maanantai 31. maaliskuuta 2008

Selviääkö nykyajassa entisajan opeilla?

31.03.2008 - 23:12


Suomen koulujärjestelmää on tunnetusti pidetty erittäin hyvänä jopa maailmanlaajuisessa vertailussa. Uurastamme jokainen vähintään yhdeksän vuoden peruskoulun, jonka jälkeen edessä on erilaisia vaihtoehtoja ammattikoulusta aina lukioon asti. Tämän jälkeen haasteita opin tiellä tarjoavat vielä yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Kunnianhimoisesti hyvään ja turvattuun työpaikkaan tähtäävä suomalainen viettää helposti 15-20 vuotta koulun penkillä. Tarjotaanko meille tänä aikana riittävä määrä tietoa nykymaailmassa selviämiseen. Tai saammeko parhaat mahdolliset ohjeet elämää varten?

Peruskoulussa opimme miten nominit taipuvat, kuinka Suomi selvisi maailmansodista, mitkä ovat Newtonin lait tai mitä tarkoitetaan ekologisella käytävällä. Lukiossa täydennämme yleissivistävää osaamistamme differentiaalilaskennalla, novellianalyyseillä, suhteellisuusteorialla ja DNA:n kaksoiskierteen komplementaarisilla emäksillä. Väheksymättä lainkaan näiden yleissivistävien asioiden tärkeyttä, päinvastoin, uskallan väittää koulujärjestelmämme sivuuttavan opetuksessaan jotain jokaisen ihmisen kannalta hyvin oleellista. Oppiaine, jota Suomen koulujärjestelmä (eikä sen paremmin monen muunkaan maan) ei tunne on nimeltään henkilökohtainen talous. Johdonmukaisesti taloustiedettä karttavaa linjaa noudattaen, sivistämään tähtäävä järjestelmämme kiertää kaukaa myös henkilökohtaisen taloudellisen menestyksen moottoreina toimivat kansan- ja yritystalouden periaatteet. Näihin asioihin törmää korkeintaan ”pakollisena pahana” parilla yhteiskuntaopin oppitunnilla, mikäli opettaja ei hyppää aihealueita kokonaan yli toteamalla ne merkitykseltään vähäisiksi oppilaiden tulevaisuuden kannalta.

Suurin osa ihmisistä käyttää toistakymmentä vuotta elämästään opiskeluun, jotta oma ja perheen talous olisi tulevaisuudessa turvattu. Ironista kyllä, vastauksia tavoitteeseen pääsemiseksi haetaan niistä paikoista mistä niitä on vaikein löytää. Tarkemmin sanottuna reittiopas taloudellisesti turvattuun tulevaisuuteen on useimmilla virheellinen tai vähintäänkin vajavainen. Tämä taas johtuu siitä, että koulujärjestelmämme piirtää mieliimme kartan, joka on oleellisesti puutteellinen.

”Opiskele ahkerasti, hanki hyvä työpaikka ja tee paljon töitä.” Tämän suuntaisen lausahduksen on uskoakseni hyvin moni kuullut opettajaltaan ja vanhemmiltaan. Tähän lauseeseen sisältyy jo muinaisista ajoista asti vallalla ollut käsitys menestyksen reseptistä, jota koko koulujärjestelmämmekin oppilaille toitottaa. Virke todellakin sisältää tärkeitä ohjeita, jotka ovat menestyksen perusedellytyksiä, mutta se on puutteellinen. Nykymaailman olosuhteet antavat erinomaisen mahdollisuuden kenellä tahansa toteuttaa monin verroin tehokkaampaa lähestymistapaa turvattuun tulevaisuuteen pääsemiseksi. Tämän lähestymistavan oppisisällön voi kiteyttää myös yhteen virkkeeseen seuraavasti: ”Opiskele ahkerasti, hanki hyvä työpaikka, tee sopivasti töitä, käytä pieni osa ajastasi talouden mekanismien opiskeluun ja hyödynnä talouskasvua aidon taloudellisen riippumattomuuden saavuttaaksesi.”
Vielä nykypäivänäkin arvostamme ihmisiä, jotka tekevät paljon raskasta työtä. Tämä juontaa juurensa koulusta ja kasvatuksesta jo vuosisatojen takaa. Kovaan työntekoon kannustaminen on aivan oikein, kunhan muistetaan mainita myös vapaa-ajan merkitys mm. jaksamisen ja ihmissuhteiden ylläpitämisen kannalta. Nykymaailmassa kaikki ei kuitenkaan ole samalla tavalla kuin ennen. Vanhojen oppien rinnalla on tarjottava nykypäivän koululaisille myös uusia eväitä. Siirtymä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan on luonut uusia mahdollisuuksia. Informaation nopea välittyminen on luonut jokaiselle meistä entistä paremmat edellytykset menestyä sillä alueella missä tiedosta on kaikkein eniten hyötyä, tiedon markkinoilla, joita myös osakemarkkinoiksi kutsutaan.

Suurin osa ihmisistä keskittää kaikki voimavaransa tehdäkseen töitä muille eli pomolleen ja työnantajalleen. He ovat rahan orjia, tehden työtä rahasta. Edes hivenen talousteoriaa opiskellut kuitenkin ymmärtää, että on paljon helpompaa ja tuottoisampaa antaa rahan tehdä työtä itselleen. Nykyajan tietoyhteiskunnassa tämä on entistä helpompaa kelle tahansa meistä. Lapsille tulisikin opettaa jo peruskoulussa nykyajan pelisäännöt. Vain työtä tekemällä kukaan ei saavuta todellista taloudellista turvallisuutta. Mitä tapahtuukaan jos huomaat jonain päivänä, ettet enää kykene tekemään työtä joko fyysisistä tai henkisistä syistä johtuen? Taloudellinen vapaus ja aito turvallisuudentunne saavutetaan muilla keinoilla, joiden omaksumiseen eivät riitä koulussa nykyisin jaetut reittioppaat.

Jo nuorena aloitetulla suunnitelmallisella sijoitustoiminnalla, joka keskittyy tuottavimpiin instrumentteihin, voi jokainen saavuttaa ennemmin tai myöhemmin kriittisen pisteen, jossa passiivisen tulon määrä ylittää elämiseen tarvittavat kustannukset. Tähän ei vaadita salatiedettä vaan ainoastaan suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Juuri tästä syystä perusteet tulisi opettaa jo siinä vaiheessa, kun lapsi opettelee muitakin elämässä selviämisen työkaluja.

Yritysmaailman termein sanottuna opetus keskittyy vielä nykyäänkin vain henkilökohtaiseen tuloslaskelmaan: ”Kasvata ansiotulojasi työurallasi etenemällä ja vähennä menojasi.” Tuottamattomilla pankkitileillä makuutetuista miljoonista päätellen, kukaan ei ole koskaan opettanut suomalaisille mitä tälle menojen jälkeen jäävälle käteisvarallisuudelle eli henkilökohtaiselle taseelle kannattaisi tehdä. Kun asian sitten jonain kauniina päivänä ottaa esille oman pankkisi sijoitusneuvoja, juokset todennäköisesti nopeasti karkuun, todeten ettet ymmärrä asiasta mitään tai että sinulla ei edes ole varallisuutta. Todellisuudessa jokaisella työssäkäyvällä ja useimmilla opiskelijoillakin on varallisuutta, jonka tehokas hallinta on avain taloudelliseen vapauteen. Henkilökohtaisen taseen eli varallisuuden hallinta on suurin syy mikä erottaa taloudellisesti menestyksekkäät ja ikuisessa velkakierteessä olevat toisistaan. Mitä aikaisemmin tämän ymmärtää, sitä helpompaa taloudellisen vaurauden saavuttaminen on.

Vanhan ajan opit ovat edelleen tärkeitä, mutta noudattamalla vain niitä, ei koskaan pääse hyödyntämään nykyajan mahdollisuuksia. Kuka tahansa voi hyötyä taloudellisesta kasvusta erittäin helposti, mutta ellei tätä opeteta ja sitä kautta ymmärretä jo koulun penkillä, jää tiedon hyväksikäyttäminen vain asialle vihkiytyneille. Eikö koulujärjestelmä olisi syytä vihdoin kehittää sellaiseksi, missä jokainen oppisi hyödyntämään niitä vaurauden lähteitä, joista aikaisemmin saivat nauttia vain todelliset kapitalistit? Yksilötason hyötyjen lisäksi positiiviset vaikutukset ulottuisivat koko yhteiskuntaan. Eläkepommeista johtuvien valtion menojen pysyminen hallinnassa olisi vain yksi esimerkki. Kapitalismi on tärkeä osa nykypäivää. Opettamalla tämän tuleville sukupolville, teemme samalla palveluksen koko yhteiskunnalle. Kansankapitalismi on avain turvalliseen tulevaisuuteen.


perjantai 28. maaliskuuta 2008

Mahdollisuuksien ja uhkien Venäjä

28.03.2008 - 22:00


USA:n ja sen imussa myös Euroopan pörssien lasketellessa jyrkkää alamäkeä, saattaa moni sijoittaja tähystellä taas kehittyvien markkinoiden suuntaan. Tämä on varsin viisas ratkaisu, jos vain osaa valita oikean markkinan. Kaikki kehittyvät taloudet eivät suinkaan tule tarjoamaan huipputuottoja. Toisaalta voi olla myös viisasta kysyä itseltään, miksen nyt sijoittaisi nimenomaan kehittyneille markkinoille, joilla osakkeiden hinnat ovat tulleet alas. Hyviäkin yrityksiä on siis tarjolla edullisesti. Kehittyvistä markkinoista kiinnostuneille on onneksi tarjolla myös pörssejä, joiden osakkeet ovat edullisia maiden vahvasta talouskasvusta huolimatta. Yksi kiinnostavimpia maita on tällä hetkellä Venäjä. Pitkäjänteiselle sijoittajalle maa on eittämättä varteenotettava sijoitusvaihtoehto. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka, mutta sijoittajan on ymmärrettävä myös nurkan takana piilevät riskit ja uhkakuvat.

Venäjällä yritysten P/E -luvut ovat keskimäärin noin kymmenen tasolla. Hinnoittelu on siis varsin maltillinen. Hinnoittelun vääristymisestä kertoo myös se, että riskeistä huolimatta maan kasvuajurit ovat kiistattomat ja poikkeukselliset moneen muuhun maahan verrattuna. Ylätasolla Venäjän erinomaisuus johtuu seuraavista tekijöistä: historiallisesta supervalta-asemasta, maantieteellisestä suuruudesta, tärkeistä luonnonvaroista ja väestön ostovoiman jatkuvasta kasvusta. Supervalta-asema näkyy kansalaisten ajattelussa, valtion johdossa, tuotantorakenteessa ja lähes kaikessa toiminnassa, vaikka tavoitteet eivät olekaan enää samat kuin ennen. Laajalle levittäytyneenä maana Venäjä on mukana useissa taloudellista vaurautta lisäävissä tapahtumaketjuissa niin Aasiassa kuin Euroopassakin. Öljy, maakaasu, kivihiili, puu ja useat mineraalit ovat luonnonvaroja, jotka tarjoavat venäläisille yrityksille poikkeuksellisen vahvan aseman toimialallaan. Venäläisen keskiluokan vaurastuminen näkyy kulutuksen lisääntymisenä ja talouden rakennemuutoksena. Vasta viimeisten vuosien aikana Venäjälle on alkanut ilmestyä palveluja, joita länsimaalaiset pitävät itsestään selvyytenä.

Tällä hetkellä Venäjä on maailman kymmenenneksi suurin kansantalous. Vaikka maan talous ei vielä toimikaan hyvin, on se kehittymässä valtavin harppauksin kohti parempaa. Yksi Venäjän merkittävimmistä valttikorteista on mahdollisuus käyttää hyväksi perässähiihtäjän etua. Pyörää ei siis tarvitse keksiä uudelleen. Esimerkiksi monet teknologiset innovaatiot voidaan kopioida muualta ja säästää näin aikaa ja resursseja. Kapitalismin omaksumisen on myös sujunut Venäjällä nopeasti ilman vuosisatoja vaativan kehityspolun läpikäyntiä.

Teollisuuden ja etenkin rakennussektorin investointien kasvu on ollut viimeisten vuosien aikana voimakasta eikä hiipumisen merkkejä ole näkyvissä. Tämä sopii varsinkin suomalaisille yrityksille, jotka ovat aina olleet hyviä investointihyödykkeiden tuottajia. Suomalainen sijoittaja pääsee siis hyötymään Venäjän talouskasvusta, vaikkei suoraan kohdemarkkinoille sijoittaisikaan. Huomattavaan Venäjä-vipuun luottavia suomalaisyrityksiä ovat mm. Raute, Rautaruukki, Lemminkäinen, YIT, Cramo, Ramirent, Atria, Sanoma-WSOY, TeliaSonera, Kesko, SRV, Nokian Renkaat, Fortum ja Stockmann.

Kulutus, investoinnit ja ruplan vahvistuminen pitävät yllä tuonnin kasvua. Viime vuoden osalta tuonti kasvoi noin 25 %. Samaan aikaan vienti on supistumassa, joten vaihtotaseylijäämä on sulamassa pois. Tämä puolestaan vähentää inflaatiopaineita ja parantaa hintakilpailukykyä. Budjettiylijäämän sulaminen normalisoi finanssipolitiikan ongelmakenttää.

Yritysjohdon ammattitaidon jatkuva kehittyminen ja rahoituksen saatavuuden helpottuminen lisäävät omalta osaltaan yritysten kilpailukykyä. Muita markkinoiden positiivisia piirteitä ovat lähestyvä WTO-jäsenyys ja vuonna 2014 Sotshissa pidettävät talviolympialaiset. Eri tutkimuslaitokset ennustavat Venäjän vuotuiseksi talouskasvuksi 5-6 % tänä ja ensi vuonna.

Lukuisista mahdollisuuksista huolimatta sijoittajan on varauduttava myös pahimpaan. Suuriin tuottomahdollisuuksiin liittyy aina riski, eikä Venäjä tee tässä suhteessa poikkeusta.

Päällimmäisinä huolenaiheina ovat lainsäädännön keskeneräisyys, korruptio ja byrokratia. Venäjän duuma valmistelee parhaillaan lainsäädäntöä, jonka sekavuudesta ja tulkinnanvaraisuudesta on ulkomaisille investoijille ja yrityksille vain haittaa. Viranomaisille jätettävä tulkinnanvara on merkki siitä, ettei korruptio ole ainakaan vähentynyt. Transparency Internationalin syyskuussa 2007 julkaiseman arvioinnin mukaan Venäjä on korruption osalta sijalla 143 kaikkiaan 180 maan joukossa.

Vaikka suomalaisetkin yritykset ovat investoineet huomattavan osan pääomistaan Venäjälle, saattaa suurempien investointihankkeiden esteeksi muodostua riittämätön investointi- ja omistussuoja. Ylivoimaisesti suurinta suomalaisinvestointia Venäjälle valmistelee Fortum, joka käyttää 2,7 miljardia länsisiperialaisen sähköntuottajan TGK-10:en hankkimiseen. Parhaimmillaan investointi maksaa itsensä takaisin parissakymmenessä vuodessa, mikäli Venäjän sähkömarkkinat vapautuvat. Osinkokone Fortumista tuli kertaheitolla Venäjä –nimistä pokeria pelaava riskiyhtiö.

Teollisuustuotannon kasvu on Venäjällä edelleen energia- ja perusmetallisektoreiden varassa. Muiden toimialojen esiinmarssi olisikin suotavaa. Pankkisektorin ja rahoitusjärjestelmän kehittäminen on edelleen kesken, mikä kertoo omalta osaltaan talouden kehittymättömyydestä. Myös kuljetusinfrastruktuurin kehittymättömyys (öljy- ja kaasuputkiston riittämättömyys, maantieverkoston heikko taso, lentokenttä- ja satamakapasiteetin heikkoudet) on oleellinen uhka maan vakaalle kehitykselle. Muita yksittäisiä uhkia ovat ammattitaitoisen työvoiman puute, työvoiman kallistuminen ja sitouttamisen vaikeus sekä negatiivinen demografiakehitys.

Vanhan viisauden mukaan ongelmassa piilee mahdollisuus. Tämä on Venäjä-vipua salkkuunsa hakevan sijoittajan hyvä muistaa. Ajan myötä Venäjäkin selvinnee ongelmistaan ja liittyy hyvin toimivien kansantalouksien joukkoon. Sijoittajan roolissa kuka tahansa voi olla mukana hyötymässä naapurimme kasvusta ja kehityksestä. Ja ellei kasvu toteudukaan odotusten mukaisena, voi sijoittaja onneksi lohduttaa itseään ottamalla vanhaan viisauteen mukaan opettavaisen loppuosan ja hokemalla itselleen: Ongelmassa piilee mahdollisuus, pettymyksessä viisauden helmi.


___________________


Blogimerkinnän kommentit:


kasteri kirjoitti 31.03.2008 - 09:40

Hyvä ja asiallinen yhteenvero Venäjän markkinoista. Minusta kannattaa vielä huomioda yksi asia ennen sijoitus suunnitelman tekemistä. Koska Venäjän vienti on edelleen hyvin raaka-aine vetoinen, voivat tulot laskea, jos/kun raaka-aineiden hintakupla puhkeaa. Venäjä kumminkin hyötyy tällä hetkellä korkeasta öljyn hinnasta. Minulla on suunnitelmat sijoittaa Venäjän kasvaville markkinoille hajautetusti. Ostot aloitan ehkä ensi kesänä tai viimeistään syksynä.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Osakemarkkinat ja reaalitalous

26.03.2008 - 12:17

Historiallisesti osakemarkkinat ovat ennakoineet reaalitalouden kehitystä noin puoli vuotta eteenpäin. Osakekurssit kääntyvät siis laskuun ennen suhdannehuippua, ja vastaavasti aloittavat nousunsa, kun yritykset vielä painivat kannattavuusongelmiensa kanssa taloussyklin aallonpohjassa. Osakemarkkinoiden pitkän aikavälin suunnannäyttäjänä toimivat siis odotukset yritysten suorituskyvystä. Tämä on niin rahoitusteoreettinen kuin käytännössäkin koettu historiallinen tosiasia.

Lyhyellä aikavälillä osakemarkkinoita ohjaavat markkinapsykologia ja sijoittajien epärationaalinen käyttäytyminen. Globaaleilla rahoitusmarkkinoilla veturin roolin on ottanut itselleen USA. Kaikki mitä näillä päämarkkinoilla tapahtuu, heijastuu välittömästi myös muille markkinoille, kuten esimerkiksi Suomeen. Tämä johtuu pääsääntöisesti psykologisista tekijöistä. Epävarmuus USA:ssa saa sijoittajat pelon valtaan ja osakkeet laitetaan myyntiin. Vastaavasti positiiviset makroluvut valtameren takaa tuovat luottamuksen talouteen takaisin, jolloin osakkeita uskalletaan taas ostaa. Pääasiassa makrolukujen ympärillä pyörivä markkinahäly sekoittaa helposti sijoittajien pään ja kurssivaihtelut voivat olla päivästä toiseen huomattavia, vaikka yritykset eivät julkaisisikaan mitään uutta informaatiota liiketoiminnastaan.

Reaalitalouden kannalta USA:n merkitys on koko ajan vähenemässä. Esimerkiksi Kiinan ja Venäjän kysyntä vauhdittaa monien suomalaistenkin yritysten kasvua, tapahtuipa USA:ssa mitä tahansa. Tämä on johtanut mielenkiintoiseen tilanteeseen useissa Euroopan pörsseissä, ja erityisesti Helsingissä. Samaan aikaan osakkeiden hintojen laskiessa, yritykset tekevät tulosta enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja tahkoavat omistajilleen ennätyssuuria osinkoja. Tämän lisäksi suomalaisten yritysjohtajien tulevaisuudennäkymät ovat erittäin valoisat. Miten tällainen tilanne voi olla mahdollinen? Tietävätkö sijoittajat jotain mitä yritysjohto ei tiedä? Vai syyllistyykö yritysjohto suoranaiseen valehteluun raportoinnissaan?

Kumpikaan vaihtoehdoista ei liene todennäköinen. Osakemarkkinoilla on ennenkin nähty tilanteita, jotka ovat kaukana Faman vuonna 1970 lanseeraamasta tehokkaiden markkinoiden hypoteesista. Vuosituhannen vaihteen it-kuplan aikoihin osakkeet olivat selkeästi yliarvostettuja. Nyt tilanne on päinvastainen. Osakemarkkinoilta on tällä hetkellä löydettävissä sijoituskohteita, joiden hinta on alle niiden ennustettujen kassavirtojen nykyarvon. Näyttää siltä, että rahoitusmarkkinat ovat erkaantuneet entistä enemmän reaalitaloudesta lyhyen aikavälin tarkastelussa. USA:n pankkikriisistä lähtöisin oleva pelko välittyy kulovalkean lailla pörsseihin ympäri maailmaa. Reaalitalouden tosiasiat jäävät sijoittajilta havaitsematta, voimakkaiden tunteiden estäessä järkiperäisen päätöksenteon. Kärsivällisten sijoittajien onneksi, tunnekuohu laantuu vähitellen.

Tällä hetkellä havaittavissa oleva aliarvostus voi poistua kolmella tavalla: hintojen nousun, tulosennusteiden laskun tai tuottovaatimuksen nousun myötä. Käytännössä tasapaino markkinoilla tullaan varmasti saavuttamaan jokaisen edellä mainitun muuttujan avulla, mutta osakkeiden hintojen nousulla tulee todennäköisesti olemaan suurin rooli. Mistä syystä aliarvostuksen purkautumisen voi olettaa tapahtuvan pääosin hintojen nousun kautta?

Ensiksikin, kuten todettua, suomalaisten yritysten tulevaisuuden näkymät ovat valoisat. USA:n subprime -kriisi on paikallinen eikä heikennä monenkaan Helsingin pörssin yhtiön kasvua. Osakkeiden hintataso ennakoi tällä hetkellä pitempiaikaista lamaa myös Suomeen, vaikka kaikki merkit viittaavat vain taantumaan. Tästä syystä tulosennusteilla on vielä huomattavasti laskuvaraa, ennen kuin osakekurssit ovat ennusteita vastaavalla tasolla. Tilanteen tasapainottuminen vain tulosennustemuutosten kautta on siis epätodennäköistä.

Entä tuottovaatimus? Tämän hetken epävarmassa markkinatilanteessa riskipreemio on keskimääräistä suurempi, mikä pitää yllä korkeaa tuottovaatimusta. Tästä syystä pidemmälle tulevaisuuteen katsottuna riskipreemion voidaan olettaa ennemminkin laskevan kuin nousevan entisestään. Hermostuneisuuden lisääntyessä on tietysti mahdollista, että riskipreemio nousee vielä tästäkin. Tätä kompensoimaan Fed on kuitenkin jo aloittanut koronlaskujen sarjan, mikä pitää tuottovaatimuksen kurissa. Osakemarkkinoiden tasapainotilan palautumista ei siis voi kovin järkevästi perustella tuottovaatimuksen nousulla.

Edellä kuvatuista premisseistä päätellen osakkeiden hintojen on noustava. Kärsivällisen pitkän aikavälin sijoittajan ei siis ole syytä hermostua. Kunhan markkinahäly ja maailmanlopun ennustajat väistyvät syrjään, osakemarkkinoillakin päästään keskittymään jälleen siihen, millä on merkitystä: reaalitalouteen.

torstai 20. maaliskuuta 2008

Strategisten sijoittajien herääminen osoitus osakkeiden aliarvostuksesta

20.03.2008 - 23:00

Jo jonkin aikaa on kotoisilla osakemarkkinoillamme ollut selvästi havaittavissa, etteivät osakkeiden hinnat heijastele yritysten todellisia arvoja. Etenkin pitkäjänteiselle arvosijoittajalle tilanne tarjoaa hyviä ostomahdollisuuksia, vaikka tähän ei monikaan sijoittaja tunnu pörssikurssien syöksykierteestä päätellen uskovan. Tänään saimme yhden merkittävän todisteen markkinoilla vallitsevasta epätasapainosta, kun Nordic Capital teki ostotarjouksen TietoEnatorin osakkeiden hankkimisesta 38 % preemiolla omistamansa Cidron Services –yhtiön kautta. Pitkäjänteisen sijoittajan kannalta on rauhoittava tietää, että aliarvostus katoaa ennemmin tai myöhemmin. Mikäli tämä ei tapahdu markkinasijoittajien toimesta, peliin mukaan astuvat strategiset sijoittajat, kuten tänään tapahtui. Strategisen sijoittajan tavoitteena on ostaa koko osakekanta ja päästä vaikuttamaan yrityksen toimintaan. Strategiset sijoittajat eivät ilmesty yritysostomarkkinoille suinkaan sattumalta. Tämä tapahtuu vain silloin, kun hyviä yrityksiä saa halvalla. Syy sijoitusaktiivisuuteen on strategisella sijoittajalla siis täysin sama kuin arvosijoittajalla hänen ilmestyessään osakemarkkinoille. Spekulatiivisesti toimivat lyhyen tähtäimen sijoittajat sitä vastoin menevät paniikkiin osakekurssien laskiessa ja myyvät hyvätkin yrityksensä pois. Näin toimimalla sijoittaja saattaa nukkua yönsä rauhallisemmin, mutta tuottavasta sijoittamisesta tämä tyyli on kaukana. Uskallan ennustaa, että tämän päivän ostotarjous on vain alkusoittoa tulevalle. TietoEnator ei suinkaan ole ainoa yhtiö mitä pörssissä myydään tällä hetkellä pilkkahintaan. Seuraavan strategisen sijoittajan ilmestyminen Helsingin pörssiin on vain ajan kysymys, mikäli suomalaisten osakkeiden hinnat jatkavat nykyistä laskevaa trendiään. Tällaisessakin markkiantilanteessa osakkeita omistava arvosijoittaja voi myös nukkua yönsä rauhassa, sillä hän tietää etteivät osakemarkkinat suinkaan ole irti reaalitaloudesta, vaikka silloin tällöin siltä tuntuu. Talouden tasapainomekanismit toimivat edelleen. Yhden esimerkin näimme tänään, ja lisää on luvassa.