torstai 11. toukokuuta 2017

Random Walkerilta kauan odotettu kirja laatusijoittamisesta

Allekirjoittaneen, Random Walkerin, matka alkoi 26. päivä tammikuuta vuonna 2008, kun raapustin ensimmäiset lauseet blogiini Random Walker on the $treet. Tuosta päivästä lähtien kaukaisena haaveenani on ollut kirjoittaa kirja sijoittamisesta. Nyt voin kaikkien iloksi kertoa, että kirjahaaveesta on tullut totta. Esikoisteokseni, Laatuguru – Näin valitset voittajaosakkeet, on vihdoin valmis. Yhteistyössä Jukka Oksaharjun ja Karo Hämäläisen kanssa kirjoitettu kirja on nyt tilattavissa Nordnetin verkkosivujen kautta. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmark.

Siirry Laatugurun esittelysivulle

Siirry Laatugurun tilauslomakkeelle

Mutta palataan hetkeksi takaisin vuoteen 2008. Näistä alkuajoista lähtien olen kirjoittanut yhteensä 122 blogimerkintää eli keskimäärin noin kirjoitus per kuukausi tahtia. Alun perin vain omaksi ilokseni ja sijoitusmatkani dokumentointia varten perustamani blogi alkoi kerätä jatkuvasti enemmän ja enemmän lukijoita. Matkan varrella olen saanut myös paljon kommentteja ja kysymyksiä ja tästä suuri kiitos lukijoille. Lukijat ovat varmasti oppineet jotain minulta, mutta olen vastavuoroisesti saanut paljon myös lukijoiltani. Keskustelu on ollut vilkasta ja mielenkiintoista.

Aluksi ylläpidin blogia Kauppalehden verkkosivuilla, kunnes siirryin vuoden 2013 alussa Nordnetiin. Vajaa vuosi sitten aloitin myös Sijoitustiedon kolumnistina ja kirjoitan nykyisin heidän verkkosivuillaan kuukausittain ilmestyviä kolumneja ja artikkeleita sijoittamisesta.

Vaikka Laatuguru kertoo nimensä mukaisesti laatusijoittamisesta, en ole itse ollut aina laatusijoittaja. Mutta onnekseni löysin kyseisen sijoitusstrategian melko nopeasti. Oma sijoitusfilosofiani ei ole syntynyt hetkessä vaan se on pidemmän oppimisprosessin lopputulos. Tein ensimmäiset sijoitukseni indeksirahastojen kautta vuonna 2002, jolloin kokemattomana sijoittajanalkuna vannoin pitkälti indeksoinnin nimeen. Tähän lienee ainakin osasyynä yliopiston rahoituksen kursseilla päähäni ammennetut oppikirjaviisaudet Faman teorioista ja osakemarkkinoiden tehokkuudesta. Olin vielä tuolloin noviisi osakemarkkinoilla ja oli viisainta uskoa professoria. Ja hyvä näin. Pienellä alkupääomalla ja muutamien kymppien tai satasien kuukausisummilla edullinen indeksisijoittaminen on mielestäni edelleen järkevä tapa osakesäästämiseen. Indeksointi ei kuitenkaan ole kaikkein tuottoisin strategia.

Indeksisijoittajasta arvosijoittajaksi

Päästyäni pois koulun penkiltä vakituiseen työelämään alkoi ”ylimääräistä” rahaa kertyä kuukausittain sen verran enemmän, että päätin laajentaa indeksointistrategiaani suoriin osakesijoituksiin vuonna 2008. Viidessä vuodessa pääkoppaani oli kertynyt sen verran paljon teoriatietoa niin rahoituksesta kuin yritystaloudesta yleisestikin, että olihan sitä pakko päästä soveltamaan käytännössä oman salkun kanssa. Olin ihastunut arvosijoittamiseen, jonka mukaista filosofiaa aloin noudattaa ensimmäisissä suorissa osakesijoituksissani. Lisäksi fokukseni oli edelleen erittäin pitkän aikavälin sijoituksissa ja kustannusten minimoinnissa. Olin myös edelleen sitä mieltä, että osakemarkkinat ovat pääosin tehokkaat, mutta ajoittain markkinoilta voi löytyä tilanteita, joissa osakekurssit ylireagoivat erilaisiin uutisiin. Toisaalta akateemisesta maailmasta saamani evidenssi alhaisen P/B- ja P/E-luvun osakkeiden ylivoimaisuudesta vaikutti strategiavalintaan. Aloin puhua itse indeksi- ja arvosijoittamisen yhdistelmästä, sillä pidin suuren osan sijoituksista edelleen indeksirahastoissa. Aloin rakentaa tämän ns. ytimen ympärille muutamista aliarvostetuista yhtiöistä koostuvaa ”satelliittikerrosta” (ydin-satelliitti –malli).

Arvosijoittajasta laatusijoittajaksi

Menestyin indeksi- ja arvosijoittajana varsin mallikkaasti, mutten ollut varma oliko käytössäni tuottoisin strategia pitkäjänteiseen sijoittamiseen. Indeksiin ja arvoyhtiöihin sijoittamalla salkussani oli myös kaikenlaista roskaa: konkurssikypsiä yhtiöitä, kroonisia alisuoriutujia, asemiaan menettäviä luusereita. Monesti osakkeen erityisen alhaiseen P/B- tai P/E-lukuun oli syynsä. Mietin mitä tapahtuisi, jos saisin karsittua indeksiin kuuluvat roskayhtiöt kokonaan pois. Entä jos ostaisin edelleen aliarvostettuja yhtiöitä, mutten kelpuuttaisi salkkuuni mitä tahansa firmoja. Ostaisin vain parasta A-luokkaa. Kaiken järjen mukaan tuotot paranisivat selvästi.

Kokemani ahaa-elämys johdatti minut tämän vuosikymmenen alussa ensimmäistä kertaa laatustrategian pariin. Fokukseni kääntyi perinteisistä arvo-osakkeista laatuyhtiöiden suuntaan. Aloittaessani suoraa osakesijoittamista huomioni oli selvästi enemmän osakkeen hinnassa kuin yhtiön laadussa. Sijoitusavaruuteni muodostui tunnusluvuiltaan edullisimmista yhtiöistä, kun taas nykyisin vaihtoehtoisten sijoituskohteiden joukko rajautuu ensin yhtiöiden kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti määritetyn laadun perusteella. Tämän joukon osakkeisiin teen sijoituksia hinnan laskiessa sopivalle tasolle. Koska laatuyhtiöt hinnoitellaan tavallisesti melko korkealle, vaaditaan ostojen aloittamiseen yleensä jonkinlainen makrotalouden kriisi tai väliaikaisia yhtiötason ongelmia.

Viimeisten vuosien aikana laatusijoittajan on ollut helppo hymyillä. Kriisit ovat seuranneet toinen toistaan ja laatusijoittajalle on auennut lukuisia maukkaita ostopaikkoja. Hyvää on ollut tarjolla edullisesti. Kriisien jälkeen kurssit ovat nousseet aina uusiin ennätyksiin.  Esimerkiksi 2010-luvun alun velkakriisissä kotipörssimme laadukkaimpiin konepajoihin kuuluvaa Konecranesia sai ostettua uskomattomalla 13 euron hinnalla. Ukrainan kriisin aikaan vuonna 2014 pörssimme yksi absoluuttisesti parhaista yhtiöistä, Nokian Renkaat, hinnoiteltiin 20 euroon. Viime vuoden alussa erinomaista sähköyhtiötä, Fortumia, sai alle 12 euron, mikä on äärimmäisen edullinen hinta ottaen huomioon, että yhtiö on edelleen kaukana potentiaalistaan. Ei liene yllätys, että tuottoni ovat laatustrategiaan siirtymisen jälkeen olleet uskomattoman hyviä.

Miksi laatusijoittaminen toimii?

Laatusijoittaja ostaa vain ensiluokkaisia yhtiöitä ja pyrkii tekemään ostot silloin, kun niiden osakkeista ei tarvitse maksaa ylihintaa. Sen jälkeen tarvitsee lähinnä vain odottaa, että yhtiöt kannattavasti kasvavan liiketoimintansa myötä maksavat joka vuosi entistä suurempia osinkoja.

Laatuyhtiöt ovat tyypillisesti markkina-asemaltaan vahvoja ja omaavat selkeitä kilpailuetuja alan pienempiin toimijoihin tai alalle pyrkiviin uusiin tulokkaisiin nähden. Tällaisten ensiluokkaisten yhtiöiden kassavirta on vahva, mikä usein tarkoittaa vähäisiä investointitarpeita liiketoiminnan ylläpitoon. Laatuyhtiöiden tulos on vakaa esimerkiksi suhdanteista vain vähän riippuvien huoltopalveluiden johdosta. Laatuyhtiöitä johdetaan omistajalähtöisesti, jolloin kannattavuus menee aina yltiöpäisen kasvun edelle. Kasvu on toki tärkeää, mutta se toteutetaan harkiten ja mielellään orgaanisesti. Lisäksi laatuyhtiöt ovat hyvin vakavaraisia eli niiden taseita ei ole pumpattu täyteen velkaa.

Kun heikkojen yhtiöiden arvo laskee ja keskinkertaisten yhtiöiden pysyy suurin piirtein ennallaan, laatuyhtiöiden arvo kohoaa vuodesta toiseen. Näin ollen sijoittajan ei tarvitse kantaa huolta siitä purkautuuko mahdollinen aliarvostus lainkaan. Arvosijoittajalle, joka voi ostaa keskinkertaisia tai jopa heikkoja yhtiöitä, hinnoitteluvirheen korjaantuminen on menestyksen elinehto. Ellei markkina korjaa virhettään, tuotot jäävät saamatta.

Mitä suurempi on sijoittajan tuottovaatimus, sitä epätodennäköisemmin hän löytää heikkojen tai edes keskinkertaisten yhtiöiden joukosta sopivia ostokohteita. Selitys on varsin ymmärrettävä, kun tarkastelemme osaketuoton muodostumista osinkotuoton ja osinkojen kasvun summana. Kun markkinoille iskee paniikki, kaikkien osakkeiden hinnat kääntyvät rajuun laskuun. Heikkojen yhtiöiden hinnat eivät usein laske riittävästi kilpailukykyisen tuoton tarjotakseen. Koska heikkojen yhtiöiden kurssit ovat normaalistikin jo lähellä rock bottom -tasoja, ei niissä ole laskuvaraa. Tällaisissa matalan pääoman tuoton ja matalan kasvun yhtiöissä alhaisen hinnoittelun myötä melko korkeaksi nouseva osinkotuotto ei riitä kompensoimaan osinkojen kasvun puuttumista. Mutta kun laatuyhtiön ”kriisihinnoittelu” (korkea osinkotuotto) yhdistyy keskimääräistä selvästi nopeampaan pitkän aikavälin kasvuun, nousee sijoittajan tuotto-odotus erinomaiseksi.

Laatusijoittaminen toimii etenkin talouden huonoina aikoina. Laadukkaat yhtiöt selviytyvät vaikeiden kausien yli kilpailuetujensa turvin, minkä ansiosta laatua ensisijaisena kriteerinään käyttävä sijoittaja välttää kauheimmat katastrofit. Turvallisiin laatuyhtiöihin keskittynyt salkku pärjää keskimääräistä paremmin silloin, kun markkinoilla myrskyää. Laatusijoittajan tavoitteena on päästä osalliseksi pitkäkestoisesti jatkuvasta keskimääräistä nopeammasta kasvusta ja saada se keskimääräistä pienemmällä riskillä menettää sijoituksensa kokonaan.

Mitä laatusijoittajalta vaaditaan?

Jos laatusijoittaminen on ylivoimainen strategia, miksi kaikki eivät ole laatusijoittajia? Vaikka laatusijoittamisen filosofia on selkeä ja ymmärrettävä, laatusijoittaminen ei ole helppoa. Onnistuakseen laatustrategiassa sijoittajan tulee tunnistaa laatuyhtiöt ja kyettävä arvioimaan mitkä niistä säilyttävät laadukkuutensa myös tulevaisuudessa.

