Valtiolla omistustaidot hukassa

05.04.2009 - 23:00


Jo vuosia keskustelua herättänyt kohu Fortumin optiomiljonääreistä sai loppuviikosta lisää tuulta purjeisiin, kun sekä Fortumin hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs että yhtiön toimitusjohtaja Mikael Lilius kertoivat kaikkien yllätykseksi jättävänsä yhtiön. Fagernäs päätti lähteä heti, ja Liliuskin jo ensi vuoden vaihteessa. Käytännössä hallitus tullee laittamaan miehen ”pihalle” jo aikaisemmin. Mediassa Liliuksesta on tehty rahan ahne syntipukki, ja hänen työnsä tulokset ovat jääneet tämän täysin turhanpäiväisen kohun varjoon. Todellisuudessa syyllisiä ovat aivan muut, kuin nämä kaksi herraa, jotka ovat kehittäneet viime vuosien aikana Fortumin liiketoiminnan aivan uudelle tasolle. Fortumista on tullut omistajilleen tasaisen tappavasti rahaa tahkoava kone, eikä vähiten yhdistelmän Fagernäs-Lilius ansiosta.

Liliuksen aikana Fortumin osakkeenomistajat, valtio siis etunenässä, ovat saaneet nauttia erinomaisista tuotoista niin osinkojen kuin Fortumin markkina-arvon kasvun myötä. Myönnän toki, että reilun 30 miljoonan tulot vajaan kymmenen vuoden Fortum-pestistä ovat kohtuuttomat, mutta miksi valittaa tällaisessa win-win -tilanteessa. Jos jokainen omistamani yhtiö olisi kyennyt samaan kuin Fortum, olisin ilomielin myöntämässä muillekin toimitusjohtajille vastaavanlaisia optioratkaisuja. Samaan hengen vetoon on vielä sanottava, että ainoat voittajat eivät suinkaan ole Lilius ja omistajat, vaan koko Suomen kansa on välillisesti hyötynyt Liliuksen valtiolle maksamista suurista tuloveroista.

Optiot ja niiden suuruusluokka eivät kuitenkaan ole tässä koko sopassa se asian ydin. Liliuksen eläkkeelle jäämisen syyt piilevät jossain ihan muualla kuin siinä, ettei hän kestäisi jatkuvaa kritiikkiä optioasian tiimoilta. Taustalla on turhautuminen valtion omistajapolitiikkaan ja -ohjaukseen. Liliuksen äkkilähdön luulisi viimein avaavan ministerien silmät sille tosiasialle, ettei yritysten omistaminen suju laput silmillä. Omistaminen vaatii taitoa, joka valtiolta näyttää puuttuvan.

Samaan aikaan, kun monet muiden pörssiyhtiöiden vahvat kasvolliset omistajat antavat täyden tukensa johdolle ja sitoutuvat pitkäjänteiseen strategiaan, valtio-omistajan linjaukset muuttavat suuntaansa kuin tuuliviiri. Optioilla kannustaminen nähtiin hyvänä ratkaisuna, kun kannustinjärjestelmää aikoinaan Fortuminkin johdolle suunniteltiin, mutta nyt kun palkkiot ovat konkretisoituneet, on toinen ääni kellossa. Viime kuun lopulla julkaistu suunnitelma uudesta windfall-verosta, jolla verotettaisiin ennen vuotta 1998 rakennettujen vanhojen ydin- ja vesivoimaloiden omistajayhtiöiltä päästökaupan tuomia voittoja, ei myöskään ole valtion aikaisemman politiikan mukainen. Suunniteltu vero rankaisee pahasti hiilidioksidivapaata tuotantoa ja on ristiriidassa Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan kanssa. Windfall-vero heikentää energiayhtiöiden kilpailukykyä ja nostaa sähkön hintaa. Vaikutusten on arvioitu olevan jopa kymmenien miljoonien eurojen suuruiset. Mistään mitättömästä asiasta ei siis ole kysymys.

Fortumin omistajana olisin mielelläni nähnyt Liliuksen vielä pitkään yhtiön ohjaksissa. Vähiten en ole huolissani siitä, miten Fortumin Venäjä-investoinnin nyt käy. Lilius oli yksi hankkeen takuumiehistä. Luotan toki yhtiön kakkosmiehen, "Venäjä-projektia" vetävän Tapio Kuulan osaamiseen, mutta yksi tärkeä lenkki on nyt Liliuksen myötä menetetty. Fortumin pääomistajan leväperäinen ote yhtiöön on muiden osakkeenomistajien etujen kannalta pöyristyttävää. Omistajan tulisi kaikin keinoin luoda johdolle parhaat mahdolliset toimintaedellytykset. Valtio tuntuu pikemminkin laittavan jatkuvasti kapuloita Fortumin rattaisiin. Valtion ja muiden osakkeenomistajien intressit ovat pahasti ristiriidassa.

Kuten sanottu, yrityksen omistaminen vaatii taitoa. Johdon tukeminen ja sovituissa päätöksissä pysyminen ovat perusasioita, jotka ovat hyvälle omistajalle itsestään selvyyksiä. Omistajan on myös valvottava hallituksen kautta johdon toimintaa ja tehtävä muutoksia, jos kaikki ei suju suunnitelmien mukaan. Liliuksen ohjaksissa Fortum on kuitenkin menestynyt erinomaisesti, joten tyytymättömyyteen ei luulisi olevan aihetta. Kasvollisen ja pitkäjänteisten suunnitelmien mukaan toimivan yksityisomistuksen lisääntyminen olisi tärkeää niin Fortumin kuin monen muunkin yhtiön kohdalla. Yksityisen pääomistajan toimenpiteet ovat aidosti liiketoiminnallisiin hyötyihin tähtääviä ja kaikkien osakkeenomistajien edun mukaisia. Liliuksen sanoja lainatakseni, ”olisi mukavaa, jos omistajalle soittaessaan tietäisi kenelle pitää soittaa".