Mika Hyttinen: Vaurastu kuin Warren Buffett, Talentum, 178 sivua, ISBN 978-952-14-2274-4
Yksityissijoittaja, sijoituskouluttaja ja TINPIE-sivustoa ylläpitävän Mika
Hyttisen tänään 21.10. julkaistava esikoisteos ”Vaurastu kuin Warren Buffett”
on ensimmäinen Warren Buffettin nimeä kantava suomenkielinen sijoitusopas.
Maailman parhaan sijoittajan viisauksiin perustuvista sijoitusstrategioista on
toki suomeksikin kirjoitettu hyvin paljon, mutta yhtä selkeästi pelkästään
Buffettin oppeihin pohjaavaan teokseen en ole aikaisemmin suomeksi törmännyt.
Tästä syystä halusin ehdottomasti päästä lukemaan kirjan ensimmäisten joukossa.
Olenhan itsekin seurannut omassa strategiassani hyvin paljon Buffettin neuvoja.
Tässä blogimerkinnässä tarkoitukseni on antaa oma arvioni kirjan sisällöstä.
Kuten ehkä arvata saattaa, luen itse todella paljon sijoittamiseen sekä
yritysten johtamiseen ja strategioihin liittyvää kirjallisuutta, mutta en
muista koskaan aikaisemmin lukeneeni yhtäkään kirjaa ”yhdeltä istumalta”. Nyt
sekin on tapahtunut. En tiedä kertooko teoksen ahmiminen yhdellä kertaa eniten
kirjan suhteellisen pienestä sivumäärästä, sisällön mielenkiintoisuudesta vai
kenties tekstin helppolukuisuudesta, mutta tällä ei liene merkitystä. Hyttisen
teosta voi joka tapauksessa luonnehtia kaikilla näillä piirteillä. ”Vaurastu
kuin Warren Buffett” on etenkin pedagogisessa mielessä erittäin hyvin
rakennettu. Suuri kiitos tästä kuuluu luonnollisesti itse mestarille, jonka
opettavaisia lainauksia on kirjassa paljon, mutta myös kirjoittajalle. Hyttinen
on mielestäni keksinyt eri sijoitusmaailman asioille osuvia ja kuvaavia nimiä,
joiden kautta asioista vähemmän perillä olevat pääsevät paremmin kärryille.
Näitä termejä ei vilahtele monimutkaisesti asioita kuvaavissa rahoituksen
oppikirjoissa. Esimerkiksi useimpien rahastojen salkunhoitajien harrastama tiheään
kaupankäyntiin johtava osakkeiden yli- ja alipainotus suhteessa indeksiin on
Hyttisen mukaan ”osakepeliä”, kun taas ”buffettmainen” muutamiin laadukkaisiin
yhtiöihin fokusoituminen on ”bisnessijoittamista”. Ainakin itselleni jo
pelkästään osuvat termit kertovat pitkälle mistä on kyse. Hyttisellä onkin
kouluttajataustansa ansiosta kyky kertoa monimutkaisista asioista
yksinkertaisesti. Näiden syiden takia
kirja pääsee mielestäni parhaiten oikeuksiinsa aloittelevien tai vähemmän kokeneiden
sijoittajien käsissä, ja hyvä näin. Itse en odottanutkaan suuria
”ahaa-elämyksiä” (mikä ei tarkoita etteivätkö muut voisi niitä kokea), mutta
nautin asioiden ilmaisutyylistä ja edellä kuvatuista pedagogisista
oivalluksista.
Mietin aina sijoituskirjoja lukiessani onko käsissäni oleva teos sellainen,
jota voisi suositella sijoittajanalulle, joka on halukas lukemaan vain yhden
kirjan sijoittamisesta. Toisin sanoen mietin itsekseni, onko kyseinen kirja
sellainen, joka käsittelee riittävällä tarkkuudella ja riittävän selkeästi
kaikki perussijoittajan kohtaamat haasteet. Kukaan ei tietenkään voi missään
kirjassa käsitellä kaikkea eikä kukaan edes hallitse kaikkea sijoittamiseen
liittyvää täydellisesti, mutta kaikkien sijoittamisen perusteiden läpikäynti
yhdessä kirjassa on ihan mahdollista. ”Vaurastu kuin Warren Buffett” pääsee varmasti
omalle TOP 5 -listalleni, kun puhutaan ”lue tämä, jos haluat lukea vain yhden” -kategoriasta
ja nimenomaan helppolukuisista harrastajasijoittajille suunnatuista teoksista. Kirja
on siis erittäin hyvä, muttei yksiselitteinen valinta mitalisijoille, sillä se
vaatii rinnalleen muitakin teoksia. Tarkastelen seuraavaksi kirjan sisältöä ja
nostan pintapuolisesti esille joitakin omasta mielestäni keskeisimpiä ajatuksia
ja vahvuuksia, mutta myös heikkouksia, jotka estävät kirjan kohoamisen
suosikkilistani aivan ehdottomaan kärkeen.