Laatusijoittajan tulee analysoida yhtiötä, ei osakekurssia, makrotaloutta tai markkinatunnelmaa. Hänen on ymmärrettävä yhtiön liiketoiminta ja menestyskeinot. Laatusijoittaja uskoo taloudellisesti vahvoihin yhtiöihin, jotka ovat jo osoittaneet kykynsä loistavaan ja vakaaseen kannattavuuteen. Laatusijoittajan tulee selvittää, kuinka kykenevä ja taitava yritysjohto on, sillä johdon laatu korostuu esimerkiksi siinä, ettei yhtiö yli-investoi ja tuhoa kannattavuuttaan ja osakkeenomistajan rahoja. Laatusijoittajan tulee luottaa omaan analyysiinsä ja päättelyynsä. Kun muut sijoittajat hermoilevat, laatusijoittajan on oltava kärsivällinen. Hyvä laatusijoittaja vastaa markkinoiden eli muiden sijoittajien tunteiluun toimimalla rationaalisesti. Kun kurssit syöksyvät, omaan analyysiin luottaminen voi olla vaikeaa. Se kuitenkin kannattaa, sillä laatuyhtiöiden kurssit nousevat takaisin uusiin ennätyksiin ennemmin tai myöhemmin. Mikään taantuma tai lama ei kestä ikuisesti.

Jopa maailman paras yhtiö, jota johtaa maailmanluokan johto, voi olla surkea sijoitus, jos yrityksestä maksettava hinta on liian korkea. Laatusijoittajan työkalupakista tulee siis löytyä keinot yhtiön arvon määrittämiseen. Laatusijoittajan on tiedettävä tarkalleen millä hinnalla osaketta kannattaa ostaa. Laatusijoittaja käyttää osakkeiden hankkimiseen osto-ohjelmia. Hän siis ostaa kurssilaskusta lisää laatuyhtiön osakkeita. Näin hän varmistaa sijoitukselleen mahdollisimman alhaisen keskihankintahinnan.

Laatusijoittaja pyrkii saavuttamaan ylituottoja suhteessa pörssin yleiskehitykseen paitsi yhtiövalinnalla myös oikean ostohinnan määrittämisen ja kurinalaisen sijoitusprosessin kautta. Koska osakemarkkinoilla sattumalla on sijansa, hyvä sijoituspäätös voi johtaa huonoon lopputulokseen ja huono hyvään. Kuitenkin voittoja todennäköisesti syntyy tekemällä enemmän oikeita kuin vääriä päätöksiä. Vaikka markkinoille kantautuva uusi informaatio muuttaisi jonkin sijoituksen huonoksi, sijoittaja on tehnyt oikean päätöksen, jos ostohetken tiedoilla osake oli tuotto-odotuksen ja todennäköisyyksien valossa houkutteleva. Sattuma vain sillä kertaa pilasi hyvän sijoituksen. Kun saman prosessin toistaa uudestaan ja uudestaan, sattuman vaikutus vähentyy.

Laatusijoittaja keskittyy olennaiseen ja sulkee silmänsä ja korvansa turhalta markkinahälyltä. Laatusijoittaja fokusoituu laatuyhtiöiden prosessimaiseen seulontaan, niiden oikean ostohinnan rationaaliseen arviointiin, osto-ohjelmien kurinalaiseen toteuttamiseen ja salkkuyhtiöiden laadun seurantaan. Näin toimivan laatusijoittajan tuotot eivät tule olemaan ainoastaan hyvät. Ne tulevat olemaan erinomaiset.

R.W.

Siirry Laatugurun esittelysivulle

Siirry Laatugurun tilauslomakkeelle

___
Kirjoitus on julkaistu alunperin Nordnet Blogissa: 

https://blogi.nordnet.fi/random-walkerilta-kauan-odotettu-kirja-laatusijoittamisesta/

____


Kommentit: 


19.5.2017 23:52

Arvo-osaamisen voi myös ulkoistaa seuraamalla vaikkapa Inderesiä tai ostamalla Pure Value ETF:ää. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

 

13.5.2017 19:09

Kiitos mielenkiinnosta! Toivotaan, että kirja vastaa odotuksiin.

R.W.

 

13.5.2017 19:05

Kiitos mielenkiinnosta! Elisa julkaisee e-kirjan kesäkuun aikana.

R.W.

 

13.5.2017 15:32

Kai tämä kirja julkaistaan myös e-kirjana? Ehdottomasti menee hankintaan.

 

13.5.2017 14:04

Odotan mielenkiinnolla tämän kirjan julkaisemista. Todennäköisesti siitä tulee yhtä hyvä kuin Random Walkerin blogikirjoituksista. Täytyy hankkia se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti