Seuraan kuukausittain tulojani sekä menojani budjetin avulla. Olen havainnut tämän erittäin toimivaksi tavaksi pitää oma talous tasapainossa. Olen jakanut menot karkealla tasolla asunto-, auto- ja elinkustannuksiin, jotka jakaantuvat edelleen pienenpiin osa-alueisiin. Olen huomannut, että menoni ovat melko lailla saman suuruiset kuukaudesta toiseen. Suurempaa heilahtelua tapahtuu vain satunnaisesti, yleensä vain suurempien hankintojen kohdalla. Olen siis tottunut ajan myötä tiettyyn elintasoon ja sijoittanut kaikki menojen jälkeen yli jäävät tulot. Sijoitussuunnitelmani mukainen säästöaste on 800 EUR/kk, mutta käytännössä olen pystynyt säästämään viime aikoina selvästi enemmän. Sijoitustoiminnan ohella toki kasasin ns. vararahaston, jossa on puolen vuoden välttämättömien menojen verran käteistä. Vararahasto on hyvä olla olemassa, sillä yllättävien vaikeuksien ilmetessä on muuten realisoitava sijoitusvarallisuutta, mikä on kohtalokasta sijoitussuunnitelman toteutumiselle.
Vaikka pidänkin budjettia, en ole koskaan tarkemmin ajatellut oman talouteni tasapainoa. Tiedän etten missään nimessä elä yli varojeni, koska säästöön jää merkittävä osa. Kysymys kuuluukin, säästäänkö kenties liikaa. Alkaako siis kulutuskäyttäytymiseni muistuttaa Roope Ankkaa, jolta ei liikene tuhlattavaksi pennin hyrrää. Mielestäni en ole koskaan näin käyttäytynyt, sillä budjetissani on jopa ns. ”tuhlailusarake”, joka useimmiten paukkuu vieläpä punaiselle. Kulutuksen ja säästämisen tasapainottamisessahan on hyvin pitkälti kyse siitä, kumpi on itselle tärkeämpää, makea elämä nyt vai entistä makeampi elämä tulevaisuudessa. Kumpikaan ääripää ei tietenkään ole hyväksi, vaan jokaisen pitäisi sekä kuluttaa että säästää. Se miten allokoi tulonsa näiden kahden välille, määräytyy omien mieltymysten mukaisesti edellä kuvatulla tavalla.
Epäilykseni siitä, onko oma talouteni vaaka liikaa kallellaan säästämisen puolelle, sai minut tutustumaan muutamaan personal finance -opukseen. Löysinkin nopeasti hyvän kaavan, jonka avulla voi selvittää onko oma rahan käyttö suuntautunut liikaa säästämiseen (savings), välttämättömyyksiin (needs) vai omien halujen (wants) tyydyttämiseen. Kaavan eli The Balanced Money Formulan ovat kehittäneet Elizabeth Warren ja Amelia Tyagi ja he esittelevät sen kirjassaan All Your Worth: The Ultimate Lifetime Money Plan. Tältä se näyttää:
Tasapainoisessa tilassa välttämättömyyksiin (esim. asunto, ruoka) tulisi käyttää maksimissaan 50 % nettotuloista, haluihin (esim. syöminen ravintolassa, elokuvissa käynti, uuden kotiteatterijärjestelmän hankinta) 30 % ja säästöön (vararahastoon, sijoituksiin) tulisi jäädä 20 %. Vain halujen perässä juokseminen tarkoittaa elämistä yli varojen, liian suuri säästämisaste puolestaan elämistä alle sen tason, mihin perustellusti olisi varaa. Näiden korjaaminen tasapainoon on yleensä helpompaa. Jos taas välttämättömyydet vievät leijonan osan tuloistasi, olet vaikeampien kysymysten äärellä. Pitäisikö etsiä parempi työpaikka tai muuttaa edullisemmalle asuinalueelle?
Tein pikaisen laskelman omasta tilanteestani. Katsoin budjetista toteutuneet keskimääräiset menoni kuukautta kohti tämän vuoden tammikuusta kesäkuuhun ja jaottelin ne The Balanced Money Formulan mukaisiin kategorioihin. Tulos näyttää tältä:
Ounastelut ”roopeankkamaisuudestani” osuivat siis oikeaan. Minusta on tullut lähes huomaamattani supersäästäjä, enkä ole ehkä nauttinut elämästä tarpeeksi. Palkankorotusten myötä olen kasvattanut ainoastaan sijoituksia. Ymmärrän toki, että tämäkin kaava on täysin tekijöidensä näköinen, ja jokaisen tulee toimia omien preferenssien mukaisesti. Kirjoittajat ovat kuitenkin henkilökohtaisen varallisuudenhoidon ammattilaisia, joten uskon tavoitteellisissa prosenttiosuuksissa olevan jotain perää. Jatkossa ansiotulojeni kasvaessa pidän huolen myös siitä, että yhä suurempi osa tulonlisäyksestä kohdentuu oman elintason parantamiseen, sijoitussuunnitelmaani tietystikään unohtamatta.
Hyvää kesän jatkoa kaikille lukijoille! Nautitaan elämästä! Sehän on ihmisen parasta aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti