Oma
sijoitusstrategiani ei ole syntynyt hetkessä, vaan se on pidemmän
oppimisprosessin tulos. Kaikki alkoi parikymmentä vuotta sitten indekseillä.
Akateemikot saivat minut vakuuttuneeksi markkinoiden tehokkuudesta ja päätin
sijoittaa kesätyörahani indeksirahastoihin.
Tutustuttuani
sijoittamisen saloihin tarkemmin, osakepoiminta ja erityisesti
arvosijoittaminen alkoi kiehtoa. Olin löytänyt Benjamin Grahamin opit ja aloin
metsästää klassisia arvo-osakkeita. Vielä sijoitusurani alussa en juurikaan
piitannut yhtiön liiketoiminnasta. Kunhan osake oli riittävän halpa, olin
valmis ostoksille.
Klassisesta moderniksi
arvosijoittajaksi
Pikkuhiljaa huomasin,
ettei pitkäjänteistä ”osta ja pidä” -sijoittamista kannattanut rakentaa
klassisten arvo-osakkeiden varaan. Klassisissa arvo-osakkeissa ongelma oli (ja
on edelleen) heikko yhtiökohtainen laatu. Arvo-osakescreenausten kärkipäätä
hallitsevat ihan syystäkin halvoiksi hinnoitellut osakkeet. Osakkeen matala
arvostus viestii yleensä ongelmista yhtiön liiketoiminnassa. Ellei yhtiön
liiketoiminta ole riittävän laadukasta, sijoituksen tuotto jää pitkällä
aikavälillä laihaksi. Osakkeen aliarvostuksen purkautuminen voi tarjota
pikavoiton, mutta loppujen lopuksi suurin osa pitkäjänteisen sijoittajan
tuotosta muodostuu yhtiön liiketoiminnan kannattavuuden ja kasvun kautta. Kun
liiketoiminta kehittyy suotuisasti, sijoittaja pääsee nauttimaan kasvavista
osingoista ja kohoavasta osakekurssista.
Vuosien 2009 ja 2010
aikana muutin strategiani laatuyhtiöitä painottavaan suuntaan. Pitäydyin
edelleen arvosijoittamisen tärkeimmissä periaatteissa, mutta siirsin fokuksen
kannattaviin, vähintään kohtuullisesti kasvaviin ja vähävelkaisiin yhtiöihin.
Halusin hankkia hyviä liiketoimintoja, kunhan ostohinnassa oli riittävästi
turvamarginaalia. Toisin sanoen aloin keskittyä vain kaikkein laadukkaimpiin
arvoyhtiöihin. Aloin kutsua itseäni moderniksi arvosijoittajaksi.
Hylkäsin pelkkiin
arvostuskertoimiin perustuvan sijoittamisen ja täydensin analyysimallejani
yhtiön laadusta kertovilla tunnusluvuilla. Yhdeksi suosikkimittareistani
muodostui oman pääoman tuotto eli ROE. Se on mielestäni edelleen paras
yksittäinen mittari kuvaamaan yhtiön kokonaisvaltaista laatua. Hyvin korkealla
pääoman tuotolla operoivat yhtiöt ovat yleensä sekä kannattavia että tehokkaita
ja kykenevät maksamaan merkittävän osan tuloksestaan osinkoina vaarantamatta
kasvuhankkeitaan.
Vaikkei arvo- ja
laatutyylejä yhdistävä strategiani perustu pelkkien arvostuskertoimien varaan,
käytän niitä edelleen laatumittareiden rinnalla. Paraskaan yhtiö ei nimittäin
ole hyvä sijoitus, jos osakkeesta maksaa liikaa. Juuri tästä syystä vieroksun
hyvin nopean kasvun yhtiöitä. Yleensähän villeimmät kasvuskenaariot eivät
toteudu ja kasvusijoittaja tulee maksaneeksi kasvuodotuksista liian korkean
hinnan. Kokemukseni mukaan parhaat tuotot tehdään yhtiöillä, jotka kasvavat
pitkään, mutta vain kohtuullista vauhtia (esim. hieman taloutta nopeammin). Kun
suurin osa sijoittajista juoksee nopean kasvun perässä, tämän tyyppiset vakaat
kasvajat jäävät varjoon. Tällöin myös kasvun hinta säilyy maltillisena, eikä
osakkeista joudu maksamaan liikaa.
Laadukkaiden
arvoyhtiöiden seulonta osinkotuotolla ja oman pääoman tuotolla
Yksi hyvä tapa
osakkeen arvostuksen ja laadun samanaikaiseen tarkasteluun on asettaa osakkeet
matriisiin esimerkiksi osinkotuoton ja oman pääoman tuoton perusteella. Oman
pääoman tuoton voi ajatella heijastelevan osingon laatua, sillä korkean ROE:n
yhtiöden osingonmaksukyky on vahvalla pohjalla. Olen käyttänyt menetelmää
vuosikausia ja kirjoittanut siitä useasti aiemminkin (ks. menetelmän tarkempi
kuvaus tästä blogimerkinnästä).
Menetelmässä yhtiöt
jaetaan ensin kolmeen luokkaan (heikko, kohtuullinen, hyvä) sen perusteella
millaiseksi arvioin yhtiöiden oman pääoman tuoton normaalitason. Tärkeää on
pyrkiä hahmottelemaan nimenomaan normaalitasoa, eikä käyttää yksittäisten
(mahdollisesti hyvin poikkeavien) vuosien lukuja. Esimerkiksi pidemmän
aikavälin historiallinen keskiarvo toimii yleensä hyvin normaalitason
indikaattorina. Poikkeuksia ovat luonnollisesti rakenteellisessa murroskohdassa
olevat yhtiöt. Näissä tilanteissa sijoittajan on syytä tukeutua analyytikoiden
pidemmän aikavälin ennusteisiin. Olen tottunut jakamaan matriisin lohkot siten,
että yli 14 prosentin ROE nostaa yhtiön ”hyväksi” ja alle 10 prosentin ROE
tiputtaa yhtiön ”heikoksi”. Jos ROE on 10-14 prosenttia luokittelen yhtiön
”kohtuulliseksi”.
Tämän jälkeen jaan
yhtiöt luokkiin myös osinkotuoton perusteella. Yli 4 prosentin osinkotuotto
nostaa yhtiön ”hyvään” luokkaan, alle 3 prosentin osinkotuotto pudottaa yhtiön
”heikoksi”. Tälle välille asettuvat yhtiöt luokittelin ”kohtuullisiksi”.
Alla oleva kuva 1
esittää näin muodostettua matriisia Helsingin pörssin suurista ja keskisuurista
yhtiöistä (Inderesin seurannassa olevat markkina-arvoltaan yli 500 miljoonan
euron yhtiöt, joiden tulos on ollut tarkastelujaksolla joka tilikausi positiivinen).
Kuva 1. Helsingin
pörssin suurten ja keskisuurten yhtiöiden (markkina-arvo yli 500 mEUR)
luokittelu osinkotuoton ja oman pääoman tuoton (ROE) perusteella. Osinkotuoton
laskennassa on käytetty vuodelta 2021 jaettavaa osinkoa ja osakekursseja
2.5.2022. ROE:n laskennassa on käytetty osakekohtaisena tuloksena toteutumien
ja Inderesin ennusteiden keskiarvoa vuosilta 2019-2023 sekä oman pääoman
tasearvoa vuodelta 2021.
Osinkotuoton ja oman
pääoman tuoton perusteella tämän hetken laadukkaimmiksi arvoyhtiöiksi nousevat
Evli, eQ, Kesko, Kone, Marimekko, Orion, Puuilo, Tietoevry, Tokmanni ja Valmet.
Kutsun tätä ryhmää ”ykköskoriksi”.
Seuraavaksi
houkuttelevimmat osakkeet löytyvät ryhmistä ”hyvä osinkotuotto ja kohtuullinen
oman pääoman tuotto” (Fortum, Kemira, Nokian Renkaat, Sampo) sekä ”kohtuullinen
osinkotuotto ja hyvä oman pääoman tuotto” (Alma Media, Caverion, Elisa,
Ponsse). Kutsun näitä kahta ryhmää ”kakkoskoriksi”.
Ensiksi mainitussa
ryhmässä osakkeen arvostustaso on matalahko (osinkotuotolla mitattuna), mutta
osingon tulevaisuuden kasvunäkymät vain kohtalaiset (oman pääoman tuotolla
mitattuna). Jälkimmäisessä ryhmässä osinkojen voi odottaa kasvavan hyvällä
todennäköisyydellä (oman pääoman tuotto hyvä), mutta nykyinen arvostustaso ei
ole kaikkein houkuttelevin (osinkotuotto kohtuullinen). Koska laatu on
ensisijainen sijoituskriteerini, seuraan edellä mainituista ”kakkoskorin”
osakkeista tarkimmin laadultaan ensiluokkaisia yhtiöitä ja olen valmis
ostamaan, jos hinta sattuu laskemaan riittävästi. Osinkotuoton mahdollisesti
ylittäessä 4 prosenttia, siirtyvät yhtiöt ensin seurannassani ”ykköskoriin”
(tarkemman analyysin kohteeksi) ja hinnan laskiessa mahdollisesti vielä lisää
aloitan ostot.
Kuten kuvasta nähdään,
absoluuttisesti parhaat yhtiöt sijaitsevat tyypillisesti ”heikon osinkotuoton
ja hyvän oman pääoman tuoton” ryhmässä. Tämä johtuu siitä, että yhtiöiden laatu
on markkinoiden tiedossa. Markkina hinnoittelee parhaat yhtiöt korkealle,
jolloin osinkotuotto painuu alas. Voi tuntua houkuttelevalta hypätä parhaiden
yhtiöiden matkaan korkeasta hinnasta piittaamatta. Arvosijoittajana olen
itse mieluummin kärsivällinen ja odotan rauhassa mahdollista iskunpaikkaa.
Tuulisilla markkinoilla hyvääkin voi joskus saada halvalla. Silloin on syytä
olla hereillä.
R.W.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Nordnet Blogissa 4.5.2022:
https://www.nordnet.fi/blogi/helsingin-porssin-laadukkaimmat-arvoyhtiot/
____
Täysin uudistetun
Arvoguru-sijoituskirjan myynti on alkanut!
Nordnetin kautta
tilattavissa sijoituskirjoissa on tarkasteltu sijoitusstrategioita Helsingin
pörssin arvo- ja laatuyhtiöiden näkökulmista. Uusimman kevään 2022
Arvoguru-kirjan hinta on 29,90 euroa (sisältäen alv:n ja postikulut Suomessa).
Arvoguru on nyt tilattavissa Nordnetissä myös osana sijoituskirjojen
tarjouspakettia, jonka kirjat sisältävät pyynnöstä myös signeerauksen.
Tilaa Arvoguru tästä linkistä. Lisätietoa
sijoituskirjapaketistä löydät täältä.
____
Kirjoittaja omistaa
tekstissä mainituista yhtiöistä Fortumin, Nokian Renkaiden, Sammon ja
Tietoevryn osakkeita.
Sijoitusneuvonta on luvanvaraista
toimintaa. Tässä kirjoituksessa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja.
Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista
tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa
yksityiskohtia. Pelkästään yhden kirjoituksen välityksellä ei ole myöskään
mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen
sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa. Rahoitusvälineiden arvo
voi nousta tai laskea. On olemassa riski, ettet saa sijoittamiasi varoja
takaisin.
Yksityissijoittaja ja sijoitusbloggaaja
Kommentit:
Tomppa
19.05.2022 10:24
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. En malta olla kysymättä että
miksei Capman läpäissyt tiukkaa seulaasi ja päässyt taulukkoon, puhumattakaan
että loistaisi piikkipaikalla oikeassa yläkulmassa?
Osinkotuotto varsin hyvä ja ROE kunnossa sekin.
Random Walker
Kiitos kysymästä, Tomppa! Olen tarkastellut
markkina-arvoltaan yli 500 miljoonan euron arvoisia yhtiöitä. Capmanin
markkina-arvo jää hieman tuon rajan alle.
R.W.
Guy
29.05.2022 14:06
Miksi käytät
laskelmissa oikaistua eps:ää etkä oikaisematonta? Eikö Tiedon oikaisut ole
kuitenkin jokavuotisia.
Kiitos kysymästä, Guy!
Olen tottunut käyttämään kaikkien yhtiöiden kohdalla
oikaistua tulosta, sillä se kertoo paremmin liiketoiminnan normaalista suorituskyvystä.
Useimpien yhtiöiden kohdalla oikaistuissa ja raportoiduissa (oikaisemattomissa)
luvuissa ei ole kovin isoa eroa, mutta Tietoevryn tapauksessa melko suuret
oikaisut ovat tosiaan olleet enemmän sääntö kuin poikkeus. Viime vuodelta
raportoitu tulos sattui olemaan oikaistua parempi, mutta yleensähän tilanne on
ollut päinvastoin. Osin tässä on varmasti kyse yhtiön raportointityylistä,
mutta pitää muistaa, että esimerkiksi Evry-fuusioon on liittynyt ihan aidosti
paljon kertaluonteisia kuluja. Johto on viestinyt kiinnittävänsä asiaan
jatkossa huomiota ja yhtiön tavoitteena onkin kertaerien osuuden pienentäminen.
Uskonkin, ettei asia ole tulevaisuudessa enää niin merkittävä ongelma.
Jos Tietoevryn kohdalla haluaa pelata varman päälle tai
uskoo kertakulujen olevan merkittäviä myös tulevaisuudessa, on mielestäni ihan
perusteltua käyttää raportoitua (pienempää) tulosta. Oma lähestymistapani on
kuitenkin aina ollut se, että pyrin arvioimaan normaalin tulostason
mahdollisimman realistisesti ja leivon turvamarginaalin sisään
tuottovaatimukseen ja joskus myös kasvuoletukseen. Tuottovaatimukseni on siis korkeampi
kuin pelkästään yhtiön riskiin nähden olisi perusteltua. Kasvumahdollisuuksille
en taas yleensä anna lainkaan arvoa (EPV-malli). Toisin sanoen osto-ohjelmani
alkaa kurssiromahduksissa vasta siinä vaiheessa, kun osakkeen hinnassa ei ole
mukana enää lainkaan kasvuodotuksia. Näin olen toiminut tänä keväänä myös
Tietoevryn kohdalla. Pointti siis on, että laskelmistani löytyy reilusti
turvamarginaalia, vaikka en raportoitua EPS:iä käytäkään.
R.W.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti