Päivitetty sijoitussuunnitelma

03.08.2008 - 19:12


Muutokset edelliseen versioon

Nykymuotoinen henkilökohtainen sijoitussuunnitelmani näki päivänvalon 12.12.2007 ja julkaisin sen näillä sivuilla 26.1.2008. Sen pohjana toimi aikaisempi rahastosijoitussuunnitelma, jonka olin laatinut jo vuonna 2002. Nyt on tullut tarve tehdä ensimmäinen päivitys joulukuussa laadittuun suunnitelmaan. Strategian perusperiaatteiden muuttaminen kesken kaiken ei ole järkevää, mutta pienten muutosten tekeminen on varsin luonnollista esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa huomattavasti.

Nyt tehtävä merkittävin päivitys koskee kuukausittain sijoitettavan rahasumman suuruutta. Syyskuun alusta tulen saamaan huomattavan palkankorotuksen, joten tulevaisuudessa minulla tulee jäämään kuukausittain entistä enemmän ”ylimääräistä” rahaa menojen jälkeen. Tästä syystä nostan keskimääräisen kuukausittaisen sijoituksen 800 euroon. Seligson & Co:n Suomi -indeksirahastoon ja Global Top 25 Brands -rahastoon sijoitan edelleen 100 euroa joka kuukausi ja Russian Prosperityyn 1200 euroa kahdesti vuodessa (keskimäärin 200 EUR/kk). Muutos koskee siis suoria osakesijoituksia, joita tulen tekemään keskimäärin 400 eurolla kuukausittain (4800 EUR/v). Välityspalkkioiden minimoimiseksi tulen sijoittamaan käytännössä aina 1200 euroa kerrallaan yhteen yritykseen. Tämä siis tarkoittaa neljää sijoituskertaa vuodessa. Pyrin sijoittamaan alkuvaiheessa (ennen kuin salkku muodostaa noin 10 yrityksen kokonaisuuden) vuodessa aina kahteen eri yritykseen siten, että ensimmäiset ostot tehdään ensimmäisen tai toisen kvartaalin aikana ja toiset ostot samoihin yrityksiin kolmannen tai neljännen kvartaalin aikana. Näin voidaan hyödyntää ajallista hajautusta sekä vuositulos- ja puolivuositulosjulkaisuja. Tämän hetkisestä osakkeiden aliarvostuksesta johtuen suoria sijoituksia kannattaa tehdä säännöllisesti puolen vuoden välein, mutta tulevaisuudessa voidaan joutua tilanteeseen, jossa varat on syytä pitää hieman pidempään käteisenä pankkitilillä. Suorien sijoitusten kohdalla 4800 EUR/v on siis vain keskimääräinen pitkän aikavälin säästötahti. On mahdollista, että jonakin vuonna en tee suoria sijoituksia lainkaan ja jonain vuonna yli ohjeellisen määrän. Koska ajoittaminen on tutkitusti hyvin vaikeaa, tulen mieluummin sijoittamaan melko säännöllisesti kuin yrittäen osua aina ostamaan pohjilta. Keskimääräisen kuukausisijoituksen kasvu huomioidaan täysimääräisesti jo tänä vuonna.

Lisäksi sijoituskohteiden valinnassa kiinnitetään jatkossa erityistä huomiota yrityksen vakavaraisuuteen. Tästä syystä tunnuslukuanalyysi-vaiheeseen otetaan mukaan uudeksi mittariksi nettovelkaantumisaste. Vakavaraisuuden merkityksen olen oppinut viimeistään nyt taloussuhdanteen näyttäessä pimeämmän puolensa.

Tavoitteet, allokaatio ja sijoitushorisontti

Sijoittamista ei kannata aloittaa ilman tavoitetta. Se voi olla pääoman kartuttaminen viiden vuoden kuluttua ostettavaa uutta autoa varten tai vaikkapa säästäminen eläkepäivien varalle. Oman sijoitustoimintani tavoite ei kuitenkaan ole kumpikaan näistä. Oma tavoitteeni on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Tähän voidaan päästä kärsivällisellä pitkän aikavälin sijoitusstrategialla, jossa keskitytään hyvätuottoisiin instrumentteihin. Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa omalla kohdallani mahdollisuutta tulla tulevaisuudessa toimeen ilman palkkatyötä pelkillä pääomatuloilla. Näiden tulojen suuruuden määrittävät sijoitushorisontin pituus, pääomalle saatava tuotto sekä alkusijoituksen ja säännöllisen säästämisen suuruudet.

Itse lähden ajatuksesta, jonka mukaan pitkän aikavälin sijoittamisessa osakkeet ovat ainoa rationaalinen vaihtoehto, sillä ne tuottavat paremmin kuin muut sijoituskohteet. Pitkä aikaväli on mielestäni vähintään 20 vuotta. Hajautus eri sijoitusinstrumentteihin tietysti pienentää riskiä, mutta samalla pienenee myös tuotto-odotus. Kun pitää mielessä, että 20 vuoden mittaisessa sijoituksessa tappioriski on varsin pieni (noin 1 %) ja odotetun tuoton suuruus vuodessa pitkällä aikavälillä selvästi muita kohteita suurempi (noin 12 %), voi yöt nukkua rauhassa osakkeiden lyhyen aikavälin heilunnasta huolimatta. Seuraava syys-seuraus -ketju esittää karkean ”nyrkkisäännön” (kertoimet pyöristetty tasalukuihin muistamisen helpottamiseksi) siitä, miten taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen riippuu kuukausisäästön suuruudesta. Siitä havaitaan, että kuka tahansa voi päästä samaan tavoitteeseen kuin minä, kunhan vain kärsivällisyys osakemarkkinoilla mukana oloon riittää 20 vuodeksi.

Kuukausisäästö 2008 - 2028: x

Osakesalkun arvo 2028-ikuisuus: 1000 x

Kuukausiansio pääomatuloina 2028 - ikuisuus: 10 x

Jokainen voi havaita huikean tosiasian, jonka korkoa korolle efekti saa aikaan pitkän ajan kuluessa. Jokaista kuukaudessa välillä 2008 - 2028 säästöön laittamaani euroa kohden alkaa salkkuni tuottaa 20 vuoden kuluttua pääomatuloa kuukausittain 10 euroa. Salkun arvo on tällöin 1000 euroa jokaista tästä päivästä kuukausittain säästöön laittamaani euroa kohden.

Oman ”bruttokuukausipalkkansa” suuruuden vuodesta 2028 lähtien, voi siis määrittää säätämällä tästä hetkestä alkava kuukausittainen säästö kymmenesosaan tulevaisuudessa halutusta tulosta. Itselleni taloudelliseen riippumattomuuteen riittää noin 8000 euroa kuukaudessa. Tästä syystä kuukausittaisen sijoitussumman suuruuden on oltava 800 euroa. Tämän seurauksena osakesalkkuni arvo tulee 20 vuodessa nousemaan noin 800 000 euroon (jää hieman alle, mutta muutaman tuhannen euron alkusijoituksen kanssa päästään kyseiseen summaan) 12 % vuotuisella tuotolla (osingot + arvonnousu). Kun tuotto oletettavasti tulee olemaan vuoden 2028 jälkeenkin kyseiset 12 % vuodessa, tarkoittaa tämä sitä, että tuotto 800 000 euron pääomalle on 96 000 euroa vuodessa, joka siis on 8000 euroa kuukaudessa. Tämä tulo on siis seurausta yritysten jakamista osingoista (n. 5 %) sekä osakkeiden myynneistä (n. 7 %) eli salkun vuotuisesta tuotosta (n. 12 %). Salkun pääoma ei siis pienene, vaan toimii ”rahasampona”, joka vuosittain tuottaa osakemarkkinoiden tuoton. Bruttona saadusta pääomatulosta on tietysti maksettava verot. Osakemyynneistä on maksettava veroa 28 %, kuten osingoistakin, mutta näistä vain 70 % on verotettavaa tuloa. Näin ollen veroprosentiksi osinkojen kohdalla tulee vain 19,6 (0,70 x 28 %). Jos oletetaan, että osinkotuotto on 5 % vuodessa ja loppu tuotosta realisoidaan osakemyynneillä, saadaan ”nettokuukausipalkaksi” 8000 - (19,6 % x 8000 x 5/12 + 28 % x 8000 x 7/12) = 6 040 euroa.

On sanomattakin selvää, että tulevaisuus on aina epävarma. Jos kyse olisi korkosijoituksesta, voisin olla täysin varma, että tavoitteeni toteutuu täsmälleen siten kuin olen laskenut. Osakesijoituksen tapauksessa laskelmat tulevasta tuotosta perustuvat todennäköisyyksiin. Edellä esittämäni skenaario on todennäköisin kaikista mahdollisista tapauksista. Yhtälössä on monta muuttujaa: sijoitushorisontti, kuukausisäästö, vuotuinen tuotto. Kuitenkin viimeksi mainittu on ainut muuttuja, jonka kehitykseen en pysty itse täysin vaikuttamaan (hyvillä osakevalinnoilla ja ajoituksella vain osittain). Mikäli noudatan kurinalaisesti sijoituksen suunniteltua aikajännettä ja kuukausittaisen sijoituksen suuruutta huolimatta väliaikaisista laskukausista, tavoitteeseen pääsemisen voi estää ainoastaan keskimääräisen vuotuisen tuoton putoaminen alhaisemmaksi kuin mitä se historiallisesti on ollut.

Kuinka suuri katastrofi on, jos vuotuinen tuotto jääkin esimerkiksi vain 10 prosenttiin? Tällöin salkun pääoma kohoaa 20 vuoden kuluttua ”vain” hieman yli 600 000 euroon! Eli bruttokuukausiansio on noin 6000 euroa. Mielestäni tämäkään ei ole lainkaan hassummin. ”Pelivaraa” halutessaan kannattaa kuitenkin tehdä heti alussa yksi suurempi sijoitus, joka jää kasvamaan korkoa korolle 20 vuodeksi. Tällä hetkellä (ennen tämän strategian implementoinnin aloittamista) salkussani on noin 12 000 euron arvosta rahasto-osuuksia, jotka muodostavat tämän ”alkusijoituksen”. Näin ollen heikomman skenaarion (tuotto 10 % pa.) toteutuessa saavutan hieman vajaa 700 000 euron salkun vuonna 2028.

Toinen itsestään selvä asia on vuotuisen tuoton heilahtelu voimakkaasti vuodesta toiseen. Edellä kuvatuissa laskelmissa ideana on, että sijoitusperiodin lopussa laskettaessa keskimääräinen vuosituotto asettunee likimain 12 % tuntumaan. Yksittäisenä vuotena tuotto voi olla yhtä hyvin -20 % kuin vaikkapa 30 %. Lyhyellä aikavälillä tuotot muodostuvat täysin sattumanvaraisesti. Tämä on syytä muistaa myös siinä vaiheessa, kun salkusta aletaan realisoida pääomatuloa. Osinkotuoton voidaan olettaa olevan melko tasaista joka vuosi, mutta arvonnoususta saatava tuotto tulee vaihtelemaan. Tämä ei ole kuitenkaan ongelma tasaisen tuoton aikaansaamisen kannalta, sillä heikkoina vuosina kuukausittainen ansio voidaan ”syödä” salkun pääomasta ja hyvinä aikoina vuotuisesta tuotosta jää vaaditun ansion ottamisen jälkeen ”ylimääräistä”, joka kasvattaa salkun pääomaa huonojen vuosien varalle.

Hajauttaminen

Lähtökohtaisesti sijoitukset hajautetaan maailmanlaajuisesti ja eri toimialoille, mutta huomioimalla se tosiasia, että suomalainen on aina asiantuntija suomalaisten yritysten kohdalla. Tätä kotikenttäetua tulen siis myös hyödyntämään. Tämä tarkoittaa sitä, että ulkomaille lähdetään rahastojen (mielellään edulliset indeksirahastot) kautta ja ainoastaan kotimaahan suorien osakesijoitusten avulla. Markkinoille, joiden uskon olevan tehokkaat (uusi tieto siirtyy välittömästi osakkeiden hintoihin), sijoitan passiivista strategiaa noudattaen tai passiivisia indeksirahastoja käyttäen. Markkinoilla, joilla uskon aktiivisen osakevalintaprosessin tuottavan lisäarvoa, sijoitan joko itse tai aktiivisten rahastojen kautta.

Salkussa tulisi lähtökohtaisesti olla edustettuna USA, Eurooppa, josta erillisenä osana Suomi, (kotikenttäedun takia) sekä yksi nopeasti kasvava, vielä kehittyvässä vaiheessa oleva, markkina. USA ja Eurooppa tulevat tuomaan indeksin mukaista keskimääräistä tuottoa ja tarjoavat hyvää hajautusta. Suomeen sijoitan suuriin yhtiöihin indeksin mukaisesti, mutta pienempiin arvoyhtiöihin aktiivista osakepoimintaa toteuttaen uskoen tämän avulla saavuttavani keskimääräistä paremman tuoton sijoitusperiodini aikana. Tällä hetkellä yksi mielenkiintoisimmista nopean kasvun markkinoista on Venäjä. Näiltä markkinoilta voi odottaa vielä pitkään keskimääräistä parempaa tuottoa. Oma tietotaito venäläisistä yrityksistä on kuitenkin olematon, joten maksan rahastolle mielelläni melko korkeatkin kustannukset, kunhan pääsen osalliseksi itänaapurimme vahvasta kasvusta. Maantieteellisen hajautuksen merkitys on viimeisten vuosien globalisaation seurauksena vähentynyt huomattavasti. Useimmat yritykset toimivat täysin maailmanlaajuisesti rekisteröidystä kotimaastaan huolimatta. Tästä syystä toimialahajautus lienee maantieteellistä hajautusta tärkeämpää. Salkku pyritäänkin rakentamaan siten, että eri sektorit ja toimialat ovat edustettuina mahdollisimman monipuolisesti.

Palveluntarjoajaksi ja yhteistyökumppaniksi valitaan rahastojen osalta Seligson & Co. Hyvä aikaisempi kokemus yhtiöstä, alhaiset kustannukset, asiakaslähtöisyys, vahva ammattitaito niin teoreettisella kuin käytännön tasollakin, rahastovalikoiman kattavuus sekä ennen kaikkea omia sijoitusperiaatteita noudattelevat näkemykset ovat syitä, joiden perusteella yhtiö on helppo valinta. Omaan salkkuuni päätyvät rahastot ovat:

Seligson & Co Suomi -indeksirahasto

Rahasto-osuuksia on ollut ”vanhassa” salkussani jo ennestään. Erittäin kustannustehokas ratkaisu, jossa pääpaino on Suomen suurissa ja likvideissä yrityksissä. Näihin yrityksiin sijoitan indeksin mukaisesti, sillä osakepoiminta ei tuota juurikaan lisäarvoa markkinoiden tehokkuudesta johtuen.

Seligson & Co Top 25 Brands

Rahasto tarjoaa kustannustehokkaan vaihtoehdon maailmanlaajuiseen hajautukseen. Rahastoa hoidetaan passiivisesti. Edustettuina ovat maailman johtavat tuotemerkit Coca-Colasta McDonaldsiin ja Disneystä American Expressiin. Pääpaino on USA:ssa, mutta esimerkiksi Ranska, Saksa, Italia ja tietysti Suomi Nokian ansiosta ovat myös edustettuina. Yhtiöt toimivat kuitenkin niin globaalisti, että hajautuksen voidaan katsoa olevan maantieteellisesti paljon laajempi. Rahaston kohteet ovat pääsääntöisesti kuluttajatuotteita valmistavia, isoja ja vakavaraisia blue chip -yhtiöitä. Kyseisen sektorin osakkeet tarjoavatkin hyvän suojan laskumarkkinoille, mikä tasapainottaa riskiä, joka otetaan johonkin kehittyvälle markkinalle sijoittavan rahaston kanssa. Esimerkiksi maailman tunnetuin sijoittaja Warren Buffett on mieltynyt tällaisiin brändiyhtiöihin ja saavuttanutkin niiden avulla selkeästi keskimääräistä parempaa tuottoa vuodesta toiseen.

Seligson & Co Prosperity Russia

Rahaston avulla pyritään hakemaan hieman suuremmalla riskillä keskimääräistä parempaa tuottoa. Tämä riski uskalletaan ottaa salkun hyvän hajautuksen takia. Venäjä on vahvasti kasvava talous, jonne ei ole vielä liian myöhäistä lähteä mukaan. Rahasto pyrkii poimimaan hyvät sijoituskohteet aktiivisella seurannalla eikä se ole sidoksissa mihinkään indeksiin. Uskon aktiivisen salkunhoidon tuottavan lisäarvoa Venäjän kaltaisilla markkinoilla. Tästä myös kustannukset ovat rahastossa melko korkeat. Oletan kuitenkin, että erinomainen tuotto takaa sen, että palkkiot kannattaa maksaa. Seligson & Co:n sijoitusneuvojana salkun muodostamisessa toimii Prosperity Capital Management, jolla on pitkä kokemus Venäjän markkinoilta.

Strategia

Kotikenttäetu pyritään hyödyntämään suorilla osakesijoituksilla Suomeen. Sijoitukset kohdistetaan pieniin arvoyhtiöihin, sillä ne ovat tuottaneet pitkällä aikavälillä keskimääräistä enemmän ja pienten yhtiöiden vähäisestä seurannasta johtuen aliarvostuksia on mahdollista löytää. Lisäksi saadaan hajautushyötyä, sillä salkkuni Suomi-rahasto keskittyy indeksin mukaisesti suurimpiin yrityksiin, joissa mukana on myös paljon kasvuyhtiöitä.

Arvosijoittajana keskityn yrityksiin, joiden markkina-arvo suhteessa oman pääoman kirjanpidolliseen arvoon (ns. tasearvo tai substanssiarvo) on hyvin matala. Osakkeen hinta ei saa myöskään olla liian korkea tulokseen nähden. Yritysten on oltava hyviä osingonmaksajia ja osingon on kasvettava tasaisesti vuodesta toiseen. Tämä vaatii yritysten vahvaa tuloskasvua tulevaisuudessa. Kasvuun ei kuitenkaan pidä pyrkiä kannattavuuden kustannuksella vaan jokaisen salkkuun valitun yrityksen pääoman tuottoaste on oltava korkealla tasolla.

Pyrin hyödyntämään mahdollisuutta kohdentaa suorat osakesijoitukset pääsääntöisesti pieniin yrityksiin. Suurilla institutionaalisilla sijoittajilla tätä mahdollisuutta ei yleensä ole, sillä heidän on keskityttävä suurempiin yhtiöihin mm. niiden hyvän likviditeetin takia. Suurten yritysten osakkeista nimittäin pääseen helpommin eroon osuuden omistajien siirtyessä myyntilaidalle. Koska itselläni tällaista ongelmaa ei esiinny, en ole riippuvainen suuryrityksistä. Toinen selitys suuriin yrityksiin keskittymiselle on osakerahastojen velvoite jonkin markkinaindeksin seuraamiseen. Indekseissä suurin painoarvo on isoilla yhtiöillä, joten niihin on myös pääsääntöisesti sijoitettava, ettei salkku poikkea liikaa indeksistä. Minun ei tarvitse noudattaa tällaisia lakiin perustuvia määräyksiä, joten voin hyötyä pienyrityksistä, jotka ovat tuottaneet keskimäärin suuryrityksiä paremmin. Pieniin yrityksiin tietysti liittyy hivenen enemmän riskiä, mutta sen pystyn kantamaan pitkästä sijoitushorisontista johtuen. Pieniin yrityksiin sijoittamista puoltaan myös tosiasia Suomen osakemarkkinoiden tehokkuudesta. Suuria yhtiöitä seurataan niin tarkasti, että niiden suhteen markkinat ovat hyvin tehokkaat. Pienien ja vähän analysoitavien yritysten kohdalla voi kestää pitkiäkin aikoja ennen kuin markkinat huomaavat osakkeiden aliarvostuksen. Tarkoitukseni on löytää tällaiset yritykset ennen suurta massaa ja odottaa turhia hötkyilemättä osakekurssin nousua. Koska käsiäni ei tässä tapauksessa ole sidottu tiukoilla lakipykälillä, voin tilanteesta riippuen tietysti sijoittaa myös muutamiin suuriin yrityksiin, mikäli tuottopotentiaali vaikuttaa hyvältä. Tärkeämpänä pidän sitä, että kyseessä on arvoyhtiö. Tästä kriteeristä joustaminen vaatii erityisen hyvät perustelut.

Yksi kaikkein vanhimmista ”sijoitussäännöistä” kuuluu: sijoita vain sellaiseen minkä ymmärrät. Tästä syystä keskityn suorissa sijoituksissa ainoastaan suomalaisiin yrityksiin, sillä tunnen kotimaiset yhtiöt parhaiten. Ulkomaisia yhtiöitä en tunne juuri lainkaan, joten niistä on syytä pysyä erossa. Toinen vanha sijoittamisen lainalaisuus, ”älä laita kaikkia munia yhteen koriin”, toteutuu hajauttamalla salkku noin kymmeneen eri yritykseen. Jo viiteen eri toimialoilla toimivaan yritykseen sijoittaminen pienentää tappionriskiä huomattavasti, vaikka useimmilla rahastoilla voi tyypillisesti olla salkussaan useiden kymmenien yritysten osakkeita. Kymmenen yrityksen jälkeen hajautuksesta saatava lisähyöty alkaa selvästi pienentyä. Keskittyminen vähäisempään määrään yhtiöitä, antaa minulle mahdollisuuden tutustua yksittäiseen sijoituskohteeseen paremmin.
Salkun kiertonopeus tulee olemaan matala. Sijoitukset tullaan tekemään pääsääntöisesti puolivuosittain, jotta kaupankäyntikulut voidaan pitää alhaisina. Käyttämäni osakevälittäjä (Nordnet) veloittaa kaupankäyntikustannuksina 0,15 % tai minimissään 4 euroa per toimeksianto. Suorien osakesijoitusteni ollessa kerrallaan vähintään 1200 euroa tulee välityspalkkioksi 0,33 %, mikä on varsin pieni palkkio.

Pieniä (ja kenties myös muutamia hivenen suurempia) arvoyhtiöitä sisältävää salkkua hoidan ns. osta ja pidä -strategiaa noudattaen. Strategiaa voidaan tavallaan pitää aktiivisen ja passiivisen salkunhoidon välimuotona. Toisaalta aliarvostettuja yhtiöitä etsitään aktiivisesti, mutta kuten arvosijoittamiseen myös kuuluu, osakkeet pyritään pitämään salkussa vuosia (jopa vuosikymmeniä) passiivisesti odotellen. Tämä johtuu jo useasti todetusta faktasta, jonka mukaan arvo-osakkeet tuottavat keskimääräistä paremmin vain pitkällä aikavälillä. Lyhytaikaisia voittoja hamuaville on olemassa aivan toiset sijoitusinstrumentit ja -tyylit.

Osakevalinta

Arvosijoittamiselle tyypilliseen tapaan osakevalinnoissa noudatetaan bottom up -tyyppistä näkökulmaa, jossa tärkeintä on itse yritys ja sen suorituskyky. Tarkoituksena ei siis ole ennustaa lyhyen aikavälin talousnäkymiä ja tehdä allokaatiopäätöksiä tämän mukaisesti kuten top down -menetelmässä. Mikäli yritys on pitkällä aikavälillä potentiaalinen kohde, niin hinnaltaan kuin laadultaankin, pääsee se tarkempaan analyysiin, jossa vasta huomioidaan makrotaloudelliset ennusteet, jotka osittain määrittävät osakkeen ”todellisen” arvon.

Suorat osakesijoitukset valitaan kolmivaiheisen lähestymistavan mukaan:
1) Taustatiedon hankkiminen
2) Tunnuslukuanalyysi
3) Arvonmääritys

Taustatiedon hankkiminen -vaiheessa suoritetaan kvalitatiivista analyysiä (erilaisten lehtien, internetin yms. avulla), jonka perusteella valitaan houkuttelevat osakkeet kvantitatiiviseen tunnuslukuanalyysiin. Tunnuslukuanalyysissä näitä osakkeita arvioidaan viiden tunnusluvun (P/B, P/E, osinkotuotto, ROI, liikevaihdon kasvu) avulla. Tietyt kriteerit täytettyään osake pääsee Arvonmääritys-vaiheeseen, jossa suoritetaan lopullinen osakevalinta. Mikäli osake osoittautuu riittävästi aliarvostetuksi, se valitaan salkkuun.

Taustatiedon hankkiminen -vaiheessa tutustutaan yleisesti makrotaloudelliseen tilanteeseen, osakemarkkinoiden näkymiin ja eri yhtiöitä koskeviin uutisiin lähinnä lehtien, internetin ja erilaisten analyysipalveluiden tuottamien raporttien avulla. Tarkoituksena on hahmottaa mm. missä suhdannekierron vaiheessa elämme, millainen on markkinoiden sentimentti (yleisilme), onko makrotaloudessa uhkakuvia, millaiselta näyttää yritysten tuloskunto, millainen on osakemarkkinoiden arvostustaso keskimäärin, mitkä toimialat tai yksittäiset yritykset ovat pinnalla, ja mihin yhtiöihin ns. suursijoittajat panostavat. Näihin asioihin liittyvät tiedonjyväset ovat kultaakin arvokkaampia ja auttavat hahmottamaan sitä yritysjoukkoa, josta tulevat sijoituskohteet tullaan tarkemman analyysin jälkeen valitsemaan.

Taustatietoa kerätessä on syytä pitää mielessä aikaisemmin laadittu sijoitusstrategia. Esimerkiksi eri talousaiheisia lehtiä selatessa kannattaa kiinnittää huomiota sellaisiin uutisiin, joista voidaan katsoa olevan hyötyä oman strategian tavoitteisiin pääsemiseksi. Koska arvosijoittaminen on pääsääntöisesti ns. vastavirtaan sijoittamista, on syytä pikemminkin innostua uutisesta, joissa kerrotaan jonkin osakkeen hinnan romahtaneen ilman järkevää selitystä, kuin uutisesta, jossa hehkutetaan nousevia kursseja. Arvosijoittajahan ostaa kun muut myyvät ja myy kun muut ostavat. Osakekurssin romahtaessa ilman mitään erityistä syytä, saa samaa ”tavaraa” entistä halvemmalla. Tällaisissa tapauksissa syynä romahdukseen ovat ilmeisemmin markkinapsykologiset tekijät kuten paniikki tai ylireagointi, eivät faktatiedot. Nousumarkkinoilla hehkuttavat uutiset eivät välttämättä saa ostotilaisuuksia etsivän arvosijoittajan mielenkiintoa heräämään. Varsinkaan jos ilmassa on kuplan tuntua. Miksi ostaa yliarvostettuja osakkeita, jos niitä kuplan puhjettua saa halvemmalla.

Osakevalintaprosessin tässä vaiheessa pyritään rajaamaan mahdolliset sijoituskohteet noin 20 (mahdollisesti jopa 30) osakkeeseen (mukaan lukien ”hintaseulasta”, josta kerrotaan myöhemmin, läpi päässeet osakkeet).

Tunnuslukuanalyysi-vaiheessa tarkastellaan edellisessä vaiheessa esille nousseiden yritysten osakekohtaisia tunnuslukuja sekä muita taloudellisesta tilanteesta kertovia mittareita. Käytettävät tunnusluvut on valittu sen mukaan, millaisia vaatimuksia sijoitusstrategia asettaa salkkuun valituille yrityksille. Silmäys näihin vaatimuksiin kertoo seuraavien tunnuslukujen ja mittareiden olevan relevantteja osakkeiden jatkoseulonnassa:

1) P/B-luku on ehkäpä paras mittari erottamaan arvoyhtiöt muista yhtiöistä. Kun osakkeen hinta jaetaan osakekohtaisella tasesubstanssilla, nähdään selkeästi kuinka paljon markkinat hinnoittelevat kasvuodotuksia mukaan osakkeen kurssiin. Mitä pienempi P/B, sitä parempi arvosijoittajan näkökulmasta. Minua kiinnostavat siis osakkeet, jotka hinnoitellaan lähelle substanssiarvoaan tai jopa sen alle.

2) P/E-luku antaa paljon samaa informaatiota kuin P/B, mutta siinä osakkeen hinta suhteutetaan osakekohtaiseen tulokseen. Kovista odotuksista seuraa aina korkea P/E. Riskinä on, etteivät odotukset toteudukaan. Arvoyhtiöiden hinnat eivät perustu niin paljon odotuksiin, joten niitä voidaan pitää tästä syystä vähempiriskisinä. Etsin osakkeita, joiden P/E on 10 tuntumassa tai sen alle.

3) Osinkotuotto on salkun rakentamisen kannalta kolmanneksi tärkein tunnusluku. Se saadaan selville jakamalla vuotuinen yritykseltä irtoava osinko yrityksen markkina-arvolla. Vaikka sijoittajan kannalta on periaatteessa täysin yhdentekevää saadaanko tuotto osakkeen arvonnousuna vai osinkoina, ovat hyvät osingonmaksajat yleensä selvästi parempia sijoituskohteita kuin yhtiöt, jotka sijoittavat suurimman osan tai jopa koko voittonsa takaisin omaan liiketoimintaansa. Osinkojen kasvun ja osakkeiden kurssikehityksen välillä on historiallisesti vallinnut vahva positiivinen korrelaatio. Tosiasiahan on, että sijoittajat kollektiivina saavat tuottonsa ainoastaan osinkojen avulla, sillä pörssikaupassa yhtä myyjää kohti on aina yksi ostaja. Hyvillä osingonmaksajilla voi ansaita sievoisen summan, vaikkei osakekurssi nousisi lainkaan. Pyrin sijoittamaan yhtiöihin, joiden osinkotuotto on noin 5 % tai mielellään jopa enemmän.

4) ROI eli sijoitetun pääoman tuottoaste (return on investments) kertoo yrityksen kannattavuudesta ja se lasketaan jakamalla yrityksen voitto yritykseen sijoitetulla pääomalla (vaihtoehtoisesti voidaan käyttää myös ROE -tunnuslukua = oman pääoman tuottoaste). Ei yksin riitä, että osake on hinnoiteltu pörssissä matalalle. Yrityshän saattaa olla pahoissa vaikeuksissa ja sen tuloksentekokyky heikkenemässä tulevaisuudessa. Tällaisiin yrityksiin ei kannata sijoittaa, vaikka ne olisivatkin ns. alennusmyynnissä. Tarkoituksena on ostaa hyvää halvalla. Jos ”laatutavaraa” saa edullisesti voi sijoittaja turvallisin mielin toteuttaa kauppansa ja olla tyytyväinen valintaansa. Osake tulee varmasti nousemaan ennemmin tai myöhemmin. Jos taas laatukriteerit eivät täyty, kannattaa yrityksestä pysytellä kaukana. ROI:n avulla seulotaan helposti laatutavara rihkamasta. Ensiarvoisen tärkeää on osata katsoa hiukan tulevaisuuteen ja arvioida, miltä yrityksen kannattavuus tulee näyttämään pitemmällä aikavälillä. Minut saa kiinnostuneeksi yritykset, joiden pääoman tuottoaste on kutakuinkin 15 % tai enemmän.

5) Liikevaihdon kasvu on viimeinen viidestä käyttämästäni mittarista osakkeiden seulonnassa. Vaikka liikevaihdon kasvu ei olekaan arvoyhtiöille yhtä tärkeää kuin kasvuyhtiöille, täytyy sen olla silti kohtuullisella tasolla osakkeen arvonnousun ja kasvavan osinkovirran takaamiseksi. Osakkeen hinnan noustessa pitkällä aikavälillä, osinkotuotto -% pienenee mikäli yritys ei pysty kasvattamaan voittojaan (payout -lukua eli suhdetta mikä voittovaroista jaetaan osinkoina ei voi luonnollisestikaan nostaa kuin maksimissaan yhteen eli 100 prosenttiin). Koska liikevaihdon kasvua on helpompi ennustaa, on sitä syytä käyttää kasvun mittarina. Voittojen kehitys noudattelee yleensä liikevaihdon kehitystä. Tulen sijoittamaan yrityksiin, joiden liikevaihdon kasvu -% on arvioideni mukaan lähitulevaisuudessa yleistä talouskasvua (BKT:n kasvu) selvästi parempi. Tämä tarkoittaa, että liikevaihdon tulisi kasvaa muutaman seuraavan vuoden ajan vähintään 5 % vuosittain.

6) Nettovelkaantumisaste eli gearing kertoo yrityksen vakavaraisuudesta, minkä on oltava kunnossa etenkin heikommassa suhdanteessa, jolloin hyvin velkaiset yhtiöt voivat pahimmassa tapauksessa ajautua jopa konkurssiin. Nettovelkaantumisaste lasketaan jakamalla käteisvarallisuudella vähennetty korollinen vieras pääoma omalla pääomalla. Vakavaraisimmilla yhtiöillä tunnusluku voi olla jopa negatiivinen. Vältän yrityksiä, joiden gearing on yli 100 %. Tätä velkaisempiin yrityksiin sijoittaminen vaatii erittäin hyvät perustelut.

Kuten todettu 1-vaiheen läpäisseet osakkeet pääsevät 2-vaiheeseen. Lisäksi tähän tunnuslukuanalyysi-vaiheeseen pääsevät ilman kvalitatiivista analyysiä sellaiset osakkeet, jotka läpäisevät mekaanisen ”hintaseulan” (tunnuslukuanalyysin esivaihe). Idea on tässä seuraava: Helsingin pörssin osakkeet laitetaan paremmuusjärjestykseen niin P/B:n (alhaisin ensimmäiseksi), P/E:n (alhaisin ensimmäiseksi) kuin osinkotuotonkin (korkein ensimmäiseksi) osalta erikseen. Jokaisesta kolmesta listasta valitaan paras viidennes osakkeista ja niille annetaan pisteitä sijoituksen mukaan. Viimeisenä kullakin listalla oleva osake saa yhden pisteen. Pisteet nousevat aina yhdellä ylöspäin mentäessä, jolloin paras osake saa pistemääräkseen listalla olevien osakkeiden lukumäärää vastaavan pistemäärän. Kun valmiina on näin muodostetut kolme listaa, lasketaan jokaisen osakkeen saamat pisteet yhteen. Mikäli osake ei ole jollakin kolmesta listasta, saa se kyseisen tunnusluvun kohdalta 0 pistettä. Yhdistämällä näin kolmen tunnusluvun antama informaatio, saadaan selville lista pörssin edullisista osakkeista, joista valitaan varsinaiseen tunnuslukuanalyysiin paremmuusjärjestyksessä määrä, joka vastaa viidesosaa pörssin osakkeista. Halvat osakkeet eivät välttämättä aina ole arvo-osakkeita, joten varsinaisessa tunnuslukuanalyysissä tarkastellaan vielä valittujen yritysten kannattavuutta (ROI:n avulla) ja kasvua (llikevaihdon kasvuprosentin avulla). Mikäli myös nämä osa-alueet ovat kunnossa, on kyseessä arvo-osake, joka voidaan valita Arvonmääritys-vaiheeseen. On mahdollista, että edullisten osakkeiden listalle on päässyt esimerkiksi pelkän osinkotuoton avulla sellainenkin yritys, mikä on hintansa puolesta kaukana arvoyhtiöstä. Tästä syystä tunnuslukuanalyysissä tarkistetaan kannattavuuden, kasvun ja vakavaraisuuden lisäksi myös yhtiön markkina-arvon ja tasesubstanssin tasapaino.

Arvonmääritys-vaiheessa pyritään laskemaan edellisessä vaiheessa seulan läpäisseiden osakkeiden ”todellinen” arvo. Jokainen yritys siis joutuu tarkemman tutustumisen kohteeksi ja jokaisesta yrityksestä laaditaan tulevaisuuden ennusteet, joiden perusteella arvo määritetään käyttäen arvonmääritysmallia, jossa sovelletaan erilaisia DCF-menetelmiä (discounted cash flow eli diskontattu kassavirta). Kyseinen malli on kehitetty yhteistyössä OsakeTieto FSMI Oy:n kanssa ja kehitystyössä on ollut mukana joukko päivittäin yritystutkimusta tekeviä osakeanalyytikoita. Tunnuslukuanalyysin tiukkojen kriteerien takia tähän vaiheeseen päässeistä osakkeista huomattavan osan voidaan olettaa olevan pörssissä aliarvostettuja. Toisin sanoen tällaisten osakkeiden pörssikurssit ovat matalampia kuin osakkeiden todellinen arvo. Joidenkin edellisen seulan läpäisseiden osakkeiden kohdalla saattaa kuitenkin käydä niin, ettei arvonmääritys tuotakaan odotettua lopputulosta ja osake osoittautuu oikein hinnoitelluksi tai jopa yliarvostetuksi. Salkkuun tullaan valitsemaan osakkeita, joiden aliarvostus tarjoaa vuoden tähtäimellä vähintään 15 % tuottopotentiaalin osakkeen arvonnousuna. Pidemmällä tähtäimellä arvonnousuna saatu vuotuinen tuotto todennäköisesti painuu lähemmäs keskiarvoa, mutta hyvät osingot tulevat pitämään huolen siitä, että tuotto pysynee tavoitetasolla, vaikka arvonnousu olisi vähäisempää. Kuten todettu osakkeet tullaan pitämään salkussa pitkän aikaa, ellei yrityksen fundamenteissa tapahdu mitään dramaattista. Jotta olen selvillä sijoituskohteidemme tilanteesta, päivitän tulevaisuuden ennusteita kvartaaleittain ja seuraan näin ollen todellisen arvon kehitystä.

Lopuksi

Lopuksi on syytä painaa mieleen muutama asia, jotka auttavat pitkäjänteistä sijoittajaa saavuttamaan päämääränsä. Seuraavaksi esitetyt muistisäännöt auttavat selviytymään ehjin nahoin pitkästä matkasta sijoittamisen mielenkiintoisessa, mutta ajoittain hermoja koettelevassa, maailmassa. Aivan ensimmäiseksi on syytä pohtia mitä eroa on sijoittamisella ja spekuloinnilla. Monen piensijoittajan tuntuu olevan vaikea vastata kysymykseen ja ymmärtää, että on aivan eri asia sijoittaa suunnitelmallisesti omaa strategiaansa ja aikajännettä noudattaen kuin keinotella osakemarkkinoilla arvaillen päivän nousijoita ja laskijoita. Pitkän aikavälin sijoittaminen on perusteltua monestakin syystä. Spekulointi puolestaan perustuu puhtaasti arvauksiin ja onneen. Lyhyellä aikavälillä spekuloivan, jopa päivänsisäisiä kauppoja tekevän sijoittajan saaman positiivisen tuoton todennäköisyyttä voidaan verrata kolikonheittoon. Klaavan tai kruunan oikein arvaamalla voitat 20 % ja vastaavasti väärin arvaamalla häviät 20 %. Lyhyellä kaupankäynnillä todellakin on mahdollisuus huimiinkin tuottoihin. Voithan arvata oikein vaikka 10 kertaa peräkkäin ja olet miljonääri.

Kaikesta huolimatta spekuloinnin tuotto-odotus on nolla. Pitkän aikavälin sijoittamisessa tuotto-odotus sitä vastoin on positiivinen. Pitkällä tähtäimellä osakekurssit nimittäin nousevat lyhyen aikavälin heilunnasta huolimatta. Tämä johtuu yritysten tuottavuuden kasvusta, jonka katalysaattoreina toimivat teknloginen kehitys, työvoiman lisääntyminen ja yrityksiin sijoitettujen pääomien kasvu. Vaikka tulevaisuuden ennustaminen onkin mahdotonta, todennäköisyyksiä voidaan laskea. Todennäköisyyksien valossa pitkän tähtäimen sijoittaminen on aina kannattavaa. Itse asiassa rahojen sijoittamatta jättäminen eli makuuttaminen pankkitilillä on epärationaalista toimintaa. Muistisääntö numero 1 kuuluu: Vältä spekulointia ja sijoita osakemarkkinoille vain jos horisonttisi on vähintään 10 vuotta ja mielellään jopa 20 tai enemmän.

Tiedotusvälineitä seuraamalla sijoittamisesta jää ihmisille täysin väärä kuva. Kiireiseltä näyttävät parikymppiset jupit liituraitapuvuissaan puhumassa viiteen puhelimeen yhtä aikaa liikutellen näin miljoonia euroja paikasta toiseen. Maailmanloppu tuntuu olevan koko ajan käsillä ja pörssi näyttää romahtavan silmiemme alla. Medialle tyypillistä on, että negatiivisista uutisista paisutellaan katastrofeja ja positiivisia tapahtumia ei juuri noteerata. Ehkä juuri median luoman mielikuvan takia osakesijoittamista vältellään, mistä kertoo miljoonat ja taas miljoonat eurot tuottamattomilla pankkitileillä. Jos uskotaan kaikki talousuutiset sellaisenaan, ei ole ihmekään, että sijoittaminen on monelle viimeinen teko mihin ryhtyä pörssiromahduksen väijyessä nurkan takana. Todellisuudessa sijoittajat ovat kuten kuka tahansa meistä. Joillakin on hieman enemmän rahaa ja joillakin hieman vähemmän. Mitä pörssiromahduksiin tulee, historia tuntee lukuisan määrän romahduksia. Ne todella ovat arkipäivää silloin tällöin. Mutta kaikista on noustu. Ja tarkemmin sanoen kurssit ovat kohonneet yleisesti ottaen muutamassa vuodessa monin kertaisesti korkeammalle kuin ennen romahdusta. Muistisääntö numero 2 kuuluu: Älä usko sokeasti pörssiuutisia, äläkä hätäänny vaikka kurssit romahtaisivatkin joskus hetkellisesti.

Mielestäni yksi vaikeimmista päätöksistä sijoittajanuralla on aloittamispäätös. Monet jahkailevat ja pohtivat onko nyt oikea aika lähteä mukaan vai ei. Tämän jahkailun takia moni jää rannalle katsomaan muiden vaurastumista eikä pääse ikinä käsiksi rahoihin, jotka kärsivällisellä sijoitustoiminnalla voi kuka tahansa saavuttaa. Mutta kuten olemme oppineet sijoituksen ajoituksella ei ole juurikaan merkitystä pitkän aikavälin sijoittajan näkökulmasta. Toinen vastaavanlainen ongelma on osakkeiden valinta. Kaikilla ei ole aikaa yritysten jatkuvaan tutkimiseen. Huojentavaa on tietää, että oikeaan osuneet osakevalinnat selittävät ajoituksen ohella vain hyvin vähän pitkän aikavälin tuotoista. Muistisääntö numero 3 kuuluu: Valitse hyvin hajautettu osakesalkku strategian mukaisesti, lähde mukaan osakemarkkinoille heti ja anna ajan kulua.

Maailma on täynnä erilaisia rahastoja, jotka noudattelevat mitä eriskummallisempia sijoitusstrategioita. Tyypillistä useimmille rahastoille on jatkuva kapankäynti ja salkun ”veivaus”. Tämä siitäkin huolimatta, että useiden tutkimusten mukaan salkun nettotuotto laskee säännönmukaisesti kaupankäynnin aktiivisuuden mukaan. Syynä tähän on tietysti kaupankäyntikustannusten karkaaminen käsistä. Muistisääntö numero 4 kuuluu: Vältä kustannuksia osta ja pidä -strategiaa noudattamalla.

Taloustieteen lähtökohtana on ajatus, että vaurauden kasvu luo kaikinpuolista hyvinvointia ja lisää ihmisten onnellisuutta. Teoria ja käytäntö eivät valitettavasti tässä kohdin kohtaa, sillä ökyrikkaat ja lottomiljonäärit eivät ole yhtään sen onnellisempia kuin muutkaan. Voidaan siis olettaa, että sijoitusmatkamme loppumetreillä ja varallisuuden kartuttua, emme ole yhtään sen onnellisempia kuin nytkään. Rahalla ei siis saa ostettua onnea niin kuin varmasti kaikki olemme joskus kuulleet sanottavan. Parhaiten tämän sanoman on pystynyt kuvaamaan Henrik Ibsen, joten on syytä lainata hänen viisaita sanojaan:

Raha voi olla monen asian kuori, mutta ei ydin. Sillä voi ostaa ruokaa, mutta ei ruokahalua; lääkettä, mutta ei terveyttä; tuttavia, mutta ei ystäviä; palvelijoita, mutta ei uskollisuutta; iloisia hetkiä, mutta ei rauhaa eikä onnea.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen kunhan muistaa, että parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia eikä palvelijoissa ja iloisissa hetkissäkään mitään vikaa ole!