Suomi-sijoittajan sijoituselämä ei ole ollut parin viime
vuoden aikana helppoa. Maailman (ja erityisesti Yhdysvaltojen)
osakemarkkinoiden nousukiito ei ole tarttunut kotipörssiimme, jonka kehitys on
ollut sanalla sanoen surkeaa.
Selityksiä onneksi löytyy: teollisuuteen painottuva
toimialarakenne, tekoälybuumista hyötyvien yhtiöiden puuttuminen,
indeksituottoja selittävien isoimpien yhtiöiden heikko suoriutuminen ja niin
edelleen. Hyvätkään selitykset tuskin ovat tuoneet lohtua, jos maantieteellinen
hajautus on jäänyt puolitiehen ja oma salkku on edelleen kaukana ”all time
high” -lukemista.
Onneksi se mikä tulee alas, lähtee joskus myös ylös. Eri
omaisuusluokkien tai maantieteellisten alueiden tuotoilla on nimittäin taipumus
hakeutua kohti keskiarvoa. Mitä pidempään Helsingin pörssi matelee, sitä
voimakkaammin se tulee todennäköisesti myös nousemaan, kun makroympäristö,
yhtiöiden tulokset ja sijoittajasentimentti joskus paranevat. Yhtiöissä
itsessään ei ole mielestäni tapahtunut mitään fundamentaalista muutosta, mikä
johtaisi pysyvästi matalampaan arvostukseen kuin mihin historiallisesti olemme
saaneet tottua.
Olenkin edelleen hyvin luottavainen myös suomalaisosakkeiden
suhteen. Oman salkkuni osakepainosta (suorat osakkeet ja rahastot) noin 40 %,
ja suorista osakesijoituksista valtaosa, on sijoitettuna suomalaisiin
yhtiöihin. En ole luopunut niistä yhdestäkään vain siksi, että Helsingin
pörssillä sattuu juuri nyt menemään vähän huonommin. Pikemminkin päinvastoin,
nyt on mielestäni keskimääräistä parempi aika sijoittaa suomalaisosakkeisiin.
.png){kind=small}
