Menestyvä sijoittaja ei osta osakkeita vaan pitkäaikaisen osuuden hyvästä liiketoiminnasta

16.08.2008 - 16:38


Useimmille ihmisille on varmasti päässyt muodostumaan elämänsä aikana jonkinlainen kuva osakemarkkinoista ja sijoitustoiminnasta. Tiedon puutteesta johtuen tämä kuva on useimmilla kuitenkin täysin väärä. Sensaatiohakuisen median uutisointia sokeasti uskomalla on täysin selvää, että pörssi näyttää useimmiten enemmän sirkukselta kuin markkinapaikalta ja osake mielletään enemmän lottokupongiksi kuin osuudeksi yrityksestä.

Todellisuudessa lottoaminen ja sijoittaminen ovat kuin kaksi ääripäätä. Lottoamalla rikastuminen on hyvin epätodennäköistä, mutta sijoitustoiminnalla vaurastuu lähes poikkeuksetta, kunhan pitää mielessä muutaman perusperiaatteen. Ironista kyllä useimmille lottoaminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta taloudellista riippumattomuutta tavoiteltaessa.

Menestyvän sijoitustoiminnan resepti on ollut vuosisatojen ajan hyvin yksinkertainen. Taloudellisen vaurauden luominen osakemarkkinoilla ei ole välttämättä vaatinut keskimääräistä suurempaa älykkyyttä, hyvää koulutusta, rikkaita vanhempia tai suunnatonta onnenpotkua. Toki nämä tekijät ovat helpottaneet monia, mutta silti suurin osa menestyneistä sijoittajista on lähtenyt hyvin tavallisista olosuhteista ja normaaleilla ominaisuuksilla varustettuina.

Jos edellä kuvatut taustatekijät ja ominaisuudet eivät selitä menestystä osakemarkkinoilla, mistä johtuu, että toiset luovat elämänsä aikana suuria omaisuuksia, toisten jäädessä eläkkeelle lähes tyhjätaskuina. Voisiko syy lyötyä aktiivisuudessa ja intensiteetissä, jolla osakkeiden liikkeitä seuraa? Aktiivisten osakekauppiaiden pettymykseksi on todettava, että välittömästi uutisiin reagoimalla ja tiheästi kauppaa käymällä ei ole koskaan luotu suuria omaisuuksia. Tämän voi huomata helposti seuraamalla esimerkiksi Forbesin vuosittain julkaisemaa maailman vauraimpien henkilöiden listaa. Välitön informaatio ja aktiivisuus markkinoilla eivät siis selitä menestystä sijoittajana.

Sijoittajana menestymisessä ei ole niinkään kyse siitä mitä teet vaan miten ajattelet. Kaikki maailman parhaat sijoittajat ovat omaksuneet samantapaisen näkökulman, joka selittää heidän menestyksensä. Itse kutsun tätä ajattelutapaa pitkäjänteiseksi liiketoimintanäkökulmaksi. Sen omaksuminen on yksinkertaista ja sen toimivuus on testattu vuosisatojen aikana uudestaan ja uudestaan. Suurimpia omaisuuksia luoneet sijoittajat eivät ole osakekauppiaita. He eivät osta osakkeita siinä toivossa, että voisivat myydä ne lyhyen ajan kuluttua kalliimmalla. He tekevät sijoituksiaan sillä periaatteella, että olisivat ostamassa koko yritystä. Mitä halvemmalla pääsee mukaan hyvään liiketoimintaan, sitä parempi. Tästä syystä pörssiromahdukset ovat itse asiassa varsin tervetulleita ilmiöitä, joiden myötä omaa osuuttaan hyvästä liiketoiminnasta pääsee täydentämään edullisesti. Pörssi on ainoastaan paikka, mikä antaa kelle tahansa mahdollisuuden päästä omistamaan yrityksiä. Sillä mihin suuntaan osakekurssit heiluvat päivästä toiseen ei ole mitään merkitystä. Menestyvä sijoittaminen perustuu liiketoimintanäkymien analysointiin, ei osakemarkkinoiden liikkeiden ennustamiseen. Kuten maailman rikkain mies, Warren Buffett, on aikoinaan todennut: ”Pörssi on lyhyellä aikavälillä äänestyskone, mutta pitkällä aikavälillä vaaka.”

Pitkäjänteisyys liittyy oleellisesti liiketoimintanäkökulmaan. Kautta historian varallisuus on luotu omistamalla tuottoisia liiketoimintoja pitkäaikaisesti. Mitä kauemmas tulevaisuuteen pystyy asettamaan tavoitteensa ja tekemään suunnitelmansa, sitä suurempaan taloudelliseen menestykseen on mahdollista päästä. Jokaisen yhteiskunnallinen asema ja suunta elämässä voidaan itse asiassa määrittää aikaperspektiivin avulla. Warren Buffettin ja muiden todella vauraiden henkilöiden taloussuunnittelussa aikahorisontti on ikuisuus. Keskiluokkaan kuuluvan kansalaisen henkilökohtainen taloussuunnittelu katsoo tavallisesti muutaman vuoden eteenpäin. Säästösuunnitelma on laadittu esimerkiksi uuden auton ostoa varten. Pätkätöitä tekevän työläisen aikahorisontti on keskimäärin muutamia kuukausia. Työttömän aikahorisontti on vain muutama viikko eli seuraavaan työttömyyskorvaukseen asti, jonne pitäisi selvitä. Yhteiskunnallisesti alimmassa kastissa olevan alkoholistin aikahorisontti puolestaan on vain muutamia tunteja, kenties vain minuutteja. Hänen ajatuksissaan ei ole tilaa tulevaisuudensuunnitelmille. Hän miettii vain seuraavaa drinkkiä.

Edellä kuvattu luokittelu on tietysti yleistys, mutta valitettavan usein yleistys osuu oikeaan. Hienointa kuitenkin on se, että riippumatta yhteiskunnallisesta luokasta, lähes kuka tahansa voi omaksua menestyvän sijoittajan näkökulman ja laajentaa aikahorisonttiaan pidemmäksi.

Menestyminen osakemarkkinoilla ei ole sattumaa vaan seuraus asioiden tekemisestä tietyllä tavalla. Joskus on kuitenkin myös syytä jättää jotain tekemättä. Kun osakekauppiaat tuskastelevat kurssien romahtaessa myyden osakkeitaan muiden mukana, voivat hyvää liiketoimintaa omistavat sijoittajat nauttia kasvavista osinkotuotoista ja odotella rauhassa ajan kanssa tapahtuvaa omaisuutensa kertaantumista.

Pitkäjänteinen, suunnitelmallinen ja tavoitteellinen omistajuus on avain menestykseen osakemarkkinoilla.


_____________



Blogimerkinnän kommentit:


Anonym kirjoitti 17.08.2008 - 16:31

Osakekurssit tosiaan nousevat suurin piirtein 10% vuodessa, joten pitkällä aikavälillä sijoitettaessa täytyy löytyä kovia nousuvuosia, jos pörssi on mennyt vahvasti alaspäin joku vuosi (näiden tapahtumien aikaväli on tietenkin teoriassa äärettömän pitkä). Kovaa yleistystä, mutta ainakin itse toivon näin olevan.

Taitaa olla aikalailla yleisin neuvo pörssisijoittajaksi alkavalle, hajauttaa sijoitukset ja sijoittaa pitkällä aikavälillä, se aikaväli on tosiaan sitten erittäin pitkä.