Kirjoitin pari kuukautta sitten ajatuksiani oman sijoitusfilosofiani ja -strategiani kehittymisestä ja pohdin millaisilla strategioilla pitkäjänteisen sijoittajan kannattaa markkinoilla operoida. Käsittelin myös lyhyesti sijoitustuottojen kannalta tärkeintä päätöstä eli salkun allokaatiota eri omaisuusluokkien välillä. Tässä kirjoituksessa jatkan salkun optimaalisen allokaation ja sopivan osakepainon pohtimista. Jos salkun allokaatioprosessin vaiheet eivät ole ennestään tuttuja, suosittelen lukemaan vanhan blogimerkintäni maaliskuulta 2012 ennen kuin jatkat tätä kirjoitusta pidemmälle.
En keskity
tässä kirjoituksessa sijoitussuunittelun tai allokaatioprosessin teknisiin
perusteisiin, vaan pyrin tuomaan esille prosessin käytännön haasteita ja
sijoittajien käyttäytymiseen liittyviä vinoumia, jotka voivat vesittää
parhaimmatkin suunnitelmat. Tähän liittyen tuon kirjoituksessa esille syitä,
miksi meidän vannoutuneimpienkin osakeuskovaisten on syytä laajentaa
pelikenttäämme myös muiden omaisuusluokkien suuntaan. Yritän perustella, miksei
sadan prosentin osakepaino ole useinkaan optimaalisin vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti