26.03.2008 - 12:17
Historiallisesti osakemarkkinat ovat ennakoineet reaalitalouden kehitystä noin puoli vuotta eteenpäin. Osakekurssit kääntyvät siis laskuun ennen suhdannehuippua, ja vastaavasti aloittavat nousunsa, kun yritykset vielä painivat kannattavuusongelmiensa kanssa taloussyklin aallonpohjassa. Osakemarkkinoiden pitkän aikavälin suunnannäyttäjänä toimivat siis odotukset yritysten suorituskyvystä. Tämä on niin rahoitusteoreettinen kuin käytännössäkin koettu historiallinen tosiasia.
Lyhyellä aikavälillä osakemarkkinoita ohjaavat markkinapsykologia ja sijoittajien epärationaalinen käyttäytyminen. Globaaleilla rahoitusmarkkinoilla veturin roolin on ottanut itselleen USA. Kaikki mitä näillä päämarkkinoilla tapahtuu, heijastuu välittömästi myös muille markkinoille, kuten esimerkiksi Suomeen. Tämä johtuu pääsääntöisesti psykologisista tekijöistä. Epävarmuus USA:ssa saa sijoittajat pelon valtaan ja osakkeet laitetaan myyntiin. Vastaavasti positiiviset makroluvut valtameren takaa tuovat luottamuksen talouteen takaisin, jolloin osakkeita uskalletaan taas ostaa. Pääasiassa makrolukujen ympärillä pyörivä markkinahäly sekoittaa helposti sijoittajien pään ja kurssivaihtelut voivat olla päivästä toiseen huomattavia, vaikka yritykset eivät julkaisisikaan mitään uutta informaatiota liiketoiminnastaan.
Reaalitalouden kannalta USA:n merkitys on koko ajan vähenemässä. Esimerkiksi Kiinan ja Venäjän kysyntä vauhdittaa monien suomalaistenkin yritysten kasvua, tapahtuipa USA:ssa mitä tahansa. Tämä on johtanut mielenkiintoiseen tilanteeseen useissa Euroopan pörsseissä, ja erityisesti Helsingissä. Samaan aikaan osakkeiden hintojen laskiessa, yritykset tekevät tulosta enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja tahkoavat omistajilleen ennätyssuuria osinkoja. Tämän lisäksi suomalaisten yritysjohtajien tulevaisuudennäkymät ovat erittäin valoisat. Miten tällainen tilanne voi olla mahdollinen? Tietävätkö sijoittajat jotain mitä yritysjohto ei tiedä? Vai syyllistyykö yritysjohto suoranaiseen valehteluun raportoinnissaan?
Kumpikaan vaihtoehdoista ei liene todennäköinen. Osakemarkkinoilla on ennenkin nähty tilanteita, jotka ovat kaukana Faman vuonna 1970 lanseeraamasta tehokkaiden markkinoiden hypoteesista. Vuosituhannen vaihteen it-kuplan aikoihin osakkeet olivat selkeästi yliarvostettuja. Nyt tilanne on päinvastainen. Osakemarkkinoilta on tällä hetkellä löydettävissä sijoituskohteita, joiden hinta on alle niiden ennustettujen kassavirtojen nykyarvon. Näyttää siltä, että rahoitusmarkkinat ovat erkaantuneet entistä enemmän reaalitaloudesta lyhyen aikavälin tarkastelussa. USA:n pankkikriisistä lähtöisin oleva pelko välittyy kulovalkean lailla pörsseihin ympäri maailmaa. Reaalitalouden tosiasiat jäävät sijoittajilta havaitsematta, voimakkaiden tunteiden estäessä järkiperäisen päätöksenteon. Kärsivällisten sijoittajien onneksi, tunnekuohu laantuu vähitellen.
Tällä hetkellä havaittavissa oleva aliarvostus voi poistua kolmella tavalla: hintojen nousun, tulosennusteiden laskun tai tuottovaatimuksen nousun myötä. Käytännössä tasapaino markkinoilla tullaan varmasti saavuttamaan jokaisen edellä mainitun muuttujan avulla, mutta osakkeiden hintojen nousulla tulee todennäköisesti olemaan suurin rooli. Mistä syystä aliarvostuksen purkautumisen voi olettaa tapahtuvan pääosin hintojen nousun kautta?
Ensiksikin, kuten todettua, suomalaisten yritysten tulevaisuuden näkymät ovat valoisat. USA:n subprime -kriisi on paikallinen eikä heikennä monenkaan Helsingin pörssin yhtiön kasvua. Osakkeiden hintataso ennakoi tällä hetkellä pitempiaikaista lamaa myös Suomeen, vaikka kaikki merkit viittaavat vain taantumaan. Tästä syystä tulosennusteilla on vielä huomattavasti laskuvaraa, ennen kuin osakekurssit ovat ennusteita vastaavalla tasolla. Tilanteen tasapainottuminen vain tulosennustemuutosten kautta on siis epätodennäköistä.
Entä tuottovaatimus? Tämän hetken epävarmassa markkinatilanteessa riskipreemio on keskimääräistä suurempi, mikä pitää yllä korkeaa tuottovaatimusta. Tästä syystä pidemmälle tulevaisuuteen katsottuna riskipreemion voidaan olettaa ennemminkin laskevan kuin nousevan entisestään. Hermostuneisuuden lisääntyessä on tietysti mahdollista, että riskipreemio nousee vielä tästäkin. Tätä kompensoimaan Fed on kuitenkin jo aloittanut koronlaskujen sarjan, mikä pitää tuottovaatimuksen kurissa. Osakemarkkinoiden tasapainotilan palautumista ei siis voi kovin järkevästi perustella tuottovaatimuksen nousulla.
Edellä kuvatuista premisseistä päätellen osakkeiden hintojen on noustava. Kärsivällisen pitkän aikavälin sijoittajan ei siis ole syytä hermostua. Kunhan markkinahäly ja maailmanlopun ennustajat väistyvät syrjään, osakemarkkinoillakin päästään keskittymään jälleen siihen, millä on merkitystä: reaalitalouteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti