Parhaat sijoitustyylit, osa 2/2
Kaikki osakemarkkinoilla operoivat tietävät, että osakkeiden kurssikehitystä on mahdoton ennustaa lyhyellä aikavälillä. Tämän ovat osoittaneet myös lukuiset akateemiset tutkimukset. Kenelläkään ei siis ole kristallipalloa. Tai jos sinulla on, soita heti! Päiväkauppias ei pääse hyötymään yritysten liiketoiminnan positiivisista pitkän aikavälin tuloksista. Kyse on täysin sattumankaupasta ja nollasummapelistä. Lisäksi tiheästä kaupankäynnistä johtuen transaktiokustannukset nousevat pilviin, jolloin sijoittajan saaman tuoton odotusarvo on itse asiassa negatiivinen. Tästä syystä päiväkauppa on sijoitustyyleistä se, johon viimeisenä luottaisin. Ymmärrän kyllä sen, että päiväkauppa on joillekin ensisijainen tulon lähde, joten lyhyet positiot ovat lähes ainoa tapa saada illaksi voita leivän päälle. Tällöin onnea kannattaa kokeilla, mutta pitkän aikavälin tuoton maksimointimielessä hommassa ei ole järjen hiventäkään. Itse en ole riippuvainen ainoastaan osakesijoitusteni tuotoista, joten suljen päiväkauppa-vaihtoehdon pois sijoitustyylieni repertuaarista.
Jäljellä on siis vielä neljä vaihtoehtoa. Tarkastellaanpa seuraavaksi ”portfoliosijoittamista”, siinä merkityksessä mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Aktiivisesti hoidetut rahastot ovat tyypillisesti portfoliosijoittajia. Heidän aikaperspektiivinsä on jo selkeästi pidempi kuin päiväkauppiaan. Salkun yhtiörakenne voi pysyä pitkäänkin muuttumattomana, mutta yhtiöiden painoarvot salkussa vaihtuvat. Sijoittaja siis pyrkii arvailemaan mitkä yhtiöt kehittyvät tulevaisuudessa paremmin kuin vertailuindeksi ja mitkä vastaavasti huonommin. Salkku muodostetaan näiden arvailujen perusteella hivenen indeksistä poikkeavaksi. Tällaisen ns. "piiloindeksoinnin" avulla osa sijoittajista luonnollisesti voittaa indeksin, ja osa häviää sille. Joka tapauksessa tuoton odotusarvo on positiivinen (vrt. päiväkauppaan), sillä yritysten oikean liiketoiminnan hedelmistä päästään nauttimaan pidemmän sijoitushorisontin takia. Miten voi etukäteen tietää, että tulee tulevaisuudessa itse kuuluneeksi indeksin voittaneiden joukkoon? Kannattaisiko luottaa menneinä vuosina parhaiten menestyneisiin rahastoihin? Valitettavasti niihin sijoittaminen ei takaa keskimääräistä parempaa menestystä. Edes tähtisalkunhoitajan maineen saavuttaneet ammattilaiset eivät tutkimusten mukaan kykene säännönmukaisesti lyömään vertailuindeksejään, vaan kukin salkunhoitaja vierailee vuoroin ”voittajien”, vuoroin ”häviäjien”, puolella.
Princetonin yliopiston professori Burton G. Malkiel on tutkinut paljon ammattisalkunhoitajien menestystä ja havainnut, että jonkin tietyn vuoden ns. ”tähtirahastot” eivät todennäköisesti pärjää enää tulevina vuosina kovinkaan hyvin. USA:n markkinoiden vuoden 1968 top 5 -rahastoista yksikään ei noussut edes lähelle kärkisijoja seuraavien vuosien aikana, kuten alla oleva taulukko osoittaa:
Taulukko 1. USA:n viisi parasta rahastoa vuonna 1968 ja niiden sijoitukset ranking-listalla seuraavina vuosina. (1)
Kannattaisiko "piiloindeksointistrategiaa" kuitenkin kokeilla, koska onhan sen avulla 50 % todennäköisyys päästä keskimääräistä parempaan tuottoon? Valitettavasti todellisuudessa mahdollisuus ylituottoon on alle 50 %. Edellinen keskiarvon määritelmästä johdettu fakta ei aivan kuvaa todellisuutta, jossa myös kaupankäyntikulut on huomioitava. Koska aktiivisen salkun veivaamisen johdosta kulut ovat suuret, keskimääräinen portfoliosijoittaja saavuttaa todellisuudessa markkinoiden keskimääräistä tuottoa huonomman tuoton. Kaikesta päätellen kannattaisi jättää osakkeiden arpominen väliin ja minimoida kustannukset. Tällöinhän tulee menestymään keskimääräistä paremmin. Miten tällaisen menestysreseptin voi toteuttaa käytännössä?
Vastaus on yksinkertainen: ryhtymällä indeksisijoittajaksi. Parhaiten indeksoinnin voi toteuttaa edullisten indeksirahastojen avulla. Myös passiivisesti hallinnoidut ETF:t (exchange traded fund) eli indeksiosuusrahastot ovat varteenotettava vaihtoehto, mutta niitä käyttämällä ei pääse hyödyntämään osinkojen verotukseen liittyvää etua, joka indeksirahastoilla on. Indeksirahastot nimittäin voivat sijoittaa osingot takaisin rahastoon ilman, että niistä täytyy välissä maksaa veroa. ETF -sijoittaja sitä vastoin joutuu maksamaan vuosittain saamistaan osingoista normaalin pääomatuloveron.
Niille, jotka edelleen epäilevät indeksointi -strategian menestyksellisyyttä, on alla olevassa taulukossa kuvattu kuinka moni aktiivinen rahasto (portfoliosijoittaja) on kyennyt kolmen viimeisen vuoden tuotoilla mitattuna lyömään vertailuindeksinsä. Kolmen vuoden horisontti on toki lyhyt, mutta samansuuntaisia tuloksia on saatu myös pidemmän aikavälin kattavissa tutkimuksissa.
Taulukko 2. Indeksien vuosituotot ja indeksin lyöneiden rahastojen lukumäärä eri markkinoilla kolmen viime vuoden jaksolla. (2)
Taulukko puhuu karua kieltään. Yhteensä 571 rahastosta vain 29 pystyi indeksiä parempaan tuottoon. Jos indeksisijoittaminen on näin ylivoimainen tyyli, mihin muita strategioita oikein tarvitaan? Valaisen seuraavaksi tarkemmin sitä, miksi indeksi -srategian kylkeen on usein hyvä liittää joko kasvu- tai arvo -strategia ja miksi itse preferoin jälkimmäistä.
Koska aktiivista portfoliosijoittamista harjoittavat rahastot, tai sen paremmin yksityissijoittajatkaan, eivät yleensä kykene lyömään indeksiä, ratkaisuksi ylituottojen saavuttamiseen on usein tarjottu joko kasvu- tai arvosijoittamista. Kasvusijoittajat häviävät pitkällä aikavälillä arvosijoittajille (kasvusijoittaminen voi toimia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä), kuten alla olevasta Faman ja Frenchin tutkimustuloksiin perustuvasta kuvasta nähdään, joten on syytä keskittyä näistä tyyleistä vain arvosijoittamiseen:
Kuva 1. Arvo- ja kasvuosakkeiden keskimääräinen vuosituotto eri markkinoilla 1975-1995. (3)
Kuvaa tarkastelemalla havaitaan, että arvo-osakkeiden tuotot vaihtelevat Saksan noin 13 prosentista Singaporen noin 22 prosenttiin. On siis ilmiselvää, että pitkän ajan kuluessa arvosijoittaja ei päihitä ainoastaan kasvusijoittajaa, vaan myös indeksisijoittajan. Miksi sitten rahastot ovat mieluummin portfoliosijoittajia kuin aitoja arvosijoittajia? Tätä ja muita arvosijoittamiseen liittyviä kysymyksiä olen käsitellyt aiemmassa kirjoituksessani ”Arvosijoittaminen keskimääräistä tuottoisampaa”.
Entä miksi en itse ole puhdas arvosijoittaja, vaan hyödynnän myös indeksointia omassa strategiassani. Piensijoittajan kannalta arvostrategiassa ongelmallista on se, että tarvitaan kohtuullisen paljon pääomaa, jotta arvo-osakkeisiin kohdistettavia suoria osakesijoituksia kannattaa tehdä. Melko pienellä pääomalla varustetun sijoittajan ei kannata tehdä suoria osakesijoituksia, sillä pienten summien sijoittaminen säännöllisesti useisiin yhtiöihin (kuten oikeaoppinen hajauttaminen edellyttää) ei ole kustannustehokasta. Jos taas sijoittaja allokoi kaiken pääomansa vain muutamaan osakkeeseen ei hajautusta tule riittävästi. Koska indeksirahastoihin sijoittamalla hajautus useaan eri osakkeeseen tulee hoidettua automaattisesti, voi pienilläkin kuukausittaisilla säästösummilla liikkeellä oleva sijoittaja lähteä mukaan osakemarkkinoille. Piensijoittajan kannattaa siis rakentaa salkun perustukset indeksituotteilla ja ainoastaan maustaa koktailia arvo-osakkeilla.
Koska kuukausittaisten menojen jälkeen jäävä ”ylijäämäni” on suhteellisen pieni (800 – 1000 euroa), suosin itse yllä kuvaamaani tapaa. Sijoitan säännöllisesti edullisiin indeksirahastoihin ja silloin tällöin suuremman summan aliarvostettuina pitämiini arvo-osakkeisiin. Näin salkkuni on kustannustehokkaasti hajautettu, mutta pääsen hyötymään myös yksittäisten arvo-osakkeiden hyvästä tuottopotentiaalista.
______________________
(1) Lähde: Malkiel B. G. 1999. A Random Walk Down Wall Street, s. 181.
(2) Lähde: Arvopaperi 1 / 2009, s. 15
(3) Lähde: Fama E. G. & French K. R. 1998. Value versus Growth: The International Evidence. Journal of Finance, volume 53, 6, s. 1975-1999.
_____________________
Blogimerkinnän kommentit:
Sami kirjoitti 31.01.2009 - 13:09
Hyvä kirjoitus.
Sellainen pieni huomautus kuitenkin, että markkinoilla on myös osingot uudelleensijoittavia ETF:iä (dbx trackers).
Ja kuten varmasti tiedätkin, ETF:iä löytyy erikseen arvo- ja kasvuyhtiöihin sijoittavia.
Katzoja kirjoitti 31.01.2009 - 22:57
Erittäin selkeä ja hyvä kirjoitus. Pankkien markkinointi ei tämmöisistä innostu eikä kerro, koska eivät pääse rahastamaan kuluja. Vuosituhannen parhaat neuvot meille piensijoittajille.
Frank kirjoitti 05.07.2009 - 22:51
Onkos suomessa vieläkään muita indeksirahastojen myyjiä kuin Seligson ?
Random Walker kirjoitti 06.07.2009 - 15:39
Frankille:
Seligson on edelleen aivan omaa luokkaansa indeksirahastojen tarjoajana. Muutamilla muilla rahastoyhtiöillä on myös indeksirahastoja, mutta ne on suunnattu pääosin instituutiosijoittajille. Suomalaiset pankit todellakin yrittävät viimeiseen asti pitää yllä illuusiota aktiivisen salkunhoidon maagisuudesta. Indeksisijoittamisen suosio on ollut Suomessa pitkään todella vähäinen, vaikka akateeminen tutkimus jatkuvasti esittää evidenssiä sen ylivoimaisuudesta aktiiviseen salkunhoitoon verrattuna. USA:ssahan indeksisijoittaminen on jo tänä päivänä hyvin suosittua niin piensijoittajien kuin instituutioidenkin keskuudessa. Liekö vasta nykyinen talouskriisi osoittanut suomalaisillekin, ettei minkään sortin aktiivinen salkunhoito kykene pelastamaan sijoituksia, jos talous romahtaa. Seligsonin osuudenomistajien määrä nimittäin kasvoi alkuvuoden aikana peräti 25 %.
Arvopaperin verkkosivuilla aiheesta lisää:
http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/article301798.ece
R.W.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti