotto on täysin kiinni sattumasta. Tätä mieltä olemalla tulet samalla väittäneeksi, että yritys- ja liiketoiminta ovat onnen kauppaa. En ole vielä tavannut yritysjohtajaa, joka pyörittäisi liiketoimintaa arpakuutio kädessä. Pitkällä aikavälillä osakekurssien kehitys noudattelee yritysten todellista menestystä, joten onnen kaupasta tuskin voidaan puhua.

R.W.


Mitä eroa on sijoittamisella ja spekuloinnilla?

26.01.2008 - 23:15

Mitä eroa on sijoittamisella ja spekuloinnilla? Monen piensijoittajan tuntuu olevan vaikea vastata kysymykseen ja ymmärtää, että on aivan eri asia sijoittaa suunnitelmallisesti omaa strategiaansa ja aikajännettä noudattaen kuin keinotella osakemarkkinoilla arvaillen päivän nousijoita ja laskijoita.

Pitkän aikävälin sijoittaminen on perusteltua monestakin syystä. Spekulointi puolestaan perustuu puhtaasti arvauksiin ja onneen. Lyhyellä aikavälillä spekuloivan, jopa päivänsisäisiä kauppoja tekevän sijoittajan saaman positiivisen tuoton todennäköisyyttä voidaan verrata kolikonheittoon. Klaavan tai kruunan oikein arvaamalla voitat 20% ja vastaavasti väärin arvaamalla häviät 20%. Lyhyellä kaupankäynnillä todellakin on mahdollisuus huimiinkin tuottoihin. Voithan arvata oikein vaikka 10 kertaa peräkkäin ja olet miljonääri.

Kaikesta huolimatta spekuloinnin tuotto-odotus on nolla. Pitkän aikavälin sijoittamisessa tuotto-odotus sitävastoin on positiivinen. Pitkällä tähtäimellä osakekurssit nimittäin nouseat lyhyen aikavälin heilunnasta huolimatta. Tämä johtuu yritysten tuottavuuden kasvusta, jonka katalysaattoreina toimivat teknloginen kehitys, työvoiman lisääntyminen ja yrityksiin sijoitettujen pääomien kasvu.

Piensijoittajat, jotka uhkuvat ja puhkuvat, että kyllä sellaiset 25 % vuosituotot ovat minulle mahdollisia kun kerta käyn kauppaakin näin tiheästi ja osaan valita oikeita osakkeita, voisivat pistää hivenen jäitä hattuun. Eivät osakemarkkinaat sentään ole irti reaalitaloudesta (vaikka joskus, kuten ennen IT-kuplan puhkeamista, näin tuntuukin olevan). Ja ajan mittaan (vaikka viime vuonna olisitkin keinotellut itsellesi 50% vuosituoton) jokainen joutuu tämän tosiasian havaitsemaan.

Ehkä on vielä lopuksi syytä siteerata kuuluisaa taiteilijaa, jotta mikään ei jäisi epäselväksi:

”Jos haluaa tulla päivässä rikkaaksi, löytää itsensä hirsipuusta vuodessa.”

Leonardo Da Vinci

Miten päihittää ammattilaiset heidän omassa lajissaan?

26.01.2008 - 23:00

Vähintään keskivahvat informaatiotehokkuuden ehdot täyttävillä markkinoilla eli käytännössä kaikilla suurilla osakemarkkinoilla kuten USA:ssa ja jopa Suomessa (monien tutkimusten mukaan) kenelläkään ei ole enemmän tietoa kuin toisella. Jotkut tekevät vain hyviä arvauksia –ja jotkut sitten huonompia. Toisin sanoen kenelläkään ei ole kristallipalloa, joka ennustaisi tulevia osakekursseja. Indeksisijoittaminen ei perustu arvauksiin eikä jännityksen hakemiseen. Se perustuu puhtaaseen matematiikkaan. Ja niin tylsältä kuin se kuulostaakin passiiviseen odotteluun. Tärkeitä eivät ole päivän nousijat ja laskijat vaan kokonaisuus, joka pitkällä aikavälillä tuottaa aina markkinoiden keskimääräisen bruttotuoton.

”Osakekurssien historiaa ei pysty käyttämään tulevaisuuden ennustamiseen millään järkevällä tavalla. Tulevaisuuden osakekurssit ovat yhtä hyvin ennustettavissa kuin sarja satunnaislukuja.”

Eugene Fama

Indeksisijoittaminen ei vaadi juuri lainkaan kaupankäyntiä, joten siitä aiheutuvat kustannukset ovat erittäin vähäiset. Indeksisijoittajan ei myöskään tarvitse jatkuvasti kerätä tietoa sijoituskohteista, joten tähän käytettyjä kustannuksia –olivatpa ne sitten eksplisiittisiä (suoria) tai implisiittisiä (epäsuoria, kuten vaiva ja tuhlaantunut aika)– ei myöskään ole. Näin ollen indeksisijoittajan pitkän aikavälin nettotuotto (tuotto kustannusten jälkeen) on itse asiassa suurempi kuin markkinoilla keskimäärin.

Indeksoinnilla päihität siis suurimman osan ammattimaisista salkunhoitajista! Mutta kysymys kuuluukin, miksi niin harva valitsee indeksoinnin sijoitusstrategiakseen.

Markkinakatsaus

26.01.2008 - 22:40

Näin vuoden alussa on hyvä katsastaa nopeasti peruutuspeiliin ja miettiä mennyttä vuotta. Kokonaisuutena vuodesta jäi sijoittajille hieman karvas maku, vaikka ensimmäinen puolisko sujuikin vahvassa kurssinousussa. Vaikka yleisindeksillä mitattava osakkeiden kehitys oli Helsingissä erinomainen, on totuus ihan toisenlainen. Nokian ja Fortumin kaltaisten yleisindeksissä paljon painoa saavien yhtiöiden takia yleisindeksi vääristää tilannetta. Painorajoitettu indeksi oli plussalla vain nelisen prosenttia, joten hyvin hajautetun suomalaisen osakesalkun tuotto oli selvästi keskimääräistä heikommalla tasolla.

Vuoden loppua kohti maailman talouden tilanne synkkeni entisestään USA:ssa. Tästä huolimatta monet analyytikot odottavat ensi vuoden loppua kohti paranevaa kurssikehitystä. Ongelmat rajoittuvatkin mitä todennäköisimmin ensi vuoden alkuun tai korkeintaan kahdelle ensimmäiselle kvartaalille, joten mistään taantumasta ei ole syytä tässä vaiheessa puhua. Fedin koronlaskut pitävät jenkkimarkkinaa pystyssä ja Euroopassa tilanne onkin ollut selvästi yhdysvaltoja parempi koko ajan.

Huonojen aikojen lietsonta on tietysti omiaan kartuttamaan lyhyeksimyyjien tilipussia. Tämä ns. short selling puolestaan kiihdyttää kurssilaskua entisestään. Ei siis ihme, jos kovalle kurssilaskulle on vaikea löytää järkiperusteita.

Ensi vuodesta on kaikin puolin tulossa mielenkiintoinen. Vuosia pienenä pysynyt volatiliteetti eli kurssien heilunta on taas noussut normaalille tasolle epävarmuuden lisääntyessä. Riskien kasvaessa osakkeiden hintojen tuleekin laskea vaikkei yritysten kassavirtaodotuksia sinänsä alennettaisikaan. Yleinen epävarmuus laskee tavallisesti lähes kaikkien osakkeiden hintoja. Sijoittaja, joka uskoo riskien olevan liioiteltuja, voi löytää markkinoilta paljon hyviä sijoitusmahdollisuuksia.

Makrotalouden näkymät

26.01.2008 - 22:30

Viime vuosina talouskasvu on ollut erityisen vauhdikasta, mikä on näkynyt osakkeiden hintojen kohoamisena. Totuus on, että kasvu on hidastumassa tänä vuonna, mikä tulee vaikuttamaan yritysten tuloksiin. Mitään dramaattista ei kuitenkaan pitäisi olla näkyvissä, vaikka suhdanne onkin täyttymässä. Laskeneet hinnat ovat saaneet aikaan sen, että arvostustasot suhteessa tuloksiin ovat Suomessa varsin maltilliset.

Vaikka yritysten fundamentit ovat pääsääntöisesti kunnossa, on makrotaloudessa paljon uhkakuvia, jotka heikentävät näkymiä. USA:n subprime-kriisin jälkipyykki paisuu jatkuvasti, mikä saa sijoittajat hermostumaan, vaikka vaikutukset eivät juuri näykään suomalaisten pankkien kohdalla. Epäsuorasti kyseisiin asuntolainoihin liittyvät ongelmat näkyvät suomalaisissakin osakkeissa esimerkiksi ulkomaisten hedge-rahastojen toiminnan seurauksena. Nämä ns. vipurahastot ovat olleet subprime-kriisin suuria häviäjiä ja joutuneet tästä syystä tekemään pakkorealisointeja myös osakesijoitusten kohdalla asiakkaiden halutessa ulos tappiota tekevistä rahastoista. Tämä on näkynyt myös Suomeen tehtyjen sijoitusten suurina myynteinä. Osakekurssit ovat tämän seurauksena laskeneet ilman mitään todellista syytä.

Myyntipaineita ovat aiheuttaneet myös muunlaiset, järkevämmät, syyt. Tällaisia tekijöitä ovat mm. öljyn ja muiden raaka-aineiden korkea hinta, dollarin heikentyminen, kuluttajien luottamuksen lasku ja pelko talouskasvun hidastumisesta. Etenkin suhdanneherkät perusteollisuuden yritykset tulisivat kärsimään talouskasvun hidastuessa. Esimerkiksi rakennus- ja metalliteollisuuden yritysten osakkeiden hintoihin on jo alettu diskontata heikentyneitä näkymiä.

Tottahan on, että uhkakuvat ovat selvempiä kuin vielä viime kesänä, jolloin tulevaisuus näytti huomattavasti valoisammalta. Mihinkään paniikkiin ei kuitenkaan ole mitään syytä osakekurssien ollessa järkevällä tasolla. Taantuma tulee ennemmin tai myöhemmin. Se on täysin varmaa. Mitä nopeammin ”karhu” ilmestyy markkinoille, sitä nopeammin saamme taas jossain vaiheessa nauttia ”härkämarkkinoiden” nosteesta. Itse yrityksissä tuskin tulee tapahtumaan mitään radikaalia muutosta huonompaan, joten hintojen laskiessa avautuu loistavia mahdollisuuksia hankkia hyviä osakkeita halvalla. Lyhyellä aikavälillä tuotot tulevat jäämään kehnoiksi, mutta pidemmällä sihdillä sijoittaville kurssien lasku tuskin on huono uutinen. Päinvastoin!

Sijoitussuunnitelmani

26.01.2008 - 22:15

Tavoitteet, allokaatio ja sijoitushorisontti

Sijoittamista ei kannata aloittaa ilman tavoitetta. Se voi olla pääoman kartuttaminen viiden vuoden kuluttua ostettavaa uutta autoa varten tai vaikkapa säästäminen eläkepäivien varalle. Oman sijoitustoimintani tavoite ei kuitenkaan ole kumpikaan näistä. Oma tavoitteeni on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Tähän voidaan päästä kärsivällisellä pitkän aikavälin sijoitusstrategialla, jossa keskitytään hyvätuottoisiin instrumentteihin. Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa mahdollisuutta elää ilman palkkatyötä pelkillä pääomatuloilla. Näiden tulojen suuruuden määrittävät sijoitushorisontin pituus, pääomalle saatava tuotto sekä alkusijoituksen ja säännöllisen säästämisen suuruudet.

Itse lähden ajatuksesta, jonka mukaan pitkän aikavälin sijoittamisessa osakkeet ovat ainoa rationaalinen vaihtoehto, sillä ne tuottavat paremmin kuin muut sijoituskohteet. Pitkä aikaväli on mielestäni vähintään 20 vuotta. Hajautus eri sijoitusinstrumentteihin tietysti pienentää riskiä, mutta samalla pienenee myös tuotto-odotus. Kun pitää mielessä, että 20 vuoden mittaisessa sijoituksessa tappioriski on varsin pieni (noin 1 %) ja odotetun tuoton suuruus vuodessa pitkällä aikavälillä selvästi muita kohteita suurempi (noin 12 %), voi yöt nukkua rauhassa osakkeiden lyhyen aikavälin heilunnasta huolimatta. Seuraava kuva esittää karkean ”nyrkkisäännön” (kertoimet pyöristetty tasalukuihin muistamisen helpottamiseksi) siitä, miten taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen riippuu kuukausisäästön suuruudesta. Kuvasta havaitaan, että kuka tahansa voi päästä samaan tavoitteeseen kuin minä, kunhan vain kärsivällisyys osakemarkkinoilla mukana oloon riittää 20 vuodeksi.

Kuukausisäästö 2008 - 2028 = x

Osakesalkun arvo 2028 = 1000x

Kuukausiansio pääomatuloina 2028 - ikuisuus = 10x

Kuvasta nähdään huikea tosiasia, jonka korkoa korolle efekti saa aikaan pitkän ajan kuluessa. Jokaista kuukaudessa välillä 2008 - 2028 säästöön laittamaani euroa kohden alkaa salkkuni tuottaa 20 vuoden kuluttua pääomatuloa kuukausittain 10 euroa. Salkun arvo on tällöin 1000 euroa jokaista tästä päivästä kuukausittain säästöön laittamaani euroa kohden.

Oman ”bruttokuukausipalkkansa” suuruuden vuodesta 2028 lähtien, voi siis määrittää säätämällä tästä hetkestä alkava kuukausittainen säästö kymmenesosaan tulevaisuudessa halutusta tulosta. Itselleni taloudelliseen riippumattomuuteen riittää noin 6000 euroa kuukaudessa. Tästä syystä kuukausittaisen sijoitussumman suuruuden on oltava 600 euroa. Tämän seurauksena osakesalkkuni arvo tulee 20 vuodessa nousemaan noin 600 000 euroon (jää hieman alle, mutta pienehkön, n. 6000 euroa, alkusijoituksen kanssa päästään kyseiseen summaan) 12 % vuotuisella tuotolla (osingot + arvonnousu). Kun tuotto oletettavasti tulee olemaan vuoden 2028 jälkeenkin kyseiset 12 % vuodessa, tarkoittaa tämä sitä, että tuotto 600 000 euron pääomalle on 72 000 euroa vuodessa, joka siis on 6000 euroa kuukaudessa. Tämä tulo on siis seurausta yritysten jakamista osingoista (n. 5 %) sekä osakkeiden myynneistä (n. 7 %) eli salkun vuotuisesta tuotosta (n. 12 %). Salkun pääoma ei siis pienene, vaan toimii ”rahasampona”, joka vuosittain tuottaa osakemarkkinoiden tuoton. Bruttona saadusta pääomatulosta on tietysti maksettava verot. Osakemyynneistä on maksettava veroa 28 %, kuten osingoistakin, mutta näistä vain 70 % on verotettavaa tuloa. Näin ollen veroprosentiksi osinkojen kohdalla tulee vain 19,6 (0,70 x 28 %). Jos oletetaan, että osinkotuotto on 5 % vuodessa ja loppu tuotosta realisoidaan osakemyynneillä, saadaan ”nettokuukausipalkaksi” 6000 - (19,6 % x 6000 x 5/12 + 28 % x 6000 x 7/12) = 4530 euroa.

On sanomattakin selvää, että tulevaisuus on aina epävarma. Jos kyse olisi korkosijoituksesta, voisin olla täysin varma, että tavoitteeni toteutuu täsmälleen siten kuin olen laskenut. Osakesijoituksen tapauksessa laskelmat tulevasta tuotosta perustuvat todennäköisyyksiin. Edellä esittämäni skenaario on todennäköisin kaikista mahdollisista tapauksista. Yhtälössä on monta muuttujaa: sijoitushorisontti, kuukausisäästö, vuotuinen tuotto. Kuitenkin viimeksi mainittu on ainut muuttuja, jonka kehitykseen en pysty itse täysin vaikuttamaan (hyvillä osakevalinnoilla ja ajoituksella vain osittain). Mikäli noudatan kurinalaisesti sijoituksen suunniteltua aikajännettä ja kuukausittaisen sijoituksen suuruutta huolimatta väliaikaisista laskukausista, tavoitteeseen pääsemisen voi estää ainoastaan keskimääräisen vuotuisen tuoton putoaminen alhaisemmaksi kuin mitä se historiallisesti on ollut.

Kuinka suuri katastrofi on, jos vuotuinen tuotto jääkin esimerkiksi vain 10 prosenttiin? Tällöin salkun pääoma kohoaa 20 vuoden kuluttua ”vain” hieman yli 400 000 euroon! Eli kuukausiansio on noin 4000 euroa. Mielestäni tämäkään ei ole lainkaan hassummin. ”Pelivaraa” halutessaan kannattaa kuitenkin tehdä heti alussa yksi suurempi sijoitus, joka jää kasvamaan korkoa korolle 20 vuodeksi. Tällä hetkellä (ennen tämän strategian implementoinnin aloittamista) salkussani on noin 12 000 euron arvosta rahasto-osuuksia, jotka muodostavat tämän ”alkusijoituksen”. Näin ollen heikomman skenaarion (tuotto 10 % pa.) toteutuessa saavutan noin 500 000 euron salkun vuonna 2028.

Toinen itsestään selvä asia on vuotuisen tuoton heilahtelu voimakkaasti vuodesta toiseen. Edellä kuvatuissa laskelmissa ideana on, että sijoitusperiodin lopussa laskettaessa keskimääräinen vuosituotto asettunee likimain 12 % tuntumaan. Yksittäisenä vuotena tuotto voi olla yhtä hyvin -20 % kuin vaikkapa 30 %. Lyhyellä aikavälillä tuotot muodostuvat täysin sattumanvaraisesti. Tämä on syytä muistaa myös siinä vaiheessa, kun salkusta aletaan realisoida pääomatuloa. Osinkotuoton voidaan olettaa olevan melko tasaista joka vuosi, mutta arvonnoususta saatava tuotto tulee vaihtelemaan. Tämä ei ole kuitenkaan ongelma tasaisen tuoton aikaansaamisen kannalta, sillä heikkoina vuosina kuukausittainen ansio voidaan ”syödä” salkun pääomasta ja hyvinä aikoina vuotuisesta tuotosta jää vaaditun ansion ottamisen jälkeen ”ylimääräistä”, joka kasvattaa salkun pääomaa huonojen vuosien varalle.

Hajauttaminen

Lähtökohtaisesti sijoitukset hajautetaan maailmanlaajuisesti ja eri toimialoille, mutta huomioimalla se tosiasia, että suomalainen on aina asiantuntija suomalaisten yritysten kohdalla. Tätä kotikenttäetua tulen siis myös hyödyntämään. Tämä tarkoittaa sitä, että ulkomaille lähdetään rahastojen (mielellään edulliset indeksirahastot) kautta ja ainoastaan kotimaahan suorien osakesijoitusten avulla. Markkinoille, joiden uskon olevan tehokkaat (uusi tieto siirtyy välittömästi osakkeiden hintoihin), sijoitan passiivista strategiaa noudattaen tai passiivisia indeksirahastoja käyttäen. Markkinoilla, joilla uskon aktiivisen osakevalintaprosessin tuottavan lisäarvoa, sijoitan joko itse tai aktiivisten rahastojen kautta.

Salkussa tulisi lähtökohtaisesti olla edustettuna USA, Eurooppa, josta erillisenä osana Suomi, (kotikenttäedun takia) sekä yksi nopeasti kasvava, vielä kehittyvässä vaiheessa oleva, markkina. USA ja Eurooppa tulevat tuomaan indeksin mukaista keskimääräistä tuottoa ja tarjoavat hyvää hajautusta. Suomeen sijoitan suuriin yhtiöihin indeksin mukaisesti, mutta pienempiin arvoyhtiöihin aktiivista osakepoimintaa toteuttaen uskoen tämän avulla saavuttavani keskimääräistä paremman tuoton sijoitusperiodini aikana. Tällä hetkellä yksi mielenkiintoisimmista nopean kasvun markkinoista on Venäjä. Näiltä markkinoilta voi odottaa vielä pitkään keskimääräistä parempaa tuottoa. Oma tietotaito venäläisistä yrityksistä on kuitenkin olematon, joten maksan rahastolle mielelläni melko korkeatkin kustannukset, kunhan pääsen osalliseksi itänaapurimme vahvasta kasvusta. Maantieteellisen hajautuksen merkitys on viimeisten vuosien globalisaation seurauksena vähentynyt huomattavasti. Useimmat yritykset toimivat täysin maailmanlaajuisesti rekisteröidystä kotimaastaan huolimatta. Tästä syystä toimialahajautus lienee maantieteellistä hajautusta tärkeämpää. Salkku pyritäänkin rakentamaan siten, että eri sektorit ja toimialat ovat edustettuina mahdollisimman monipuolisesti.

Palveluntarjoajaksi ja yhteistyökumppaniksi valitaan rahastojen osalta Seligson & Co. Hyvä aikaisempi kokemus yhtiöstä, alhaiset kustannukset, asiakaslähtöisyys, vahva ammattitaito niin teoreettisella kuin käytännön tasollakin, rahastovalikoiman kattavuus sekä ennen kaikkea omia sijoitusperiaatteita noudattelevat näkemykset ovat syitä, joiden perusteella yhtiö on helppo valinta. Omaan salkkuuni päätyvät rahastot ovat:

Seligson & Co Suomi -indeksirahasto:

Rahasto-osuuksia on ollut ”vanhassa” salkussani jo ennestään. Erittäin kustannustehokas ratkaisu, jossa pääpaino on Suomen suurissa ja likvideissä yrityksissä. Näihin yrityksiin sijoitan indeksin mukaisesti, sillä osakepoiminta ei tuota juurikaan lisäarvoa markkinoiden tehokkuudesta johtuen.

Seligson & Co Top 25 Brands:

Rahasto tarjoaa kustannustehokkaan vaihtoehdon maailmanlaajuiseen hajautukseen. Rahastoa hoidetaan passiivisesti. Edustettuina ovat maailman johtavat tuotemerkit Coca-Colasta McDonaldsiin ja Disneystä American Expressiin. Pääpaino on USA:ssa, mutta esimerkiksi Ranska, Saksa, Italia ja tietysti Suomi Nokian ansiosta ovat myös edustettuina. Yhtiöt toimivat kuitenkin niin globaalisti, että hajautuksen voidaan katsoa olevan maantieteellisesti paljon laajempi. Rahaston kohteet ovat pääsääntöisesti kuluttajatuotteita valmistavia, isoja ja vakavaraisia blue chip -yhtiöitä. Kyseisen sektorin osakkeet tarjoavatkin hyvän suojan laskumarkkinoille, mikä tasapainottaa riskiä, joka otetaan johonkin kehittyvälle markkinalle sijoittavan rahaston kanssa. Esimerkiksi maailman tunnetuin sijoittaja Warren Buffett on mieltynyt tällaisiin brändiyhtiöihin ja saavuttanutkin niiden avulla selkeästi keskimääräistä parempaa tuottoa vuodesta toiseen.

Seligson & Co Prosperity Russia:

Rahaston avulla pyritään hakemaan hieman suuremmalla riskillä keskimääräistä parempaa tuottoa. Tämä riski uskalletaan ottaa salkun hyvän hajautuksen takia. Venäjä on vahvasti kasvava talous, jonne ei ole vielä liian myöhäistä lähteä mukaan. Rahasto pyrkii poimimaan hyvät sijoituskohteet aktiivisella seurannalla eikä se ole sidoksissa mihinkään indeksiin. Uskon aktiivisen salkunhoidon tu ottavan lisäarvoa Venäjän kaltaisilla markkinoilla. Tästä johtuen myös kustannukset ovat rahastossa melko korkeat. Oletan kuitenkin, että erinomainen tuotto takaa sen, että palkkiot kannattaa maksaa. Seligson & Co:n sijoitusneuvojana salkun muodostamisessa toimii Prosperity Capital Management.

Strategia

Kotikenttäetu pyritään hyödyntämään suorilla osakesijoituksilla Suomeen. Sijoitukset kohdistetaan pieniin arvoyhtiöihin, sillä ne ovat tuottaneet pitkällä aikavälillä keskimääräistä enemmän ja pienten yhtiöiden vähäisestä seurannasta johtuen aliarvostuksia on mahdollista löytää. Lisäksi saadaan hajautushyötyä, sillä salkkuni Suomi-rahasto keskittyy indeksin mukaisesti suurimpiin yrityksiin, joissa mukana on myös paljon kasvuyhtiöitä.

Arvosijoittajana keskityn yrityksiin, joiden markkina-arvo suhteessa oman pääoman kirjanpidolliseen arvoon (ns. tasearvo tai substanssiarvo) on hyvin matala. Osakkeen hinta ei saa myöskään olla liian korkea tulokseen nähden. Yritysten on oltava hyviä osingonmaksajia ja osingon on kasvettava tasaisesti vuodesta toiseen. Tämä vaatii yritysten vahvaa tuloskasvua tulevaisuudessa. Kasvuun ei kuitenkaan pidä pyrkiä kannattavuuden kustannuksella vaan jokaisen salkkuun valitun yrityksen pääoman tuottoaste on oltava korkealla tasolla.

Pyrin hyödyntämään mahdollisuutta kohdentaa suorat osakesijoitukset pääsääntöisesti pieniin yrityksiin. Suurilla institutionaalisilla sijoittajilla tätä mahdollisuutta ei yleensä ole, sillä heidän on keskityttävä suurempiin yhtiöihin mm. niiden hyvän likviditeetin takia. Suurten yritysten osakkeista nimittäin pääseen helpommin eroon osuuden omistajien siirtyessä myyntilaidalle. Koska itselläni tällaista ongelmaa ei esiinny, en ole riippuvainen suuryrityksistä. Toinen selitys suuriin yrityksiin keskittymiselle on osakerahastojen velvoite jonkin markkinaindeksin seuraamiseen. Indekseissä suurin painoarvo on isoilla yhtiöillä, joten niihin on myös pääsääntöisesti sijoitettava, ettei salkku poikkea liikaa indeksistä. Minun ei tarvitse noudattaa tällaisia lakiin perustuvia määräyksiä, joten voin hyötyä pienyrityksistä, jotka ovat tuottaneet keskimäärin suuryrityksiä paremmin. Pieniin yrityksiin tietysti liittyy hivenen enemmän riskiä, mutta sen pystyn kantamaan pitkästä sijoitushorisontista johtuen. Pieniin yrityksiin sijoittamista puoltaa myös tosiasia Suomen osakemarkkinoiden tehokkuudesta. Suuria yhtiöitä seurataan niin tarkasti, että niiden suhteen markkinat ovat hyvin tehokkaat. Pienien ja vähän analysoitavien yritysten kohdalla voi kestää pitkiäkin aikoja ennen kuin markkinat huomaavat osakkeiden aliarvostuksen. Tarkoitukseni on löytää tällaiset yritykset ennen suurta massaa ja odottaa turhia hötkyilemättä osakekurssin nousua. Koska käsiäni ei tässä tapauksessa ole sidottu tiukoilla lakipykälillä, voin tilanteesta riippuen tietysti sijoittaa myös muutamiin suuriin yrityksiin, mikäli tuottopotentiaali vaikuttaa hyvältä. Tärkeämpänä pidän sitä, että kyseessä on arvoyhtiö. Tästä kriteeristä joustaminen vaatii erityisen hyvät perustelut.

Yksi kaikkein vanhimmista ”sijoitussäännöistä” kuuluu: sijoita vain sellaiseen minkä ymmärrät. Tästä syystä keskityn suorissa sijoituksissa ainoastaan suomalaisiin yrityksiin, sillä tunnen kotimaiset yhtiöt parhaiten. Ulkomaisia yhtiöitä en tunne juuri lainkaan, joten niistä on syytä pysyä erossa. Toinen vanha sijoittamisen lainalaisuus, ”älä laita kaikkia munia yhteen koriin”, toteutuu hajauttamalla salkku noin kymmeneen eri yritykseen. Jo viiteen eri toimialoilla toimivaan yritykseen sijoittaminen pienentää tappionriskiä huomattavasti, vaikka useimmilla rahastoilla voi tyypillisesti olla salkussaan useiden kymmenien yritysten osakkeita. Kymmenen yrityksen jälkeen hajautuksesta saatava lisähyöty alkaa selvästi pienentyä. Keskittyminen vähäisempään määrään yhtiöitä, antaa minulle mahdollisuuden tutustua yksittäiseen sijoituskohteeseen paremmin.

Salkun kiertonopeus tulee olemaan matala. Sijoitukset tullaan tekemään pääsääntöisesti puolivuosittain, jotta kaupankäyntikulut voidaan pitää alhaisina. Käyttämäni osakevälittäjä (Nordnet) veloittaa kaupankäyntikustannuksina 0,15 % tai minimissään 4 euroa per toimeksianto.

Pieniä (ja kenties myös muutamia hivenen suurempia) arvoyhtiöitä sisältävää salkkua hoidan ns. osta ja pidä -strategiaa noudattaen. Strategiaa voidaan tavallaan pitää aktiivisen ja passiivisen salkunhoidon välimuotona. Toisaalta aliarvostettuja yhtiöitä etsitään aktiivisesti, mutta kuten arvosijoittamiseen myös kuuluu, osakkeet pyritään pitämään salkussa vuosia (jopa vuosikymmeniä) passiivisesti odotellen. Tämä johtuu jo useasti todetusta faktasta, jonka mukaan arvo-osakkeet tuottavat keskimääräistä paremmin vain pitkällä aikavälillä. Lyhytaikaisia voittoja hamuaville on olemassa aivan toiset sijoitusinstrumentit ja -tyylit.

Osakevalinta

Arvosijoittamiselle tyypilliseen tapaan osakevalinnoissa noudatetaan bottom up -tyyppistä näkökulmaa, jossa tärkeintä on itse yritys ja sen suorituskyky. Tarkoituksena ei siis ole ennustaa lyhyen aikavälin talousnäkymiä ja tehdä allokaatiopäätöksiä tämän mukaisesti kuten top down -menetelmässä. Mikäli yritys on pitkällä aikavälillä potentiaalinen kohde, niin hinnaltaan kuin laadultaankin, pääsee se tarkempaan analyysiin, jossa vasta huomioidaan makrotaloudelliset ennusteet, jotka osittain määrittävät osakkeen ”todellisen” arvon.

Suorat osakesijoitukset valitaan kolmivaiheisen lähestymistavan mukaan:

Taustatiedon hankkiminen

Tunnuslukuanalyysi

Arvonmääritys

Taustatiedon hankkiminen -vaiheessa suoritetaan kvalitatiivista analyysiä (erilaisten lehtien, internetin yms. avulla), jonka perusteella valitaan houkuttelevat osakkeet kvantitatiiviseen tunnuslukuanalyysiin. Tunnuslukuanalyysissä näitä osakkeita arvioidaan viiden tunnusluvun (P/B, P/E, osinkotuotto, ROI, liikevaihdon kasvu) avulla. Tietyt kriteerit täytettyään osake pääsee Arvonmääritys -vaiheeseen, jossa suoritetaan lopullinen osakevalinta. Mikäli osake osoittautuu riittävästi aliarvostetuksi, se valitaan salkkuun.

Taustatiedon hankkiminen -vaiheessa

tutustutaan yleisesti makrotaloudelliseen tilanteeseen, osakemarkkinoiden näkymiin ja eri yhtiöitä koskeviin uutisiin lähinnä lehtien, internetin ja erilaisten analyysipalveluiden tuottamien raporttien avulla. Tarkoituksena on hahmottaa mm. missä suhdannekierron vaiheessa elämme, millainen on markkinoiden sentimentti (yleisilme), onko makrotaloudessa uhkakuvia, millaiselta näyttää yritysten tuloskunto, millainen on osakemarkkinoiden arvostustaso keskimäärin, mitkä toimialat tai yksittäiset yritykset ovat pinnalla, ja mihin yhtiöihin ns. suursijoittajat panostavat. Näihin asioihin liittyvät tiedonjyväset ovat kultaakin arvokkaampia ja auttavat hahmottamaan sitä yritysjoukkoa, josta tulevat sijoituskohteet tullaan tarkemman analyysin jälkeen valitsemaan.

Taustatietoa kerätessä on syytä pitää mielessä aikaisemmin laadittu sijoitusstrategia. Esimerkiksi eri talousaiheisia lehtiä selatessa kannattaa kiinnittää huomiota sellaisiin uutisiin, joista voidaan katsoa olevan hyötyä oman strategian tavoitteisiin pääsemiseksi. Koska arvosijoittaminen on pääsääntöisesti ns. vastavirtaan sijoittamista, on syytä pikemminkin innostua uutisesta, joissa kerrotaan jonkin osakkeen hinnan romahtaneen ilman järkevää selitystä, kuin uutisesta, jossa hehkutetaan nousevia kursseja. Arvosijoittajahan ostaa kun muut myyvät ja myy kun muut ostavat. Osakekurssin romahtaessa ilman mitään erityistä syytä, saa samaa ”tavaraa” entistä halvemmalla. Tällaisissa tapauksissa syynä romahdukseen ovat ilmeisemmin markkinapsykologiset tekijät kuten paniikki tai ylireagointi, eivät faktatiedot. Nousumarkkinoilla hehkuttavat uutiset eivät välttämättä saa ostotilaisuuksia etsivän arvosijoittajan mielenkiintoa heräämään. Varsinkaan jos ilmassa on kuplan tuntua. Miksi ostaa yliarvostettuja osakkeita, jos niitä kuplan puhjettua saa halvemmalla.

Osakevalintaprosessin tässä vaiheessa pyritään rajaamaan mahdolliset sijoituskohteet noin 20 (mahdollisesti jopa 30) osakkeeseen (mukaan lukien ”hintaseulasta”, josta kerrotaan myöhemmin, läpi päässeet osakkeet).

Tunnuslukuanalyysi -vaiheessa

tarkastellaan edellisessä vaiheessa esille nousseiden yritysten osakekohtaisia tunnuslukuja sekä muita taloudellisesta tilanteesta kertovia mittareita. Käytettävät tunnusluvut on valittu sen mukaan, millaisia vaatimuksia sijoitusstrategia asettaa salkkuun valituille yrityksille. Silmäys näihin vaatimuksiin kertoo seuraavien tunnuslukujen ja mittareiden olevan relevantteja osakkeiden jatkoseulonnassa:

1) P/B-luku on ehkäpä paras mittari erottamaan arvoyhtiöt muista yhtiöistä. Kun osakkeen hinta jaetaan osakekohtaisella tasesubstanssilla, nähdään selkeästi kuinka paljon markkinat hinnoittelevat kasvuodotuksia mukaan osakkeen kurssiin. Mitä pienempi P/B, sitä parempi arvosijoittajan näkökulmasta. Minua kiinnostavat siis osakkeet, jotka hinnoitellaan lähelle substanssiarvoaan tai jopa sen alle.

2) P/E-luku antaa paljon samaa informaatiota kuin P/B, mutta siinä osakkeen hinta suhteutetaan osakekohtaiseen tulokseen. Kovista odotuksista seuraa aina korkea P/E. Riskinä on, etteivät odotukset toteudukaan. Arvoyhtiöiden hinnat eivät perustu niin paljon odotuksiin, joten niitä voidaan pitää tästä syystä vähempiriskisinä. Etsin osakkeita, joiden P/E on 10 tuntumassa tai sen alle.

3) Osinkotuotto on salkun rakentamisen kannalta kolmanneksi tärkein tunnusluku. Se saadaan selville jakamalla vuotuinen yritykseltä irtoava osinko yrityksen markkina-arvolla. Vaikka sijoittajan kannalta on periaatteessa täysin yhdentekevää saadaanko tuotto osakkeen arvonnousuna vai osinkoina, ovat hyvät osingonmaksajat yleensä selvästi parempia sijoituskohteita kuin yhtiöt, jotka sijoittavat suurimman osan tai jopa koko voittonsa takaisin omaan liiketoimintaansa. Osinkojen kasvun ja osakkeiden kurssikehityksen välillä on historiallisesti vallinnut vahva positiivinen korrelaatio. Tosiasiahan on, että sijoittajat kollektiivina saavat tuottonsa ainoastaan osinkojen avulla, sillä pörssikaupassa yhtä myyjää kohti on aina yksi ostaja. Hyvillä osingonmaksajilla voi ansaita sievoisen summan, vaikkei osakekurssi nousisi lainkaan. Pyrin sijoittamaan yhtiöihin, joiden osinkotuotto on noin 5 % tai mielellään jopa enemmän.

4) ROI eli sijoitetun pääoman tuottoaste (return on investments) kertoo yrityksen kannattavuudesta ja se lasketaan jakamalla yrityksen voitto yritykseen sijoitetulla pääomalla. Ei yksin riitä, että osake on hinnoiteltu pörssissä matalalle. Yrityshän saattaa olla pahoissa vaikeuksissa ja sen tuloksentekokyky heikkenemässä tulevaisuudessa. Tällaisiin yrityksiin ei kannata sijoittaa, vaikka ne olisivatkin ns. alennusmyynnissä. Tarkoituksena on ostaa hyvää halvalla. Jos ”laatutavaraa” saa edullisesti voi sijoittaja turvallisin mielin toteuttaa kauppansa ja olla tyytyväinen valintaansa. Osake tulee varmasti nousemaan ennemmin tai myöhemmin. Jos taas laatukriteerit eivät täyty, kannattaa yrityksestä pysytellä kaukana. ROI:n avulla seulotaan helposti laatutavara rihkamasta. Ensiarvoisen tärkeää on osata katsoa hiukan tulevaisuuteen ja arvioida, miltä yrityksen kannattavuus tulee näyttämään pitemmällä aikavälillä. Minut saa kiinnostuneiksi yritykset, joiden pääoman tuottoaste on kutakuinkin 15 % tai enemmän.

5) Liikevaihdon kasvu on viimeinen viidestä käyttämästäni mittarista osakkeiden seulonnassa. Vaikka liikevaihdon kasvu ei olekaan arvoyhtiöille yhtä tärkeää kuin kasvuyhtiöille, täytyy sen olla silti kohtuullisella tasolla osakkeen arvonnousun ja kasvavan osinkovirran takaamiseksi. Osakkeen hinnan noustessa pitkällä aikavälillä, osinkotuotto-% pienenee mikäli yritys ei pysty kasvattamaan voittojaan (payout -lukua eli suhdetta mikä voittovaroista jaetaan osinkoina ei voi luonnollisestikaan nostaa kuin maksimissaan yhteen eli 100 prosenttiin). Koska liikevaihdon kasvua on helpompi ennustaa, on sitä syytä käyttää kasvun mittarina. Voittojen kehitys noudattelee yleensä liikevaihdon kehitystä. Tulen sijoittamaan yrityksiin, joiden liikevaihdon kasvu-% on arvioni mukaan lähitulevaisuudessa yleistä talouskasvua (BKT:n kasvu) selvästi parempi. Tämä tarkoittaa, että liikevaihdon tulisi kasvaa muutaman seuraavan vuoden ajan vähintään 5 % vuosittain.

Kuten todettu 1-vaiheen läpäisseet osakkeet pääsevät 2-vaiheeseen. Lisäksi tähän tunnuslukuanalyysi-vaiheeseen pääsevät ilman kvalitatiivista analyysiä sellaiset osakkeet, jotka läpäisevät mekaanisen ”hintaseulan” (tunnuslukuanalyysin esivaihe). Idea on tässä seuraava: Helsingin pörssin osakkeet laitetaan paremmuusjärjestykseen niin P/B:n (alhaisin ensimmäiseksi), P/E:n (alhaisin ensimmäiseksi) kuin osinkotuotonkin (korkein ensimmäiseksi) osalta erikseen. Jokaisesta kolmesta listasta valitaan paras viidennes osakkeista ja niille annetaan pisteitä sijoituksen mukaan. Viimeisenä kullakin listalla oleva osake saa yhden pisteen. Pisteet nousevat aina yhdellä ylöspäin mentäessä, jolloin paras osake saa pistemääräkseen listalla olevien osakkeiden lukumäärää vastaavan pistemäärän. Kun valmiina on näin muodostetut kolme listaa, lasketaan jokaisen osakkeen saamat pisteet yhteen. Mikäli osake ei ole jollakin kolmesta listasta, saa se kyseisen tunnusluvun kohdalta 0 pistettä. Yhdistämällä näin kolmen tunnusluvun antama informaatio, saadaan selville lista pörssin edullisista osakkeista, joista valitaan varsinaiseen tunnuslukuanalyysiin paremmuusjärjestyksessä määrä, joka vastaa viidesosaa pörssin osakkeista. Halvat osakkeet eivät välttämättä aina ole arvo-osakkeita, joten varsinaisessa tunnuslukuanalyysissä tarkastellaan vielä valittujen yritysten kannattavuutta (ROI:n avulla) ja kasvua (llikevaihdon kasvuprosentin avulla). Mikäli myös nämä osa-alueet ovat kunnossa, on kyseessä arvo-osake, joka voidaan valita Arvonmääritys-vaiheeseen. On mahdollista, että edullisten osakkeiden listalle on päässyt esimerkiksi pelkän osinkotuoton avulla sellainenkin yritys, mikä on hintansa puolesta kaukana arvoyhtiöstä. Tästä syystä tunnuslukuanalyysissä tarkistetaan kannattavuuden ja kasvun lisäksi myös yhtiön markkina-arvon ja tasesubstanssin tasapaino.

Arvonmääritys-vaiheessa

pyritään laskemaan edellisessä vaiheessa seulan läpäisseiden osakkeiden ”todellinen” arvo. Jokainen yritys siis joutuu tarkemman tutustumisen kohteeksi ja jokaisesta yrityksestä laaditaan tulevaisuuden ennusteet, joiden perusteella arvo määritetään käyttäen arvonmääritysmallia, jossa sovelletaan erilaisia DCF-menetelmiä (discounted cash flow eli diskontattu kassavirta). Kyseinen malli on kehitetty yhteistyössä erään tunnetun suomalaisen osaketutkimukseen keskittyneen yrityksen kanssa ja kehitystyössä on ollut mukana joukko päivittäin yritystutkimusta tekeviä osakeanalyytikoita. Tunnuslukuanalyysin tiukkojen kriteerien takia tähän vaiheeseen päässeistä osakkeista huomattavan osan voidaan olettaa olevan pörssissä aliarvostettuja. Toisin sanoen tällaisten osakkeiden pörssikurssit ovat matalampia kuin osakkeiden todellinen arvo. Joidenkin edellisen seulan läpäisseiden osakkeiden kohdalla saattaa kuitenkin käydä niin, ettei arvonmääritys tuotakaan odotettua lopputulosta ja osake osoittautuu oikein hinnoitelluksi tai jopa yliarvostetuksi. Salkkuun tullaan valitsemaan osakkeita, joiden aliarvostus tarjoaa vuoden tähtäimellä vähintään 15 % tuottopotentiaalin osakkeen arvonnousuna. Pidemmällä tähtäimellä arvonnousuna saatu vuotuinen tuotto todennäköisesti painuu lähemmäs keskiarvoa, mutta hyvät osingot tulevat pitämään huolen siitä, että tuotto pysynee tavoitetasolla, vaikka arvonnousu olisi vähäisempää. Kuten todettu osakkeet tullaan pitämään salkussa pitkän aikaa, ellei yrityksen fundamenteissa tapahdu mitään dramaattista. Jotta olen selvillä sijoituskohteiden tilanteesta, päivitän tulevaisuuden ennusteita kvartaaleittain ja seuraan näin ollen todellisen arvon kehitystä.

Lopuksi

Lopuksi on syytä painaa mieleen muutama asia, jotka auttavat pitkäjänteistä sijoittajaa saavuttamaan päämääränsä. Seuraavaksi esitetyt muistisäännöt auttavat selviytymään ehjin nahoin pitkästä matkasta sijoittamisen mielenkiintoisessa, mutta ajoittain hermoja koettelevassa, maailmassa. Aivan ensimmäiseksi on syytä pohtia mitä eroa on sijoittamisella ja spekuloinnilla. Monen piensijoittajan tuntuu olevan vaikea vastata kysymykseen ja ymmärtää, että on aivan eri asia sijoittaa suunnitelmallisesti omaa strategiaansa ja aikajännettä noudattaen kuin keinotella osakemarkkinoilla arvaillen päivän nousijoita ja laskijoita. Pitkän aikavälin sijoittaminen on perusteltua monestakin syystä. Spekulointi puolestaan perustuu puhtaasti arvauksiin ja onneen. Lyhyellä aikavälillä spekuloivan, jopa päivänsisäisiä kauppoja tekevän sijoittajan saaman positiivisen tuoton todennäköisyyttä voidaan verrata kolikonheittoon. Klaavan tai kruunan oikein arvaamalla voitat 20 % ja vastaavasti väärin arvaamalla häviät 20 %. Lyhyellä kaupankäynnillä todellakin on mahdollisuus huimiinkin tuottoihin. Voithan arvata oikein vaikka 10 kertaa peräkkäin ja olet miljonääri.

Kaikesta huolimatta spekuloinnin tuotto-odotus on nolla. Pitkän aikavälin sijoittamisessa tuotto-odotus sitä vastoin on positiivinen. Pitkällä tähtäimellä osakekurssit nimittäin nousevat lyhyen aikavälin heilunnasta huolimatta. Tämä johtuu yritysten tuottavuuden ja tuotantopanosten kasvusta, joiden katalysaattoreina toimivat teknologinen kehitys, tehokkuuden ja työvoiman lisääntyminen sekä yrityksiin sijoitettujen pääomien kasvu. Vaikka tulevaisuuden ennustaminen onkin mahdotonta, todennäköisyyksiä voidaan laskea. Todennäköisyyksien valossa pitkän tähtäimen sijoittaminen on aina kannattavaa. Itse asiassa rahojen sijoittamatta jättäminen eli makuuttaminen pankkitilillä on epärationaalista toimintaa. Muistisääntö numero 1 kuuluu: Vältä spekulointia ja sijoita osakemarkkinoille vain jos horisonttisi on vähintään 10 vuotta ja mielellään jopa 20 tai enemmän.

Tiedotusvälineitä seuraamalla sijoittamisesta jää ihmisille täysin väärä kuva. Kiireiseltä näyttävät parikymppiset jupit liituraitapuvuissaan puhumassa viiteen puhelimeen yhtä aikaa liikutellen näin miljoonia euroja paikasta toiseen. Maailmanloppu tuntuu olevan koko ajan käsillä ja pörssi näyttää romahtavan silmiemme alla. Medialle tyypillistä on, että negatiivisista uutisista paisutellaan katastrofeja ja positiivisia tapahtumia ei juuri noteerata. Ehkä juuri median luoman mielikuvan takia osakesijoittamista vältellään, mistä kertoo miljoonat ja taas miljoonat eurot tuottamattomilla pankkitileillä. Jos uskotaan kaikki talousuutiset sellaisenaan, ei ole ihmekään, että sijoittaminen on monelle viimeinen teko mihin ryhtyä pörssiromahduksen väijyessä nurkan takana. Todellisuudessa sijoittajat ovat kuten kuka tahansa meistä. Joillakin on hieman enemmän rahaa ja joillakin hieman vähemmän. Mitä pörssiromahduksiin tulee, historia tuntee lukuisan määrän romahduksia. Ne todella ovat arkipäivää silloin tällöin. Mutta kaikista on noustu. Ja tarkemmin sanoen kurssit ovat kohonneet yleisesti ottaen muutamassa vuodessa monin kertaisesti korkeammalle kuin ennen romahdusta. Muistisääntö numero 2 kuuluu: Älä usko sokeasti pörssiuutisia, äläkä hätäänny vaikka kurssit romahtaisivatkin joskus hetkellisesti.

Mielestäni yksi vaikeimmista päätöksistä sijoittajanuralla on aloittamispäätös. Monet jahkailevat ja pohtivat onko nyt oikea aika lähteä mukaan vai ei. Tämän jahkailun takia moni jää rannalle katsomaan muiden vaurastumista eikä pääse ikinä käsiksi rahoihin, jotka kärsivällisellä sijoitustoiminnalla voi kuka tahansa saavuttaa. Mutta kuten olemme oppineet, sijoituksen ajoituksella ei ole juurikaan merkitystä pitkän aikavälin sijoittajan näkökulmasta. Toinen vastaavanlainen ongelma on osakkeiden valinta. Kaikilla ei ole aikaa yritysten jatkuvaan tutkimiseen. Huojentavaa on tietää, että oikeaan osuneet osakevalinnat selittävät ajoituksen ohella vain hyvin vähän pitkän aikavälin tuotoista. Muistisääntö numero 3 kuuluu: Valitse hyvin hajautettu osakesalkku strategian mukaisesti, lähde mukaan osakemarkkinoille heti ja anna ajan kulua.

Maailma on täynnä erilaisia rahastoja, jotka noudattelevat mitä eriskummallisimpia sijoitusstrategioita. Tyypillistä useimmille rahastoille on jatkuva kapankäynti ja salkun ”veivaus”. Tämä siitäkin huolimatta, että useiden tutkimusten mukaan salkun nettotuotto laskee säännönmukaisesti kaupankäynnin aktiivisuuden mukaan. Syynä tähän on tietysti kaupankäyntikustannusten karkaaminen käsistä. Muistisääntö numero 4 kuuluu: Vältä kustannuksia osta ja pidä -strategiaa noudattamalla.

Taloustieteen lähtökohtana on ajatus, että vaurauden kasvu luo kaikinpuolista hyvinvointia ja lisää ihmisten onnellisuutta. Teoria ja käytäntö eivät valitettavasti tässä kohdin kohtaa, sillä ökyrikkaat ja lottomiljonäärit eivät ole yhtään sen onnellisempia kuin muutkaan. Voidaan siis olettaa, että sijoitusmatkamme loppumetreillä ja varallisuuden kartuttua, emme ole yhtään sen onnellisempia kuin nytkään. Rahalla ei siis saa ostettua onnea niin kuin varmasti kaikki olemme joskus kuulleet sanottavan. Parhaiten tämän sanoman on pystynyt kuvaamaan Henrik Ibsen, joten on syytä lainata hänen viisaita sanojaan:

Raha voi olla monen asian kuori, mutta ei ydin. Sillä voi ostaa ruokaa, mutta ei ruokahalua; lääkettä, mutta ei terveyttä; tuttavia, mutta ei ystäviä; palvelijoita, mutta ei uskollisuutta; iloisia hetkiä, mutta ei rauhaa eikä onnea.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen kunhan muistaa, että parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia eikä palvelijoissa ja iloisissa hetkissäkään mitään vikaa ole!


__________________


Blogimerkinnän kommentit:

Esko A. Koivusalo kirjoitti 01.04.2008 - 11:32

Hyvä, edukatiivinen ja selkokielinen asiakokonaisuus myös minulle, joka olen hakemassa piensijoittajia yhtiöömme ja ennen kaikkea aloittamaamme global super brandiin "filljoy", joka leviää monissa eri tuotteissa, palveluissa ja erityisosaamisessa.
"Raha on kuin varjo; kun sitä kohden kulee, etääntyy valosta. Sen sijaan kun kulkee valoa kohden, varjo seuraa itsestään perässä!" - muinainen viisaus

yst. terv. esko a. koivusalo


Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoitti 02.05.2009 - 17:09

Hei!

Nyt vasta huomasin blogisi vaikka olet jo toista vuotta kirjoitellut. Hämmästyin lukiessani, sillä suurin osa tekstistäsi voisi olla aivan hyvin omiani, niin lähelle tavoitteesi ja ajattelutapasi osuvat omiani. Myös minulla on tavoitteena taloudellinen riippumattomuus. Kirjoitan myös henkilökohtaisesta taloudenpidosta blogissani. Tervetuloa vastavierailulle http://taloudellinenriippumattomuus.blogspot.com

Vaurastumisen filosofiaa

26.01.2008 - 22:05

Taloudellinen vapaus on kaikkien ulottuvilla

Usein upeiden talojen, hienojen autojen ja muskeliveneiden omistajilta kysytään, mitä oikein teet työksesi, kun olet saanut hankittua tämän kaiken. Ihmisen, joka omistaa kalliita leluja, täytyy olla rikas. Hän ei välttämättä kuitenkaan ole vauras. Todellisuudessa hän voi olla hyvin kaukana siitä. Todella hyvin palkatulla työllä pääsee melko helposti rikkaaksi. Ongelmana on vain tällaiseen työhön pääseminen. Tiettyyn työpaikkaan tai työtehtävään pääsemisestä päättävät muut kuin sinä itse. Vaurastumisen helppous tai vaikeus puolestaan riippuu ihmisen valinnoista. Väärillä valinnoilla ei koskaan pääse perille. Oikeilla valinnoilla vaurastuminen on hyvinkin todennäköistä. Vaurastumisesta ei päätä kukaan muu. Päätöksen teet sinä itse. Rikkaat ihmiset tekevät paljon töitä. He tavoittelevat palkan korotuksia, ylennyksiä ja etenemistä aina vain parempiin ja arvostetumpiin tehtäviin. Mitä enemmän he tienaavat sitä enemmän he kuluttavat. Usein he myös ottavat paljon velkaa, jotta olisi mahdollista ostaa vieläkin hienompi asunto tai vieläkin nopeampi auto. He ovat taloudellisesti kahlittuja. He ovat vain rikkaita, mutta eivät vauraita. Rikkaus näkyy helposti ulospäin. Vaurautta on vaikeampi havaita.

Ihmisiä, jotka elävät melko normaalia elämää, ei juurikaan ihastella. Tämä johtuu siitä, että suurin osa näistä ihmisistä tosiaan elää melko normaalia elämää myös taloudellisesti. Käyvät töissä, ottavat asunto- ja autolainan ja ansaitsevat työn teolla juuri sen mitä kuukaudessa kuluu menoihin. Nämäkin ihmiset ovat taloudellisesti kahlittuja. Mutta elämä on silti rauhallista ja turvallista. Pieni joukko normaalin näköisistä ihmisistä kuitenkin erottuu tietyllä tavalla muusta massasta. He nimittäin ovat vauraita. Mutta kuten totesin, tätä voi olla ulkopuolisen silmin vaikea havaita.

Vauraat ihmiset erottaa rikkaista sekä taloudellisesti keskinkertaisista ihmisistä yksi ohikulkijoille näkymätön, mutta hyvin oleellinen asia. Tämä on heidän taloudellinen älykkyytensä. He ovat ymmärtäneet vaurastumisen filosofian. Siinä missä rikkaat etenevät urallaan tehden itse yhä enemmän töitä, vauraat luovat järjestelmän, joka synnyttää tuloa niin paljon, että elintaso on jatkuvasti halutulla tasolla ilman työssä käyntiäkin. Siinä missä taloudellisesti keskivertokansalaiset turvautuvat samaan varmaan työpaikkaan ja hakevat turvallisuutta, vauraat etsivät uusia ideoita ja mahdollisuuksia, ja ottavat harkittuja riskejä.

Jokaisella ihmisellä on omanlaistaan älykkyyttä. Rikkaaksi ei pääse, onnenkantamoisia lukuunottamatta, ilman älykkyyttä ja taitoa. Rikkaat voivat hyvinkin olla lääkäreitä, asianajajia tai ammattilaisjääkiekkoilijoita. He ovat huippuälykkäitä omalla alallaan. He ovat opiskelleet vuosia fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa, juridiikkaa, lääketiedettä tai kehittäneet jatkuvalla harjoittelulla itselleen ilmiömäiset mailankäsittely-, pelinluku- ja luistelutaidot. Näiden taitojensa avulla he ovat saavuttaneet rikkautensa. Heillä ei välttämättä kuitenkaan ole taloudellista älykkyyttä. Tästä syystä he joutuvat tekemään entistä enemmän töitä elintasonsa ylläpitämiseksi eli kattaakseen kuukausittaiset hankintansa ja muut kulunsa.

Vaurailla ihmisillä on taloudellista älykkyyttä. Kuten mitä tahansa älykkyyden osa-aluetta, myös taloudellista älykkyyttä voidaan harjoittaa. Kukaan tuskin on huippuälykäs jo syntyessään. Myös taloudellisesti älykkäät ihmiset ovat opiskelleet ja harjoitelleet vuosia, jotta taidot olisivat vaurastumisen mahdollistavalla tasolla. Kun tarvittava älykkyys on saavutettu, on vain hyödynnettävä taitojaan. Vauraus ei kuitenkaan synny samalla sekunnilla, kun tarvittava taloudellisen älykkyyden taso on saavutettu. Mutta tällaista älykkyyttä omaava ihminen tietää, että vaurastuminen on vain ajan kysymys. Kuten kaikki olemme joskus kuulleet: aika on rahaa. Taloudellisesti älykäs ihminen siis tietää, että aika on hänen paras ystävänsä. Vaurastumisen ensiaskeleet on siis otettava heti, kun siihen on älyllisesti valmis. Vaurastuminen ei vaadi syntymistä rahakkaaseen sukuun tai työskentelemistä aamusta iltaan suuryrityksen toimitusjohtajana. Kuka tahansa voi tulla vauraaksi, kunhan ymmärtää vaurastumisen filosofian riittävän aikaisin ja valitsee tämän mukaisen toimintamallin. Tämä ei katso koulutusta, ammattia, sukupuolta tai hiusten väriä. Ei myöskään ole poissuljettua, etteikö rikkaasta voisi tulla varakas. Rikkaan varakkaaksi tuleminen on jopa hyvin todennäköistä. Tämä kuitenkin vaatii sen, että ymmärtää vaurastumisen filosofian ja oppii taloudellisesti älykkääksi. Jos tämä puuttuu, voit olla kuinka rikas tahansa, mutta rahasi loppuvat jossain vaiheessa työn teon lopettamisesi jälkeen. Jos olet hyvin rikas, et varmastikaan kuluta rahojasi omana elinaikanasi, mutta täysin varmaa on, että rahat hupenevat jälkipolviesi käsissä elleivät he tee työtä.

Taloudellisesti älykkäillä ihmisillä on mahdollisuus taloudelliseen vapauteen. He ovat ihmisiä, joilla on kyky saada raha työskentelemään puolestaan. He ovat ihmisiä, jotka osaavat rakentaa oikeanlaisen järjestelmän. Heidän ei tarvitse koskaan käydä töissä elleivät halua. Silti heidän elintasovaatimuksensa ylittyy. Taloudellisesti vapaan ihmisen ei välttämättä tarvitse olla miljonääri. Jokainen määrittää vapausasteensa itse. Vaurautta ei siis voi mitata absoluuttisesti rahassa. Kaikki riippuu siitä mikä on elintasovaatimuksesi. Jos pystyt elämään koko loppuelämäsi 5000 eurolla kuukaudessa, olet taloudellisesti vapaa, kunhan saat passiivista (=tekemättä töitä) tuloa vähintään tämän verran kuukaudessa. Vaurauden määrä voidaan pikemminkin mitata ajassa. Kuinka monta päivää selviät tekemättä töitä. Taloudellisesti vapaan ihmisen varallisuus on suhteellisesti ääretön. Suhteellisesti tarkasteltuna taloudellisesti vapaa ihminen eli vaurauden tuottavan järjestelmän omistaja saa hankittua ikuisesti kaiken minkä haluaa. Nämä halunsa hän on määritellyt siinä vaiheessa, kun matka taloudelliseen vapauteen on alkanut.

Matka taloudelliseen vapauteen on yleensä pitkä ja vaivanloinen. Sen aikana tehdään virheitä, joista opitaan. Sen aikana luodaan pienistä komponenteista suuri järjestelmä. Siihen menee aina oma aikansa. Mutta kun aika koittaa, ja järjestelmä on valmis, voi jokainen matkalle lähtenyt onnitella itseään. Tässä pisteessä taloudellisesti kahlittu ihminen pääsee vapaaksi. Tästä pisteestä alkaa elämä taloudellisesti vapaana.

Turvallisuus vai vapaus, kumpi on sinun juttusi? Rikastuminen vai vaurastuminen. Kumpi on mielestäsi tavoittelemisen arvoista? Taloudellinen vapaus on kaikkien ulottuvilla. Kysymys on vain valinnoista. Miten sinä valitset?

Tervetuloa Random Walkerin matkaan!

26.01.2008 - 22:00

Oman elämänsä sijoittajaguru Random Walker avaa blogissaan sanallisen arkkunsa ja kirjoittaa ajankohtaisia artikkeleita ja kolumneja osakesijoittamisen kiehtovasta maailmasta. Intohimoisena analyytikkona tunnettu R. Walker on viettänyt viimeiset vuodet tiukasti osakekeissien pauloissa, joten analyysi-osion osakeanalyysit tulevat lähiaikoina paljastamaan syväluotaavia katsauksia houkuttelevien yritysten pintaa syvemmältä. Mitkä ovat tämän päivän puheenaiheet osakemarkkinoilla? Mikä on in ja mikä out? R.W paljastaa voittajaosakkeet jopa 50 % todennäköisyydellä!

Huumorintäyteisen mainospuheen jälkeen lienee parasta siirtyä puhumaan asiaa niin kuin jatkossa näillä sivuilla tarkoitus onkin. Blogin tavoitteena on pitää oma suuntani selvillä matkatessani kohti päämäärääni osakemarkkinoilla. Täällä seurataan salkkuni kehitystä, julkaistaan näkemyksiäni markkinoista ja yrityksistä, esitellään sijoitusstrategiaani ja toivon mukaan käydään yleistä keskustelua sijoittamiseen liittyvistä asioista. Ennen kaikkea blogi on tehty itseäni varten. Jos joku muukin kokee saavansa näiltä sivuilta lisävirikkeitä omaan sijoitustoimintaansa niin mikäpä sen parempi. Tervetuloa mukaan matkalleni osakemarkkinoiden kiehtovassa maailmassa! Let’s start a random walk down the street.

Tuottoisin sijoitusterveisin,

Random Walker