Kirjan alkuosa on mielestäni rautainen ja nostaa lukijan odotukset
korkeiksi lopun osalta. Alussa käydään keskustelua markkinoiden tehokkuudesta
ja sijoittamisen todellisista riskeistä. Hyttinen myöntää, että osakemarkkina
on useimmiten tehokas ja keskimääräistä parempia tuottoja tarjoavien osakkeiden
löytäminen on haastavaa, mutta täydelliseen tehokkuuteen hän ei usko. Tätä
perustellaan mm. useilla pörssiromahduksilla, joiden aikana ostetuille
sijoituksille on voinut saada selkeää ”ylituottoa”. Riskeistä puhuttaessa
Hyttinen iskee suorasanaisesti pöytään Buffettin teesit siitä, mitä riski
oikeasti, vastoin rahoitusteoriaa, on. Pitkäjänteiselle sijoittajalle
kurssiheilunta ei ole todellinen riski, vaan mahdollisuus ostaa laadukkaita
yhtiöitä edullisesti. Riskiä voi Buffettin ja Hyttisen mielestä mitata
parhaiten ostovoiman katoamisen todennäköisyydellä. Tästä näkökulmasta
katsottuna rahan pitäminen pitkään käteisenä sisältää eniten riskiä. Inflaatio
nimittäin syö pankkitalletuksen ostovoiman 100 % varmuudella. Myös sijoittaja
on itse itselleen riski tekemällä paniikissa järjettömiä ratkaisuja. Ostaminen
kalliilla nousuhuumassa ja myyminen halvalla pörssiromahduksen jälkeen ovat
klassisia Hyttisenkin mainitsemia esimerkkejä tällaisesta toiminnasta.
Kuten todettu, Hyttinen nimeää Buffettin strategian bisnessijoittamiseksi.
Strategian tausta-ajatukset eivät ole uusia, mutta siitä huolimatta vain harva
noudattaa kurinalaisesti buffettmaista tyyliä, vaikka sillä perustellusti
päästäisiin parhaisiin tuloksiin pitkällä aikavälillä. Ehkä kaikkein eniten
kujalla tuottavan sijoittamisen perusteista ovat suomalaiset eläkeyhtiöt. Pidän
erityisesti siitä, että Hyttinen asiaa yhtään kaunistelematta nostaa kaiken
kansan tietoisuuteen eläkeyhtiöiden surkeat sijoitusstrategiat ja esittää
aiheellisen huolensa niitä kohtaan. Hyttinen on tutkinut niin eläkeyhtiöiden
kuin sijoitusrahastojenkin menestystä ja hämmästelee miksi heikko menestys
(joka on suora seuraus tuhoisasta ”osakepelistä”) saa jatkua vuodesta toiseen.
Toivon, että tämä teos omalta osaltaan lisää keskustelua näiden asioiden
ympärillä ja edesauttaa muutosta. Veronmaksajien rahoilla pelaaminen saa
eläkeyhtiöiden johdon tuntemaan itsensä tärkeäksi, kasvattaa heidän
arvovaltaansa sijoituspiireissä ja tuo heidän elämäänsä jännitystä, mutta jos
tämä toiminta samalla tuhoaa kansalaisten varallisuutta, se ei voi olla oikein.
Tähän omaan näkemykseeni liittyen Hyttinen on poiminut kirjaansa huvittavan
siteerauksen Eteran johtajan suusta. Hän kommentoi heikon sijoitusmenestyksen
jälkeen seuraavasti: ”Keskitymme jatkossa aiempaa enemmän strategisen
allokaation optimointiin. Taktisen allokaation roolia on vastaavasti
pienennetty. Olemme myös kehittäneet systemaattisesti sijoitus- ja
riskienhallintaprosesseja sekä järjestelmiä.” Nauroin valehtelematta toista
minuuttia kovaan ääneen päätäni samaan aikaan pyöritellen tämän luettuani
(onneksi olin yksin työhuoneessani). Tunnen vieläkin myötähäpeää kommentoijan
puolesta. Niin halpamainen tuo kommentti on. Tällaiset teoreettiset hienolta
kuulostavat korulauseet todennäköisesti uppoavat kansalaisiin, jotka eivät ole
itse tehneet elämässään yhtäkään sijoitusta, mutta meille kaikille
sijoittamisesta kiinnostuneille lausahdus paljastaa huvittavalla tavalla, ettei
kyseisellä johtajalla ole mitään hajua organisaationsa sijoitusstrategiasta
(koska sellaista ei ole) ja hänen ainoa tehtävänsä työssään on yrittää
selitellä sijoitustiiminsä arvauksien (osakepelin) epäonnistumisia. Tämä on
vain yksi esimerkki kirjan hyvästä tyylistä käyttää käytännön esimerkkejä
kerronnassaan mitään kaunistelematta.
Koska olen lukenut Buffettin sijoitusstrategiasta paljon etenkin
englanniksi, oli itsestään selvää, ettei kirja tarjonnut minulle kauheasti
uusia oivalluksia. Mutta jos mietin kirjan varsinaista kohderyhmää ja/tai
sijoittajia, jotka ovat lukeneet vain suomalaisia sijoitusoppaita, Hyttinen
painottaa mielestäni monia muita kirjoittajia paremmin Buffettin ydinajatuksia.
Monet ”buffettmaisen” strategian nimeen vannovat sijoittajat esimerkiksi
kiinnittävät aivan liian suurta huomiota yrityksen osinkotuottoon ja/tai
P/B-lukuun. He jopa mielestäni virheellisesti väittävät, että Buffett etsii
tasearvoonsa nähden halpoja osakkeita, jotka maksavat hyvää osinkoa. Oman
kirjallisuudesta saamani näkemyksen mukaan Buffettia ei voisi vähempää
kiinnostaa yksittäiset tunnusluvut. Hänelle merkitystä on vain liiketoiminnan
laadukkuudella ja sillä, että tämä liiketoiminta voidaan hankkia kohtuulliseen
hintaan. Ellei yhtiö maksa osinkoa, se todennäköisesti kasvaa nopeammin
voidessaan investoida enemmän ja sijoittaja hyötyy sitä kautta. Ja mitä
tasearvoon tulee, Buffett arvostaa nimenomaan vähän pääomaa sitovia yhtiöitä,
jolloin P/B-luvut tyypillisesti ovat korkeita. Korkean osinkotuoton ja matalan
P/B:n perusteella sijoittamisessa ei tietenkään ole mitään väärää, mutta
”buffetmaista” bisnessijoittamista sellainen ei ole. Hyttinen korjaa kirjassaan erittäin
ansiokkaasti Buffettin sijoitusstrategian ympärillä liikkuvat väärinkäsitykset.
Kirjan sisällysluettelon perusteella odotin erityisesti bisnessijoittamisen
prosessin kuvaamiseen keskittyvää lukua. Ehkäpä kovista odotuksista johtuen
tämä osio jää mielestäni liian pintapuoliseksi toteamukseksi siitä, että ensin
tutustutaan yhtiön historiaan, sitten luodaan katsaus tulevaan ja lopuksi
määritetään osakkeelle hinta. Itse asiassa osakkeen arvonmääritystä ei kuvata
edes yksinkertaisimpien menetelmien kautta. Hyttinen kyllä toteaa kirjassaan,
ettei halua paneutua asiaan tarkemmin, sillä helpot ratkaisut vaikeaan asiaan
voivat olla vaarallisia. Ihmettelen silti, että osakkeen hinnan määrittäminen
sivuutetaan oikeastaan täysin, sillä nimenomaan Buffett pitää
arvonmääritysosaamista sijoittamisen yhtenä tärkeimmistä asioista. Kuten
kirjassakin Buffettin sanoin todetaan: ”… sijoitusta opiskeleva tarvitsee vain kaksi kurssia: miten määritän
bisneksen arvon ja miten suhtaudun markkinahintojen heiluntaan.” Jälkimmäiseen
kohtaan kirja antaa hyviä vastauksia, mutta ei ensimmäiseen. Tästä syystä
bisnessijoittamisen strategiakseen valitseva sijoittajanalku tarvitsee
kirjahyllyynsä myös osakkeiden hinnoitteluun keskittyvän teoksen. Ehkäpä
Hyttinen on jättänyt aiheen käsittelyn taktisesti seuraavaan teokseensa.
Kirjan loppupuolella olevat yrityscaset (Svenska Handelsbanken ja
Marimekko) ovat mielenkiintoisia kuvauksia yritysten historiallisesta
kehityskulusta ja nykystrategiasta, mutta niihinkin olisin kaivannut hieman
analyyttisempaa otetta. Tällä en tarkoita monimutkaista toimiala-, kilpailu- ja
strategia-analyysia, vaan strukturoidumpaa syy ja seuraus -suhteiden
kuvaamista. Esim. Handelsbankenin casessa lukija olisi näin hahmottanut
paremmin mihin liiketoiminnan menestystekijöihin kirjassa kuvattu strategia vaikuttaa
ja miten nämä taas vaikuttavat yhtiön kassavirtoihin. Olen kuitenkin sitä
mieltä, että jo pelkästään yhtiöiden strategioihin ja liiketoimintamalleihin
tutustuminen on todella hyödyllistä. Handelsbankenin strategia on toimiva ja
yhtiö sopii erittäin hyväksi esimerkiksi todellisesta laatuyhtiöstä. Hyttinen
on hyvin perillä yhtiön toiminnasta ja tiivistää pankin menestysreseptin
ymmärrettävään muotoon. Tällaisten casejen esittely tarjoaa piensijoittajille
aitoa lisäarvoa, toisin kuin useimpien sijoitusneuvojien vinkkilistat siitä
mitä nyt tulisi ostaa ja mitä myydä.
Kirjassa puhutaan useaan otteeseen myös indeksisijoittamisesta, sillä
Buffettin mielestä se on suurimmalle osalle sijoittajista se paras vaihtoehto.
Itse asiassa kirjassa bisnessijoittaminen määritellään bisnesten valinnan ja
indeksisijoittamisen yhdistelmänä. Käsitykseni mukaan myös Hyttinen itse
hyödyntää indeksisijoittamista eikä pelkästään fokusoidu muutamaan erinomaiseen
yritykseen. Tällainen strategia on täsmälleen samanlainen, jota itsekin käytän,
joten myös tältä osin kirjan kanssa on helppo olla samaa mieltä. Itseni
kaltaisille sijoittajille, jotka ovat jo ennestään vakuuttuneita
bisnessijoittamisen erinomaisuudesta sijoitusstrategiana, kirja toimii
luottamuksen vahvistajana. Jos taas olet ”osakepelaaja”, kirjasta on vielä
enemmän hyötyä. Olettaen, että se saa sinut muuttamaan strategiaasi. Siinä
missä yksittäiset piensijoittajat voisivat tienata kirjan opit sisäistämällä
pieniä tai vähän suurempiakin omaisuuksia elämänsä aikana (sijoitettavan varallisuuden
määrästä riippuen), eläkeyhtiöt voisivat ansaita miljardeja nykyistä enemmän.
”Vaurastu kuin Warren Buffett” ei ole mikään tiiliskivi, kuten useimmat
Buffettin strategiasta kertovat amerikkalaiset teokset, mutta tästä huolimatta
se toistaa joissakin kohdin itseään. Toisaalta taas joidenkin kirjan teemojen
käsittely jätti ilmoille paljon kysymysmerkkejä. Käsikirjoituksen hiomiseen ja
viimeistelyyn olisi siis ehkä voinut panostaa enemmän. Sosiaalisen median
aikakaudella kysymyksiin kuitenkin saanee nopean vastauksen. Lopuksi esitänkin
muutamia yksittäisiä kysymyksiä, jotka jäivät askarruttamaan mieltäni.
Kirjoittaja mainitsee omaksi sijoitusten tuottovaatimukseksi 100 %
kymmenessä vuodessa eli vain 7,1 % vuodessa. Kummastelen alhaista vaadetta.
Eikö tällöin kannattaisi sijoittaa tasaisesti pelkästään indeksiin, joka
pitkällä aikavälillä tarjoaa lähes takuuvarmasti vähintään tällaisen tuoton.
Arvelen, että vastaus liittyy ajatukseen hyvin laadukkaiden yhtiöiden pienestä
riskistä (eli ennustettavasta tulevasta tuloskehityksestä) ja Hyttinen pyrkii
osakevalinnoilla itse asiassa pienentämään riskiä, ei välttämättä kasvattamaan
tuottoa. Mutta tämä on vain oma arvaukseni eli kirjassa Hyttinen ei perustele
asiaa lainkaan.
Hyttinen esittää yhtenä hyvänä vaihtoehtona omien analyysien tekemiselle
menestyneiden sijoittajien peesaamisen ja on itse ostanut IBM:n osakkeita tähän
peesausstrategiaan nojautuen. Buffethan taannoin osti muutamassa erässä
melkoisen siivun yhtiöstä. Kirjoittaja toteaa yksinkertaisesti luottavansa
tähän sijoitusmestariin niin vahvasti, että vaikkei itse tunne yhtiötä
riittävästi, uskalsi hän sijoituksen tehdä. Mielestäni tämä vie pohjan pois
strategialta, jossa yksi keskeisimmistä sijoituskriteereistä on yrityksen
liiketoiminnan ymmärtäminen. En väitä, että Buffett tekisi sijoituksiaan löysin
perustein (ei varmasti tee niin kuin tiedämme), mutta suosittelen kuitenkin
itse kaikkia sijoittajia tekemään omat tutkimuksensa kohteena olevista
yhtiöistä. Itsekin seuraan tarkasti menestyneiden sijoittajien (joiden
strategia on omani kaltainen) toimia, mutta teen aina todella huolellisen
analyysin ennen kuin uskallan peesata. Pelkästään siksi, että joku kuuluisa
sijoittaja on ostanut jotain, en koskaan osta. Hyttiseltä voisikin kysyä eikö
hän näe ristiriitaa bisnessijoittamisen ja peesaamisen välillä.
Viimeiseksi kummasteluni aiheeksi nostan Hyttisen välinpitämättömän
asenteen sijoitussuunnitelman tekemistä kohtaan. Etenkin kun hän toimii
sijoituskouluttajana, joille asia on tyypillisesti lähellä sydäntä. Itse pidän
sijoitussuunnitelmaa tärkeänä, jotta tiedän tarkalleen oman tavoitteeni ja
kuinka nopeasti pystyn sen saavuttamaan. Seuraan kuukausittain miten olen
sijoittajanurallani edennyt suhteessa tähän suunnitelmassa määrittämääni
tavoitteeseen. Sinällään tavoitteen asettaminen tai suunnittelu pidemmälle
aikavälille ei tietenkään ole pakollista, mutta ainakin minua ne auttavat
suunnattomasti. Ainakin olen huomattavasti motivoituneempi, kun tiedän mikä
minua odottaa tiettyjen oletusten toteutuessa. Tästähän suunnittelun hyödyissä
on loppujen lopuksi kysymys. Ilman suunnitelmaa minulla ei olisi hajuakaan
esimerkiksi siitä kuinka suureksi varallisuuteni kasvaa, jos sijoitan x euroa
kuukaudessa ja saan sille y % tuottoa vuodessa. Olisi mielenkiintoista kuulla
Hyttisen tarkempia perusteita asiaan, ja kuinka hän itse seuraa
sijoitusmenestystään, ellei minkäänlaista vertailukohtaa (suunnitelmaa) ole.
Vaikkei ”Vaurastu kuin Warren Buffett” ehkä sovi parhaiten kirjahyllyn
ainoaksi sijoitusteokseksi, se on mielestäni oleellinen osa ”tee se itse
sijoituskurssin” materiaalia. Kurssin esitietovaatimuksena voisi toimia Havian
(et al.) ”Erilainen ote omaan talouteen”, joka johdattelisi lukijan oman talouden hyvään hallintaan (joka on edellytys
sijoitustoiminnan käynnistämiselle). Sijoituskurssin varsinaisena ykkösosana
voisi toimia Marko Erolan ”Paras sijoitus” (jonka myös Hyttinen kirjassaan
mainitsee). ”Vaurasti kuin Warren Buffett” käteen toiseksi kurssikirjaksi ja
viimeiseksi vielä jompikumpi Jussi Hyödyn arvonmääritystä poikkeuksellisen
ansiokkaasti käsittelevistä teoksista ”Osakekeissien pauloissa” tai
”Yritysstrategioiden pauloissa” niin alkaa kurssi olla paketissa (jokainen
mainituista teoksista löytyy myös omasta kirjahyllystäni).
”Vaurastu kuin Warren Buffet” tuskin johdattaa sinut yhtä vauraaksi kuin
Warren Buffett, mutta oman kokemukseni kautta uskallan väittää, että kirjan
bisnessijoittamisen ohjeet sisäistämällä tulet menestymään paremmin kuin
valtaosa osakepeliin luottavista ammattilaisista. Luettuasi tämän kirjan tiedät
miksi toiset vaurastuvat ja toiset eivät.
R.W.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti