tiistai 8. joulukuuta 2015

Osinkoyhtiöiden metsästystä Helsingin pörssissä

Esittelin edellisessä blogimerkinnässä arvosijoittajille käyttökelpoisen osakkeiden seulontamallin, jossa osakkeiden houkuttelevuutta tarkastellaan yhtiöiden normaalin oman pääoman tuoton,  kestävän  kasvun ja  yhtiöiden  riskiä heijastelevan tuottovaatimuksen avulla. Kyseinen malli soveltuu erityisesti yhtiöiden laatua painottaville arvosijoittajille, joihin myös itse kuulun, sillä yhtiöiden laadukkuutta mielestäni parhaiten kuvaava oman pääoman tuotto on analyysin keskiössä. Laatusijoittaminen on kuitenkin vain yksi arvosijoitusstrategian suuntauksista. Nykypäivänä yhä useampi tuntuu mieltyneen osinkosijoittamiseen, jossa keskiössä on yhtiön osinko. Osinkosijoittajista toiset vannovat kasvavien osinkojen nimeen, kun taas toisia houkuttelee enemmän nykyhetken korkea osinkotuotto. Osinkosijoittajan unelmasijoituksia ovat ne, joissa saa molemmat samalla kertaa. Vaikka sijoitusstrategiasi painottuisi osinkoihin, et voi ummistaa silmisäsi yhtiöiden laadulta. Osingoilla ei nimittäin ole edellytyksiä kasvaa ellei itse yhtiö ole riittävän hyvä. Tästä pääsemmekin siihen, että mielestäni ainoa merkittävä ero modernin osinkosijoittajan ja laatusijoittajan yhtiövalintojen välillä on se, ettei laatusijoittajalle lähtökohtaisesti ole merkitystä sillä, muodostuuko hänen tuottonsa osingoista vai osakkeen arvonnoususta, kun taas osinkosijoittaja preferoi korkean osingonjakosuhteen yhtiöitä. Sijoitusprosessiin liittyen ero puolestaan on se, että tyylit painottavat eri screenaus- ja analyysimenetelmiä (esim. osinkotutto vs. kassavirtatuotto screenauksessa tai osinkomalli vs. FCF-malli arvonmäärityksessä). Tässä mielessä erot eivät siis ole kovin merkittäviä.


Lue lisää

perjantai 27. marraskuuta 2015

Löytyykö Helsingin pörssistä ostettavaa nykyhinnoilla?

Yleinen taloustilanne on viime vuodet ollut Euroopassa, ja etenkin Suomessa, melko synkkä. Tästä huolimatta osakkeet ovat tuottaneet hyvin. Keskeinen syy tälle on matalalla pysytellyt korkotaso. Finanssikriisin pohjilta maaliskuusta 2009 Helsingin pörssin tuottoindeksi (osingot huomioiva indeksi) on noussut 191 % eli noin 17 % vuodessa. Harva onnistuu ostamaan pohjilta tai valitsemaan parhaita nousijoita, mutta pelkästään tasaisesti indeksiin sijoittamalla vuoden 2009 aikana, kun tunnelma markkinoilla oli synkkä, on tähän päivään mennessä voinut saavuttaa tuolloin tehdyille sijoituksille noin 11 % vuosituoton. Tämä on taas kerran hyvä osoitus siitä, että sijoittamalla pienissä erissä ajallisesti hajauttaen silloin kun kaikki näyttää synkältä, on melko helppoa saavuttaa keskimääräistä osakkeiden vuosituottoa parempi tuotto jopa ilman aikaa vievää osakevalintaa. Valitettavasti useimmille on psykologisesti helpompaa sijoittaa kurssien jo noustua merkittävästi, jolloin tuotot jäävät vaatimattomiksi.

Lue lisää

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Fortumissa merkittävää arvopotentiaalia – osa 2

Kirjoitin edellisessä blogimerkinnässä Fortumiin liittyvästä arvopotentiaalista kuvaamalla ihanneskenaariota, jossa yhtiö kykenisi investoimaan ylisuuren kassansa tuottavasti. Mainitsin samalla lyhyesti myös riskeistä, joiden toteutumiseen sijoittajat tuntuvat osakekurssin perusteella tällä hetkellä uskovan enemmän kuin yhtiön mahdollisuuksiin. Jatkan tässä merkinnässä edelleen Fortumin käsittelyä ja tarkoituksena on muodostaa yhtiölle muutama vaihtoehtoinen tulevaisuuden polku ja pohtia miten yhtiö tulisi hinnoitella kussakin niistä. Näin saamme paremman kuvan siitä mitä Fortumista kannattaisi maksaa, jos kaikki ei menekään ihanneskenaarion mukaisesti. Koska Fortumiin liittyy tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon epävarmuutta, tämän tyyppinen skenaarioanalyysi on välttämätöntä yhtiön arvoa määritettäessä. Analyysin lopuksi Fortumin arvo määritetään eri skenaarioiden todennäköisyyksien painotettuna keskiarvona. Skenaariomallin avulla muut erilaisen näkemyksen omaavat sijoittajat voivat määrittää yhtiölle arvon, joka kuvaa paremmin heidän eri skenaarioille antamiaan todennäköisyyksiä.

Lue lisää

torstai 6. elokuuta 2015

Fortumissa merkittävää arvopotentiaalia

Perinteisesti tylsänä ja vakaana valtionyhtiönä pidetyssä Fortumissa on viime aikoina tapahtunut paljon erityisen mielenkiintoisia käänteitä. Tällaisia ovat etenkin sähkönsiirtoliiketoimintojen myynti Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa yhteensä peräti 9,3 miljardilla eurolla ja TGC-1:n vesivoimaomistusten kasvattamissuunnitelmien eteneminen Venäjällä. Näiden lisäksi on tietysti vielä surullisen kuuluisa Fennovoima-episodi, joka on saanut lähes kaiken Fortumiin liittyvän mediahuomion, vaikka tähän liittyvien operaatioiden merkitys Fortumin liiketoiminnalle on edellä mainittuja huomattavasti pienempi. Yhtiön päivitetty ydin- ja vesivoiman tuotantoon keskittyvä strategia tarjoaa entistä paremmat kasvunäkymät sekä edellytykset pääoman tuottoasteiden nostoon hintasäännellystä sähkönjakeluliiketoiminasta luopumisen myötä. Strategian toimeenpanoa vauhdittaa huomattavan suuri käteiskassa sekä uutena toimitusjohtajana aloittava Konecranesissa aiemmin kykynsä näyttänyt Pekka Lundmark. Eikä tässä vielä kaikki! Myös Fortumin osakekurssi on lasketellut viime viikkojen aikana houkuttelevan tuntuiselle tasolle. Sijoittajan näkökulmasta en voisi toivoa kovin paljon otollisempaa lähtökohtaa merkittävien lisäsijoitusten tekemiselle tähän yhteen salkkuni vahvimmista tukipilareista.

Lue lisää

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Brändi kilpailuedun lähteenä

Laatuyhtiöihin keskittyvässä pitkäjänteisessä sijoitustoiminnassa yksi tärkeimmistä onnistumisen edellytyksistä on yhtiöiden kilpailuetujen tunnistaminen. Yhtiö, jolla ei ole minkäänlaista kilpailuetua, ei ole lähes koskaan hyvä valinta ”pitkään” salkkuun. Ainoastaan kilpailuedun omaavat yhtiöt kykenevät tekemään pääomalleen sellaista tuottoa, että kunnianhimoisimpienkin sijoittajien tuottovaatimukset ylittyvät. Pörssissä tällaisten yhtiöiden osakkeet tosin yleensä noteerataan sen verran korkealla arvostuskertoimella, että sijoittajan saama tuotto häviää yhtiön itse tekemälle tuotolle eikä keskimääräistä parempien osaketuottojen saavuttaminen näin ollen ole tälläkään strategialla helppoa. Osakemarkkinoilla vallitsee onneksi aika ajoin tilanteita, jolloin vahvojen kilpailuetujen yhtiöitä tarjoutuu ostettavaksi kohtuulliseen hintaan. Tällöin sijoittajan kannattaa olla hereillä.

Olen kirjoittanut aikaisemmin kilpailuetujen tunnistamisesta ja kestävyydestä sekä pohtinut miksei tuotteiden erilaistaminen johda kilpailuetuun. Tällä kertaa suuntaan katseeni mielestäni kaikkein parhaimpaan kilpailuedun lähteeseen, brändiin. Tarkoituksena on kuvata miksi brändi erottuu muista kilpailueduista, miten se vaikuttaa yrityksen liiketoiminnan menestyksellisyyteen ja ennen kaikkea kuinka voit määrittää yrityksen brändin arvon melko yksinkertaisella tavalla.

Lue lisää

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Sijoituskeskustelu kaipaa analyyttisempaa otetta

Kirjoitin viimeksi osingon merkityksestä tai pikemminkin merkityksettömyydestä sijoittajan tuotto-odotuksen kannalta. Sijoittaja saa pitkällä aikavälillä laadultaan ja arvostukseltaan samanlaisista yhtiöistä täsmälleen samanlaisen kokonaistuoton riippumatta nykyosingon suuruudesta ja osingon kasvusta. Yhtiöiden, jotka eivät jaa massiivisia osinkoja, osakekurssi kohoaa nopeammin, kuin muuten vastaavien yhtiöiden, jotka jakavat enemmän osinkoa. Näin ollen lopputulos kokonaistuoton näkökulmasta on sama.

Jatkan tässä kirjoituksessa sijoittajan tuoton muodostumisen käsittelyä menemällä hieman syvällisempään tarkasteluun. Samalla kannustan myös muita sijoittajia hieman analyyttisempaan pohdintaan vertailtaessa eri sijoitusstrategioita tai eri osakkeita keskenään. Analyyttisempi lähestyminen on välttämätöntä, sillä muuten on vaarana, että sijoittaja syyllistyy mutkien liialliseen oikomiseen ja omenoiden vertaamiseen appelsiineihin. Ainakin itseäni harmittaa tämän tyyppinen ”nollakeskustelu”, josta ei saa mitään hyödyllistä irti.

Lue lisää

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Korkea osinkotuotto vai nopea osingon kasvu?

Sijoitusaiheisia keskusteluja ja blogeja lukiessa törmään usein pohdintaan siitä tulisiko sijoittajan keskittyä mieluummin ns. ”arvonkasvattajiin” (osakekurssiaan nostaviin yhtiöihin) vai ns. ”osingonmaksajiin” (suuria ja kasvavia osinkoja jakaviin yhtiöihin). Jos sijoittaja päätyy valitsemaan strategiakseen osingonmaksajat, seuraava kysymys on usein: pitäisikö osinko-osakkeiden kohdalla valita korkean osinkotuoton (dividend yield) vai nopean osingon kasvun (dividend growth) tarjoavia osakkeita. Etenkin näille ns. osinkosijoittajille, jotka eivät omien sanojensa mukaan perusta mitään osakkeen arvonnousun (price appreciation, capital gain) varaan, juuri tämäntyyppinen osakkeiden kahtiajako tuntuu olevan kuuma puheenaihe. Kantavana ajatuksena osinkosijoittajilla on, että tyytymällä nyt matalaan osinkotuottoon, olisi mahdollisuus nauttia myöhemmin suuremmista osingoista, ja päinvastoin. Usein näkee myös historiadataan perustuvia esityksiä siitä, kumpi näistä sijoitusstrategioista on minäkin ajanjaksona tuottanut paremmin. Itse en ole koskaan ymmärtänyt tällaista “mustavalkoista” lähestymistapaa. Ensinnäkin sillä ei ole mitään merkitystä, mitä kautta tuotto muodostuu. Vain kokonaistuotto-odotusta arvioimalla voidaan tehdä järkeviä osakevalintoja. Toiseksi osinkojen kasvu ja osakkeen arvonnousu ovat yhteydessä toisiinsa, joten osinkosijoittajat eivät voi ummistaa silmiään arvonnousulta. Tällä kirjoituksella haluan hieman herätellä ”osinkouskovaisia” ja tuoda tarkasteluun vähän laajempaa perspektiiviä. Osinkoteemasta on täällä Nordnet Blogissakin kirjoitettu paljon, joten tavoitteeni ei ole toistaa samaa virttä vaan tuoda mukaan uudenlaista näkökulmaa. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että perustan myös oman sijoitustoimintani yhtiöiden liiketoiminnan menestykseen, josta osingot luonnollisesti ovat seuraus. En siis väheksy osinkojen merkitystä, päinvastoin. Sijoittajan on kuitenkin ymmärrettävä, ettei osinkojen maksimointi saa olla itsetarkoitus. Tai jos se on, parhaat sijoitusideat todennäköisesti jäävät syntymättä.

Lue lisää